Painopeitto ja viikkokuulumisia

Toukokuussa teimme "koeajon" asuntoautolla. Säät olivat varsin kylmät ja tuuliset - itse asiassa reissulla satoivat kevään viimeiset lumet kohteessamme Satakunnassa.

Ensimmäinen viikonloppu asuntoautolla oli mielenkiintoinen ja kaikin puolin mainio, mutta myös varsin väsyttävä. Yhdet päiväunet sain torkahtaa farmilla, jossa olimme vierailemassa. Päälleni sain painopeiton.

Painopeitot on nostettu viime vuosina esiin monessa paikassa. Painavan peiton rauhoittavasta vaikutuksesta hyötyy moni, Niissä käytetään käsittääkseni painona pienen pieniä lasikuulia.  Olin joskus aavistellut, että minun kaltaiselleni, levottomalle ihmiselle, painopeitto voisi olla hyvä juttu.

Unohdin asian vähäksi aikaa, mutta muistin taas myöhemmin. Tiedustelin, voisinko tilata itselleni samanlaisen peiton. Tämä onnistui, ja aloin odottaa omaani.

Minun painopeittoni ei nimittäin ole varsinainen painopeitto - se on vain painava, matonkuteista neulottu peitto. Peiton paino on kokonaisuudessaan 7 kiloa. Se ei ole minulla sängyssä, vaan "vilttinä" sohvalla. Illalla osaan nimittäin mennä suhteellisen hyvin nukkumaan, mutta joskus tarvitsee osata rentoutua myös päivän mittaan.

Rentoutuminen soffalla painopeiton alla on juurikin niin mukavaa kuin kyläreissulla toukokuussa - suosittelen.

Tällä viikolla meillä on ollut kaikenlaista säätöä. Naakka aloitti uuden harrastuksen, miekkailun (kerron myöhemmin lisää). Olin itse hieman kipeänä ja tiistaina kotona. Sitten Touhikin sairastui, ja olin hänen kanssaan keskiviikon. Tänään pääsin jo onneksi jatkamaan työviikkoa.

Touhi oli muutaman päivän ajan vaisu ja hiukan flegmaattinen. Tiistaina hän muuttui myös itkuiseksi, ja päivystyksessä selvisi, että toinen hänen putkitetuista korvistaan oli mennyt tukkoon, ja siellä oli tulehdus. Hoitona hän saa silmätippoja sekä silmiin että korvaan.

Minulla on huomenna poikkeuksellinen työpäivä, olen  töissä puoleen yöhön saakka (aamu alkaa tietenkin normaalisti kahdeksalta). Hiukan hirvittää, miten jaksan edes valvoa noin pitkään, ja lauantain voin varmaankin laskea päiväksi, jolloin en saa mitään järkevää aikaiseksi. Onneksi 16 tunnin työpäivä on erittäin poikkeuksellinen tapahtuma.

PS. olen lukenut tänä vuonna tasan 40 kirjaa - en taida ehtiä vuositavoitteeseeni, joka olisi ollut 60.

PPS. Yskäni on viimein helpottanut - nyt voisin viimein aloittaa lenkkeilyn uudestaan.

PPPS. Jos mietin jotakin stressaavaa, mielessäni siintävät jouluostokset, jotka pitäisi kohtapuoliin aloittaa, huh!

Syksyn vaaterumbaa - eroon vanhasta

Lasten kirppisvaatekaappi alkoi taas pursuilla yli äyräidensä, joten minulla on taas ollut parin viikon ajan kirppispöytä lastenvaatekirppiksellä. Tällä kerralla olen ollut suhteellisen laiska. En ole tällä vikalla viikolla käynyt putsaamassa pöytää ollenkaan.

Menen kirppikselle tänään hakemaan ylijäämävaatteita, ja huomenna haen loput.

Olen huomannut, että ihan tavalliset, "merkittömät" käyttövaatteet eivät hyväkuntoisinakaan meinaa mennä kaupaksi ainakaan, jos koko on yli 98. Onneksi ne voi kirppiksen kautta lahjoittaa eteenpäin, joten kaikkea en roudaa takaisin kotiin.

Se, että lasten käyttövaate ei kierrä, kertoo siitä, että uutta tavaraa on kaupassa niin edullisesti, ettei kirppismyynti parillakaan eurolla kannata. Naakka ja Touhi ovat koko lapsuutensa käyttäneet pääasiassa käytettynä hankittuja vaatteita jo ihan sen vuoksi, että vaatteita tuotetaan mielestäni liikaa.

Kun pystyttää kirppispöydän lokakuussa, parhaiten kaupaksi menevät talvivaatteet. Olen saanut kaksi kolmesta talvihaalarista myytyä, samoin kaikki talvikenkät ja yhden neulehaalarin. Yksi joulujuhlamekko meni myös kaupaksi.

Jos vaate on suomalainen merkkivaate, se menee kaupaksi hyvinkin helposti, ja siitä voi pyytääkin vähän enemmän. Tämä taas tuntuu mielestäni hyvältä viestiltä - moni on alkanut haluta tukea suomalaista tuotantoa ja hieman boikotoida halpatuontia.

Tällä hetkellä haasteena on lasten käyttövaatteiden määrän vähennys. 1-2-vuotiaana vaatteita kului ihan mahdottomasti. Touhilla menee vielä nyt 3-vuotiaanakin yksi paita per päivä, mutta housut saattavat kestää sen kaksi päivää.

Naakalla tilanne vaihtelee ihan mahdottomasti - riippuu siitä, kuinka sottaavaa toimintaa hän minäkin päivänä harrastaa. Naakka saattaa myös huvikseen vaihtaa vaatekertaa useamman kerran päivässä, mikä käy rva:n hermoille.

Olenkin ajatellut, että jos käyttövaatteiden määrä vähenisi heillä asteittain. Poistan hiljalleen vaihtovaatteen kerrallan ja haen siten sopivan määrän.

PS. Vaatteiden pitää mahtua ongelmitta kaappiin - muuten niitä on liikaa.

PPS. Jätin hommaamatta Touhille uudet goretexit - hän saa nyt kulkea lämpösaappailla ja sitten talvikengillä - ulkona on joka tapauksessa märkää koko ajan.

PPPS. Ne talvikengät täytyy Touhille hommata - ellei omasta "verkostosta" löydy sopivia.

Matalan kynnyksen vanhemmuus

Syntyvyyden madaltumisesta puhuttaessa nousi esille, että moni pelkää, ettei pysty olemaan täydellinen vanhempi. Rima on liian korkealla, että voisi edes harkita lapsen hankkimista.

Siksi aion nyt kirjoittaa hieman Niskasten omasta termistä, matalan kynnyksen vanhemmuudesta/perheestä. Homma lähti siitä, kun minulla oli esikoisesta synnytyksen jälkeinen masennus, ja niskavamma huimauksineenkin oli paljon pahempi kuin nykyään.

Päätimme lasten isän kanssa, että teemme asiat mahdollisimman matalalla kynnyksellä.

Huomasimme monta asiaa:

- Vauva ei vahingoitu sektiosta tai pulloruokinnasta eikä edes valmiista purkkiruuista.
- Vauva ei myöskään vahingoitu siitä, ettei sitä viedä vauvauintiin tai värikylpyyn.
- Kumpikaan vauva ei vahingoittunut, vaikka en jaksanut pitää niitä jatkuvassa ihokontaktissa koko ekaa kuukautta (en edes ekaa viikkoa).

Mistä vauvat ilahtuivat:

- Siitä, kun niille hymyili ja kutitti nenää sormella.
- Siitä. kun tapahtui arkisia asioita, kuten pyykkien laittaminen kuivumaan.
- Siitä, kun ne vei peilin eteen ja oma naama näkyi peilistä.

Kun meillä oli taapero, jatkoimme samaa matalan kynnyksen linjaa.

- Taapero ei vahingoittunut, vaikka se tuijotti ravintolassa kännykän ruutua. Se osasi silti ulkona poimia maasta jäniksenpapanan ja syödä sen.
- Taapero ei vahingoittunut, vaikka sillä ei ollut viikkolistalla juniorijoogaa tai minijudoa. Sillä oli vanhemmat, jotka muistivat lastenlauluista vain ekan säkeistön ja senkin väärin. Sillä oli vanhemmat, joita saattoi käyttää jumppamattona. Se vietti harmaita syyspäiviä sisällä leikkien kattiloilla paistinlastoilla. Ulkona se tykkäsi hälytysajoneuvon ohikulusta tai koirankakkojen bongaamisesta.
- Näillä saimme taaperot ilahtumaan.

Kun meillä on leikki-ikäisiä, ei mikään estä pysymästä samalla linjalla:

- leikki-ikäisemme eivät vahingoittuneet, ihan tavallisesta  julkisesta päiväkodista tai eskarista. Siellä on tutut aikuiset ja paljon kavereita, joiden kanssa voi riehua.
- leikki-ikäisemme ovat harrastaneet hyvin vähän, jos ollenkaan. Tärkein harrastus on leikki ja edelleen se paini aikuisen kanssa.
- leikki-ikäisemme syövät kaikenlaista laidasta laitaan: einespinaattiletut ja uunilohi maistuvat yhtä hyviltä, samoin hernekeitto ja Hesen hampurilaisateria. Sokeri ei ole meillä pahis, kuten ei porkkanakaan.

Mistä leikki-ikäinen ilahtuu:

- Se ilahtuu, kun sen kanssa keskustelee. aiheet voivat ulottua maan alta taivaaseen.
- Se ilahtuu, kun se onnistuu asioissa ja sitä kehutaan.
- Se ilahtuu ihan arkisista askareista, joita tehdään yhdessä.

Tällaista vanhemmuutta harjoittaa Rouva Niskanen!

Eräs kylpyläreissu

Repäisimme syysloman kunniaksi vuorokauden reissun Caribia-kylpylään Turkuun. Rva on aina ollut kylpyläfani, ja testannut vuosien varrella suuren osan Suomen (ja muutaman virolaisen) kylpylöistä.

Vuosien varrella vesiliukumäet ja erilaiset hemmottelualtaat ovat vaihtuneet lastenaltaassa kykkimiseen. Aluksi olin suoraan sanottuna pettynyt, mutta sittemmin jälkeläisten touhujen tsekkaamisesta on tullut hauskaa.

Pukuhuone-, suihku-, ja saunahommat sujuvat 3- ja 6-vuotiaiden kanssa jo melko mallikkaasti, tosin saunassa ei tule vietettyä kovin kauan aikaa. Allasosastolla molemmat lapset ovat melko varovaisia - Naakka tulee sylissäni syvään altaaseen (ei kuitenkaan ulkoaltaaseen, vaikka yritin), Touhi pysyttelee paikoissa, joissa ylettää pohjaan.

Kumpikaan lapsistani ei ole vielä uimataitoinen. Olen ollut vähän laiska viemään lapsia uimahalliin, kesällä olemme kuitenkin käyneet pulikoimassa. Naakan olisi hyvä käydä ensi vuoden puolella uimakoulu, mikäli hän haluaa.

Rva:lla on hauskoja kylpylämuistoja menneiltä vuosilta. Joskus kokeilimme exän kanssa suolahuonetta. Se toimi porukkaperiaatteella ja menimme sinne myöhässä, koska emme löytäneet huonetta. No, minua nauratti exä suihkuhattu päässään niin paljon, että koko puolituntinen meni ihan pilalle. Muut kylpylävieraat olivat hiljaa ja tunnelma oli eteerinen.

Rva on laskenut elämänsä aikana varmaan sadasta vesiliukumäestä, parhaat taisivat olla Kyproksella Aiya Napassa, jossa olin serkkuni kanssa vesipuistossa. Olimme ensinnäkin polttaneet itsemme edellisenä päivänä pahasti, mutta erilaisiin liukuihin perustuva vesipuisto oli upea.

Joskus kävimme exän (ja muiden eläkeläisten) kanssa kylpylässä Viron Haapsalussa. Siellä oli täyshoito, mutta ruoka oli hyvin kevyttä ja sitä oli niin vähän, että jouduimme joka ilta käymään läheisessä pelmenipaikassa syömässä, jotta jaksoimme kylpeä. Sillä reissulla ajelimme ympäri Viron maaseutua ja katselimme betonitiilisiä kolhoosien jäänteitä.

Tämänkertainen kylpyläreissu jäänee lasten muistoihin erityisesti perhekylvyn ansiosta. Meillä oli vähän parempi huone (kaksi huonetta väliovella) ja kylppärissä iso kylpyamme. Illallisella ravintolan jälkeen ahtauduin lasten kanssa kylpyammeeseen ja sammutimme valot (katossa oli "tähtitaivas". Söimme keksejä ja suolatikkuja ja joimme mehua. Se oli kuulemma hauskin muisto :)

Vastoinkäymisiä ei juuri ollut. Enää ei tarvittu matkasänkyä Touhille, lapset nukkuivat levitettävässä sohvassa vierekkäin. Youtubesta laitoin Kupariketun soimaan, ja lapset nukahtivat 20.30. Itse nukahdin 20.45.

Rva:lle erityisen mukavaa kylpylässä on syksyisin, että kosteassa ilmassa astma ei juurikaan kiusaa. Toki se alkoi heti kiusata, kun poistuimme kylpylästä.

PS. Caribia on meidän lemppari - on siisti, kaunis kylpyläosasto ja palvelu on ystävällistä.

PPS. Touhi pohti hotellihuoneessa kovasti, missä on meidän keittiö - hän ei muista edellistä hotellikäyntiään.

PPPS. Varsinkin Touhi (myös Naakka) oli todella viehättynyt Posankasta, patsaasta kylpylän ulkopuolella. Hieno yllätys oli huoneen hintaan sisältyvä Posankka-kylpylelu.

Poikien päivä?

Kirjoitin vähän aikaa sitten tyttöjen päivästä. Ajattelin visioida vastaavaa poikien päivää, kun minulla sattuu tytön lisäksi olemaan myös kolmevuotias poika. Poika, joka elää maailmassa, jossa on vielä paljon korjattavaa.

Poikien ongelmia, maailmanlaajuisesti, ovat ainakin tiukat sukupuoleen sidotut oletukset. Jos perheen isä kuolee tai puuttuu alusta alkaen kokonaan, vastuu perheen miehenä olemisesta siirtyy usein perheen vanhimmalle pojalle, oli hän sitten 10- tai 25-vuotias.

Tämä tarkoittaa, että koulunkäynti vaihtuu työntekoon pellolla, kaivoksessa tai hikipajassa - jonkun täytyy tuoda elanto kotiin. Myös moni poika vahtii pikkusisaruksiaan aamusta iltaan, kun vanhemmat ovat töissä.

Ehkä suurimpana maailmanlaajuisena ongelmana näen machokulttuurin. Pojista kasvatetaan miehiä, jotka ovat kovia itselleen ja muille. Tunteista ei puhuta, eikä mitään muutakaan naisellisena pidettyä ominaisuutta saa ilmetä.

Tällaisista pojista tulee isiä, jotka jatkavat sukupolvien perinnettä, ja pahoinvointi kertautuu.

Suomessa on jo kauan puhuttu poikien pahoinvoinnista. Stereotyyppinen kuva nuoresta syrjäytyneestä on pelien ja verkon maailmassa elävä työelämän ulkopuolella oleva nuori mies.

Toiseen stereotyyppiseen kuvaan syrjäytyneestä etsiytyy taas alamaailmaankin välillä eksynyt päihteiden sekakäyttäjä, jälleen mies.

Jos tyttöstereotypiat eivät ole ruusuisia, ei kuva miehistäkään ole kovin mairitteleva.

Olen itse poikaa kasvattaessani todennut, että pojan rooli on tytön roolia ahtaampi. On kummallisempaa, jos poika tekee "tyttömäisiä" juttuja kuin toisinpäin. Kun huolestutaan sukupuolineutraaliudesta, esimerkeiksi vedetään paljon useammin "tyttömäisiksi" tehtyjä poikia kuin "poikamaisia" tyttöjä.

Oli myös huolestuttavaa lukea taannoin, että pojille luetaan vähemmän satuja kuin tytöille. Pojille valitaan siis tietokirjamaisia kirjoja, kun tytöille luetaan fiktiota. Tämä johtaa mielestäni suoraan siihen, että poika kiinnostuu lukemisesta vähemmän kuin tyttö...ja poikien luku- ja kirjoitustaitohan on ollut tapetilla koko viime kuluneen vuosikymmenen.

Vaikka meillä on menty paljon eteenpäin, toivoisin pojille enemmän liikkumatilaa pojan- ja miehenroolissaan.

Minusta poikien päivä olisi paikallaan, eikä millään tavalla pois esimerkiksi tyttöjen päivästä :)

Huh, hyvinvointisovellus!

Meille tuli työn puolesta sovellus, johon en ole edelleenkään tutustunut kunnolla. Se sovellus mittaa hyvinvointiamme. Yksi homma mättää heti alkuun: sovellus on niin monipuolinen, että perehtyminen ei ole ollenkaan matalan kynnyksen juttu.

Minulla on kaikenlaisiin sovelluksiin ja mittalaitteisiin ristiriitainen suhtautuminen: älysormus kuulostaa ahdistavalta - se kumminkin puristaa ja viimein hukkuu. Älykello kuulostaa suht ok:lta, mikäli synkronointi puhelimeen ja läppäriin onnistuisi ilman suurempia vaivoja. Yöllä en halua pukeutua mihinkään, kirjaimellisesti.

Kun ikivanha taskussa pidettävä askelmittarini hajosi, latasin puhelimeen ihan kivan askelmittarin (nyt en kuitenkaan saa askelia "kotiliikunnasta" puhelinta on varsin epämukavaa kuljettaa mukana koko ajan.

Tämä sovellus ei mittaa vain liikuntaamme, vaan kaikenlaista muutakin. Minä otin kokeeksi tavoitteet: terveelliset välipalat ja oma aika. Seuraava tavoite onkin, miten hitsissä merkitsen ne sinne sovellukseen.

Ilmeisesti, jos tulokseni sovelluksen kanssa ovat jotenkin huiput, minut voidaan palkita - tämä kikka saattaa toimia! Haluan olla urheilun ja hyvinvoinnin tähti :D

Se tuossa mättää, että lähtöoletus on nolla. Suorituksiin ei voi erikseen merkitä sitä, mitä normaalisti tekee, vaan pisteitä saa vain ohjelman antamista tehtävistä. Kamalinta toki on, että tässä "pelissä" edetäkseen täytyy tehdä enemmän ;)

Kuitenkin, aion nyt kokeilla, saanko lisättyä hyvinvointiani hyvinvointisovelluksen avulla. Olen onnistunut mahduttamaan elämääni hyvinvointitekijöitä muutenkin, mutta josko uusista haasteista muodostuisi jokin uusi, hyvä tapa.

Työpaikalta tupsahti muuten myös virkistysrahaa! Tähän mennessä olen hankkinut rahalla teatteri- ja lätkämatsilipun. Tänään aion mennä uimahalliin ja hankkia samalla useamman kerran sarjalipun - raha täytyy nimittäin käyttää vuoden loppuun mennessä.

PS. Olen jumpannut joka päivä jo heinäkuun puolesta välistä asti tällä tavalla: päivä 1, reidet, päivä 2. vatsa, päivä 3. pakarat, päivä 4, yläselkä, päivä 5., alaselkä ja päivä 6, kädet. Jotkut jumpat sisältävät myös samoja liikkeitä keskenään.

PPS. Kävely on nyt tosi vaikeaa astman takia. Köpöttelen hiljakseen, kuten muutkin 90-vuotiaat ;)

PPPS. Paino pysyttelee samoissa lukemissa, eli hieman liian korkealla.

Tyttöjen päivä

Eilisenä tyttöjen päivänä pukeuduin töihin pinkkiin ja ajattelin meidän ja muiden tyttöjä. Se, että juhlitaan jotakin, ei muuten ole keneltäkään pois, tässä tapauksessa pojilta. Itse asiassa, mielestäni pojat tarvitsisivat myös oman päivän. Ehkä sellainen tulee vielä.

Mutta tyttöihin...heitä kannattaa tukea. Maailman mittakaavassa, koulutettu tyttö tulee harvemmin raskaaksi teini-iässä. Koulutettu tyttö ymmärtää paremmin, miten antaa vauvalle oikeanlaista ravintoa. Hän myös ymmärtää varhaiskasvatuksen merkityksen ja lopulta lähettää suuremmalla varmuudella omat tyttärensä kouluun.

Tytön elämä voi loppua jo alkuunsa, kun tyttösikiö abortoidaan poikalapsen toivossa. Jos hänet synnytetään, hän saattaa saada vähemmän ravintoa kuin veljensä. Jos koulutukseen on vähän varaa, kouluun lähtee todennäköisesti tytön veli.

Omassa kotimaassamme tytöt ja pojat matkaavat läpi suhteellisen tasa-arvoisen terveydenhuollon. Varhaiskasvatus ja peruskoulu käydään läpi melko tasa-arvoisissa tunnelmissa, vai käydäänkö? 

Miksi esimerkiksi puhutaan vieläkin "kympin tytöistä"? Tiedättekö, niistä, jotka pärjäävät koulussa, mutta eivät "tosielämässä", mitä se sitten onkin. 

Koulussa hyvin pärjäävä poika ei ole "kympin poika". Hän on rehti, ahkera, lahjakas, tulevaa johtaja-ainesta. 

Mielestäni näissä puheissa piilee sen ydin, että yritysten johtoportaat koostuvat meillä edelleen lähinnä miehistä. Tytöistä kun puhutaan epäkunnioittavaan sävyyn ja annetaan viesti, että heidän paikkansa on "alemmilla tasoilla", olivat he sitten kuinka lahjakkaita tahansa.

Entä sitten ne teiniraskaudet? Kyllä niitä meilläkin sattuu. Jos 14-16-vuotiaiden seksi johtaa raskauteen, jää vauva useimmiten nuoren äidin ja hänen perheensä kuin nuoren isän ja hänen perheensä hoidettavaksi. 

Yleisimmät selitykset nuoren isän livohkaan lähtemiselle ovat, että hän on vielä niin nuori ja kypsymätön. No tietenkin on! Niin on tyttökin, hän ei vain voi karata tilanteesta yhtä helpolla. Nuoren elämä jatkuu hänen kohdallaan epätodennäköisemmin.

Entä ne raskaudet muuten? Synnytystalkoissa kehotetaan yhä nuorempia naisia hankkimaan lapsi. Jos he eivät hanki, he ovat mukavuudenhaluisia maanpettureita. En ainakaan itse ole törmännyt artikkeleihin, joissa 20-25-vuotiaita miehiä kehotetaan isiksi armeijan vastapainoksi...ei kun hehän ovat täysiä lapsia sinne 35-vuotiaiksi asti.

Tytön äitinä ei ole varmaankaan helppoa olla. En ole itse vielä ensimmäisten kuuden vuoden aikana kokenut suurempia sukupuoleen liittyviä vaikeuksia kuin sen, että eräs äiti tuli eskarin naulakoilla kertomaan lapseni kuullen, että Naakka näyttää nyt ihan pojalta, kun on toi lyhyt tukka. P*rkele!

Tulevia vaikeuksia on varmasti...jos ei mennä niihin teiniraskauksiin, aion pitää kunnia-asiana sitä, että viestitän sekä tyttärelleni että pojalleni heidän tulevaisuuden mahdollisuuksistaan samalla tavalla. 

Olen onnellinen, että maailman tytöillä on oma päivä <3 

Voihan infektioastma sentään!

Rva:lla koitti syysloma! Täytyy sanoa, että viikko on ollut todella rankka. Astmaattinen yskä ja keuhkoputken supistuminen eivät ole päästäneet rva:ta helpolla. Astmaattinen keuhkoputkentulehdus on nyt kestänyt kuusi viikkoa, ja rva:sta alkaa todella olla mehut pois.

Tänään menin työterveyteen. Eihän siinä muuta, kuin astmatutkimukset jälleen käyntiin. Astmaa on tutkittu rva:lta ennenkin, mutta kotipuhallukset ovat jättäneet diagnoosin juuri ja juuri rajojen alapuolelle. Poikkeavuutta löytyy, mutta ei tarpeeksi.

Mikä sitten mättää? Rva saa massiivisia kuivia yskäkohtauksia (myös nukkuessa), eikä jaksa kävellä kuin etananvauhtia. Heti, jos tulee loivakin ylämäki, pitää pysähtyä yskimään, ja henkeä ahdistaa.

Perusongelma rva:lla on astmaattisten oireiden kausittaisuus - infektio alkaa flunssasta ja saattaa kestää kuukausia. Rva reagoi avaavaan astmalääkkeeseen hyvin, hengitettävä kortisoni ei ainakaan nyt ole auttanut.

Joka tapauksessa...nyt on otettu kuva keuhkoista ja poskionteloista. Niistä tulee tulokset viikon päästä. Lisäksi kävin verikokeessa. Kortisoni jää pois neljäksi viikoksi, ja sen jälkeen otetaan spirometria. Ehkä jotain löytyy.

Tiistaina jätin Touhin ukin hoitoon ja, ja lähdin  Naakan kanssa teatteriin. Naakan on edes joskus hyvä saada aikuisen jakamatonta huomiota, ja sitäpaitsi halusimme viimein nähdä Koiramäen Suomen historian Kansallisteatterissa.

Vaikka lämpiön ruuhkat ja esityksen myöhäinen alkamisajankohta vähän arkipäivänä hirvittivät, oli itse esitys todella hyvä. Sanoisin, etten veisi kyseiseen näytökseen Naakkaa paljon nuorempaa lasta, sillä esitys (kuten itse kirjakin) ovat varsin tietopainotteisia.

Naakka nautti Suomen historiasta (1500-luvulta 1800-luvun alkuun). Hänelle historia ei tuottanut ongelmia, sillä hän osaa (Koiramäen) Suomen historiansa ulkoa.

Rva ei tässä voi olla mainitsematta, että vetäisi väliajalla lasillisen kuoharia, joka hieman kihahti päähän (taustalla yliväsymys ja vähäinen ravinto), minkä jälkeen loppuesitys oli ehkä hieman hulvattomampi kuin ensimmäinen osa. Tämä kaikkihan on lastenteatterissa täysin asiankuulumatonta ja julkeaa.

Keskiviikkona Touhi Touhela kävi parturissa. Hänellä on perinteinen jäyhän suomalaisen hiuslaatu, joka ei väänny tai edes taivu. Jos ei ihan pitkätukkaa tavoittele, hiusmalli kannattaa pitää suht lyhyenä.

Toisaalta, pitkä tukka voisi olla cool - erityisesti nyt, kun Naakalle saatiin lyhyt tukka. Hämmennyksen aiheuttaminen, kun lasten sukupuolet tunnistetaan väärin,  on aina hauskaa.

Oma tukkani kaipaisi myös kampaajaa. Tavallaan tukassa ei ole vikaa, mutta käytännössä haluaisin, että mallia siistittäisiin. Se on lyhyestä kasvatettu, tosi lyhyt polkka, jossa ei sinänsä ole suurta vikaa. Ehkä harkitsen kampaajalla käyntiä palkkapäivään (tai sitä seuraavaan) asti.



PS. Huomenna rva kipittää kasvimaalle - projektina kukkasipuleiden istutus (liljaa, tulppaania ja narsissia).

PPS. Muuten rva lepää ja koittaa lepuuttaa ääntään, jottei se vallan katoaisi.

PPPS. Uuden opetussuunnitelman mukainen peruskouluopetus pohdituttaa edelleen - ehkä kirjoitan siitä lisää lähiaikoina.

Vampyyri, Pikachu, Tonttu ja merirosvo

Vaikka Naakka & Touhi heräsivät tänä aamuna aikaisin, viikonloppu on ollut tähän mennessä hyvin rauhallinen ja asiat ovat sujuneet hyvässä hengessä. Itse asiassa, tällaista olen kaikki nämä vuodet odottanut

- What`s up, man (rva Touhille)

- Eiii, olen Batman! 

Ensimmäinen repliikki on minun, toinen Touhin. Sanavaihto käytiin ensimmäiseksi aamulla. Touhi kuuntelee nähtävästi myös englantia tarkkaan, vaikka ei todellakaan osaa sitä. Väärin tai ei, rva oli Touhin mielestä joka tapauksessa väärässä.

Aamulla lapset katsoivat pidennetysti telkkaria, koska yritin vähän setviä viikon sotkuja (tiskejä ja pyykkejä). Lähdimme ulos. 

Olen koko syksyn juossut vuodenaikojen perässä, ja olen jäädä koko ajan kakkoseksi. Nyt alkaisi olla lämpimämmät kengät ja asusteet - vaihe. Arvatkaa, olenko inventoinut vaatevarastoa ja aionko edes tehdä sitä lähiaikoina?

Tulos: jäässä oleva Naakka. Touhi ei tunnu palelevan koskaan. Naakka sen sijaan palelee tavan takaa. Sillä ei tietenkään ole mitään tekemistä jäätymisen kanssa, että kekarat menivät ensi töikseen sohimaan jääriitettä nilkkasyvyisestä lätäköstä, ja lopuksi miltei pludasivat siinä. 

Olen siinä mielessä julma kasvattaja, etten antanut Naakan lähteä heti kotiin. Vedimme parisen juoksulenkkiä, ja katsoin, että Touhi saa ulkoilla tarpeeksi. Osaksi syy on toki minun, osaksi Naakan täytyy itse jo itse huolehtia, onko esimerkiksi fleecetakki puettu päälle vai ei.

Sisällä otimme askartelut esille. Neulon itse parhaillaan villasukkia isälleni, mutta en ole vielä kovin pitkällä. Sen sijaan askartelimme Naakan kanssa muutaman onnittelukortin tulevia juhlia varten. Touhi ei innostunut korttiaskartelusta. 

Sittemmin, kun huomasin, ettei korttipaja viihdytä pitkään ketään, lähetin jälkeläiset hakemaan naapurin poikia meille rehaamaan. Näissä tunnelmissa rva pystyy jopa kirjoittamaan blogia ilman suurempaa häiriötä. 

Siispä, täällä on juuri käynnissä neljän lapsen (6,5,3 ja 3 vuotta) iltapäiväbileet naamiaispukuteemalla. Tällaiset terveiset siis Niskasilta tällä kertaa:

Mukavaa lauantai-iltaa!

Pari viikkoa päätetyötä - inhoja tuntemuksia menneisyydestä

Poikkeukselliset työtehtäväni (paljon tietokoneen ääressä istumista) loppuivat, luojan kiitos, tänään. Pariviikkoinen on suoraan sanottuna kulunut liian hitaasti.

Mikä sitten oli niin kamalaa? No, se blogini alkuperäinen pääaihe, niskavamma, tietenkin. Kun teen suht liikkuvaa työtä, johon ei juurikaan sisälly katseen tarkentamista näyttöpäätteelle, ovat asiat melko hyvin.

Itse asiassa kivut ja jumitukset laantuvat melkein "perustasolle" mikä tarkoittaa kohdallani pelkkää kipua (luultavasti kenen tahansa niskajäykkyyteen verrattavaa. Silloin melkein unohdan kroonisen ongelmani.

Kappas, työt vaihtuivat päätetyöhön...kivut pahenivat muutamassa päivässä. Yläselkä meni aivan lukkoon ja oikeassa kädessä alkoi olla tunnonpuutosta. Yläniskan oikea puoli muuttui jopa kosketusaraksi ja kuului lähinnä rahinaa, kun käänsin päätäni.

Huimaus alkoi. Sitä minä olinkin vähän pelännyt. Huimaus aiheuttaa minulle huonon olon lisäksi psyykkisen stressitilan. Vaikka sisimmässäni tiesinkin, että tilanne helpottaa normaalien työtehtävien alkaessa, pelkäsin monta kertaa luisuvani sänkypotilaaksi.

Hoidin yläselkää jumpalla (helpotti jonkin verran) ja psyykeä keskittymällä ajatukseen, että työ on vain väliaikaista. Nyt homma on hoidettu ja ensi viikolla helpottaa. Huimaus on silti ollut ihan uskomattoman inhaa.

Ne jotka ovat lukeneet blogiani menneinä vuosina, muistanevat rva:n kamppailun huimauksen kanssa. Se, mitä koin viime viikkoina, oli hyvin lievää verrättuna niskan satuttamisen alkuvaiheisiin.

Oli ihan hyvä todeta, että olen toipunut työkykyiseksi, ja olen vieläpä oikealla tiellä ammatinvalintani suhteen. Se, mihin lähivuosina suuntaan, ei ole pääasiassa päätetyötä. Jos tilanne ei vaikeudu, voin vielä saada itselleni ihan kelpo työuran.

Kroonisten vaivojen kanssa elävät "pääsevät" elämässään kokemaan monenlaista. Tulee hyviä ja huonoja jaksoja, joiden pituudesta ei ole varmuutta.

Matka niskan retkahdusvamman kanssa on ollut vaiheikas. Vuosi vuodelta olen oppinut lisää kehoni toiminnasta ja sen rajoitteista. Luojan kiitos, mikään varsinainen ikääntymiseen liittyvä vaiva ei ole vielä alkanut...vaadin edes jonkinlaista väliaikaa niskavamman ja rappeumien välille :D

Vaivani helpottanee pian. En voi ennustaa, koska ongelmia tulee uudestaan. Olen huomannut, että on ainakin ihan turha murehtia tai syyllistyä. Aina oireita ei voi välttää, ja joskus olotila pahenee syystä, jota en edes keksi.

Nyt viikonloppuna aion jumpata (minulla on lapset, joten jumpan määrää en vielä tiedä). Haluan myös ulkoilemaan epätasaiselle alustalle eli maastoon (sekin tekee selälle hyvää). Ylipäätänsä taidan ansaita kaikenlaista hyvää tänä viikonloppuna :)

PS: Tällainen valokatto tuli vastaan eräässä tilassa eilen. Olipa muuten voimaannuttava näky: