Rouva Niskanen

 Minulla oli hieman poikkeuksellinen perjantai. Olin perjantaiaamuna palaverissa työpaikalla, mutta matkustin pikimmiten maaseudulle vanhempieni hoteisiin :D jatkamaan työpäivääni siellä. Luvassa oli vierailu lapsuudenystäväni vanhempien kotiiin tapaamaan Australian-ystävääni ja hänen lapsiaan. Mukana oli myös ystäväni, joka asuu vielä lapsuutemme paikkakunnalla. Olemme yhdessä Australian-ystävämme nuoremman lapsen kummeja. Vanha jengi oli siis koossa. Keskustelu polveili vaikka missä. Samalla mm. luin 2-vuotiaalle kummitytölleni kirjaa. Matkaan liittyi myös yhdessäoloa vanhempieni kanssa. En käytännössä juuri koskaan kyläile ilman lapsia, joten sekin oli arvokasta aikaa. "Korkkasimme" Sekunnit-sarjan, jonka ensimmäinen osa oli sellainen, että pakko on katsoa myös seuraava osa. Lauantaina vietin pitkää aamua vähintäänkin Hesaria lukien. Matkustin alkuiltapäivästä junalla takaisin pk-seudulle. Oletin, että lauantaina puoli kolmeksi Helsinkiin tuleva juna ei ole täynnä. Se oli...

Meillä oli hauskaa , kun pääsimme kyläpaikkaan. Siellä oli useampi sukulainen, Naakka ja Touhi olivat ainoat lapset. Paikalla oli myös Utu-koira, kohta 12-vuotias. Blogiani lukeneet tietävät Utun vierailleen myös meillä useasti.  Kyselimme, onko Utu jo liian vanha vierailemaan ja saimme vastauksen, että Utu pääsee meille mielellään joksikin viikonlopuksi :) Luulen, että se tekee meille kaikille hyvää. Kun on koirahaave, lainakoira on mukava juttu. Utu kuulemma lepää nykyään paljon, mutta jaksoi kyllä touhottaa, kun oli tuli vieraita. Utu on muistikuvieni mukaan aina tykännyt leluista. Hänellä on pehmoleluja (varsin tapettuja ;)) ja pari piippaavaa/röhkivää lelua. Utun tapaamisen lisäksi oli mukavaa vaihtaa kuulumisia, ihan vain olla seurassa. Tänään olisi kaikenlaista puuhaa . Vähän jokainen nurkka ja kaappi meillä on päässyt ryöpsähtämään täyteen kaikenlaista. Inventaario ei ehkä ole täysin lempipuuhaani, mutta jostakin täytyisi varmaankin aloittaa. Yleensä olen tosin tyytyväinen,...

Hankin uuden puhelimen . niin on käynyt noin viiden vuoden välein. Pidän elektronisten välineiden vaihtamista stressaavana, koska en ole kovin hyvä elektroniikan kanssa. Siksipä katsoin samanmerkkisen, ei halvimman eikä kalleimman, vaan siltä väliltä. Olen ollut tyytyväinen. Pieniä ongelmia on vielä, ja esimerkiksi kuvat eivät vielä siirry puhelimeltani pilvipalveluun. Siksi myös blogipostaukseni ovat luultavasti vähän aikaa kuvattomia. Suurin osa ongelmista on onneksi jo ratkaistu. Nyt kun osaan jo käyttää puhelinta, olen tyytyväinen ja vähän ylpeäkin ;) On hauskaa, kun on taas pari vuotta puhelin, josta ei esimerkiksi tarvitse poistaa sovelluksia, jos johonkin sovellukseen tulee päivitys, joka pitää tehdä. Toivon mukaan muutosta ei tarvitse tehdä seuraavaan viiteen vuoteen. Pitkän sairastamisen jälkeinen väsymys alkaa ajoittain helpottaa. Nyt tuntuu, etten ole koko ajan väsynyt kuten esimerkiksi viikko sitten. Vieläkin tarve levolle on isompi kuin tavallisesti, mutta ehkä olen menoss...

Rohkenen jo sanoa , että olemme kenties suurimmaksi osaksi toipuneet sairauksista. Omalla kohdallani tämä on tarkoittanut 1,5 kuukauden sairastamista. Pitkä tsemppaaminen on kyllä kieltämättä ottanut voimille. Tilanne on purkautunut muun muassa niin, että nyt kun minulla on parempi olo, olen ollut äärimmäisen ärtyisä. Pinna on lyhyt kuin mikäkin. Harmittaa, että koko alkuvuosi on mennyt näin. Tilanteet heikon hapen kanssa ovat olleet myös pelottavia. Luulen, että kun pääsen vähän paremmin liikkeelle, olen vähemmän ärtyisä. Oli mukavaa, kun pääsin eilen ensimmäistä kertaa salille todella pitkään aikaan. Vähän pukkasi kylmä hiki, mutta toimin varovaisesti ja sain siitä huolimatta tehtyä voimaharjoittelua. Naakka on onneksi ollut terveenä koko ajan . Me suuntasimme yhtenä päivänä kirjastoon. Sillä kertaa sieltä ei tarttunut mukaan kirjoja (no yksi ;) ). Kävimme pelaamassa kaupunkipeliä, jossa oli myös hiven lisättyä todellisuutta. Peli oli tehty todella hauskasti ja etenimme isoja noppia ...

Tällä viikolla Touhi on kokenut suuren edistysaskeleen: hän keksi, että lukeminen on hienoa! Alkuviikosta hän syventyi Aku Ankkoihin. Hän myös sanoi että äitin pitää tuoda Neropatin päiväkirjoja kirjastosta. Minäpä kipitin menemään, seuranani Naakka. Naakka puolestaan on varannut Nälkäpeli-trilogian jatko-osan. Kolme ensimmäistä osaa, noin 1000 sivua on nyt luettu Täytyy sanoa, että lasteni lukuharrastus on erittäin hyvällä mallilla. Kun Touhi sai kaksi kirjastosta lainattua Neropatin päiväkirjaa, hän syventyi heti toiseen. Vuorokauden ajan olemme saaneet kuulla, millä sivulla hän milloinkin on :D Nyt on muuten jo yli 200 sivua luettu, ups! Minä olen ottanut keuhkoputkentulehdukseni kanssa mahdollisimman rauhallisesti tällä viikolla. On muuten aikamoinen muutos (eikä niinkään hyväntuntuinen), etten ole lenkkeillyt tai tehnyt juuri muutakaan.  Pidemmän päälle paikallaan olo ei ole hyvä - keuhkoja täytyy myös käyttää. Kuitenkin, joudun taas pohtimaan kortisonitablettikuuria, jottei...

Olin ehkä ykkösellä , kun näin ensimmäistä kertaa tietokoneen. Meille tuli C64, kun olin ehkä kakkosella. Kolmosella sain pitkän kinuamisen jälkeen Nintendon, NES-pelikonsolin. Pelaaminen kiehtoi minua lapsena. Tuolloin suurin osa lapsista ei olisi jaksanut pelata kellon ympäri - pelejä ei voinut tallentaa ja suurin osa niistä oli edetessään niin vaikeita, ettei niitä käytännössä voinut päästä läpi. Tosin pääsin Super Mario Bros -pelin läpi hirveällä tahkoamisella (ja muutamilla salareiteillä). Pelasin muistaakseni 8-luokkalaisena pc:llä vielä jotakin, ainakin Raymania, mutta minulla ei ollut kavereita, jotka olisivat olleet kiinnostuneita pelaamisesta. Niin se vain jäi.  Nyt aikuisena meillä on Nintendo Switch -pelikonsoli. Aikaa pelaamiseen, siis omaani, on supervähän, mutta minua kiehtoo pelailla aina välillä. Ostan kuitenkin joskus uusia pelejä. Pelisarjamakuni on aika retro, Mariot, Donkey Kongit ja Zeldat ovat suosikkeja. Mitään pelottavaa tai väkivaltaista en uskalla pelata...

 Pääsimme kuin pääsimmekin päiväretkelle Tampereelle. Meillä oli varsin yksinkertainen ohjelma, museokeskus Vapriikki :) Matkustimme junalla ja tällä kerralla vähän hienommin - meillä oli oma hytti. Junamatkan pituus oli parisen tuntia. Naakan ja Touhin kanssa on oikeastaan todella helppo matkustaa. Se ei kyllä tarkoita, etteikö villejä hetkiä olisi ;) Kerkesimme matkan aikana käydä ravintolavaunussa syömässä korvapuustit. Lapsilla oli ihan pieniä leluja mukana, ja lisäksi kirja sekä puhelin.  Matkasuosikiksi muodostui yllättäen Duolingo - kielisovellus. Minähän pelaan tällä hetkellä Venäjä-osuutta hitaasti mutta varmasti. Koska Touhilla ei ole englannin kielen taitoa ollenkaan ja Naakallakin vasta hyvin vähän, molemmat opettelivat suomea ikään kuin S2-ihmisinä. Vain Touhia piti auttaa. Tehdasaluetta piti vähän kierrellä kirpeässä pakkasessa ennen kuin Vapriikin sisäänkäynti löytyi. Naakan mielestä vesivoimala oli hurjan pelottava. Onneksi siis löysimme viimein sisäänkäynnin....

Joulupukki toi meille tänä jouluna Nintendo Switchin. Laite kerettiin viritellä eilen paikoilleen, ja lapset sekä myös rva saivat omat pelaajaprofiilit. Tästä innostuin pohtimaan omaa pelaajaprofiiliani hieman laajemmin. Meille, siis lapsuudenperheeseeni, tuli Commodore 64, kun olin kolmasluokkalainen. Muistan vielä useita pelejä sekä niiden äänimaailman. Peliä pelattiin muuten pitkään mustavalkoisella telkkarilla, joten oikeat värit selvisivät minulle vasta myöhemmin. Samana vuonna meille tuli Nintendo. Se oli alkuperäinen 8-bittinen Nes, jota pelattiin monta vuotta. Varsinkin alkuvaiheen pelit olivat sellaisia, ettei niitä voinut tallentaa. Näitä, kuten edellisen laitteenkaan pelejä, ei todellakaan jaksanut pelata tuntikausia. Ensimmäinen tietokone meille tuli muistaakseni, kun olin kasiluokkalainen. Ysiluokalla siihen hankittiin internet. Sillä koneella pelatuista peleistä parhaiten on jäänyt mieleeni Rayman. Meille tuli vielä Super Nintendo, kun olin lukiossa. Opiskeluvuosiksi pel...

Ajanviete perheen kanssa menee aika usein ainakin rva:n perheessä siihen, että vain hoidellaan pakolliset jutut (esim. kaikki ovat syöneet tarpeeksi ja kaikki on valmista seuraavaa arkipäivää varten). Nyt pimeällä ei tule niin paljon ulkoiltuakaan, koska ei ole lasten ollessa isompia enää ihan pakko. Noin viikko sitten päätin, että nyt täytyy alkaa olla sosiaalisempi myös arki-iltaisin. Täytyy sanoa, että pakotin yhden perheestä pelaamaan kanssani Menolippu-peliä. Se hankittiin viime joululomalla, koska peliä oli kehunut niin moni. Hän, joka joutui pelaamaan kanssani , vastusteli ensin ja sanoi, että menisi mielummin ottamaan torkut. No ei kun kahvinkeitin päälle (oikeasti ei siis ollut ilta, vaan iltapäivä - oli vain pimeää :D ) ja hieman kofeiinia kehiin. Minä voitin ensimmäisen erän, hän toisen. Seuraavalla pelikerralla, siis eilen, pelaajia olikin neljä - kaksi aikuista ja kaksi viisivuotiasta. Menolippu on oikeastaan suositeltu hieman vanhemmille, eivätkä pelaajat päässeet täysin...

Jos jossakin tilanteessa tunnen itseni vanhaksi (no, toki korkeintaan keski-ikäiseksi ;) ), se on pelimaailma. Tähän täytyy kuitenkin sanoa, että "ainoastaan" keski-ikäiseksi siitä syystä, että minulla on jonkinlainen pelihistoria. Kun varhaisen ysärin kouluikäinen pelasi, se tapahtui usein Commodore 64. Muistiini ei ole jäänyt, pyysinkö, mutta isäni hommasi meille sellaisen, kun olin 2-3-luokkalainen. Meillä oli vähän hienompi versio, sellainen, jossa pelit olivat lerpuilla, eivät sentään vielä korpuilla (alaikäinen googlatkoon). Pelasin innolla Summer Games - urheilupeliä. Mieleeni ovat tosin jääneet lähinnä keihäänheitto ja uimahyppy, joka tilttasi aina jossakin vaiheessa. Mieleeni on jäänyt muutakin, mutta toisen sijan vie Boulder Dash - seikkailu, jossa kerättiin timantteja ja varottiin putoavia kiviä sekä hirviöitä. Goonies ja Enduro Racer muistuvat mieleeni myös. Vähän myöhemmin sain vängättyä meille nintendon, siis 8-bittisen Nes-pelikonsolin. Sitä pelattiinkin oikei...

Juuri kun ajattelin , että keikkatyöt ovat tältä keväältä ohi, päädyinkin olemaan koko viikon töissä. Se oli kyllä mukavaa - tuntuu, että olen kehittynyt puolen vuoden aikana. Vaikka työ on samankaltaista kuin aiemmin tekemäni, siinä on paljon uutta sisältöä. Mitä olen pitänyt keikkatyöstä? Se on sopinut tähän kevääseen hyvin, sillä näen käytännössä, millaista työni tulee suurin piirtein olemaan. Aluksi olin aika pihalla, mutta kevään aikana olen oppinut monenlaisia uusia asioita. Toinen plussa on tietenkin toimeentulo. Jokainen keikoista ansaittu euro on tullut todella tarpeeseen, sillä ensi vuosi tulee rahojen suhteen olemaan todella tiukka. Luulen kuitenkin, että emme joudu pulaan toimeentuloasioiden kanssa. Keikkatyön miinukset? En varmaankaan sopisi ikuiseksi keikkatyöläiseksi. On suhteellisen raskasta, kun ei tiedä, missä tulee seuraavana päivänä olemaan. Ilmoitus työpäivästä on tullut minulle pääsääntöisesti aamulla, edellinen ilta on ollut jo luksusta. Oletan kuitenkin, että sa...

Voi miten tylsiä nämä rva:n kirjoitukset tänä talvena...eilen hain kaksi tyytyväistä jälkeläistä päivähoidosta. Kumpikaan ei olisi oikein lähtenyt kotiinkaan - vanhaan, ainakin Naakalle tuttuun päiväkotiin pääseminen (remontti on viimein ohi) on ollut lapsille mukavaa. Pelasimme ainakin WiiU:lla Super Mario Galaxya - onnistui ainakin vähän aikaa, annoin Touhille oman ohjaimen, jolla ei pystynyt oikeasti ohjaamaan. Päivällisellä molemmat lapset söivät mainiosti. Noin tunti ruokailun jälkeen Naakka alkoi valittaa huonoa oloa. Pari tuntia ruokailusta, ja hän oksensi. Voihan yrjötauti sentään, totesi rva, mutta vähän rumemmilla sanoilla. Iltayö & yö menivät niin, että Naakka oksensi tihenevässä tahdissa, lopulta 10-15 minuutin välein. Touhin sain sentään hyvin nukkumaan. Noin yhden aikaan yöllä totesin, että nyt on pakko soittaa exälle. Yhteistuumin sovimme, että exä vie lapsen päivystykseen. Naakka alkoi olla niin riutuneessa kunnossa, etten uskaltanut enää hoitaa kotona ilm...

Niinhän se tuppaa olemaan , että rva:lla on jatkuvasti käytössään tehtävälista, joka toteutuu vain harvoin. Viikonloppu hujahti pulkkamäessä, ja väsäilin sunnuntaina myös yhtä pakettia lähetettäväksi ystävälleni Saksaan. Ystävyytemme on kestänyt jo toistakymmentä vuotta. Tapasin hänet ollessani Norjassa kesätöissä vuonna 2004. Olimme silloin samassa perhemajoituksessa (työskentelimme perheen kasvihuoneilla). Sen jälkeen minä olen käynyt hänen luonaan kaksi kertaa, ja hän vastaavasti minun luonani kaksi kertaa. Nyt emme ole nähneet sitten vuoden 2012. Saimme häneltä ihanan joulupaketin, jossa oli kaikille vähän jotakin. Paketti (ei enää niin jouluinen) on nyt lähtemässä hänelle. Koska paketin mukana tullut kirje sisälti sekä häihin että vauvoihin liittyviä uutisia ( <3 ), tulee lähetyksestä nyt hieman erilainen kuin oli suunnitelmissa. Toivottavasti saamme Touhin kanssa paketin tänään postiin, niin se pääsee viimeinkin matkalle. Paketti- tai kirjepostia tulee tai lähtee niin ha...

Kuopukseni , 1-vuotias, alkaa selvästi olla vaiheessa "kädellinen" ja tarkemmin "yksinkertaisten työkalujen käyttö".  Ulkona käteen hakeutuu keppi, joka ei mene enää yksinomaa suuhun, vaan sillä voi esimerkiksi kaivella maahan kuoppia. Tänään keittiössä käteen hakeutui paistinlasta, jolla nuori herra yritti tavoittaa tiskipöydällä olevia astioita. Eräänlaisiksi työkaluiksi täytyy laskea myös korokkeet. Syöttötuolin voi työntää lähelle tasoa, jolle tahtoo ylettyä. Kiipeäminen tapahtuu noin kahdessa sekunnissa. Muovikorin saattaa kääntää nurinpäin, jolloin sen päälle voi kiivetä ja parhaassa tapauksessa yltää ovenkahvaan, huh! Historiaan on muuten kuopuksen lisäksi haksahtanut jo vähän monimutkaisemmatkin työkalut hallitseva esikoinen, jonka tarkempi kiinnostuksenkohde ovat dinosaurukset. Lyhyen ajan sisällä rva on oppinut yllättävän paljon muinaisista, suurista liskoista. Miten muuten olisin tiennyt, mikä ero on Diplodocus-, Bracciosaurus- ja Triceratops-liskoi...

Palauduimme eilen maaseudulta joulunvietosta. Joulunpyhät olivat mukavaa aikaa, vaikka ottivathan ne myös voimille pakkaamisineen jne. Oikea joulupukki kävi tänäkin vuonna, jopa rva ja puoliso pääsivät hänen syliinsä istumaan! Joulupäivänä olin iloinen, kun sain sisarestani apurin (no, oikeastaan minä olin apulaisen roolissa) Naakan ulkoiluun. Säät ovat Etelä-Suomessa nyt sellaiset, etteivät ne oikein houkuttele ulkoilemaan, kun lumitalven puuttuminen harmittaa. Joka tapauksessa, ulkoiluhetkestä (kävely entisen ala-asteemme pihalle, sen pihapiirissä sijaitsevan päiväkodin pihalle leikkimään) muodostui yksi parhaista joulumuistoista. Mielikuvituksen siivin (ja ihan fyysisesti) lensimme, uimme ja kiipeilimme vuorella...oli kyllä hauskaa! Minä olen viime päivinä yrittänyt suojella niskaani kiinnittämällä huomiota pään asentoon. Minulla on tapana pitää leukaa vähän liiankin pystyssä, jolloin pää on koko ajan kallellaan. Kun toinen viime viikolla tapaamistani fysioterapeuteista vi...

Lumi alkoi jo sulaa , ja viime päivät olemme nauttineet vesisateesta, joka on vaihdellut tihkusateesta voimakkaampiin kuuroihin, jotka todella kastelevat. Totesimme Naakan kanssa yhdessä, että kurjaa kun lumi sulaa pois, mutta kivaa, kun saa ottaa sateenvarjon mukaan ulos! Nappe-vauva se vaan kasvaa ja kasvaa. Hän on jo yli 60-senttinen ja 6,6 -kiloinen pötkylä, josta lähtee yltiöpäisiä hihkaisuja, tirskuntaa, hymyjä ja sätkimistä. Välillä, varsinkin iltapuolella iskee kiukku- ja väsymysitku, ja kyllä se karjuntakin nuorelta herralta luonnistuu. Nappe harjoittelee parhaillaan motorisia taitoja kuten käden laittamista suuhun. Hän onnistuu jo välillä tarttumaan eri kohteisiin, kuten mobileen, mikäli se roikkuu tarpeeksi lähellä käsiä ja kasvoja. Hän on saavutuksistaan iloinen. Kääntymisen esiasteita on myös jo havaittavissa. Nappe vääntäytyy lattialla yleensä alta aikayksikön tällaiseen asentoon, josta eteneminen ei vielä onnistu, mutta yritys on kova: Rva:lla itsellään on ol...

Minulla oli muutama päivä sitten mielenkiintoinen keskustelu erään "kipukollegani" kanssa siitä, miten viettää sellaiset päivät, jolloin kivun aste on "tavallista" korkeampi. Kipupotilailla on yleensä kipuja koko ajan ja he ovat tottuneet suorittamaan askareensa ja kaiken muun kipujen ohella, koska on pakko. Joinakin päivinä kivun määrä kuitenkin ylittää sietokyvyn ja päivästä tulee sairauspäivä. Mitä silloin voi tehdä? Ollako paikallaan vai pitääkö itsensä jonkinlaisessa toiminnassa? Kumpikin vastaus on oikein, kivut vaihtelevat ja vaativat erilaisia strategioita. Lamauttava kipu on omaa luokkaansa. Koin sellaisen pari viikkoa sitten, kun kylkeni revähti yskiessä (yskä on osaksi astmavaiva, revähdysalttius taas johtuu raskaudesta). Kipu oli sen päivän ajan niin kova, että totesin parhaaksi ratkaisuksi maata paikoillani, sillä kun yritin mitään muuta, alkoi taju mennä. Varsin kovissa selkä- ja niskakivuissa olen todennut, että mikäli ei pyörrytä, kannattaa...

Välillä blogia kirjoittaessani pohdin toistavani vuosikausia samaa asiaa - milloin on kipua missäkin tai huimausta, ja miten se vaikuttaa elämääni. Elämänikin on aika taviselämää toistoineen ja satunnaisine muutoksineen. Toisaalta, mikäli kroonisen sairauden kanssa elävä kirjoittaa sairautensa ympärille perustettua blogia, toistoa tulee väkisinkin. Sellaista tosielämäkin sairauden/vamman kanssa on - samat ongelmat toistuvat, jotkut vaivat lievenevät ja prosessi kohti mahdollisesti parempaa tilannetta on koko ajan meneillään. Onneksi lukijalla on sentään mahdollisuus valita, seuraako blogiani vai ei, sillä tällaisena tämä näyttää pysyvän :D Keskiviikkoillan vietimme puolisoni kanssa päiväkodin vanhempainillassa. Tulimme ajatelleeksi, että sehän on melkein kuin treffeillä kävisi. Yleensä vanhemmista on vain toinen paikalla (yllättävän usein ei kumpikaan), me taas haluamme kumpikin osallistua, mikäli se vain on mahdollista. Vanhempainilta oli oikein mukava ja mielenkiintoinen, s...

Pelaaminen sekä tietokoneella että erilaisilla konsoleilla on aina kiehtonut minua ja kiehtoo edelleen. Käytännössä pelaamiseen ei nyt löydy kovin paljon aikaa, mutta tykkään silti ajoittain seurata sivusta, mitä pelimaailmassa tapahtuu. Taisin olla 8-vuotias, kun meille hankittiin ensimmäinen Commodore 64 - kone. Siinä tuli mukana paljon pelejä, disketillä tietysti! Muistan edelleen joitakin, kuten Boulder Dash (pulmapeli, jossa en koskaan päässyt kovin pitkälle), Enduro Racer (ajettiin kilpaa moottoripyörillä) ja Goonies (se vasta olikin vaikea).  Yhteistä noille vanhoille peleille taisi olla, että niissä oli todella vaikeaa päästä pitkälle, kun ei voinut tallentaa.  1990-luvun alussa sain ensimmäisen pelikonsolin, joka oli tietysti 8-bittinen Nintendo. Sillä tuli pelattua usean vuoden aikana aivan valtavasti, Mariot, Donkey Kongit, Mega Manit sekä ajan hitti Turtlesit tulivat tutuiksi... Teini-ikää lähestyttäessä pelaaminen vähän jäi. Meille tuli ensimmäin...