Rouva Niskanen

Ei ehkä ihan äitienpäiväaihe , mutta koska kansainvälinen hyperemeesipäivä (15.5.) lähestyy, kerron blogissani tänään hyperemeesistä. Minulla on kaksi hyperemeesikokemusta, molemmat onnistuneet raskauteni olivat sellaisia. Aloin odottaa esikoista syksyllä.-12. Raskausviikolla 6 aloin voida huonosti - siis käytännössä olo muuttui hirveäksi ja aloin oksentaa. Ensimmäiset pari päivää sujuivat vähän huvittuneella fiiliksellä - tätä tämä nyt sitten on. Pahoinvointi osoittautuikin todella rajuksi. Saatoin oksentaa yli 10 kertaa päivässä ja yölläkin. Käytännössä oksensin kaiken, minkä söin, myös nesteet tulivat ulos. Neuvolan suhtautuminen asiaan oli, että homma johtuu siitä, etten osaa syödä tasaisin väliajoin pieninä annoksina (jos tein niin, oksensin pieniä annoksia tasaisin väliajoin.)  Raskausviikolle 10 mennessä olin oksentanut ruokatorveni rikki - oksensin siis verta jokaisella oksennuksella. Makasin voipuneena sohvalla ja kävin oksentamassa - niin vietin viikkokausia. Raskaus eten...

Kukapa ei joskus tuijottaisi ulkonäköään...niin tekee välillä myös 35-vuotias rva. Julkisuuden kuvien maailma on luonut meille mielenkiintoisen tavoitelistan: pitäisi olla freesinä päästä varpaisiin, ja näyttää siltä, miltä joissain kuvissa sosiaalisessa- tai muussa mediassa näytetään. Esimerkiksi, jos tekaisee pari lasta, se ei saisi näkyä kropassa mitenkään. Jos näkyy, ja lisäksi ilmenee vieläpä jotakin ikääntymiseen liittyvää, se on hirveää se. Rva oli peruskoulussa koulukiusattu. Se ilmeni esimerkiksi niin, että koko kroppani varpaisiin, arvosteltiin lukemattomia kertoja sen pirullisen oppivelvollisuuden aikana. Sanoisin, että pääsin yli niistä kommenteista noin 27-vuotiaana. Sitten "hehkuin" monta vuotta. Nyt, kuluneen vuoden aikana olen kohdannut uuden kriisivaiheen. Kroppani palautui esikoisesta melko hyvin. Toki rintani tulivat täyteen raskausarpia, mutta mitään sen kummempaa ei tapahtunut. Kuopuksesta sen sijaan, kroppani ei enää palautunut läheskään samalla...

Niskasilla on viime viikkoina tapahtunut vaikka mitä. Eräs asia, jonka hoitoa rva on siirtänyt pidemmälle ja pidemmälle, on fysioterapia. Rva:n pitäisi käydä sellaisessa, hakemassa ohjeistusta kuntoutukselleen. Eli taas pitäisi aktivoitua. Raskaus ja synnytys ovat olleet spesiaalivaiheita, nyt pitäisi päästä jälleen kiinni jonkinlaiseen kuntoutusohjelmaan. Sitä varten taas pitäisi löytää fyssari. Sellaista minulla ei tällä hetkellä ole. Suoraan sanottuna ennakkoluuloni fysioterapiaa kohtaan ovat vain kasvaneet. Tuntuu, että vamma on ollut olemassa jo niin monta vuotta, että olen kertakaikkisen kyllästynyt aloittamaan taas jotakin sen hoitoon liittyvää. Toisaalta tiedän, että pakkohan se on. Ei oikein voi jäädä tuleen makaamaan, kun toisella puolella vaakakupissa on niin monta, painavaa asiaa. Silti rva hyväksyy itselleen kyllästymisen tunteen - vähemmästäkin kyllästyisi! Fysioterapeutteja on rva:n kokemuksen mukaan aivan laidasta laitaan, samoin heidän edustamiaan hoitotapoja....

Koti on taas pari päivää hiljainen, kun Naakka lähti viettämään kesälomaansa mummolaan. Hän siirtyi lomalleen mielellään, kun tiedostaa jo oikein hyvin, miten mukavaa isovanhemmilla on, ja miten siellä tehdään vähän erilaisia juttuja, jotka ovat hänelle vaihtelua. Rva:lle ja puolisolle nämä vapaat merkitsevät paljon. Mitään ihmeellistä emme aio tehdä, mutta on mukavaa olla vähän aikaa omilla ehdoilla ja ilman lapsen päivärytmiä. Kun rva:n tilanne on mikä on, on hyvä, että apua välillä saa. Perheet, sekä aikuiset että lapset ovat erilaisia. Jotkut lapset eivät vielä 3-vuotiaina ole valmiita olemaan yötä poissa kotoa. Naakalle 2 yötä tuntuu olevan sopiva aika, sitten alkavat ikäväoireet (ehkä myös meillä vanhemmilla). Olen huomannut, että myös osalle vanhemmista on vaikeaa olla erossa lapsesta, eikä lapsi siksi yökyläile ainakaan kovin nuorena. Sitten on vanhempia, jotka toivovat hartaasti, että olisi ihmisiä, jotka voisivat edes joskus ottaa heidän lapsensa yökylään, jotta olisi ...

Viimeisiä raskausviikkoja viedään... "pahimmillaankaan" tilanne ei enää kestä kuin kuutisen viikkoa. Pitkä matka alkaa olla suurimmaksi osaksi takanapäin, ja se on suoraan sanottuna ollut pahoinvointeineen ja infektioineen todella raskas. Oikeastaan väsymyksen tila on nyt monesta syystä johtuen niin suuri, etten oikein osaa ajatella, että hyvin pian olemme taas vauvaperhe. Olotilaa on oikeastaan hankala kuvailla kun ajatus ei kulje - tällä hetkellä tuntuu lähinnä sivustaseuraajalta. Katselen, kun puoliso kärrää sisään vauvaan liittyvää tavaraa ja Naakka kulkee mukana kommentoiden joka tilannetta kovaan ääneen. Tykkään kuunnella heidän juttujaan, mutta en itse jaksa kamalasti osallistua. Ne muutamat ruuanlaitot ja pienet askareet joita jaksan tehdä, sujuvat, kun keskityn kunnolla. Olen tyytyväinen, kun saan pyyhittyä keittiön pöydän tai käytyä apteekissa. Yritän taistella ahdistusoireita vastaan - välillä paremmalla, välillä huonommalla menestyksellä. Henkinen kantti ...

Keskellä heinäkuista lomaviikkoa Niskasille iski kesäflunssa, toistaiseksi vasta puolisoon. Näissä "perheolosuhteissa" flunssan välttäminen on mahdotonta, eli jos tauti ei iske, on kyse hyvästä tuurista. Flunssa olisi rva:lle aika huono juttu, sillä rva yskii edelleen edellistä flunssaa, jonka puhkeamisesta on puolitoista kuukautta. Infektioastma on hankala juttu raskaana, kun lääkitystä on mahdotonta lisätä ongelman taltuttamiseksi. Uusi hengitystietulehdus pahentaa tilannetta entisestään. Eihän se muuten, mutta kohdun yläosa on tällä hetkellä käytännössä heti tissien ( :D ) alapuolella ja haittaa jo itsessäänkin hengitystä ja yskittää. Astmaattisuus näkyy siinä, että pelkkä tiskipöydän siivous tms. laukaisee yskäkohtauksen, joka saattaa kestää tunnin. Yskiminen taas alkaa oksettaa ja siinä sitä taas ollaan - vessanpöntöllä kuten joka päivä since joulukuun -15. ...eli jos flunssalta välttyisin, onnellisempi olisin! Eilen puoliso poti oikein kunnolla ja kuumettakin o...

Rva on viime ajat painanut viimeisiä hommia ennen lomia. Tämä vuosi on kokonaisuudessaan ollut todella hyvä työvuosi. Olen oppinut paljon sekä alani työtehtävistä työpaikalla että työnteosta kotioloissa. Pian seuraa ihan vain lomaa ja olemista. Se, kuinka kauan, onkin mysteeri. Voin paljastaa, että laskettu aika on elokuun puolella. Olen jo niin iso ja kömpelössä kunnossa, että toivottua olisi, jos jälkeläinen tulisi maailmaan vähän aiemminkin kuin laskettuna aikana. Naakka ja puoliso aloittavat kesälomansa juhannuksesta, johon on vielä muutama viikko. Seuraavat viikot, jolloin olen itsekseni kotona vähillä velvoitteilla, aion käyttää lepäämiseen. Raskausaika on ollut niin vaikea pahoinvoinnin, unettomuuden ja muiden oireiden kanssa, että viimeistään nyt on aika ottaa hyvin rauhallisesti. Minulla on mielessä elokuvia ja sarjoja, joita aion katsella. Kirjojakin luen. Hoidan parveke- ja kasvilaatikkokasveja ja akvaariota. Lähden käymään kodin ulkopuolella jaksamiseni mukaan, fyysi...

Viime päivinä on alkanut tuntua siltä, että niskavammaa ei enää pysty ottamaan huomioon. Kyllä, se jumittaa ja oikea puoli vartalosta on edelleen ongelmallinen. Tekisin mielelläni edes jotakin, mutta nyt ei kamalasti pysty. Tuossa etupuolellani roikkuu lähes kymmenkiloinen uloke, nyt voin todella sanoa, että se painaa. Kävelykykyni ilman ongelmia on ehkä 50 metriä, sitten alkaa sattua. Tukivyökin kiristää nyt jotenkin vääristä paikoista, enkä enää saa käytettyä myöskään syviä vatsalihaksia kunnolla. Kun en ole jaksanut tehdä niskaa auttavia liikkeitä, olen sentään pystynyt korjaamaan asentoani paremmaksi. Nyt sekään ei enää onnistu, sillä vatsa vaatii omat asennonkorjauksensa, eivätkä ne yleensä ole niskalle edullisia. Jos tässä kohdassa joku auttaa, se on huumori. Onhan se huvittavaa, kun aikuinen nainen ei saa nostettua jalkaa niin ylös, että pääsisi ylittämään satunnaisen, eteen tulevan, alle puolimetrisen esteen. Sekin on huvittavaa, etten kirppiksellä kyykistyessäni kats...

Liikunnallinen taantumiseni helpotti toissapäivänä sitten hieman, kun aloin tehdä lapaluiden alaosaa vahvistavia selkälihasliikkeitä. Ne eivät vaikuta vatsan alueelle millään tavalla, ja ovat muutenkin vakaasti ja hallitusti tehtäviä. Minun piti jälleen kokeilla, mitä on tehtävissä, kun lapaluiden väli (ja niitä ylemmät osat kehosta) ovat tällä viikolla menneet oikein erityisesti lukkoon, sillä muiden kipujen lisäksi myös leposärkyä aiheuttavalla tavalla. Toissapäiväiset liikkeet auttoivat mukavasti, eiliset eivät. Niskani kanssa olen oppinut, että edes hyvät, oikein tehnyt liikkeet eivät jokaisella kerralla auta, ja joskus saattaa jopa joku paikka mennä entistä enemmän lukkoon. Kokonaisuudessaan yläselän verenkierto kuitenkin hieman parani, kun lisäsin harjoitteisiin olkapäiden pyörittelyn. Sekin täytyy tehdä peilin edessä, jotta vinoon kiertyvä kroppani pysyisi suorassa. Jos en tee niin, myös olkapäiden pyörittely jumittaa yläselkää entisestään. Huimaus vaivasi eilen ja toi...

Kun minulla alkoi raskausvaivojeni kanssa suhteellisen liikkumaton kausi puolisen vuotta sitten, olin aika epätoivoinen. Takana oli puolitoista liikkuvaa vuotta, ja luja usko siihen, että kaikki menee ainakin pilalle, jos en toimi niin - olin ihan väärässä. Nyt kevään aikana olen löytänyt ihan uuden "treenin", asennon korjauksen. Sekä seisoma- että istuma-asentoni ovat vääntyneet niskavaivojen takia aikamoiseen kiemuraan. En oikeastaan ole ollut kovin tietoinen tästä, ainakaan lantion osalta.  Kun istun, olen näköjään vuosikaudet istuut lantio vinossa siten, että oikea pakara (ja sitä mukaa jalka) on paljon edempänä kuin vasen. Luulen, että juurikin se aiheuttaa nikamalukon alaselässäni.  Myös oikea puoli yläselkää työntyy niinikään liian eteen, ja hartia ei edes työnny eteen vaan alaviistoon, voi ei!  Onni onnettomuudessa, että rva liikkuu nykyään niin vähän. En olisi "vauhtiaikanani" huomannut tällaisia asento-ongelmia, jotka ovat olemassa myös, k...

Havahduin eilen tosiasiaan: Naakka täyttää kolmen viikon päästä kolme vuotta! Kun hän oli vastasyntynyt, yksivuotias jne., tuo päivä tuntui hyvin kaukaiselta. 3-vuotias ei enää ole vauva - hän on jo pieni tyttö omine juttuineen. Jos Naakkaa pitäisi kuvailla, niin kyllä hän varsin puhuvainen on! Saamme päivittäin kuulla mitä omaperäisempiä ajatuksia (kaiken selostuksen lomassa). Kun toissapäivänä sanoin, että nyt on sunnuntai, hän halusi välttämättä tietää, mikä on sunnuntain merkki. Merkki...hmm...en edes muista, mitä vastasin. Nostelu ja kantaminen ovat vähentyneet todella paljon, suuri osa pisuista osuu pottaan ja ruokailukin alkaa sujua (päiväkodissa kuulemma paremmin). Öisin lapsemme on vielä tuttisuu, syliin hän hakeutuu kiitettävän usein. Tämä vuosi tuo Naakalle isoja muutoksia. Loppukesästä kuvioihin astuu pienempi sisarus, se vauva, jota Naakka käy joka päivä mahan päältä halaamassa ja antamassa välillä myös pusun. Nappe-vauvan potkuja Naakka ei jostakin syystä halua kä...

Rva:lla on viime aikoina alkanut olla vähän tukala olo. Syynä on jo ihan näyttävä vatsavarustus, joka roikkuu tuossa edessä ja peittää näkyvyyden tiettyihin suuntiin, kuten varpaankärkiini... Raskaus on toki monen mielestä ihanaa aikaa, itse en kyllä olisi ihan varma, millaisena tätä aikaa pidän. Puoliväli on ylitetty, mutta oksennan edelleen. Maha alkaa olla tiellä ja painaa, ja tilanne ei tästä ainakaan helpotu. No, ei se helpotu sen jälkeenkään. Sitten valvotaan ja ollaan väsyneitä... Ei vaan, hyviä puoliakin toki on! Pieni tulokas on alkanut olla liikkuvainen, ja on hauska havaita, milloin hän lepää ja milloin taas ei. Potkut osuvat jo aika isolle alueelle. Ei ihme, sillä hänen pitäisi jo olla sellainen 20-senttinen jötkäle! Tukkani on ilmeisesti raskauden seurauksena ihan uskomattoman hyvävointisen ja kiiltävän näköinen. Tätä en muista Naakan odotuksesta, mutta ihmettelen, kuinka tilanne voi olla tämä, kun kampaaja oli hiusteni kanssa tekemisissä melkein puoli vuotta sitten...

Välillä voisi toki kirjoittaa jonkin verran liikunnastakin...kävin toissaviikolla lopettamassa kuntosalijäsenyyteni toistaiseksi, kun siitä liikuntamuodosta ei nyt toistaiseksi tule mitään. Ajattelin, että jatkaisin salilla käyntiä jossakin vaiheessa loppuvuotta. Suurimpana ongelmana säännölliseen saliharjoitteluun ovat pahoinvointi ja suurimmaksi osaksi siitä johtuva väsymys. Vaikka harjoittelun edut kropalle ovat olleet selkeitä, olen tullut siihen tulokseen, että aktiivinen voimaharjoittelu saa nyt jäädä tauolle. Tauko treenissä on kuitenkin harmittanut yllättävän vähän. Kulunut vuosi töineen ja treeneineen on ollut raskas, kun kaikki on pitänyt tiukasti aikatauluttaa. On hyvä, että nyt on mahdollisuus ottaa vähän rauhallisemmin ja levätä. Lepo on jo siinä mielessä tärkeää, että kun uusi tulokas mahdollisesti saapuu, on mahdollisuuksia lepoon hyvin vähän. Se , mikä olisi nyt mahdollista, ovat joogaharjoitteet, joita löytyy runsaasti netistä. Rva ajatteli pitäytyä "kev...

Tällainen pieni rimpula on kuulunut rva:n elämään aina loppuvuodesta 2015 alkaen! Toisin sanoen, mikäli kaikki sujuu hyvin, minusta ja puolisosta tulee tänä vuonna toisenkin lapsen vanhempia ja Naakasta isosisko. Alku ei ole ollut ihan helppo. Rva:ta on vaivannut aivan jäätävä raskauspahoinvointi, jonka takia rva oli käytännössä poissa pelistä lähes kaksi kuukautta. Tilanne on muistuttanut lähinnä parin kuukauden yrjötautia, onneksi pahoinvointi on nyt vähän tasaantunut. Samaisesta syystä rva on ollut koko tammikuun sairauslomalla. Tällä viikolla vointi on jo tasoittunut sen verran, että rva on voinut palata töihin. Vieläkin yököttää, mutta en varsinaisesti oksenna kuin kerran, korkeintaan kaksi päivässä. Kuntosalilta ja kaikenlaisesta treenistä olen pysytellyt poissa pari kuukautta, voimat eivät ole yksinkertaisesti riittäneet. Tauosta tulee vieläkin pidempi, eipä ole oikein energiaa vieläkään. Se, millaista liikuntaa seuraavina kuukausina harrastan, on vielä pohdinnan al...

Nyt on paljon puhuttu liikunnasta ja sen tärkeydestä. Aihe on mielenkiintoinen ja myös ristiriitainen, rva ei itsekään tiedä, mitä mieltä asiasta on. Lähtökohtaisesti liikunnallinen elämäntapa on hieno juttu, ihmisiä vain on niin erilaisia, ettei kaikki sovi kaikille. Myös rva:n silmiin sattui vähän aikaa sitten eräs lausunto, jonka mukaan viisikään aktiivista liikuntakertaa viikossa ei riitä, mikäli muuten ei sitten liiku (korjatkaa, jos ymmärsin väärin). No, rva:n verenpaine alkoi ainakin nousta jo tuota lausetta lukiessa. Rva ei ainakaan millään liiku viittä hikiliikuntakertaa viikon aikana sekä vielä hyppele ja pompi innokkaasti siinä välillä. Moni varmasti liikkuu, täytyy toivoa kuitenkin että oikealla tavalla ja suunnitellusti, ettei tule liikuntavammoja. Kun puhutaan , että suomalaiset liikkuvat kokonaisuudessaan liian vähän, on se varmasti totta. Jokaisella olisi varmasti parannettavaa omassa liikkumisessaan. Olisi kuitenkin parempi, mikäli tsemppaus lähtisi omasta lähtö...