Rouva Niskanen

Kesä- ja loma-aikaan meillä on oikeastaan aika aktiivista. Olemme tehneet varsin pitkiä matkoja ja käyneet paljon erilaisissa paikoissa. Palstahommat vaativat myös aikansa. On uimassa käyntiä ja sen sellaista. Syksyisin on ollut tapana ottaa vähän rauhallisemmin. Selkeitä kiinnekohtia viikonlopuissa on aika vähän. Käytännössä lauantai-iltaisin tulee Masked Singer ja sunnuntai-iltaisin minulla on Pilates. Aina välillä käydään jossakin, mutta käytännössä oleskelu tapahtuu kotona tai sen lähiympäristössä. Lapset ja niiden kaverit menevät ja tulevat. Tykkään, kun saan tehdä kotihommia rauhassa ja lukea aina välillä kesken olevia kirjoja eteenpäin. Tykkään, kun saan tehdä aina välillä esimerkiksi muutamia joogaliikkeitä.  Jos käymme jossakin , se tapahtuu usein sunnuntaisin. Lempipaikkoja ovat erilaiset museot ja näyttelyt. Nyt tämä "kausi" ei ole vielä oikein päässyt käynnistymään. Lapset kyllä kävivät viime viikonloppuna Heurekassa isänsä kanssa. Lapsilla on erilaisia lego- tai

Nyt alkusyksystä lenkkeillessäni olen jotenkin pannut aikaisempia vuosia enemmän merkille kukkaistutukset. Johtuuko iästä vai mistä, että huomaan,  mielestäni kaupunki on istuttanut kaikenlaista valtavan hienoa juurikin syksyksi.  Sekin on mukavaa, kun vielä ei ole klo 16 alkaen pilkkopimeää. Minua ei sinänsä pimeys kiusaa - se on ihan rauhoittavaa. On kuitenkin mukavaa tankata vielä valoa, joka vääjäämättä muuttuu vähäisemmäksi hyvinkin pian. Myös Naakka ja Touhi pääsivät tällä viikolla syysretkelle (sekä eskarit että koululaiset). Se meni kuulemma hyvin, jopa Naakalla, jonka viime syksyn vaikeudet (nepsyasiat) alkoivat vastaavasta syysretkestä. Se, että Naakka pärjäsi hyvin retkellä, on pienoinen riemuvoitto meille. Tuntuu, että monessa mielessä meillä on vasta nyt päällä se positiivinen tunne uuden edessä, joka monella on ensimmäisen luokan syksyllä. Ehdin jo luulla, ettei koulu tuo juuri mitään hyvää elämäämme. Jos jostakin , meillä on kuluneen viikon aikana puhuttu kuningatar Eli

Blogin alkuaikoina (blogimaailma oli silloin kasvussa) hankin järjestelmäkameran ja opettelin kuvaamaan sillä. Tuolloin puhelinten kamerat olivat vasta kehitysvaiheessa, joten digitaalinen järjestelmäkamera oli oikein hyvä kuvausväline. Opettelin silloin hieman valokuvausta ja kehityinkin siinä. Julkaisin blogissani paljon kuvia, usein luonnosta. Silloin myös kuvien siirtäminen kamerasta tietokoneelle oli oma ohjelmanumeronsa. Nyt kuvat ovat pilvipalvelussa, jossa on hyvät ja huonot puolensa. Sittemmin järkkärikamera on jäänyt hyllylle. Tykkään edelleen kuvata, mutta kuvaushommat tulee hoidettua puhelimella. Innostun välillä kuitenkin, jos esimerkiksi ulkoilman valossa on jotakin erityistä.  Vierailin viime viikonloppuna kotipaikkakunnallani. Siellä on enimmäkseen peltomaisemaa. En ole vuosiin kunnolla lenkkeillyt siellä, koska lastenhoito on ollut prioriteetti. Nyt jälkeläiset pärjäävät jo isovanhempien kanssa (tai toisinpäin), joten pääsin lenkille. Peltomaisema tuntui pitkään liia

Aikaa on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta ja syksyinen sää on todella ehtinyt alkaa. Näin perjantai-iltana ulkona on jo melkein pimeää. Koko perhe on kotosalla. Pelasin jopa tänään Switchillä :D , ja vieläpä Lego Star Warsia. Gerbiilien kanssa on tapahtunut vuodessa melko ratkaiseva muutos: niitä pystyy ottamaan kiinni (siis ei jahdata huvikseen), ja nyt onnistuimme nappaamaan ensimmäisen kuvan tilanteesta, uhrina Puolukka, joukon vanhin. Akvaariosta - nyt sähkön hinnan noustessa olen pohtinut akvaarioharrastustani. Kyllähän se sähköä kuluttaa. Valot ovat päällä 12 tuntia päivässä tropiikin tapaan ja ulkosuodatin hurisee koko ajan. Tavallaan koko jutusta olisi kai viisasta luopua, mutta en oikein osaa olla ilman, jos ei ole ihan pakko. Ajattelin aloittaa sähkönkulutustietoisuuteni hieman maltillisemmin - hankin ledivalot, jolloin sähkönkulutuksen pitäisi kaiken järjen mukaan vähentyä. Toki yleisilme kaipaisi lisäksi jotakin kaunissävyistä tetraparvea, mutta katsotaan nyt. Pilates

Elämä kulkee omia latujaan , ja mukana tahdissa on jotenkin pysyttävä. Tosin vielä ei ole talviurheilun vuoro - tai tavallaan on, koska ajattelin mennä kesätauon jälkeen uimahalliin heti tänään. Katsotaan, sujuuko. Onneksi altaan reunat ovat lähellä.  Näin 12 vuoden ongelman jälkeen oikea käteni on jostakin syytä alkanut toimia paremmin. Niskavamman sattuessa -09 hermoja jäi puristuksiin suojajännityksen takia. Nyt osa tästä jännityksestä on alkanut ehkä viimein helpottaa. Olisikin hyvä saada kädenkin tilannetta viimeinkin paremmaksi. Olen toki tottunut handlaamaan voimattomuuden, ja voimaakin on toki tullut hiljalleen takaisin. Nyt pistelyoire näyttää helpottaneen, ja yläselän liikkuvuusharjoittelu viimein toimivan. En tiedä, mikä on toisin - ehkä hermoradat ovat korjaantuneet ajan (tosi pitkän) myötä jonkin verran. Se auttaa jo pitkälle. Kun keholleni tapahtuu jotakin hyvää, se on iloinen asia. Toisaalta se saa ajatukset kääntymään kaikkeen koettuun. Olen edelleen ihmeissäni siitä, m