Rouva Niskanen

Muutaman sadepäivän tuloksena olemme Naakan kanssa nähneet oikein paljon kastematoja. Rva:n mielestä sade on mukava juttu. Kun sataa, on ulkona ja sisälläkin tietynlainen fiilis. Nyt on ollut niin lämmin sää, ettei kylmyyskään ole haitannut. Sunnuntaina puoliso siirsi muutamia kastematoja tieltä tiensyrjään ja näytti niitä Naakalle. Naakan mielestä ne olivat kiinnostavia. Hän tapaili sanaa "kastemato" ja koskikin matoa varovasti. Sitten menimme kauppaan. Kaupassa Naakka kulki omien, pienten kärryjensä kanssa meidän lähistöllämme. Yhtäkkiä hän huikkasi rva:lle: "täällä on kastematoja, äiti". Menimme puolison kanssa ihmettelemään kastematohyllyä. Nii-in...Naakka oli löytänyt tippaleivät! Eilen rva kävi salilla tapaamassa personal traineria. Kyseessä oli alkukeskustelu, jossa kartoitettiin rva:n tarpeita ja sitä, mitä voisimme tehdä. Sovin loppujen lopuksi 12 kerran treenikokonaisuudesta. Kalliiksi tulee, mutta onhan rva tätä jo pari vuotta suunnitellutkin. T

Kävin eilen salilla. Kun tein alkuverryttelyä, eräs personal trainer tuli tervehtimään minua. Käytännöllisesti katsoen rva huhki ja jutteli samalla treenitottumuksistaan.  Hän kysyi, onko minulle tehty koskaan omaa kunto-ohjelmaa. Kerroin, että onhan minulle, osittain. Liikkeet, jotka tukevat niskavammasta toipumista, on suunniteltu tarkasti. Tällä hetkellä harjoituksia on neljä. Noin yksi kolmasosaa treenikerroistani on siis hallinnassa, loppu ei niinkään. En ole välttämättä ihan hakoteillä, mutta ehkä pieni opastus olisi tarpeen. Ihan kylmiltäni en keksinyt, että personal trainer voisi olla hyvä. Olen miettinyt asiaa pitkin talvea, mutta en ole ryhtynyt tuumasta toimeen. Nyt sovimme, että tapaamme ensi maanantaina salilla klo 17, jännää, siinä ei vielä tarvitse sitoutua mihinkään. Minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta personal trainer -hommasta. Onkohan jollakin, joka lukee blogiani? En oikein vielä tiedä tavoitteitanikaan, ehkä ne selviävät maanantaina alkukeskustelussa.

Vaalit on taas pidetty, näissä vaaleissa rva kävi äänestämässä. Edelliset eduskuntavaalit taisivat jäädä välistä niskavaivan takia - vuonna 2011 rva:n liikkuminen oli vielä sen verran vaikeaa, ettei liikkuminen äänestyspaikalle (tai energia miettiä koko asiaa) ollut itsestäänselvyys. Rva jäi pohtimaan, tuleekohan vammautuneiden asia puheeksi tällä nelivuotiskaudella - rva luulee, että ei, sillä se ei välttämättä ole mukava aihe. On kiusallista, kun ihmisestä tulee ammatillisessa mielessä hyödytön. Se sotii kaikkia tuottavuustavoitteita vastaan. Eri tavoilla vammautuneita on kaikissa yhteiskuntaluokissa ja ikäryhmissä. Suurin osa heistä on hiljaisia - heidän äänensä ei kuulu, sillä heidän energiansa menee päivittäiseen selviämiseen. Osa on jäänyt yhteiskunnan ulkopuolelle. Rva tietää kokemuksesta, että syrjäytyminen tapahtuu helposti. Ehkä eniten rva:ta ihmetyttää hoitoprosessin alun hitaus niin monen vammautuneen kohdalla. Ellei vamma ole todella selkeä, hoidon alku saattaa ven

Täytyy vielä kertoa, mitä olemme fysiatrikäynnin lisäksi viime päivinä tehneet...Viime lauantai oli todella lämmin ja puolisoni (hän oli tällä kertaa spontaanimpi) päätti, että Niskaset + ukki lähtevät iltapäiväretkelle Vantaan Kuusijärven ulkoilualueelle. Naakka ei olisi halunnut lähteä ollenkaan, hän olisi halunnut mennä leikkipuistoon, jossa käymme joka päivä ja joskus kaksi kertaa. Äidin hän olisi laittanut autossa turvaistuimeen (ilmeisesti olisin esittänyt Naakkaa, joka taas olisi mennyt sinne leikkipuistoon). Loppujen lopuksi koko perhe ukkia myöten istui autossa. Perillä menimme tietysti ensiksi kahvilaan. Kahvilassa oli meidän tavisten lisäksi myös saunojia pelkkiin pyyhkeisiin verhottuina, Kuusijärvellä on monta tilaussaunaa, jotka ovat kaikkien vuokrattavissa. Kahvin jälkeen lähdimme kiertämään Kuusijärveä. Naakka pysyi kiltisti poissa rannasta. Oli hyvin kaunis ja tunnelmallinen päivä,  suuri osa sitä tunnelmaa taisivat olla grillien savut monella nuotiolla - tuli

Kerrankin rva:lla on jotakin ihan suoraan blogini aiheeseen liittyvää kirjoitettavaa! Rva kävi maanantana Ortonissa fysiatrilla (yksityisasiakkaana). Viime kerta fysiatrilla oli vuonna 2013, kun olin joko raskaana tai pienen vauvan kanssa kotona, en enää muista ajankohtaa. Minulla ei ollut mitään akuuttia asiaa lääkärille, minusta on vain hyvä käydä edes joka toinen vuosi, kun vamma ja oireisto kerran ovat kroonistuneet. Valitsin lääkärin erään ystäväni vinkin perusteella, lääkäri osoittautui fiksuksi ja mukavaksi. Juttelimme oireistani ja lääkäri tutki minut. Meinasin ruveta nauramaan, kun hän olkapäätäni taivutellessaan sanoi, että " joo-o, ei täällä juuri rentoja lihaksia ole, tai ehkä yksi..." Niin, rva ei muista, koska oikean lavan lihaksisto viimeksi oli jotenkin muuten kuin jumissa! Lääkäri totesi sen minkä jo tiesinkin. Oireet sopivat retkahdusvammaan, ja minulla on niskassa, yläselässä, olkapäissä ja käsissä (eniten oikeassa) hyvin tyypillinen pitkittyneen ni

Ihastuttava ja reipas marsu-ukkelimme Nasu on täyttänyt seitsemän vuotta! Nasu tuli meille heinäkuussa 2008 ensimmäiseksi marsuksemme (minulla niitä oli tosin ollut jo aiemmin, lapsuudessa). Nasu on vuosien varrella ollut iso, pieni perheenjäsenemme. Nasu on täydellinen sylimarsu, hän voisi viettää silitettävänä ja huomion keskipisteenä vaikka monta tuntia. Oma tyttöystävä, Matilda on hänelle kaikki kaikessa. Nasu on jo aikamoinen vanhus, mutta hyväkuntoinen sellainen. Ainoa huolenaihe on Nasun hammaskalusto, se alaetuhammas, joka on epämuodostunut, kasvaa koko ajan ja rva:n pitää leikata sitä joka viikko. Nasu ei käytä etuhampaitaan ollenkaan, mistä olemme selvinneet paloittelemalla ruuan. Rva ja koko perhe toivottavat Nasulle lisää aurinkoisia eläkepäiviä. Nyt on taas kevät ja ensimmäiset rairuohot on jo maisteltu. Toivottavasti ikää ja terveyttä vielä riittää nyt kun Naakkakin on alkanut osallistua marsujen hoitoon täyttämällä pellettikupin, kun sitä pyydetään. Rva:n s

Rva:n mielessä on pyörinyt monenlaisia asioita viime aikoina. Eräs iso kysymys on, millainen rva todella on. Näin isoon kysymykseen ei ole löytynyt yksiselitteistä vastausta. Itsestään on oikein kiva puhua, välillä vähän muustakin kuin niskavammasta ja liikunnasta. Rva on varsin sosiaalinen, ihmisiin on mukava ja helppo tutustua. Aika nopeasti rva huomaa siirtyneensä tervehtimisasteelta kahvitteluasteelle. Lapsena rva oli koulukiusattu, mikä oli tosi surullista.  Ehkä tämä vaikuttaa siihen, että rva arvostaa ihmisiä ympärillään. Rva:ssa on myös yksinäisyyttä kaipaava puolensa - välillä pitää vähän hengähtää. Liika kuormitus vaikuttaa rva:han voimakkaasti, mieli alkaa toimia helposti ylikierroksilla. Tarpeellisesta levosta on huolehdittava (ei ollut helppoa Naakan vauva-aikaan), muuten rva ei voi henkisesti hyvin. Rva on ehdottomasti pienten ei niin kauan kestävien projektien ihminen (lemmikkieläimiä lukuun ottamatta). Joitakin vuosia sitten rva väkerteli itse koruja - nyt tarvi

Niskaset palasivat juuri pieneltä pääsiäisvisiitiltään Naakan toisilta isovanhemmilta. Matka oli mukava ja meni oikein hyvin. Ainoa mikä ei tykännyt  - ilmeisesti autossa istumisesta - oli rva:n niska. Kun tulimme takaisin, rva oli jo niin väsynyt, ettei jaksanut tehdä sille enää mitään. Viime viikolla rva oli fyssarilla. Siellä hierottiin ja vähän manipuloitiin jälleen, olo helpottui taas paljon. Lisäksi rva sai kolme uutta, erilaista liikettä, joilla on tarkoitus vahvistaa lavan eri puolilla olevia lihaksia. Liikkeet ovat taas spesiaaliliikkeitä, yksi niistä tapahtuu salilla ylätaljan kanssa, toinen ja kolmas kuminauhan kansssa. Rva on jo kokeillut jokaista, nyt pitäisi vain saada liikkeiden teko mukaan viikkorytmiin. Näitä uusia liikkeitä olisi hyvä tehdä joka toinen päivä. Visiitillämme ulkoilimme paljon. Eilen oli tosi kylmä ilma, tänään ei niinkään. Jo menomatkalla, autossa, bongasimme pohjoiseen matkalla olevan joutsenpariskunnan - kai se on sitä kevätmuuttoa sitten! N