Rouva Niskanen

Syyslomaviikko on sujunut joutuisasti. Eniten ohjelmaa oli Naakalla, joka vietti alkuviikon isovanhemmillaan. Minä luin koko alkuviikon, ja kävin tentissä keskiviikkoiltana. Loppuviikon minäkin olen saanut lomailla. Torstaina lähdimme ex-tempore -syyslomamatkalle Imatralle. Minä en oikeastaan tehnyt mitään matkan eteen, sain ilmoituksen kohteestamme (tai ylipäätään matkalle lähtemisestä) keskiviikkoiltana, kun palasin rättiväsyneenä tentistä. Motivaatio seurueen toisen aikuisen päähänpistolle oli, että hän halusi leikkiä hetken venäläistä aristokraattia ;) Laila Hirvisaaren Imatra-sarjaan tutustuttuaan. Pääsimmekin kunnolla leikkimään, sillä majoituimme ensimmäisenä yönä sviittiin Valtionhotelliin,  Yöpyminen historiallisessa sviitissä oli kieltämättä tunnelmallista. Tosin löysin itseni aamulla aivan eri huoneesta kuin mihin olin illalla nukahtanut :D Sellaista se on, kun on matkassa lasten kanssa. Saimme myös hyviä keskusteluja aikaan erityisesti Naakan kanssa. Pohdimme, että ol...

Rva:lta toivottiin mielipidetekstiä ...ensimmäinen ajatus oli, että eihän minulla ole mielipiteitä! Tätähän ei usko kukaan, joten lienee parasta keksiä aihe. Viime päivinä Rva on kuullut paljon puhuttavan liikenteestä, siispä liikenteeseen. Blogissaan rva sivuaa lähes aina liikuntavammaisuutta, joten eiköhän se tähänkin tekstiin mukaan sujahda.  Liikenne taas - se on oleellinen asia, joka on kanssamme syntymästä saakka. Melkein jokainen vauva lähtee synnytysosastolta henkilöautolla tai taksilla...ja milläs ne edesmenneet kuljetetaan - autolla nekin, mutta ei siitä sen enempää.  Rva myöntää suoraan asuvansa keskellä isoa (ainakin suomalaisittain) kaupunkia. Täällä kulkevat henkilöautot, ratikat, bussit, metrot, junat ja pari lauttaakin. Minulla on kokemusta asuinpaikasta, jossa joukkoliikenne käsitti pari bussi- ja junavuoroa.  Nuorena (siis parikymppisenä) rva oli suoraan sanottuna sitä mieltä, että autoilu on murha. Tämä johtui suureksi osaksi ympäristöa...

Tätä kirjoitusta aloittaessani istun vähän pöllähtäneenä tuolissa. Olemme juuri palanneet viiden päivän mökkireissulta. Noin 70 prosenttia tavaroista on purettu laukuista ja laitettu paikoilleen, ja lapset on saatu nukkumaan. Edellistä viittä päivää pohtiessani voin vain todeta, että selvisimme puolison kanssa hienosti! Mökkireissu kahden pienen kanssa ei ole ihan yksinkertainen tapaus, monta asiaa täytyy ottaa huomioon. Ihan ensiksi, mistään varsinaisesta rentoutumisesta ei ole kyse. Yksi aikuinen heräsi myös loman jokaisena aamuna kuuden kieppeillä (toinen sai nukkua vähän pidempään, mikäli lastemme ääniltä kykeni). Lapset söivät, touhusivat ja nukkuivat lomalla samaan tahtiin kuin kaupungissakin. Me aikuisetkin menimme nukkumaan kymmeneen mennessä, muuten aikaisia herätyksiä ja niistä seuraavia pitkiä päiviä ei oikein jaksa. Meille sattui kolea mökkijakso - sellaiselle päätyminen ei kyllä ole tänä kesänä ollut kovin vaikeaa. Jos olisi ollut lämpimämpää, olisimme viihtyneet...

Niskasten pääsiäinen on sujunut rauhallisissa merkeissä. Nyt, viimeisenä pyhäpäivänä, puoliso meni jo töihin, ja rva viettää kotipäivää lasten kanssa. Meillä on sujunut tähän mennessä oikein hyvin. Lauantaina oli pääsiäisemme menevin päivä. Suuntasimme silloin päivävisiitille mökille, jossa lasten isovanhemmat olivat mökkiä siivoamassa ja toivottavasti vähän lepäämässä myös. Se on sanottava, että syksyllä, pienen vauvan kanssa tällainen päivävisiittikin olisi ollut liian raskas. Nytkin se jo tuntui, kun pakkasin tavaroita hikipäissäni ja yritimme ajoittaa kaiken nuorimmaisen päiväuniin, jotka nukuttaisiin autossa. Perillä oli kuitenkin niin mukavaa, että eipä sitä jaksanut pitkään tuntea oloaan rasittuneeksi. Me joimme kahvit, puuhastelimme lasten kanssa ja rva kävi piilottamassa isovanhempien hankkimat pääsiäismunat maastoon mökin ympärille. Sitten kerrottiin Naakalle, että kana on ollut huolimaton, ja nyt on munia ympäriinsä! Niitä lähdetiin etsimään yhdessä, ja löytyihän m...

Rva jumitti juuri itsensä sohvalle makuuasentoon (bloggaaminen sujuu täältä käsin oikein hyvin). Päivä alkaa olla pääosin takanapäin ja molemmat lapset ovat nukkumassa poikkeuksellisen aikaisin. Se tietää...lisäminuutteja päivän vapaahetkeen, jee! Sunnuntaina treenattiin taas rva:n ajotaitoja, ja ajettiin kunnan "isolle kirkolle". Mukana oli koko perhe, ja tarkoituksena oli löytää kevään ensimmäinen geokätkö kirkon katsomisen ohella. Matkan lähdettiin iltapäivällä, kun nuorimmainenkin heräsi päiväunilta. Täytyy ihan ääneen kehua, että rva on harjoitellut maalla ollessamme ajotaitoaan reippaasti. Nyt tuntui ensimmäisiä kertoja siltä, että pystyin rentoutumaan ajaessa. Matkaan kuului maantieajoa, lyhyt pätkä kantatiellä ja taajama-ajoa taajamassa, joka ei ollut minulle tuttu autolla ajamisen näkökulmasta. Retkelle kannatti muutenkin lähteä, sillä elämme viimeisiä aikoja, kun koko perhe on pääasiassa vapaalla. Naakka ei olisi halunnut lähteä, mutta tykkäsi retkestä lopul...

Useiden keväisten päivien (sekä vesisade- että aurinkopäivien) jälkeen pihaan olikin tupsahtanut yöllä senttien kerros lunta. Mitä ihmettä! Keväänhän piti tulla, ja meidän piti vielä nähdä se täällä olomme aikana. No, kevättähän tämäkin on, ihan tyypillistä sellaista. Eilen lähdimme Naakan kanssa pitkähkölle (ei se niin pitkä ollut, mutta Naakan kanssa kyllä) kävelylle yhdelle kylän noin kolmesta leikkikentästä. Naakan oli korkea aika saada ulkoiltua vähän perusteellisemmin. Matka katkesi jo ensimmäisen viiden minuutin jälkeen kirjastolle, sille yksityiselle, syynä pissahätä. Tässä vaiheessa rva olisi voinut olla viisas ja käydä itsekin. Naakka jaksoi hienosti kävellä, ja koska leikkikentästä on täällä maaseudulla tullut erikoisuus, olimme molemmat kuin huvipuistossa! No, rva:n pissahätä iski sitten siellä leikkikentällä, josta en meinannut saada Naakkaa millään pois. Oli hieman tuskallista kävellä se puolen tunnin kotimatka jalat ristissä, kun niin maaseutua tämä ei ole, että p...

Rva on perheensä ohella edennyt kuluvaa viikkoa tasaisen rauhallisesti. Lähipäivät tulevat olemaan täynnä toimintaa, poikkeuksellistakin. Toivottavasti niihin sisältyy myös rauhallisia hetkiä muulloinkin kuin klo 21.45 jälkeen illalla. Naakka sai pari päivää sitten hampurilaisravintolasta pikkuponi-lelun, aterian kylkiäisenä tietenkin. Katsoin sitä aluksi kärsien - taas noita muovinkappaleita, joita nurkistamme löytyy jo valmiiksi oikein kiitettävästi. Myöhemmin, kun tulin pieneltä lepohetkeltäni yläkerrasta, odotti keittiössä yllätys: puoliso oli väkertänyt ponille kartongista tallin, ja Naakka oli innoissaan. Minä päätin osallistua. Neulon parhaillaan vihreästä langasta tilkkua, mikä on jo keskeneräisenä ilmiselvä ruohoniitty. Eilen askartelimme ponille Naakan kanssa harjoitusrataa. Naakan mielenkiinto ei ole vielä loppunut, joten poni saanee ympärilleen isommankin maailman. Rva on voinut viime päivinä, luultavasti elämän hektisyyden takia henkisesti hieman huonosti. Stressi...

Täytyykin heti kirjoittaa, että joogailin youtuben johdolla pitkästä, pitkästä aikaa. Ensimmäisenä harjoitus sujui nuorimmaisen päiväunien aikaan. Toinen kerta oli sitten eilen, kun saimme lapset nukkumaan. En todellakaan ole lajissa kovin pro, en käytännössä edes edisty mihinkään tällä hetkellä, sillä teen vain samoja, yksinkertaisimpia liikkeitä sarjoina. Tai, kyllähän keskittyminen, kehonhallinta, vetreys ja lihasvoima kehittyvät, mutta se tapahtuu enemmänkin siinä sivussa. Pääasia on, että laji kiehtoo minua, ja teen sitä aina välillä mahdollisuuksien mukaan. Hankalaa se on, kun olisi mukavaa tehdä aina vähän pidempi sessio, että ehtii käydä kehoa monipuolisesti läpi. Meillä keskeytyksiä tulee koko ajan, ja asiaan pääseminen on haasteellista. Olen huomannut, että varsinkin lonkkieni seutu on tykännyt monipuolisesta venyttelystä. Kun lopetan harjoittelun, tuntuu hyvällä tavalla siltä kuin lonkat olisivat "irti" paikoiltaan. Se on hauska fiilis! Puolison piti eile...

Rva viettää kummallista, rauhallista keskipäivän hetkeä. Syy: puoliso lähti Naakan kanssa junareissulle Tampereelle! Naakka on jo pitkään pyytänyt päästä ihan oikeaan pitkän matkan junaan, joten puoliso lähti hänen kanssaan sinne. Lupasivat tulla takaisinkin, iltapäivällä. Eilen rva teki viikoittaisen kaupunkireissunsa. Akvaariolle kuului ihan hyvää, tosin kotilot ovat ilmeisesti jälleen alkaneet lisääntyä. Se kertoo touhunuoliaisista - ikävä kyllä, en ole saanut lajia pysymään hengissä yhtä hyvin kuin aiempina vuosina. Platyt ovat, luojan kiitos, sentään säilyttäneet lukumääränsä. Yksi platyista näyttää jopa olevan pieniin päin, mutta tuskin näemme poikasia, kun innostuin ennen platyja intiaaninsulka-parven hankintaan. Ne ovat eräänlaisia pieniä piraijoja, joiden suurinta herkkua ovat kaikenlaiset eteen sattuneet pienet lihanpalat... Selkä on ottanut tällä viikolla takapakkia - toisaalta harjoitusmahdollisuuksia on ollut harvassa. Hieronta tiistaina auttoi tilannetta jonkin ve...

Sain oudon vapaan keskellä päivää, sillä en saanut Naakkaa lähtemään isovanhemmiltaan (yritämme uudestaan tunnin päästä), ja kotiin palatessani taas löysin hiljaisuuden, kun perheen poika ja mies ovat luullakseni siirtyneet yläkertaan päivälevolle. Naakasta... hänen kanssaan painimme keskellä pahinta uhmaikää. Vaikeinta hänelle ovat siirtymät. Kotoa muualle lähdetään huutaen, muualta kotiin palataan samalla tavalla. Uhmaikä syö aikuisen jaksamista, ainakin rva:n ja puolison. Rva on nyt siinä vaiheessa, etteivät voimat enää riitä kiukkuavan esikoisen siirtämiseen paikasta A paikkaan B. Puoliso kykenee siihen vielä. Ei se kivaa ole, mutta joskus on pakko. Uhmaikä tuntuisi eräänlaiselta murrosiältä. Lapsi koettelee vanhempiensa kestävyyttä oikein olan takaa, ja puolison kanssa luomme toisiimme tsemppaavia katseita; kestetään nyt tämä, niin pääsemme yhden tilanteen eteenpäin (kunnes parin vuoden päästä meillä on samassa tilanteessa Nappe). Uhmaiän ohella rva on tehnyt jotakin toi...

Jopas on taas pimeitä päiviä, vaikka emme varsinaisen kaamoksen leveysasteilla asukaan. Viime lauantaina nautimme kyllä poikkeuksellisen aurinkoisesta päivästä, jota päätimme juhlistaa retkellä. Kohteeksi valikoitui tällä kertaa Kallvikinniemi Vuosaaren kupeessa. Minä en ole koskaan käynyt Kallvikinniemellä, totta puhuen en ole tullut edes ajatelleeksi, että sellainen on olemassa! Hyvä että puolisolla on paikallisretkeilyyn liittyvää tietoa minua enemmän, muuten ei varmaan koskaan päästäisi mihinkään. Vähän hirvitti, kun olimme sen verran myöhään liikkeellä, että Naakan päiväuniaika oli koittamassa. Lähdimme kuitenkin, 3,5 vuotta riittää mielestämme yksien päiväunien skippaamiseen (tai autossa torkkumiseen) Niemi oli ensituntumalta laajempi alue kuin olin ajatellut. Sitä peitti mäntykangas, ja ranta-alueita oli useita. Suuntasimme kohti niemenkärkeä, ja ohitimme useita hienoja huviloita. Niemenkärkeen pääsi melkeinpä koko matkan autolla. Ulos astuttuamme huomasimme, että jopa...

Viimeisiä raskausviikkoja viedään... "pahimmillaankaan" tilanne ei enää kestä kuin kuutisen viikkoa. Pitkä matka alkaa olla suurimmaksi osaksi takanapäin, ja se on suoraan sanottuna ollut pahoinvointeineen ja infektioineen todella raskas. Oikeastaan väsymyksen tila on nyt monesta syystä johtuen niin suuri, etten oikein osaa ajatella, että hyvin pian olemme taas vauvaperhe. Olotilaa on oikeastaan hankala kuvailla kun ajatus ei kulje - tällä hetkellä tuntuu lähinnä sivustaseuraajalta. Katselen, kun puoliso kärrää sisään vauvaan liittyvää tavaraa ja Naakka kulkee mukana kommentoiden joka tilannetta kovaan ääneen. Tykkään kuunnella heidän juttujaan, mutta en itse jaksa kamalasti osallistua. Ne muutamat ruuanlaitot ja pienet askareet joita jaksan tehdä, sujuvat, kun keskityn kunnolla. Olen tyytyväinen, kun saan pyyhittyä keittiön pöydän tai käytyä apteekissa. Yritän taistella ahdistusoireita vastaan - välillä paremmalla, välillä huonommalla menestyksellä. Henkinen kantti ...

Jos joku erityisesti määrittelee rva:n elämää tällä hetkellä, niin se on kyllä väsymys. Liittyy kai jotenkin tulevan vauvan tuloon (tai mihin lie), mutta rva:n yöunet ovat tätä nykyä noin 3 - 4 tunnin mittaiset. Uni ei vain tule kuin joskus aamuyöstä. Usein valvomiselle on jokin selkeä syy - viime yönä se oli närästys. Kun koko ruokatorvea kitalakeen asti polttelee, niin onhan se nukkuminen hankalaa...ja Rennietä kuluu. Toinen valvottaja on jalkasärky. Se on leposärkyä joka tulee varmaankin selän jumituksista. Siihenkään ei ole oikein muuta hoitoa kuin kylmägeeli. Näitä täytyy vain kestää ja ottaa rauhallisesti. Maksimissaan tätä ei enää kuitenkaan kestä kuin pari kuukautta (se muutos ei kyllä vähennä valvomista, mutta kipuja ainakin...voi helevetti). Mukavaksi ajanviettotavaksi on yllättäen muodostunut autoilu (siis puolison kyydissä istuminen). Jos yhtämittainen matka kestää maksimissaan tunnin eikä perilläkään tarvitse juuri rasittaa niskaa, haitat ovat aika pienet. Sen si...

Lähdimme keskiviikkona puolison kanssa melkein ex tempore -matkalle Tallinnaan. Kyseessä oli päiväristeily, laiva lähti yhdeltätoista ja palasi takasin kahdeksalta illalla. Ennen lähtöä, aamukahdeksalta kävimme viemässä Naakan päiväkotiin ja kävimme vielä uuden tulokkaan, "Nappe-vauvan" neuvolassa. Kuten olin arvellutkin, matkasimme monisatapäisen eläkeläisjoukon kanssa. Olimme varanneet pöydän a la carté -ravintolasta heti yhdeksitoista. Hassu puolisoni tilasi kokonaisen menyyn (ja minäkin sitten), vaikka lounaan piti olla kevyt, jotta jaksaisimme vielä syödä Tallinnassa. Kun ravintola on hiljainen pöytäseurue ei ole kovin iso, rva:lla sujuu nykyisin syöminen ihan hyvin. Yläselän asentoa piti korjata pitkin istunnon, mutta eipä niitä suuria ongelmia ilmennyt. Ai mitä söin? No, alkupalaksi oli vasikancarpaccio, pääruuaksi nieriää ja jälkiruuaksi jääkarpaloita kinuskikastikkeella - ateria poikkesi siis varsin räikeästi arkiruokailustamme, mikä oli tarkoituskin! Kun ru...

Aina on jotakin kirjoitettavaa... Isossa kaupungissa asuvana olen tarkkaillut (ja käyttänyt) paljon erilaisia liikenneyhteyksiä. Autot, ratikat, metrot, taksit (autoja nekin toki) ja junat kuljettavat päivisin ja öisinkin matkustajia paikasta toiseen. Harvinaisimmat kulkuvälineet, joita rva on käyttänyt, lienevät yhteyslautat saarille. Myös vesitakseja löytyy kesäaikaan, niitä rva ei ole ainakaan toistaiseksi kokeillut. Matka vesitaksilla voisikin olla hauska kokemus, ainakin erilainen. Meilläpäin kulkeminen julkisilla kulkuvälineillä näyttäisi olevan tavallista iästä tai sukupuolesta riippumatta. Pienillä paikkakunnillahan on kummallista, jos ei omista sitä autoa (tai kahta). Kärjistettynä juna- ja bussiliikenne vetävät puoleensa lähinnä alaikäisiä, vanhuksia ja jos joku siltä väliltä käyttää julkisia, on hän useammin nainen kuin mies (kuinkas muuten). Meilläpäin puhutaan paljon autottomuudesta. Keskusta tulisi saada autottomaksi, yksityisautoilua tulisi vähentää ja erityisest...

Tavoittelin pitkästä aikaa tuntemuksia ja sitä kautta yhteyttä syviin vatsalihaksiini. Tuli sattuneesta syystä mieleen, että nyt olisi tähdellinen hetki treenata edes niitä. Menin lattialle selälleni ja kokeilin selkärangan rullausta. Liike on syvien vatsalihasten treenissä eräänlainen perusliike, lähtökohta. Siinä ollaan ensin polvet koukussa. Ensiksi jännitetään alavatsa ja nostetaan takapuoli ylös lattiasta. Seuraavaksi on vuorossa alaselkä nikama nikamalta. Alas liikkeestä palataan samalla tavalla, hitaasti mutta päinvastaisessa järjestyksessä.  Minusta tämä liike on mainio, suorastaan meditatiivinen. Muistelen, että alussa minulla oli isoja vaikeuksia hahmottaa sekä syvät vatsalihakset että alaselkäni nikamat. Kun harjoittelin, tuntuma parani.  Syvät vatsalihakset ovat yksi hyvän ryhdin perusta. Ne esimerkiksi estävät selkää menemästä liikaa notkolle, joka taas vähentää alaselän rasitusta (alaselän vaivoista kärsivien kannattaa ehdottomasti harjoittaa syviä ...

Niskaset viettivät osan viikonlopusta Naakan isovanhempien luona. Naakka oli todella innostunut retkestä, eräs syy innostumiseen oli auto, jonka saimme viimein käyttöömme sen vietettyä melkein kolme viikkoa korjaamolla. Viimein vika löytyi, ja auto kulki oikein hyvin. Autottomina viikkoina tuli ajateltua, millaista olisi, jos meillä ei olisi autoa käytössämme. Auto on kuitenkin iso menoerä, ja Niskasten koti on kaupungissa hyvän joukkoliikenteen varrella. Ainakin joku Niskasista käyttää joukkoliikennetä päivittäin. Kuitenkin, on kyläreissuja, mökkimatkoja ja asiointia, joka on helpompi hoitaa, kun käytössä on oma auto. Pitkässä juoksussa rva pärjää autossa paremmin kuin joukkoliikenteessä - ergonominen asento on helpompi järjestää henkilöautossa kuin esimerkiksi ratikassa tai metrossa. Joukkoliikenteen kyydissä rva pärjää melko hyvin, ainakin jos pääsee istumaan. Taannoin rva matkasi kaupungille täpötäynnä olevassa ratikassa ja meni kysymään invapaikoilla istuvilta, ovatko he ka...

Kylpylämatka loppusyksyllä on muodostunut minun ja puolisoni perinteeksi jo usean vuoden ajan. Se katkaisee mukavasti kylmän ja pimeän ajan muutamaksi päiväksi, eikä ole liian vaikea toteuttaa. Matka-aika on aina osunut marraskuulle. Olemme vuosien mittaan käyneet monessa kylpylässä. Ensimmäisellä kerralla taisimme mennä Viroon, Pärnuun (en muista kylpylän nimeä). Seuraavan kerran matkasimme jälleen Viroon, Haapsaluun. Sen jälkeen menimme Turkuun Caribialle, sitä seuraavana vuonna Nokian Edeniin. Nyt suuntasimme jälleen Caribialle, joka on mielestäni Suomen kylpylöistä mukavin. Rva:lla oli lapsesta pitäen kova matkakuume. Muistan lukeneeni Aurinkomatkojen, Finnmatkojen jne. katalogeja innolla ja ollut aina lähdössä johonkin (siis mielikuvituksessa). Perheen kanssa kävimmekin muutaman kerran etelänmatkalla, mutta pääasiassa vierailimme kotimaan kohteissa. Ensimmäinen "itsenäinen" ulkomaanmatka suuntautui serkkutytön kanssa Kyprokselle 19-vuotiaana. Sen jälkeen seurasi...

Niskaset palasivat juuri pieneltä pääsiäisvisiitiltään Naakan toisilta isovanhemmilta. Matka oli mukava ja meni oikein hyvin. Ainoa mikä ei tykännyt  - ilmeisesti autossa istumisesta - oli rva:n niska. Kun tulimme takaisin, rva oli jo niin väsynyt, ettei jaksanut tehdä sille enää mitään. Viime viikolla rva oli fyssarilla. Siellä hierottiin ja vähän manipuloitiin jälleen, olo helpottui taas paljon. Lisäksi rva sai kolme uutta, erilaista liikettä, joilla on tarkoitus vahvistaa lavan eri puolilla olevia lihaksia. Liikkeet ovat taas spesiaaliliikkeitä, yksi niistä tapahtuu salilla ylätaljan kanssa, toinen ja kolmas kuminauhan kansssa. Rva on jo kokeillut jokaista, nyt pitäisi vain saada liikkeiden teko mukaan viikkorytmiin. Näitä uusia liikkeitä olisi hyvä tehdä joka toinen päivä. Visiitillämme ulkoilimme paljon. Eilen oli tosi kylmä ilma, tänään ei niinkään. Jo menomatkalla, autossa, bongasimme pohjoiseen matkalla olevan joutsenpariskunnan - kai se on sitä kevätmuuttoa sitten!...

Rva on viimeisen vuoden aikana ollut kolmessa erässä kohta yhteensä kuusi kuukautta töissä. Työpaikkaa jatkoon ei samasta paikasta varmastikaan irtoa, mutta rva on saanut rutkasti työkokemusta ja luottamusta osaamiseensa. Niiden voimin on mukava jatkaa. Työn suhteen näyttäisi menevän suurin piirtein siten, että moni työssä vakituisesti oleva haikailee lisää vapaa-aikaa ja ne, joilla ei työtä syystä tai toisesta ole, haikailevat työhön. Työ tuo toimeentulon, rytmiä ja haasteita elämään, toisaalta se on säännöllisyydessään ja kuormittavuudessaan usein raskasta. Jopa rva (osittaisella työmäärällään) on kokenut jonkin verran työn rasittavuutta viime kuukausina. Jotkut työtehtävät ovat pulmallisempia kuin toiset tai etenevät hitaasti, usein väsyttävyys johtuu kuitenkin työpäivistä ja alle kaksivuotiaan hoidosta työpäivän jälkeen - ihan normaalia perhe-elämää, toisaalta hyvin nautittavaa! Ihan kokonaan ei niska ole jättänyt rauhaan, ei lähellekään. Rva:n pitäisi oikeastaan kunno...