Rouva Niskanen

On perjantaiaamu , ja rva on jälleen menossa fyssarille! Blogini pohjautuu whiplash-vammaan, siitä toipumiseen ja sen kanssa elämiseen. Koska rva elää muutenkin ja tykkää kirjoittaa, blogissani on usein kirjoituksia muustakin. Tämä kirjoitus palaa keskeisen asian äärelle. Rva kokee hieman ärsyttävänä, että on kohta vuosikymmen vammautumisen jälkeen edelleen saman asian äärellä - siis vamman jälkitilan, mutta myös hoidon suhteen. Nykysysteemi fyssareilla tuntuu olevan, että ensin kuntoutetaan, sitten vasta tutkitaan, jos tutkitaan ollenkaan. Sehän on mainio tapa, jos fyssarin oletus vamman syistä osuu heti oikeaan. Rva:lla meinaa maltti loppua, kun nyt on kuukausi junnattu ekan tapaamiskerran harjoitusliikkeissä, jotka eivät tietenkään auttaneet. Lavan seudulla on rva:n mielestä jokin vinossa, siis oikean lavan. Muut kehon osat reagoivat hyvin tai ainakin kohtalaisesti voimaharjoitteluun, mutta pistävä kipu lavan alueella jatkuu. Onkohan siellä kaikki kohdallaan, rva pohtii, mutt...

Niskaset olivat viikonloppuna yllättävän aktiivisia. Vaikka oloni oli vähän heikko, päätimme lähteä ex tempore - pyörähdykselle kirjamessuille lauantaina. Mikä oli tunnelma? Hmm, oikeastaan ei niin kovin kiva. Rva ei taida olla huimauksensa kanssa ihan kotonaan messujen ihmisvilinässä. Kirjoista rva tykkää kyllä, ja niitä messuilta toki löytyi. Rva ei ehkä kunnolla kyennyt katselemaan kirjoja, mutta nappasi kuitenkin jotakin mukaansa! Puolisollekin tuli keskittymisvaikeuksia - ehkä on vain niin, että vähän rauhallisemmat paikat ovat nykyisin Niskasten mieleen, ainakin aikuisten. Naakka viihtyi messuilla mainiosti. Hän istui rattaissa, luki hänelle ostettuja kirjoja ja kävi halaamassa herra Hakkaraista. Lapsille olisi ollut tarinateltta, jossa kirjailijat lukivat satuja lapsille, mutta siellä oli käyntiaikaamme ohjelmaa yli 7-vuotiaille. Naakan lemppariksi on muodostunut "Ahti yökylässä", jota on meillä luettu joka päivä moneen (vähän liian) kertaan. Rva itse löy...

Pohdin tässä , että vaikka minkälaisia "kuntoiluvarusteita" (sekä yö- että päiväkäyttöön) on tullut matkan varrella (myös ennen whiplashia) hankittua...ja kuinka hankala niitä voikaan olla käyttää. Olen vuosien varrella todennut, että Tempur-tyyny sopii hyvin kropalleni - muunlaisella, väistämättä pehmeämmällä tyynyllä on tosi vaikea nukkua. Herään yleensä niska jäykkänä, mikäli nukun esim. kyläpaikassa tavallisella tyynyllä. Osaan silti käyttää tyynyä ihan väärin. Tempur-tyynyjähän on monenlaisia eri tarkoituksiin. Olen ostanut peräkkäin kaksi erilaista tyynyä, Ombracion ja Originalin. Kummatkin on tarkoitettu niille, jotka nukkuvat kyljellään ja mahallaankin. En osaa nukkua selälläni, en ole koskaan osannut. Siitä ei vain tule mitään. Jo yrittäessä tulee olo, kuin makaisi ruumisarkussa. Toki ymmärrän, että juuri tämä ruumisarkkuasento olisi selälle paras! Sitä en sitten enää ymmärräkään, miten voi hallita käsiensä asennon nukkuessa. Usein käyn järjellisesti nukkuma...

Hei vaan , rva onkin tänään kotosalla ja Naakka kahteen asti päiväkodissa. Sopimuksessani on, että työskentelen 3 - 4 päivää viikossa, pääsääntöisesti kuitenkin 4. Nämä kolmepäiväiset ovat niskani varjelemisen kannalta tärkeitä, pidän niitä aina välillä. Olen kuitenkin tyytyväinen, että pystyn työskentelemään niinkin paljon. Pystyn myös olemaan töissä vähän pidempään jos on tarvis, kotitöinä pystyisin tekemään enemmänkin, mutta se taas ei työkokeiluissa käy. Silti se pirulainen rasittuu...eilen olin kuntosalilla, ja tein siellä kaikenlaista. Kokeilin mm. sitä laitetta, jolla treenataan rintalihaksia, ekaa kertaa. Pirhana, en saanut laitetta liikkeelle ennen kuin olin ottanut siitä kaikki painot pois, sain siis pelkät vivut liikkeelle (rva:n pokka meinasi siinä vaiheessa pettää, rintalihaksia täytyy varmaankin treenata vähän enemmän). Joskus rva on miettinyt, mitkä kaikki lihakset eivät olisi menneet huonoon kuntoon, mikäli tätä niskaepisodia ei olisi tapahtunut. Nyt ongelmakohtia...

Eihän se uiminen ja seuraavan päivän pitkä lenkki ihan ilman jälkiseurauksia sujuneet! Keskiviikkoiltana, kun Naakka oli saatu nukkumaan, rva istui koneen kanssa sohvalle tarkoituksenaan kirjoittaa maili yhdelle ystävälle. Kun katsoin ruutua, se vaikutti liian kirkkaalta. Sitten päässä (päälaella ja ohimoilla) alkoi tuntua painostava kipu. Sen jälkeen niskaa alkoi särkeä. Kun alkoi heikottaa, rva:n oli pakko luopua suunnitelmastaan ja siirtyä sohvalle makaamaan. Minulla on jonkinlainen kammo näistä kipu- ja huimauskohtauksista. Niitä tuli aikanaan ihan päivittäin, nyt se on harvinaisempaa. Kun puoliso käski makaamaan, rupesin kiukuttelemaan ja nousin ylös. Jotenkin tuntuu, että jos makaan vielä hetken, kuolen siihen paikkaan. Kävelin sitten hiljakseen ympäri asuntoa ja totesin, että olo helpotti jo hieman. Päänsärky ja niskan kivut olivat kuitenkin niin voimakkaat, että otin särkylääkkeen ja istuin sohvalla puolison vieressä loppuillan kuin tatti. Katsoimme uusintoja Ville Haapa...

Kun rva tänä aamuna heräsi, piti oikein maata hetki paikallaan ja tunnustella tilannetta, erityisesti niskan. Kyllä, pää kääntyi ja kipu oli oikein lievää luokkaa. Kädet, jalat ja selkä tuntuivat toimivan myös, mainiota! Rva oli nimittäin eilen illalla uimahallissa. Rva:n, kuten varmasti monen muunkin vanhemman (siis ainakin pienen lapsen) ongelma on ollut, että kotoa pitäisi välillä lähteä jonnekin, mutta illalla ei vain tunnu kykenevän. Väsyttää, tuttu rutiini on helpompi ja miten se vauvakin pärjää, jos äiti poistuu hetkeksi ihan omiin rientoihinsa! Ettei heikkohermoisimpia lukijoita ala liikaa pelottaa, voin tässä vaiheessa paljastaa, että Naakka pärjäsi ihan hyvin. Rva käveli ensin 1,5 kilometrin matkan uimahallille. En ollut edes tajunnut, että meillä on uimahalli niin lähellä! Hallille päästyäni menin tietysti odottamaan uimaseuraksi lähtenyttä ystävääni - väärään kerrokseen. Ensimmäisessä aulassa olikin yllättävän tyhjää, sieltä ei päässytkään allasalueelle. Ala-aulass...

Olenpa tässä jo pitkään miettinyt, että niskani tilannetta pitäisi jälleen tarkastella. Vaikka tällainen meta-ajattelu tuntuu nykyisessä elämäntilanteessa (vauvalle vaatteita --> vauvalle ruokaa --> vahdi vauvaa --> taas ruokaa --> nukkumaan ym.) vähän vaikealta, sitä on hyvä ajoittain tehdä. Rva on nyt kotona Naakan kanssa. Tarkoituksena olisi löytää päiväkotipaikka jostain suhteellisen läheltä loppuvuodesta, sellainen osa-aikainen. Olemme alustavasti sopineet puolison kanssa, että rva on kotona niin kauan kuin sellainen löytyy (on pakkokin, sillä pitkät ja hankalat matkat vesittävät idean työnteosta, jos niskan "kantokyky" menee työmatkoihin). Niska itse voi tällä hetkellä kohtalaisesti. Kuntoutuksen tilanne on suunnilleen tämä: -käyn n. kerran kuukaudessa Ortonissa sopivalla fysioterapeutilla yksityisesti -lisäksi käyn hierojalla muutaman viikon välein (yksityisesti, kuinkas muuten) -hoitava lääkäri puuttuu edelleen Niska... - En saa edelleenkään te...

Viime päivät ovat kuluneet siten, että rva on viettänyt paljon aikaa Messukeskuksessa (lemmikkimessut, Elma, kädentaitomessut ym.) Tänään olisi vielä tarkoitus käväistä, kun on eräs sukulainenkin paikalla! Sitten Niskaset pakkaavat kimpsunsa ja kampsunsa ja lähtevät pariksi päiväksi pienelle visiitille Naakan isovanhempien luo. Messuista sen verran, että rva uskalsi kerrankin ostaa kokoaikalipun. Kaikenlaiset tapahtumat ovat niskavamman takia olleet rva:lle enemmän tai vähemmän mahdottomia jo pitkään, mutta nyt olotilan hieman parannuttua oli aika "repäistä". Kyllä rva jaksaa käväistä paikalla vielä tänäänkin, mutta ei se olotila meluisassa, isossa tilassa ja ihmisvilinässä ole niin kovin helppo ollut. Rasituksen huomasi jo eilen, kun niska ja kaula menivät niin tukkoon, että hengittäminen tuntui iltaa kohden työläältä. Välillä tuntuu, että mitä reippaammin teen harjoitukset ja käytän selkääni, sitä enemmän se naksahtaa jumiin. Toki tässä on ollut vähän ylimääräistä rasi...

Juhuu, me asutaan sitten siellä uudessa asunnossa loppuikämme! Rva ei ainakaan halua enää ikinä muuttaa...ainakaan niskavamman kanssa. Eilen olin siinä tilassa, että ranteiden lisäksi särkivät myös nilkat ja suurin piirtein koko selkä. Iltapäivästä Naakan nostelu alkoi jo tuntua todella raskaalta ja kivuliaalta. Kädet olivat väsyneet ja kipeät, en sitten ihan kamalasti nostellut siinä illan aikana (onneksi Naakka viihtyy oikein hyvin myös lattialla). Päivän aikana olimme pyydystäneet kalat vanhasta akvaariosta ja muuttaneet ne sinne uuteen paikkaan. Kaikki selvisivät muutosta hengissä, ja meillä olikin yksi piikkisilmä ja yksi sukarapu enemmän kuin olin arvellut! Kalat matkustivat ämpärissä, jonka päällä oli muovikansi. Perillä laitoimme koko ämpärin akvaarioon kellumaan, jotta lämpötilat tasoittuisivat. Sitten pääsimme kalat ja ravut uuteen kotiinsa. Ensimmäisen tunnin ajan kalat olivat värinsä menettäneitä ja stressaantuneita. Mustatetratkin kyhjöttivät tiiviinä parve...

Rva kunnostautui eilen akvaarion kanssa ja pesi 34 kiloa hiekkaa...vanhasta akvaariosta ei voi siirtää hiekkoja uuteen, kun hiekan alla on pohjalannoiteseos, joka ei saisi olla suorassa "kosketuksessa" veden kanssa. Arvattavissa varmaankin on, että pesuprojektia on vielä jäljellä 17 kiloa... Ostimme tällä kertaa Bilteman hiekkapuhallushiekkaa, joka olikin hyvä ostos - se tarvitsi vain kaksi huuhtelukertaa. Pesu on siinä mielessä hidasta, että pestä voi vain hyvin pienen määrän kerrallaan (ainakaan rva ei ole keksinyt hyvää keinoa pestä isompia määriä). Pesemisen jälkeen kädet tuntuivat siltä, kuin olisi käyttänyt erittäin voimakasta kuorinta-ainetta. Uusi akvaariopaketti on sellainen, jossa tulevat mukana lämmitin, suodatin ja valaisin. Tämä helpottaa rva:n työtä, tekniikan valitsemiseen menisi taas aikaa, joka meidän perheessä tuntuu olevan tällä hetkellä kortilla. ...mistä voinee päätellä, että rva:n rentoutumis- ja rauhoittumisharjoitteet eivät ole edenneet. Vi...

Niskaset ovat olleet viime aikoina kovin kiireisiä. Meillä on edessä elämänmuutos, jonka parisssa työskentelemme kaiken sen ajan, joka meille vauvanhoidolta jää. Välillä tuntuu, ettei missään välissä rentoutua, välillä se taas onnistuu paremmin. Niskan suhteen asiat menevät suurin piirtein kuten ennenkin. Tänään niska on vihoitellut, eikä lounastamisesta ravintolassa meinannut tulla mitään. Ainakaan sitä lounashetkeä ei huimauksen takia voinut sanoa kovin nautinnolliseksi. Viikonloppuna niskaa, oikeaa kättä ja jalkaa särki enemmän. Nyt särky on onneksi laantunut. Olen huomannut, että perhekahviloissa ja sen sellaisissa paikoissa myös aistiyliherkkyyteni toimii tutulla tavalla. Tänään visiteerasimme tytön kanssa perhekahvilassa, kun mielestämme siellä on kivaa (siis myös tytön mielestä). Kun tulimme paikan päälle, siellä oli täyttä ja kova meteli. Värikäs tila täynnä isoja ja pieniä ihmisiä sekä meteliä laukaisi oireeni välittömästi. Kun aistit toimivat liian voimakkaast...

En ole pitkään aikaan ollut sillä tavalla aktiivinen vammani kanssa, että olisin etsinyt uusia hoitokeinoja. Sellaisia, jotka mahdollisesti auttavat, on varmasti olemassa pilvin pimein. Ongelmia ovat sopivien hoitokeinojen löytäminen ja raha - osa hoidoista (aika pieni) on korvattavia, useimmat eivät. Pari päivää sitten päätin hieman ryhdistäytyä, ja menin meidän kadulla sijaitsevalle kiropraktikolle, joka käyttää myös nimitystä hermoterapeutti. Kiropraktikoitakin on kuulemma monenlaisia. Hän kertoi saaneensa oppinsa Suomessa. Ulkomailla (ei ihan selvinnyt, missä) koulutuksensa saaneet ovat kuulemma useammin hoitometodeiltaan sellaisia, että hoitoa on lähinnä se raksautus. Tämä kiropraktikko tutkikin minua aika perusteellisesti. Minulla on edelliseen kokemukseeni perustuva kammo kiropraktikkoja kohtaan (vammautumiskeväänäni kävin kiropraktikolla, joka piti hyvänä ideana raksautella ylimmän niskaikaman ja kallon väliä, jonka jälkeen meinasin kotimatkalla pyörtyä. Tämä hoito alko...

Nyt "kuntoutamme" vuorostaan pikkuankan niskaa. Ei hätää, ei mitään vakavaa. Hän vain kääntää päätään lähinnä oikealle. Mainitsin itse asiasta neuvolassa, ja saimme ohjeistukseksi houkutella häntä kääntämään päätään toiseenkin suuntaan. Siitäpä se riemu repesi. On se niin kiukuttavaa poistua mukavuusalueeltaan...ei, vaikka kaikki on uutta ja ja jännää, ja joka päivä tulee vastaan uusia juttuja. Eiköhän se pää siitä ala kääntyä - täytyy vain muistaa asettaa hänet esim. lattialle toisinpäin kuin yleensä. Sehän on sitten helpommin sanottu kuin tehty. Lattialle asettaminen onnistuu, mutta hoitopöydältä nostaminen sekä pito sylissä "päinvastoin" kuin tavallisesti onkin haaste, kun oma käsi ja toinen puoli niskaa ovat huonona. Haaste on siis molemminpuolinen. Hmm...ajattelen jo muutamia muitakin asioita kuin meidän vauvaa. Joskohan ottaisin kyrillisten aakkosten opettelemisen uudelleen projektiksi, vaikka vain muutama aakkonen päivässä. Jos menisin joskus venäjän al...

Viikonloppu alkaa olla lopuillaan, meillä eletään tätä nykyä päivistä ja vuorokaudenajoista välittämättä. Viime yönä valvoimme kaikki kolme. Kun aamusyötön aika tuli, ajatteli Rva, että "voi minua raukkaa" (hyi hyi, kamalia ajatuksia...) Meilläpäin on toki tehty muutakin...tyttö on viime päivinä innostunut monenlaisista asioista. Eräiltä kyläilleiltä sukulaisilta hän sai lahjaksi ihmeellisen, huikean hienon käärmelelun, joka kiinnitettiin välittömästi sängyn laitaan. Eilen kävimme iltalenkillä puistossa ihmettelemässä koulunsa päättäneiden juhlintaa. Oli kyllä iloista menoa! Tuli mieleen omat lakkiaiset, joista ei tietenkään ole vielä kovin monta vuotta (okei, ehkä muutama). Syreenien tuoksu oli huumaava. Olisin viihtynyt puistossa pidempäänkin - täytyy uusia visiitti jonakin päivänä. Kotimatkalla tulikin sitten takapakkia...olimme tyhmiä, kun olimme jättäneet tytön ruuat kotiin. Puolivälissä matkaa tuli nälkä, ja tulinkin sitten käytännöllisesti katsoen juosten v...

Heippa taas! Niskasille kuuluu ihan hyvää, varsin toiminnantäytteistä meillä on ollut. Suurin osa bodyista menee jo päälle, ja hankalimmat vaatteet olemme hylänneet heti kättelyssä. Itkut liittyvät tosiaan lähinnä nälkään ja vatsavaivoihin, tyttö ei näyttäisi itkevän vaippaansa lainkaan ainakaan vielä. Vauvan käsittely on alkanut myös sujua. Nyt vähän paremmin toimivasta oikeasta kädestä olisi kyllä hyötyä. Onneksi sellainen löytyy lapsen isältä. Minä en pysty pitelemään vauvaa monilla eri tavoilla, kuten oppaissa neuvotaan. Lisäksi, jos oikea käsi olisi vähän voimakkaampi, voisi käsiä vaihdella, kun toinen alkaa väsyä. Olemme nyt "imetyskoulussa". Nyt imetän 20 min kerrallaan ja lisäksi tyttö saa korviketta. Kaikkea jännittävää sitä tuleekin vastaan! Imetysopettelun aiheuttama itku on raastavaa, mutta vauva ei kuulemma mene niin pienestä rikki. Vaikka muut asiat tuntuvatkin muualla tapahtuvilta ja kaukaisilta, minun pitäisi soittaa TE-toimistoon ja ilmoittaa että olen ...

Eilen se lääkäri sitten soitti. Meinasin jo lentää pyllylleni, kun lääkärisetä kehui minun toimintatapani (siis puhelinajan varauksen) maasta taivaaseen. Oli kuulemma tosi hyvä juttu, että pohjustin asiaa etukäteen! Tässä se taas nähdään. Kun on vuosikaudet tottunut seikkailemaan takkuilevan byrokratian parissa ja saamaan tympeää kohtelua, ei osaa odottaa kuin ongelmia. Todistuksen kirjoittaminen kuulemma onnistuu. Mukaan täytyy ottaa tuoreimmat erikoislääkärin lausunnot sekä valmistautua kuvailemaan tilannetta itse. Ei kuulosta mahdottomalta tehtävältä. Lääkäri itse lupasi konsultoida ylilääkäriä ja hankkia tarvittavat lomakkeet käyntiäni varten. Vautsivau! Kun olen kerrankin menossa näin hyvällä mielellä lääkäriin, täytyy tosiaan toivoa, että olen vielä parin viikon päästä yhtenä kappaleena ja käynti onnistuu! Se, saanko koskaan hakemiani matkakorvauksia, onkin sitten toinen juttu. Nyt mieli on huojentunut jo siitä, ettei lääkäri kuulostanut pelottavalta eikä myöskään teila...

Huhheijaa, kun tuo oikea käsi on taas temppuillut! Temppuilu liittyy niihin perinteisiin, yläselän virheasentoihin ja jumituksiin. Nyt, kun olen toteuttanut Ortonista (siltä "ylimääräiseltä" fyssarilta) saatuja ohjeita, olen tullut yhä tietoisemmaksi siitä, että parannettavaa olisi käden ja olkapään suhteen runsaasti. Minulla on käden harjoituksia varten olemassa kevyin mahdollinen kuminauhavastus, jota en alkuun edes saanut käyttää! Nytkin tuo koordinaatio on käden treenissä se ongelmallisin alue - ilman peiliä huidon kädelläni liikkeet täysin hallitsemattomasti - vasemman käden treeni menee automaattisesti oikein. Hulluinta tässä on se, että todella luulen toimivani oikein. Kun kuvittelen, että käsi on nätisti koukussa 90 asteen kulmassa, peili osoittaa, että käsi on melkein kiinni kyljessä ja kyynärpäästä sormenpäihin ulottuva osa  sojottaa täysin hallitsemattomaan suuntaan! Hahmottaminen ei siis ihan vielä luonnistu, ja ne käden hermotuntemuksetkin (kipu, erilaiset ...

Juhuu, nyt on toinen kuntoutusviikko (tai oikeammin kolmepäiväinen) takana. Ei voi sanoa vielä muuta, kuin että väsyttää aivan uskomattoman paljon! Tänään minulla oli oikeasti vaikeuksia raahautua lyhyt matka bussipysäkiltä kotiovelle. Jakso oli rankka monessakin mielessä. Ensimmäiset 2 päivää kuluivat selvitellessä, millaiseksi kuntoutukseni pitäisi muuttaa. Kävi nimittäin niin, että niitä liikunta- ja aktiiviryhmiä ei ollut muutettu vielä lainkaan. Kalenteri oli siis edelleen täynnä minulle sopimattomia juttuja. Pääsin kuitenkin tapaamaan asiantuntevaa lääkäriä ja fysioterapeuttia. Näillä käynneillä oli mukana myös "oma" fysioterapeuttini. Tosin fysioterapeutti ilmoitti heti aluksi, että miksi minulle oli varattu vain 45 minuutin aika, kun normaalit tutustumisajat ovat 1,5-tuntisia, eikä tämä nyt oikein riitä (tässä tuli taas fiilis, että Orton yritti säästää kohdallani). Erityisesti fysioterapeuttikäynti oli kuitenkin hyödyllinen. Siellä selvisi esim. seuraavaa: - ...

Romaani jatkuu...hotellilla söin kuten parhaaksi näin ja painoin sen jälkeen pääni Tempur-tyynylleni (oi kyllä, kannamme nykyään tyynyjämme mukana myös matkoilla...) Yritin rentouttaa niskan mahdollisimman hyvin, ja torkahdin/nukahdin muutamaksi tunniksi. Havahduin puolisoni vienoon pyyntöön, josko voisimme kohta siirtyä allasosastolle. Hän oli odotellessaan jo mm. lukenut tarkkaan hotellin tarjousvihkosen, ja ilmoitti haluavansa kokeilla löylytippoja. Kerroin, että kyseessä ei ole mikään drinkki tai shotti... Eihän se niska olisi tykännyt enää yhtään mistään, mutta lähdinpä minäkin uudestaan tropiikkiin. Olimme jo ennen matkaa maalailleet mielikuvan itsestämme altaan reunalla päivänvarjodrinkkejä nauttimassa, joten ensimmäisen takaiskun kohtasimme suljetun baarin muodossa. Ei auttanut muu, kuin tepastella kylpytakeissa ja tossuissa ravintolan puolelle (kaikkensa sitä yhdestä drinkistä tekee...). Juomat sai sentään viedä allasosastolle - tai sitten halusivat päästä meistä äkkiä e...

Tämä päivä on ollut hieman matalavireinen, kun tuli nukuttua huonosti. Kun yritin iltapäivällä vähän torkkua, ilmestyi joukko työmiehiä (en katsonut, vaan kuuntelin) naapurikatolle ja alkoi tehdä jotakin sangen pitkäkestoista, joka kuulosti vasaranlyönneiltä peltikattoon. En sitten torkkunut. Niska kiukutteli tietysti jo aamulla, se on ollut eilisestä lähtien ihan mahdoton...onnistuin kuitenkin horjumaan kaupungilla pankkiin asti ja hoitamaan asiani. Onneksi tapaaminen oli ennalta sovittu. Päivällä yritin hoitaa itselleni puhelimitse yhden vastaanottoajan, jonka kuvittelin hoituvan sillä yhdellä puhelinsoitolla. Ennen kuin huomasinkaan, oli vastaanottoajan varaaminenkin muuttunut varsinaiseksi byrokratiasotkuksi. Sain langan päästä uuden numeron, johon soittaa ja samalla tiedon, että ks. henkilö on vasta ensi viikolla seuraavan kerran töissä (siis henkilö, jonka kanssa vasta alan selvitellä asaa, ei se, joka varmuudella asian ratkaisee). Niska siis - tänään on särkenyt päätä ja...