Rouva Niskanen

Tein taas hiljattain siivousta/raivausta lastenvaatekaapissa. Molemmat ovat kasvaneet todella paljon, Touhin vaatekoko on tällä hetkellä 134 ja Naakan 146. Hankin heille edelleen vaatteita kirppikseltä. Tosin jälkimmäinen on jo kiinnostunut vaatekaupassa käymisestä :) Pienille lapsille on helppoa löytää vaatteita käytettynä. Isommilla se vaatii jo tuuria. En ole kovin kiinnostunut nettikirppiksistä, menen mielummin liikkeeseen paikan päälle. Ainoastaan oman kaupunginosamme Facebook-kirppistä käytän joskus. Meillä on paikallinen Kierrätyskeskus, joka ei ole suurensuuri, mutta olen silti löytänyt sieltä kaikenlaista. Joskus en kyllä löydä yhtään mitään.  Viime käynti oli oikein hyvä. Löysin Naakalle Gugguun hupparin ja Touhille lenkkarit. Lisäksi ostin kirjeenvaihtoharrastusta aloittelevalle Naakalle pienen kirjepaperisetin. Maksoin kolmesta tuotteesta 9 euroa.  Minusta aina ei tarvitse hankkia uutta. Vien myös käytettyjä vaatteita Kierrätyskeskukseen säännöllisesti. Hankkisin ...

Nyt alkusyksystä lenkkeillessäni olen jotenkin pannut aikaisempia vuosia enemmän merkille kukkaistutukset. Johtuuko iästä vai mistä, että huomaan,  mielestäni kaupunki on istuttanut kaikenlaista valtavan hienoa juurikin syksyksi.  Sekin on mukavaa, kun vielä ei ole klo 16 alkaen pilkkopimeää. Minua ei sinänsä pimeys kiusaa - se on ihan rauhoittavaa. On kuitenkin mukavaa tankata vielä valoa, joka vääjäämättä muuttuu vähäisemmäksi hyvinkin pian. Myös Naakka ja Touhi pääsivät tällä viikolla syysretkelle (sekä eskarit että koululaiset). Se meni kuulemma hyvin, jopa Naakalla, jonka viime syksyn vaikeudet (nepsyasiat) alkoivat vastaavasta syysretkestä. Se, että Naakka pärjäsi hyvin retkellä, on pienoinen riemuvoitto meille. Tuntuu, että monessa mielessä meillä on vasta nyt päällä se positiivinen tunne uuden edessä, joka monella on ensimmäisen luokan syksyllä. Ehdin jo luulla, ettei koulu tuo juuri mitään hyvää elämäämme. Jos jostakin , meillä on kuluneen viikon aikana puhuttu kunin...

On kyllä ihan mahdotonta , kuinka paljon pieneksi käyneitä vaatteita meiltä löytyi vielä hetki sitten vaatekaapista. Pidän kyllä hieman toimimattomana, että yksi asunnon vaatekaappi on kokonaan varattu pienille vaatteille. Muuta tapaa toimia en ole juurikaan keksinyt. Meillä ei ole sukulais- tai tuttavien lapsia, jotka olisivat sopivasti Naakkaa ja Touhia vähän pienempiä...tai on, mutta suhteellisen kaukana meistä. Viime kesänä vein vaatesäkin sille suunnalle, ehkä ensi kesänä toisen.  Olen jo muutamien vuosien aikana ottanut kahdeksi viikoksi kirppispöydän lastenvaatekirppikseltä. Siinä on jonkin verran hommaa, kun vaatteet täytyy valikoida myyntikelpoisiin (huonokuntoisten kanssa ei ole järkevää yrittää) ja silittää.  Minulla on nyt ollut pöytä pari päivää, ja noin 15 tuotetta on mennyt. Huokaisen helpotuksesta jokaisen kohdalla :D Huomenna menen taas viemään vähän lisää tavaraa sekä siistimään pöydän. Luultavasti tulen käymään kirppiksellä samoissa toimissa muutaman päivän ...

Kirjoitustauko venyikin vähän pitkäksi. Syy: pudotin vahingossa läppärini, ja se vähän levisi. Pääsi muutama kirous, mutta onni onnettomuudessa, löysin korjaajan, joka oikeasti korjasi vian - pari kaapelia irti. Malli on kuulemma harvinaisen veemäinen avattava, mikä taisi olla suuritöisin osuus korjauksessa. Kuitenkin, en osaa kirjoittaa muulla kuin omalla koneellani, joten en sitten päivittänyt blogia muutamaan viikkoon. Mitäs meillä...no paljonkin. Ei mitään ihmeellistä, mutta kerronpa tässä tekstissä käynnissä olleesta ja päättyneestä projektista, kirppispöydästä. Päädyin pitämään pöytää lastenvaatekirppiksellä muutaman viikon ajan. Pelkäsin vähän, ettei menekki olisi kummoinen, koska moni varmaankin välttelee kaupoissa käymistä näinä aikoina. Mitä vielä, ehkäpä välttely oli tullut päätökseen ja sain menemään paljon enemmän kampetta kuin oletin. Kirpparissa on työtä - täytyy käydä vaatteet läpi, silittää ja hinnoitella...ja roudata kirppikselle. Kävin muutamia kertoja siistimässä ...

Maanantaina niskani alkoi lyödä totaalisen lukkoon. Olen tottunut näihin "kramppeihin" vuosien aikana, varsinainen venyttely ei niihin auta. Jonkin verran auttaa, jos pystyy kääntelemään niskaa ja rauhallisesti puolelta toiselle. Minulle on jo vuosikymmen sitten tapahtuneesta retkahdusvammasta jäänyt kiputila yläniskaan, oikealle puolelle. Liian rajusti en voi päätä käännellä, muuten saan huimausoireita....siispä rauhallisia liikkeitä. En tiedä, pitivätkö bussimatkustajat tempoiluani hassuna - bussi vain on niin hyvä paikka käännellä päätä puolelta toiselle, kun mitään muutakaan kovin järkevää ei ole tarjolla. Tosin äänikirjat & pään kääntely bussissa eivät oikein sovi yhteen. Tänään niska on ollut aavistuksen verran parempi, mutta yläselkä on kyllä ollut enemmän jumissa. Jotain poistuu, jotain tulee, sellaista se aina on. Olen nyt alkuviikosta huhkinut sekä kirppiksellä että viljelypalstalla. Jälkimmäiselle lähdenkin kohta - Naakan ja Touhin isä lupasi hakea t...