Rouva Niskanen

 Kyllä tässä selvästi mennään kohti kesää. Lasten luokka oli tänäkin vuonna Nuuksiossa yötä. Touhi ei kyllä vielä päässyt yöpyjäksi, vaan hän tuli iltapäivällä kotiin. Naakka tuli seuraavana aamupäivänä suurin piirtein zombina - oli kuulemma valvottu neljään :D Kuten tavallista, en saanut kuulla oikein mitään yksityiskohdista. Lapset ovat jo senikäisiä, että heillä on asioita, joita minulle ei kerrota. Jos en aisti mitään huolestuttavaa, hyväksyn kohtalon ;) Ihanaa, että Naakalla on jo kahtena vuonna ollut mahdollisuus tähän! T. on "ohjelmanjärjestäjä" muuten vain. Hän oli eilen kaverin kanssa ulkona, ja mikäpä muu olisi ollut hauskempaa kuin hengailu rankkasateessa - oikein märät vaatteet! Komensin pojat järkkäämään itselleen varavaatetta T:n varastoista ja laitoin vaatteet kuivuriin. Kun kysyin, onkos pojilla jo nälkä...menivät jotenkin vaikeiksi. Hetken kiemurtelun jälkeen selittivät  käyneensä Kotipizzassa. T. oli kuulemma piffannut, että sillä tavalla.  Minä jouduin ...

Tällä viikolla temppuilu sekä astman että niskan kanssa on jatkunut. Olen sinänsä ollut työkunnossa, mutta hieman hankalaa on ollut. Töissä on kiirettä vähän kaiken kanssa. Lähden seitsemältä kotoa, ja olen neljän tai viiden aikaan kotona. Kun pääsen kotiin, olen kertakaikkisen väsynyt. Maanantaina tein vikan täipesun Naakan tukkaan - luulen että ongelma on nyt voitettu. Ensi maanantaina yritämme kampaajalla käyntiä uudestaan. Viikkoa on helpottanut, että Naakka ja Touhi ovat olleet naapurin poikien kanssa leikkimässä ja päinvastoin. Tämä tarkoittaa, ettei lapsille tarvitse järkätä mitään erityistä ohjelmaa, vaan saavat rehata keskenään. Eilen, kun lapset olivat vastavierailulla naapurissa, huomasin, miten helppoa on järkkäillä koti, kirjoittaa kauppalista ja pakata reput & suunnitella vaatteet seuraavalle päivälle, kun lapset ovat arki-iltana vähän aikaa muualla. Tänään aion yrittää puutarhapalstalle menoa, jos nyt osuisi edes lyhyt sateeton väli. Ei siellä enää ole kitk...

Maanantaina niskani alkoi lyödä totaalisen lukkoon. Olen tottunut näihin "kramppeihin" vuosien aikana, varsinainen venyttely ei niihin auta. Jonkin verran auttaa, jos pystyy kääntelemään niskaa ja rauhallisesti puolelta toiselle. Minulle on jo vuosikymmen sitten tapahtuneesta retkahdusvammasta jäänyt kiputila yläniskaan, oikealle puolelle. Liian rajusti en voi päätä käännellä, muuten saan huimausoireita....siispä rauhallisia liikkeitä. En tiedä, pitivätkö bussimatkustajat tempoiluani hassuna - bussi vain on niin hyvä paikka käännellä päätä puolelta toiselle, kun mitään muutakaan kovin järkevää ei ole tarjolla. Tosin äänikirjat & pään kääntely bussissa eivät oikein sovi yhteen. Tänään niska on ollut aavistuksen verran parempi, mutta yläselkä on kyllä ollut enemmän jumissa. Jotain poistuu, jotain tulee, sellaista se aina on. Olen nyt alkuviikosta huhkinut sekä kirppiksellä että viljelypalstalla. Jälkimmäiselle lähdenkin kohta - Naakan ja Touhin isä lupasi hakea t...

Kävin eilen vähän viihteellä , siis hyvin keski-ikäiseen tapaan parilla keskustassa - kotiuduin klo 23.00. Keskustelukumppanimme kanssa kävimme muun ohessa mielenkiintoisen keskustelun kivusta.  Aika moni suomalainen elää säännöllisen kivun kanssa ja kuulun edelleen heihin itsekin. Häkellyttävintä on, että kun kipu väheni sen verran, että voidaan ainakin useina päivinä puhua siedettävästä, lopetin asian tutkimisen.  Kuitenkin, minusta ei ole edelleenkään normaalia, että kun käännän päätäni oikealle, tuntuu yläniskassa puukoniskun tuntuinen kipu. Rva on jo kymmenen vuotta painellut menemään sen kivun kanssa - vasemmalla puolella ei tunnu mitään.  "Niin, että kun käännät päätä, tuntuu kuin joku tuikkaisi sua puukolla yläniskaan?" Joo-o, vaiva on jatkunut jo kymmenen vuotta, en tiedä tarkalleen, miksi, ja minä nyt vain elän sen kanssa.  Nii-in, se on aivan normaalia krooniselle kipupotilaalle. Kivusta ei oikeastaan viitsi edes mainita kuin sellaisille, jo...

On ollut vauhdikasta! Rva ei ole ollenkaan vauhdikkaalla päällä, mutta on pakon edessä viilettänyt menosta toiseen. Touhi ollut oma mahdoton itsensä (maanantaina se kaatoi joulukuusen, tiistaina se onnistui rikkomaan eteisen lampun, älkää kysykö miten...) Myös 5-vuotias Naakkasemme kekkaloi paikasta toiseen. Huomaan jo mielessäni suunnittelevani ensi joululomaa sillä tavalla, että lapset ovat toisen lomaviikon lopusta pari päivää varapäivähoidossa... Toisaalta, on ollut ihanaa olla porukalla ja siinä vauhdissa. Huomaan niskani ja yläselkäni olevan varsin jumittuneessa tilassa, siitäpä havahtuneena taidan tilata itselleni hieronnan viikonlopulle. Poikkeuksellisesti nyt on ollut muutakin kuntoutusta ilmassa. Olin nimittäin keskiviikkoaamuna (se myrskypäivä) fyssarilla. Siellä tutkittiin vatsalihaksiani, koska niissä on raskauden (tai raskauksien) jäljiltä pieni erkauma. Ei se oikeastaan ole edes kovin pieni, mutta on kuulemma todennäköisesti mahdollinen kuroa umpeen voimistelun...

Tänään työmatkalla vietin aikaa puhelimeni kanssa - toisin sanoen latasin juoksuohjelman. Pieni tausta: olen käynyt juoksemassa marraskuun alusta tähän päivään asti 2-3 kertaa viikossa. Aluksi kävin urheilukentällä. Se jäädytettiin, joten jouduin siirtymään lenkkipolulle. Minulla ei todellakaan ole juoksijataustaa. En voi myöskään sanoa ihailleeni kyseistä lajia aiemmin (en ehkä ihaile vieläkään). Pääsin työpaikallani kokeilemaan ratajuoksua lokakuussa, ja päätin kuin päätinkin alkaa vähän juosta vapaa-ajallakin. Kun viimeksi kävin juoksulenkillä, sitä ei edes sanottu vielä juoksemiseksi vaan hölkkäämiseksi :D Nykyään juoksu tuntuu tarkoittavan kaikkea kävelyä nopeampaa. Jokin kuitenkin koukutti : huomasin, että kun kävin useammin juoksemassa, jaksoin aina edetä hieman pidemmän matkan. Tällä hetkellä 3-4 kilometriä on ehdoton maksimi, tuossakin pysähdyn aina ajoittain, mikäli kuulokkeista kuuluu liian tyhmä biisi. Tänään aion mitata juoksuohjelmalla, kuinka pitkän lenkin todell...

Niskakipu on ollut näin viikon alkajaisiksi harvinaisen pistävää. Työpäivän jälkeen pääsin painelemaan kipeää, oikeanpuoleista kallonpohjaa. Painelu onnistuu vain, jos päätä kääntää samalla vasemmalle. Ilta on sujunut iisimmin, mutta kyllähän näitä kipuja riittää jokaiselle päivälle. Olen toisaalta aika rutinoitunut kipuun, vaikka välillä ottaa päähän niin pirusti. Tein muuten eilen tosi pitkän (siis minulle), kuuden kilometrin lenkin yhteen menoon. Olin lasten kanssa vanhempieni luona, ja Touhi oli päiväunilla. Totesin, että on parasta lähteä liikkeelle silloin kun on mahdollista. Kyseessä on lapsuuden asuinpaikkani, joten tunnen lenkkeilymaastoni todella hyvin. Paikkakunta on pieni mutta eläväinen kylä Kanta-Hämeessä. Kuljin suurimman osan matkaa peltomaisemassa. Aina tulee väkisinkin mieleen, että entä jos olisinkin jäänyt asumaan tai palannut lapsuuteni paikkakunnalle. Osaisinko asua muutaman tuhannen ihmisen taajamassa? Mitä tekisin työkseni ja millaisessa talossa asuisi...

Olen tässä viime päivinä pohtinut, että elämä on valtavan yllätyksellistä. Aika harvalla kaikki etenee suunnitelmien mukaan (jos sellaisia edes on), enkä todellakaan ole hyvä esimerkki siitä. En ole tehnyt tiukkoja elämänsuunnitelmia, mutta jonkinlaista haaveilua olen harjoittanut. 11-vuotiaana minusta piti tulla puutarhuri, kotini piti hukkua lemmikkieläimiin ja minulla olisi myös noin viisi lasta! Jollakin tavalla nuo ovat toteutuneet - tykkään puuhastella viherkasvien kanssa, minulla on ollut erilaisia lemmikkieläimiä ja lapsiakin on, vaikka ei nyt ihan viittä. Vähän isompana , yli 15-vuotiaana, unelmoin kehitysyhteistyöhön lähtemisestä, isossa kaupungissa asumisesta, matkustamisesta, useasta akvaariosta, ja poikaystävästä. Kaukokaipuu taisi olla haaveista suurin. Kehitysyhteistyöhön en lähtenyt, mutta luen edelleen mielelläni aiheesta. Koulutus ja sen turvaaminen kaikille on lähinnä sydäntäni. Muutin isoon kaupunkiin vuonna 2001 enkä ole katunut. Noin 18-vuotiaana minulla o...

Tällä viikolla rva on lähinnä käynyt töissä. Niska on temppuillut, aika rankastikin, mutta mitään tavallisesta poikkeavaa ei ole tapahtunut. Eilen oli harvinaisen veemäinen päivä - niska, oikea kaulajänne ja molemmat lavat alkoivat vetää totaaliseen jumiin. Ongelmien aaltoilevuus on eräs kroppani spesialiteetti. Kun elän eilisen kaltaista vaihetta, kroppa jumittuu, ja niskan oikea puoli menee ikäänkuin tunnottomaksi. Olo on hiukan huippaava ja ennen kaikkea tosi ikävä. Normaalit asiat eivät meinaa luonnistua. Eilen minulla oli valtavasti tekemistä. Lähdin kotoa seitsemältä aamulla ja tulin kotiin kuudelta illalla. Töissä oli liikkuvaa hommaa - askelmittarini näytti illalla 14 500 askelta, jotka oli pakko ottaa, kun askareita oli niin paljon. Illalla oli tarkoitus mennä vielä ostoksille Prismaan, mutta oloni oli niin hutera, että jouduin skippaamaan. Sinä aikana vietin useamman tunnin vetreyttävien harjoitteiden parissa. Onnistuin siinä mielessä, että tuntoaisti palasi oikealle p...

Olen kuluneen viikon aikana innostunut kävelystä! Tuo oli oikeastaan valhe, sillä olen tykännyt lajista aina. On monia, jotka eivät tykkää kävellä, mutta itselleni kävely on ollut luontevaa ja hauskaa. ...kunnes niska pamahti. Nyt en ehkä voi enää sanoa kärsiväni niskan retkahdusvammasta, mutta sen monista jälkivaikutuksista kyllä. Edelleen,  jos kävelen enemmän, niska ottaa osumaa. Sen jälkeen on tiedossa kipupäiviä ja lenkkeilykieltoja eri pituisiksi ajoiksi. Olen blogissanikin vuosien varrella hehkuttanut toistuvasti, milloin kävely onnistuu erityisen hyvin - usein joudun kuitenkin pettymään, kun niska ja yläkroppa ovat kamalassa kunnossa seuraavana päivänä. En silti koskaan luovu toivosta. Noin viikko sitten googletin kävelyaiheisia tekstejä. Suurin osa niistä on tyyliä "kävely on ylipainoiselle erinomainen liikuntamuoto" tai "laihdu kävelemällä". Ihan tuota genreä en hae - en ole niin ylipainoinen (toki vähän), ettei mikään muu onnistuisi. Silmiini s...

Nopea päivitys tältä päivältä : olen virallisesti aloittanut ikkunoiden pesun. Useimmiten pesut on tässä huushollissa suoritettu ulkopuolisten toimesta, mutta nyt on asialla rva. Kun ikkunoiden pesu tuli puheeksi pari viikkoa sitten, isäni toi minulle vähällä käytöllä olleen ikkunanpesimen kokeiluun, ja sanoi muuten, ettei ota sitä enää takaisin. Hahaa, laite on aika hauska. Itse pesu tapahtuu rätin ja ikkunanpesusuihkeen kanssa, mutta kuivaus tuolla laitteella, joka kuulostaa aivan rikkaimurilta. Peseminen ainakin alkoi hauskasti. En olisi rva, mikäli en paloittelisi projektia oikein pieniin osasiin. Tämän päivän tavoite oli koneeseen tutustuminen ja tuntuman ottaminen. Asuntoni on täynnä eri kokoisia ikkunoita - isot aukeavat normaalisti, pienet ylhäältä alas. Pesin siis kokeeksi muutaman ikkunan keittiöstä - hyvin meni! olen kuitenkin päättänyt, että meidän asuinkorkeudellamme en aio suorittaa korkeiden ikkunoiden pesua yksin. Eihän ihminen niin helposti horjahda, mutta kun va...

Tällä viikolla ei ole vielä tapahtunut mitään kummallista, mikäli ei lasketa tänään taivaalta tippunutta muutamaa sadepisaraa! Lisää kaivattaisiin, tänään naapurikaupunginosassa syttyi pieni tulipalo, kun joku heitti maahan pudonneisiin puunsiemeniin epähuomiossa tupakantumpin/tulitikun. Sekä Touhi että minä olemme nyt toipuneet flunssasta, Naakalla on lievä tauti myös. Eilen alkoi leikkipuistossa puistoruokailu, mitä menimme Touhin kanssa kokeilemaan. Naakan kanssa ei aikanaan ruokailtu, sillä ruoka tarjotaan klo 12, mikä oli hänelle liian myöhään. Touhin mielestä oli hauskaa jonottaa lohikeittoa - hän saikin kattilan viimeisen annoksen! Vähän liikkeessä se ateria syötiin, mutta syötiin kumminkin! Kotiin tullessa saatoin laittaa hänet vaipanvaidon jälkeen suoraan nukkumaan. Naakan päivähoidon tilanteen muutokset eivät ole ainakaan helpottaneet. Loppuviikosta tuli tieto, että päiväkotiin, siis sinne ahtaisiin väistötiloihin, tulee kokonaan uusi ryhmä. Homma on siinä mielessä ri...

Voi jessus, kun on ollut vetämätön olo ...rva:lla se johtuu aktiivisesta elämänvaiheesta, unenpuutteesta ja sen sellaisesta. Touhi-pieni alkoi taas niiskuttaa eilen, ja kunnon flunssa alkoi yöllä. Tänään poika on ollut varsin räkäinen, mutta onneksi kuumetta ei ole. Silti, on hetkiä, jotka haluaisin tallettaa pysyvästi muistiini: Viime yö oli Touhin heräilyn vuoksi aika pätkittäinen. Nousin laittamaan tuttia viitisen kertaa. Jossakin vaiheessa Naakka kömpi viereeni. Hän nukkui minuun nähden poikittain, päälaki kylkeäni vasten. Hän on vielä niin pieni. Vaikka oma uni jäi vähemmälle, en voinut olla hymyilemättä: toinen nukkuu kuin pieni sfinksi (kyllä, Naakalla on tällä hetkellä hieman sfinksimäinen hiusmalli sekä hymy nukkuessaan :D ) Toinen taas tarvitsee tulppaa rauhoittuakseen...voi että, kun tutti on hyvä keksintö! Koska rva ei ehkä jaksa tänään kirjoittaa yön lisäksi koko päivästä, lienee parasta siirtyä muihin aiheisiin. Rva tykkää vouhottaa milloin mistäkin, mutta pidempään...

Niin , se niska on viime aikoina kiukutellut! Koska lähden lauantaina reissuun, varasin hieronnan huomiselle. Toivottavasti se auttaa taas jaksamaan, ettei mene matka pilalle niskavaivan takia. Kipu on keskittynyt juurikin koko niskan alueelle kallonpohjasta alaspäin. Tukossa on, se on sanomattakin selvää. Huomaan olevani kiukkuisempi kuin tavallisesti, kuin olisi piikki lihassa ihan sananmukaisesti! Pari päivää söin särkylääkkeitä, ja se tuntui tasaavan kipua hieman. Valitettavasti vaiva alkoi, kun olin toissa viikonloppuna kävelyllä tavallista enemmän. Niska otti nokkiinsa, kun tein yhtäkkiä lenkkejä enemmän kuin tavallisesti. Harmi...olisi ollut hauskaa lenkkeillä ilman jälkiseurauksia. Minulla on niskan temppuillessa henkisesti epäonnistunut fiilis, vaikka tiedän, että se on typerää. Vaivani on vuosien aikana osoittautunut monimutkaisemmaksi kuin sellainen vaiva, joka menee ohi, kun työstää asiaa reippaasti. Tosiasia on kuitenkin, että tunnen itseni henkisesti paremmaksi i...

Kun juuri pääsin sanomasta , että niskajutut ovat helpottuneet, niin tällä viikolla kipuja on ollut särkylääkekuuriksi asti. Yleensä pärjään ilman, mutta nyt on kyllä ollut hankalaa. Täytyy toivoa, että kohta vähän helpottaisi. Jatkuva kipu on pirullinen seuralainen. Omalla kohdallani olen huomannut, että se väsyttää ja turruttaa. Ajatus muuttuu jotenkin jähmeäksi, kun olo on jatkuvasti kurja. Mikään suoranainen harjoitus ei ole tähän mennessä auttanut, mutta jatkan kokeilemista. Eilen meillä oli Naakkasen päiväkodin kevätrieha. Se tarkoitti kai tänä vuonna samaa kuin kevätjuhla, tai sitten ei. Rva on sen verran vanhoillinen, että nauttii perinteisestä kevätjuhlasta, jossa lapsiryhmä kerrallaan esiintyy. Nyt "viralliseen" osuuteen kuului pari yhteislaulua (kivoja kyllä), mutta se siitä. Silti, rva:ta aktiivisemmat vanhemmat olivat järjestäneet vaikka mitä, ja meidän lapsille parasta taisivat olla nakki- ja ongintapiste :D Kuluneella viikolla olen toipunut Naakan synt...

Rva huomasi hiljattain laiminlyöneensä selän liikkuvuutta parantavien liikkeiden tekemisen. Tämä on tyypillistä rva:ta - teen aina jaksoissa kaikenlaista jumppaliikkeistä meikkaukseen, ja sitten unohdan koko jutun kuukausiksi. Oli kyse jumppaliikkeistä tai vaikkapa lojumaan jätettyjen tavaroiden paikalleen viemisestä, rva:lla toimii hyvin laskeminen kymmeneen. Vien 10 tavaraa paikoilleen (Touhi tosin levittelee 20 tavaraa ympäri kämppää heti perään) tai teen rintarangan sivutaivutuksia kymmenen yhdelle, kymmenen toiselle puolelle. Tällä kertaa on kyllä jumissa myös alaselkä, keskiselästä puhumattakaan. Oikeastaan liikun kuin rautatanko. Tämä ei oikein osu yhteen liikkumisen kanssa sinänsä - olen koko ajan suhaamassa paikasta toiseen. Teen vain kaiken hyvin yksipuolisesti. Alaselkä on vähän hankala, kun toisaalta se kärsii yliliikkuvuudesta. Lantion pyörittely, kahdeksikkoa tai ympyrää, on tämänpäiväinen aseeni jumituksia vastaan. Täytyy muistaa syvät vatsalihakset, kun tanssaht...

Eilen rva makasi reporankana hierojan penkissä. Niska oli taas ruvennut vihoittelemaan (se oikean puolen väsyminen näyttää olevan oikein kertakaikkisen krooninen vaiva). Joku päivä viime viikolla huimasikin, joten oli parasta varata hieroja. Kun hieroja kysyi, mihin tällä kertaa keskitytään, vastasin, että tavanomaisen niska-hartiaosuuden lisäksi voisi käsitellä myös pitkiä selkälihaksia. Niinpä näiden lihasryhmien parissa vietettiin jälleen tunti aikaa. Paikallani maatessani huomasin, että minua väsytti ja suorastaan nukutti vietävästi. Tuntui myös suorastaan vastenmieliseltä, että hierojalta piti hypätä suoraan päiväkodille, ja sieltä kävellä enemmän tai vähemmän väsyneen Naakan kanssa takaisin. Tykkään arjesta , mutta välillä perjantaina huomaan, miten alan ihan fyysisesti väsyä. Arki on aika aktiivista muksuja kaitsiessa, ja yleensä alan iltaa kohden muutenkin väsyä muksuja nostellessa. Illalla olenkin sitten aivan puhki. No, tästä pääsemmekin lihaskuntoon. En oikein tiedä,...

Niskasille kuuluu vaihtelevan loskaista. Ai että, kun rva vihaa nimenomaan loskakeliä. Tiistaina täällä oli ihan varsinainen myräkkä. Sitä roikaletta satoi taivaalta koko päivän, ja Naakanhakureissulla Touhin rattaat juuttuivat keskelle risteystä.  Mitä sitten kävi? No, juurikin se, jota Helsingissä oletin - heti löytyi useampi vapaaehtoinen auttaja, joiden kanssa jyräsimme rattaat turvallisempaan paikkaan. Minun kokemukseni kotikaupungistani on tämä, enkä pettynyt nytkään =)  Seuraavaan risteykseen sompailimme 15 sentin vesilätäkössä - no, eteneminen oli kieltämättä helpompaa. Seuraava risteystä ennen taisin jupista jo itsekseni kaikkia kirosanoja, jotka osaan. Sitten, tai ehkä juuri siksi, sain jälleen apua rattaiden kanssa! Kun pääsimme päiväkodille, olivat rva:n kengät ja housut oikein kivasti vettyneet. Touhi...no hän oli taivaalta sataneen suojalumen peitossa. Kaiken keskellä loisti onnellinen hymy! Kerrankin jotakin jännittävää, kuten räntäsade, tapahtui. ...

Alkuviikko on ollut siinä mielessä onnellinen, että Touhi näyttää alkaneen nukkua vähän pidempiä päiväunia - toivotaan, että muutos on pysyvä tai ainakin pitkäaikainen. Päiväunien myötä saan mahdollisuuden levätä tai tehdä sellaisia askareita, joita ei T:n kanssa oikein voi tehdä. Lauantaina ja sunnuntaina rva olikin kokonaan poissa, eli laivalla vuositapaamisessa ystäviensä kanssa. Vuositapaaminen oli jo ties kuinka mones, sitä vietettiin tällä kertaa Tallinkin Silja Europalla. Rva:n aiempi kokemus laivasta on, kun se oli juuri valmistunut. Rva taisi olla noin 12-vuotias. Laivan sisäosat, varsinkin näköalahissit, palasivat äkkiä mieleen. Europa on remontoitu hiljattain, ja sen kyllä huomasi - varsin mukavannäköinen laiva oli kyseessä. Meillä oli 22 tunnin risteily, matkaan lähdettiin lauantaina klo 18.30. Parasta risteilyssä olivat kuulumisten vaihto, kaikki yhdessäolo ja, hmm, ruoka! Tässä elämänvaiheessa olen ymmärtänyt paremmin kuin koskaan, mitä merkitsee, kun ruoka tule...

Rva istahti kotisohvalle pitkästä aikaa (olimme viikonlopun vanhemmillani maaseudulla). Viikonloppu oli erityinen - sen aikana sain nähdä toisella puolella maapalloa asuvaa ystävääni, joka on nyt käymässä Suomessa. On kurjaa asua niin kaukana tärkeästä ihmisestä, tapaamme nyt noin kaksi kertaa vuodessa. Koska rva ei todennäköisesti tee lähivuosina matkaa Australiaan, tapaamme silloin, kun hän on Suomessa. Tämän vierailun aikana tapaamme todennäköisesti vielä kerran, kun hän saapuu taas lähistölle. Erityiseksi tämän vierailun tekee, että ystäväni on raskaana. Ihmettelimme yhdessä, että hän ei enää tämän jälkeen tule Suomeen lapsettomana. Kun ensi jouluna näemme, hänen vauvansa on jo syntynyt, ja saamme tavata hänet. Ystäväni on myös Naakan kummitäti, Naakkakin kävi eilen kummitätiään tervehtimässä. Naakka miettii kielellisiä asioita paljon, ja ihmetteli etukäteen, mitä kieltä hän voi puhua kummitätinsä kanssa. Hän huojentui, kun kerroin että kummitäti osaa edelleen puhua Suomea. ...