torstai 30. huhtikuuta 2020

Avoimia asioita

Elän nyt elämässäni varsin avointa vaihetta. Moni asia on jotensakin auki...ja tuntuu, että avoimia kysymyksiä tulee eteen koko ajan lisää, korona-aika ei ole ainakaan tuonut lisärutiinia Niskasten päiviin.

Nyt selvisi, että koulut aukeavat. Varsinkin Naakalle se on varsin mukava uutinen, sillä se tarkoittaa varmaankin muutamia uuden kielen oppitunteja tulevassa koululuokassa ennen kesäloman alkua. Nyt ainakin tiedämme, missä mennään, sillä asialla on muitakin vaikutuksia perheeseemme.

Iso avoin kysymys on minun ensi vuoteni. Yliopistolta on ilmoitettu, että opiskeluoikeuteni selviää toukokuun aikana. Seuraavien neljän viikon aikana selviää siis se, missä vietän loppuvuoden (etänä, paikan päällä vai työttömänä/työelämässä).

Nykyinen työsopimukseni loppuu juhannukseen, joten siihen mennessä olisi mukavaa saada ensi vuoden kuvioita edes jonkin verran eteenpäin.

Pari päivää sitten selvisi, että onnistuin missaamaan avoimen yliopiston haun. Osa suoritettavista opinnoista on suoritettava avoimessa. En tietenkään voinut tajuta, että kesäopinnot starttaavat jo toukokuussa.

Tänään onnistuin saamaan viimein astmatutkimuksiani eteenpäin. Spirometrioita ei nyt korona-aikaan tehdä, mutta kotipuhalluksin voidaan kuulemma diagnosoida. Menen astmahoitajalle ensi viikolla. Astmahoitajia on täälläpäin oikein vähän ja onneksi yksi löytyi.

Puhelimeni on ollut nyt huollossa kaksi viikkoa. Ensi viikolla saan varmaankin ilmoituksen, aiotaanko puhelinta korjata (ehkäpä se matkaa Kiinaan tai jonnekin, jos päätetään korjata).

Asumisoikeusasuntohakemus, tammikuussa lähetetty, onkin tulossa käsittelyyn vasta nyt, minkäpäs muun kuin korona-ajan takia. "Nyt" saattaa tosin tarkoittaa jotakin seuraavista kuukausista, joten ehkäpä sekin joskus selviää.

Eläminen monien avoimien asioiden keskellä on stressaavaa. Osaan varsin hyvin tarttua hetkeen ja tehdä konkreettisia päivään kuuluvia asioita, mutta tänä vuonna erikoisia kuvioita on ollut loppuvuotisesta keskenmenostani lähtien aivan liikaa.

En onneksi tunne mielenterveyttäni uhatuksi ja olen nukkunut ihan hyvin. Moni avoimista kysymyksistä selvinnee parin seuraavan kuukauden sisällä. Eipä tässä auta kuin odotella ja alkaa valmistella lapsille jonkinlaista vappumeininkiä.




sunnuntai 26. huhtikuuta 2020

Kesäminä ja lasteni mielikuva minusta

Mietin joskus, millaisena lapseni tulevat muistamaan minut - siis lapsuudestaan, en ajattele vielä postyymeja ulottuvuuksia. Toivon parasta ja pelkään pahinta - olen nimittäin ajoittain oikea mestarinalkuttaja.

Pohtiessani lasteni mielikuvaa itsestäni ajattelen käytännössä itseäni. Luulenpa, että lapset tulevat muistamaan kesäminäni. Menen höpsöksi, kun kyse on puutarhasta ja marjastuksesta - hiukan hullu äiti, joka voisi asua kasvimaalla ja joka alkaa kiukutella, kun marjametsästä pitäisi lähteä pois :D 

Lapsia en tässä vaiheessa velvoita mihinkään, mutta alan hiljalleen opettaa heitä tunnistamaan kasveja ja vähän hoitamaankin. Ainakin Naakka on osallistunut myös mustikoiden ja puolukoiden poimintaan.

Olen kesäaikaan äiti, joka tykkää lähteä metsään ja kaikenlaisiin luontokohteisiin. Paikkoja, joissa olen hieman pihalla ovat ulkoilmaravintolat (tuulenvire heittää aina johonkin vähintään lautasliinat ja aurinko häikäisee).

Lisänä tähän voisin lisätä hiekkarannat (en tykkää hiekasta/kuivasta pölystä käsissäni ja jaloissani, ilmeisesti kyse on aistiyliherkkyydestä). Itse asiassa en siedä noita hetkeäkään, kädet on huuhdottava välittömästi.

Kolmanneksi, en oikein osaa pukeutua kauniisiin kesävaatteisiin ja mennä istuskelemaan johonkin puistoon jne. Samaan kategoriaan lasken kesäiset kaupungin kadut (edelleen ne tyylikkäät kesäkledjut).

Mökkeilynkin lapset varmaankin tulevat muistamaan. Siellä on ikivanhoja perennapenkkejä, joita tykkään käydä kuopsuttamassa. En edelleenkään muista kasvien nimiä kunnolla, mutta ehkä opin joka kesä jotakin.

Lapset myös tietävät jo nyt, että äiti tykkää virtaavasta vedessä. Kun talvella ja aiemmin keväällä satoi paljon, Metsässä kyykistelimme tuntikausia tarkkailemassa veden virtausta. Sain varsinkin Naakan mukaan innostukseen.

Kotona meillä on aina ollut akvaario osaksi sen vuoksi, että vesielementti on kiva. Sekin on nimenomaan minun harrastukseni. Nyt Naakka on alkanut kiinnostua akvaariosta hieman enemmänkin, joten selitän hänelle kaiken, minkä osaan.

PS. Puutarhapalsta on ehdottomasti lisännyt viehtymystäni kesään!

PPS. Jos muut haluavat lähteä tekemään kesäaktiviteetteja, jotka eivät ole minun mielenkiintoni keskiössä, joudun myöntymään ihan vain reiluuden vuoksi.

PPPS. Olen muuten koonnut Ifolor-kirjaa viime kesästämme. Teimmepäs valtavasti asioita. Ehkäpä tänä kesänä voi ottaa iisimmin eikä murehtia koronasulkuja niin paljon.



lauantai 25. huhtikuuta 2020

Grillijuhlia puutarhapalstoilla sekä nukkuminen

Olen havainnut olevani aina perjantaisin todella väsynyt. Viikot ovat aika raskaita etänäkin, ja perjantai-iltapäivästä alkaen olen miltei puolinukuksissa.

Onnistuin kuitenkin käymään vielä illalla pitkähköllä kävelylenkillä. Poikkesin myös puutarhapalstalla. Ilokseni totesin, että istuttamiani narsisseja ja tulppaaneja on nyt nupulla - varsinkin narsissit aukeavat varmaan jo näinä päivinä.

Ei niin iloksi, totesin myös, että usealla puutarhapalstalla oli käynnissä juhlat. En siis vastusta juhlimista, mutta nyt korona-aikaan joukkogrillaukset (vaikutti siltä, ettei kyseessä ollut yhden talouden ihmiset missään porukassa, väärässä voin toki olla) voisi jättää vähemmälle.

Ongelma ei ole joukolla juhliminen sinänsä. Kuitenkin, jos jollakin riskiryhmäläisellä on palsta siinä vieressä, ei hän voi käydä hoitamassa omaansa, koska ihmisjoukkoja pitää vältellä. Kuulun itse astmani takia riskiryhmään, mutta onneksi palstani oli kaukana porukoista.

Kukkien havaitsemisen ja grillijuhlien paheksumisen jälkeen pääsin miltei heti (suihkun ja pienen telkkarinkatselun sekä lukemisen kautta) nukkumaan. Nukuin yhteen menoon 10 tuntia. Viikonlopun aloituksena se on todella hyvä.

Tähän viikonloppuun kuuluu luultavasti hieman ostoksilla käyntiä (puutarhailuun liittyen). Isommat hankinnat, kuten suunnitellut viinimarjapensaat, täytyy hankkia myöhemmin jostakin automatkan päästä.

Lisäksi poikkean lelukaupassa, tyttäreni 7-vuotissyntymäpäivä lähestyy :) Hän muuten saa lahjaksi oikean puhelimen, mutta koska esimerkiksi syntymäpäiväjuhlat jäävät pitämättä, tulee hänelle toinenkin lahja. Tekee mieli hemmotella, Naakan vuosi on mennyt todella hyvin.

Sunnuntaina on luultavasti luvassa ainakin mullan kärräämistä palstalle. Tilasin 300 litraa multaa, ja tarkoitus on vähintäänkin rakennella yhtä kasvimaata. Suunnitteilla on tänä kesänä myös lisätä hieman kukkapenkin "varustelua" Siellä kasvaa nyt jopa maksaruoho :D

PS. Naakka arvelee, mitä hän mahdollisesti saa lahjaksi, mutta ei kuitenkaan tiedä varmasti.

PPS. Ajattelin kokeilla hiusdonitsin ompelua - minulla on siihen tarvittavaa kangasta ja kuminauha

PPPS. Aion käydä kurkkaamassa, jos kirjakaupassa olisi hyviä ompeluoppaita aloittelijoille. Normaalioloissa käyttäisin kirjastoa.

perjantai 24. huhtikuuta 2020

Vaatteiden alkutuotannon suunnittelua ja kausivaatteita

Olen tässä pidempään pohtimut, että paras tapa vaikuttaa tekstiilituotteiden tuotanto-oloihin olisi ommella itse.

Rva:n suhde ompelukoneisiin on ollut käytännössä aina hyvin vaikea. En oikein tykännyt siitä koulussa, ja yläkoulun seiskaluokan kässänope tappoi viimeisenkin kiinnostuksen lajiin ihan vain olemalla ynseä.

Sen jälkeen olen lähinnä lyhentänyt ompelukoneella farkkuja, tosin en ole vuosiin tehnyt sitäkään.

Pikkuhiljaa asenteeni on muuttunut. Kuten edellisessä kirjoituksessani kerroin, Naakka on intoutunut Melukylän lapsista ja vanhan näköisistä vaatteista. Luulen, etten vielä pitkään aikaan kykene minkäänlaisiin vaatteisiin, mutta neulatyynyn sain sentään eilen ommelluksi vanhasta tyynyliinasta (siitä saa vielä muutakin).

Mikähän voisi olla seuraava ompelutyö (sitten kun on hankittu täytettä neulatyynyn sisälle)? Ehkäpä se voisi olla hiusdonitsi tai kauppakassi. En kuitenkaan viitsisi ommella mitään sellaista, mikä ei oikeasti tule käyttöön meillä.

Käytännössä en myös osaa ompelusanastoa. Toisaalta, sitähän voi oppia aina uuden työn mukana. Hyvin rajallista tuo aikakin vielä on - kulutettuani kokonaiset 30 minuuttia ompelukoneen kanssa minulla oli vieressäni kaksi raivoissaan olevaa lasta ja kasa syytöksiä, kun en huomioi heitä, että sillälailla.

Yleisesti ottaen aika on jälleen mennyt vuodenaikavaatteiden haalimiseen ja karsintaan. Nyt molemmilla lapsilla taitaa olla sopivat kevättakit, ulkohousut, lenkkarit ja lippikset. Paksuimmat ja loppuvuodestakin sopivat toppavaatteet ripustin jo vaatekaappiin odottamaan ensi talvea.

Itse pohdin, josko opettelisin vähän taas käyttämään hameita ja mekkoja. Koko talvi on vierähtänyt farkuissa, ja olen parhaimmillaan niiden kanssa nukkumaanmenoon saakka. Olen hieman laiska vaihtamaan vaatteita.

Olen myös mestari unohtamaan projekteja. Minulla on koko talven ollut unohdettuna sukkaprojekti - lupasin neuloa isälleni uudet villasukat (neuloin edellisetkin, mutta siitä on noin 10 vuotta). No, toinen sukka on valmiina, ja toinen sietäisi valmistua edes joskus. Toisaalta, nyt ei ole villasukka-aika, ja isääni en sattuneesta syystä näe vähään aikaan...että sain taas lisäaikaa.

PS. Tarvitsen kaupasta ainakin jonkinlaista täytevanua ja kuminauhaa, jos aion joskus ommella hiusdonitsin.

PPS. Toisen eteisen lipastonlaatikon muuttaminen Touhin hanska- ja hattulaatikoksi on myös ollut käynnissä, mutta näemmä en saa aikaiseksi sitäkään.

PPPS. Viljelyasiat polkevat paikallaan - tomaatin- ja meloninsiemenet eivät jotakin syystä idä.


sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

Astrid Lindgrenin aika

Tyttäreni alkaa saavuttaa oikein mukavan iän - hän on nyt mieltynyt Melukylän lapsiin. Minulla on dvd:nä valmiina jo Melukylän lasten kesä ja Astrid Lindgreneistä myös Ronja Ryövärintytär. 

Katselin Melukylän lapsia itse hieman vanhempana, ehkä 8-vuotiaana. Syynä oli, että sarjat oli kyllä tekstitetty, mutta ei dubattu kuten nykyään. Naakka ei pysty vielä lukutaidollaan lukemaan tekstityksiä, joten dubbaukset ovat hyvin tervetulleet. 

Meillä on Melukylän lasten kesä, mutta ei talvea. Itse asiassa omassakin lapsuudenkodissani oli näin. Ajattelin kuitenkin, että voisin tilata sen talvenkin, sitähän olisi mukavaa itsekin katsella, kun sitä on katseltu paljon vähemmän. 

Ronja Ryövärintyttären Naakka hokasi aiemmin, jo pari vuotta sitten. Siinä on jonkin verran pelottavia kohtia, mutta ilmeisesti ei liian. 

Astrid Lindgrenin satujen maailma on ajankuvana koukuttava. Tällä hetkellä Naakka ihailee eniten sitä, kun lapset kulkevat paljain jaloin. Hän haluaa päästä kokeilemaan kesällä, miltä paljasjalkaelämä eri pinnoilla tuntuu. Hänellä on toki ollut lupa aiemminkin, mutta Naakka ei ole itse tykännyt.

No, hän haluaisi näemmä nyt myös 1920-luvun tyylisen mekon. Se onkin monimutkaisemmin toteutettava toive - en ole yhtään ompeluihminen. Meillä on kyllä ompelukone kaapissa - Naakan isä ompeli sillä teekkarihaalariinsa merkkejä 20 vuotta sitten. 

Itseäni kiehtoo ajankuva - kaikki näyttää kovin selkeältä 1920-luvun maaseudulla, vaikka oman sukuni esimerkit ovat kyllä tuona aikana eläneet Melukylää suuremmassa köyhyydessä...eikä selkeys ole varmaankaan näyttäytynyt kovin ilmeisenä.

Elämä ilman juurikin tuota edellisessä kirjoituksessani mainitsemaa tekniikkaa kuulostaa monin tavoin nykyistä järkevämmältä. Ihminen on siellä, missä hänen pitääkin olla eikä jossakin virtuaalisessa välimuotomaailmassa...näin voivat rva:n ajatukset vaihdella päivittäin :D 

Tuen mielelläni Naakan Astrid Lindgren -harrastusta. Hän tulee vähintäänkin saamaan paljon ajatuksia, ideoita leikkiin, ja kaikilla tarinoilla on onnellinen loppu (Veljeni Leijonanmielestä en ole ihan varma). 

Luulen, että meillä liihotellaan ensi kesänä kesämekossa (joka on mahdollisimman lähellä toivottua) ja toivottavasti leikitään myös metsässä Ronja Ryövärintyttären tyyliin. Katsotaan, mitä vielä näkemöttömät ja lukemattomat tarinat meille tuovat.

PS. Saatamme lukea Melukylän lapset kokonaisuudessaan ennen kuin hankin uuden dvd:n.

PPS. On hauska vaihe, kun lapsi ihastuu ihmisten näyttelemiin elokuviin piirrettyjen sijaan.

PPPS. On mukavaa, kun voi oman lapsen myötä viipyillä oman lapsuuden suosikeissa.


lauantai 18. huhtikuuta 2020

Tekniikka petti

Tämän viikon kiteytetty lause voisi olla: "Tekniikka petti." Puhelimeni lataus heikkeni viime viikonloppuna. Keskiviikkoon mennessä lataus loppui kokonaan.

Täytyy sanoa, että vedin kilarit. Puhelimen takuu meni umpeen juurikin helmikuussa. Pienen selvittelyn jälkeen totesin, että puhelin täytyy viedä Verkkokauppaan, josta se on ostettu. Mikä mukava koko perheen reissu korona-aikana!

Se oli kuitenkin pakko tehdä...ja moni muukin oli joko hajottanut laitteensa/ kyllästynyt neljän seinän sisällä olemiseen, joten turvavälien pitäminen oli suhteellisen hankalaa.

Meillä on vielä käytössä dvd-soitin. Viime viikkoina dvd:t ovat alkaneet näkyä huonosti. Olen arvellut, että dvd:t ovat jo niin vanhentuneita, että yksi jos toinen näkyy huonosti. Kun toistoa tuli tarpeeksi, totesin, että laitteemme taitaa olla rikki. Siitä tuli toinen ostos Verkkokauppaan.

Keskiviikkona työkoneeni hiiri päätti lakata toimimasta. No, ajattelin, että lukitus on päällä, enkä vain saa näpäytettyä sitä päälle. Keskiviikko ja torstai olivat mielenkiintoisia työpäiviä, kun sekä kone että puhelin olivat poissa pelistä. Perjantaina kävin työpaikalla atk-avussa, ja siellä todettiin, että anturini ei jostain syystä ollut päällä, ja hiiri ei toiminut siksi.

Puhelimeni lähetettiin huoltoon, ja toivon mukaan se saadaan kuntoon ja takuu korvaa sen. Seuraavat viikot keplottelen jotenkin. Meille tuli uusi dvd-laite sieltä Verkkokaupasta.

Tekniikka hallitsee samalla tavalla arkeamme kuin raha - jos ne eivät toimi tai niitä ei ole, niistä tulee varsin merkittäviä. Vaikka en haluaisi olla kovin riippuvainen tekniikasta, olen kuitenkin.

Itse asiassa varsin moni harrastukseni liittyy nykyään puhelimeeni. Kuuntelen sillä äänikirjoja ja pelaan Pokemon go:ta sekä haen geokätköjä. Puhelimessani on myös askelmittarini. Pakollisia nämä eivät ole, mutta tärkeitä omalla tavallaan.

Sekin ärsyttää, että hieman ylimielinen myyjä vakuutti juuri kyseisen puhelimen kestävän hyvin esim. viisi vuotta...no, se meni rikki kahdessa, vaikka en aktiivisesti rikkonut sitä millään tavalla. Saa nähdä, onnistuuko korjaus vai täytyykö hankkia uusi puhelin.

PS. Toivon todella, että seuraava viikko sujuu pääasiassa ilman teknisiä ongelmia.

PPS. Bloginikin päivittyy toistaiseksi pääasiassa ilman kuvia, ellen innostu kaivamaan esille vanhaa järkkärikameraani, mikä olisikin fiksua, sillä sille on luvassa lähikuukausina käyttöä.

PPPS. Tänään on vuorossa ainakin yhdistysasioita sekä metsä, jälleen kerran. Nyt siellä on joku eskarilaisten tekemä tehtävärata, jonka menemme tänään suorittamaan.


keskiviikko 15. huhtikuuta 2020

Uuttamaata geokätköillen

Maanantaina asunnon seinät tuntuivat olevan liian lähellä, joten päätimme lähteä pienelle autoretkelle. Retkipäivät silloin tällöin eli automatka johonkin ja tutustuminen uusiin maisemiin siellä ovat kuuluneet suosikkiaktiviteetteihimme aina.

Koska puutarhahommat eivät näytä alkavan lähitulevaisuudessa (meillä on Helsingissä lumikerros), on geokätköily alkanut taas pitkästä aikaa houkuttaa. Lapset ovat jo siinä iässä ettei ketään tarvitse kantaa tai työntää rattaissa, joten pusikoissa rymyäminen voidaan suorittaa koko perheen kesken.

Tsekkailin viikonloppuna kätköilykarttaa ja totesin, että olen vuosien varrella löytänyt lähes kaikki kätköt lähihoodeiltamme. Osa on eri syistä niin vaikeita, ettei minun kannata niitä edes yrittää.



Geokätköily on siinä mielessä mukava harrastus, että kätköjä on niin paljon, että ei ole pakko mennä kaikkein suosituimpiin turistikohteisiin. Me lähdimme ajamaan itään päin, Emäsaloon Porvoon edustalle.

Paikka ei näyttäisi olevan luontoretkeilijöiden suuressa suosiossa, mutta hienot maisemat siellä on. Osa reitistä on tavallista suomalaista mäntymetsää, mutta merimaisemia pääsee katselemaan. Myös Emäsaloon vievä silta on komea ja korkea.

Ihan eteläkärkeen ei pääse, siellä on säähavainto- ja luotsiasema. Ihmisiäkin oli saaren eteläosassa sen verran paljon, että teimme U-käännöksen ja haimme muutaman geokätkön vähän rauhallisemmista paikoista.



Lapset olivat mukana geokätköilemässä hienosti. Naakka ymmärsi, mistä on kyse ja Touhi kulki mukana muuten vain. Jälkimmäinen alkoi kyllä väsyä retken edetessä, vaikka tykkäsikin katsella merimaisemia.

Paluumatkalla näimme vielä Sipoonlahden, joka levittäytyi eräältä näköalapaikalta Sipoonlahden Nesteen takaa. Sieltäkin löysimme yhden geokätkön. Vaikka olemme pysähtyneet aiemminkin kyseisellä huoltoasemalla, emme olisi ilman geokätköä tajunneet, että siellä on näköalapaikka.

Minun kroppani tykkää epätasaisessa maastossa liikkumisesta, joten geokätköily on oiva harrastus varsinkin lumettomana aikana. Olen toki alkanut jo suunnitella uutta kätköilyreissua - hiljaisissa luontokohteissa tietenkin.


PS. Päivä oli varsin vilpoinen. Itseltäni pääsee unohtumaan, että rannikolla tuulee aina.

PPS. Onnistuimme näkemään erityisen paljon joutsenia matkamme aikana.

PPPS. Touhin mielestä oli hienointa, kun joutsen pullisti (pyllisti).

lauantai 11. huhtikuuta 2020

Kuinka usein - testi ja vastaukset :)

Päätin pienen harkinnan jälkeen tehdä "Kuinka usein" - blogihaasteen. Se sisälsikin monen monta suhteellisen mielenkiintoista kysymystä :D Tässä tulevat vastaukset:

Kuinka usein?

Vaihdat lakanat? Tyynyliinat kahden viikon ja muut petivaatteet kuukauden välein.

Vaihdat pyyhkeet? Kerran viikossa.

Soitat isälle/äidille? Harvoin pääsee syntymään pidempää kuin muutaman päivän väliä.

Käyt leffassa? Korkeintaan kerran tai kaksi vuodessa. En ole varsinainen elokuvaihminen, joten minua joutuu hieman houkuttelemaan.

Föönaat hiukset? Ei hitto - ehkä neljä kertaa vuodessa :D

Putsaat lattiakaivot? Välttelen viimeiseen asti...

Käyt metsässä? No, nykyään sattuneesta syystä melkein joka päivä - kuuluu sallittuihin aktiviteetteihin koronan aikaan.



Käyt suihkussa? Joka toinen päivä - pesen silloin aina hiukseni.

Sanot läheisillesi, että rakastat heitä? Ehkä liian harvoin - toisaalta, saapa tuon rakkauden osoittaa monella muullakin tavalla.

Tarkistat kuivakaapin sisällön? Kauppalistaa tehdessä - mikäli listassa on jotakin harvemmin käytettyä, tulee samalla tarkistettua koko hylly.

Luuttuat lattiat? Riippuu, mistä lattiasta on kyse. Eteistä ja keittiötä tulee pestyä eniten, viikoittain. Tahranpoisto erityisesti jälkikasvun tuolien alta joka päivä.

Puhdistat liesituulettimen? Esitän edelleen, etten ole tietoinen kyseisen toimenpiteen tärkeydestä. Olemme asuneet tätä asuntoa kohta seitsemän vuotta.

Syöt noutoruokaa? Sanoisin, että joka toinen viikko tai vähän harvemmin. Jos laitan rahaa johonkin ei-välttämättömään, se on useimmiten jotakin syötävää.

Valehtelet? Päästelen joskus valkoisia valheita, jotenkin tuntuu, että nekin liittyvät useimmiten kotitöihin tai pikemminkin tekemättömyyteen.

Riitelet suhteessa? Kanssani suhteessa olleet tietänevät, mihen hauskaa kanssani on pms:n aikaan.

Sheivaat? Säännöllisesti - sääretkin alkoivat saada enemmän huomiota (varmaankin lähinnä omaani), kun aloin käydä uimahallissa. Joskus mietin, olisiko ongelmaa olemassa, ellen olisi innokkaasti alkanut sheivata teini-iässä.



Vaihdat hammasharjan? Hmm...käytän sähköhammasharjaa. Ehkä se harjaosa pitäisi viimeinkin vaihtaa ensimmäistä kertaa.

Peset peitot ja tyynyt? Hittolainen, nekin pitäisi tosiaan välillä pestä!

Soitat anopille? Arvatenkin liian harvoin.

Peset rintsikat? Ne vaihtuvat kerran viikossa ja menevät siinä yhteydessä pesukoneeseen.

Siivoat jääkaapin? Pari kertaa vuodessa. Siihen mennessä se on ehtinyt jo varsin mielenkiintoiseen kuntoon, joka tulee jokaisella kerralla yhtä suurena yllätyksenä.

Käyt puntarilla? Minulla on erilaisia kausia. Kehotietoisella kaudella useammin, muulloin homma saattaa unohtua kokonaan.

Syöt irtokarkkeja? Tätä piti miettiä. Innostun ostamaan irtokarkkeja kerran tai kaksi vuodessa. Ne ovat hyviä, mutta homma leviää täysin käsiin, jos totutan itseni niihin.

Peset pyykkiä? Tällä hetkellä tuntuu, että puuhastelen jatkuvasti pyykin parissa. Tosin pyykkihommat ovat minulle mieluisampia kuin esimerkiksi jatkuva ruuanlaitto. Lasten kasvaessa niiden vaatteetkin muuttuvat kookkaammiksi ja pyykkiä tulee enemmän.

Imuroit kotisi?  Sama juttu kuin lattioiden pesun k,anssa - erityisesti eteinen vaatii suuren osan vuotta päivittäisen imuroinnin. Tosin, jos elämä kuormittaa, kaikesta voidaan tarvittaessa vähän luistaa.

Perheessä kinataan vaatetuksesta? Yleensä kinat käydään jälkikasvun kera. Ongelma on se, miltä vaate tuntuu. Se on liian tilava tai puristaa liikaa. Se tuntuu omituiselta. Mekko/housut/huppari/mikälie ovat tosi typeriä jne.

Käyt kaupassa? Useita kertoja viikossa. Kauppareissut hoidetaan kävellen, eli ei siinä kovin suuria ostoksia voi kerrallaan tehdä.
:)

Peset ikkunat? Periaatteessa kerran vuodessa, mutta viime vuosi jäi väliin, kun en kertakaikkiaan ehtinyt/jaksanut.

Vaihdat sukat? Joka päivä. Olen opastanut myös jälkikasvuni samaan. Tosin en yhtään kauhistu, vaikka joku vaihtaisi harvemmin.

Ostat uusia vaatteita? Tarpeen vaatiessa. Aika harvoin tulee heräteostoksia. Yritän ostaa ajattomia ja mahdollisimman hyvälaatuisia vaatteita, koska olen huolissani tekstiilijätteen määrästä.

Siivoat? "Kriittiset" alueet kuten keittiö ja kylppäri ovat alueita, joihin käytän energiaani eniten - puuhastelen päivittäin niiden parissa. Muut alueet ovat kohteenani harvemmin.

Olet tehnyt raskaustestin? Varsin usein eri syistä (esim. joidenkin lääkitysten aloittaminen). Kolme positiivista testiä, kaksi elävää lasta <3

Tarkistat, toimiiko palohälytin? Alkavat piipata patterin loppuessa, jolloin saavat huomioni. Viime kerralla siitä tuli yksi perkuleen show, kun en heti keksinyt, mikä kolmesta hälyttimestä piippaa. Se viimeinen tietenkin...

Peset autosi? Istun lasteni isän kyydissä autopesussa :) Lapset rakastavat toimitusta.

Käyt läpi vaatekaapit ja muut kaapit? Vaatekaapit, varsinkin lasten, käyn läpi 4 kertaa vuodessa, kun vuodenaika vaihtuu. Samoihin aikoihin tsekkaan omat kaappini. Koen homman suhteellisen työlääksi, mutta antoisaksi sitten kun se on tehty.

Puhdistat hiukset harjasta? Aivan liian harvoin. Toinen hiusharjani onneksi katkesi kahtia, niin saatoin hankkia suoraan uuden :D



perjantai 10. huhtikuuta 2020

Omissa oloissa

Introverttiys on asia, josta en oikein tiedä, onko se hyvä vai huono juttu. Vaikka hakeudun useimmiten seuraan, olen huomannut tarvitsevani aikaa, jolloin minun ei tarvitse pohtia sosiaalisia kiemuroita tai sen sellaista.

Nyt, kun sosiaalinen tilanne on aiempaa rajoittuneempi, en huomaa kaipaavani niin kovasti sitä, että olisin kamalasti ihmisten parissa. Tähän toki täytyy lisätä, että koska en ole yksineläjä, en sinänsä joudu kohtaamaan totaalista yksinäisyyttä, mikä olisi varmasti paljon, paljon vaikeampaa.

Nautin, kun saan käydä puutarhapalstalla yksin. Yksinäinen kävely ja pelkkien kasvien (tällä hetkellä kuolleiden rikkakasvien) parissa oleminen on mielestäni hauskinta kasvukaudella ikinä. Tämä on siksikin hyvä juttu, että koska kesäfestarit, ihmisjoukot rannalla tai huvipuistoissa eivät ole kiehtoneet, olen minäkin löytänyt kesästä vuodenaikana jotakin upeaa ja ainutlaatuista.

Kun lapset ovat jossakin muualla kuin minun kanssani kotona, en yleensä jaksa olla puhelimessa kenenkään kanssa. Tästä on joku saattanut loukkaantuakin, mutta olen tällä hetkellä jatkuvan pulinan (siellä pulinan seassa on koko ajan pyyntöjä, että "äiti, voisitko...") keskellä, enkä oikein jaksa tunnin mittaisia puheluita kenenkään kanssa, kun olen joskus harvoin yksikseni.

Tämä ei tarkoita, ettenkö kaipaisi oleellista asiaa elämässäni, eli ystäviä. Elämäntilanne on nyt vain sellainen, että en veny moniin asioihin, koska tarvitsen sitä hiljaisuutta ja oman itseni seurassa olemista. Esimerkiksi chatissa kirjoittelun koen helpommaksi, mutta se ei taas ole kaikille luontainen tapa kommunikoida.

Täytyy myöntää, että en ole täysin pettynyt, että Naakalle ei voida järjestää isoja Harry Potter -teemaisia synttäreitä hänen toivomuksensa mukaan :D Toki ne synttärit taitavat olla edessä, kun eristyksestä päästään.

En ollut nuorena (siis teininä) kovin kova menemään. Kävin kotibileissä ja baareissa sen verran, etten näyttänyt täysin kummalliselta. Muistelen, että illan aloittelu kavereiden luona oli hauskempaa kuin itse baarissa olo, jossa musiikki oli niin kovalla, ettei voinut kommunikoida.

Tykkäsin käydä koiran kanssa lenkillä ja puuhastella muutenkin eläinten kanssa. Tykkäsin kyllä viettää aikaa ystävien kanssa, mutta en yöllä, koska olin jo silloin huono nukkuja, enkä saanut otettua menetettyjä yöunia takaisin kovin helpolla.

Omana yksinoloaikana tykkään siivota omaan tahtiini ja lukea. Yleensä keksin kaikenlaista hauskaa, kun saan hetkisen olla omissa ajatuksissani. Jos on kiirettä ja sen sellaista, luova kauteni on ja pysyy poissa.

Touhista ei vielä tiedä, mutta myös Naakka kaipaa selvästi yksinoloa. Eskarista tullessa hän vetäytyy yleensä johonkin nurkkaan leikkimään vähintään puoleksi tunniksi, ja on sen jälkeen taas tyytyväisenä seurassa. Myöskään harrastuksia hän ei oikein jaksa eskaripäivien lisäksi ainakaan vielä.



PS. Olen tällä hetkellä varsin väsynyt monestakin syystä - rairuohot ovat jo olemassa, mutta paljon muuta meillä ei pääsiäisen varalle ole suunniteltu.

PPS. No, se pääsiäismunien etsiminen on pakostakin ohjelmassa, siitä on perheen ohjelmatoimistolta kyselty jo yli viikon verran.

PPPS. Muita ohjelmanumeroita olisi lasten liian pienten vaatteiden perkaaminen - ei nyt ole ehkä ihan lempihommaani.

lauantai 4. huhtikuuta 2020

Asummeko sopivan kokoisessa asunnossa?

Totesimme lasteni isän kanssa tuossa kerran, että valtaosa lastemme kavereista asuu tilavammin kuin me. Meidän alueellamme (kerrostaloja) se tarkoittaa isompia kämppiä tai jopa kaksikerroksisia kerrostaloasuntoja, joita täällä on muutamia.

Alueellamme on myös mahdollista asua pienen kerrostalon alakerroksessa metsänreunassa niin, että asuntoon kuuluu myös pieni piha.

Minä asun lasten kanssa varsin perus-kerrostaloasunnossa, jossa ei ole esimerkiksi saunaa. Talomme on iso, l:n muotoinen ja keskellä on yhteinen piha. Me asumme kolmannessa kerroksessa - emme kovin alhaalla tai ylhäällä. Oikeastaan asumme myös talon keskivälillä, eli emme kummassakaan päädyssä.

Lapset eivät ole valittaneet asunnostaan juuri koskaan. Ainoastaan, kun Naakka on käynyt synttäreillä hienommassa (lähinnä isommassa) kämpässä, hän kyselee vähän aikaa, miksi meillä ei ole sellaista asuntoa.

No, käytännössähän asumisoikeusasunto olisi ainoa mahdollisuutemme sitten joskus. Jos haluamme asua näin keskellä kaupunkia, meillä ei tule olemaan käytännössä mitään mahdollisuuksia ostaa itse.

Asunnon sisällä lapseni eivät ole juuri valittaneet, että meillä olisi liian vähän tilaa. Asunto on melkein 40 vuotta vanha, ja meillä on tilavat huoneet. Tässä voisi asua mielestäni melko hyvin kolmenkin lapsen kanssa (itse asiassa eräs naapuruston perhe elää samankokoisessa neljän kanssa).

Olen pohtinut itse, kärsinkö tilanteesta. No käytännössä en yhtään. Tulen usein kehuneeksi aluettamme kaikille, ketkä jaksavat kuunnella ;) Vähän huoneistokokomme pohdituttaa, lähinnä tulevaisuuden kannalta, sitten kun lapset kasvavat. Toisaalta lähivuodet on turvattu - kaksi koulupöytää mahtuu tänne mainiosti.

Toki joskus mietin, että täytän pian 40 eikä minulla vieläkään ole omakotitaloa ja pihaa - no, minulla on lähistöllä sekä metsä että puutarhapalsta. Voiko yksi ihminen oikeastaan niin paljon toivoa?

Hieman olen kuitenkin suunnitellut, että lapsille voisi olla kiva rakentaa muutama soppi, rauhoittumispaikka. Se, onnistuisiko homma olemassa olevilla tarvikkeilla vai pitäisikö hankkia joku tiipii tms., ei ole vielä minulle selkeytynyt.

En näe, että me tarvitsisimme tulevaisuudessa välttämättä ison asunnon. Ehkäpä tarvitsemme pikemminkin oikeanlaisen ympäristön asunnon ympärillä. Ympäristön, joka tuo tilaa ja inspiroi. Asunto on sitten omaa aikaa ja tilaa varten.

PS. Pitäisi varmaankin kirjoittaa joskus sisustuksesta - mitään oikeaoppista sisustuspostausta rva:n kämpästä ei varmaankaan saa - täällä ei ole harmonista missään :D

PPS. Lapset ovat sisustajia omalla tavallan - tällä hetkellä isompi rakentaa Minecraft-taloa ja pienempi pikkulegoilla jotakin.

PPPS. Minecraft saapui meille eilen, kun Naakka oli sitä jo pitkään kysellyt. Hän meni Minecraft-taidoissaan ohitseni alle vuorokaudessa.


keskiviikko 1. huhtikuuta 2020

Luontokohteet?

Luontokohteet ovat olleet Niskasten harrastus oikeastaan aina. Ei sillä, että olisimme oikeastaan mitään erityisiä retkeilijöitä, saati sitten vaeltajia. En ole itse juuri koskaan viettänyt yötä teltassa metsässä

"Juuri koskaan" tarkoittaa kohdallani muutamaa partioleiriä ala-asteella (kesäaikaan) ja muutamaa seurakunnan leiriä teininä (talvella). Kaikissa majoituksena on muuten toiminut puolijoukkueteltta.

Lapsuuden perheelläni oli tapana mökkeily, mutta ei mikään varsinainen luontokohteissa vierailu. Esimerkiksi luonnon- ja kansallispuistoissa olen vieraillut oikeastaan vasta aikuisena.

Koska aikuisena saa suunnitella vapaa-aikaansa vapaammin kuin lapsena, olen panostanut luontomatkailuun (tai pikemminkin retkeilyyn) nyt aikuisena. Luontokohteisiin on lähdetty silloin tällöin, koko ajan emme ole suhanneet edestakaisin.

Edellinen varsinainen luontoretkemme oli Nuuksio viime marraskuussa. Sillä reissulla kiersimme muistaakseni toiseksi lyhimmän kierroksen. Matkan aikana Naakka otti ensimmäistä kertaa paljon valokuvia itse ja Touhi väsyi täysin, ja olisi halunnut kotiin paljon aiemmin kuin saimme kierroksen loppuun.

Täällä koti-Helsingissä lempikohteemme on ollut Vanhankaupunginkoski ja sen läheisyydestä lähtevät Lammassaaren pitkospuut. Käymme siellä parisen kertaa vuodessa.

Loppujen lopuksi lempikohteemme käyntien perusteella on ollut lähimetsä. Meillä on onni asua keskellä kaupunkia ja parinsadan metrin päässä metsänreunasta. Samoilemme kallioisessa metsämaastossa lapsia väsyttäen.

Lapset eivät ole vielä koskaan vastustaneet metsään menoa. Varma ei tulisi tosin ainakin yösuunnistuksesta ;) Suunnistukseen olemme muuten päässeet hieman tutustumaan - kirjoitan siitä lisää myöhemmin.

Kroppani tykkää muuten metsäkävelyistä, sillä epätasainen maasto aiheuttaa kehoon vaihtelevaa rasitusta. Tiellä kävely sen sijaan jumittaa paikat hyvinkin nopeasti. Lisäksi metsässä tulee mukavasti sekä nousuja että laskeutumisia.



PS. Meille saa kesää varten ehdottaa mukavia luontokohteita ympäri Suomen. Itse asiassa Etelä-Ruotsikin kiinnostaa :)

PPS. Maanantaisella metsälenkillä löysimme jotakin hienoa, nimittäin haukan pesän. Itse haukkaa emme nähneet, mutta kyllähän täällä meidän lähistöllä haukkoja asuu.

PPPS. Se yksi seurakunnan leiri 15-vuotiaana oli ikimuistoinen: pakkanen laski yöllä -25 asteeseen. Oli hieman kylmä!

Kahden aikakauden opiskelija

Suuri tavoitteeni oman tulevaisuuteni suhteen on tällä hetkellä "loppukoulutuksen" hankkiminen ammattiin, jossa toivon voivani työ...