Joulunodotusta ja onnea puolisolle!

Meillä vietettiin eilen puolison 35-vuotissynttäreitä pienimuotoisesti. Rva huomasikin pohtivansa, että onpas tämä marraskuu puolisolle juhlien aikaa (ainakin rva huomaa järjestäneensä usein itsensä ja Naakan puolison sängyn viereen laulamaan ja onnittelemaan. Edellinen kerta oli isänpäivä.

Minulla on aina pienoinen huonommuudentunne sukumme "edellisiin" sukupolviin verrattuna - tuntui, että jokaisilla syntymäpäivillä juotiin vähintäänkin kakkukahvit. Puoliso sai kyllä lahjan, liköörikonvehteja ja kasvovoidetta. Halusin antaa lahjan, joka kuluisi kokonaan loppuun (puoliso arvostaa lahjoja, jotka ovat "aineettomia" tai loppuvat aikanaan

Naakka on valtavan innoissaan syntymäpäivistä. Hän haluaa antaa lahjan, osallistua sen avaamiseen ja leipoo myös leikkikakkuja huoneessaan (ehkä tyttärestä polvi paranee)...

Rva on jo aloittanut jouluvalmistelut. Se kyllä tarkoittaa joulukorttien tilausta ja lahjojen hankintaa. Koska rva ei edes pystyisi kulkemaan jouluruuhkassa, lahjat hankitaan yksitellen pikkuhiljaa. Aikuiset saavat kukin yhden, Naakka useamman lahjan.

Naakka on jo saanut muumiaiheisen joulukalenterin. Sitä hän ihmetteli hetken, kunnes se pantiin hyllyyn joulukuuta odottamaan. Aloitetaan avaaminen sitten ensi viikolla.

Meillä joulunodotus kulkee mukavasti Naakan tahtiin. Pari päivää sitten esittelin hänelle huvikseni pari joululaulua Youtubesta, "Joulupukki", ja "Tonttujen jouluyö" -laulut. Hän oli kiinnostunut niistä.

Sen jälkeen Naakka on kulkenut ympäri asuntoa tonttulakki päässään ja mennyt monesti vessaan, jonka oven hän hetken päästä avaa ja sanoo "Huhuu, nyt joulupukki sapui"...

Rva tykkää joulunajassa tunnelmasta, se katkaisee mukavasti talven pimeän ajan, varsinkin kun nämä pk-seudun joulut ovat viime vuosina olleet surkean lumettomia, joten hyvä on että tulevat edes kynttilät ja jouluvalot.

Rva toivoo, että pääsisi tänä vuonna kirkkoon kuuntelemaan kauneimpia joululauluja. Sitten rva toivoo, että kummipojalla, 10v., olisi mukava joulu (hänet rva toivoo tapaavansa joulunaikaan).

Ennen joulua on kuitenkin luvassa melkein kolmen viikon työrupeama, lisää kuntoutusta ja meidän perheemme arkielämää.

Nyt näyttää vielä tältä:

Nappasin tämän kuvan meidän mökiltä, kun olimme hautaamassa Matildaa. Lunta oli jonkin verran, ja järvessä oli rannoilla ohut jääpeite. Valoa sai kyllä hakea, otin kuvan puolenpäivän aikaan.

Matilda, 2009 - 2015

Yrityksistämme huolimatta emme pystyneet parantamaan flunssaa, Matilda lähti luotamme tiistai-iltana. Hän ei herännyt kunnolla rauhoituksesta, joka tehtiin hampaiden lyhentämistä varten. Kotona hän nukkui pois.

Matildan flunssasta toipuminen näytti alkuun ihan hyvältä. Hän söi tukiruokaa (tosin ei mitään muuta) eikä paino enää laskenut ja nousi jopa vähän. Hengityskin muuttui vähemmän rohisevaksi.

Hampaat vain olivat kasvaneet niin ylipitkiksi syömättömyyden aikana, että ne tuottivat kipua. Niiden lyhentäminen, alhainen paino, heikkous ja vanhuus tekivät kuitenkin tehtävänsä.

Nyt Niskaset opettelevat elämään ilman marsuja. Häkki on vielä paikallaan, siivoilemme sen pois vähitellen. Uusiin lemmikkeihin Niskasilla ei nyt ole voimia, katsotaan sitten joskus tulevaisuudessa. Tuskin tilanne on ikuinen!

Matildan kävimme hautaamassa eilen mökillä, Naakka meni siksi aikaa päiväkotiin. Mökillä oli ihan kunnollinen lumipeite, minulle tuli talvitakista ja kengistä huolimatta kylmä melkein heti. Kuoppa saatiin kuitenkin kaivettua, sen enempää emme mökillä tällä kertaa viipyneet.

Sellaista jännää mökkireissulla tapahtui, että rva istuutui autossa ohjaajan paikalle ensimmäistä kertaa vuosiin (siellä metsätiellä, ei toistaiseksi muualla). Auto lähti kyllä liikkeelle ja ohjasin ihan hyvin, katsotaan, josko ajotaito harjoituksen myötä petraantuisi.

Tällä hetkellä meillä on valtavasti marsuille kuulunutta irtaimistoa, josta suuren osan annamme varmaankin pois. Jotakin jätetään, esimerkiksi ruokakupit ja kätevä metallinen, 1990-luvulta peräisin oleva heinäseimi, jollaisia en ole enää nähnyt missään myynnissä.

Juuri tämän syksyn aikana myös Naakka alkoi kiinnostua marsuista ja niiden hoitamisesta. Olen kiitollinen, että Matilda eli vielä nämä kuukaudet, Naakka ehti istua lukuisat kerrat sohvalla vieressäni, kun pidin Matildaa sylissä.

Naakka oppi myös vanhojen marsujen vaivat: Nasulla oli jalka kipeä ja Matildaa vaivasi flunssa. Hän tarjosi hoitokeinoksi puhaltamista ja silittämistä. Ne otettiin vastaan.

Hyvästi, Matilda! Meillä tulee sinua ikävä!

Caribian aalloilla

Kylpylämatka loppusyksyllä on muodostunut minun ja puolisoni perinteeksi jo usean vuoden ajan. Se katkaisee mukavasti kylmän ja pimeän ajan muutamaksi päiväksi, eikä ole liian vaikea toteuttaa. Matka-aika on aina osunut marraskuulle.

Olemme vuosien mittaan käyneet monessa kylpylässä. Ensimmäisellä kerralla taisimme mennä Viroon, Pärnuun (en muista kylpylän nimeä). Seuraavan kerran matkasimme jälleen Viroon, Haapsaluun.

Sen jälkeen menimme Turkuun Caribialle, sitä seuraavana vuonna Nokian Edeniin. Nyt suuntasimme jälleen Caribialle, joka on mielestäni Suomen kylpylöistä mukavin.

Rva:lla oli lapsesta pitäen kova matkakuume. Muistan lukeneeni Aurinkomatkojen, Finnmatkojen jne. katalogeja innolla ja ollut aina lähdössä johonkin (siis mielikuvituksessa). Perheen kanssa kävimmekin muutaman kerran etelänmatkalla, mutta pääasiassa vierailimme kotimaan kohteissa.

Ensimmäinen "itsenäinen" ulkomaanmatka suuntautui serkkutytön kanssa Kyprokselle 19-vuotiaana. Sen jälkeen seurasikin oikea matkailun aalto, jonka aikana kävin töissä ulkomailla, reilasin Euroopan maissa ja kävin vierailulla ystävieni luona milloin missäkin.

Puolisoni tavattuani jatkoin matkailua hänen kanssaan. Kävimme autolla Pohjoismaissa ja Saksassa, mutta kiersimme myös kotimaata (tässä vaiheessa minulla oli jo niskavamma).

Niskavamma kuitenkin vähensi matkailua, ja liikkumisintoni alkoi sen myötä laskea. Kun meille tuli vielä Naakka vuonna 2013, alkoi paikallaan pysyvä kausi, ja olemme viime aikoina lomailleet paljon lähempänä kuin aiemmin. Keväällä kävimme Naakan kanssa Tukholmassa, kesällä lähisuvun kera Naantalissa, nyt puolison kera kylpylässä.

Caribia oli ihana! Lomamme muodostui uimisesta, saunomisesta, syömisestä ja, hmm...biljardista! Oli myös mukavaa nukkua pitkään ja syödä aamupalaa rauhassa. Uiminen oli mukavaa, vaikka ensimmäinen matkapäivä menikin huimauksen kourissa (johtui ilmeisesti automatkasta).

Toinen matkapäivä oli parempi, ja kävimme jopa jalan (pari kilometriä suuntaansa) Aboa Vetus -museossa keskellä Turkua. Olin kyllä valinnut väärät kengät, uudet nilkkurit, kun vanhat lenkkarit olisivat olleet tarkoitukseen paljon sopivammat.

Kotimatkalla pääsimmekin ajamaan keskellä talven ensimmäistä räntäsadetta! Se muuttui paikoitellen lumeksi, ja maa oli valkoisenaan. Kun pääsimme Kanta-Hämeeseen, lunta ei ollutkaan yhtään.

Isovanhempien luona meitä odotti onnellinen ja iloinen Naakka. Loma oli sujunut hyvin, eikä koti-ikäväkään ollut pahemmin vaivannut. Se oli helpotus meille, kuten sekin, että Naakkakin oli ilmiselvästi nauttinut lomastaan!

Flunssainen Matilda ja onnea Aliisalle!

Minun piti kirjoitella tänne blogiin kuvaus matkapäivistämme Caribia-kylpylään Turussa (ja Naakan reissusta mummolassa), mutta aihe vaihtui, kun huomasimme palatessamme, että Matilda on kipeänä! Kesällä 6 vuotta täyttänyt Matilda on jo iäkäs, mutta on tähän asti ollut todella terve.

"...ja taas meillä sairastutaan perjantai-iltana", totesi puoliso, kun pohdimme, mitä Matildan kanssa teemme. Tämä on kyllä totta, niskavammastani lähtien olemme aina sairastuneet loppuviikosta, mikä tarkoittaa hankaluuksia lääkäriin pääsyssä.

Matilda kyhjötti perjantai-iltana paikallaan, nenä vuosi ja mikään ruoka ei maistunut. Marsujen flunssadiagnosointi on vähän vaikeaa, kun flunssa voi olla myös sivuoire melkein mistä vain; kun kunto heikkenee, tulee usein flunssa.

Tuttu eläinlääkärimme olisi ollut paikalla vasta tiistaina, joten varasimme ajan toisesta paikasta. Se osoittautui hyväksi päätökseksi, vastassamme oli erittäin taitava ja mukava eläinlääkäri. Saimme ukin lyhyellä varoitusajalla vahtimaan Naakkaa, iso kiitos hänelle tätäkin kautta!

Matilda matkasi eläinlääkärille kissankuljetuskopassa, joka on ollut meillä (siis minulla) noin kaksikymmentä vuotta. Laitoin alustaksi kylpypyyhkeen taiteltuna, sisälle heiniä ja Matildan päälle vielä kaksi pyyhettä.

Matildalla todettiin flunssaan liittyvä, pahasti rohiseva hengitys. Hampaat olivat liian pitkät, mikä tapahtuu marsuilla todella nopeasti, mikäli niitä ei käytä. Silmissäkin oli jotakin häikkää, ainakin kaihin alku, jos ei muuta (normaalia iäkkäillä marsuilla).

Matilda sai antibioottikuurin ja hänet nesteytettiin klinikalla. Nyt hoidamme häntä kotona ruokkimalla ruiskun avulla (sitä tukiruokapuuroa) parin tunnin välein yötä lukuun ottamatta. Ruoka menee onneksi hyvin alas, Matilda ei nyt omatoimisesti pysty syömään mitään.

Hampaat hoidetaan keskiviikkona, ne pitää lyhentää rauhoituksessa, jota eläinlääkäri ei nyt uskaltanut tehdä näin vanhalla ja heikkokuntoisella marsulla. Keskiviikkoon asti hoidamme flunssaa ja kasvatamme painoa parhaamme mukaan.

Hoito on onneksi onnistunut ja Naakkakin on seurannut hoitoa ja auttanutkin! Tänään lähdemme koko perhe kylään isomummolaan, ja Matilda lähtee mukaan, jotta voin ruokkia häntä annettujen ohjeiden mukaan. Toivottavasti saamme Matildan vielä terveeksi.

Lopuksi lähetän onnittelut mainion Aliisa ihmemaassa -blogin kirjoittajalle - hän täytti eilen pyöreitä vuosia!!!

"Toin äidille auton"

Niskasilla alkoi odotettu parin viikon loma. Koska kesäloma jäi meillä niin lyhyeksi tänä vuonna, päätimme, että jos mahdollista, pidämme loman, joka katkaisee pitkän, pimeän syksyn. En muista, koska olisimme viimeksi lomailleet tällä tavalla tähän aikaan vuodesta.

Heti lauantai-aamuna saimme kaikki nukuttua pitkään, rva nousi ylös viimeisimpänä, vähän puoli yhdentoista jälkeen. Se oli hyvä, sillä rva on nukkunut viime ajat huonosti. Syynä lienee väsymys ja stressi, joka ilmenee rva:lla unettomuutena.

Lauantai-iltana saimme vieraaksemme Naakan ystävän S. ja hänen äitinsä. Naakan kanssa sujuu aina mukavammin, kun on omanikäistä leikkiseuraa. Tytöt pistivät asunnon vähän sekaisin, mutta pääasia että oli hauskaa!

Sunnuntai-iltana meille tuli Naakan ystävä K. isänsä kanssa. Meno oli aivan samanlainen, mutta tytöt valtavan tyytyväisiä Nämä 2-3-vuotiaat leikkivät jo niin hienosti yhdessä, että heidät voi jättää muutamaksi minuutiksi (tai siihen saakka kun kuuluu jokin kova ääni) itsekseen, mikä on valtava edistys.

Minä tein lauantaina kotona tunnin joogaharjoituksen, mikä teki todella hyvää. Olen valtavan mieltynyt joogaharjoituksiin, ne ovat rauhallisia mutta silti tehokkaita. Laji sopii minulle muuten, mutta kotijoogaan ei ole ihan helppo löytää tilaisuutta tässä elämäntilanteessa.

Sunnuntai-aamuna menin salille Pilatekseen, ja olin yhtä tyytyväinen kuin joogankin kanssa. Tein vielä muutaman voimaharjoituksen, ja siinä se sitten olikin.

Sunnuntaina kävin myös hieronnassa, mikä helpotti niskan ja selän tilannetta huomattavasti. Nyt kun olen ollut töissä, olen käynyt joka toinen viikko hieronnassa ja joka toinen viikko fyssarilla.

Järjestelmä on valtavan hyvä, mutta kyllä välillä käy mielessä, että yhteiskunta voisi vähän enemmänkin tukea, kun kaikki hoidot ja kuntoilut täytyy pääosin (fyssarista saa pienen Kela-korvauksen) maksaa omasta pussista.

Tänään tein muuten jotakin tavallisuudesta poikkeavaa: kävin iltapäivällä syömässä kaupungilla ystäväni kanssa (Naakka ja hra suuntasivat toisaalle hakemaan autoamme korjaamolta).

Ystäväni on tutkija, joten odotin häntä yliopiston edessä ja muistelin nuoruuttani ( :D ) Kauan en ehtinyt odottaa, ja siirryimme Ramen-nuudelikeitoille. Tykkäsin ruuasta kovasti, ja käytännössä ei ole nälkä edelleenkään, viisi tuntia ruokailun jälkeen.

Kun palasin kotiin, Naakka oli jo isänsä kanssa kotona. "Olin autokorjaamolla ja toin äidille auton", Naakka ilmoitti minulle. He olivat ajaneet ratikalla kaupungille ja tulleet omalla, korjatulla autolla takaisin. Onneksi auto saatiin kuntoon, sillä tällä viikolla sille tulee olemaan käyttöä.

Tämä päivä on muuten hyvä esimerkki hieronnan jälkeisestä päivästä: pystyin olemaan liikkeellä, matkustamaan ratikassa, syömään ravintolassa, eikä tarvinnut aamusta alkaen laskelmoida, mitkä asiat voi tehdä ja mitkä eivät onnistu.

Yleensä tämä tila kestää korkeintaan kaksi vuorokautta, sitten oireet alkavat taas lyödä läpi.

Mikä minua motivoi?

On olemassa liikuntafriikkejä, jotka eivät pysty olemaan liikkumatta. On paikallaan viihtyviä, joille liikkuminen on tuskaa. Sitten on tällaisia kuin rva, jotka ovat jotakin siltä väliltä ja  vielä eri päivinä eri tavalla.

Tilanteeni on sellainen, että minun on pakko tehdä harjoitteeni, halusinpa tai en. En todellakaan voi sanoa pitäväni siitä kaikesta, pääasiassa teen kuitenkin, mitä ohjelmaani kuuluu. 

En voi sanoa olevani luonnostani liikunnallinen, mikäli siihen ei lasketa mieltymystä luonnossa kulkemiseen, kosketusta veden kanssa ja musiikin ja liikkeen tai meditaation ja liikkeen yhdistämistä.

Luonnossakaan en halua juosta rymistellä, uinti kovaa vauhtia on myös aika kurjaa. Samoja asioita en voi tehdä kovin kauan yhteen menoon, sillä kyllästyn nopeasti. 

Mikä minua sitten motivoi harjoittelussa? 

1. Edistyminen, hidaskin. On ollut mukavaa huomata, että lihasvoimani on hieman kasvanut eikä oikea käteni ole enää yhtään niin voimaton kuin aiemmin. Rintarangan liikuttelukin on auttanut tilannetta. 

2. Ajatusten tyhjentäminen. Kun fyysiset harjoitteet ovat tarpeeksi haastavia (kuten lähes kaikki kehollinen harjoitus rva:lle), tulee niihin keskityttyä täysillä. Tilaa esimerkiksi turhalle huolehtimiselle ei jää. 

3. Kehon löytyminen. Kuntouttaessani itseäni olen oppinut valtavasti kehostani. Sieltä löytyy vaikka minkälaisia lihasryhmiä ja tuntoalueita, jotka ovat yhteyksissä toisiinsa. 

4. Jos harjoittelen, annan kenties itselleni mahdollisuuden yhä useampaan kivuttomaan/vähäkipuiseen päivään tulevaisuudessa. 

Tavoitteeni on parantaa vointiani askel askeleelta. Yksi konkreettinen tavoite on osallistua jonkinlaiselle joogan alkeiskurssille (sellaiselle, joka ei ole kovin akrobaatinen) lähitulevaisuudessa, kenties ensi vuoden aikana. 

Tavoitteeni on myös oppia lepäämään ja lataamaan akkuja - sairastamiseen menee niin paljon energiaa, että myös lepo on valtavan tärkeää. Olen valehtelematta usein todella väsynyt, elän varmaankin aika täysillä tällä hetkellä. 

Lopuksi, minulla on edelleen painonpudotustavoite, jolle kuuluu seuraavaa: ruokavalioni on varsin hyvä, suuria muutoksia ei ole tarvinnut tehdä. Projekti on ollut vähän aikaa jäähyllä, mutta nyt olen palannut asiaan uudestaan.

Minulla on PT:n laatima ruokavalio, jota olen nyt noudattanut puolitoista viikkoa. Palaan siihen tarkemmin myöhemmin, mutta sen verran aiheesta, että kyseessä on hidas ja rauhallinen dieetti, jota on ainakin tähän asti ollut suhteellisen helppo noudattaa.

Ainakin nyt paino näytäisi kääntyneen hivenen laskuun, joten katsotaan, mitä tästä seuraa.

Parvi erivärisiä platyja

Kyllä, meillä on edelleen 240-litrainen akvaario olohuoneessamme. Se kilpailee television kanssa, ja voittaa kiinnostavuudessaan useasti. Syksyn aikana sinne on tullut uusia asukkaita, ja kokonaisuus näyttää nyt oikein hyvältä.

Meillä oli kuluneen vuoden aikana tankissa valtava leväongelma, kun akvaarion takaseinä, mangrove-puut, kivet ja suodattimen akvaariossa olevat osat täyttyivät tupsulevästä. Kokonaisuus oli ihan kamala, mutta sitten se helpotti.

Luulen, että leväongelma johtui akvaarion tyhjennyksestä (vaihdoimme sisäsuodattimen ulkosuodattimeen, ja tankkia piti silloin siirtää kauemmaksi seinästä). Kun akvaarion tyhjentää ja täyttää uudestaan, vesiarvot muuttuvat väkisinkin.

Omalta akvaarioltamme kesti yli puoli vuotta toipua reaktiostaan, tupsulevän liikakasvusta. Kaloja levä ei haitannut, minua sitten sitäkin enemmän.

Kevätpuolella aloin kiinnostua akvaariomme veden kovettamisesta, jotta saisin hankittua meille pitkäaikaisia lempikalojani platyja. Makean veden akvaariokalat jakautuvat kovan-, keskikovan-, ja pehmeän veden kaloihin.

Pehmeän veden kaloja on eniten, oikeastaan suurin osa makean veden akvaariokaloista. Keskikovaa vettä vaativat esim. platyt, miljoonakalat ja miekkapyrstöt. Kovan veden kaloja ovat esim. Malawi- ja Tanganjika-järvien ahvenlajit. 

Aloin kovettaa akvaariomme vettä kovetusaineella, jota hankin akvaariokaupasta. Välillä mittasin arvoja ja sitten lisäsin ainetta. Kun vesiarvot olivat muuttuneet tarpeeksi, hankin meille ensimmäiset platyt, viisi kappaletta oranseja yksilöitä. 

Platy on alunperin kotoisin Väli-Amerikasta. Se on parvi- tai oikeammin haaremikala, eli naaraita on hyvä olla enemmän kuin koiraita. Silloin koiraat eivät nahistele pahasti keskenään ja naaraat saavat olla välillä rauhassa.

Viidestä hankitusta platysta kolme menehtyi, mikä on ikävää, mutta tavallista. Useimmiten meillä myytävät platyt tulevat Kaakkois-Aasian kalanviljelylaitoksilta, joissa niitä kasvatetaan hyvin erilaisissa vesioloissa kuin meillä. Muutos tänne siirryttäessä on liian suuri.

Kolmen menehtyneen tilalle hankin kolme uutta platya, tällä kertaa kaksivärisiä, jotka ovat tähän mennessä pysyneet hengissä.

Odotan kovasti, että platyt lisääntyisivät. Ne kuuluvat eläviä poikasia synnyttäviin kaloihin, eikä lisääntymisen pitäisi olla vaikeaa. Toisaalta poikaset joutuvat synnyttyään helposti syödyiksi, joten platyjen kasvattaminen aikuisiksi ilman erillistä poikasakvaariota on vähän haasteellista.

Tässä on kaksi platyistamme. Kuvaaminen oli älyttömän vaikeaa, kun kalat ovat niin eloisia. Yksivärisiä oransseja en tavoittanut kuvaan lainkaan.

Lauantai-ilta ja eräskin Naakka

Elämämme Naakan, 2,5 vuotta, kanssa, on tällä hetkellä hyvin vilkasta. En ihan ymmärrä, miten jälkeläisemme energiataso on voinut periytyä meiltä. Sekä lauantai että sunnuntai kuluivat siten, että Naakka viiletti paikasta toiseen, sai useita uhmakohtauksia, puhua pulputti aamusta iltaan ja meni onneksi puoli yhdeksän aikoihin nukkumaan.

Tässä on meidän lauantai-ilta. Olen käynyt aamulla salilla, ulkoillut hänen kanssaan tihkusateessa ja käynyt kaupassa. Valmistamani ruoka on uunissa. Puoliso asentaa uutta tietokonetta.

Kohtaus 1: klo 18.30. Minä täytän tiskikonetta, Naakka haluaa osallistua. Hän ei halua muovailla, vaikka viisi minuuttia sitten halusi. Hän ei halua laittaa lusikoita paikalleen vaan haluaa rummuttaa niillä koneen luukkua. Minä kiellän, hirveä huuto. Lusikat lentelevät pitkin lattia ja tiskikoneen alalaatikko irtoaa.

Kohtaus 2: Klo 18.40... Olen juuri korjannut jäljet keittiössä. Naakka haluaa vaipan sijaan pikkuhousut, nyt heti. Ne vaihdetaan, ovat ensin väärät. Täytyy olla seeprat eikä pikku Myyt. Sitten potalle... "en haluaaaaaa", hirveä huuto. Lykkään kirjan Naakan eteen ja alan lukea. Mitään ei tule, vaikka luetaan kaksi satua. Päästän Naakan potalta.

Kohtaus 3: Klo 18.45. Viereisestä huoneesta kuuluu... "kakka tulee...." Kiirehdin viemään pottaa lähemmäs Naakkaa. Naakka tulee minua vastaan ja ennen kuin ehdin väliin, Naakka on vetänyt housut pois seurauksena kikkareet matolla ja potan, huh, ulkoreunalla.

Kohtaus 4: Klo 18.46. Puoliso tulee siivoamaan eteistä, minä siirryn Naakan kanssa pyllypesulle. "Minä tykkään pyllypesusta", Naakka kertoo ja alkaa laulaa "Laivaa, laivaa, minnekäs laivaa meenee..." Pyllynpesu ei ole vielä valmis, mutta Naakka alkaa rimpuilla ja potkia, koska kylppärin matto on laiva ja hän haluaa matolle. Peseminen muuttuu vähän vaikeaksi.

Kohtaus 5:  Klo 18.55. Suoritan huolellisen käsienpesun ja selvitän Naakalle, että jos haluaa ylipäätänsä pikkuhousut, ei voi ottaa enää seeproja, niissä on kakkaa. Naakka juoksee karkuun - ja lirittää pissat huoneensa matolle. Kyllästyn ja laitan vaipan.

Kohtaus 6. Klo 19.05. Illan sadut 3., 4. ja 5.  Lisään juustoraasteen uunilaatikon päälle.

Kohtaus 7. Klo 19.20. Iltapuuro, jota Naakka ei halua. Puoliso metsästää hänet
makuuhuoneestamme, jonne hän on mennyt ja kaivanut lipaston laatikosta pääsiäistiput sekä muita koristeita ja levitellyt ne ympäri lattiaa. Otan jauheliha-perunalaatikon pois uunista.

Kohtaus 8. Klo 19.25.  Ensin Naakka sysää sekä puurolautasen että mukinsa kauemmas itsestään. Puuro alkaa mennä alas, kun alan kertoa joulutontuista, pukista ja korvatunturista. Puuro maistuu yhä paremmin, kun kerron, miksi ne tontut kyttäävät lapsia ikkunan takana.

Kohtaus 9. Klo 19.40. Puuro ei enää mene alas, Naakka alkaa sylkeä ja päristellä ja uhkaa kaataa vesimukin pöydälle. Korvatunturin lumous on haihtunut. Nappaan mukin ja lautasen pois ja kiirehdin putsaamaan Naakan käsiä ja naamaa sekä roiskeita omista hihoistani. Pyyhin yhden kirjaston kirjan kannen, onneksi puuro lähti siitä irti.

Kohtaus 10. Karkaan suihkuun. Kuulen suihkusta, että meneillään on kohtausten 2 - 5 kaltainen tilanne, kuitenkin ilman roiskeita yhtään missään.

Kohtaus 11. Menen kylpytakkisillani siivoamaan jonkinlaista kulkutietä Naakan huoneessa (ovelta sängylle). Kerään likaiset vaatteet ja vaipan pois. Puoliso lukee Naakalle iltasatuja 6. ja 7. sängyssämme. Menen katsomaan, ovat suloisia.

Kohtaus 12.  Klo 20.15. Viimeinen satu loppuu, Naakka pettyy ja suuttuu ja jään lohduttamaan. Toteamme yhdessä, että Naakka on väsynyt. Äiti on kuulemma vanha. Puoliso menee lämmittämään iltamaitoa. Kun se on valmis, Naakka ryntää verhon taakse piiloon ja meidän täytyy etsiä.

Kohtaus 13. klo 20.25. Puoliso sulkeutuu Naakan ja iltamaidon kanssa nukutuspuuhiin. Ennen sitä tuttisuinen Naakka halaa minua ja sanoo, "äiti, minä tykkään sinusta kovasti". ¨

Niin minäkin tykkään sinusta.

Hups!

Parisen viikkoa sitten koin hups-tilanteen. Se oli niitä tilanteita, joissa tasapaino petti, mutta rva:n niskalle ei käynyt mitään, tietokone sen sijaan meni rikki. Se ei tykännyt puolesta kupillisesta kahvia, joka kaatui näppäimistölle.

En ihan sanonut hups, vaan sarjan niin rumia sanoja kuin osasin. Onneksi Naakka oli silloin nukkumassa. Yritimme sitten kääntää koneen ylösalaisin ja kuivatella + tuhat muuta konstia. Viikon loppuun mennessä päädyimme uuden koneen ostoon.

Nyt uusi kone on saatu sillä tavalla kuntoon, että vanhoja tietoja ei ole tässä koneessa, ja nettiin pääsee, kun jakaa yhteyden matkapuhelimesta.

Mitä koneen rikkoutuminen on meille opettanut? Ainakin sen, että pärjäämme varsin hyvin ilmankin (olimme maksaneet laskut juuri ennen koneen rikkoutumista). Kukaan ei istunut pitkiä aikoja läppärin ääressä, kun sellaista ei ollut käytettävissä. Thats it.

Aikana edellisen blogikirjoituksen jälkeen olemme muun muassa vierailleet vanhemmillani, puoliso on sairastanut flunssan ja poskiontelontulehduksen, minä olen oppinut töissä uusia asioita ja potenut stressiäkin, joka ei johdu yksinomaan töistä vaan ainaisesta kiireestä ylipäätänsä.

Tuntuu, että toisille on jaettu intoa ja jaksamista värkkäillä lapselle varusteita naamiaisjuhliin jne. ja rva:lle ei yhtään. Päiväkodin naamiaisdiscosta selvittiin, kun naapurin täti toi Naakalle lahjaksi keijunsiivet (hänen lapsenlapsensa oli saanut kahdet).

Kävin kaupunkireissullani ostamassa Naakalle pinkin tyllihameen, ja näin sain asun järjestettyä. Rva:n stressiraja tuntuu menevän kirjassa, siis jos sellainen pyydetään ottamaan mukaan päiväkotiin. Se onnistuu hyvin.

En muuten pärjännyt discossa kovin hyvin huimaukseni kanssa. Sali vilistäviä lapsia vilkuvaloineen ja musiikkeineen ei antanut rva:lle kiinnekohtia, joista katse olisi pystynyt hakemaan tasapainoa. Oli aika tuskaa, mutta tyttö onneksi nautti ja siitä tuli hyvä mieli.

Olen yrittänyt sitkeästi jatkaa rintarankaharjoituksia, ja tuntuu että ne olisivat jopa vähän auttaneet. Kropan vääntely eri suuntiin on kyllä edelleen varsin kivuliasta, ja esimerkiksi pari viime päivää on ollut aika jumittunut olo.

Alkuviikosta rva:lla on taas fyssari, mikä on todella hyvä juttu. Töitäkin on tällä rupeamalla jäljellä ensi viikko, sitten seuraa kahden viikon tauko. Tauon aikana on toivotavasti hyviäkin ilmoja, ulkoilu olisi mukava juttu näilläkin syyspimeillä.

Tänään paukautan itselleni salille kokeilemaan treeniä, jonka kävimme PT:n kanssa läpi keskiviikkoiltana. Ohjelma on suhteellisen lyhyt mutta melko raskas, saa nähdä, meneekö läpi ihan samoilla painoilla kuin keskiviikona.

Keskiviikkoisen treenin jälkeen niskassa tuntui ihan hyvältä, toivottavasti vaikutus on tänäänkin yhtä positiivinen.