Rouva Niskanen

Tämä viikko on ollut melko rauhallinen. Olen parannellut kylkeäni, joka vihoittelee ja päästelee ikäviä rusahduksia edelleen. Nyt hengittäminen ei sentään enää satu. Huomenna aamulla menen kyllä vesijumppaan ja jätän sitten vaikka oikeanpuoliset käsiliikkeet tekemättä. Eilen kävin hankkimassa tukivyön. Maha on tuntunut kävellessä ikävältä jo pidempään, mutta kun sen kannatteleminen alkoi viimein tuntua niskassakin, sain itseni liikkeelle. Nyt kulku on kevyempää ja minä 85 euroa köyhempi. Orton-viikko on jo melkein ovella. Kyllä se taas jännittää, ja pitäisi nyt osata psyykata itseään, jotta ei vaatisi siellä itseltään liikaa. Kuntoutukset ovat raskaita, ja tällä kropalla (8 nopeassa ajassa tullutta lisäkiloa keskivartalossa) vielä vähän raskaampia. Aion siis jättää suosiolla väliin aktiviteetteja, jotka ovat liian raskaita. En ole ollut Ortoniin yhteydessä tässä välillä, kun sieltä suunnalta vakuuttivat, että muutosehdotukseni otetaan huomioon nyt 3. jaksolla. Nyt ei ole muu

Viime aikojen negatiivissävytteisistä kirjoituksistani huolimatta vakuutan, että viime aikoina on tapahtunut positiivisiakin asioita. Tällä viikolla olen saanut luokseni odotettuja vierailijoita vähän kauempaa. Asuntommekin on kummallisen (ja ihanan) siisti - sitä se kyläilijöiden vastaanottaminen teettää. Tiistaina sain vieraikseni lapsuudenystäväni ja hänen 9-vuotiaan tyttärensä. Aika kului pulistessa, ja minäkin kerkesin vähän kaupungille, kun menin heitä vastaan. Meissä isommissa tytöissähän vuosien vieriminen ei näy (heh, kuinka se nyt meissä näkyisi...) , mutta välillä ihmettelen, missä välissä tästä yhdestä pienestä tytöstä on tullut iso ja fiksu koululainen, ja vielä aivan uskomattoman hyvä tyyppi! Oli ilo saada myös hänet meille kyläilemään. Perjantaina luokseni pyrähtivät kaksi ystävääni ja eräs 2-vuotias nuorimies. Hyvä että ystäviä tuli kaksi, niin pystyin välillä lepuuttamaan ääntäni ja kylkeä myös. Kuulumiset sinkoilivat puolin ja toisin, keskiviikkona saapunut äiti

Edessä onkin sitten rauhallinen viikonloppu. Eilen kylki äityi niin pahaksi, että kaikki kävelyä, kyljen kääntämistä ja kumartumista myöten muuttui melko mahdottomaksi. Ajattelin, että asia kannattaa kuitenkin käydä tsekkauttamassa lääkärillä. Aamulla soitin terveysasemalle ja sieltä pyydettiin tulemaan päivystykseen. Päivystyksessä hoitaja ilmoitti, ettei kysymyksessä voi olla ainakaan murtuma, koska se ei ole yleistä. Minulla ei kuulemma myöskään ole mitään murtumille altistavaa sairautta tms.  Sain myös kuulla, että en pääse tämän takia lääkärille (tai jos välttämättä haluan lääkärille, minun tulee suunnata sairaalan iltapäivystykseen). Kova kipu sai minut tekemään radikaalin ratkaisun - suuntasin yksityislääkärille. Hän katsoi nielun ja korvat sekä kuunteli keuhkot, koska halusi sulkea pois keuhkoputkentulehduksen yms. mahdollisuuden. Sen jälkeen hän tunnusteli kylkiluuni ja totesi niiden olevan onneksi stabiilit. Mahdollisen hiusmurtumakohdan hän paikansi kyljen sivulle, si

Täällä toivutaan flunssasta vieläkin. Viikko sitten satutettu kylki on edelleen samperin kipeä - varmaan paranisi, jos lopettaisin yskimisen (vähän hankalaa tässä tilanteessa). Muutenkin tämä niistäminen saisi jo loppua. Maanantaina minulla oli aika omalle fyssarilleni. Olin silloin vielä heikommassa kunnossa. Matka oli aika raskas, kun piti kyljen takia hengittää niin pinnallisesti. Fyssari päivitti omaa muistiaan, ja käytiin läpi suunnilleen samat asiat kuin edelliselläkin kerralla. Yhden lisäliikkeen sain, ja sitä pääsen kokeilemaan varmaankin jo tänään. Kun viimein pääsin takaisin kotiovelle, meidän hissi oli tietysti remontissa! Jossakin vaiheessa portaiden nousua flunssani alkoi kuulostaa lähinnä  keuhkoahtaumalta. Onneksi hissi toimii nyt, ja sisustuskin on päivitetty nykyaikaiseksi (mitä hyötyä siitä sitten onkaan). Pari päivää sitten koimme pienen takaiskun. Tilanne alkoi yllättävällä ja positiivisella tiedolla. Meille oltiin tarjoamassa kaupungin vuokra-asuntoa! Kaikki

Niskasilla aletaan pikkuhiljaa toipua. Harvinaisen sitkeä tauti on ollut, minullakin oli viisi päivää kuumetta.    Keskiviikkona satutin kakoessa vielä kylkeni (todennäköisesti kylkivälilihaksen), jonka jälkeen yskiminen olikin sitten ihan kamalaa. Toipumisvaihe jatkuu, onneksi tänään voi jo vähän tehdäkin jotakin. Eilen kävin kävelemässä superhiljaa korttelin ympäri. Raitis ilma teki hyvää, mutta keuhkot muistuttivat nopeasti itsestään. Ei ollut vaikeaa tunnistaa omia rajojaan! Ensi viikolla minulla onkin fyssari sekä julkisella että yksityisellä puolella. Molemmissa aletaan ehkä jo päästä asiaan, toivottavasti tieto heidän välillään on kulkenut käyntien välillä. Ortonin fyssarilla käyn hakemassa lisäohjeita ja liikuttelemassa yläselkääni. Torstaina minulla on labrassa (onneksi melkein naapurissa) sokerirasitustesti. Varasin ajan jo tälle viikolle, mutta eihän siitä niin kipeänä mitään tullut. Jouduin soittamaan labraan ja kysymään, onko heillä makuupaikkaa, kun kahden tunnin

Viime päivät ovatkin sitten menneet flunssassa kotona. Koska minä sairastuin vasta miltei viikon puolisoni jälkeen, on tämä tarkoittanut meille kahden viikon perumisia sovituista menoista. Tämä on oikeastaan ihan hyvä. Olemme kerrankin saaneet viettää paljon aikaa kaksistaan - vaikka sitten sairaana! Pari päivää sitten moni varmasti huomasi uutisen, jossa kerrottiin, että taiteilija Riiko Sakkinen piilotti 1000 euroa kirjojen väliin Rikhardinkadun kirjastoon täällä Helsingissä. http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013021116664908_uu.shtml Totta tai ei, minäkin löysin jotakin lainaamani kirjan välistä kolmisen vuotta sitten - tuosta samasta kirjastosta. Kyseessä oli tällainen taideteos: Teoksen takana luki näin: Minä pidin tästä yllätyksestä oikein paljon, ja päädyin pitämään sen. Olen oikein otettu, että tämä autotalligraafikko muisti juuri minua ja lahjoitti minulle taideteoksensa. Kun yhteystietoja ei ollut, niin en ole päässyt häntä kiittämään, minkä oikeasti haluaisin

Toivottomat mielentilat näyttävät olevan rva:lle ominaisia, samoin niiden nopea väistyminen uusien pohdintojen tieltä. Hieronta päivällä, juttuseura, sauna sekä ne viime päivinä laiminlyödyt niska- ja meditaatioharjoitukset tehosivat, eikä se huominen lääkärikäynti enää vaikuta niin suhteettoman suurelta ja kamalalta asialta. Nyt näyttää tosin siltä, että se flunssa taitaa viimein iskeä. Eihän se mikään katastrofi ole, paitsi vesijumpan osalta. Jos flunssa iskee nyt, niin tuskinpa ehdin parantua torstaihin mennessä. Silloin jäisi jo kolmas peräkkäinen kerta välistä. Meditaatioharjoitukset ovat tuoneet esille kaikenlaisia tunnetiloja. Eräässä harjoituksessa seistään ja tehdään aivan pieniä venytyksiä suorastaan liioitellut hitaasti. Ongelmani ei näissä harjoituksissa ole niinkään venyvyys, kun olen monesta kohtaa yliliikkuva. Ortonin lapaharjoitukset ovat vapauttaneet yläselän lihaksia jonkin verran, ja nyt olen onnistunut suoristamaan hieman ryhtiäni (yläselkäni asento on "k

Flunssa teki tuloaan monta päivää, mutta ei se sitten minuun iskenyt (olen viettänyt flunssaisen kanssa nyt kuusi päivää, joten ainakaan sitä flunssaa en varmaankaan saa.) Toivon mukaan puolisonkaan kuume ei enää tänään nouse, kun kuumepäiviä on ollut nyt neljä. Muuten täytyy sanoa, että minua hermostuttaa aikalailla. Syy hermostuneeseen oloon on maanantainen neuvolalääkäri. Siellä pitäisi selvittää niin monta tärkeää asiaa. 1. lääkkeiden käytön lopettaminen. Minulla on varsin kevyt lääkitys joka on ollut vaaraton tähän asti, mutta en nyt tiedä yhtään, mihin suuntaan lääkäri kallistuu. Voiko asiasta keskustella? Jos hän päätyy, että pitää lopettaa, onko hän paras asiantuntija siihen? Sanooko hän vain että "lopeta" vai saako siihen jotakin ohjeita. 2. kuntoutusjaksot. Minun seuraava kuntoutusjaksoni on helmikuun ensimmäisellä ja sitä seuraava huhtikuun toisella viikolla. Haluaisin, että joku asiantuntija arvioisi puolestani, voinko osallistua kuntoutuksiin. Ne ovat hyvin

Tämä on niin tätä. Ensimmäisenä puoliso aloitti pärskimisen, nyt on kunnon flunssa päällä. Nyt minun kurkussani on alkanut tuntua kummalliselta. Katsotaan, millaiseksi tilanne yön aikana muuttuu. Hyvin todennäköistä on, että seuraavat päivät kuluvat leväten. Jouduin perumaan yksityisesti varaamani fysioterapeuttiajan Ortonissa, mikä oli kyllä harmin paikka. Tällä fysioterapeutilla on niin paljon tietoa whiplashin kuntouttamisesta, että päädyin varaamaan ajan. Onneksi sain seuraavan ajan kahden viikon päähän. Viikonloppuna tempaisimme ja lähdimme käymään kylässä maaseudulla. Varsinaiselta tempaisulta se tuntuikin, minua on väsyttänyt viime aikoina niin uskomattoman paljon. Lauantaina kävin turisemassa ystäväni luona - voi, kun asuisimme hieman lähempänä toisiamme. Mukaan matkalta lähti paljon vauvantarvikkeita - iso kiitos! On kyllä edelleen aika absurdi ajatus, että niille oikeasti tulee käyttöä kesän kynnyksellä. Sunnuntaina teimme hauskan kokeilun - tallustelimme pienen matka

Olipas varsinainen stressiviikko - onneksi viikonloppuna on luvassa rauhoittumista! Maanantaina tapasin "omaa" fyssaria ja sain sovittua kuntoutukseni jatkosta. Tapaaminen sujui onneksi ihan hyvin - sitä ennen sain paniikkikohtauksen bussissa (meinasin oikeasti hypätä ulos ja juosta takaisin kotiin). Näin koville nämä asioiden selvittämiset voivat ottaa. Keskiviikkona oli vuorossa neuvola. Sitäkin stressasin, mutta sekin meni ihan hyvin. Kyselin, olisiko heillä esitteitä tai mitään tietoa aiheesta "liikuntavammainen vanhempi". Ei ollut. Arvasinkin jo, mutta päätin kumminkin kysyä. Hän lupasi vielä selvittää. Torstaina vesijumppa jäi välistä, kun neuvolassa käteeni tuikattiin influenssapiikki. Tulin siitä vähän kipeäksi, ja kun hierontaankaan en päässyt, niin jätin uimisen välistä. Stressasin sitten sitä, että jos jätän yhdenkin kerran välistä, alanko pelätä niskani puolesta ja harrastus jää pois. No en varmaan, pystyin tänään järkeilemään. Sitten tiistaihin...