Rouva Niskanen

 Kumpikaan lapsi ei ole ollut superhyvä nukkuja. Tarkoitan siis esim. usean tunnin päiväunia, nukkumaanmenoa kahdeksalta tai heräämistä 7.30 jälkeen. Tämä tarkoitti itselleni (varsinkin, kun oltiin kipeitä) aika paljon univajetta monen vuoden ajan. Ongelma on ollut, että OCD-oireet pahenevat, jos nukun liian vähän. Tarvitsen unta n. 8 tuntia yössä. Päiväunet onnistuvat hyvin harvoin. Vaihdevuosioireet heikensivät unta, mutta hormonikorvaushoito korjasi tilannetta. Nyt tosin tuntuu, että hormonia tulee silti liian vähän (nivelkivut ja hieman huonontunut uni). Menen yleensä sänkyyn (tai siis makuuasentoon lukemaan) n. 21.30. Tätä edeltää puoli ysin uutisten katselu ja iltatoimet. Rytmi on pääosin aina sama, viikonloppuisinkin. Valot menevät pois 22.30 mennessä, arkena usein aiemminkin. Lapsilla on suurin piirtein samankaltainen iltarytmi. Tosin iltapalaan jne. he tarvitsevat enemmän aikaa. En käsitä miten, mutta iltariehunta on meillä "ohjelmanumero" vielä nykyäänkin, erityis...

 Minulla on lomaa tällä viikolla. Se on tuntunut ihan mukavalta. Maanantaina ohjelmaani kuului kokkausta (itsetehdyt kalapuikot sekä kanalla ja kasviksilla täytetyt tortillat). Uuden ruokavalion myötä olen pääasiassa valmistanut esim. omat työlounaani, mikä oli harvinaisempaa aiemmin. Touhi tuli kipeäksi heti lauantai-iltana yökylän jälkeen. Hän on ollut yskäinen ja nuhainen. Naakka tuli kipeäksi sunnuntaina. Touhi menee luultavasti tänään kouluun, mutta Naakka jää vielä flunssailemaan kotosalle.  Minullakin tuntuu nyt hieman nenässä ja kurkussa. Katsotaan, eteneekö homma vai selviänkö tällä. Minun piti lähteä tänä aamuna uimahalliin, mutta sitä kannattaa nyt ehkä siirtää. Psykoterapiakin olisi tänä iltana.  Maanantaina kävin gynegologilla "vuositarkastuksessa". Kaikki oli onneksi hyvin. Munasarjat olivat pienet ja hiljaiset, sen kyllä arvasinkin. Kaikki viittasi vaihdevuosien etenemiseen. Tämäkin oli oletettavissa.  Lääkäri otti puheeksi, että mikäli oireet vielä ...

Olen tuumaillut tälläkin viikolla monia asioita. Yksi päällimmäisistä on muutto, ja kuinka käytännön elämä sen jälkeen sujuu. Suurin muutos tulee olemaan, että lapset alkavat kulkea kouluun bussilla. Heille se tulee olemaan siinäkin mielessä iso muutos, että koulu on tähän asti sijainnut oikein kätevästi kotitalon vieressä samalla puolella katua. Bussimatka ei todellakaan ole pitkä - noin 10 - 15 minuuttia. Lasten on opittava kaksi asiaa: Mihin aikaan pitää lähteä kouluun, jotta ehtii. Lisäksi heidän täytyy oppia, kuinka toimia, jotta ei esimerkiksi jää bussin alle. Täytyy myöntää, että erityisesti Touhin kohdalla tämä asia hivenen hermostuttaa. Muutenkin liikennettä on uudella asuinalueella enemmän kuin "vanhalla". Sen kanssa täytyy oppia elämään.  Apteekki uudella alueella saisi olla , mutta ei ole. Ilokseni totesin, että siellä käy kirjastoauto. Se on jo huomattava parannut, koska ajattelin ennen, että täytyy aina lähteä erikseen kauemmaksi kirjastoon. Kirjastoautoon voi ...

 Täytän tänä vuonna , tosin ihan loppuvuodesta, 44. Minulle kävi niin, että esivaihdevuodet / vaihdevuodet alkoivat melko ajoissa. Nyt käsitän, että ensimmäiset oireet alkoivat noin 38-vuotiaana. Hiljalleen oireet lisääntyivät. Viime kesänä olin tilanteessa, jossa kuumat aallot olivat päivittäisiä. Menkat tulivat epäsäännöllisesti, välillä tilanne muistutti padon murtumista, välillä, hmm, oikein kuivaa kesää :D PMS oli hirveä - mielialat heittelivät hurjasti. Ehkä pahinta olivat kuitenkin nivelkivut. Tilanne meni sellaiseksi, että varsinkaan olkapäiden kipujen kanssa ei meinannut voida olla. Nivelkipuja en edes tunnistanut vaihdevuosioireiksi. Oli kyllä epätoivoinen olo, kun yritin pitää voimaharjoittelulla lihaksia kunnossa ja tehdä kaiken oikein. Silti sattui niin maan perkeleesti. Gynellä puhuin tilanteestani. Hän sanoi suoraan, että ei kannata kärsiä turhaan. Olin epävarma lääkkeistä, koska suvussani on rintasyöpätaustaa. Se ei kuitenkaan ole suoraan esim. äidillä tai siskolla....

 Päädyin sattuman kautta hoitamaan 2,5 -vuotiasta, tosin tuttua, kummilastani. Emme kyllä olleet ihan kaksistaan olleet. Täytyy sanoa, että etukäteen jännitti vähän. Yllättäen homma sujui hienosti. Sain hänet jopa nukkumaan illalla. Seuraavana päivänä menimme vielä ostoskeskukseen leikkipaikalle ja kauppaan. Sekin sujui hyvin. Ulkoilu olisi ollut toinen vaihtoehto, mutta sää ei eilen suosinut millään tavalla. En ihan vähään aikaan ollut ollut rattaiden kanssa liikkeellä, joten vähän piti miettiä, miten toimitaan. Oli ihanaa, että meillä sujui hyvin! Vaikka olenkin ylpeä kouluikäisten vanhempi, minusta oli ihanaa tehdä asioita pienen lapsen kanssa. Kuuntelimme oikein paljon joululauluja ja tanssimme niiden tahdissa. Sen lisäksi luimme kirjoja ja katselimme kuvia puhelimelta.  2-vuotiaat ovat kyllä aika veijareita. Muuten pikkuinen oli aika kiltisti, mutta löysi kotinsa "vaaranpaikat" välittömästi, kun minun piti soittaa pari puhelua :D  Kotosalla minua odotti kaksi isoa,...

  Kävin tällä viikolla spirometriassa . Kerta oli ensimmäinen, joten se vähän jännitti. Ensinnäkin, olen helpottunut, kun asia on hoidettu. Se peruuntui kerran, kun minulle oli annettu väärät ohjeet. Se peruuntui toisen kerran, kun työterveydessä oli työntekijäpula. Se ei onneksi peruuntunut kolmatta kertaa. Sain kokeen aikana tsemppiä ja kannustusta, mikä varmasti helpotti suoritusta. Koko hommaan meni noin tunti. Kävin huvikseni lähtiessäni kysymässä, pääsisinkö samalla influenssarokotukseen. Mikä onni, kuuden minuutin päästä olisi peruutusaika! Sain näin hoidettua kaksi asiaa kerralla, mikä helpottaa tilannetta aivan suunnattomasti. Oikea aika olisi ollut ensi viikolla, ja silloin olisi pitänyt taas perua jotakin.  Puolikoominen tilanne kuitenkin sattui, kun menin rokotettavaksi. Rokottaja kysyi heti alkuun, olenko kunnossa, kun havaitsi että huulten reunat ovat aivan valkoiset. Uskoi että olen, kun kerroin olleeni juuri spirometriapuhalluksissa :D  Tällä viikolla olen...

Olen ihmeekseni alkanut seurata jonkin verran urheilua, tänä viikonloppuna hiihtoa. En kyllä ole kovin sisällä missään lajissa, mutta koen jonkin muun puuhan taustalla olevat kisat mielekkääksi seurattavaksi. Joukkuepelejä pitäisi kyllä seurata intensiivisemmin. Urani penkkiurheilijana on kyllä oikein lyhyt ja kokemukseton. Lapsena meillä seurattiin urheilua säännöllisen epäsäännöllisesti. Istuin välillä perheen aikuisen kanssa ja vahtasin kisoja vähän aikaa. Kovien urheilijoiden nimet (varsinkin mäkihypyssä ja hiihdossa) jäivät kyllä mieleen, Nykäset, Puikkoset,  Kirvesniemet jne... Lapsuudessani Suomi ei ollut vielä niin hyvä jääkiekossa, 90-luvulla pärjättiin hyvin taitoluistelussa... Kävin muuten isäni kanssa säännöllisesti hiihtämässä. Muistan vielä, kun oli pimeää - reitti oli sentään valaistu. En ollut huippunopea, mutta varmasti suksiminen sujui harjoittelun ansiosta suhteellisen hyvin. Muistan vielä, että jossakin vaiheessa varpaat alkoivat jäätyä ja oli aika mennä kotin...

 Neljänkympin ei pitäsi käsittääkseni olla mikään terveydellinen virstanpylväs. Itse asiassa moni nainen neljänkympin molemmin puolin tulee nykyään äidiksi ensimmäistä kertaa. Moni on elämänsä kunnossa eikä suuria muutoksia tapahdu. Minulle on kuitenkin ilmaantunut vaikeahoitoinen astma. Munasarjani on jo pari vuotta sitten ultrattu käytännössä tyhjiksi, mikä tapahtui omaan makuuni hivenen liian aikaisin. Tuttavapiiriin on ilmestynyt ms-tautia, syöpää, erilaisia mielenterveyden ongelmia, ja sen sellaista. Haluaisin uskoa, ettei 40 vuotta ole mikään erityinen rajapyykki, mutta jotenkin tuntuu, että todella monille napsahtaa jotakin tässä vaiheessa. En edes tarkoita kolotuksia ja alkuvaiheen kulumia yhtään missään - monille tulee hyvinkin paljon hoitoa tarvitsevia ja tulevaisuutta määritteleviä sairauksia. Haluaisin uskoa , että omalle terveydelle on tehtävissä paljon. On kuitenkin kurja tunne, kun keho pistää ajoittain vastaan, kun minä olen varannut aikaani juurikinsen huoltoon. T...

Olen noin tammikuusta alkaen suunnitellut hankkivani akvaarioon pandamonnisia. Toissapäivänä niitä sattui olemaan lähikaupassa, joten päädyin yhdeksän yksilön parveen. Pikkuiset ovat kotiutuneet todella hyvin. Meillä ei kovetetun veden takia ole ollut moneen vuoteen minkäänlaisia monnisia. Ne ovat kuitenkin mielestäni yksiä suloisimmista akvaariokaloista. Pandamonniset ovat olleet erityisen ihailuni kohteena jo pidempään, joten onneksi odotus viimein palkittiin. Ulkosuodatin on nyt viimein pesty - sen toiminta uhkasi stopata puolen vuoden siivoamattomuuden jälkeen kokonaan. Itse peseminen ottaa toki tunnin tai vähän yli, mutta jotenkin sitä ei meinaa saafa aikaiseksi ennen kuin on ihan pakko. Nyt homma on kuitenkin hoidossa!  Touhista, 5, on kehittynyt yhä taitavampi legojen kokoaja. Itse asiassa on hieman sääli, että tällä hetkellä hänellä ei ole kaveria, joka olisi kiinnostunut legoista. Aika usein hän hermostuu ja vaatii aikuisen rakentelemaan...ja voi varmaan arvata, ettei ai...

Jälleen yksi viikonloppu alkamassa - miten voikin jo olla lokakuu! Opinnot jatkuvat kiireisinä - nyt olen jo alkanut saada käsityksen, minkä tyyppiset opiskelutavat ovat minulle sopivimpia. Tunnustaudun perinteisten luentokurssien ystäväksi. Tunnen jotenkin monimutkaisena kurssit, joihin liittyy luentoja, ryhmätöitä, erilaisia virtuaalisia oppimisalustoja ja vielä perinteinen tentti. Luennot käsittävät muutaman marathon-luennon, joilla opettajat keskustelevat luennon aikana keskenään, miten mikäkin asia pitäisi hoitaa... En vastusta ryhmätöitä sinänsä, mutta välillä tuntuu, että erilaiset projektit ja niiden kanssa sumpliminen eivät jätä aikaa rauhalliselle, lukemalla ja muistiinpanoja tekemällä tapahtuvalle oppimiselle. Pitää ikään kuin saada aikaiseksi kokonaisuuksia, mutta taustatietoa ei ole mahdollisuutta hankkia. Ehkäpä olen vanhanaikainen - toisaalta saan kai ollakin, koska täytän pian pyöreitä vuosia :D Naakan asiat ovat edenneet vaiheittain. Tilanne on edelleen aika hankala,...

Kuluneen viikon aikana olemme seuranneet mediasta jos minkälaisia ohjeistuksia flunssaisille lapsille (lentokonematkustajat taas näyttävät suhahtelevan edestakaisin miten sattuvat). Viimeisen hetken ohjeita en taida tässä toistaa, kun toistan ne kuitenkin väärin. Joka tapauksessa - Touhi aloitti meidän syysflunssakauden perjantaina olemalla tukkoinen ja räkäinen. Sunnuntaina iltapäivällä Naakka alkoi valitella kurjaa oloa ja jäi maanantaina kotiin koulusta. Minä sairastuin maanantaina. Nyt keskiviikkona tilanteemme on seuraava: Naakka on edelleen tukkoinen ja ääni uhkaa mennä, ei kuumetta koko aikana. Touhin oireet ovat poissa, hän on jo päiväkodissa - ei kuumetta hänelläkään koko aikana. Minä olen myös kuumeeton , mutta flunssainen ja ääni on käheä kuten Naakallakin, olen Naakan kanssa kotosalla enkä mene esimerkiksi kauppaan ennen kuin oireeni helpottavat. Koronatestissä emme ole käyneet, kun oireemme eivät tunnu sopivan koronaan ja testijonot ovat edelleen toivottoman pitkät. Naaka...

Minun on jo pitkään pitänyt kirjoittaa aiheesta, joka nousi jälleen esille tuhkarokkotapausten myötä. Viimeisimmät rokotukset, jotka meillä otettiin, ovat influenssarokotukset, jotka lapset ilokseen saivat tänä vuonna nenäsuihkeina. Itse otin influenssarokotuksen tänä vuonna työpaikalla. Influenssarokotushistoriani ei ole pitkä, olen ottanut rokotuksen vuosittain vuodesta 2014. Syy on yksinkertainen: sairastin influenssan tuolloin. Se ei ollut ensimmäinen kerta, sairastin taudin myös 7-vuotiaana. Miksi sitten ottaa rokote, joka ei sinänsä suojaa miltään kovin vaaralliselta? Syy: tauti oli helvetillinen. Totesin, etten vastaisuudessa halua maata paria viikkoa sängynpohjalla polttavan kurkkukivun kanssa 40 asteen kuumeessa. Jälkitaudit pidensivät sairausaikaa niin, että se koko helmikuu 2014 meni oikein iloisesti sairastaessa. Ehkä tärkein syy: en halua tartuttaa tautia muihin. En voi tietää, onko samassa tilassa kanssani oleskeleva henkilö vastustuskyvyltään minua heikompi ja pahi...

Rouva Niskanen ei meinaa pysyä muutosten tahdissa edes bloginsa kanssa. Olen huomannut, että mielessäni pyörii ideoita kaikesta, mitä voisin kirjoittaa. Sitten, kun tartun koneeseen, en enää muista, mistä minun piti kirjoittaa. Eräs isoista aiheista, siis perheen muutosten lisäksi, on ollut painonpudotus. Loppuvuodesta rva tuskastui siihen, että kaikki vaatteet kiristävät, liikunta ei tunnu mukavalta ja olo on uskomattoman kömpelö. Aika nopeasti tuli oivallus, että jokohan olisi aika yrittää pudottaa painoa. Vauvavuodet eivät käy siihen tarkoitukseen lainkaan, olin molempina vuosina liian väsynyt. Olen toki edelleen väsynyt, mutta nyt on vähän enemmän energiaa kuin viime vuonna. Totesin myös hetimmiten , ettei minkäänlainen nopea "tappodieetti" ole minua varten. Uskon asteittaiseen elämäntapamuutokseen, ja sellaista olen nyt joulukuun lopusta asti toteuttanut. Se on sujunut hyvin. Ongelmiani ovat olleet vauvavuodet. Raskaudet eivät lihottaneet, pikemminkin laihduttiv...