Rouva Niskanen

Sää kääntyi joulunpyhien aikana onneksi pakkasen puolelle. Pieninä lapseni viihtyvät loskassakin, mutta nykyisin suosikki on ehdottomasti pakkassää. Asumme alueella, jossa on onneksi pulkkamäkiä. Paras mäki on harmillisesti Touhille liian kaukana, siis omatoimisesti toteutettavaksi retkeksi. Lähempänä on taasen varsin hieno jäämäki. Jouluna olimme kuitenkin maaseudulla. Olin jo ennen maaseudulle menoa teroittanut lapsille, että jouluun liittyy paljon mukavaa kuten lahjat. "vastapainoksi" on ulkoiltava. Tämä on Touhille varsin helppoa, hän viihtyy hienosti ulkona. Naakka sen sijaan...hänelle se on välillä hankalaa. Itse huomaan tulevani kiukkuiseksi, ellen saa raitista ilmaa vähintään noin tuntia päivässä. Minun raittiissa ilmassa oloni on lähinnä kävelyä.  Eilen pääsin kuitenkin laskemaan pulkalla. Maaseudulla on hieno mäki. Se on todella jyrkkä, Salpausselän laitimmaisia rinteitä. Muuten lapsuuden paikkakuntani on hyvin tasaista. Mäelle päästäkseen piti pakata pulkat autoon...

Päivä ennen jouluaattoa. Lapset ovat ratketa liitoksistaan, koska joulupukin tuloon on enää niin vähän aikaa. Totta tosiaan, muistan itsekin sen kihelmöivän odotuksen ja myös tylsyyden tunteen, kun päiviä ja lopulta tunteja oli edessä niin paljon. Sittemmin aikuisiällä tilanne on sanellut tehtäväni - taustapiru...ei kun joulutonttu :D Päätehtäväni on toimia lahjapajassa sekä käytösvastaavana kotimme ikkunalasien sisäpuolella. Muistuttelen lapsia kotiime tirkistelevistä kollegoistani. Lapset ovat juuri nyt parhaassa joulun taikaa - iässä. He eivät ole liian pieniä eivätkä liian suuria. Vaikka joulu merkitsee aikuiselle (ainakin minulle) myös stressiä, on tunnelmassa niin paljon hyvää.  Tänään minulla kuitenkin on mahdollisuus hivenen rentoilla. Se tarkoittaa ainakin uimahallissa käymistä. Pääsin uimaan viimeksi pari viikkoa sitten. Ylipäätäänkin pääsen uimaan noin kaksi kertaa kuukaudessa. Olen etsinyt koko aikuisikäni tasapainoa liikkumiselle. Sitä, ettei liikkumista tulisi liika...

Naakan kanssa olemme treenanneet uintia. Naakka on kehittynyt valtavasti. Tällä viikolla uimassa oli ystävä mukana, joten en niinkään ollut opettajan roolissa :) Havaitsin, että uskallus kaikkeen on kasvanut. Toki Naakka on varovainen ja hyvä niin. Naakka joka kävi hyppyaltaassa kastautumassa! Hän piti sen aikaa metallisesta kaiteesta kiinni :) Sukeltaminen kiinnostaa ja uintikin on kehittynyt. Kylmäaltaassa käynti säännöllisin väliajoin kuuluu asiaan :D  Naakka tykkää istua saunassa. Minustakin se on aina ollut mukavaa. Kun saunaa ei ole omassa kodissa, se on erilaista ja jännittävää. Hälinätaso hallissa on niin korkea, että on mukavaa olla käynnin aikana myös rauhallisessa tilassa. Samaisen lapsen kanssa olen jopa innoissani, kun on tämä aika vuodesta ;) Hän alkaa olla kiinnostunut kummitusjutuista ja kauhusta. Touhin kuullen sellaisia ei voi kertoa, mutta Naakka tuntuu olevan asian suhteen coolimpi kuin minä aikanaan.  Hän myös kertoi, että haluaisi lukea kauhuromaanin. No...

Palasimme eilen illalla Nizzasta viettämästä kuuden päivän yhdistettyä ranta- ja kaupunkilomaa. Palaan lomakuvaukseen ehkä vähän myöhemmin.  Paluumatka kesti käytännössä koko päivän. Lentokentälle pääsimme kätevästi taksilla, mutta minkäänlaista matkalaukkujenjättöpaikkaa ei lähtöselvityksen tehneille ollut. Homma hoitui seisomalla jonossa 1,5 tuntia. 10- ja melkein 7-vuotiaat kestivät urhoollisesti. Sen jälkeen pääsimme koneeseen. Henkilökunnasta puuttui kuitenkin yksi äkillisen sairastumisen vuoksi, käsitykseni mukaan stuertti/lentoemäntä (ilman kapteenia ja perämiestä ei käsittääkseni voi lentää). Tästä syystä erilaiset turvallisuuteen liittyvät valmistelut kestivät nekin tunnin, jonka loppuvaiheessa alkoi olla vähintäänkin kova pissahätä. Lento sujui kuitenkin hyvin ja koska meillä ei ollut Helsingistä esimerkiksi jatkolentoa, ei ollut mitään hätää. Aamuyöstä Naakka kuitenkin heräsi kurkkukipuun. Se oli iso pettymys, kun hän oli niin toivonut pääsevänsä pitkästä aikaa näkemää...

Blogin alkuaikoina (blogimaailma oli silloin kasvussa) hankin järjestelmäkameran ja opettelin kuvaamaan sillä. Tuolloin puhelinten kamerat olivat vasta kehitysvaiheessa, joten digitaalinen järjestelmäkamera oli oikein hyvä kuvausväline. Opettelin silloin hieman valokuvausta ja kehityinkin siinä. Julkaisin blogissani paljon kuvia, usein luonnosta. Silloin myös kuvien siirtäminen kamerasta tietokoneelle oli oma ohjelmanumeronsa. Nyt kuvat ovat pilvipalvelussa, jossa on hyvät ja huonot puolensa. Sittemmin järkkärikamera on jäänyt hyllylle. Tykkään edelleen kuvata, mutta kuvaushommat tulee hoidettua puhelimella. Innostun välillä kuitenkin, jos esimerkiksi ulkoilman valossa on jotakin erityistä.  Vierailin viime viikonloppuna kotipaikkakunnallani. Siellä on enimmäkseen peltomaisemaa. En ole vuosiin kunnolla lenkkeillyt siellä, koska lastenhoito on ollut prioriteetti. Nyt jälkeläiset pärjäävät jo isovanhempien kanssa (tai toisinpäin), joten pääsin lenkille. Peltomaisema tuntui pitkään ...

Mikäli jalat kantaisivat, olimme suunnitelleet sunnuntaille vielä pienen lisäretken. Majapaikkamme lähistöllä sijaitsi mielenkiintoinen järvi nimeltään Iso-Melkutin. Sen erikoisuus on kirkasvetisyys. Vaikka lihakset olivat vähän jumissa, kiinnostus kyseistä paikkaa kohtaan voitti. Aamu oli pirun kylmä. Kävimme menomatkalla tsekkaamassa Räyskälän lentokentän, missä en ollutkaan käynyt aiemmin. Lentämään emme kuitenkaan lähteneet, vaan etsimme parkkipaikan, johon jätimme auton Melkuttimeen tutustumisen ajaksi. Opaskyltti kertoi, että reitin pituus on 5,3 kilometriä. Arvio osoittautui kuitenkin alakanttiin olevaksi, matkaa järven ympäri kertyi vähän yli 7 kilometriä, ja päivän kokonaissaldoksi tuli 9 kilometriä - siis noin 30 kilometriä viikonloppua kohden! Aivan pelkkää järveä emme olleet tulleet katsomaan. Halusin Poronpolulla geokätköillä hieman, joten etsin ja löysin (pienellä avustuksella) yhden kätkön. Metsäkätköt ovat yleisesti ottaen hieman haasteellisia, mutta kätkö oli onneksi...

Viime lauantai jää täten historiaan pisimpänä kävelylenkkinä, minkä rva muistaa. Rva vietti viikonloppua mökillä Lopen seudulla ja kiersi 21 kilometrin lenkin Poronpolulla hyvässä säässä ja seurassa. Täytyy sanoa, että tuli kerrankin tehtyä jotakin erilaista. Rva tunnustautuu kävelyfaniksi. Juoksuyritykset ovat jääneet yrityksiksi, viimeksi astmaattisuus torppasi pidemmät juoksut parisen vuotta sitten. Toisaalta, mitään juoksukipinää ei muutenkaan ole toistaiseksi syntynyt. Sen sijaan kävely ja luonto yhdistelmänä sopivat rva:lle todella hyvin. Idea pidemmästä kävelystä (voiko tuota jopa jo vaellukseksi sanoa) on kytenyt kesästä saakka. Tuntui, että nyt olisi oikea aika kokeilla, mitä keho pitkästä liikkeelläolosta sanoo. Poronpolku Lopella valikoitui kohteeksi siksi, että reitin varrella sijaitsee tukikohta, jossa yöpyminen on mahdollista. Rva siirtyi ruuhka-Suomesta mökille jo perjantai-iltana, sillä matkaan oli käytännön syistä lähdettävä lauantaiaamuna. Ensimmäiset kilometrit tait...

 Selkäni takapakki , josta viime postauksessani kerroin, on nyt onneksi hidastunut tai jopa pysähtynyt :) Olen tehnyt joogaliikkeitä sitkeästi päivittäin, ja vaikka tilanne ei ole huippuhyvä, voin muutaman "vapaapäivän" jälkeen taas ottaa vastaan ensi viikon opiskelu-urakan. On näemmä hyvin tärkeää, että kroppani saa viikossa myös vapaata päätetyöskentelystä (tämä ei ehkä ole kovin mullistava havainto, mutta usein asiat on helpompi tietää yleisesti kuin tiedostaa omalla kohdallaan). Olen ollut valtavan kiitollinen, kun jokainen päivä on edellisestä riippumatta uusi alku ja yritys. Vaikka asiat eivät menisi ihan nappiin, voi seuraavana päivänä tehdä jotakin toisin. Joskus täytyy ottaa kokonaan rennosti, mikä on ehkä kaikkein vaikeinta - siis mielen rentouttaminen. Lapset ovat tällä viikolla viettäneet aikaa päiväkodissa ja eskarissa. Naakan koulu alkaakin ensi viikolla, ei kuitenkaan heti maanantaista. Sitten on edessä ne lyhyet koulutunnit ja vähän pidempään iltapäivätoimint...

Maanantaina asunnon seinät tuntuivat olevan liian lähellä, joten päätimme lähteä pienelle autoretkelle. Retkipäivät silloin tällöin eli automatka johonkin ja tutustuminen uusiin maisemiin siellä ovat kuuluneet suosikkiaktiviteetteihimme aina. Koska puutarhahommat eivät näytä alkavan lähitulevaisuudessa (meillä on Helsingissä lumikerros), on geokätköily alkanut taas pitkästä aikaa houkuttaa. Lapset ovat jo siinä iässä ettei ketään tarvitse kantaa tai työntää rattaissa, joten pusikoissa rymyäminen voidaan suorittaa koko perheen kesken. Tsekkailin viikonloppuna kätköilykarttaa ja totesin, että olen vuosien varrella löytänyt lähes kaikki kätköt lähihoodeiltamme. Osa on eri syistä niin vaikeita, ettei minun kannata niitä edes yrittää. Geokätköily on siinä mielessä mukava harrastus, että kätköjä on niin paljon, että ei ole pakko mennä kaikkein suosituimpiin turistikohteisiin. Me lähdimme ajamaan itään päin, Emäsaloon Porvoon edustalle. Paikka ei näyttäisi olevan luontoretkeilijö...

Luontokohteet ovat olleet Niskasten harrastus oikeastaan aina. Ei sillä, että olisimme oikeastaan mitään erityisiä retkeilijöitä, saati sitten vaeltajia. En ole itse juuri koskaan viettänyt yötä teltassa metsässä "Juuri koskaan" tarkoittaa kohdallani muutamaa partioleiriä ala-asteella (kesäaikaan) ja muutamaa seurakunnan leiriä teininä (talvella). Kaikissa majoituksena on muuten toiminut puolijoukkueteltta. Lapsuuden perheelläni oli tapana mökkeily, mutta ei mikään varsinainen luontokohteissa vierailu. Esimerkiksi luonnon- ja kansallispuistoissa olen vieraillut oikeastaan vasta aikuisena. Koska aikuisena saa suunnitella vapaa-aikaansa vapaammin kuin lapsena, olen panostanut luontomatkailuun (tai pikemminkin retkeilyyn) nyt aikuisena. Luontokohteisiin on lähdetty silloin tällöin, koko ajan emme ole suhanneet edestakaisin. Edellinen varsinainen luontoretkemme oli Nuuksio viime marraskuussa. Sillä reissulla kiersimme muistaakseni toiseksi lyhimmän kierroksen. Matkan ai...

Meillä oli Naakan kanssa hauska mutta tapahtumarikas miniloma. Minulla on jäljellä muutama ystävä lapsuuden kotikylästäni. Asumme nykyään tosi kaukana toisistamme, yksi meistä toisella puolella maapalloa. Nyt olemme kuitenkin kaikki samassa maassa. Päätimme, että lähdemme toisen ystäväni suvun mökille yhdessä lasten kanssa. Koska ystäväni perhettä oli mökillä jo valmiiksi, lomailimme lopulta seitsemän aikuisen ja yhdeksän lapsen kokoonpanolla. Matka sujui yllättävän hyvin, mökin rakennuksissa oli tilaa yöpyä, ja olenhan minä ennenkin kesämökillä ollut. Nyt kesämökki sijaitsi Savonlinnan lähettyvillä. Ajomatkaa autolla oli nelisen tuntia ilman pysähdyksiä. Tietenkin pysähtelimme. Näin matka eteni: Sunnuntai : Siirryimme iltapäivällä Naakan kanssa lapsuuteni kotikylään. Illalla tapasimme ystävieni kanssa ja teimme "sotasuunnitelman" (viinilasien äärellä). Siirryimme kukin suunnillemme nukkumaan. Maanantaina: aamulla lähdimme liikkeelle seitsemältä, jo...

Onpahan ainakin tullut lunta - mikä on tietenkin varsin luonnollista tammi-helmikuun vaihteessa! Olen pannut merkille, että lumeen ja sen sellaiseen suhtaudutaan mielestäni nykyään paljon dramaattisemmin kuin aiemmin. On yllättävää huomata, miten helposti juttuun menee itse mukaan. Olen tällä hetkellä pienellä reissulla yökylässä - aion palata muutaman tunnin kuluttua kotiin. Lumimyräkästä on puhuttu lehtiotsikoissa ja varoiteltu vaikka miten. Dramatiikkaa kuulee myös ihmisten äänensävyissä: "pitää varmaan pysyä kotona ja suunnitella se ja se asia sillä ja sillä tavalla..." Jos asiaa tarkastelee yhtään syvällisemmin voi (tai ainakin rva voi) todeta, että so what - asumme Suomessa, meillä on lumikelejä, räntää, kovaa pakkasta jne. jonkin verran ja hieman vaihtelevasti joka ikisenä talvena. Nyt meillä on ollut vähän enemmän lunta täällä Etelä-Suomessa kuin muutamana viime vuonna. On aurausta, lumisadetta jne, mutta ei nyt sentään mitään parin kuukauden tauotonta lumim...

Uusi rytmimme , kuuden aamut ja aikaiset nukkumaanmenot ovat asettuneet taloksi meille. Nyt on tätä tehty kuukausi, ja totuttu, vaikka voisivathan ne aamut toki tuntia myöhemminkin alkaa. Koska työmatkani on pitkä, ei voi herätä myöhemminkään. Rva on parin kuluneen viikon aikana nukahtanut kerran bussiin (en onneksi ajanut pysäkkini ohi) ja useamman kerran sohvalle illalla. Luen siis illalla ennen nukkumaanmenoa sohvalla, etten herättäisi Touhia, joka nukkuu yhä kanssani samassa huoneessa. Uudesta menevästä rytmistämme huolimatta rva:n väsymys on pääasiassa ollut hyvää väsymystä. On ihanaa, kun nukahtaa illalla helposti ja olo on unelias. Oikeastaan erillistä rauhoittumista ei ole illalla tarvinnut, kun joinakin päivinä voisi nukahtaa jo puoli seitsemältä :D Unettomuutta paljon elämässäni kokeneena osaan arvostaa sitä, ettei illalla nukahtamista tarvitse erikseen ajatella. Vaikka tilanne ei olisi pysyvä, olen iloinen, että nukun nyt hyvin. Lapsistani Touhi on ollut viime aikoin...

Työviikon jälkeen tulee tietenkin viikonloppu, jonka olen viettänyt Naakan ja Touhin kanssa pääasiassa kolmisin. Tänään tuntui, että on oikeasti nukuttu pitkään - herättiin vähän yli seitsemän, kun tavallisesti nousen kuudelta. Yllättävän äkkiä totuin kuitenkin uuteen rytmiin...noin niin kuin periaatteessa. Eilen olisin halunnut illalla lueskella vielä kymmenen jälkeen, mutta silmät menivät kiinni :D Pakko kertoa, mitä luin: Hesarin kuukausiliitteessä oli juttu kadonneesta nunna Elisabetista. Olen yrittänyt useaan kertaan aloittaa sitä hemmetin artikkelia (tykkään lukea näitä hyvin tehtyjä lehtiartikkeleita, ja toki plussaa on, jos aihe kuuluu vielä omiin kiinnostuksenkohteisiin), mutta kotona on aina tullut joku keskeytys. Olen aina ollut kiinnostunut erilaisista yhteisöistä - siis säännellystä elämästä, joka poikkeaa merkittävästi omastani. Siksi näen luostarit (ja esimerkiksi sisäoppilaitokset, vaihtoehtoyhteisöt jne.) mielenkiintoisina ilmiöinä. Toisaalta luen aina kaikki ...

Rva:lla on ollut vapaaviikonloppu. Olikin ihan oikeasti vapaata, eikä mitään ihmeellistä tai kummallista. Käytin viikonloppuni asioihin, jotka tuottavat minulle iloa. Sunnuntai-iltana palasin taas työn ääreen, mutta nyt on onneksi vielä edessä lepoa ja rentoilua. Perjantaina illalla olin käytännössä niin väsynyt, että ne pari hereilläolotuntia menivät telkkaria katsellen ja saunoen. Ehdin yleensä tosi väsyneeseen kuntoon, kun paahdan lasten kanssa viikot (ja sen joka toisen viikonlopun). Lauantaina kävin aamupäivällä hierojalla. Hän onnistui onneksi aukaisemaan vähän kroppaani. Vaikka hieronnan jälkeen yleinen ohjeistus on, ettei mitään suurta liikuntaa, rikoin vähän sääntöä ja kävin uimahallissa. Uin siellä kilometrin rauhalliseen tahtiin. En ole todellakaan mikään nopea uimari, aikaa suoritukseen kului 50 minuuttia! Vesi on siinä mielessä kiva elementti, että siihen voi uppoutua, ei kun keskittyä. Veden tuntu iholla on aina ollut mielestäni hauska. Uimahallissa, siinä Helsi...

Rva:lla oli eilen aktiivinen päivä, siis ilman lapsia. Läksin aamupäivällä siskoni kanssa salille. Olen nykyään niinkin tehokas salilla kävijä, että viime kerta taisi tapahtua helmikuun alussa/tammikuun lopussa. Salilla minulla ei ollut mitään erityistä järjestystä tai suunnitelmaa, tein vähän kaikkea, aikaa käytimme puolisentoista tuntia. Pääasia, että laitteet olivat keskusteluetäisyydellä - eihän siinä muuten mitään ideaa olisi ollut! Palautuminen on tietenkin tärkeää, ja suuntasimme Base Camp -nimiseen nepalilaiseen ravintolaan, jossa söimme aimo annokset! Sen jälkeen oli tietenkin pakko mennä vielä kahville, ja täytyy sanoa, että ratikassa olo tuntui varsin tuhdilta! Ratikasta päästyäni kiirehdin tapaamaan pikaisesti vanhempiani. Sieltä suuntasin kotiin hakemaan yöpymiskamppeita. Pääsin exän asunnolle, kävin suihkussa ja söin. Sitten lähdin yhden ystävän kanssa hieman, hmm, kaljalle. Sekin meni reippailuksi, sillä kävelimme useamman kilometrin sekä meno- että paluusuunta...