Selkä meni ja maissipelto tuli

Emme ole ihan vielä päässeet varsinaiselle lomalle. Toivon, että lähipäivinä starttaava Suomen-tourneemme toisi selkeän rajapyykin työntäyteisen alkuvuoden ja kesäajan välille. Monen sattuman summahan tämä on, mutta väsyttävää on ollut silti.

Minulla on heinäkuussa matkamme jälkeen tehtävänä vielä yksi vähän laajempi oppimispäiväkirja kurssista, jota olen käynyt nyt kesäkuun ajan ja joka loppui eilen. Olisi sinänsä hyvä alkaa pakertaa moisen parissa jo nyt, mutta...

Maanantaina selkäni sanoi todellisen stopin ja noidannuoli iski. Minulla on niitä harvoin, mutta pitihän se arvata, että pitkät luennot läppärin ääressä eivät sovi rva:lle lainkaan (koko syksy on nyt sitten tietenkin niitä korona-ajan takia).

Joka tapauksessa, tilanne eskaloitui siihen, että makasin sängyssä enkä päässyt omin avuin pois. lihasrelaksanteilla ja särkylääkkeillä päästiin varsin hyvään tulokseen, kunnes minulla oli torstaina luento, joka venyi yliajalle.

Olin taas alkupisteessä. Tällä kertaa lihasrelaksantit olivat tietenkin loppu, onneksi yö meni särkylääkkeillä jotenkuten. Tänään olen kyllä kävellyt paljon (teimme rundin Seurasaaressa), mutta mihinkään en ole uskaltanut jäädä istumaan pitkäksi aikaa.

Tällaiset hetket muistuttavat minua käytännössä siitä, mikä idea alanvaihdossa ja opiskelussani on - maksoi mitä maksoi, paluu päätetyöhön ei ole enää vaihtoehto. Siinä ei omaa mielipidettä kyselty, vaan keho päätti puolestani.

En suoraan sanottuna nuorempana ajatellut, että kehoni määrää alani näin radikaalisti. Ajattelin lähinnä ettei vuorotyö onnistu, kun minulla on niin surkeat unenlahjat. No, onneksi en tiennyt etukäteen :D

"Puukoniskukipu" selässä on pirullista. Kun selkä kramppaa, tuntuu ettei voi hengittää. Yritä siinä sitten päästä asennosta toiseen. Asialle ei voi oikein tehdä muuta kuin antaa taas rauhoittua ja viettää luentotauko, joka alkaakin sopivasti nyt.

Kun selkä on hieman rauhoittunut, voin aloittaa jumpan ja venyttelyn. Nyt ei suoraan sanottuna huvittaisikaan, kun asunnossa on 29 astetta lämmintä. Tosin jumppa voi olla hieman liian julkista ensi viikolla, kun kierrämme Suomea asuntoautolla.

PS. En ole vielä tehnyt muuta matkan eteen kuin suunnitelman - en ole kerennyt.

PPS. Kävimme tänään kolmen ja puolen tunnin Seurasaari-sulkeisissa, jonka jälkeen molemmat lapseni nukahtivat sohvalle.

PPPS. Palstalleni on rakentunut pieni Etelä-Amerikka-penkki. Katsotaan, miten maissit ja kurpitsat kasvavat.

Helpompaa kuin aiemmin

Lapset kasvavat ja asiat helpottuvat - tätä väitettä voi katsoa monesta näkökulmasta, mutta juuri nyt, kun vauva- ja taaperovaihekin on ohitettu, tuntuu monella tapaa helpommalta. Uskon vahvasti, että tämä kesä on lasten kanssa helpompi kuin kuusi aiempaa kesää.

On edelleen paljon seikkoja, jotka työllistävät - yksi yhä enemmän työllistävä asia on kaupassa käynti ja ruuanlaitto. Ruokaa alkaa mennä meillä varsin paljon, ja toissailtana ostettu iso pussillinen omenoita, terttu banaaneja ja mainot ovat jo koko päivän olleet historiaa.

Sitten, Naakkasen viihdyttäminen on alkanut ainakin osan päivää mennä niin, että hän viestittää itse puhelimella kaverilleen ja siirtyy tämän kanssa ulos pariksi tunniksi. Naakka saa nyt kulkea kaverin kanssa lähiympäristössä, kunhan pysyttelee kaukana ratikkakiskoista.

Touhilla on omat juttunsa, hän on varsin osaava ja toimelias kohta 4-vuotias. Yökuivaksi opettelu on vielä vähän vaiheessa...välillä menee hienosti, ja sitten taas ei. Hänellä on vasten tahtoaan ollut nyt useampana yönä ollut vaippa, kun rva:n lakanavarastot eivät enää riitä...

Touhi käyttää esimerkiksi haarukkaa ja veistä suorastaan taitavammin kuin isosiskonsa, jonka lautaset putoavat ja lasit kaatuilevat, kun ajatus on ilmeisesti ylevämmissä asioissa kuin syömiseen keskittymisessä...

Touhi on edelleenkin palomies. Hän jotenkin elää siinä maailmassa niin vahvaksi, että leikin ja muun olemisen raja suorastaan hämärtyy :) Kypäriä on kaksi jo siksi, että aikuisen voi kutsua tarvittaessa leikkiin. Aikuisen tehtävä on lähinnä heilua mukana ja kuunnella ohjeita.

Naakan kanssa pyrin ohjaamaan ja rohkaisemaan häntä kaikessa, joka liittyy asteittaiseen itsenäistymiseen. Koulu alkaa jo 1,5 kuukauden päästä, toivon, että tietynlainen oppiminen ja harjoittelu on näkyvästi läsnä toimissamme nyt.

Touhi oppii paljon seuraamalla siskoaan, mutta hänellä on myös monia omia intressejä. Tällä hetkellä hän osaa siivota vessanpöntön todella hyvin, ja kysyykin usein, onko se jälleen vuorossa. Touhi kehittyy mielestäni hienosti, samalla hänellä tosin on uhmaikä.

Esimerkiksi ulos lähteminen on lasten kanssa yhä helpompaa. Samoin vapaapäivän aikatauluissa voi joustaa hieman enemmän, kuin kukaan (paitsi ehkä minä) ei enää ole riippuvainen päiväunista. Lapset ovat myös puhekykyisiä ja heidän kanssaan on aiempaa helpompi neuvotella asioista. Uskallan jopa sanoa, että tämä vaihe on minulle äitinä parasta tähän mennessä :)

PS. Naakka on viimein onnistunut pelaamaan Minecraftia moninpelinä kaverinsa kanssa.

PPS. Touhi innostui pitkästä aikaa muumeista - siis telkkarisarjasta, kirjoja on luettu koko ajan.

PPPS. Molemmilla lapsilla on haasteita nukahtamisen kanssa nyt, kun on niin kuumaa. Asumme 40 vuotta vanhassa talossa, jossa ei ole muuta ilmastointia kuin avoimet ikkunat, puh!

Opiskelun iloa ja hankaluuksia neljänkympin korvilla

Wuhuu, kesäloma on yhä lähempänä - lapset tosin ovat jo kesälomalla, eli päiväkoti ei kutsu viiteen tai melkein kuuteen viikkoon. Vaikka asia ei lapsiani koske, kesähoito olisi kerrankin omassa päiväkodissa - tavoitteena on välttää siirtymiä, koskapa koronaa vältetään edelleen.

Lapset olivat odottaneet kesälomaa. Heillä on normaalien keskenkasvuisten tapaan suuria suunnitelmia lomaa varten, ja pettymyksiä tulee, kun joka päivä ei mennä esimerkiksi Lintsille (Lintsi on tosi lähellä meitä, ja siellä käydään kesän aikana usein, niissä maksuttomissa laitteissa siis.

Meillä eletään vielä toistaiseksi päivä ja hetki kerrallaan. Opiskeluni on ollut hyvin suuritöistä, koko palettia on ollut vaikea pitää kasassa. Kurssilla riittää tekemistä edelleen, mutta luulen, että saan kaiken tehtyä. Tänään en opiskele, mutta huomenna ja ylihuomenna kyllä.

Opiskelu on kiireestä huolimatta tuntunut pitkästä aikaa mukavalta. Se selvästi osuu aivoissa kohtaan, joka tuottaa mielihyvää. Toki kyse voi olla uutuudenviehätyksestä. En tiedä, jaksaisinko esim. opiskella kokonaista korkeakoulututkintoa uudelleen.

Etäopiskeluvälineeni ovat yksinkertaiset. Minulla on kuulokkeet, joissa on mikrofoni. Osaan jo jopa käyttää opiskelualustaa. Lisäksi omistan penaalin, lyijykyniä sekä ison ruutuvihon muistiinpanoja varten.

Kurssin aihe oli sellainen, etten uskonut saavani siitä kamalasti irti, siis mitään uutta. Kuitenkin, opetus on rakennettu sillä tavalla, että uusia näkökulmia on tullut jokaisen käsiteltävän aiheen kohdalla,

Opiskelua sinänsä ei ole mielestäni tehty aikuisopiskelijalle kovin helpoksi. Eri asia on toki alat, joilla voi opiskella iltakurssilla ja opiskelu on jonkin tahon tukemaa.

Itse en taida saada syksyn opiskelulle minkäänlaista tukea. Jos minulla ei olisi jonkin verran säästöjä, opiskelusta ei tulisi mitään. Opiskelu & työ eivät tässä tapauksessa onnistu, koska kokopäiväopiskelu tapahtuu päiväaikaan - illalla kotona odottavat omat 7- ja 4-vuotiaat.

Ihmettelen sinänsä, miksi tästä on tehty niin hankalaa, vaikka opiskelullani on selkeä alku- ja loppuaikataulu, tutkintoni muuntaminen sujuu suhteellisen loogisesti ja opiskelemallani alalla on pulaa pätevistä työntekijöistä.

Se, miten sen jatkotilanteen, vuoden täyspäiväiset opiskelut lukuvuonna 2021-2022 taloudellisesti hoidan, onkin vielä kysymysmerkki. No, ei ehkä kannata murehtia sitä nyt. "Pahimmassa tapauksessa" minun täytyy tehdä välissä muutama vuosi töitä, jotta saan kerättyä rahaa opintoihin.

En voi olla ajattelematta, että tämä kaikki kertautuu muinaiseen loukkaantumiseeni. Ensin vuosia puolikuntoisena, sitten tulivat lapset ja todella yritin tehdä sen alan töitä, joihin kouluttauduin alunperin - päätetyö ei lopulta onnistunut.

Sairastuessani graduni teko venyi, ja jouduin käyttämään opintotukikuukaudet tappiinsa, koska sairauspäivärahaa ei tippunut. Olisin tykännyt edellisestäkin alastani, ja jouduin tekemään ison ajatustyön psyykkaamaan itseni toisaalle.

Onnellisesti kävi kuitenkin - löysin uuden kutsumuksen. Kuvittelin, että vähän useammissa asioissa olisi joustettu, esim. siinä, ettei 1, 5 vuoden opintoihin tarvitsisi käyttää 2,5 vuotta siksi, että tietyt opinnot pitää suorittaa tiettyjen kuukausien aikana ja väliin jää tyhjää.

Esimerkiksi aikuiskoulutustuki evättiin kohdallani, koska minulla ei ole kahdeksaa vuotta katkeamatonta työelämää - no, turha on jossitella, tukijärjestelmiä ei ole luotu sen varaan, että ihmisille voi sattua kaikenlaista elämässään.

PS. Opiskelu jatkuu elokuussa - tämän kyseisen kurssin loppuosa on vuorossa silloin.

PPS. On vielä auki, tapahtuuko opiskelu syksyllä kotona vai oppilaitoksessa.

PPPS. Maksoin juuri syksyn opinnoista oppilaitokselle - nyt olisi sitten kivaa, että saisin ne opinnot tehtyä eikä mitään kummallista tapahtuisi.

Upeat keskustelut

Naakka on nyt 7-vuotiaana edennyt varsin kivaan vaiheeseen - hänen kanssaan voi keskustella todella hyvin. Kaikenlaiset ihmeelliset asiat, kuten jääkausi, karttapallo ja sen sellaiset kiehtovat. Niistä on minunkin mielestäni kiehtovaa keskustella.

Toisaalta hän ymmärsi todella nopeasti, miten tuleva 2-vuotinen opiskeluni toimii ja sen, miten päätoiminen opiskelija on todellakin ilman palkkaa vähän pidemmän ajan. Hän myös pohtii, miksi toisissa ammateissa on hyvä palkka, toisissa taas ei.

7-vuotiasta hänessä toki on suurin osa - hän vertaili lelujen hintoja asuntojen hintoihin ja totesi, että lelut ovat halpoja toisin kuin olen väittänyt :D

Kun ulkoilen Naakan kanssa, minulla ei tarvitse olla koko ajan silmät selässä. Hän voi hävitä näkyvistä vähäksi aikaa, ja tulla sitten esiin jostakin. Toki havainnoin itse, että häntä ei näy. Toisaalta tiedän, että hänellä on tarpeeksi järkeä ilmoittautua pienin väliajoin.

Jos koronatilanne ei olisi yhä päällä, olisin varmaankin kulkenut kaupoissa jne. hänen kanssaan paljon enemmän. Myös elokuviin hän on monesti pyytänyt, mutta taidamme palata asiaan vasta ensi syksynä.

Pyrin koko ajan neuvomaan hänelle, miten eri asiat toimivat. En ehkä ole saanut asioita viedyksi eteenpäin täydellisesti kaikilla elämän osa-alueilla, mutta Naakka oppii koko ajan omatoimisemmaksi.

Touhi tuntuu menevän eteenpäin nopeammin kuin sisarensa samassa iässä. Se johtunee siitä, että hän näkee, että Naakka osaa, ja sitten täytyy tehdä perässä ja pyrkiä samaan. Toki hän on monessa asiassa ihan ikäisensä pieni poika.

Touhin yövaippa jäi pois kolmisen viikkoa sitten, ja pisuja on tullut sänkyyn yllättävän vähän. Touhi on tästä kaikesta hyvin ylpeä, ja niin olen minäkin. Tämä myös tarkoittaa, ettei meillä käytä enää vaippoja kukaan.

Asiat sujuvat hyvin myös Touhin hoitopaikassa. Hän leikkii useamman pojan kanssa, eikä nimeä ketään parhaaksi kaveriksi. Yhdessä olemisen taitoja opetellaan, ja aina tulee välillä pienimuotoisesti köniin. Pääasiassa sopu kuitenkin säilyy.

PS. Naakan eräs lempikeskusteluaihe on Minecraft, jossa olen jäänyt jälkeen heti alkuunsa. Siksipä hän on kavereidensa lisäksi löytänyt netin suomenkieliset Minecraft-tubettajat...

PPS. Touhi taasen elää edelleen täysillä palomiesmaailmassa. Hän on jo nimennyt yhden tietyn paloaseman, jolle hän huristelee isona tietynmerkkisellä autollaan töihin.

PPPS. Lasten puheissa on taas alkanut vilahtelemaan mökkeily. Itsellänikin on suoraan sanottuna ikävä mökille, mutta sinne siirrytään vasta, kun Suomi on jälleen kierretty asuntoautolla.

Jumankeuta, mikä tilanne + ihana kesä

Puutarhapalstani pukkaa tällä hetkellä rikkaruohoja ennätysvauhdilla (oikeasti vauhti on sama kuin viime kesänäkin, mutta se tuntuu taas ennätysmäiseltä). Olin toissailtana huhkimassa palstalla, ja sain heinikkoa nurin ihan kunnioitettavan määrän.

Itse asiassa, ei huvittanut ottaa edes kuvaa, niin kiireinen käyntini oli. Jokainen peruna (10) on jo kasvattanut taimen, mansikat ovat kukassa ja salaattipenkki senkun monipuolistuu :) Toinen pioneista ei näköjään selvinnyt, toinen kasvaa ihan hyvin.

Viinimatjapensaista kaksi neljästä on kukintavaiheessa. Istuttamani valkoinen ja musta viinimarja ovat niin pieniä, että minun työni on "kaivaa" ne esille heinikosta. Perennapenkki on vielä todellakin sellainen vain lainausmerkeissä...

Siihen nähden, että olen vieraillut palstalla vain noin kaksi kertaa viikossa, se näyttää ihan hyvältä. Kun kesäopiskeluni menee tauolle ensi viikon jälkeen, pääseen keskittymään tärkeimpään, eli puutarhanhoitoon ;) enemmän.

Yhdistelmä opiskelu, päivätyö, kaksi vilkasta lasta, kiireisin kausi puutarhalla sekä sairastava läheinen on osoittautunut pitkällä tähtäimellä mahdottomaksi, kuten arvelinkin. Onneksi päivätyö ja opiskelukin jäävät tauolle pian. Opiskelu palaa kuvioihin syksyllä, mutta päivätyö jää tauolle.

En ole käytännöllisesti katsoen huolehtinut syömisistäni, liikkumisistani jne. ollenkaan, koska sille ei ole jäänyt aikaa. Sekään ei pitkällä tähtäimellä toimi ollenkaan, itse asiassa kehoni ei kestäisi sitä juuri pidemmälle.

En kuitenkaan voinut tässä kohtaa valita, mitä teen. Kyseiset kurssit täytyy olla suoritettuna tammikuuhun mennessä, jolloin haen seuraavan vuoden opiskelupaikkaan. Kursseja ei järjestetä koko syksyn tai talven aikana, joten ne on käytännöllisesti pakko saada nyt valmiiksi.

Meillä on kuitenkin kaikenlaista kivaa käynnissä ja myös näkyvissä. Eilen kävimme Touhin kanssa mukavilla Tupperware-kutsuilla, joilta löysin tietenkin vähän ostettavaa. Ei kamalasti, mutta tilasin esimerkiksi kaksi kestopilliä, paperipillit ovat varsin kammottavan tuntuisia ainakin omassa suussani.

Kyläily olikin ensimmäinen sitten maaliskuun, ja se meni oikein hyvin. Tuntui taas ihmismäiseltä, kun sai tehdä jotakin normaalia. Kovin riehakkaasti emme vielä tänä kesänä kyläile, mutta onneksi edes muutaman kerran!

PS. Haluaisin leikata Touhin tukan ihan lyhyeksi. Se on ihana vaalea pehko, mutta Touhi ei tykkää yhtään siistimisestä ja minä yhtä vähän. Tukka kasvaisi kuitenkin ennen pitkää takaisin.

PPS. Olimme ainoat vieraat kutsuilla - muut vieraat sekä esittelijä toimivat etänä.

PPPS. Tänään en opiskele, vaan oleilen lasten kanssa koko päivän. Sanoisin, että puemme ainakin kesäasut päälle ja siirrymme puistoilemaan jossakin vaiheessa.

Selkä ja vaatekaappishow

Selkäni kramppasi viikko sitten, kun kävelin töihin. Työpäivä olikin sitten varsin tuskallinen. Ongelmapaikka on melkein kyljessä, selän keskellä. Jopa hengitys sattui ja lihasrelaksantin ja särkylääkkeen yhdistelmä pelasti lopulta.

Siihen nähden, kuinka paljon selkäni ja niskani kipuilee, syön todella vähän edes normaaleja särkylääkkeitä. Lihasrelaksantteja käytän noin kaksi kertaa vuodessa tai harvemmin. Ne kuitenkin auttavat, mikäli tilanne menee ihan kamalaksi.

Hieronta auttoi toissapäivänä selän kokonaistilannetta, mutta kipeytti samalla kramppikohdan uudelleen. Rva ei tietenkään ole tulossa vanhaksi, aina on kyse jostakin muusta!

Viime päivät tilanne on ollut aika herkkä, mutta toivottavasti se on nyt menossa parempaan päin. Näissä tilanteissa muistan yhä selvemmin, miksi olen kääntänyt uravalintani päälaelleen ja menen koko ajan poispäin päätetyöstä.

Eilen kävelin paljon (jouduin keskelle vesisadetta tai sitä hemmetin otus-myrskyä, jonka piti alkaa vasta parin tunnin päästä). Illalla tein vähän vatsalihaksia, vinot sattuivat selkään sekä 8 kilon painon kanssa kylkiä, jotka ovatkin nyt kipeät, mutta hyvällä tavalla.

Toivon että selkä alkaa toimia paremmassa yhteistyössä ensi viikolla. Istumista tulee kyllä verrattaen paljon myös ensi viikolla, koska opiskelut jatkuvat. Eroa lapsista on myös luvassa, koska minun täytyy tehdä läksyni joskus.

Eilen kävin lasten vaatekaapin kimppuun. Pois lähti pieniä vaatteita, ei kuitenkaan kovin paljon - olin syksyllä jättänyt sen verran isoja kokoja molempien kaappeihin. Se on kyllä hitaampaa ja rasittavampaa hommaa kuin luulisi.

Tarvetta ei ole tänä kesänä kovin monelle asialle - lähinnä täytyy katsoa kenkätilanne ja hankkia Touhille muutamat shortsit. Touhi tarvitsee luullakseni myös uudet uimahousut. Oikeastaan ensimmäiset uimahousut, tähän asti on ollut jonkinlainen aurinkosuojapuku.

Seuraavan kerran vaatetilannetta täytyy katsoa uudelleen ensi syksynä, onneksi siihen on vielä aikaa! Kuvissa näkyy Naakan ja Touhin paitoja. Kesä tulee kulumaan varsin värikkäissä vaatteissa :) Valtaosa on käytettynä hankittua.

Viisi kuvaa tältä viikolta

Olen havainnut, että blogini lukijamäärät ovat kuluneen vuoden sisällä kasvaneet. Olen iloinen, että kotikutoinen blogini kiinnostaa, ketä mistäkin syystä. Blogin kirjoittaminen on yhä hauskaa, ja siihen löytyy yhä aikaa vähintäänkin viikoittain.

Olen joskus pohtinut, pitäisikö blogini ilme muuttaa jotenkin ammattimaisemmaksi, mutta blogissani tekstin sisältö taitaa kuitenkin olla keskiössä kuvia ja muuta ulkoasua enemmän.

Tässä postauksessa ajattelin kuitenkin jakaa kuvia tämän viikon varrelta, sillä kuvapostauksia minulla on blogissani ollut viime aikoina todella vähän. Näemmä en sitten osaa vielä suurentaa kuvia tällä uudella bloggerilla, joten tulevat sitten pieninä.

Kuva1 : Naakka ja Touhi hoitamassa sauvasirkkoja. Toinen teki "sateen" sumutepullolla, toinen asetteli salaatinlehdet paikoilleen. Naakka, 7v, kykenisi hoitamaan sauvasirkat jo ihan itsekin, sen verran yksinkertaisia hoitotoimenpiteitä "keppimme" vaativat. 

Kuva 2:  Touhi onnesta soikeana mummolassa 2,5 kuukautta kestäneen eristyksen jälkeen. Pääsimme näkemään vanhempiani ulkosalla, jossa vietimme nelisen tuntia. Se oli ihanin päivä pitkään aikaan! Voi, kun näkisime loputkin isovanhemmat pian.

Kuva 3: Tämä on "vessapaperimuumio", jonka Naakka taiteili eräänä iltana Touhin tyyny taustanaan. Se piti valitettavasti rikkoa, kun Touhi tarvitse jostakin syystä yöksi tyynyään.

Kuva 4: Tässä on vielä yksi mummolakuva. Lapset halusivat pyöräillä, joten näin toimittiin. Naakalla ja Touhilla on omat pyörät kotosalla, mutta mummolasta löytyy käytettynä seuraavia kokoja. Naakan nykyisen pyörän voisikin pian vaihtaa tuohon isompaan malliin. 

Touhin kanssa on vähän niin ja näin. Poika on todella nopea potkupyörällään eikä näytä olevan ihan vielä opettelemassa varsinaista pyörällä ajoa. Tuossa olisi kyllä apupyörät...ehkä hän potkuttelee vielä tämän kesän.

Kuva 4: Pitäisi päästä kampaajalle! Eilisillan valotus on vähän outo, oikeasti tukkani on noin tumma kuin hiusraja tässä kuvassa. Se on myös aika paksu. Pituus on sinänsä aika kiva, mutta tukkani uloin kerros kuivuu ja katkeilee kasvaessaan, joten latvat olisi mukava päästä katkaisemaan jossain vaiheessa.

Sinänsä "ponnaripituinen" tukka on pitkästä aikaa hauska. Ajattelin, että voisin hankkia jonkin hauskan donitsin ysärin tyyliin. Ylipäätänsä voisin kiinnittää huomiota edes jonkinlaiseen laittautumiseen, kun lähden ovesta ulos.

Yksi vastaus kysymyksiini

Useat avoinna olevat kysymykset ovat vaivanneet minua alkuvuonna. Kun kesän koittaessa on ilahduksekseni alkanut tipahdella myös vastauksia, ainakin osaan kysymyksistä.

Tein pari viikkoa puhallustestejä pef-mittariin toukokuussa. Tavoitteena oli viimeinkin saada astma diagnosoiduksi. Tämä kevät on keuhkojeni kanssa ollut elämäni hankalin - kulkuni on ollut hidasta ja oloni tukala. 

Tänään asia viimein selvisi lääkärin soittoajalla. Astmadiagnoosihan sieltä tipahti. Samalla tipahti kivi sydämeltäni: minua vaivaa yleisesti tunnettu krooninen sairaus, jota voidaan hoitaa ja jota varten on jopa asiaan erikoistuneita hoitajia. 

Parin viime vuoden jälkeen on vaikea uskoa, että tavoitteena on saada minut oikeasti oireettomaksi. Puhallusarvoni ovat tällä hetkellä ilman lääkettä kuin yli 80-vuotiaalla, ja lääkkeenkin kanssakin niiden pitäisi nousta hieman korkeammalle kuin ne nyt nousevat. 

Ensiksi käydään kuulemma keuhkoissani olevan tulehduksen kimppuun kortisonilla. Avaavaa lääkettä alan käyttää usean kerran päivässä, jotta arkeni helpottuu. Koska työsuhteeni loppuu kohta ja alan opiskella, seuraava osoitteeni on terveysasema. 

Puolen vuoden säännöllisen lääkityksen jälkeen voin saada astmalääkkeisiini kelakorvattavuuden. 

Itse asiassa, diagnoosin jälkeinen reaktioni oli kertakaikkinen väsymys. Tuntuu, kuin olisin koko talven ja ehkä pidempäänkin puristanut kättä nyrkkiin ja saan nyt viimeinkin rentouttaa sen. En osaa vielä kokonaisuutena nähdä, miten raskas tämä aika oireiden kanssa on ollut.

Joka tapauksessa, huolimatta tulevista lääkärikäynneistäni minulla on nyt todettu astma virallisestikin, joten sen asian suhteen ei tarvita enää uusia tutkimuksia. 

Onneksi esimerkiksi siitepöly ei vaivaa, ja kävellä voi tyytyväisenä vaikka kukkakedolla. Eilen huhkin hiki hatussa palstalla, kävin jälleen kerran ikuista taisteluani rikkaruohojen kanssa. Vähän sellainen "mummolan takapiha" palstani on, huomenna menen sinne uudestaan.

PS. Etäopiskelu alkoi eilen. Hermoilin eniten laitteiden toimivuutta ja vasta sen jälkeen muita asioita. Hyvin se kaikki meni!

PPS. Minulla olisi kaikenlaisia juoksevia asioita hoidettavana, mutta koska elämä tuntuu yhdeltä juoksemiselta, olen pilkkonut asioita hyvin pieniksi palasiksi...ja siirtänyt tuonnemmaksi

PPPS. Olen huvikseni kuunnellut työmatkoilla äänikirjojen lisäksi musiikkia. Depeche Mode tuli "valmiiksi", nyt on vuorossa Hanoi Rocks :)