Kastematoja siellä täällä

Muutaman sadepäivän tuloksena olemme Naakan kanssa nähneet oikein paljon kastematoja. Rva:n mielestä sade on mukava juttu. Kun sataa, on ulkona ja sisälläkin tietynlainen fiilis. Nyt on ollut niin lämmin sää, ettei kylmyyskään ole haitannut.

Sunnuntaina puoliso siirsi muutamia kastematoja tieltä tiensyrjään ja näytti niitä Naakalle. Naakan mielestä ne olivat kiinnostavia. Hän tapaili sanaa "kastemato" ja koskikin matoa varovasti. Sitten menimme kauppaan.

Kaupassa Naakka kulki omien, pienten kärryjensä kanssa meidän lähistöllämme. Yhtäkkiä hän huikkasi rva:lle: "täällä on kastematoja, äiti". Menimme puolison kanssa ihmettelemään kastematohyllyä. Nii-in...Naakka oli löytänyt tippaleivät!

Eilen rva kävi salilla tapaamassa personal traineria. Kyseessä oli alkukeskustelu, jossa kartoitettiin rva:n tarpeita ja sitä, mitä voisimme tehdä. Sovin loppujen lopuksi 12 kerran treenikokonaisuudesta. Kalliiksi tulee, mutta onhan rva tätä jo pari vuotta suunnitellutkin.

Täytyin aluksi kysymyslappuani, jossa udeltiin vaikka mitä, esimerkiksi televisionkatselustani, siis siitä, katsonko paljon. Ei meillä kauheasti voi katsella telkkaria, kun Naakka käy sulkemassa sen, mikäli ohjelma ei miellytä. Meinasin laittaa, että kyllä, Franklin-kilpikonnaa pääasiassa...

Jätin monta kysymystä avoimeksi, ehkä se ennakkotietolappu ei ollut niin mielenkiintoinen täytettävä. Ohjaaja oli sitä mieltä, että minulle voisi kahta viikottaista treenikertaa varten tehdä kaksi ohjelmaa, jotta tulisi sopivasti vaihtelua. Se kuulosti hyvältä.

Ohjaaja kertoi myös olevansa ravitsemusneuvoja. Sepä hyvä, hän voisi joskus neuvoa myös ruoka-asioissa. Sanoin kuitenkin, että en sitten ole mikään jauhetta+tabletteja+kananmunia & broileria -tyyppi, joka oli ohjaajan mielestä hauska kommentti.

Viikonloppuna pääsin taas soittamaan pianoa, tällä kertaa ystäväni luokse. Nyt Adeline-kappale meni jo vähän paremmin, Myrskyluodon Maijaakin kokeilin ja hieman Albinonin Adagiota. Jälkimmäistä en ole koskaan soittanut aiemmin, se meni tapailuksi ja nuottien tihrustelemiseksi...

Vaikka viikonloppu oli muuten mukava, rva:n fiilis oli vähän alamaissa. Näin on välillä, sallittakoon se itse kullekin. Rva on luonteena sellainen, että reagoi muutoksiin ja sen sellaiseen jälkikäteen. Meillä oli aikamoisen raskas talvi työkuvioineen ja sairasteluineen. Reaktio tulee nyt jälkikäteen.

Nyt on jo vähän parempi olo, ja arkinen aherrus jatkuu taas. Naakka ei olisi tykännyt mennä tarhaan, ja rva:n oli vaikea jättää hänet sinne, kun tytön ilme oli niin alakuloinen. Täytyy toivoa, että hän siitä piristyy, ja onneksi tulee vappu ja pitkä viikonloppu.

Tuttuja säveliä sekä uusia tuulia salilla

Kävin eilen salilla. Kun tein alkuverryttelyä, eräs personal trainer tuli tervehtimään minua. Käytännöllisesti katsoen rva huhki ja jutteli samalla treenitottumuksistaan.  Hän kysyi, onko minulle tehty koskaan omaa kunto-ohjelmaa.

Kerroin, että onhan minulle, osittain. Liikkeet, jotka tukevat niskavammasta toipumista, on suunniteltu tarkasti. Tällä hetkellä harjoituksia on neljä. Noin yksi kolmasosaa treenikerroistani on siis hallinnassa, loppu ei niinkään. En ole välttämättä ihan hakoteillä, mutta ehkä pieni opastus olisi tarpeen.

Ihan kylmiltäni en keksinyt, että personal trainer voisi olla hyvä. Olen miettinyt asiaa pitkin talvea, mutta en ole ryhtynyt tuumasta toimeen. Nyt sovimme, että tapaamme ensi maanantaina salilla klo 17, jännää, siinä ei vielä tarvitse sitoutua mihinkään.

Minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta personal trainer -hommasta. Onkohan jollakin, joka lukee blogiani? En oikein vielä tiedä tavoitteitanikaan, ehkä ne selviävät maanantaina alkukeskustelussa.

Tästä tuleekin ehkä jännittävä käänne - voihan sen nähdä niinkin, että jos vuonna 2009 tasapainottelin kävellessä kävelysauvoilla, niin 2015 treenaan jo ihan tavallisella salilla ja minulla on personal trainer (tämä on nyt kirjoitettu pilke silmäkulmassa, koko totuus on monisyisempi).

Rva:lla on muutenkin ollut teemana oireiden tutkiminen ja hoito. Pari viime vuotta ovat olleet niin kiireisiä monestakin syystä, että rva on siirtänyt monia asioita eteenpäin. Seuraavaksi olisi vuorossa hammaslääkärin tilaaminen, huh!

Viime sunnuntaina sain mahdollisuuden ottaa itselleni hieman omaa aikaa. Rva:han on soittanut pianoa aikoinaan (noin ikävuodet 8 - 19). Kun lähdin opiskelemaan, piano jäi ihan käytännön syistä. Meillä ei ole kotona soitinta, mutta talomme kerhohuoneella on.

Varasin kerhohuoneen sunnuntaina ja soitin siellä pianoa tunnin verran. Täytyy sanoa, että oli todella mukava tunne! Nuotit ovat aikalailla hallinnassa, mutta juuri mikään muu ei. Ajattelin, että menen tälläkin viikolla, mikäli saan järjestettyä omaa aikaa.

Soitin pääasiassa sisareltani joululahjaksi saatua Aaron 2 - soittovihkoa, mutta tapailin myös erästä kappaletta nimeltä Ballade pour Adeline. Muistan, että olin 14-vuotias, kun minulla oli kappale soittoläksynä, ja tykkäsin siitä todella paljon.

Opin silloin kappaleen ulkoa, nyt osaan ulkoa enää pienen osan. Päätin kuitenkin, että ainakin tämän opettelen uudelleen, on se vain niin ihana! Siksi linkitin kappaleen Youtubesta myös tähän:

Politiikan puheenaiheita?

Vaalit on taas pidetty, näissä vaaleissa rva kävi äänestämässä. Edelliset eduskuntavaalit taisivat jäädä välistä niskavaivan takia - vuonna 2011 rva:n liikkuminen oli vielä sen verran vaikeaa, ettei liikkuminen äänestyspaikalle (tai energia miettiä koko asiaa) ollut itsestäänselvyys.

Rva jäi pohtimaan, tuleekohan vammautuneiden asia puheeksi tällä nelivuotiskaudella - rva luulee, että ei, sillä se ei välttämättä ole mukava aihe. On kiusallista, kun ihmisestä tulee ammatillisessa mielessä hyödytön. Se sotii kaikkia tuottavuustavoitteita vastaan.

Eri tavoilla vammautuneita on kaikissa yhteiskuntaluokissa ja ikäryhmissä. Suurin osa heistä on hiljaisia - heidän äänensä ei kuulu, sillä heidän energiansa menee päivittäiseen selviämiseen. Osa on jäänyt yhteiskunnan ulkopuolelle. Rva tietää kokemuksesta, että syrjäytyminen tapahtuu helposti.

Ehkä eniten rva:ta ihmetyttää hoitoprosessin alun hitaus niin monen vammautuneen kohdalla. Ellei vamma ole todella selkeä, hoidon alku saattaa venyä vuosilla, kuten vaikkapa rva:lle tapahtui. Silloin menetetään paljon, kun yleiskunto ja mieliala pääsevät laskemaan.

Toinen iso epäkohta on byrokratia, joka voi olla aivan uskomaton. Erilaiset tuki- ja kuntoutus-hakemukset voivat olla todella mutkikkaita, niistä ei moni tervekään ihminen selviäisi. Kun sitten yrittää kysyä, viranomaisetkaan eivät niitä hallitse.

Kun kuntoutukseen viimein pääsee, ei sekään mene aina toivotun mukaan. Kuntoutusjakso saattaa olla liian yleisluontoinen ja vammat taas niin moninaisia, että ne vaatisivat yksilöllistä paneutumista asiaan. Jos kuntoutettava valittaa, valitusta ei uskalleta kirjata kuntoutuksen maksajalle, sillä silloin kuntoutukseen ei välttämättä pääsisi uudestaan - siihen ainoaan, jota tarjolla on.

Kuntoutusjakson jälkeen kuntoutus menee usein omakustanteiseksi. Silloin tarvittava kuntoutuksen määrä jää usein käymättä, kun rahat eivät riitä. Hieronnat ja sen sellaiset eivät yleensä kuulu minkäänlaisten korvausten piiriin. Fysioterapeutti saattaa ehdottaa jotakin liikuntamuotoa, johon ei kuitenkaan pääse, kun ei ole varaa maksaaa tunteja ja välineitä.

Työelämään siirtymisessäkin tulee vastaan kaikenlaisia haasteita. Sairauslomat venyvät, kun töihin ei uskalla palata, kun sieltä joutuisi kuitenkin olemaan paljon pois. Mikäli työpaikkaa ei ole valmiina, sellaisen saaminen voi olla pitkällä sairaushistorialla hankalaa.

Rva:lla ei ole tietoa, millaista vammautuneen työpaikalle palaavan arki on. Hankkiiko työpaikka esimerkiksi oikeanlaisia apuvälineitä? Mukautetaanko tehtäviä oikeasti sellaisiksi, että työntekijä pystyy ne tekemään? Onnistuuko esim. työajan lyhentäminnen, mikäli sillä keinolla olisi mahdollista pysyä työelämässä?

Tällaisia hankaluuksia vammautuneiden elämästä rva keksi - toivottavasti edes joku näistä nousee puheenaiheeksi tulevina vuosina.

Jäätä ja leskenlehtiä

Täytyy vielä kertoa, mitä olemme fysiatrikäynnin lisäksi viime päivinä tehneet...Viime lauantai oli todella lämmin ja puolisoni (hän oli tällä kertaa spontaanimpi) päätti, että Niskaset + ukki lähtevät iltapäiväretkelle Vantaan Kuusijärven ulkoilualueelle.

Naakka ei olisi halunnut lähteä ollenkaan, hän olisi halunnut mennä leikkipuistoon, jossa käymme joka päivä ja joskus kaksi kertaa. Äidin hän olisi laittanut autossa turvaistuimeen (ilmeisesti olisin esittänyt Naakkaa, joka taas olisi mennyt sinne leikkipuistoon).

Loppujen lopuksi koko perhe ukkia myöten istui autossa. Perillä menimme tietysti ensiksi kahvilaan. Kahvilassa oli meidän tavisten lisäksi myös saunojia pelkkiin pyyhkeisiin verhottuina, Kuusijärvellä on monta tilaussaunaa, jotka ovat kaikkien vuokrattavissa.

Kahvin jälkeen lähdimme kiertämään Kuusijärveä. Naakka pysyi kiltisti poissa rannasta. Oli hyvin kaunis ja tunnelmallinen päivä,  suuri osa sitä tunnelmaa taisivat olla grillien savut monella nuotiolla - tuli ihan juhannus mieleen!

Muitakin ihmisiä oli liikkeellä, ihan erämaan armoilla emme siis olleet. Kävelypolku oli hyvässä kunnossa, vain yhdessä kohdassa Naakan isä ja ukki kantoivat Naakan rattaineen mutalätäköiden ylitse. Osassa järveä oli vielä jäätä, niissä kohdissa tuntuikin kylmemmältä kuin muualla.

Leskenlehtiäkin bongasimme, ensimmäistä kertaa tänä keväänä. Niistä taisivat innostua eniten rva ja ukki! Kuusijärven retki oli rva:n mielestä todella mukava, oli ihana ulkoilla oikein kunnolla.

Rva on ollut Kuusijärvellä kaksi kertaa aiemminkin, ensimmäisellä kerralla silloin, kun niskavamma oli paljon pahempi kuin nykyään. Silloin järven kiertäminen (n. 1,5 kilometriä) teki todella tiukkaa, rva:lla taisi olla silloin vielä kävelysauvat tukena.

Sunnuntaina kävimme Prismasta ostamassa kaksi kukkalaatikkoa, multaa ja siemeniä. Viime vuonna rva:n puhti ei riittänyt parvekepuutarhaan, mutta nyt on enemmän energiaa puuhastella. Ensimmäiseen kukkalaatikkoon rva hankki kaksi petuniaa ja kaksi begoniaa.

Toiseen kukkalaatikkoon tulee jonkinlainen hyötykasviviljelmä, ainakin rucolaa, jäävuorisalaattia ja tilliä. Pinaattikin miellyttäisi, mutta laatikossa ei taida olla sille tilaa. Näinä päivinä rva istuttaa myös tuoksuherneen taimia, sellainen viljelmä on tulossa yhteen ruukkuun.

Eräs hauska juttu voisi olla voikukkaviljelmä ruukussa - ihan vain marsuja varten. Sellainen ei taida olla ihan yleinen parvekeviljelmä, rva ei ole oikein vielä keksinyt, miten sen toteuttaisi. Voikukkahan kasvaa luonnossa ihan ilman kasvattamista, mutta mitenkähän olisi ruukun laita...

Fysiatrikäynti 2015

Kerrankin rva:lla on jotakin ihan suoraan blogini aiheeseen liittyvää kirjoitettavaa! Rva kävi maanantana Ortonissa fysiatrilla (yksityisasiakkaana). Viime kerta fysiatrilla oli vuonna 2013, kun olin joko raskaana tai pienen vauvan kanssa kotona, en enää muista ajankohtaa.

Minulla ei ollut mitään akuuttia asiaa lääkärille, minusta on vain hyvä käydä edes joka toinen vuosi, kun vamma ja oireisto kerran ovat kroonistuneet. Valitsin lääkärin erään ystäväni vinkin perusteella, lääkäri osoittautui fiksuksi ja mukavaksi.

Juttelimme oireistani ja lääkäri tutki minut. Meinasin ruveta nauramaan, kun hän olkapäätäni taivutellessaan sanoi, että " joo-o, ei täällä juuri rentoja lihaksia ole, tai ehkä yksi..." Niin, rva ei muista, koska oikean lavan lihaksisto viimeksi oli jotenkin muuten kuin jumissa!

Lääkäri totesi sen minkä jo tiesinkin. Oireet sopivat retkahdusvammaan, ja minulla on niskassa, yläselässä, olkapäissä ja käsissä (eniten oikeassa) hyvin tyypillinen pitkittyneen niskaongelman oireisto. Erilaisissa niskavammoissa oireisto kuulemma yhtenäistyy, kun sairaus pitkittyy.

Kun kerroin, että en juuri tällä hetkellä käytä lääkitystä kipuihini, lääkäri ehdotti, että käyttäisin edes silloin tällöin. Sopiva lääkitys voisi lieventää hankalampia kiputiloja, joita rva:lle tulee viikoittain. Sirdalud-lihasrelaksantin hän neuvoi vaihtamaan toiseen relaksanttiin, joka ei aiheuta väsymystä.

Kerroin, että käyn säännöllisesti fysioterapeutilla ja kuntosalilla. Lääkäri piti treenimäärääni riittävänä, mutta ehdotti, että kävisin fysioterapeutlla jonkin aikaa vähän useammin (käyn noin viiden viikon välein). Hän ehdotti, että nimenomaan kivunhoidollista puolta tehostettaisiin.

Hahaa, vai että kivunhoidollista! Tajusin yhtäkkiä, että olen hoitanut päivittäistä kipuani lähinnä yrittämällä unohtaa sen. Voisi tietysti olla parempi, jos välillä ottaisi sellaista hoitoa, joka helpottaisi kipua. Olen kai ajatellut, että minun on vain kestettävä tämä...

Rva myöntää, että on myös pihistelijä...OMT-fysioterapeutilla käyminen on kallista, vaikka saamani hoito on ollut laadukasta. Ehkä rva kuitenkin voisi parin kuukauden ajan löysentää kukkaronnyörejään, josko olo olisi sitten kesällä vähän parempi kuin yleensä.

Fysiatrikäynnistä jäi hyvä mieli, olin itsekin ollut oikeilla jäljillä sairautta pohtiessani. Tämä olotila on varmaankin monella tapaa jatkuva, mutta sen ei tarvitse mennä välttämättä huonommaksi. Lääkäri totesi, että kroonistuneen whiplashin kanssa eläminen ja oireiden aisoissa pitäminen vaatii omaa aktiivisuutta - tällöin sairauden kanssa voi elää, vaikka se ei useinkaan kokonaan parane.

Onnea Nasu, seitsemän vuotta!

Ihastuttava ja reipas marsu-ukkelimme Nasu on täyttänyt seitsemän vuotta! Nasu tuli meille heinäkuussa 2008 ensimmäiseksi marsuksemme (minulla niitä oli tosin ollut jo aiemmin, lapsuudessa).

Nasu on vuosien varrella ollut iso, pieni perheenjäsenemme. Nasu on täydellinen sylimarsu, hän voisi viettää silitettävänä ja huomion keskipisteenä vaikka monta tuntia. Oma tyttöystävä, Matilda on hänelle kaikki kaikessa.

Nasu on jo aikamoinen vanhus, mutta hyväkuntoinen sellainen. Ainoa huolenaihe on Nasun hammaskalusto, se alaetuhammas, joka on epämuodostunut, kasvaa koko ajan ja rva:n pitää leikata sitä joka viikko. Nasu ei käytä etuhampaitaan ollenkaan, mistä olemme selvinneet paloittelemalla ruuan.

Rva ja koko perhe toivottavat Nasulle lisää aurinkoisia eläkepäiviä. Nyt on taas kevät ja ensimmäiset rairuohot on jo maisteltu. Toivottavasti ikää ja terveyttä vielä riittää nyt kun Naakkakin on alkanut osallistua marsujen hoitoon täyttämällä pellettikupin, kun sitä pyydetään.

Rva:n selkä meni viikonloppuna juntturaan oikean lavan kohdalta. Kipu oli sellainen, että oli vaikea kääntää päätä vasemmalle. Mikään venyttely, liike tai voimailu ei auttanut, tiistaina rva:lle puhkesi pieni flunssa. Todennäköisesti se oli syy lavan ongelmiin, kun tilanne on nyt helpottanut.

Kun flunssa ei vielä tiistaina ollut puhjennut, rva kävi treenaamassa salilla. Rva teki uusia liikkeitä, kaulan lihasten treeni (pään nosto ja pieni kannattelu selinmakuulla) ja alaselän vahvistaminen (kuntosalilaitteen kanssa). Uusista liikkeistä eräs käsiliike ylätaljalla ei oikein onnistunut, rva ei saanut oikeaa otetta, joten täytyy lukea ohjeet ja yrittää ensi kerralla uudestaan.

Eilen pikkuflunssa oli kovimmillaan, joten rva ei tehnyt mitään liikunnallista lukuun ottamatta käyntiä leikkipuistossa Naakan kanssa. Tänään flunssa onneksi helpottaa jo - ja näyttää siirtyneen rva:sta Naakkaan.

Kotona työskentely on tällä viikolla sujunut ihan hyvin. Aktiivinen työskentelyaika on rva:lla nyt nelisen tuntia päivässä, joista suurin osa sijoittuu aamupäivään. Tunnin välein rva pitää pienen tauon, jolloin verryttelee ja tekee jonkin pienen kotiaskareen, esimerkiksi vie roskat tai tyhjentää tiskikoneen. Sekin auttaa staattisesta asennosta palautumisessa.

Mikäli tämä rva:n suunnittelema työ osoittautuu onnistuneeksi valinnaksi, työtahti kiristyy aikanaan. Ei ehkä ihan kokopäiväiseksi, mutta pidemmäksi kuin nyt. Toistaiseksi töitäkään ei ole vielä kovin paljon, joten rauhallinen tahti onnistuu senkin puolesta.

Kun rva oli työkokeilussa, oli rva:lla siinä mielessä helpompaa, että tehtävät tulivat "yläpuolelta" ja rva tarttui niihin. Nyt rva:n täytyy itse olla sekä pomo että työntekijä, mikä tuntuu nyt alkuun hieman haasteelliselta. Rva on tosin vielä niin alussa, ettei tästä voi sanoa vielä paljon mitään.

Helpompaa kotona työskentelemisessä on ergonomia ja se, että pienillä tauoilla voi vaikkapa tehdä viiden minuutin selätinharjoittelun tai muuta jumppaa. Työpaikalla sellainen on vähän hankalampaa, siellä staattista istuma-asentoa, jossa niska rasittuu, tulee väkisinkin enemmän.

Päivitys minusta itsestäni =)

Rva:n mielessä on pyörinyt monenlaisia asioita viime aikoina. Eräs iso kysymys on, millainen rva todella on. Näin isoon kysymykseen ei ole löytynyt yksiselitteistä vastausta. Itsestään on oikein kiva puhua, välillä vähän muustakin kuin niskavammasta ja liikunnasta.

Rva on varsin sosiaalinen, ihmisiin on mukava ja helppo tutustua. Aika nopeasti rva huomaa siirtyneensä tervehtimisasteelta kahvitteluasteelle. Lapsena rva oli koulukiusattu, mikä oli tosi surullista.  Ehkä tämä vaikuttaa siihen, että rva arvostaa ihmisiä ympärillään.

Rva:ssa on myös yksinäisyyttä kaipaava puolensa - välillä pitää vähän hengähtää. Liika kuormitus vaikuttaa rva:han voimakkaasti, mieli alkaa toimia helposti ylikierroksilla. Tarpeellisesta levosta on huolehdittava (ei ollut helppoa Naakan vauva-aikaan), muuten rva ei voi henkisesti hyvin.

Rva on ehdottomasti pienten ei niin kauan kestävien projektien ihminen (lemmikkieläimiä lukuun ottamatta). Joitakin vuosia sitten rva väkerteli itse koruja - nyt tarvikkeet voisi vaikka lahjoittaa johonkin.

Aina joskus rva virkkaa ja neuloo jotakin, aivot eivät kuitenkaan ole oppineet neulonta-ohjeita kovin hyvin, sillä rva on vasenkätinen. Kun ohjeessa lukee oikealle ja sitten pitäisikin mennä vasemmalle, rva ei oikein osaa. Kuvalliset ohjeet sekoittavat vielä enemmän!

Kirjojen lisäksi rva:n mieleen on blogien ja perinteisten aikakauslehtien lukeminen. Jälkimmäiset ovat nettiä rauhoittavampaa luettavaa. Aikakauslehdissä rva hyppää yli vaate- ja meikkiesittelyt sekä usein ruokaohjeet. Jutut ihmisistä kiinnostavat.

Juuri tänä keväänä rva on pohtinut ainakin...

- asuntokauppaa (myytäviä asuntoja on kiva seurata, vaikka emme olekaan muuttamassa)
- puutarhanhoitoa (rajoittuu meillä parvekkeeseen ja ikkunalautoihin)
- tanssiharrastuksen aloittamista (siirtynee ensi syksyyn)
- sitä, miten voisi innostua leipomisesta

Rva:ta huolettaa

- vallalla oleva ajattelumalli, jonka mukaan jokaisen tulisi päteä vähän kaikessa
- se, kuinka liika sosiaalisessa mediassa roikkuminen huonontaa keskittymiskykyä
- kaikenlaisten ajattelusuuntien ääripäiden voimistuminen
- se, että käytetyt vaatteet täyttävät kaatopaikat, kun vaatteista on tullut melkein kertakäyttötavaraa

Olipas sekava kirjoitus! Rva:sta on kuitenkin mukava välillä tuoda esille, minkälainen ihminen ja ajattelija näiden lukuisten whiplash-päivitysten takana on. Välillä tekee hyvää itsekin todeta, millainen tällä hetkellä on ja millainen ei ole.

Oikein mukavaa toista pääsiäispäivää, rva lähtee nyt ulkoiluttamaan pikkunaakkaa!

Visiitiltä kotiuduttu

Niskaset palasivat juuri pieneltä pääsiäisvisiitiltään Naakan toisilta isovanhemmilta. Matka oli mukava ja meni oikein hyvin. Ainoa mikä ei tykännyt  - ilmeisesti autossa istumisesta - oli rva:n niska. Kun tulimme takaisin, rva oli jo niin väsynyt, ettei jaksanut tehdä sille enää mitään.

Viime viikolla rva oli fyssarilla. Siellä hierottiin ja vähän manipuloitiin jälleen, olo helpottui taas paljon. Lisäksi rva sai kolme uutta, erilaista liikettä, joilla on tarkoitus vahvistaa lavan eri puolilla olevia lihaksia.

Liikkeet ovat taas spesiaaliliikkeitä, yksi niistä tapahtuu salilla ylätaljan kanssa, toinen ja kolmas kuminauhan kansssa. Rva on jo kokeillut jokaista, nyt pitäisi vain saada liikkeiden teko mukaan viikkorytmiin. Näitä uusia liikkeitä olisi hyvä tehdä joka toinen päivä.

Visiitillämme ulkoilimme paljon. Eilen oli tosi kylmä ilma, tänään ei niinkään. Jo menomatkalla, autossa, bongasimme pohjoiseen matkalla olevan joutsenpariskunnan - kai se on sitä kevätmuuttoa sitten!

Naakan lemppareita olivat lätäköt, toisin sanoen kaikki vesi, mitä pihalta löytyi. "Lätäkköä etsimään", oli hänen eka kommenttinsa tänä aamuna, kun menimme ulos. Naakka on myös aloittanut bongauksen. "kuusi", hän sanoo aina kun sellainen tulee vastaan.

Joutsenten ja kuusen lisäksi katselimme muun muassa muurahaiskekoa, siellä oltiin jo hereillä! On ihan mukavaa, kun Naakka välillä ulkoilee muuallakin kuin leikkipuistossa. Meillä on kyllä metsä täällä kotimme lähelläkin, mutta sinne ei tule lähdettyä läheskään niin usein kuin voisi lähteä.

Lopun pääsiäistä vietämmekin ihan kotosalla. Meillä on ollut aika paljon ohjelmaa viime kuukausina, joten kotioloissa on ihan mukavaa välillä. Täällä "himassakin" voisi tehdä kaikenlaista pientä, kuten viimeinkin asentaa lukulamput meidän sängynpäätyyn....

En muista, mainitsinko jo täällä blogissa, ettei meillä käytetä enää kestovaippoja. Olemme osakestoilleet oikein onnistuneesti tähän asti. Nyt Naakka on kuitenkin sitä mieltä, ettei enää hyväksy kestovaippoja - aiemmin ne eivät haitanneet häntä yhtään.

Rva on viime viikkojen aikana huomannut, kuinka paljon lapsi oikein kertavaippoja kuluttaakaan! Jestas, niitä saa olla ostamassa ja kantamassa roskikseen ihan koko ajan, hirveitä määriä. Tämä muutos ei ole niin rva:n mieleen, mutta kai tämä vaippaikä joskus loppuukin.