Rouva Niskanen

 "Opettele ulkoa" , oli ihan normaali opettajan lause 90-luvulla. Minäkin vietin oikein paljon aikaa opettelemalla ulkoa englannin sanoja, Suomen vesistöjä, ompelukoneen toiminnan (yläkoulun kässänope ei tykännyt minusta, joten ei myöskään tykännyt ohjeistaa minua). En tietenkään enää muista ulkoa moniakaan asioita. No, muistan uuden testamentin kirjat, koska riparilla opetettiin laulu, johon kirjat sisältyvät oikeassa järjestyksessä ;) Muistan vielä lapsuudenystävieni lankapuhelinnumeroita (tämä taitaa olla sukupolvikokemus). Viimeisiä suuria ulkoa opettelemisen kokemuksia taisivat olla tenttiinluvut 2000-luvun yliopistoelämässä. Siellä sain perustan nykyiselle ammatilliselle osaamiselleni. Vaikka itse sanonkin, se perusta on aika hyvä. Jossakin vaiheessa kaikki muuttui. Alettiin puhua, että asioita ei kannata opetella ulkoa, vaan pitää oppia etsimään tieto oikeasta paikasta. Näitä tiedonetsimispaikkoja alkoi olla yhä enemmän, lopulta ne löytyivät jokaisen taskusta. Tiedonh...

Kuuntelin tänään aamuohjelmaa , jossa puhuttiin siitä, kuinka tekoäly on korvannut monenlaisia rutiinihommia. Siinä tuotiin esille mielenkiintoinen näkökulma, jota ei ole minunkaan mielestäni mietitty.  Nyt on aikuistumassa ja siirtymässä työelämään ensimmäinen sukupolvi, joka voi ottaa suoraan tekoälyn käyttöön (toki työtehtävästä riippuen). Heidän työuransa alkuajat tulevat olemaan erilaiset edellisten sukupolvien kanssa. Tähän asti työelämään on juurruttu nimenomaan aloittamalla rutiinitoimenpiteiden toistosta ja arvioinnista, mikä meni hyvin ja missä pitää parantaa. On myös ollut mahdollista nähdä eritasoisia tai muuten erilaisia työn tuloksia. Nyt monessa työpaikassa korvataan ihmisen työpanos tekoälyllä. Ei ole välttämättä tutkittu, minkätasoisia tuloksia sieltä tulee. Tällä hetkellä selvää on kuitenkin, että rutiinihommien tuotoksilla on uhkana muuttua toistensa kopioiksi. Olen toisaalta huolissani tekoälyn tekemän työn tuloksesta, lähinnä sen laadusta - joskus myös todenmu...

Jo edesmenneet isoisäni ja isoäitini olivat eläkkeellä ollessaan kovia matkustamaan. He Kävivät läpi kiertomatkat naapurimaihin, mutta kun etelänmatkat alkoivat tulla muotiin, he suuntasivat sellaiselle..todella monta kertaa. Usein he matkustivat kielitaitoisemman nuoren polven kanssa, mutta jäivät myös toisinaan keskenään vielä toiseksi lomaviikoksi, kun nuoremmat lähtivät takaisin Suomeen ja töihin. Esimerkiski Rodoksella pärjäsi tuohon aikaan hienosti suomeksi. Suomalaisia turisteja oli paljon, eikä monilla ollut kielitaitoa. Minäkin olin isovanhempien mukana kerran, ravintolassakin pystyi tilaamaan suomeksi. Jos ei pystynyt, isovanhempani ottivat kuulemma listalta aina saman annoksen, jotta tietäisivät, mitä tilaavat.  Joku voisi pitää sen ajan ihmisiä juntteina - minusta he taas olivat varsin rohkeita lähtiessään matkaan ja toimiessaan parhaan taitonsa mukaan. Jälkeen tulevat sukupolvet ovat saaneet enemmän oppia tai ainakin mahdollisuuden siihen. Nykyisellaan suomalaisten k...

Kielitaito on kiehtonut minua aiheena jo pitkään. En voi itse kehuskella kovin vahvalla kielitaidolla, käytännössä kaikkien vieraiden kielten suullinen kielitaito on oikein surkastunut. Nyt kuumottaa jo, jos joutuu esimerkiksi kertomaan ammatistaan englanniksi. Normaalit tien neuvomisjutut osaan kapungilla kulkiessa :) Olen opiskellut "ennenvanhaan" varsin monia kieliä. Englanti, ruotsi ja saksa - peruskoulu ja lukio. Yliopistossa kävin viron- ja espanjantunneilla. Kertasin myös saksaa. Erikoisin kieli, johon hieman tutustuin, oli udmurtti. Aikuisiällä olen opiskellut jonkin verran saamea ja venäjää. En voi myöskään kehuskella, että olisin ollut lapsena vieraista kielistä kovin kiinnostunut - moni piti ala-asteella englannintunteja mukavina. Mukavia ne minustakin olivat, mutta en oikein malttanut lueskella kirjan kappaleita kotona. Nuorena aikuisena kuulin paljon puhetta kielitaidosta ja häpesin omaani. Lukiossa englanti oli mennyt aika huonosti - en vain hahmottanut kieliop...

Yksi asia, josta olen ollut erityisen iloinen , on että Touhi on oppinut ärrän! Hän tietää, miten se tuotetaan ja osaa sijoittaa sen sanoihin. Jotkut sanankohdat ovat vaikeampia kuin toiset, esimerkiksi jos "r" on lauseen alussa tai niitä on sanassa kaksi. Keskellä sujuu varsin hyvin. Touhi joutuu miettimään, miten "r" tuotetaan, eli harjoittelemista on vielä. Toivotaan, että saadaan äänne spontaaniin puheeseen vielä tämän kesän aikana. Touhi ei siedä, jos painostetaan. Täytyy olla kärsivällinen. Luulen, että tärkeää lapselle uusia taitoja opeteltaessa on onnistumisen kokemus. Uusi taito tuntuu vaikealta ja jopa mahdottomalta aluksi, mutta oppiminen on palkitsevaa. Nyt Touhi osaa kaikki suomen kielen äänteet. Itse olen ollut varsin väsynyt edellisen reissun jälkeen, en oikeasti tehnyt eilen paljoakaan. Tänään olen innoissani, kun pääsen pitkästä aikaa puutarhapalstalle. Kesällä kerkeää kuudessa päivässä tapahtumaan paljon. Toivoisin ainakin, että maissit, auringonk...

"Ei ihme että koulutustaso laskee , kun kouluissa opetetaan..." "Oppilaille ei saisi näyttää sitä, tätä..." "taas Wilma-viestissä mainittiin pikkuasioista..." Somekeskusteluja (isompien alustojen, ei minun :D ) seuratessa tulee vastaan usein yllä olevan kaltaisia tekstejä. Viimeisimpään myönnän syyllistyneeni itsekin, tosin en keskustelualustoilla, mutta keskusteluissa muiden vanhempien jne. kanssa. Toki ne jatkuvat viestit väsyttivät entisestään, kun lapsen kanssa oli vaikeaa koulussa eikä kotoa pystytty eliminoimaan käytösongelmia sormea napsauttamalla. Mutta, kun itse kävin koulua, vanhemmat olivat käsittääkseni aika erillään koulumaailmasta. Korjatkoon joku 80-luvulla lapsensa saanut, mutta luulisin, että koulun annettiin pääasiassa hoitaa tehtävänsä ja kotiasiat olivat erikseen. Mutta...uskallan väittää , että koulutustason lasku ei mitenkään välttämännä johdu kouluopetuksesta. Jos lähdetään liikkeelle oppijasta, jolla ei ole esimerkiksi massiivisia m...

Hans Op de Beeck oli aiemmin minulle oikein tuntematon hahmo. Joululomalla kävin kuitenkin aikuisseurassa (ja ensimmäistä kertaa Amos Rexissä. Täytyy sanoa että näyttelyn unenomainen maailma veistoksineen lumosi minut. En voi sanoa tuntevani taidemaailmaa kovin hyvin. En myöskään ota selvää, millaisia näyttelyitä missäkin on. Se on oikeastaan vähän kummallista, sillä pidän yleensä näyttelyissä käymisestä, kun saan aikaiseksi mennä. Yleensä tämä kyllä vaatii, että mukana on joku toinen, joka parhaassa tapauksessa pyytää minua mukaan. Tällä kertaa sain jopa itse idean - jotakin edistystä :)  Olen tietyllä tavalla aistiherkkä, ja olen huomannut, että minun on rajattava kokemastani taiteesta videoinstallaatiot pois - liikaa hälyä. Kuva, musiikki ja esimerkiksi veistokset sopivat, mielellään kyllä erikseen. Nautin Op de Beeckin veistoksista täysillä. Tunnelma oli rauhallinen, sopivalla tavalla aavemainen mutta kuitenkin mielestäni kaunis ja positiivinen. Sisään pääsin museokortilla. Na...

Minulla on viime päivinä ollut monta hauskaa keskustelua kuopukseni kanssa. 5-vuotias tietää jo yllättävän paljon maailmasta, ja viisivuotiaani osaa hauskasti ilmaista melko abstraktejakin asioita.  Katselimme yhtenä iltana karttakirjaa, joka on jo kymmenisen vuotta vanha painos. Touhi tarkasteli maapallon kuvaa ja totesi, että nykykartassa maapallolla olisi varmasti maski, jotta hän ei vahingossa tartuttaisi kuulle koronavirusta. Ihastelin Touhin oivallusta, ja jäin myös miettimään, millainen sukupolvi näistä koronan keskellä kasvaneista pienistä lapsista tulee...entä millainen silloin on maailma, jossa he esimerkiksi nuorina aikuisina elävät.  Touhi tykkäsi kovasti jalkapallosta, joka alkoi tällä viikolla. Eilen hän jopa sanoi, ettei aio enää mennä päiväkotiin vaan pelata vain jalkapalloa joka päivä. Tämä ei ihan heti onnistu ;) , mutta onneksi jalkapalloharjoitukset olivat Touhille mieluisat. Naakkaa ei loppujen lopuksi partio kiinnostanut, joten hän päätti skipata sen tän...