maanantai 4. heinäkuuta 2022

Ystäviä, Suviseurat ja muun muassa Mölkkyä

Sain jälleen viettää viikonloppua lukiossa tapaamieni ystävien kanssa. Siirryin viikonlopun viettoon mökiltä mökille, mikä osoittautui pakkaamisen kannalta hivenen kummalliseksi. Oli minulla sentään mukana kaikki, mikä piti.

Palasin eilen meidän mökille henkisesti virkistäytyneenä - nuo vuosittaiset viikonloput ovat yksinkertaisesti ilmaistuna ihania. Elämämme ovat muotoutuneet aika erilaisiksi, mutta se on ainoastaan mielenkiintoista.

Sain myös aivan uudenlaisen kokemuksen - kävin "turistina" Suviseuroissa ensimmäistä kertaa. Minua on jo pitkään kiinnostanut, miten noin iso tapahtuma on organisoitu. Toki olen uskontosuuntauksista kiinnostuneena kiinnostunut myös muustakin.

Pieni jännitys iski, kun lähestyimme autolla seura-aluetta. Kaikki meni kuitenkin todella hyvin alkaen parkkipaikalta bussikuljetuksella seurakentälle. Pohdin myös, herätänkö jotenkin huomiota, kun en kuulu uskontokuntaan. No en varmaankaan herättänyt, ehkäpä sulauduin joukkoon ihan hyvin.

Oli hauskaa nähdä, miten lapset näyttivät nauttivan tapahtumasta. Heitä olikin paljon joka puolella. Mielenkiintoisia olivat myös kokonaiset bussit, joista ilmeisesti oli tehty matkakoteja. Kaikesta näki, että tapahtuma on vanhoillislestadiolaisille todella merkittävä.

Tunnelma oli kaiken ihmisvilinän keskellä jännällä tavalla rauhallinen. Vaikka hengellisyys (ainakin uskonnon tunnustamiseksi luettava) puuttuukin, siis itseltäni, koin tapahtumassa rauhallisuutta, joka tuntui hyvältä.

Voisin käydä Suviseuroissa toisenkin kerran. 

Illalla mökillä, siis eilen illalla, oli luvassa hieman nyrkkipyykkiä (sitä tulee tehtyä harvoin), mölkkyä koko perheen voimin sekä oma pieni iltauinti, jonne en nyt ottanut lapsia mukaan. He kävivät lauantain ja sunnuntain aikana Karkkilan Valimo- ja työläismuseoissa. Siitä lähtien meillä on leikitty tehdastyöläisiä, joilla on onneksi myös vapaata ;) 

Lämpötilan lasku on otettu meillä siinä mielessä iloisesti vastaan, että pääsemme ehkä viimein käymään Hiidenlinnan seikkailupuistossa. Siellä näyttää olevan tekemistä kaikenikäisille. 

Muutoin mökkiaikamme alkaa kulkea loppua kohti. Edessä on lähtö parin viikon asuntoautoreissulle, ja siihen pitää vielä valmistautua monella tavalla. Myös kasvimaan rikkaruohotilanne on varmaankin mielenkiintoinen puolentoista viikon poissaolon jälkeen.



perjantai 1. heinäkuuta 2022

Nelikymppisenä

Kun täytin 30, odottelin kovasti, että meille tulisi lapsi. Sitä piti yrittää useampi vuosi. Lapsen tulo (ja myöhemmin toisen) muovasi ikävuodet 30-40 tietynlaiseksi. Olen blogissani kirjoittanut aika paljon tuosta ikävaiheesta - ehkäpä on välillä mukavaa pohtia muutakin?

Olen tällä hetkellä ihan tyytyväinen elämääni. Ehkäpä olen ollut aina henkisesti hieman keski-ikäinen (:D) joten en ole kriisiytynyt, kun olen täyttänyt pyöreitä. Jollakin tavalla tuntuu, että tästä se elämä vasta alkaa. Ymmärrän toki niitäkin, joiden elämän huippu on aika ennen kuin on täyttänyt 25 - sehän on jo tässä vaiheessa etääntynyt todella kauas.

Vaihdevuosiakaan ei tarvitse odottaa - ne päättivät käynnistyä etuajassa joitakin vuosia sitten. Kirjoitan tästä myöhemmin, sulattelen asiaa itsekin vielä. Mitään katastrofaalista ei ole onneksi tämän asian suhteen tapahtunut enkä esimerkiksi kuole (ainakaan tilastollisesti) aiemmin kuin muut.

Koska elämäni on sisältänyt aika paljon sellaista, mikä on tehnyt tilanteeni hieman poikkeavaksi (niskavamma, vaikeahoitoinen astma, lasten saamiseen liittyvät ongelmat jne), huomaan odottavani elämältä enimmäkseen normaalia arkea.

Kiinnostun kaikenlaisista asioista ja ilmiöistä yhtä paljon kuin nuorempana, jos en enemmän. Maailman ihmeellisyyden pohdinta on lempipuuhaani. Huonekasvien hoito ja kasvimaa miellyttävät. Lemmikkieläimet ovat kivoja ja lukeminen myös. Uusien asioiden oppiminen on hienoa, joskin esimerkiksi uusien rutiinien luominen on oikein haasteellista ;) 

Olen alkanut ruuhkavuosien aikana tiedostaa entistä konkreettisemmin, miten mielestä ja kehosta on pidettävä huolta. Toteutus on sitten eri asia. Työn, lasten ja kodin pyörittäminen ottaa välillä voimille ja ennen kaikkea vie aikaa edellä mainitsemaltani.

Mitä odotan vielä? En juuri tällä hetkellä mitään mitä en ole aikaisemmin kokenut. Keksin kyllä aina välillä pienempiä ja isompia asioita ja voin niitä onnekseni toteuttaa. Yritän myös sopeutua siihen, etteivät asiat mene aina niin kuin juuri minä haluan.

Lyhyemmän tähtäimen suunnitelmia toki teen. Juuri tältä päivältä odotan että pääsisin uimaan, kirpparille lähikaupungissa sekä voisin lukea kirjoja, jotka otin mukaan tänne mökille. Haasteita: kuumuus, kiukuttelevat lapset sekä se että muut matkalaiset haluavat yleisesti ottaen eri asioita kuin minä :D 

Haluan myös tarkkailla luontoa lisää, koskapa se on täällä niin lähellä. No, on se Helsingissäkin lähellä - Suomessa ei taida olla niin urbaania aluetta ettei luontoelämyksiä voisi saada. Mutta, täällä se on taas vähän erilaista. 

Mukavaa viikonlopun alkua!




torstai 30. kesäkuuta 2022

Mökkeilijät, osa 2

Koska en näemmä saa kuvia koneelle puhelimesta kuin kotiwifin kautta, kirjoitteluni ovat perinteiseen tapaan kuvattomia toistaiseksi. Siirryimme Naakan kanssa kallioliukumisesta laiturilta hyppelyyn eilen. Sekin sujuu loistavasti, pelastusliivien kanssa tietysti.

Minä yletän laiturin päässä juuri ja juuri pohjaan, mutta Naakka ei. Siksi minun pitää hypätä jalat koukussa ja yrittää päätyä pohjaan kyykyssä. Pää edellä hyppiminen ei tule kuuloon. Naakka saa hyppiä jalat edellä miten lystää. 

Touhikin on rohkaistunut kävelemään vedessä meidän "rantakalliolle", joka on oikeastaan pieni luoto. Väännämme edelleen sen herruudesta Lenni Lokinpoikasen kanssa - emme kyllä mitenkään väkipakolla. Lenni ei kuitenkaan jää paikan päälle, jos me olemme siellä.

Lapsilla ei ollut yhdessä vaiheessa mitään tekemistä. Keksin, että he voivat ryhtyä luonnontutkijoiksi. Molemmat suuntasivat ämpäreiden kanssa rantaan ja tarvitsivat myös äitiä (perhana) mukaan. No, eipä se mitenkään ikävää ollut.

Löysimme pienen juotikkaan. Se tuli nostamani kiven mukana ja sai palata heti takaisin veteen. Sen jälkeen löytyi pikkuolioita (ympyrämäisiä ja yksi matomainen), jotka pääsivät myös hetken tarkkailun jälkeen takaisin veteen.

Olemme myös vakuuttuneita, että laiturin alla asuu ahvenparvi. Ainakin se siirtyy kiireenvilkkaa toisaalle, kun laituri alkaa täristä askelten painosta. Olemme nähneet erikokoisia kalanpoikasia, joista ei voinut vielä tunnistaa, mihin lajiin ne kuuluvat.

Tänään kävimme leipomossa aamukahvilla. Leipomo sijaitsee noin kymmenen kilometrin päässä mökiltä, joten siirtymä oli verrattaen helppo. Täytyy sanoa, etten itse tykkää yhtään syödä ulkona, ja ulkona me sitten söimme :D. En kyllä ymmärrä, kun en itse saa päättää aina kaikkea.

Vaikka leipomo on sijainnut samassa paikassa iät ajat, aloimme käydä siellä vasta nyt aikuisena. Lapsuuteni mökkikesät rakentuivat enemmän pelkästään mökillä olemisen ympärille. Paluumatkalla haimme pari geokätköä, yksikin enemmän olisi tehnyt tiukkaa kuumuuden takia.

Tänään edessä on lähinnä uimista ja grillausta. Tunnen itseni ajoittain väsyneeksi ja levottomaksi. Olen huomannut, että siirtyminen tilaan, jossa ei ole niin paljon virikkeitä, on minulle työlästä. Ikäväkseni luulen, että niin juuri pitääkin tapahtua ;) 

PS. Luonnontieteilijänä olo on hauskaa. Lajituntemukseni on surkea. En anna sen haitata.

PPS. Viihdyn edelleen lähinnä ilmastoidussa mökissä tai vedessä. Odotetaan lämmön tippumista noin kymmenen asteen verran.

PPPS. Lihaskuntoharjoittelu, varsinkin vatsalihasten, tökkii. Olen kuitenkin tehnyt vatsalihasliikkeitä joka päivä.


tiistai 28. kesäkuuta 2022

Mökkeilijät, osa 1

Huh hellettä! Täytyy sanoa, että pakkaaminen kesämökkimatkaa 30 asteen sisälämpötilassa oli yhtä tuskaa. Tunnen todella sympatiaa heitä kohtaan, joiden mökkikin sijaitsee päivämatkan päässä. Meillä matkaa on noin tunti - tällä kertaa kaksi, koska piti hakea lapset mummolasta.

Kuitenkin, mökille pääseminen oli sitten taas hienoa. Lapset pääsivät heti iltauinnille. Pidän tärkeänä, että he oppivat uimaan ja liikkumaan luonnonvesissä. Meillä ei ole mökkirannassa mutapohjaa, mutta kylläpä sieltä kaikkea irtonaista löytyy.

Pieniä kiljahduksia se veteen siirtyminen aiheutti, mutta koska tilanne on helteen takia tavallaan samanlainen kuin olisi pakko kiivetä tikkaita alas palavasta talosta (helpotus odottaa), kummankaan kastautuminen ei ollut vaikeaa.

Eilinen sujui kokonaan mökillä, mutta lounaalla käytiin toisaalla. Kävimme myös kastelemassa hautausmaan kukat. Jos omakin talviturkkini kastui vasta nyt, tapahtui se kastautuminen eilen yhteensä kuusi kertaa :D 

Koska aina valitan helteestä, täytyy sanoa, että kun mökki on ilmastoitu ja järveen pääsee koko ajan, minulla ei ole hätää. Sen sijaan hätää meinasi tulla jo hautausmaalla, kun piti ihan kastella kukat. Olemme täällä (helteen takia) niin kauan kuin on tarvis.

Muutenkin on mukavaa, kun järvivesi on niin lämmintä ettei uimaan meno ole millään tavalla epämukavaa. Harmin aihe oli, kun viimekesäinen joutsen-vesilelu meni rikki heti kättelyssä. Tänään käydään etsimässä, jos löytyisi joku uusi, esimerkiksi tavallinen uimapatja.

Naakka ui jo ihan kivasti pelastusliivien kanssa. On toki tärkeää opetella uimaan kunnolla, mutta meidän rannassa on ensin todella matalaa ja sitten todella syvää. Minulla oli toki omakin lehmä ojassa - halusin jonkun liukumaan kanssani kalliolta veteen :D Liu`uimme sitten toistakymmentä kertaa. 

Minä olen jumpannut vähän joka ilta. Koska tauko oli niin pitkä eikä motivaatiota liiemmin ollut, on oikein matalan kynnyksen lihashuolto minulle sopivaa. Siitä on tullut keholle hyvä olo ja minulle parempi mieli,

Touhi kiinnostui kovasti ilmakivääristä. Emme nyt alkaneet ammuskelemaan tölkkejä, Touhi saa kasvaa vielä pari vuotta. OIen itse oikein huono ampumaan, mutta 90-luvulla kyseinen toiminta oli yleistä huvia, joten tiedän suurin piirtein, muten homma toimii. 

PS. "Kun äiti hyppäsi järveen, siitä tuli tosi iso kraateri" - Joo-o, oikein kiva kommentti :D 

PPS. Otin lapsille uimalasit mukaan. Katsotaan, kiinnostuuko kumpikaan sukeltelemaan. 

PPPS. Perheen kesäloma ei ole mikään varsinainen idylli. Kun tehdää jotakin tavallisuudesta poikkeavaa yhdessä ei ajoittaiselta kiukulta voi välttyä. Onneksi voi rauhoittua ja sopia ja jatkaa siitä mihin jäätiin. 


sunnuntai 26. kesäkuuta 2022

Juhannusta juhlimaan pari päivää myöhässä

Lapsuuteni mökkijuhannukset sisälsivät aina samoja asioita. Lähistöllä oli isovanhempien kesäpaikka - pientila, joka oli ollut ennen heidän kotinsa. Siellä syötiin uusia perunoita ja silliä (en syönyt jälkimmäistä) sekä kananmunakastiketta ja rosollia, jota kutsutaan seudulla "sallatiksi". 

Missä vain oli ihmisiä, oli juhannuskoivut asumuksen portaiden kummallakin puolella. Illalla poltettiin juhannuskokkoa, kun aurinko oli laskeutunut niin, ettei sitä vastarannan puiden takaa enää nähnyt. Illalla keräsin seitsemän erilaista kukkaa tyynyn alle enkä kyllä muista nähneeni unia kenestäkään ;) Myös kaivoon taisin kurkistaa, mutta eipä sieltä tulevan sulhasen kuvajaista näkynyt. Mitäs siitä!

Oman sukupolveni aikana (siis minä olen se aikuinen toimija) juhannuksen vietto on supistunut jopa niin, että koska perheen toisen aikuisen loma alkoi tasan juhannuksesta, kerkeämme siirtyä mökille vasta tänään. Koska helle alkoi taas, sinne on todellakin siirryttävä. 

Sain sellaisen helpotuksen, että lapset ovat olleet nyt pari päivää isovanhempien luona. Tämä tarkoittaa helpompaa siirtymää, koska pakkaamisen saa suorittaa rauhassa. Eilen pääsin myös aikuisten kesken picnicille ja jopa illaksi Lintsille. Kaikki tämä on todella harvinaista huvia. 

Vaikka yö oli hivenen kuuma, tuntuu nyt mukavalta alkaa pakata ja valmistella lähtöä. Ostin jopa uuden uimapuvun, jota aion kyllä käyttää järvessä jokaisena mökkipäivänä. 

Ajattelin tänä vuonna, että ehkä se juhannuksen ja yöttömän yön taika löytyy pari päivää myöhässäkin. Katsotaan, haluaako Naakka laittaa kukkia tyynyn alle, miksei Touhikin. Vaikka olemme vääränä päivänä liikkeellä, niin valoisa kesäyö on varmaankin taattu.

Katsotaan, pääsemmekö veneilemään tällä kertaa. Molemmat lapset ovat tottumattomuuttaan vähän säikkyjä veneessä, mutta luulen että kumpikin haluaa kokeilla. Naakka on seurannut uutisia ja ilmoittanut että pitää varmaankin onkia kalaa, kun se on niin kallista nykyään.

Meillä on yleensä mökillä oikein matalan kynnyksen ruokaa. Jos haluamme herkutella, suuntaamme johonkin ruokapaikkaan - niitä on lähistöllä useampi kuin yksi. Eräs leipomo houkuttelee brunssipaikkana tänäkin vuonna.

PS. Mökilläkin juhannusruusut kukkivat - tämä kuva on kuitenkin puutarhapalstalta. Olen iloinen, että palstalla oli valmiina yksi ruusupensas ja se sattui olemaan juuri juhannusruusu.

PPS. Tänä vuonna Naakka osaa jo jotenkin uida, mutta vahtia täytyy silmä kovana molempia.

PPPS. Nakit ja vaahtokarkit taitavat kuulua ostoslistan kärkeen tänäkin vuonna.



torstai 23. kesäkuuta 2022

Kesälomapäiviä - ehkä vähän tylsää

Viime päivät ovat rakentuneet aikalailla leikkipuistotoiminnan ympärille. Puistoruokakin on pääasiassa maistunut. Koska lämpötila on hivenen noussut, on myös uinti puiston altaassa ollut suosittu aktiviteetti. Altaan syvyyskin on juuri nyt sopiva molemmille.

Muut aktiviteetit ovat olleet lähinnä siivousta, järjestelyä, kaupassa käyntiä ja ruuanlaittoa. Suoraan sanottuna, alan olla jo iloinen, että lomamme muuttaa lähipäivinä hieman muotoaan. Kaikki kotiaktiviteetit on jo koluttu läpi.

Tulevalle viikolle on luvattu helteistä keliä. Sen helpottamiseksi suuntaamme ehkäpä mökille. Meidän asunnossa ei nimittäin nuku yli 30 asteen lämpötilassa kukaan :D Täytyy toivoa, että lämpöasteet pysyisivät loppukesästä maltillisina.

Periaatteessa kumpikaan lapsi ei enää nuku päiväunia. Käytännössä iltapäivisin torkkuu kuitenkin Touhi, joka herää noin viideltä joka aamu. Hän reagoi valoon eniten koko perheessä. Patterit eivät ihan riitä koko päivää, ja torkkupaikaksi on valikoitunut olohuoneen matto.

Talviaikaan Touhi ei ole tällainen, joten kyse on yksinomaan valosta. Sinänsä iltapäivätorkut eivät ole nyt haitanneet nukahtamista illalla, joten ne sallittakoon. Naakkakin väsyy iltapäivästä, mutta hänelle riittää esimerkiksi kirjan lukeminen.

Naakka onkin viime aikoina lukenut paljon. Viimeisimpänä hän luki melkein 300-sivuisen Eemelin kootut metkut - kirjan. Hän on lukenut sitä nyt iltaisin sängyssä. En ole katsonut tarkkaan, kuinka myöhään hän valvoo - tavallisesti valo sammuu kymmeneen mennessä.

Tänään suuntaamme luultavasti pienelle retkelle, kunhan päätämme retkipaikan. Luulen, että me kaikki olemme pienen maisemanvaihdoksen tarpeessa. Kotona kerkeää sitten pohtia ruoka-asioita ja sen sellaista.

Tarvitsisin myös hieman omaa aikaa. Siirryin suoraan 24/7 -opiskelijasta kokopäiväiseksi lomatirehtööriksi. Välillä olisi kiva vähän kuunnella omia ajatuksiaan. Nyt siihen ei ole ollut mahdollisuutta, mutta luultavasti pian on.

Kävin eilen puutarhapalstalla kitkemässä. Sielläkin kaikki on niin kunnossa kuin voi olla. Risusavottaa pitäisi vielä tehdä hieman - vuorossa olisi kuolleiden oksien karsiminen pensaista. En kuitenkaan pidä asiaa turhan kiireellisenä. 

PS. Katsotaan, mitä pieni päiväretki tekee tylsyyden tunteelle.

PPS. Olen kyllä positiivisesti yllättynyt Naakan lukutaidon kehityksestä - tai siis, ei se mikään ihme ole, homma on Naakalle mieleen. Luultavasti myös aikuisten esimerkki perheessä on auttanut asiaa.

PPPS.  Olen iloinen, että perunantaimet ovat sentään viimein nousseet kasvatuslaatikossa.



maanantai 20. kesäkuuta 2022

Isoilla kaupoilla

Suoraan sanottuna, varsinkin nyt lasten ollessa kotona, ruokamenot ovat aika suuret. Molemmat lapset ovat suhteellisen hyviä syömään, kunhan ruokalaji on oikea. Samoin leipää, levitettä, maitoa, omenoita ja sen sellaisia perustarvikkeita kuluu suhteellisen paljon.

En tässä kirjoituksessa keskity ruokamenoihin tai ruuanlaittoon, vaan nimenomaan logistiikkaan. Pääosa kaupassa käynnistä on vuoden mittaan tapahtunut kävellen. Tämä tarkoittaa, että kaupassa on ollut pakko käydä usein. En pysty itse kuljettamaan ruokatavaroita kuin ison repun ja yhden kauppakassin kanssa.

Eilen oli kuitenkin mahdollisuus käydä auton kera kaupassa. Lapset saivat kivan iltapäivän ukin luona. Yleisesti ottaen lapset ovat tottuneet käymään eri paikoissa, mutta käytännössä on mukavaa suorittaa ostokset joskus ilman heitä.

Ruokatavaroita tuli ostettua suurin piirtein kaksinkertaisesti normaaliin verrattuna. Kaikkea painavaa eli maitoa ja vissyä sisältyi kauppalistaan, samoin pasta-ainekset seuraavalle päivälle. Luultavasti kaupassa ei nyt tarvitse käydä ainakaan pariin päivään. 

Prismojen uusi skannausjärjestelmä ei kyllä osoittautunut kovin käteväksi. Skannaussäde ei toiminut kuin piti ja joistakin tarvikkeista puuttui toiminto kokonaan. Suoraan sanottuna uusi menetelmä ei saanut pisteitä meiltä. 

Itse kävin pyörähtämässä paikan vaatekaupoissa. Etsin uimapukua, mutta kaikki tarjolla olevat olivat joko liian paljastavia (käytän uikkaria pääasiassa talvisin uimahallissa, joten en tarvitse paljasta pintaa rusketusta hankkiakseni :D ). tai kamalan värisiä.

Löysin kesämekon Tokmannilta, luulen että asu tulee käyttöön tänä kesänä. Muita vaatteita ei mukaan tällä kertaa tarttunut. Yritin katsoa Naakalle lenkkareita, mutta sopivaa kokoa ei ollut tällä kertaa tarjolla, joten menee luultavasti tilaushommiksi.

Kahvilla istuminen kuului toki ostosmatkaan. Tapojeni vastaisesti otin bagelin kaveriksi suklaacappuccinon, joka oli kyllä hyvää, kaakaomaista. Baarityöntekijä kertoi, että kuvioita juoman pintaan oppii tekemään vapaalla kädellä, mikäli harjoittelee. Voin vain kuvitella, mitä itse saisin aikaiseksi :D 

Sen verran reissu otti voimille, että olin iloinen, ettei minun tarvinnut lähteä hakemaan lapsia. Tulin kotiin purkamaan tavarat ja kerkesin laittelemaan parveketta sekä tekemänä pienen kävelyn ennen kuin lapset saapuivat.

Tällä viikolla teemme pääasiassa samaa kuin viime viikollakin. Paikallaan olomme loppuu seuraavalla viikolla, kun suuntaamme luultavasti mökille. Hivenen väsyttää tuleva reissaaminen, mutta maisemien vaihto piristää varmasti mieltä.


perjantai 17. kesäkuuta 2022

Tallinnassa

Sellainenkin erikoisuus tuli tyttären kanssa tällä viikolla koettua, että kävimme naisissa (kaveri ja hänen äitinsä) Tallinnassa päiväristeilyllä. Matkaseura oli vähän kokeneempaa, joten annoimme heidän johdattaa meitä.

Risteilypäivä osui keskelle viikkoa, joten laiva ei ollut tupaten täynnä. Kaikki sujui muuten hyvin, paitsi minä olin seurueesta ainut, joka ei meinannut osata käyttää kortteja, joilla sai ne perkuleen portit auki kummassakin satamassa.

Joka tapauksessa, yksi hienoimpia hetkiä oli istua laivan kannella ja katsella merta drinkkilasi kädessä. Tosin siellä pikkuisessa hytissäkin oli ihan kiva hengailla...ja käydä shoppailemassa, ostin jopa uutta parfyymia. 

Naakka on yltiöpäisen ihastunut karkkisushiin, -pizzaan ja -tacoon. Hän eli käytännössä koko päivän sillä karkkipizzalla, mikä onnistui oikein hyvin ainakin suurimman osan loppumatkasta - ihan viimeisinä tunteina alkoi kiukuttaa.

Tallinnassa pääsimme käymään Telliskiven alueella, missä en olekaan aiemmin käynyt. Se osoittautui todella käymisen arvoiseksi paikaksi. Siellä oli tunnelmaa: "nurmikolla" kulkevat ratikat, seinä- ja katumaalaukset, ihanat ja erikoiset talot sekä kauppakeskus, josta löytyi molemmille lapsille päällepantavaa.

Touhille esimerkiksi löytyi tuliaisiksi suosikkihahmo Huggy Wuggy -pehmolelu sekä paita.(itse hahmo on vähän kammottava) Sellaisia emme ole huomanneet Suomessa, joten tulipa kerrankin bongattua jotakin erilaista.

Päivän päätteeksi askelmittarissa oli 20 000 askelta ja toipuminen reissupäivästä kesti pari päivää :D Raskaan vuoden jälkeen oli ihanaa käydä matkalla, ja kaikessa oli uutuudenviehätystä pandemiavuosien jälkeen. 

Jäi myös fiilis, että Tallinnassa olisi mukavaa kiertää esimerkiksi taidenäyttelyitä ja sen sellaista aikuisporukalla. Tällä kertaa matkassa oltiin kuitenkin 9-vuotiaiden ehdoilla, jolloin matkanteko on omanlaistaan.

Seuraavalle risteilylle pääsisi kuudella eurolla, mikä jäi kyllä vähän polttelemaan. Olen iloinen, että alan taas vaihteeksi löytää elämästä nauttivamman puolen itsestäni :) 

PS. Oli mukavaa huomata, kuinka Naakka tutki laivaa rohkeasti ja reippaasti, kun oli kaveri mukana. Karkkihyllyllä toiminta oli varsinkin oikein määrätietoista.

PPS. Itse asiassa tunsin ajoittain itse olevani hieman pihalla - täytyi oikein keskittyä huomaamaan, että nyt ollaan vaihteeksi erilaisessa paikassa erilaisten maisemien äärellä.

PPPS. Täytyypä ehdottomasti käydä etelänaapurissa uudestaan.



tiistai 14. kesäkuuta 2022

Työpaikka!

Sellainenkin ihme tapahtui, että onnistuin saamaan työpaikan. Koko ammatinvaihtoprosessiin nähden tämä osuus oli helppo - en varsinaisesti hakenut työtä, satuin vain opiskellessa törmäämään oikeisiin ihmisiin. 

Työpaikka on määräaikainen, mutta samassa organisaatiossa on hyvinkin mahdollista saada työlle jatkoa. Työpaikka sijaitsee helpon matkan päässä kotoa ja tutustumiskäynti työpaikalla meni hyvin. Kerkeän lomaillakin ennen töihin menoa.

Tämän elämänalueen suhteen olo on kuin olisi kerrankin saanut jotakin valmiiksi. Niskavamma haittasi aikanaan valmistumistani ja torppasi ensimmäisen ammattisuuntautumiseni. Se otti koville. Sitten tulivat lapset ja lopullinen päätös siirtyä toisenlaisiin tehtäviin.

Tätä seurasi pari työvuotta toisenlaisia tehtäviä ja hakeutuminen koulutukseen, jossa vierähti taas pari vuotta. Todella monta epävarmaa vuotta, pysyvä hermovaurio niskassa ja muitakin terveyshuolia....en peittele, että mielenterveyskin on ollut kovilla, kun keho ei toimi.

Nyt näyttäisi pitkästä aikaa valoisalta - työpaikka on niin omaa ammattialaani kuin voin vain kuvitella. Työ on todella käytännöllistä, mutta vaatii vahvaa teoreettista osaamista. Luulen, että viihdyn työssä kunhan opin uudet kuviot.

Kyllä se myös jännittää. Olen 40-vuotias eikä minulla ole koskaan ollut tiettyjä normaaleja asioita kuten työpistettä ja sen sellaista. Olen kärsinyt tästä normaaliuden puutteesta, johon yksi pieni onnettomuus vuonna 2009 johti. Päällepäin minusta ei kuitenkaan näy, että mikään olisi vialla.

Tiedostan myös tehneeni valtavan suuren työn. Suoraan sanottuna, meinasin erinäisten asioiden takia lopettaa opiskelun monta kertaa kesken. Suurimpana haasteena koin huolen Naakan hyvinvoinnista. Ongelmista voitettiin monia.

Käytännön edut - lyhyt työmatka helpottaa todella paljon kulkemisiani. Touhi on vielä ensi vuoden päivähoidon piirissä, eli täytyy viedä ja hakea. Eskari on onneksi lähellä, vaikka toimiikin vähän liian monessa yksikössä viikon aikana (saimme lukujärjestyksen :D ).

Mutta, nyt on aikaa levätä, toipua ja kerätä voimia. Uskon, että niitä tarvitaan, kun syksy koittaa. Lapsetkin tarvitsevat nyt lepoa - luulen että syksyllä kouluun ja eskariin on taas mukava mennä.

PS. Minulle tulee todennäköisesti työasu. Tätä en ollutkaan ajatellut etukäteen. Sekin helpottaa elämää.

PPS. Nyt voisin kyllä ottaa itseäni niskasta niska- ja selkäjumpan suhteen :D 

PPPS. Kävelyä on ainakin tullut - eilen tehtiin pieni päiväretki, askelia tuli melkein 20 000. Ei ihme, että väsytti illalla.



sunnuntai 12. kesäkuuta 2022

Leikkipuistotoiminta - puistoruokailu

Alamme onneksi olla jo varsin hyvässä kunnossa ja normaali elämä onnistuu. Erityinen ilonaihe kesäloman alussa on ollut puistoruokailu. Se saatiin meidän lähipuistoon kuntalaisaloitteen avulla takaisin, kun olivat lopettaneet homman koronan takia ja sitten vaivihkaa muutenkin.

Eräs peruste Helsingissä asumiselleni on palveluiden lähisyys. Koska väkeä on suhteellisen paljon, on kannattavaa järjestää tapahtumia ja palveluita, joista tavallinen kaupunkilainen pääsee nauttimaan ja usein maksutta.

Korona-aika lopetti kaikenlaisen sosiaalisen toiminnan täysin, mutta nyt kaupunki alkaa taas tuntua olohuoneen jatkeelta. Tykkään, kun ulos lähtiessä on ihmisiä ja toimintaa - lähiaukiolla saattaa olla esimerkiksi tanssiharjoitukset, pelikentillä pelataan ja sopivalla avoimella paikalla tehdään vaikkapa taiji-harjoituksia. 

Takasin puistoruokailuun - se aloitettiin sodan aikana 1940-luvulla, ja se vastasi silloin suoraan elintarvikepulasta johtuvaan lasten ravitsemustilanteeseen. Perinne on jatkunut näihin päiviin asti. Joissakin puistoissa saa ruokaa läpi kesän, meillä juhannukseen asti.

Minä olen kotona kesä- ja heinäkuun, ja kävimme puistoruokailussa kuluneella viikolla joka päivä. Ruoka maistuu ulkosalla, ja helpottaa minunkin arkeani. Puistossa on jokin aktiviteetti aamu- ja iltapäivällä, ja nekin ovat olleet lapsille mieleen.

Ensi viikolla uima-altaaseen pitäisi tulla vesi, ja olenkin pohtinut, että aamupäivällä uidaan, sen jälkeen syödään ja sitten lähdetäänkin kotiin lepäämään. Ai niin, perjantainen siskonmakkarakeitto oli niin hyvää, että sitä haettiin kaksi lautasellista.

Meillä on hieno lähileikkipuisto - tilaa on todella paljon. Yksi miinus on, että paikkaa saisi jo hieman remontoida ja ehkä myös päivittää. Eri puolilla kaupunkia on paljon parempikuntoisia leikkipuistoja - ehkäpä resursseja riittää joskus tännekin.

Pitkäkestoinen ulkoulu on tehnyt hyvää lapsille - sisällä seinät eivät kaadu päälle niin helposti. Tosin riehuminen iltaa kohden kiihtyy edelleen oikein lahjakkaasti. Jos tulee sadepäivä, menemme kirjastoon päivittämään lukemistoamme. 

Pientä reissua on luvassa myös nyt kesäkuussa, mutta kerron siitä myöhemmin. Täytyy toivoa, että kesäloman sairastamiset olisi jo sairastettu. 

PS. Aiomme hyödyntää puistoruokailua juhannukseen saakka. Sen jälkeen olemme itse maisemissa vähemmän.

PPS. Puutarhapalstalle kuuluu hyvää. Tänään täytyy mennä taas ajelemaan nurmikkoa. Palstalla kukkivat nyt akileija ja särkynyt sydän.

PPPS. Onneksi tänään on luvassa oikein rauhallinen päivä. Muutama siivousprojekti olisi kyllä suoritettavana.





torstai 9. kesäkuuta 2022

Sekin oli koronaa

Koskapa lähisukulaiseni ilmoitti meillä vierailtuaan tehneensä positiivinen koronatestin, saimme mekin kotitesteistä positiiviset testitulokset. Tämä korona oli kyllä todella lievä edelliseen verrattuna. Erona kausiflunssaan se tarttui järjestelmällisesti jokaiseen perheenjäseneen.

Perheenjäsenten lisäksi saimme sen toki siirrettyä myös lähisukuun. Täytyy toivoa, että kaikki menisi hyvin. 

Tässä kohtaa on hyvän maun rajoissa ilmoittaa, että kiersinpä jälleen Poronpolun Lopella, siis 22 km. Hyvällä tuurilla sekä keuhkot että sydänlihas pelittävät oikein hyvin - kortisonikuurin vedän kyllä varuiksi. 

Poronpolulla oli oikein kesäistä. Lämpöä oli noin 20 astetta, ja ilma oli kostea. Koska reitti on paikoin vaikeakulkuinen (jyrkät nousut ja laskut, irtokivet ja juurakot), vauhti oli oikein hidas koko matkan. Nesteytyksestä huolehdittiin.

Siitä huolimatta, viimeiset viisi kilometriä olivat tavalliseen tapaan oikein raskaat. Noin pitkä kävely ottaa jalkoihin, ja askel alkaa lyhentyä. Onneksi tiellemme sattui loppumatkasta pieni "käärme" (vaskitsa), joka ylitti tien edestämme oikein liukkaasti. Sen jälkeen totesin, että kannattaa jaksaa vielä pari kilometriä - ei huvittanut enää jäädä esimerkiksi tielle makaamaan :D 

Alkumatkasta jaksoi seurata luontoa. Ihan uskomaton vihreys kaikkialla! Näimme myös esimerkiksi erilaisia perhosia. Juurikin käärmeiden takia piti silmäillä polkua tarkasti. Kyypakkaus oli mukana, samoin allergialääkkeitä. 

Viikonloppu oli ihanan rauhallinen...paitsi että mukana oli myös koiranpentu, joka kävi ajoittain hermoille kuten kakarat yleensä :D Hän ei päässyt mukaamme Poronpolulle, matka oli liian pitkä. Eipä tullut sometettua, kun silmälasien ja puhelimen välissä oli kokonainen pieni koira. 

22 km "päiväkävelyä" on jo pitkä matka useimmille meistä. Se on myös välistä todella epämukavaa. Miksi sitten lähden suorittamaan homman 1-2 kertaa vuodessa? 

Luulen, että itsetunnon kohotus on yksi suurimmista syistä. Liikunnallinen itsetuntoni on erinäisistä syistä kokenut pahoja kolautuksia viimeisen 15 vuoden aikana. Moni asia ei onnistu, mutta pitkä matka rauhalliseen tahtiin onnistuu <3 

Mahdollisuuksien mukaan uusi kierros odottaa syksyn puolella. Nyt pääsin ilokseni näkemään suolla alkukesästä kukkivia kasveja. Ehkäpä seuraava reissu tapahtuu sieniaikaan!

PS. Minulla oli jo jonkin verran oireita kävellessä. Moukan tuurilla keuhkot ovat kasassa ja sydänlihas kunnossa. En suosittele tuollaista lenkkiä koronassa, vaikka sen tahattomasti tulin tehneeksi.

PPS. Muu perhe alkaa olla jo kunnossa, minäkin melkein. Vetäisen kuitenkin kortisonikuurin varuiksi.

PPPS. Tunnen olevani "so last season", kun käyn tänään kaupassa maskin kanssa. En mene turhaan mihinkään - jääkaapissa on lähinnä valo, eli nyt on jo pakko.






maanantai 6. kesäkuuta 2022

Flunssaa ja ärsytystä

Niinhän siinä sitten kävi, että flunssa iski perheen aikuisiin ihan lähisuvun mittakaavassa. Tartunta-aika oli niin pitkä, että ehdin jo aiemmin iloita, kun pysyin terveenä. Onneksi ei ole ihan mahdoton tauti - ärsyttävä silti.

Lapset sentään paranivat. Viime päivinä on ollut hivenen ärsyttävää selittää, ettei kesäloma tarkoita sitä, että kolmen ensimmäisen päivän aikana on jo kierretty kaikki kaupungin huvilaitokset. On kuulemma todella tylsää jo nyt. Niin, lapsuus on.

Juu-u, kesäflunssa ei ole todellakaan vieras asia perheessä. Silti se tulee aina yhtä suurena yllätyksenä. Joku yksittäinen angina sattuu usein keskikesäänkin, mutta onneksi ei näitä flunssia ennen koulujen alkua. 

Piru sentään, olen viime aikoina todella pohtinut, miten saada suihkuun menemistä inhoava yhdeksänvuotias sinne suihkuun. Tyyppi tykkää kyllä olla siellä suihkussa eikä nyt enää saa sentään raivaria, mutta vastustaa sitä menemistä viimeiseen saakka. 

Ei puhettakaan, että Naakka nyt ainakaan kävisi omatoimisesti. Joo, voin muistuttaa ja patistaa, mutta olo on jokseenkin provosoitunut tämän (ja varmaankin monen muun) asian kanssa. Juhuu, seuraavaksi pitäisi varmaankin harjoitella tukan pesua itse, voi viddu.

Itsehän en voi samaistua tunteeseen - menen aina suihkuun pakoon meidän perheen vilskettä :D 

Nukkumiseni on ilman flunssaakin ollut huonoa jo pidemmän aikaa. Sekin ärsyttää. Lapset ovat myös olleet erilaisine tilanteineen oikein vilkkaita aamuyöstä, ja heränneet pirun aikaisin päivästä riippumatta. En tykkää kesäyön valosta.

Lapset ovat muuten siirtyneet viimein omiin sänkyihinsä - tai käytännössä Naakka yläsänkyyn. Kasvamista siis tapahtuu meilläkin. Tai siis, eipä tuo ole haitannut, kunhan eivät minun sänkyyni tule - tila loppuu kesken.

Kyllä tämä on varmaankin jotakin jälkistressiä todella tiukasta vuodesta. Nyt helpottaa - palaan yksityiskohtiin myöhemmin. Tässäkin asiassa on mentävä askel kerrallaan. Kyllä se siitä.

PS. Uskon, että yskä pysyy kortisonin vuoksi vähäisenä, kuten on ollut viime infektioissa koronaa lukuun ottamatta.

PPS. Luulen että tämä suihku- ja pari muutakin vääntöä liittyvät nepsy-piirteisiin. Naakka ei ehkä tässä vaiheessa itsekään voi tehdä suihkuärsytykselle enempää. Onneksi saamme hänet pesulle säännöllisesti.

PPS. Toivon todella, että nukkumisesta tulee taas iisimpää. 






keskiviikko 1. kesäkuuta 2022

Kahdeksan kupillista lämmintä kaakaota

Niinhän siinä kävi, että toissayönä Touhi alkoi yskiä ja valittaa kipeää oloa. Eipä vältytty alkukesän flunssalta tänäkään vuonna. Naakallakin oli kurkku kipeänä koulusta tullessa, ja niin hänelläkin alkoi flunssa.

Välivaihe opiskelujen loppumisen ja lasten kesäloman välillä jäi oikein lyhyeksi :D Hyvällä tuurilla saan lapset kouluun ja päiväkotiin perjantaina. No, eiköhän tämän kestä, nyt muksuista on ainakin toisilleen seuraa.

Minä en kyllä aio nyt saada flunssaa. Tarkoitukseni on lauantaina Naakan kevätjuhlan ja todistustenjaon jälkeen suunnata hetimmiten junalle ja perinteistä kävelyviikonloppua viettämään. Eli siis, hoidan flunssapotilaita sairastumatta itse - toivottavasti suunnitelmani pitää.

Sinänsä kotoilu on ihan ok - on dvd:t (telkkari alkaa olla niin rikki, etteivät älyominaisuudet toimi, uusi tilattu). On palapelejä, kirjoja ja sen sellaista. Rva:lla riittää todellakin kaikenlaisia siivousprojekteja. Lapset ovat toistaiseksi suhteellisen kilttejä...mutta.

Lähdin illalla neljän kilometrin "raivolenkille", kun viimein sain toisen aikuisen kotiin. En nyt sentään ollut aivan raivoissani, mutta kyllä se neljän seinän sisälläolo kellon ympäri koville ottaa. Oli vähän kurja sää, mutta kävely oli bueno.

Tsekkasin samalla puutarhapalstan - kolme neljästä maissintaimesta oli pystyssä myrskysäästä huolimatta! Viilipurkissa kasvatetuilla taimilla ei ymmärrettävistä syistä ole vielä kovin hyviä juuria, kävin toissapäivänä taputtelemassa niitä pystysuoraan asentoon.

Naakka on yleensä flunssan alussa todella kurkkukipuinen. Nyt hän voi jo paremmin ja on lähinnä tukkoinen. Touhi ei ole onneksi ainakaan vielä alkanut erityisesti yskiä. Jospa tauti menisi tällä kertaa ilman kurkunpääntulehdusta.

Eilen selvittelin erinäisiä asioita Te-toimiston kanssa. Minun täytyy selvittää opiskeluni heille, ja sain sovittua, että teen selvityksen, kun todistus saapuu. Ajattelin ensin hakea sen yliopistolta, mutta ehkä on helpompaa, jos se tulee postissa.

Kotosalla olisi vuorossa pakastimen sulatus. Tiedän, se olisi todellakin fiksua tehdä pakkasilla. Silloin ei ollut aikaa. Myös sämpylöiden leivontaa on pyydetty, joten taidan pysyä aamupäivän lähinnä keittiössä, kunhan selviän aamukahvista.

PS. Kaakao ei olekaan maistunut kuukausiin - eilen lämmitin sitä lapsille kahdeksan kupillista...lisääkin olisi mennyt.

PPS. Uusi televisio on tosiaan tilattu. Entinen on oikein loppuun asti käytetty. Kauankohan kestää, ennen kuin uusi on meillä kotona.

PPPS. Tänä iltana taidan mennä istuttamaan taimia. Sää oli eilen sellainen, ettei istutuksista olisi tullut mitään.



sunnuntai 29. toukokuuta 2022

Tehokas lauantai ainakin osittain

Eilen oli tehokas päivä - tosin tehokkuuteni tunnit osuivat päivän alkupäähän. Kävin nimittäin kesäsateessa (eikä niin pienessä) hoitamassa puutarhapalstaa. Sen jälkeen kävimme vielä Naakan kanssa kirjastossa.

Tuollainen combo on oikeastaan käytännössä unelmieni vapaapäivä. Palstahommat eivät tulleet valmiiksi enkä voinut lainata kirjastosta mitään itselleni, koska edellisetkin omat kirjani ovat täysin kesken. Kuitenkin, kävin niissä paikoissa, joissa halusin käydä.

Ensi viikolla haluan käydä uimahallissa. Se menee kiinni ja antaa tilaa maauimalalle kesän ajaksi. Harmillisesti liput joita minulla on, käyvät vain sisäuimahalliin. No, onneksi sisäuimahalli on auki vielä juhannukseen asti.

Touhi-pieni vietti eilen melkein koko päivän naapurin poikien luona. Jossakin vaiheessa lähetin Naakan kysymään, onko kaikki ok :D Touhi ei silloinkaan vielä tullut kotiin. On upeaa, että viihtyvät - leikkitreffejä ei ole tarvinnut erikseen sopia.

Palatessaan kotiin T. oli väsynyt ja kiukkuinen. Mikään ei ollut hyvin ja iltapalakin meni kiukutteluksi - väsymyksestä ei kuulemma tietenkään ollut kyse. Touhi rentoutui lopulta vasta, kun luin hänelle kirjastosta lainaamaani Minttu-kirjaa.

On pieni ihme, että Touhi tykkää Mintuista - yleensä mikään missä on tyttö, ei käy. Siinä missä Naakka tykkää mielellään leikkiä poikien kanssa, näyttää Touhi tällä hetkellä vierastavan tyttöjä oikein paljon. Ehkä tämä muuttuu joskus :) 

Toisaalta, Touhi tykkää kuunnella ns. realistisia kertomuksia. Mielikuvitusolennot tai eläimet eivät ole ollenkaan niin suosittuja kuin ihmiset ja mielellään suhteellisen arkisessa miljöössä.

Naakkaa jännitti kirjastossa oikein paljon, kun tuli tilanne, jossa piti asioida kirjaston henkilökunnan kanssa. Naakka on sinänsä rohkea ja puhelias, mutta luultavasti häneltä puuttuu pandemia-ajan lapsena harjoitusta sosiaalisista tilanteista...ja toki on ok jos ujostuttaa.

Kirjojen kanssa ei jännittänyt - mukaan tuli kaikenlaista Astrid Lindgrenin tuotannosta Aku Ankkoihin. Olen iloinen, kun Naakka tykkää lukea. Lukuharrastuskin on harrastus, vaikka sitä ei välttämänä sellaisena pidettäisikään.

Tänään olemme iloisia päästessämme iltapäivällä juhlimaan yksiä nelikymppisiä! Täytyy seuraavaksi terästäytyä ja lähteä hankkimaan lahjaa. Muutamia muitakin tarvikkeita täytyy hankkia - siispä päivän töihin ja toimiin!

PS. Synttärisankari tykkää pelimaailman asioista - siispä sen tyypin lahja!

PPS. Ääh, meillä olisi vuorossa siivousta ja järjestelyä asunnossa, suuntana lastenhuone.

PPPS. Olen sentään jo keksinyt, mitä syömme maanantaina - spaghetti bolognese olisi tällä kertaa vuorossa.



lauantai 28. toukokuuta 2022

"Ruotsi on todella kivan kuuloista"

Touhilla oli kiukku päällä eilisiltana - ymmärrettävästä syystä. Hänen iltajuomisiaan pitää rajoittaa, sillä pidätyskyky yöaikaan ei välttämättä ole kovin hyvä. Touhi itse taas haluaisi kitata sitä vettä juuri ilta-aikaan. 

Harhauttaakseni viisivuotiastani, aloin soittaa hänelle erikielisiä lastenlauluja. Kuuntelimme eri lauluja muun muassa saksaksi, ruotsiksi ja saameksi. Ruotsinkielinen kappale oli Vaaheramäen Eemelin "hevoslaulu", nimi ei nyt tule mieleen.

Kun soitin videota ja katselimme Vaahteramäen tapahtumia, tuli Naakkakin kuuntelemaan. Kuunneltuaan hetken hän totesi, että ruotsi on hänen mielestään todella kivan kuuloista. Myös Touhi oli samaa mieltä. Toisin oli 90-luvulla.

Opin ruotsin opiskelun alkaessa vuonna 1994, että se ei todellakaan ole cool. Jotenkin onnistuin itsekin suhtautumaan negatiivisesti siihen, miltä ruotsi kuulostaa. Teini-iässä mielipiteet ovat muutenkin polarisoituneita.

Kuitenkin, siis kertomatta kenellekään, ruotsin opiskelu oli ihan kivaa, ja se sujui minulta seiskaluokalta lukion loppuun helpommin kuin esimerkiksi englanti. Aika ei vielä ollut sellainen, että kieliä olisi kuullut kuin televisiossa.

Paikkakuntani oli todella yksikielinen. Missään ei kuullut tasan mitään muuta kuin suomea. Peruskoulun loppuun mennessä olin aloittanut englannin, ruotsin ja saksan opiskelut. Kaikki oli kuitenkin irrallaan todellisuudesta, kieliä vain opiskeltiin.

Naakan ja Touhin tilanne on täysin erilainen. He kasvavat ympäristössä, jossa kotikieliä saattaa yhtessä koululuokassa olla toistakymmentä. Molempien mielestä se, että kavereiden perheissä kuulee eri kieliä, on täysin normaalia. Molemmat myös opiskelevat jo vierasta kieltä, Naakka syksystä alkaen jo neljää.

Kuitenkin, suomalaisten kielitaito on heikentynyt englantia lukuun ottamatta. Luulenpa, että tämä johtuu lähinnä siitä, että kielten opiskelu vaatii työtä. Toki on oppimisvaikeuksia ja silloin ei kannata, mikäli ei yhtään kiinnosta. Joka tapauksessa, plussaa on, että homma aloitetaan nykyään aikaisin ja kielten opiskelua näin normalisoidaan.

On oikeastaan hieman ristiriitaista, että lopulta minun kouluaikanani opiskeltiin ja opittiinkin enemmän kieliä, vaikka niitä ei varsinaisesti käytetty. Ne pystyttiin kuitenkin "herättelemään" ikäluokkani siirtyessä opiskelemaan ja esimerkiksi vaihtovuosiksi eri maihin. 

Nykynuorten kielitaito ei kai sitten ole kovin monipuolinen. Katsotaan, miten omien lasteni käy. Molemmat tuntuvat olevan ainakin nyt kiinnostuneita eri kielistä. Kiinnostus voi muuttua tai sitten se säilyy.

PS. Minullekaan ei olisi pahitteeksi nyt kesällä treenata eri kieliä.

PPS. Naakka odottaa englannin alkamista eikä ihme - sitä tarvitaan oikein monissa peleissä :D 

PPPS. Puhuminen on sitten eri juttu - lapsilleni se näyttää luontevalta, minusta on tällä hetkellä ihan kamalaa keskustella yhdelläkään vieraalla kielellä, vaikka ymmärtäisin ihan hyvin. Toivon hieman rohkaistuvani. Olin nimittäin ihan hyvä puhumaan englantia esimerkiksi parikymppisenä.



keskiviikko 25. toukokuuta 2022

Taimitarhalla ja onnettomuus

Alan vanhetessani osoittaa merkkejä puutarhahulluudesta - no en ihan, puutarhapalstaani kuvaa parhaiten sana "mummolan takapiha". Tällä hetkellä osa palstaa näyttää ehkä eniten tunkiolta, kunnes risusavotta joskus valmistuu.

Hulluus ilmenee kalenterin kyttäyksenä "nyt pitäisi kyllä jo istuttaa sitä ja tätä..." Tänään koittikin suuri etappi: kevään taimiostokset! Siemenperunoita ei valitettavasti saatu - ehkäpä löydämme niitä vielä jostakin...

Palstalle tulee kuitenkin kaksi puutarhavadelmapensasta. Minulla on niille paikka..öö...sen risukasan alla. Täytyy siis työskennellä vielä. Lisäksi ostin kaksi pionia ja raparperin (mikään näistä ei selvinnyt talvesta). 

Kaksi tainta kesäkurpitsaa löytyi onneksi, ja kotona olen kasvattanut maissintaimia. Heräteostoksena ostin vielä sormustinkukan - täytyypä vielä lukea sen hoidosta.  Seuraaville päiville on luvattu sateita, mutta katsotaan, jos joskus onnistuisi.

Puutarhahulluus on edennyt näköjään niin pitkälle, että kerron ensin siitä enkä Touhista. Touhille nimittäin sattui pari päivää sitten onnettomuus. Hän kaatui rappukäytävässä, siis portaissa suoraan leualleen.

Minä skannasin ensin mielessäni kaiken niskasta päähän ja hampaisiin. Veri tuli kuitenkin leuasta ja kun katsoin, siellä oli käytännössä reikä, läpimitaltaan kolme senttimetriä. Soitto lapsen isälle töihin, ja Touhille saatiin lääkäriaika tunnin päähän. 

Touhi palasi lääkäriltä kolme tikkiä leuassaan. Toimenpide oli sujunut hyvin, Touhi oli ollut totista poikaa. Kotiin palattuaan hän kyllä soitteli jokaiselle isovanhemmalle erikseen ja oli tikeistä oikein ylpeä. 

Täytyy sanoa, että polveni hieman notkahtivat, kun tsekkasin haavan. Harmitti myös, että leuan täytyi olla todella kipeä. Myöhemmin siihen ei ole onneksi sattunut, ja tikitkin poistetaan jo alkuviikosta. Touhi onkin ensimmäinen lapsi meillä, joka on satuttanut itsensä tikattavaan kuntoon. 

PS. Touhi on kulkenut rappusia onnettomuuden jälkeen erityisen varovasti. Heti seuraavana päivänä onnettomuuden jälkeen hän kyllä vietti seitsemän tuntia kevätretkellä Nuuksiossa.

PPS. Kun lasta sattuu, elämän perusarvot kuten terveys ja läheisten hyvinvointi näkyvät ainakin hetken tavallista kirkkaampina.

PPPS. Kyllä, odotan, että pääsen pian palstalle...



sunnuntai 22. toukokuuta 2022

Finaali häämöttää!

 Alan onnekseni olla jo lähellä finaalia opiskeluvuoteni kanssa. Toivoakseni kulunut viikonloppu oli viimeinen, jonka vietin opiskelujen parissa. Viikonloppuopiskelu saa nyt todellakin riittää kuten muukin opiskelu.

Olen toki valittanut työn määrästä ja välillä laadustakin, mutta täytyy mainita, että monia kiinnostavia asioita on käyty läpi, ja opinnot olivat todella sosiaaliset. Koronarajoitukset olivat toki vielä päällä suurimman osan aikaa, mutta kasvokkain nähtiin monta kertaa.

Vielä pitää jaksaa viisi arkipäivää. Niiden aikana saan valmiiksi loppututkielman sekä yhden parin sivun esseen. Sen jälkeen opiskelut ovat paketissa. Uskomatonta!

Koska lähetin tänäkin viikonloppuna lapset muualle, he pääsivät onnekseen tapaamaan serkkupoikaa muutaman viikon "tauon" jälkeen. Hetket vauvaserkun kanssa olivat menneet hyvin, ja toivottavasti vauva ei täysin uupunut näihin marakatteihin...

Lasten mielestä hauskinta oli pitää "tuijotuskilpailua" vauvan kanssa. 3-viikkoinen jäbä oli tykännyt tuijottamisesta oikein paljon ja näyttänyt todella mietteliäältä. On hauskaa, että Naakka ja Touhi pääsivät seuraamaan vauvanhoitoa imetyksestä vaipanvaihtoon ja vaunulenkkiin.

On hienoa, että saamme suhteellisen läheltä seurata serkkupojan kasvua. On myös mukavaa, että suku hiljalleen kasvaa. Sukumme ei ole suurensuuri, joten jokainen uusi tulokas on pieni ihme. 

Viikolla on luvassa paljon menoja. On Naakan psykologin loppukeskustelu, Naakalla on kaverin Hoplop-synttärit (muoti-ilmiö pandemiavuosien jälkeen) ja eräs ystävä täyttää 40 vuotta, ja meidän perhe on kutsuttu kahveille.

Jossakin välissä pitäisi poiketa taimitarhalla puutarhapalstaa varten. Kävin aamulla huhkimassa risusavottaa vähän parempaan vaiheeseen. Vielä täytyy jaksaa, ja tarvitsen asiassa apuakin, jota onneksi saan. 

Kotona olisi kaikenlaista järjestelyä sarjassamme kaapit ja laatikot. Olen kuitenkin päättänyt, että asioita joita ei ole pakko hoitaa tiettyyn aikaan, hoidan jaksamiseni mukaan. Vuosi on ollut sen verran raskas, että on pakko hieman relata.






lauantai 21. toukokuuta 2022

Naakka 9 vuotta ja kuulumisia

Naakka on pärjännyt tänä keväänä koulussa viime syksyiseen verrattuna todella hyvin. Ääni, meteli ja kiire haittaavat keskittymistä, ja niitä on koulussa helpotettu esimerkiksi vastamelukuulokkeilla, "syrjäisellä" istumapaikalla ja pienillä joustoilla. Näin Naakka on saanut käytyä koulua tavallisessa luokassa, melkein tavalliseen tahtiin.

Naakka on myös käynyt psykologilla kevään ajan. Psykologi on tehnyt erilaisia testejä, joiden lopputulemana psykiatrin vuodenvaihteessa torppaamat autismitutkimukset jatkuvat taas. 

Jotenkin kuvittelisi, että homma ratkeaisi sentään alle vuodessa, mutta näköjään ei. Täytyy vain toivoa, että ainoan kaupungissa asuvan isovanhempamme rahkeet riittävät Naakan kuljettamiseen jatkossakin - keskellä päivää tapahtuvat poliklinikkakäynnit ovat töissäkäyville vanhemmlle hivenen hankalia.

Sinänsä diagnoosilla ei ole merkitystä - neuropsykologiset erityispiirteet Naakassa ovat olleet olemassa aina, ja Naakka voi myös saada niihin tukea. Kuitenkin, kun tutkimukset ovat näin pitkällä, on mielekästä saattaa ne myös loppuun. 

Lisäksi, Naakka on fiksu tyttö, ja havaitsee jo, että tietyt asiat eivät suju kuten ikätovereilla. Tämä on ehkäpä tärkein syy, miksi haluamme selvittää asian. Naakka ei itse tiedä, mitä häneltä tutkitaan. En halua hämmentää häntä kertomalla, että ehkä on kyse autismista tai sitten ei.

Mikäli autismi todetaan, Naakka saa toki tietää. Itselleni piirteet ovat siinäkin mielessä tuttuja, että lähisuvussa on muitakin henkilöitä samankaltaisilla piirteillä varustettuna. 

"Prosessista" huomimatta Naakka on edelleen samanlainen kuin aina ennenkin - aivan vastustamattoman ihana pieni ihminen, jolla on suuri sydän ja paljon puhuttavaa. Yhdeksän vuotta tuli täyteen, ja synttäreitä juhlittiin sekä isovanhempien luona että Hoplopissa. 

Isoja asioita hänen elämässään on oma perhe, ja tällä hetkellä erityisesti alle kuukauden ikäinen serkkupoika. Serkkua on odotettu vuosia - nyt hän on täällä <3 

Naakka on onneksi vielä todella leikkiväisessä iässä - toivottavasti tämä ikä kestää pitkään. Leikin itse aikanaan, hmm, varmaan seiskaluokalle asti, pikkusisaren kanssa ehkä vielä pidempään. Ehkäpä palaan takaisin leikki-ikään kun vanhenen :D 

PS. Hoplop-synttärit olivat perheemme ensimmäiset. Pariin vuoteen tämä ei olisikaan ollut mahdollista. Synttärit onnistuivat erittäin hyvin ja Naakka oli tyytyväinen.

PPS. Piirtäminen on myös nyt eräs Naakan lempipuuha. Hän kieltäytyi hommasta melkein täysin monen vuoden ajan, mutta nyt piirtäminen on hauskaa.

PPPS. Luulen että Naakka nauttii kesälomasta todella paljon. Koulunkäynti aistiyliherkkyyksillä on kuormittavaa, vaikka usein Naakka tuleekin koulusta kotiin ihan tyytyväisenä. Palautuminen vie aikaa, mutta sehän tekee hyvää ihan jokaiselle. 



perjantai 20. toukokuuta 2022

Pitkästä aikaa

Huomaan yhtäkkiä olevani pisteessä, jossa koulu- ja opiskeluvuosi alkaa olla lopussa. Oikein työläät (toki antoisat) vuoden mittaiset opintoni alkavat olla todella lähellä päätepistettä. Naakka pääsee kolmoselle ja Touhi eskariin - tätä ennen saamme kuitenkin viettää kesälomataukoa.

Erinäisistä syistä johtuen harjoitteluni aikana oli yhteensä 2,5 viikkoa, jolloin harjoittelua ei voinutkaan suorittaa. Tämä muutti jäljellä olevan ajan kiireiseksi, ja opinahjoni päätti hieman helpottaa suorituksiani tilanteessa, jossa minulla ei olisi enää ollut mahdollista joustaa.

Leikkipuistossa pidettiin pitkästä aikaa kevätrieha pomppulinnoineen, voi varmaan kuvitella, kuinka innoissaan molemmat lapset olivat. Tilanne tuntui juhlalliselta siksikin, että leikkipuistotoimintaa on kaupungin toimesta kurjistettu vuosi vuodelta, ja lopulta jäljellä olisi ollut jo kolmas kesä, jolloin puistossa ei ole ollenkaan toimintaa.

Alueen vanhemmat olivat kuitenkin tarkkoina ja kuntalaisaloite toi lopulta avoimen kesäkuun puistoruokailuineen. Tämä oli todella positiivinen yllätys - jos vielä vesikin saataisiin uima-altaaseen...se olisi kyllä jo melkein liikaa toivottu ;) 

Kävelin eilen opiskelupaikasta kotiin. Matkaa kertyi yhteensä kuutisen kilometriä (koko päivälle tuli askelmittarin mukaan 9,5 km. En ole vähään aikaan kävellyt näin pitkiä matkoja. Mikään paikka ei ollut millään muotoa kipeä, mutta koska älypäänä unohdin astmalääkkeen kotiin, niin keuhkot eivät oikein tykänneet.

Sinänsä pitkien matkojen kävely (ei huippuvauhtia) on minulle todella mieluista. Tykkään kävellessäni kuunnella musiikkia, mutta toisaalta on mukavaa ihan vain katsella maisemia. 

Kaupunki tuntui olevan täynnä katusoittajia ja erilaisia tapahtumia. Se tuntuu koronavuosien jälkeen aivan ihmeelliseltä - samoin Senaatintorille palanneet turistibussit. Huomaan viihtyväni alkukesän kaupunkinäkymässä todella hyvin nyt, kun rajoitukset ovat ainakin toistaiseksi poistuneet :) 

On muutenkin kuin Liisa Ihmemaassa -olo. Viimeksi tänä aamuna se iski, kun olimme Touhin kevätjuhlissa. Viimeksi oltiin päiväkodin kevätjuhlassa, kun Touhi oli kolmevuosias. Sama aika on muuten mennyt päiväkotikuvien ottamisesta. Nyt ne piti ottaa, mutta sehän sitten peruuntui kasvatusalan lakon takia.

Touhi ei suostunut laittamaan minkäänlaisa siistejä vaatteita, eli juhlat tulivat ja menivät verkkareissa ja t-paidassa. Touhi kuitenkin lauloi monta laulua muiden esiintyjien mukana ja oli tyytyväinen, kun vanhemmat olivat katsomassa, ja aamupalalla sai kakkua. 

Naakallekin on tulossa kevätjuhlat, mutta en ole vielä selvittänyt tarkemmin, millainen politiikka juhlien suhteen on. Naakan edelliset juhlat olivat eskarin joulujuhlat :D , eli hänelläkin on jäänyt oikein monta juhlaa välistä. Toivottavasti pääsemme osallistumaan niihinkin.

PS. Haluaisin edelleenkin kävellä päivittäin pidempiä matkoja kuin nykyään kävelen. Tähän tarvittaisiin harmittavasti lisää aikaa, jota ehkä järjestyy, kun Touhi on suurin piirtein Naakan ikäinen :D 

PPS. Väännän vielä noin viikon verran loppututkielmaani, ja sitten se saa luvan olla valmis.

PPPS. Veri vetää puutarhapalstalle ihan jatkuvasti, ehkäpä huomenna pääsen taas hommiin. Yrttihyllystä löytyi uusi sitruunamelissa, koska nykyinen ei näemmä selvinnyt talvesta.




maanantai 9. toukokuuta 2022

Ei ole asiaa, jota jompikumpi ei tekisi

Minulla ja lasteni isällä on läpi perhehistorian ollut systeemi, jossa ei ole olemassa asioita, joita jompikumpi meistä ei tekisi. Toki systeemi ei ole aukoton - lapset tietävät, mistä jompikumpi meistä tietää enemmän tai vähemmän.

Kuitenkin, kotitöistä lasten kaikenlaiseen hoitoon kumpikin pystyy toimimaan tarpeen mukaan. Toki on asioita, jotka ovat esimerkiksi minun mielestäni tyhmiä, koska en ole niissä niin hyvä, mutta lapset ovat nähneet jommankumman vanhemman tarttuvan toimeen silloin kun täytyy tarttua.

Kuitenkin, vielä nykypäivänä löytyy paljon ihmisiä, jotka esimerkiksi ajattelevat, ettei perheen miehille voi antaa imuria käteen...tai että naisen paikka on kotona hoitamassa lapsia niin kauan että uudestaan työelämään pääsy vaatii jo todella paljon.

Olen kyseenalaistanyt perinteisiä sukupuolirooleja niin kauan kuin muistan. Näin lapsuudessani kavereiden perheissä esimerkiksi tilanteita, joissa imuroitiin kun perheenisä oli poissa - isä ei voinut sietää imurin ääntä. Myös perheen tytärten velvoittaminen kotitöihin ja pikkusisarusten hoitoon samalla kun perheen pojat saivat vapaata, tuli tutuksi.

Valitettavasti tiettyjen isovanhempieni toimesta tuli myös tutuksi, että poikien pärjääminen koulussa on arvokkaampaa kuin tyttöjen - aargh, raivostuttaa vieläkin! 

Tytön ja pojan äitinä haluan opettaa, että esimerkiksi kotityöt kuuluvat kaikille, ja kaikilla on oikeus ja velvollisuus niiden tekemiseen (tai siirtämiseen myöhemmäksi, mikäli on aika ottaa rennosti). Pienemmistä huolehtiminen, oli se sitten ihmis- tai eläinlasten, kuuluu myös tasapuolisesti molemmille sukupuolille. 

Millä perinteisiä sukupuolirooleja voisi puolustaa? Vaikea keksiä, pippeli ei nimittäin estä esimerkiksi siivoushommia millään tavalla. Ehkäpä perinteisessä agraariyhteiskunnassa on ollut kätevämpää ja "siveämpää", kun on erilliset työtehtävät ja oleskelu eri tiloissa.

Mikäli lasteni sukupuoli-identiteetti versoaa johonkin suuntaan tulevaisuudessa, haluan tukea sitä. En koe esimerkiksi sukupuolivähemmistöjä itselleni uhkana tai naiseuteni jotenkin heikentyvän erilaisten ihmisten olemassaolosta.





perjantai 29. huhtikuuta 2022

Epävakautumista ja normalisoitumista

Ruoka. En ole ihan varma, näkyykö ruuan kallistuminen (tulevaisuudessa pitäisi kallistua vielä enemmän) vielä perheeni taloudessa. Suoraan sanottuna, olemme menneet hyvin yksinkertaisella linjalla viime aikoina kiireen takia, onneksi lapset eivät vaadi kummoisia.

Meillä on piakkoin puutarhapalstalla kevätkylvöjen aika. Tulee väkisinkin mieleen, että ehkä kannattaa kylvää tänä vuonna sellaista, mikä oikeasti kasvaa ja tulee ruokapöytään. Ehkä tilanne ei ole ihan niin vakava, mutta puutarhapalstaan liittyvät ajatukseni ovat hieman erilaisia kuin aiemmin.

Tavallaan, tällainenhan olisi tietynlainen paluu juurille. Puutarhapalstat ja muut kaupunkipuutarhat ovat historiallisesti tarjonneet kaupunkilaisille mahdollisuuden viljellä ruokakasveja: perunoita, kaalia, juureksia...

Vaikka moni meihin vaikuttava asia maailmalla on hivenen solmussa, hyvääkin tapahtuu. Naakan koululla oli tilaisuus, jossa koko koulu oli salissa samaan aikaan seuraamassa yhteistä ohjelmaa :) Tämä ei olisi normaalina aikana todellakaan mikään juttu. Nyt on kuitenkin helppo nähdä, minkä takia Naakka suorastaan "lensi" palatessaan kotiin.

Perhepiiriämme on myös kohdannut iloinen perhetapahtuma! Palaan asiaan myöhemmin :) 

Touhinkin päiväkotielämä normalisoituu taas hieman päiväkotikuvauksen merkeissä! Touhista ei ole otettu päiväkotikuvaa viimeksi kuin kolmevuotiaana, joten kyllä tätäkin on odotettu. Toivottavasti T. itse on samoilla linjoilla ;) 

Elän ajankäyttöni kanssa tällä hetkellä käytännössä kädestä suuhun. Yritän nopeasti tehdä mahdollisimman hyvää työtä, ja yhden rupeaman jälkeen on vuorossa seuraava. Selviän työmäärästä jotenkuten, mutta se on koko ajan sillä hilkulla.

Opiskeluni vaikuttaa tällä hetkellä moneen asiaan, eikä vähiten lapsiini. Olen ottanut ihan suoraan puheeksi toistuvasti heidän kanssaan, mistä johtuu, että äiti on nyt hieman etäällä. Se ei ole äidistäkään hauskaa, mutta onneksi tilanne on välilaikainen - tosin vuoden mittainen väliaikaisuus on lapselle pitkä, se on minullekin pitkä.,

Joka tapauksessa, joka päivä ollaan askel lähempänä tilanteen normalisoitumista, onneksi. Ainoat "vapaat" hetket sitten viime heinäkuun koin joululomalla, ja mikäli koronan sairastamisen voi laskea lomaksi, silloin. Muuten olen työskennellyt seitsemänä päivänä viikossa,  ja nyt pitää vielä jaksaa noin kuukausi, huh!

PS. Ajalta harkan jälkeen odotan kokkaamista. Tätä on itsekään vaikea uskoa - näemmä, kun säännölliseen ruuanlaittoon ei ole aikaa, sitä alkaa ikävöidä.

PPS. Kurkkaan huomenna puutarhapalstan. Josko kaikki jäät olisivat sentään edes sulaneet.

PPPS. Meidän iso pieni poika Touhi <3 Joulupukin tuoma lammas on pehmoleluista ykkönen. Sekin käy päiväkotia säännöllisesti.



sunnuntai 24. huhtikuuta 2022

Isovanhemmat elämässäni, osa 1

Kuka odottaakaan "kaunokirjoitusta" isovanhempien merkityksestä elämässäni, ei välttämättä sitä tästä kirjoituksesta saa. Tämä varoitus siis heti alkuun, sillä lähisuvun kanssa eläminen on vaiheittain sekä rakasta että todella raskasta.

Ensin kuitenkin varhaislapsuuteen: syntyessäni minulla oli neljä isovanhempaa. Syntymäni oli varmasti hieno juttu kaikille, mutta käytännössä kukaan heistä ei missään vaiheessa ollut osa arkeani. Ehkäpä niin ei ollut 1980- 1990- luvuilla tapana.

Missä me sitten tapasimme? No, heillä kyläiltiin. He harvemmin kyläilivät meillä. Toisten kanssa oltiin kesämökillä enemmän yhdessä, toisten kanssa lomilla.

Mitä isovanhempani tekivät lapsuudessani? Jos en muista väärin, toinen pariskunta oli eläkkeellä, kun olin pieni, toiselta puolelta toinen oli töissä, toinen luultavasti ei. Eläkeikä ei ollut tuolloin vielä kovin korkea. 

Mitenkäs oli leikkimisen laita? No, omien muistikuvieni mukaan isovanhemmistani tasan yksi leikki kanssani...muiden kanssa pelattiin joskus jokin satunnainen kortti- tai lautapeli. Tämä yksi leikkivä isovanhempi oli kyllä sitten todella huippu..nauruun tikahtuminen kuului leikkiin jossakin vaiheessa takuuvarmasti.

Yksi isovanhempi opetti onkimaan - sen taidon osaankin edelleen takuuvarmasti. Ongelma oli, että kun tämä naurava isovanhempi oli mukana, se onkiva hermostui, kun kalastaessa ei kuulu kikattaa ;) 

Toisen isovanhempi taas opetti puutarhanhoidon saloihin - blogiani lukeneet tietävät varmasti suhteeni puutarhanhoitoon, joten kyseinen isovanhempi teki tämän todella onnistuneesti.

Yksi isovanhemmista jäi suoraan sanottuna todella etäiseksi. Hän oli varsin hiljainen ja vetäytyvä - ainakin lapsenlapsia kohtaan. Luulen kyllä, että hän tarkkaili toimiamme varsin hyväntahtoisesti. Hänen mielipiteistään tai suhteestaan elämään ei oikeastaan jäänyt muistikuvia kuin toisten kertomana.

Molemmat isoisäni kuolivat suhteellisen varhain, He poistuivat kuvioista teini-ikäni aikana. Isoäitini taas elivät pidempään. Toinen isoäideistäni elää edelleen ja lähentelee sataa vuotta.

Isoisieni varhaiset poismenot vaikuttivat niin, etten itse ehtinyt tarpeeksi vanhaksi tutustuakseni heihin ihmisinä samalla tavalla kuin isoäiteihin. Nyt olisi mukavaa, jos voisi jutella heidän kanssaan - he kulkevat unissani ajoittain.

Minua mietityttämään (lapsuuteni osalta) on jäänyt ehkä eniten se, että isovanhemmat puuttuivat arjestamme. Se oli luultavasti myös ajan tapa - ajateltiin, että jokanen vanhempi hoitakoon itse omat lapsensa. Pakko sanoa, että sukuni kohdalla siihen liittyi myös, etteivät kaikki aikuiset tulleet keskenään toimeen. Siinä olisi ollut useammallakin isovanhemmallani peiliin katsomisen paikka - lastenlasten takia.

Tätä taustaa vasten minusta tuntui nuorena epäreilulta, kun kaksi leskeksi jäänyttä isovanhempaa toistivat mantraa, ettei meitä lapsenlapsia kiinnosta heidän seuransa - kun tosiasiassa meidänkään seuramme ei kiinnostanut heitä kuin satunnaisesti, kun olimme pienempiä lapsia...

Jokainen ihminen on omanlaisensa, ja toki kaikki vaikuttaa kaikkeen. En ole vielä itsekään lähellekään isovanhempi, mutta historian kautta olen ymmärtänyt, että on oleellista pohtia, miten itse haluan mahdollisia lapsenlapsia kohdella. Toki tilanne voi olla mikä tahansa, mutta sillä, miten toimii, on seurauksia ja ne voivat olla hyvinkin kauaskantoisia - niin hyvässä kuin pahassakin.




 

lauantai 23. huhtikuuta 2022

Pandamonniset, legot ja terveys :)

Olen noin tammikuusta alkaen suunnitellut hankkivani akvaarioon pandamonnisia. Toissapäivänä niitä sattui olemaan lähikaupassa, joten päädyin yhdeksän yksilön parveen. Pikkuiset ovat kotiutuneet todella hyvin.

Meillä ei kovetetun veden takia ole ollut moneen vuoteen minkäänlaisia monnisia. Ne ovat kuitenkin mielestäni yksiä suloisimmista akvaariokaloista. Pandamonniset ovat olleet erityisen ihailuni kohteena jo pidempään, joten onneksi odotus viimein palkittiin.

Ulkosuodatin on nyt viimein pesty - sen toiminta uhkasi stopata puolen vuoden siivoamattomuuden jälkeen kokonaan. Itse peseminen ottaa toki tunnin tai vähän yli, mutta jotenkin sitä ei meinaa saafa aikaiseksi ennen kuin on ihan pakko. Nyt homma on kuitenkin hoidossa! 

Touhista, 5, on kehittynyt yhä taitavampi legojen kokoaja. Itse asiassa on hieman sääli, että tällä hetkellä hänellä ei ole kaveria, joka olisi kiinnostunut legoista. Aika usein hän hermostuu ja vaatii aikuisen rakentelemaan...ja voi varmaan arvata, ettei aikuinen ihan joka kerta osallistu riemusta kiljuen.

Tätä ei pidä ymmärtää väärin, Touhi on kuulemma päiväkodissa oikein haluttu leikkikaveri, ja hän tykkää aika usein leikittää myös pienempiä. Vaikka Touhi ei välillä haluaisi lähteä päiväkotiin, hän tuntuu viihtyvän siellä joka päivä.

Mutta legoista...minä kaipaisin jonkinlaista järjestystä legoihin. Koska Touhi tykkää selvästi enemmän kokoamisesta kuin varsinaisesta leikkimisestä. Niinpä menin kauppaan ja ostin isohkoja Minigrip-pusseja. Pakkasin niihin sellaisia sarjoja ohjeineen, joissa näyttäisi olevan kaikki palat vielä tallella.

En tiedä, johtaako tämä edes hieman suurempaan järjestykseen ja vähempään uusien legojen mankumiseen, mutta ainahan voi yrittää!

Terveyteen liittyvät alueet, joihin haluaisin parannusta, ovat tällä hetkellä lihaskuntoharjoittelu ja vihannesten syönti - molemmat ovat päässeet viime kuukausien aikana repsahtamaan. Eipä siinä muuta voi kuin edetä vihannes ja harjoitus kerrallaan :D 

Sinänsä homma ei ole repsahtanut täysin - olen todella poikkeuksellisesti käynyt harkan kaikana "ulkona" lounailla useamman kerran viikossa. Oikeastaan siihen ei olisi varaa, mutta tulevaisuudessa näin ei kuitenkaan ole - jostakin täytyy nauttia.

Olen syönyt lähinnä erilaisia "bowleja", jotka koostuvat lähinnä kasviksista. Olen nauttinut tästä, koska työni ei yleensä ole sen luonteista, että kivat lounaspaikat kuuluisivat tai edes mahtuisivat aikatauluun. Vaikka raskasta, tämä on myös poikkeuksellista aikaa elämässä.

PS. Monniset tykkäävät uida pohjan tuntumassa etualalla akvaariossa, joten niitä on mukava katsella.

PPS. Touhi katseli tänään Youtube-videoita Legolandista, ja huvipuistokuume kasvaa...

PPPS. Haluaisin huomenna mennä uimaan, mutta saattaa olla, että pitkä kävelylenkki korvaa nyt uimareissun. Tein tänään kaksi lihaskuntoliikettä. Voisin ottaa saman tavoitteeksi huomenna.



Maa vihertää, kevätpuroja ja kymppiksiä

Lähdin eilen Naakan kanssa pihalle katsomaan kevään merkkejä. Ennen lähtöä minusta tuntui, ettei mistään tule mitään. Kun stressi aiheuttaa tällaisen tunteen, näen myös kaikki kodissa valtavana tekemättömien kotitöiden röykkiönä. 

Olen ulkoillut ja ylipäätään liikkunut kuluneen viikon aikana luvattoman vähän. Kukapa sitä minulta kyselee, mutta kyllä se olotilassa tuntuu. Harkka on ollut hyvin vaativa, ja välillä tuntuu ettei mikään riitä. Sinänsä loppuviikko meni oikeastaan ihan hyvin.

Joka tapauksessa, lähdin Naakan kanssa pihalle ja otimme pallon mukaan. Naakalla oli jonkinlainen ajatus pallottelusta, mutta ei tarkkaa suunnitelmaa. Minä päätin unohtaa hetkeksi stressini ja katsella ympärilleni. 

Yllätyksekseni näin vihertävää ruohoa, sinivuokkoja, leskenlehden ja hyönteisiä. Kuulin mustarastaiden laulavan. Kevät on totta totisesti saapunut! Naakan kanssa ihastelimme, kun osa puistakin on jo alkanut vihertää.



Kävimme myös metsässä katsomassa kevätpuroja. Purojen kaiveleminen ja veden virtauksen parantaminen on aikuisellekin valtavan voimaannuttavaa puuhaa. Kukapa metsän kevätpuroja huoltaisi, mutta olimme Naakan kanssa valtavan tyytyväisiä saadessamme veden virtaamaan pitkällä matkalla viemäriputkeen ja sieltä ulos.

Nämä yhteiset retket ovat tärkeää kaksinoloaikaa Naakan kanssa. Kohta 9-vuotiaani viihtyy vielä onneksi seurassamme, meillä on valtavasti yhteistä jutskattavaa. Naakan stressikynnys on oikein matala, joten on hyvä hakea meille molemmille rauhoittumista luonnon ja ulkoilun kautta.



Lampsimme lopuksi pallon kanssa omalle pihalle. Muistin yhtäkkiä, mitä tykkäsin alakoululaisena tehdä: heitellä kymppiksiä talon seinään! Olen oikeastaan unohtanut osan, mutta idea on heitellä palloa ensin kymmenen, sitten 9 jne. kertaa eri tavoilla talon seinään ja saada pallo kiinni.

Innostuin tosiaan tästä joskus ysärin taitteessa (se aiempi taite ;) ). Joskus piti vartavasten herätä viikonloppuisin aikaisin ja mennä pomputtelemaan palloa seinään. Minkäänlainen muu palloilu ei käytännössä ole minua kiinnostanut.

Naakka muuten innostui tästäkin! Luulen, että jonkinlaisen pallohaasteen kesän ajaksi. Se tekee minullekin hyvää, ja on mukavaa keksiä uusia (tai vanhoja) asioita, joita ulkona voi kokeilla.

PS. Ikkunalaudalla on jo kasvamassa maissin ja vesimelonin siemeniä. Luultavasti kylvän tomaatinsiemenet huomenna.

PPS. Olen kiusallisen tietoinen, että vaatehuoneeseen pitäisi tehdä tilaa talvivaatteiden säilytykseen.

PPPS. Naakan synttärit lähestyvät - hän sai alkunsa jo melkein kymmenen vuottasitten...ääh, miten päädyinkään ajattelemaan asiaa tätä kautta :D :D :D 


maanantai 18. huhtikuuta 2022

Noitametsä, kuvaa joka tuutista ja puolittainen pääsiäinen

Kävimme lasten kanssa eilen Noitametsä-nimisessä tapahtumassa. Ken haluaa, voi googlata tapahtumasta tarkemmin. Lyhyesti: kyseessä oli pääsiäiseen liittyvä seikkailutapahtuma koko perheelle. 

Menimme läpi noin puoli tuntia kestäneen radan, meitä opastivat satuhahmot. Lapsille annettiin ratkaistavaksi tehtäviä, joiden avulla pääsi eteenpäin. Lopulta pääsimme noidan luokse...

Olin valtavan tyytyväinen, miten hieno seikkailu lapsille oli järjestetty. Korona-ajan lapset eivät liiemmin ole teatterielämyksiä saaneet, ja aikuisillekin rata oli älyttömän kiva. Molempia lapsiani jännitti alkuun, mutta molemmat sulivat esitykselle. Touhille tuli lopuksi kiukku, sillä hän olisi halunnut heti uudestaan.

Huomasin kuittailevani lapsille, että nykylapsilla ei esimerkiksi piirustustaito kehity, kun valmista kuvaa otetaan vastaan koko ajan ja joka tuutista. Mielestäni sanoin kyllä tämän ihan nätisti. Naakka sanoi että hänellä olikin ajatuksena piirtää, ja Touhi sanoi että hän osaa jo piirtää niin hyvin ettei tarvitse kehittää :D

Tosiasiassa, eihän se "entisaikakaan" ollut jatkuvaa taitojen hiomista ilman kuvallista virikettä ;) Kuitenkin, ehkäpä piirtäminen, värittäminen ja sen sellainen olivat enemmän esillä - sellaisillakin (kuten minä), joiden taidot eivät olleet mitenkään huiput.

Yksi hitti Naakan ikäisenä ja vähän vanhempana oli tehdä "sanomalehti". Siihen koottiin itse kirjoitettuja juttuja ja piirrettiin itse kuvat tai sitten ne leikattiin lehdistä. En olekaan esitellyt tätä ideaa Naakalle - taidanpa tehdä sen vähän myöhemmin.

Pidän sinänsä erilaisista vuodenaikajuhlista, myös pääsiäisestä. Tänä vuonna en kyllä ole käytännössä tehnyt mitään asian eteen. Edes rairuohoa ei meillä tänä vuonna istutettu - syynä kiireinen opiskelutilanne. 

Kun tarkemmin ajattelen asiaa, ei kai ole tarkoituskaan suorittaa vuodenaikajuhlia. Minun "aikaansaannokseni" tänä pääsiäisenä olivat Noitametsään osallistuminen, yhden mämmiannoksen syöminen sekä pääsiäiskukkien vieminen tuliaisiksi.

Lapsille järjestyi kuitenkin yhdessäoloa lähisuvun kanssa ja pääsiäismunajahti - siinä taisivat olla tärkeimmät. Kirkkokin oli vähän suunnitteilla, mutta se jäi. Ehkä sitten joskus.

PS. Nautin itsekin noitametsästä - ensi vuonna uudestaan, mikäli järjestetään :) 

PPS. Kädentaitojen harjoittaminen ei muuten ole mahdotonta aikuisillekaan. Sekin on ehdotonta plussaa, ettei kukaan enää pilaa harjoitteluintoa esimerkiksi numeroarvioinnilla, kuten koulussa tehtiin.

PPPS. Rairuohoa en istuttanut, mutta josko tänään saisin aikaiseksi siemenvaraston tsekkaamisen - jotakin voisi jo jopa laittaa purkkiin!





sunnuntai 17. huhtikuuta 2022

Kevät keikkuen tulevi

Heräsin tänä aamuna yläselkä täysin jumissa. Syy: uinti. Tykkään todella paljon jokaviikkoisesta kilometrin uintireissustani. Koska meillä ei ole saunaa kotona, ilo on kaksinkertainen. Nautinnollista yhtä kaikki.

Kaikenlainen lihaskuntoharjoittelu auttaa yleensä, mutta ei aina. Joskus jumi on vain sellainen, ettei sille oikein mitään voi. Se taas täytyy hyväksyä, jos aion kehossani pysyä. Jonkinlaisella verryttelyllä aloitan, kunhan saan kupillisen kahvia juotua :) 

En ole oikeastaan vielä kerennyt miettiä kovin paljon kevättä ja kesää - siis mitä nimenomaan vuodenajan vaihtuminen tarkoittaa käytännössä. Koska meidän kulmilla on varjoisissa paikoissa vielä monta kymmentä senttiä lunta, mukaan lukien puutarhapalstani, asia ei ole tuntunut ajankohtaiselta.

Kuitenkin, ison multakuorman pitäisi tulla puutarhapalstoille ensi viikonloppuna. Siinä on vähän logistista ongelmaa, mutta ehkäpä se multa lumen päälle kärrättynäkin jossakin vaiheessa asettuu, kun lumi ja jää joskus sulaa.

Varmaan kirjoituksestani voi arvata, että mitään ei ole vielä taimina itämässä, vaikka maissit ja tomaatit olen suunnitellut, kuten edellisinäkin vuosina. Lehtikaali olisi kiva, mutta jotakin hullua minulle kävi sen kanssa viime vuonna.

Ehkäpä voisin aloittaa psoressin ikkunalaudaltani. Viime vuodesta taitaa olla vielä joitakin siemeniä jäljellä. 

Tänään tapaan kuitenkin lähisukuani pääsiäisen vieton merkeissä. Olen opiskelun takia laiminlyönyt tasapuolisesti kaikkia, mukaan lukien omat lapseni. Tämä jatkuu vielä ainakin kuukauden, mutta sen jälkeen pitäisi helpottaa.

Lapset ovat kuitenkin viettäneet varsin hyvää pääsiäistä: he ovat päässeet muun muassa tivoliin. Itsekin olisin todellakin halunnut lähteä, mutta on ollut pakko valita toisin. Yhden päivän voin kuitenkin minäkin irrottaa työnteosta.

PS. Uintini nopeus on kasvanut kivasti harjoittelun edetessä. Eilen olin kuitenkin niin väsynyt, että otin reissun rentoutumisen kannalta ja uin oikein hitaasti.

PPS. Toisaalta puutarhapalsta-asiat stressaavat hieman, koska kaikenlaista työtä on jo valmiiksi niin paljon. Toisaalta homma innostaa pitkän ja jäisen talven jälkeen.

PPPS. Menin eilen ilman maskia Prismaan - oli ihanaa, kun rillit eivät huurtuneet.


Kuva on lainattu Wikipediasta


perjantai 15. huhtikuuta 2022

Avain ja puhelin

Päästäkseen siirtymään kotoa toisaalle ihminen tarvitsee yllättävän paljon tavaroita mukaansa. Kun Naakka lähtee, olen tottunut rallattamaan "avain ja puhelin" - fraasia kyllästymiseen saakka. Olemme ehkä hiljalleen siirtymässä siihen, että asia varmistetaan jo edellisenä iltana. 

Naakalla on suurimmaksi osaksi oikeat koulukirjat mukana repussa, koska hän ei hyvin pitkälti avaa reppua useinkaan kotona. Läksyt hän toimittaa jo iltiksessä, mikä on itse asiassa todella hyvä juttu. Toisaalta, kun matikan kirja hävisi kuukausi sitten, en voinut varmuudella sanoa, olinko nähnyt kyseistä kirjaa edes viimeisen kuukauden sisällä.

Tilannehan eteni niin, että loppujen lopuksi tilasimme uuden matikan kirjan, ja kirjaa odottaessamme se pirullinen matikan kirja löytyi luokasta erään hyllyn ja sohvan välistä :D Koti kerettiin jo kääntää moneen kertaan ylösalaisin.

Jos pohdin itseäni siirtymässä pois kotoa, ovat avain ja puhelin minullekin ne oleellisimmat. Sen jälkeen pitää muistaa tarkistaa ettei mikään sellainen ole kotona päällä, minkä ei pitäisi olla, mikäli asunto jää tyhjilleen.

Minimissään minulla on kotoa lähtiessä mukana avain, puhelin, maski ja nenäliina (jälkimmäinen on ainakin toivottavasti mukana). Mutta, tämän kummemmin en varustaudu ulos lähtiessä. Maksukortti on puhelimen kuoren taskussa.

Minulle ei sovi yhtään systeemi, jossa mukaan otettava laukku vaihtelee. Se on varmasti naisellisinta ( :D ), mutta inhoan siirrellä kamppeitani kassista toiseen. Tykkään muutenkin lähinnä repuista, koska en tykkää kantaa mitään olalla.

Olen varsin hyvä lähtemään aina joskus kotoa ilman avainta. Yleisesti ottaen sitä tapahtuu onneksi aika harvoin. Puhelimen muistan helpommin, koska kuuntelen usein musiikkia, kun olen liikkeellä. 

Nyt kun käyn harkassa, minun on muistettava enemmän asioita: tietokone ja vesipullo. En tykkää raahata omaa läppäriä mukana, mutta en jaksa opetella uuden toimintoja. Näiden lisäksi minulla on satunnaisesti mukana jokin kirja.

Suomessa kaikenlaiset ulkovaatteet ja asusteet kuuluvat myös mukaan otettaviin asioihin suurimman osan vuodesta. Luovun esimerkiksi hansikkaista todella aikaisin, pidän käsiä lähinnä taskuissa jos tarvitsee.

Kaiken kaikkiaan kotoa lähtö olisi helpompaa, jos osaisin pitää lähtiessä tarvittavat tavarat aina täysin samassa paikassa. Näin ei kuitenkaan ole, ja koitan ajoittain kehitellä siihen jotakin helpotusta.

PS. Meiltä on koko aikuisikäni aikana kadonnut oikeastaan vain yksi avain, sekin Naakalta viime vuonna.

PPS. Matikan kirjan saapuminen kesti tilauksesta kolme viikkoa - postinkulun kohdalla ennen oli todellakin paremmin.

PPPS.Naakka piirsi ohjeen ja apuviivojen kanssa hienon Mikin tällä viikolla!




lauantai 9. huhtikuuta 2022

Varmuusvaraston ideointia

Taisin koronapandemian alussa kirjoittaa blogiini varautumisesta. Tuolloin varautumisen syyt olivat hieman erilaiset kuin nyt. Tässä maailmanpoliittisessa (ja Suomen geopoliittisessa) tilanteessa katson parhaaksi pohtia asiaa uudelleen.

En oikeastaan halua ennustaa, kuinka todennäköistä varmuusvaraston tarvitseminen on. On hyvin mahdollista, ettemme tarvitse sitä ollenkaan. Mikäli tarvitsemme, sellainen on hyvä olla olemassa - juurikin varautumisen vuoksi.

Äkkiseltään varmuusvaraston kokoaminen tuntuu aika vaikealta, siis ainakin minun mielestäni. Kun asiaa miettii pidemmälle, se ei vaikuta niin hankalalta. Verkosta löytyy ohjeet 72 tunnin varautumiselle, mikä on mielestäni hyvä pohja.

Kyseiseltä verkkosivulta on peräisin ajatukseni luona varmuusvarasto sellaisten tuotteiden pohjalle, joita me yleensäkin käytämme. Esimerkiksi hernekeittopurkkeja, pastaa ja riisiä on helppo hankkia siten, että kaikkea on jonkin verran ylimääräistä.

Huomasin myös, että hahaa, meillä pystyy käyttämään jo keittiön alakaappeja muuhunkin kuin muovikulhojen säilytykseen :D Menneinä vuosina mitään hajoavaa tai muuten vain kyseenalaista ei säilytetty alle metrin korkeudella.

Siispä päätin luoda yhteen kaappiin pohjan varmuusvarastolle säilyvistä tuotteista, joita käytämme muutenkin. Siellä ei ole vielä muuta kuin se, mitä kaapeista jo valmiiksi löytyi. Toki tavaraa saa olla vähän lisääkin. 

Idea on, että varmuusvarasto on samalla ruoka-ainekaappi. Sieltä otetaan tavaraa ruuanlaittoon, mutta kun säilyvät tuotteet ovat selkeästi esillä, tietää, että tilalle täytyy aina ostaa kyseistä tuotetta. Täytyy vain päättää jokin vakiomäärä. 

Kirjoitan tässä lähinnä ruokatavaroista. Esimerkiksi tulitikkuja ja kynttilöitä meillä on. Lääkkeet vaativat vielä läpikäyntiä ja sen sellaista. Lähinnä minulla on säännöllisiä lääkkeitä muun muassa astman hoitoon, ja niitä saisi olla vähän pidemmäksi ajaksi.

Minulla on toki varautumisen suhteen myös erilaisia kysymysmerkkejä. Entäs lemmikkieiläinten tarvikkeet? Pullovettä valmiiksi? Astiat jakelupisteeltä haettavalle vedelle? Täydellistä suunnitelmaa ei ole olemassa, mutta olemme jo ainakin päässeet alkuun.




perjantai 8. huhtikuuta 2022

Sairastelua ja pieniä iloisia asioita väsymyksen keskellä

Touhi tuli viime sunnuntaina kipeäksi. Kuume ja kurkkukipu olivat oireina tällä kertaa. Koronatesti onneksi näytti negatiivista - T. vietti pari päivää kotona ukin kanssa, ja oli sen jälkeen valmis palaamaan päiväkotiin.

Touhi alkoi kuitenkin valitella uudelleen kurkkuaan, ja oli vaisu ja itkuinen. Lääkärireissun "kotiintuomiset": korvatulehdus ja todennäköinen angina. Ei lähdetty testailemaan, koska hoituvat samalla antibiootilla. 

Meillä oli välillä pari vähän rauhallisempaa (siis oman mittapuumme mukaan) vuotta, mutta aika viime syksystä tähän päivään on taas ollut todella tautista. Kun saimme tammikuun alussa koronan, se oli jo Touhin hengitystieinfektio nro. 8, siis elokuusta alkaen. Nyt ollaan kympissä. 

Mikäli korvatulehduksia alkaa taas tulla, täytyy harkita putkia uudestaan. Nielurisat oltiin jo leikkaamassa pois, parisen vuotta sitten, mutta sairasteluun tuli parin kuukauden tauko, ja meidät pudotettiin leikkausjonosta.

Sairastaminen vaatii aina kikkailua arkipäiviin, ja kaikkein inhottavinta jatkuva kipeänä olo on Touhille. Hänelle toivoisin paljon enemmän terveitä päiviä.

T. lähtee huomenna toisen vanhempansa hoidettavaksi, sillä minun täytyy taas vaihteeksi opiskella. Alan suoraan sanottuna olla todella väsynyt opiskeluun. Voi, kun jaksaisin vielä työstää asioita parin kuukauden ajan.

Minun pitäisi keretä kaiken järjen mukaan uimahalliin tänä viikonloppuna - viime viikonloppuna ei onnistunut. Uintireissut ovat olleet ihania flow-hetkiä, olen valtavan iloinen, että minulla on ollut siihen mahdollisuus.

Pääsin torstaina katsomaan penkkariautoja. Oikeastaan aika harvat tilanteet ovat niin puhtaasti onnellisia kuin penkkariajelut - tuli kyllä omat penkkarit mieleen :) Pienen sosiaalisen kynnyksen ylitettyäni keräsin taskut täyteen karkkia yllätykseksi omille lapsilleni.

Olen pystynyt vaatimaan itseltäni todella vähän kotitöitä viime aikoina - oikeastaan olen kyennyt vain minimiin. Mikäli kerkeän viikonloppuna, odottaa akvaario siivousta, ja pakastimen voisi mahdollisesti sulattaa...se unohtui pakkasilla.

Kaiken kaikkiaan, on ihanaa vain "laskeutua" viikonloppuun.

PS. Onneksi Touhi ymmärtää nykyään jotenkuten, miksi lääkkeen ottaminen on tärkeää. Säälittää silti, kun on niin pahanmakuista.

PPS. Uidessa ei oikeastaan tule mietittyä ikäviä asioita kuten maailman tilannetta.

PPPS. Onpa hauskaa, että kaikkein pieninkin sauvasirkan poikanen taitaa jaksaa kasvaa ja pysyä hengissä.



Ystäviä, Suviseurat ja muun muassa Mölkkyä

Sain jälleen viettää viikonloppua lukiossa tapaamieni ystävien kanssa. Siirryin viikonlopun viettoon mökiltä mökille, mikä osoittautui pakk...