Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2022.

Säästäväisyyttä ja lumipäiviä

Kuva
Välipäivät koittivat - suuntaanko alennusmyynteihin? No en todellakaan, tavaraa on yllinkyllin - suorastaan enemmän kuin toivoa saattaa. Olen myös tietoinen, että on paljon ihmisiä, joilla on meitä vähemmän. Tosin on myös oikein paljon ihmisiä, joilla on enemmän kuin meillä. Sopiva tulotaso? Se on ehkäpä sellainen, ettei ihan koko ajan tarvitse miettiä, riittävätkö rahat. Tietty pohtiminen ja säästäväisyys kuuluu myös luonteeseeni - samoin kuin ekologisuuden pohtiminen. On mukavaa ajatella, ettei oma elämäntapa (kenties) tuhoa liiaksi maapalloa. Voiko pienistä tuloista säästää? Mielestäni voi. Minulla on kaksi tiliä. Toinen on ns. säästötili, jonne siirrän rahaa, mikäli sitä kuukauden lopussa jää yli, esim. 20 tai 50 euroa. Joskus olen joutunut myös ottamaan "säästötililtä" rahaa takaisin käyttötilille, jos on tullut isompia hankintoja. Siellä on rahaa, koska olen säästänyt. Tällä tavalla en varsinaisesti ehkä rikastu, mutta selviän, jos esim. joku isompi asia menee rikki ta

Partamonnin puuhia ja muuta joulun alla

Kuva
Toinen partamonneistamme on viime aikoina intoutunut yhdestä akvaarion kulmista. Siihen liittyy simpukankuori, jonne hän yrittää ahtautua sisään (onnistuu lähes puoliksi). Se ei riitä, vaan hän kaivaa yhä uudestaan syvän kuopan hiekkaan ja paukuttaa samalla simpukankuorta seinälasia vasten. Partamonni on reviiritietoinen kala. Se valitsee yleensä oman uppopuun. Mielestäni kaksi partamonnia on tarpeeksi meidän 240-litraisessa akvaariossamme - kummallekin riittää tilaa. Ne saattavat välillä piilotella päiväkausia, kunnes tulevat taaas esiin.  Partamonni on kova lisääntymään. Meillä tämä on vältetty hankkimalla kaksi naarasta. Edellinen "pariskunta" taan oli molemmat uroksia. Näin ollen jälkikasvua ei luonnollisista syistä tullut. Akvaarion kuulumisista Naakan kuulumisiin . Tämä koulusyksy on mennyt Naakalta paremmin kuin olisin voinut odottaa. Jos miettii kaikkia vaikeuksia, joita meillä on ollut, tuntuu välillä, että kyse olisi eri tytöstä. Todistus oli erinomainen. Näki, ett

Kolmet joulujuhlat

Nyt alkaisi olla joulujuhlakausi lopuillaan, kun Naakankin juhlat on juhlittu. Aloitimme viime viikolla Touhin eskarin joulujuhlissa. Niistä kerroinkin jo aiemmin - hyvin meni! Touhin toinen esiintyminen koitti päiväkodin kieliryhmän juhlissa. Tuona päivänä T. nousi ihan väärällä jalalla sängystä ylös, ja matkamme päiväkotiin oli sellainen, jota ei voi kuvata minkäänlaisessa kasvatusoppaassa. Päiväkodin pitkämielisen henkilökunnan avulla meidän eskaripoika saatiin houkuteltua sisään. Juhlissa katsottiin animaatio, jossa T. oli ollut aktiivisena puuhamiehenä. Se näytti todella hienolta, ja oli varmasti ollut mieluinen operaatio. Lauluesitykseen (ehkä enemmän 1-3-vuotiaiden juttu) ei kumpikaan paikalla ollut eskaripoika lähtenyt - no, se ei onneksi ollut pakollista. Tässäkin juhlassa saimme glögiä ja pipareita :)  Tänä aamuna oli vielä Naakan koulun joulujuhla. Minulle oli tarjolla seisomapaikka, tosin nekin olivat jo loppumassa. Olen edelleen oikein huono seisomaan pitkiä aikoja. Nyt

Lukemista ja kauneimmat joululaulut

Kuva
  Minulla on ollut jo useamman vuoden ajan leikkimielinen 50 luetun kirjan tavoite vuotta kohti. Viime vuonna en päässyt ihan tavoitteeseeni - suuri syy oli kokopäiväisissä opinnoissa. Opiskeluissa sai lukea niin paljon, ettei fiktioharrastukselle riittänyt puhtia. Nyt tilanne on ollut hieman erilainen. Luettuja kirjoja on tällä hetkellä 49, ja näyttää vahvasti siltä, että pääsen tavoitteeseeni. Olen fiktion suhteen melko kaikkiruokainen. Dekkarit ovat ehkä nostaneet päätään viime vuosina.  Luen pääasiassa sängyssä ennen nukkumaanmenoa. Useina päivinä otan kirjan käteen muulloinkin. Pyrin lukemaan aloittamani kirjat loppuun - välillä tulee selkeitä huteja. Ajoittain häiritsee, kun kirjoja mainostetaan "ennenkuulumattomina, tajunnanräjäyttävinä lukukokemuksina".  Huomaan usein, että no joo, luin jo ysärillä vastaavanlaista kielenkäyttöä tai juoniratkaisuja. Vähän aikaa sitten luinkin jonkin kolumnin, jossa kritisoitiin, että osalla nykykirjailijoista on heikko lukeneisuus, mi

Mistä pidän - maailmanparannus (toivottavasti edes hieman käytännössä)

Kuva
Koska olen joutunut (saanut) keskittymään hyvinvointiini viime aikoina, on tullut aika pohtia, mistä minä pidän. Se onkin yllättävän vaikea tehtävä vuosikymmenen ruuhkavuosien jälkeen. Ne eivät ole mitenkään päättymässä. Olen kenties aina ollut kiinnostunut ajattelemaan asioita omaa elinympäristöäni pidemmälle. Se osa maailmasta, jossa asiat eivät ole niin hyvin kuin meillä, on kiehtonut. En ole asiantuntija, mutta minusta on mukavaa ajatella, kuinka esimerkiksi mahdollisuus juomaveteen, terveydenhuoltoon ja koulutukseen parantaa ihmisten elämää. Uskon myös elämän helpottumisen rauhoittavan ja ehkäisevän konflikteja. Nyt meillä on Burundissa kummipoika D. Hänen yhteisönsä elämää tuemme toivon mukaan vielä vuosia. Olemme saaneet kummipoika D:ltä ensimmäisen kirjeen, jossa on hänen piirretty kädenjälkensä. Kirjoitamme pian hänelle seuraavan kirjeen. Kotimaassakin riittää huolenaiheita . Eniten olen tänä vuonna miettinyt jengiytymistä. Nuori voi toki joutua "huonoille teille",

Eskarin joulujuhla ja vaatepohdintoja

Kuva
Myös joulukuu alkaa olla puolessavälissä. Pilates jäi joulutauolle. Itse jäin myös nyt joululomalle. Toivottavasti edes osa lomaa olisi hidas ja rauhallinen. Toki toimintaakin saa hieman olla. On kivaa, kun saa nukkua vähän pidempään. Pari päivää sitten juhlistimme Touhin eskarisyksyn päättymistä. Eskareilla oli joulujuhla, johon vanhemmatkin oli kutsuttu. Tämä ei ole viime vuosina ollut ihan itsestäänselvyys - itse asiassa edellinen joulujuhla, jossa olen ollut mukana, oli Naakan eskarin joulujuhla. Touhi tarpoi juhlaan tonttulakki kädessään puolimetrisen hangen läpi (valitsin itse jalkakäytävän). Itse juhlaesitykset, laulut, Touhi otti oikein rauhallisesti. Meinasi vähän tulla itselle kyynel silmään, kun lapset tekivät satuhieronnan vanhemmilleen.  Olen viime aikoina joutunut toden teolla uudistamaan Touhin vaatekaappia. Vaatekoko alkaa olla 128, kun puoli vuotta sitten mahtuivat vielä jotkut 116-senttiset vaatteetkin. Hän todellakin kasvaa aivan eri tahtiin kuin Naakka, joka käytt

Keskity hyvinvointiisi - ai miten?

Kuva
  Olen viime aikoina joutunut pohtimaan paljon omaa jaksamistani. Se on yllättävän hankala ja monitahoinen kysymys. On hankalaa saada kiinni, miten sitä jaksamista oikein pitäisi pohtia...ja mitä konkreettista pitäisi oikeasti tehdä. On selvää, että itseltään ei pidä vaatia mahdottomia. Tunnistan itsestäni ajatusmallin, jonka mukaan minun täytyy suoriutua kaikesta hyvin. Ei kuitenkaan ole realistista, että kaikki menisi just nappiin, vaan täytyisi hyväksyä, että kaikesta ei voi suoriutua täydellisesti. Ainakaan ei pitäisi miettiä, että oma ihmisarvo on kiinni siitä, että pyrkii täydellisiin suorituksiin eikä sitten yllättäen aina onnistu. Arvatkaa vain, pesiikö tämäkin ajatusmalli minussa. Toivottavasti nyt edes joissain muissakin ;)  Joka tapauksessa , kun yleensä pohdin tässä vaiheessa, mitä kaikkea seuraavana vuonna saisin aikaiseksi, jätänkin tänä vuonna tämän listan tekemättä. Se ei tunnu kovin merkittävältä juuri nyt. Vuosi voi olla ihana muutenkin. Olen kivasti saanut viikkoihin

Elokuviin

Kuva
Päätin oikein repäistä ja varasin itselleni ja lapsille leffaliput. Kaiken suoratoiston aikana leffassa käynti ei ehkä ole enää se ykkönen. Kuitenkin, elokuvateatterissa on oma tunnelmansa, ja haluan lapsille kokemuksia siitäkin. Meillä on pari lahjalippua, joten kustannukset eivät pääse nousemaan liian korkeiksi. Saamme jopa popcornit - kiitoksia vain lahjoittajalle :) Minun täytyy vähän tarkkailla budjettia, tänä syksynä on kulutettu vähän enemmän kuin tienattu, ja haluan saada talouden takaisin tasapainoon. Koska Lasse-Maijan etsivätoimisto on tullut ensi-iltaan, minun ei tarvitse edes mennä katsomaan animaatiota ;) Ei vaan, nekin ovat ihan kivoja kai. Tämä kyseinen leffa kiinnostaa kuitenkin myös itseäni enemmän. Naakka on käynyt elokuvissa useamman kerran, mutta Touhi aiemmin ainoastaan kerran. Itse en ole ollut mukana viime aikoina, eli odotettavissa on mukavaa vaihtelua minullekin. Siirtymäkään ei ole hankala - meidän kaupunginosassamme on nykyään leffateatteri. Olen myös havai

Tunteet laidasta laitaan, itsenäinen kotielämä ja sen menetys

Kuva
Naakka on kiitollinen , ettei tarvitse enää mennä koulun jälkeen ip:hen. Ymmärrän tämän hyvin, sillä Naakalle meluisa ip oli usein kuormittava koulupäivän jälkeen. Välillä siellä oli kuitenkin todella mukavat leikit ja tekemiset. Minähän en tarkkaan tiedä, mitä kolmosluokkalaiseni milloinkin kotona tekee. Pisimmillään hän on nelisen tuntia itsekseen (joskus kaverin kanssa), lyhimmillään noin tunnin. Tietääkseni hänen olemisensa on Sims- Youtube- ja kirjanlukupainotteista. Välillä johonkin nurkkaan on tehty barbileikit. Miten homma sitten sujuu, kun kaikki ei mene niin putkeen? Maanantaina sain töihin usean soiton. Ensin pelotti, sitten ei tiennyt, voiko ottaa välipalaa (on voinut aina ottaa itselleen välipalaa). Kolmanteen soittoon en enää vastannut, kun olin kokouksessa. Äksidentti ei onneksi ollut suuri: hammas oli irronnut, siis irtoamassa oleva maitohammas ;)  Luulin että kotona olisi ollut vastassa hellyydenkipeä lapsi, jonka kanssa viettäisin illan läheisissä merkeissä. No ei, hä

Neljänkympin rajapyykki ja terveys

Kuva
 Neljänkympin ei pitäsi käsittääkseni olla mikään terveydellinen virstanpylväs. Itse asiassa moni nainen neljänkympin molemmin puolin tulee nykyään äidiksi ensimmäistä kertaa. Moni on elämänsä kunnossa eikä suuria muutoksia tapahdu. Minulle on kuitenkin ilmaantunut vaikeahoitoinen astma. Munasarjani on jo pari vuotta sitten ultrattu käytännössä tyhjiksi, mikä tapahtui omaan makuuni hivenen liian aikaisin. Tuttavapiiriin on ilmestynyt ms-tautia, syöpää, erilaisia mielenterveyden ongelmia, ja sen sellaista. Haluaisin uskoa, ettei 40 vuotta ole mikään erityinen rajapyykki, mutta jotenkin tuntuu, että todella monille napsahtaa jotakin tässä vaiheessa. En edes tarkoita kolotuksia ja alkuvaiheen kulumia yhtään missään - monille tulee hyvinkin paljon hoitoa tarvitsevia ja tulevaisuutta määritteleviä sairauksia. Haluaisin uskoa , että omalle terveydelle on tehtävissä paljon. On kuitenkin kurja tunne, kun keho pistää ajoittain vastaan, kun minä olen varannut aikaani juurikinsen huoltoon. Tosin

Ruuan hinnan nousu, korvakorut ja Titanic

Kuva
 Touhin lempiasia on tällä hetkellä Titanic . En oikein tiedä, mistä hän on kiinnostuksenkohteensa saanut. No, edelliset kiinnostuksenkohteet olivat 1. ja 2. maailmansota, joten historiateema jatkuu. Muuten ihan hyvä, mutta kyseessä on 6-vuotias lapsi. Olen joka tapauksessa päättänyt, että hyvä. Aiheissa on vakava ja surullinen puoli, jonka Touhi osittain ymmärtää. Titanicin hän osaa piirtää vaikka silmät kiinni. Miniluentoja aiheesta saamme kuulla päivittäin.  Olen pohtinut muita lapsia, jotka saattavat pelästyä Touhin mielenkiinnonkohteista. Touhi ei kuitenkaan puhu pelottavia juttuja vaan enemmänkin "historiaa", tekniikkaa ja sen sellaista. Muita lapsiakin olen pohtinut vähemmän, kun kuulin että Touhin päiväkodin henkilökunta on etsinyt Touhille lisätietoa kaikista kolmesta aiheesta ;)  Touhi saa joululahjaksi Titanic-palapelin. Uskon, että hän ilahtuu. Korvakorukeskustelu jatkuu , siis Naakan kanssa. Luulen, että hän haluaa korut mutta prosessoi aihetta, koska korvakoruje

Viikon positiiviset!

Kuva
 Välillä pitää kirjoittaa asioista , jotka ovat oikein positiivisia. Me emme ole olleet kipeinä ollenkaan tänä syksynä! Tämä on aivan huipputulos meille - vielä viime syksynä/talvella merkitsin muistiin Touhin 10 erillistä hengitystieinfektiota puolen vuoden sisään. Muilla oli alle puolet tuosta, mutta käytännössä emme olleet kaikki yhtä aikaa terveinä yhtään kahden viikon pätkää. Se muuttaa jo elämää ja tekee lähitulevaisuuden ennakoimisesta vaikeaa. Toisaalta siihen tottui, koska koko lapsiperhe-elämä oli samanlaista. Emme esimerkiksi ole istuneet lastensairaalan päivystyksessä tänä syksynä kertaakaan, mikä on aivan ihmeellinen asia. Tähän täytyy nyt yrittää tottua ;) Toki meille varmasti tulee vielä infektioita, mutta voimauttavaa on, ettei kierteenä kuten aiemmin. Touhille kuuluu hyvää muutenkin : ensimmäinen hammas lähti tänään irti! Rohkaisin Touhia nyppäämään sen itse irti, ja hän teki työtä käskettyä. Hammas on nyt vesilasissa, hammaskeiju joutuu meillä yötöihin parin vuoden ta

Kuulumisia Afrikasta ja sairaalasta sekä eräs vuosi kuvina pakettiin

Kuva
Perheemme teki noin kuukausi sitten päätöksen: meille tulee kummilapsi kehitysmaasta! Muutaman hetken kuluttua meistä tuli burundilaisen, 8-vuotiaan pojan kummeja. Asia on iloinen ja jännittävä meille kaikille. Samalla lapset oppivat, että elämä on erilaista eri puolilla maailmaa, ja että kaikilla ei ole samanlaisia lähtökohtia elämälle. Toisaalta ihminen on aika samanlainen kaikkialla. Kummipoika D. asuu Burundin maaseudulla vanhempiensa ja kolmen sisaruksen kanssa. Hän käy koulua ja on toisella luokalla. Hän pitää pallopeleistä ja lukemisesta. Hän tekee kotitöitä, joista vedenhaku vie eniten aikaa. Kehitysyhteistyö D:n kotiseudulla on vasta alussa. Ongelmia aiheuttavat puutteet terveydenhuollossa, koulutuksessa ja toimeentulossa. Kun työ etenee, saamme siitä lisää tietoa. Olemme myös jo lähettäneet kirjeen D:lle ja saaneet vastauksen :)  Minä onnistuin viimein saamaan lasten vuoden 2021 Ifolor-kirjan valmiiksi. Olen tehnyt näitä kirjoja jo useamman vuoden, ja molemmat lapset tykkää

Sukujuhlia ja lemmikkieläimiä

Kuva
Meidän viikonloppuohjelmaan kuuluivat hautajaiset. Kyse on lähes 100-vuotiaasta sukulaisesta, joten oli odotettavissa, että loppu on lähellä.. Silti tilaisuus pysäytti ajattelemaan, että kaikella on alkunsa ja loppunsa.  Näissä hautajaisissa oli paljon lapsia paikalla. Naakalle ja Touhille tilaisuus oli varmasti myös mukava, sillä en usko heidän tiedostaneen, millainen määrä pikkuserkkuja heillä on. Tuttavuutta päästiin tekemään muistotilaisuudessa.  Kotiinpaluun jälkeen olemme vain ottaneet rennosti. Lauantai-iltojen ohjelmaan syksyisin kuuluu edelleen Masked Singer, tosin en itse jaksa seurata sitä niin kiinteästi. Naakka ja Touhi kyllä kertovat, kuka joutuu poistamaan maskin missäkin vaiheessa. Gerbiilit pääsivät eilen pitkästä aikaa juoksentelemaan lattialle. Juoksuttamista saisi tapahtua vähän useammin, mutta hyvä että saamme aikaiseksi edes joskus. Aikamoista vauhtia menivät kaikki kolme blondia. Olemme sittemmin ymmärtäneet, että kaksi aukkoa, joista pääsee menemään sokkeliin,

Hotelli Torni, näkymät kattojen yli ja vähän muistelua

Kuva
Pääsin pitkästä aikaa viettämään vuorokauden hotellissa aikuisseurassa. Alkusuunnitelmana oli lähteä Tampereelle, mutta tapahtuma, johon olin menossa, peruuntui. Helsinkiläiselle Helsingin keskusta on sitäpaitsi varsin vaivattoman matkan päässä, joten mikäs siinä :D En ollut koskaan yöpynyt Hotelli Tornissa. Bar Ateljeessa olen käynyt joskus muinoin ennen lasten syntymiä. Huone sijaitsi 10. kerroksessa, ja täytyy sanoa että näkymät olivat upeat. Huone oli oikeastaan yhden hengen huone, mutta hyvin sinne kaksi mahtui. Reissuun mahtui päivällinen Strindbergillä (en ollut hokannut että siellä on myös ravintola) sekä hieman istumista Tornin cocktailbaarissa, mikä sen nimi nyt sitten olikaan. Tosin sieltäkin palauduttiin huoneeseen jo ennen iltakymmentä. Täytyy sanoa, että pieni maisemanvaihdos piristää! En sinänsä koe lapsiani rasitteeksi, mutta kun viettää jonkin aikaa erossa, on taas mukavampaa olla yhdessä. Kenties tämä on totta molemmin puolin.  Muuta miinusta reissuun ei mahtunut kui

Pitkästä aikaa leivontaa - kokkeina Rva ja Naakka

Kuva
Minä tein eilen kattilallisen nakkikeittoa . Yhdessä Naakan kanssa teimme vielä piirakan punaviinimarjoista. Nyt voi jopa sanoa, että oman sadon marjoja - kaikki pakastimessa olevat marjat alkavat olla poimittu puutarhapalstalta. Onhan se mukava tunne, kun ruoka, edes pieni osa ravintoa, tulee omalta (no, vuokratulta) maalta. Marjat ovat täällä pohjoisessa uskomattoman hieno asia. Niitä kasvaa metsissä ja ne ovat usein esimerkiksi ulkomaalaisille ihmeellinen asia. Meillä oli kerran saksalaisia ystäviämme mökillä alkusyksystä. Silloin oli puolukka-aika. Huomasin, että vieraillemme oli elämys poimia puolukoita suoraan mökin pihasta. Meille se on normaalia ja monista myös ihan tyhmää ajanvietettä, itse olen aina kuulunut niihin, jotka siitä pitävät.Vieraillemme tuotti ongelmaa epävarmuus - mitä jos tulee poimittua jotakin myrkyllistä. Tätä en itse ole tullut edes ajatelleeksi, mutta voin kuvitella, että tällaisiakin ajatuksia tulee. Australiassa asuva ystäväni kaipaa suomalaisia marjoja,

Lähtölaskenta kouluun

Kuva
Touhin Tervetuloa kouluun - kirje tuli tällä viikolla. Se on samanlainen kuin Naakan kirje, jonka saimme loppuvuodesta 2019. Varsinainen kouluun ilmoittautuminen on sitten tammikuussa 2023, muistaakseni ilmoittautumisaika on pari viikkoa.  Naakan kohdalla ilmoittautuminen ei onnistunutkaan Wilman kautta (spesiaaliluokka), joten menimme ilmoittautumaan koululle. Täytyy varautua Touhin kanssa samaan, sillä jos se meistä on kiinni, Touhi menee samalle luokalle isosiskon kanssa (luokalla silloin oppilaita kaikilta peruskoulun vuosiluokilta). Kouluasiat tuntuvat sinänsä tutuilta - Wilmat ja muut käytännöt ovat meille tuttuja. Vähän kyllä hirvittää muun muassa ip-säätö ja se, kuinka itsenäinen Touhi on koulua aloittaessa. Täytynee alkaa harjoitella avaimen käyttöä jo ajoissa. Touhin koulun alkuun on kerennyt henkisesti valmistautua. Kuitenkin, kun kirje saapui, tuli hetkellinen "voi apua, nyt se lähtölaskenta alkaa" - tunne. Päiväkotiuramme (melkein 8 vuotta) alkaa olla lopuillaa

Geokätköilyä ja vauva-aikaa

Kuva
Viime aikoina olemme geokätköilleet toden teolla. Minulle ei tosin ole tullut uusia löytöjä, mutta Naakalle kyllä. Tänään seikkailimme kätköillä lapsuudenkotini maisemissa. Se toimi yhtä hyvin minulle kuin ensikertalaisellekin, sillä... Olen kerennyt unohtaa, missä kymmenisen vuotta sitten löytämäni kätköt tarkalleen sijaitsevat :D Siinä mielessä saan kiksejä etsimisestä, vaikka olen jo ne kertaalleen löytänyt. Naakka puhuu jo, miten hän voisi tehdä oman kätkön...se saa kyllä vielä odottaa. Pidän geokätköilyä edelleen hienona harrastuksena. Se saa liikkeelle, siinä oppii uusia asioita uusista (tai tutuista) paikoista ja siinä on jännitystä, joka liittyy luultavasti metsästäjä-keräilijä-historiaan. Olen iloinen, että Naakkakin on innostunut! Olemme saaneet viettää aikaa lasten puolivuotiaan serkkupojan kanssa :) Se on ollut kaikista mukavaa. Serkkupoika tuo mieleen omien lasten vauva-ajat, mutta tädin roolissa hoidettavaa on rajoitetummin. Jännästi vauvan käsittely tulee "takarai

Muinainen oppija

Kuva
Olen luultavasti muinaiseläin menneeltä vuosituhannelta - nimittäin jos puhutaan uuden oppimisesta. Opiskelin viime vuoden ja puolet sitä edellisestä. Jos voin sanoa jotakin, opiskelu on mielestäni stressaavampaa kuin ennenmuinoin, parikymmentä vuotta sitten. Toki silloin nuorenakin oli stressiä. Välillä hommat kasaantuivat ja tuntui, etten ole tarpeeksi fiksu ja nopea. Stressi painottui kurssien loppuvaiheeseen. Se oli yleensä marras-joulukuussa ja huhti-toukokuussa. Luulen tunnistavani ongelman: opin parhaiten lukemalla ja kuuntelemalla. En ole äärimmäisen nopea - tarvitsen aikaa oppimiselleni. En myöskään sisäistä kovin nopeasti uusia asioita työ- ja opiskeluelämän ulkopuolella.  Viime vuosi oli kuitenkin "huipennus" , siis kuormittumisen ja epävarmuuden tunteen osalta. Suorittamani kokonaisuus sisälsi todellakin kaikkea mahdollista ja aika sirpaleisena kokonaisuutena. Varsinaisia luentoja oli todella vähän eikä lukemisellekaan jätetty aikaa. Sen sijaan oli paljon "o

Ajanpysäyttäjää ei ole keksitty

Kuva
Aika - sen tahtoisi joskus pysäyttää . En muista halunneeni pysäyttää aikaa, kun lapseni olivat esimerkiksi kaksivuotiaita. Halusin vauhdilla eteenpäin. En muista halunneeni pysäyttää aikaa varsinkaan lasten vauvavuosina.  Sen sijaan nyt, 9- ja 6- vuotiaat voisivat pysyä vielä vähän aikaa pieninä. He eivät ole enää liian pieniä moneenkaan asiaan. Heidän leikkimistaitonsa ovat luullakseni huipussaan. He myös oppivat jo monenlaisia mielenkiintoisia asioita ja heidän kanssaan voi puhua varsin monimutkaisista asioista. Kuitenkin, koko ajan kuljetaan kohti isompien lasten elämää. Naakalle tulivat tänä syksynä ensimmäiset murrosiän merkit. Koska Naakka ansaitsee oman yksityisyytensä, ei siitä sen tarkemmin. Kävimme asian rauhassa läpi ja totesimme, ettei sitä tarvitse käsitellä sillä kertaa enempää mutta puhua voi jos tulee kysyttävää. On silti pakko myöntää, että vaikka käsittelin asian Naakan kanssa rauhassa ja painotin kaiken olevan okei, minulle itselleni tuli hetkellinen paniikki: "

Kotiloita, telkkarin tuijotusta ja maantietoa

Kuva
En ole pitkään aikaan kirjoittanut meidän lemmikkien kuulumisista. Mikään ei ole sillä rintamalla muuttunut, paitsi että eilen huomasin uuden sauvasirkkavauvan terraariossa. Siellä on nyt asukkaita hieman yläkanttiin, mutta luulen että pari vanhimpaa alkaa aikalailla olla elämänsä loppuvaiheessa. Gerbiilit Puolukka, Albi ja Sahpan viettävät edelleen viehättävää elämäänsä koloja kaivellen. Heille on hyvä keksiä aina vähän uutta tekemistä. Olemme jo varsin tottuneita gerbiilien hoitajia, joten juuri mikään kummallisempi ei tuota meille pulmaa tällä hetkellä. Akvaario tuntuu olevan tällä hetkellä eniten työn alla. Kotilo-ongelma vaivaa edelleen - täytyisi taas jaksaa nyppiä niitä pois, koska petokotilot eivät näytä kovin tehokkaasti hoitavan hommaansa. Kasvit sentään alkavat toipua valottomasta kesästä. Sinänsä minulla on nyt innostusta akvaarion hoitoon - olen katsellut sosiaalisesta mediasta varsin paljon kuvia & juttuja hienoista akvaarioista ja ne innostavat aina tekemään edes pie

Pianotunnilla

Kuva
 Naakka halusi eilen soittaa pianoa. Meillähän on ollut sähköpiano Helmikuusta asti, enemmällä tai vähemmällä käytöllä. Itse istun pianon ääreen pari kertaa viikossa omaksi ilokseni. Lapsia en ole kehoittanut soittoharrastuksen pariin.  Naakalla on omana Thompsonin "Pienet sormet soittamaan" - alkeiskirja. No, ei se pelkästään Naakan oma ole - minäkin soittelin sen läpi kun aloin treenata melkein 20 vuoden tauon jälkeen. Tämän lisäksi omistan jonkin verran nuotteja ja kirjastosta on aina välillä lainattuna jotakin. Päätin antaa Naakalle pianotunnin. Hän on vaiheessa, jossa sormia vasta opetellaan pitämään koskettimilla. Hän löytää keski-c:n koskettimistolta ja nuoteista. Hänellä on juuri nyt into päällä asian kanssa.  Opetin Naakalle tätä kaikkea ja annoin pienen soittonäytteen vaiheesta, jossa itse olen. Huomasin, että hän haluaa oppia lisää.  En tiedä, onko äiti opettajana paras mahdollinen ( :D ) Olen kuitenkin ajatellut, että jos Naakka haluaa treenata pianonsoiton alkei

Syysretkellä Uutelassa

Kuva
Olen kaivannut syysretkeilyä , joka on kuulunut ohjelmaamme "aina". Olin iloinen, kun pääsin Uutelan kodalle ja luontopolulle viime viikonloppuna. Kodalla oli tulet valmiina, joten mukaan tarvitsi viedä vain grillattavat. En ollut koskaan ennen käynyt Uutelassa, vaikka Vuosaaren seutu melko tuttua onkin. Päivä oli poutainen, vaikka ei mitenkään lämmin. Luontopolku kulki meren rannassa ja sielläpä tuuli oikein mukavasti. Oli hauskaa katsella merta.  Erityisesti fanitan kuitenkin rantakiviä. Tunnustaudun myös kaikenlaisten rantalätäköiden ystäväksi - on hauskaa tutkia, mitä niistä löytyy. Myös lapset tykkäsivät tarkkailla rantaa lähemmin, toisaalta kiville kiipeilykin oli suosittua. Täytyy sanoa , että tuulen tuntu naamalla oli yksi mieleenpainuvimpia asioita visiitistämme meren rannalle. Merimaisema oli villi ja rauhoittava samaan aikaan. Vaikka mielestäni suomalaisen  järvimaiseman voittanutta ei ole, meri on upea elementti myös. Ehdoton plussa tällä visiitillä oli, että mole

Ystäviä huolimatta siitä, mitä sukupuolta on

Kuva
Naakalla on ollut aina kavereita - silloinkin, kun hän on kuormituksen takia viettänyt aikaa mielummin itsekseen. Hänellä on kolme läheistä ystävää - kaksi poikaa ja yksi tyttö. Tarkkailtuani tilannetta lähipiirissä olen havainnut, ettei vastakkaisen sukupuolen kanssa hengaileminen näytä olevan edelleenkään 9-vuotiailla kovin yleistä. Omassa lapsuudessani -90-luvun alussa se oli käytännöllisesti katsoen harvinaista. Jos tyttö oli jotenkin räväkkä, niin se leikki poikien kanssa. Poikkeus vahvistaa säännön - minä en ollut millään tavalla räiskyvä, mutta minulla oli yksi poika ystävänä. Koska elimme realistisessa maailmassa, olimme ystäviä salaa. Meillä oli leikkejä kuten majan rakentamista, mutta eniten pelasimme hänen Amicallaan ja minun C64-koneella tai Nintendolla. Kyllä me muistaakseni puhuimmekin kaikenlaista. Sukupuoliasiat (siis nyt tarkoitan enemmänkin sitä, miten sukupuolensa ja sen rajat kokee) ovat havaintoni mukaan toisaalta keventyneet - nythän asian voi määritellä melko p

Viikonlopun villityksiä tai ei sittenkään

Kuva
Kesä- ja loma-aikaan meillä on oikeastaan aika aktiivista. Olemme tehneet varsin pitkiä matkoja ja käyneet paljon erilaisissa paikoissa. Palstahommat vaativat myös aikansa. On uimassa käyntiä ja sen sellaista. Syksyisin on ollut tapana ottaa vähän rauhallisemmin. Selkeitä kiinnekohtia viikonlopuissa on aika vähän. Käytännössä lauantai-iltaisin tulee Masked Singer ja sunnuntai-iltaisin minulla on Pilates. Aina välillä käydään jossakin, mutta käytännössä oleskelu tapahtuu kotona tai sen lähiympäristössä. Lapset ja niiden kaverit menevät ja tulevat. Tykkään, kun saan tehdä kotihommia rauhassa ja lukea aina välillä kesken olevia kirjoja eteenpäin. Tykkään, kun saan tehdä aina välillä esimerkiksi muutamia joogaliikkeitä.  Jos käymme jossakin , se tapahtuu usein sunnuntaisin. Lempipaikkoja ovat erilaiset museot ja näyttelyt. Nyt tämä "kausi" ei ole vielä oikein päässyt käynnistymään. Lapset kyllä kävivät viime viikonloppuna Heurekassa isänsä kanssa. Lapsilla on erilaisia lego- tai

Kukkia, kirppis ja kuningatar

Kuva
Nyt alkusyksystä lenkkeillessäni olen jotenkin pannut aikaisempia vuosia enemmän merkille kukkaistutukset. Johtuuko iästä vai mistä, että huomaan,  mielestäni kaupunki on istuttanut kaikenlaista valtavan hienoa juurikin syksyksi.  Sekin on mukavaa, kun vielä ei ole klo 16 alkaen pilkkopimeää. Minua ei sinänsä pimeys kiusaa - se on ihan rauhoittavaa. On kuitenkin mukavaa tankata vielä valoa, joka vääjäämättä muuttuu vähäisemmäksi hyvinkin pian. Myös Naakka ja Touhi pääsivät tällä viikolla syysretkelle (sekä eskarit että koululaiset). Se meni kuulemma hyvin, jopa Naakalla, jonka viime syksyn vaikeudet (nepsyasiat) alkoivat vastaavasta syysretkestä. Se, että Naakka pärjäsi hyvin retkellä, on pienoinen riemuvoitto meille. Tuntuu, että monessa mielessä meillä on vasta nyt päällä se positiivinen tunne uuden edessä, joka monella on ensimmäisen luokan syksyllä. Ehdin jo luulla, ettei koulu tuo juuri mitään hyvää elämäämme. Jos jostakin , meillä on kuluneen viikon aikana puhuttu kuningatar Eli

Uudelleen valokuvauksen parissa

Kuva
Blogin alkuaikoina (blogimaailma oli silloin kasvussa) hankin järjestelmäkameran ja opettelin kuvaamaan sillä. Tuolloin puhelinten kamerat olivat vasta kehitysvaiheessa, joten digitaalinen järjestelmäkamera oli oikein hyvä kuvausväline. Opettelin silloin hieman valokuvausta ja kehityinkin siinä. Julkaisin blogissani paljon kuvia, usein luonnosta. Silloin myös kuvien siirtäminen kamerasta tietokoneelle oli oma ohjelmanumeronsa. Nyt kuvat ovat pilvipalvelussa, jossa on hyvät ja huonot puolensa. Sittemmin järkkärikamera on jäänyt hyllylle. Tykkään edelleen kuvata, mutta kuvaushommat tulee hoidettua puhelimella. Innostun välillä kuitenkin, jos esimerkiksi ulkoilman valossa on jotakin erityistä.  Vierailin viime viikonloppuna kotipaikkakunnallani. Siellä on enimmäkseen peltomaisemaa. En ole vuosiin kunnolla lenkkeillyt siellä, koska lastenhoito on ollut prioriteetti. Nyt jälkeläiset pärjäävät jo isovanhempien kanssa (tai toisinpäin), joten pääsin lenkille. Peltomaisema tuntui pitkään liia