Rouva Niskanen

 Jos jotakin, tämä viikko on ollut täynnä Touhin harrastuksia ja muita menoja. Maanantaina oli futisjoukkueen kuvaus ja tiistaina treenit. Keskiviikkona oli kaveri kylässä iltaan saakka (pojat muun muassa pelasivat sählyä pihalla).  Eilen oli taas Touhin futistreenit. Tänään taas on futisturnaus ja huomenna kiekkokoulun viimeinen kerta. Minun panokseni ei ole suurensuuri - olen lähinnä ruuanlaittaja ja pyykinpesijä. Menen ehkä huomenna mukaan jäähallille. Todennäköisesti futisharrastus jää tähän kauteen. Hesacupissa T. haluaa olla vielä mukana. Kokeillaan seuraavaksi jääkiekkoa. Jos Touhi lopulta haluaa takaisin futikseen tai ei halua harrastaa kumpaakaan, sekin on ok. Tällä viikolla on myös "harrastettu" penkkiurheilua. Uskomatonta tämä T:n Ässät-fanitus. Emme pääkaupunkiseutulaisina asu ihan kyseisen joukkueen lähistöllä. Tällä viikolla T. ja isänsä olivat matsissa Espoossa.  T. pääsi hyvälle paikalle. Hän pystyi antamaan läpyt joukkueelle, kun se saapui pukukopista j...

 Tällä viikolla on taas tehty vaikka mitä...tosin täytyy oikein miettiä, millaisia asioita. Esimerkiksi maanantaista minulla ei ole muuta selkeää muistikuvaa, kuin että olin vissiin väsynyt, kun minulla on tapana nukkua huonosti sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Sen sentään muistan :D, että odotimme Munkkivuori 2:n uutta jaksoa kuin kuuta nousevaa. Katsoimme sen (Naakka ei seuraa sarjaa) innoissamme emmekä keksineet edelleenkään, mikä on sarjan loppuratkaisu. Seuraavakin yö meni pipariksi, koska T. näki painajaisia ja tuli neljän aikoihin viereen. Sen jälkeen en sitten saanutkaan nukuttua. Tiistaina oli tietenkin vielä vanhempainyhdistyksen kokous. Selvisin päivästä, olin kotona juuri puoli ysin uutisiksi.  Touhikin tuli myöhään kotiin, sillä tiistain futistreenit ovat varsin myöhään. Sitä seuraava päivä eli keskiviikko . Olin "aamusta iltaan" liikkeellä, koska oli terapiapäivä. Oli ihan hyvä taas aloittaa terapiakäynnit. Käyn nyt psykoterapiassa vielä tämän kevään. Se...

Pitkät kokoukset.. .voi että miten kroppa (toki mielikin) kärsii. Joskus niitä vain on pidettävä. Olen tyytyväinen, että vaihdoin alaa. Minun alallani ei pääasiallisesti tarvitse istua koneen ääressä koko päivää. Eipä tämä kroppa sitä kestäisikään. Kävin alkuviikosta hierojalla, ja taas katsottiin uusi liike, jota minun pitää tehdä päivittäin tai ainakin kahden päivän välein. Onnistun tällaisissa yleensä pääsääntöisesti. Nyt sain kulkuavaimen monitoimitalon kuntosalille. Voisin nyt viikonlopun aikana käydä testaamassa. Minulla on vähän puntaroinnin alla, käyttäisinkö työpaikan salia vai tuota lähellä olevaa salia. Jompaakumpaa aion joka tapauksessa alkaan käyttää. Uuteen saliin tutustuminen on aina oma juttunsa. Sinne tarvitsee viedä mm. oma lukko pukuhuoneen oveen. Arvaa, omistanko tällä hetkellä sellaista... Kävin eilen katsomassa vakavasti sairastunutta ystävääni sairaalassa. Leikkaus onnistui. Se oli pitkä ja vaativa, yli kymmentuntinen. Viimeiset päivät ovat olleet toipumista, mu...

 Arki on kyllä arkea - jotenkin tuntuu, että en kerkeä useinkaan istumaan alas (toki istun paljon, liikaakin) ja miettiä, mitä kaikkea onkaan tapahtunut. Siksi päätinkin pohtia, mitä tämän viikon eri päivinä tapahtui. Maanantai oli muutamallakin tavalla poikkeava päivä. Menin aamulla normaalisti töihin. Siihen se normaalius loppui. Kerkesin olla paikan päällä viisi minuuttia, kunnes tuli kuulutus, että rakennuksessa on vesivahinko, ja kaikkien pitää poistua välittömästi. Pakko sanoa, että olin oikein tyytyväinen ylimääräisestä etäpäivästä. Kerkesin tehdä paljon rästihommia. Illalla menin puutarhapalstalle, ja tulin pistäneeksi matalaksi toisenkin angervon. Se oli hivenen raskas urakaa, mutta olin kyllä tyytyväinen, että homma tuli tehtyä. Nyt en riko puutarhapalstan määräyksiä pensaiden korkeuden suhteen. Tiistaina  oli aivan normaali työpäivä. Minulla oli töissä uuden ruokavalion mukaista evästä, tomaattista lohipannua. Jos jotakin, ruokavalio on tuonut maistuvat ruuat myös...

Kävin eilen salilla kuukauden tauon jälkeen. Auts, kun olikin raskasta. Toisaalta oli kivaa taas päästä hieman koettelemaan itseään. Nyt salilla oli jo lämpö ihan ok alhainen, joten treenaaminen oli mukavaa.  Sitten...meinasin nukahtaa koko päivän. Usein aamusali tuo virkeyttä päivään. Nyt taisi pitkä tauko aiheuttaa, että energiaa ei meinannut riittää eilen mihinkään. Siitä huolimatta piti tehdä töitä (onneksi etäpäivä). Menimme vielä illalla läppäreitä katsomaan. Lasten läppäri on lähes hajonnut (lähinnä ulkokuori) ja aikuisten läppäristä hajosi akku jo aikaa sitten. Se toimii kyllä, mutta vain laturin ollessa paikallaan. Molemmat koneet alkavat kuitenkin olla sen ikäisiä, että päivityksiä ei oikein ole. Palasimme kotiin ilman uusia läppäreitä. Edullisemmat ovat aika hataraa tekoa, ja meillä läppärit tulevat olemaan todennäköisesti ns. kovassa käytössä. Katsomme, josko löytäisimme käytetyt työläppärit - ovat yleensä parempitekoisia. Toissapäivänä (kiireessä hataroitunutta muisti...

Meidän viikko on sujunut ihan hyvin. Eilen tosin olin viikon jäljiltä varsin väsynyt. Yö meni kuitenkin hyvin nukkuessa, ja nyt ainakin tuntuu, että energiaa on tarpeeksi. Siitäkin olen iloinen, että olemme tähän asti pysyneet terveinä. Touhin ruuduttomuus on sujunut hyvin. Lievennyksiäkin on tullut: T. saa nyt katsoa ohjelmia rajatusti aikuisen luvalla. Susikoira Roissa olemme edenneet Seikkailuun saaristossa ja eilen illalla katsottiin elokuva. Eilen T:llä oli kaksi kaveria meillä kylässä. Pojat leikkivät monta tuntia ilman ruutua. Koska meni niin hyvin, kutsuin kaikki nakkikeitolle ja vastaleivoituille sämpylöille. Nyt alan uskoa, että rajoituksilla on ollut hyviä vaikutuksia. Koska Touhin viikko on mennyt niin hyvin, ilmoitimme, että hän saa pelata 30 minuuttia lauantaina ja sunnuntaina. Se ei herättänyt hänessä suurta innostusta ;)  Pilates ei vielä ole alkanut , mutta minä onnistuin käymään salilla torstaiaamuna. Se meni oikeastaan ihan hyvin. Jos saan vääntäydyttyä, menen k...

Minä palasin eilen töihin. Poissaoloni oli vähän pidempi, ja vähän jännittikin. Huomasin kuitenkin, että oli taas mukavaa nähdä työkavereita. Työtkin lähtivät käyntiin. Yritän nyt pitää asenteen, että rauhassa ja asia kerralla.  Ylipäätään, on ihan mukavaa taas palata arkeen. Olen pohjimmiltani arki-ihminen, vaikka kyllä lomat ja juhlatkin ovat ajoittain mukavia ja kaivattuja. Nyt on kuitenkin ollut pyhiä, juhlia ja matkantekoakin tarpeeksi vähäksi aikaa.  Meillä oli vähän poikkeuksellinen uudenvuodenvaihde, mutta kirjoitan siitä erillisen blogipostauksen. Joka tapauksessa, olin poissa kotoa ja palauduin töihin menoa edeltävänä päivänä. On hivenen väsyttänyt, mutta josko nyt viikonloppuna kerkeäisi nukkua vähän enemmän. Lapsistakin huomaa , että vaikka loma on ollut mukava, he alkavat kaivata jo perusarkea. Hyvä kuitenkin, että saavat vielä muutaman päivän lomailla. Kevätlukukausi on kuitenkin pitkä, eikä taukoja ole paljon. Tänään saimme ahkeroitua kuusen pihalle. Se on hyvä...

Kasvivaloja on ollut monella huonekasviharrastajista chilinviljelijöihin (lailliset mainitakseni). Minä olen tykännyt kasvattaa kaikenlaisia kasveja kotona luultavasti lapsesta saakka. Jotenkin en ole vain tullut koskaan hankkineeksi kasvivaloja. Luin kuitenkin erään artikkelin, jossa kerrotaan kesäkasvien kuten pelargonioiden talvettamisesta. Kerrostalossa meidän vaihtoehtomme ovat vähemmät kuin omakotitaloissa, joista usein löytyy viileämpiä tiloja.  Artikkelissa mainittiin myös, että on ekologisestikin kannattavampaa yrittää talvettaa kuin ostaa aina keväisin uusi, kuten minä esimerkiksi olen tehnyt. Yritin myös kerran aiemminkin talvetusta - pelargonia kuoli. Niin saattaa käydä nytkin, mutta päätin taas kokeilla, kasvivalon avulla. Kasvivaloa voi pitää päällä koko päivän , tai sitten esimerkiksi iltapäivähämärästä iltaan. Helmikuun lopulla valoa alkaa taas olla riittämiin. Olen tehnyt niin, että kun tulen iltapäivällä töistä, sytytän valon. Laitan sen illalla nukkumaan menness...

On kyllä hankalaa vahtia itseään - huomaan, että on varsin helppoa ottaa käteen kirjan sijaan puhelin. Varmasti niille, jotka eivät juurikaan lue, se on kahta vaikeampaa. Olen kuitenkin siinä onnellisessa asemassa, että vaikka viihdesovellukset ovat minunkin mielestäni hauskoja, olen tottunut kirjojen lukemiseen. Käymme lasten kanssa yhdessä kirjastossa noin kerran kuukaudessa. Joskus vain jompikumpi lapsi on mukana. Nyt oli mukavaa, kun molemmat lähtivät mukaan. Kuvakirjaosasto on, ikävä kyllä, jo mennyttä aikaa. Siksi minun täytyy joka kerta käväistä siellä filistelemässä. Touhille valikoitui kolme kirjaa, Naakalle kaksi. Vähän aikaa piti kyllä pyöriskellä hyllyjen välissä. Minun ei pitänyt nyt ottaa lisää luettavaa, mutta löysin kuitenkin elämäkertatyyppisen kirjan toimittaja Kari Lumikeron matkoista. Se on varmasti mukavaa luettavaa loppuvuodeksi. Päädyimme myös keskelle kulttuuria - kirjastossa sattui olemaan karjalainen kansantaissiesitys, nuoria naisia ja muutama mieskin tanss...

Joskus on hyvä virkistää muistiaan . Minulle muistin virkistys merkitsee esimerkiksi sitä, että muistan, millaisia asioita on tapahtunut kuluvan viikon aikana :D Kokeilen tällä kertaa siten, että en katso kalenteria, enkä pyydä apua keneltäkään. Maanantaina palailin töihin syyslomalta. Minulla oli etäpäivä. Homma alkoi vähän takkuisesti ja töitä oli vino pino. Lapsetkin siirtyivät kouluun tuntia ennen kuin tavallisesti, koska heidän luokallaan oli päiväkotilaisten kanssa liikunnallista ohjelmaa ulkosalla. Ai niin, ennen töiden alkua kävelin pienen lenkin. Illasta en muista muuta erityistä kuin että valmistin jauhelihakastikkeen ruuaksi. Kävin lasten luokan vanhempainyhdistyksen kokouksessa. Ah, kävin hierojallakin - uudella sellaisella! Tiistaina menin jo "oikeasti" töihin. Työtehtäväni vaihtuivat taas hieman, ja kävelin töissä paljon. Touhi meni tiistaina kaverinsa synttäreille Rushiin. Olimme kaksin Naakan kanssa kotona. Meidän piti mennä taloyhtiön lenkkisaunaan, mutta s...

Olen viime vuosina enenevässä määrin sisäistänyt, mitä ruuhkavuodet tarkoittavat. Päivätyö vie valtaosan ajastani ja etenkin aivokapasiteetista. Tämän huomaa, kun esimerkiksi lasten kouluasioihin ei meinaa riittää energiaa. En tiedä, muistanko väärin, mutta mielestäni 90-luvun koululainen ei tehnyt niin paljon "spesiaalijuttuja". Koulussa edettiin lukujärjestyksen mukaan, välkät leikittiin ja meillä maaseutukunnassa retkeily tarkoitti luokkaretkeä kerran vuodessa. Nyt on hivenen toisin. Luokan opettajilta (varsinkin Naakan luokan) tulee viikkoviesti kerran viikossa. Eipä siellä yleensä ole kuin 2 päivää, jolloin edetään lukujärjestyksen mukaan. Kouluun tarvitsee joko viedä jotakin, olla eri paikassa kuin tavallisesi tai sitten tehdään retki, jonne voi tuoda omia eväitä. Tässä kohtaa säälin oikein monilapsisia perheitä ;)  Tunnen jo lievää syyllisyyttä juttua kirjoittaessani - Molempien lasten luokat tekevät tosi mukavia asioita. Protestoin vain vanhemman "muistilistaa...

Kun aloin miettiä , mitä kirjoittaisin tästä kuluneesta viikosta, jäi mieleeni päällimmäisenä keskiviikon myräkkä. Sehän olisi ollut tunnelmallinen tilanne, mikäli minulle olisi osunut siihen etäpäivä. Ei, minun piti aamulla mennä ensin lääkäriin, sieltä suoraan kokoukseen, sieltä illalla vielä psykoterapiaan. Matka lääkärille oli vielä siedettävä. Taitoin 2,5 kilometrin matkan kävellen. Sieltä takaisin tullessa tihuutti jo vähän. Minulla oli kokous ihan eri suunnassa kuin lääkäri. Haukkasin matkalla vähän ruokaa (onnistuin säätämään e-passin kanssa niin, että maksoin viereiseen ravintolaan...piti vähän selvitellä :D ) Kokouksen aikana katselin ikkunasta ulos - sade ja tuuli vain yltyivät. Pääsin kuitenkin vähällä kastumisella ratikkaan. Matkalla totesin sen olevan poikkeusreitillä. Jouduin kävelemään jo käytännössä kaatosateessa seuraavaan julkiseen - sekin poikkeusreitillä. Kun pääsin kohteeseeni, piti sukat jo riisua pois. Onneksi siellä oli lainavillasukkia <3 Repun sisältöä pit...

Touhi ilmoittautui viime viikolla koulujenvälisiin hiihtokisoihin. Homma kuulosti korvaani...nostalgiselta :) En kyllä itse osallistunut lapsena koskaan. Olin todella varovainen ja urheilukisat olivat liian hurja asia. Touhi on toisenlainen. Heillä on pieni, 1-6-luokan oppilaista koostuva kieliluokka. Naakka sanoi heti että ei. Kävi ilmi, että luokalta osallistuisi vain yksi kolmasluokkalainen. Touhi ilmoittautui, jotta luokalla olisi tarpeeksi edustusta <3  Naakka ja muutkin luokkakaverit lähtivät kannustamaan. Tästä minä lasteni luokassa pidän: yhteishenki on ihan valtava. Mukaan sai ottaa pientä evästä - toisille yhtä tärkeää kuin hiihto, monille tärkeämpi asia ;)  Ykkösluokkalaiset hiihtivät kilometrin. Touhi ei ollut hiihtänyt tänä talvena ollenkaan. Juuri ennen lähtöä Naakka oli neuvonut Touhille jonkin keinon, jolla minimoida kaatumiset. Touhi olikin kaatunut vain yhden kerran.  Kotiin palasi kaksi tyytyväistä lasta. Touhi ei tiennyt sijoitustaan, koska lai...

Naakalla, kohta 11 vuotta , on tapana tehdä erilaisia hyvinvointiaan koskevia päätöksiä. Osassa päätöksistä on ideaa, osa taas vaatii hivenen kehittelyä. Ne perustuvat usein faktoihin, mutta ihan kaikkea ei ole aina mietitty.  Alkuvuodesta hän totesi, ettei jaksa kavereita arki-iltaisin, koska koulu on raskasta ja hän näkee kavereita koulussa. Tässä on mukana paljon faktaa: Naakalla on kielivalintojensa takia lähes 4 tuntia enemmän viikossa koulua kuin monella muulla. Suureksi osaksi on totta, että Naakka tarvitsee lepoa ja yksinoloa. Yritän itsekin pitää silmällä, saako Naakka latauduttua tarpeeksi.  Kävi kuitenkin ilmi , että yksinolo ei poistanutkaan koulustressiä. Yksinoloa tuli kerralla liikaa. Käytin määräämisoikeuttani ja sanoin, että kokkikerhon (Naakan harrastus) lisäksi täytyy olla kaverin kanssa yhtenä arki-iltana. Sain vastalauseita, mutta Naakka toimi kuten käskettiin. Nyt on menty pari viikkoa näin, ja kaverilla ollessaan Naakka tekee ikään kuin huomaamatta myös ...

Syötkö lounaan? Minä syön . Olen oikeastaan ollut lapsesta saakka tarkka ruokarytmini kanssa. Jotta päivä sujuisi hyvin, minulla täytyy olla kaksi lämmintä ateriaa joka päivä. Toki joskus voi tulla poikkeus.  Minulla sellainen poikkeus on keskiviikko. Lähden keskiviikkoisin psykoterapiaan sen verran aikaisin töiden jälkeen, että syön esimerkiksi pussipuuron. Terapian jälkeen taas en yleensä jaksa syödä lämmintä ruokaa ennen iltapalaa.  Muutoin syön töissä lämpimän lounaan (olisi edullisempaa tuoda omat eväät, mutta koska huolehdin talouteni ruuansaannista, minusta on ihanaa astua "valmiiseen pöytään".) Kotona on vuorossa päivällinen noin klo 17. Se onkin sitten minun osaltani oikein kaukana valmiista pöydästä. Lapsilla on aina klo 17 mennessä kamala nälkä. Meillä on aika usein keittoa (jauheliha-, nakki,- tai kalakeittoa). Teen ison kattilallisen ja siitä saa 2 - 3 päivällistä. Keitot maistuvat yleensä kaikille. Naakka ei kyllä ihan kamalasti tykkää jauhelihasta. Kun ns. its...

Voisi jopa sanoa , ettei meidän perheessä ole juhlittu Suomen itsenäisyyttä koskaan näin monipuolisesti. Keskiviikolle, varsinaiselle itsenäisyyspäivälle en tosiaan ollut varannut muuta ohjelmaa kuin ne karjalanpaistilihat, jotka hankittiin tiistaina :D Itsenäisyyspäivän aamuna oli pientä napinaa minun ja Naakan välillä. Kumpikin sai kiukkunsa loppumaan. Minä pääsin lenkille aikuisten kesken - ai kun olikin upea sää. Karjalanpaistille tuli lopulta lasten ukki - miten mukavaa! Touhi sai kutsun kavereidensa kanssa Rushiin pomppimaan. Lähetin pojan matkaan ja olin iloinen, kun hän sai päivälle mukavaa ohjelmaa. Naakka sai kutsun kaverilleen, ja minä itse asiassa tungin mukaan, jotta saisin seuraa Linnan juhlien katseluun. Ilman juuri minkäänlaista suunnittelua päivästä tuli todella mukava.  Torstai oli normaali työpäivä , mutta sisäinen viikkokelloni oli täysin sekaisin - vähän niinkuin olisi ollut viikonloppu, mutta ei kuitenkaan. Vähän niin kuin olisi ollut maanantai, mutta ei kuite...

Aloin oikein miettiä , millaisia arkirutiineja meillä on. Kun lapset olivat pienempiä, näistä oli helpompi kirjoittaa. Nyt on enemmän liikkuvia, kodin ulkopuolisia tekijöitä, jotka vaikuttavat minun, Naakan ja Touhin arkeen. Päivät menevät suurin piirtein näin: 1. Minun herätyskelloni soi 6.35. Vääntäydyn ylös sängystä noin 10 minuuttia tämän jälkeen. Touhi on jo siirtynyt katsomaan telkkaria. 2. Kahvia! Kahvinkeitin on ladattu valmiiksi illalla. Avaan läppärin ja laitan Ylen aamu-tv:n auki. Teen aamupalan. Touhin hampaat pestään. Touhille tehdään aamupala. 3. Naakka herää ja menee aamupesulle.  Naakka tekee itse. Kun olen syönyt, siirryn pesulle ja pukemaan. Naakkaa täytyy hieman avittaa kellon kanssa, se unohtuu.  4. Minä varustaudun ulkovaatteisiin ja laitan työtepun selkään - lähtö töihin. Lapset varustautuvat ja lähtevät kouluun. ------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------ 5. Palaudun töist...

Naakalla on nykyään pitkä tukka . Sitä on pitänyt monta kertaa pätkäistä. Viimeisin kriisi tukan kanssa ajoittuu viime viikkoihin. Tukka on helposti takkuuntuva. Naakka ei saa suoraksi tukan alinta kerrosta, eikä tukkaa saa kammata esim. yläponnarille, kun siellä on aina joku hius takussa ja lisäksi Naakalla on oikein herkkä tuntoaisti. Minä en ole mikään kampausmestari. Nyt saimme kuitenkin yhdessä päätettyä, että tukkaa on pidettävä pääasiassa kiinni. Ainakin öisin ja mielellään osan päivästäkin. Tukka on useimmiten yhdellä tai kahdella letillä. Olen huomannut, että tykkään letittää :)  Olemme siis päässeet tukan kanssa sopuun. Letit näyttävät tosi kivoilta ja minä osaan, jos ei tarvitse tehdä ranskalaista. Naakan tukka on alkanut hieman rasvoittua, mutta tällä hetkellä 1 - 2 kertaa pesua viikossa riittää. Pesemme samalla shampoolla ja hoitoaineella nykyään molemmat.  hius - case on siis tällä hetkellä hallinnassa. Muutenkin Naakan kanssa tuntuu menevän nappiin tällä hetkel...

Näin yhdeksältä herätys -aamuihin tottuneena ajattelen hivenen kauhistuneena, että parin viikon päästä kello soi kuuden jälkeen joka aamu. Olen nauttinut 10 tunnin yöunista suuren osan kesälomaa, ja onhan se mukavampaa. Mikä aikaisissa aamuissa on sitten mukavaa? No ei mikään esimerkiksi marraskuussa - kuin heräisi keskellä yötä. Sen sijaan loppukesän ja alkusyksyn aamut ovat ihan mukavia valon takia. Lähden normaalisti töihin 7.40, ja muitakin työmatkalaisia on aina liikenteessä.  Matkustan ensin pienen matkan kävellen, sitten pienen matkan junalla ja lopuksi hyvin lyhyen kävelymatkan. Esimerkiksi luontoa näen matkalla hyvin vähän, matkani on varsin urbaani ja osa siitä kuluu ostoskeskuksen läpi kävellessä. Tämä on ehdottomasti työ- ja koulumatkoistani lyhin lukuun ottamatta ala-astetta, joka oli alle kilometrin päässä kotoani. Pisin matkoista taas...se oli matka yläasteelle. Kilometrejä olisi ollut lyhintä reittiä 20, mutta bussi kaarteli nappaamassa haja-asutusalueen koululaise...

Gerbiilit ovat koko talvise n välirikkonsa ajan asuneet jaetussa terraariossa. Välissä on ollut "aita", kehykset puuta, muuten reikäpeltiä. Puolukka, joka on tullut toimeen kummankin kanssa, on parin päivän välein vaihtanut puolta, jotta kaikilla olisi laumafiilis suurimman osan aikaa. Noin kuukausi sitten aloin hiljalleen sopeuttaa kolmikkoa takaisin yhteen. En ollut kovin toiveikas, sillä usein gerbiilit riitautuvat lopullisesti. Aloin kuitenkin pitää Sahpania ja Albia yhdessä kokeeksi ihan pieniä hetkiä kerrallaan. Välillä laitoin kaikki kolme samalle puolelle. Viime viikolla juoksutin kaikkia kolmea yhdessä vapaana keittiön lattialla ja annoin heidän olla samassa tilassa muutaman tunnin kerrallaan. Kaikki sujui hyvin. Kokeilin lopulta yötä yhdessä - kaikki hyvin edelleen :)  Väliaita otettiin pois eilen illalla . Se aiheutti vipinää kaikissa kolmessa. Ovathan tytöt yleensäkin aktiivisia, mutta nyt säntäiltiin todella huimaa vauhtia eestaas ja kaivettiin vauhdilla tunnelei...