Rouva Niskanen

 Täällä flunssaisena pohdin, että kevät etenee. Tänä vuonna se tuntuu olevan kuukauden etuajassa. Olisin halunnut käydä puutarhapalstalla, mutta se saanee odottaa ensi viikkon, ellen intoudu joskus loppuviikosta tekemään iltalenkkiä - nythän on illallakin valoisaa. Odotanko kesää? No täytyy myöntää, että kyllä minä jo sitä odotan. Nyt varsinkin, kun taloudesta löytyy ilmalämpöpumppu, niin yöunetkin ovat oletettavasti ensi kesänä parempia. Se muuttaa heinä- ja elokuun siedettäviksi. Emme ole tänä kesänä tekemässä pidempää reissua mihinkään, vaan panostamme syyslomaan. Sinne olemme varanneet Kreikan-matkan. En ole koskaan ollut syksyllä etelänmatkalla, jos etelänmatkoilla paljon muutenkaan. Nyt kesälle ei ole kovin tarkkoja suunnitelmia. Jonkinlaisen kotimaanmatkan haluaisin tehdä. Olisi mukavaa vähän suunnitella, ja olla sitten vaikka neljä yötä reissussa. En vielä osaa sanoa, mihin reissu voisi kohdistua. Mökille mennään tietenkin. Siihen liittyy tiettyjä perinteisiä paikkoja, joi...

Vaikka viikon piti (perinteisesti ajateltuna) olla rauhallinen laskeutuminen lomaan, siitä muodostuikin varsin aktiivinen. Alkuviikkoon liittyi yksi puhelu töistä, joka ei ollut suoranaisesti kiva, kerron siitä myöhemmin.  Naakka lähti innokkaana puistoruokailuun heti maanantaina. Hän on nyt itse keksinyt, kuinka hienoa on käydä maksuttomalla lounaalla ja kuinka hyvältä se maistuu ulkoilmassa. No, eka keittolounas sai tuulentuiverruksen takia lehtikuusenneulasia mausteeksi niin paljon, että Naakka sai uuden keiton. Touhi on ollut vielä tämän viikon päiväkodissa. Se on ollut hyvä ratkaisu, sillä lasten kesälomaviihdyttäminen käy kyllä työstä. Sitäpaitsi, Touhi sai vielä viikon leikkiä vähän kauempana asuvan päiväkotikaverinsa kanssa. Pojat menevät kyllä kouluun yhdessä, ei siis jäähyväisiä. Touhi on pitkin kevättä ikävöinyt kauas muuttanutta ystäväänsä. Alkuviikosta kohtasi onnenpotku, kun tämä ystävä on ollut vierailemassa kaupungissa . Touhi on saanut tavata ystävää kaksi kertaa ...

Viime päivät ovat kuluneet kipujen kanssa. Harmittaa vähän, kun nyt olisi mahdollisuus nukkua hyviä yöunia, mutta selkäkivut ja levottomat jalat pitävät hereillä. Analyysini mukaan tämä johtuu parin viikon autossa istumisesta - siltä ei tosiaan voinut ollenkaan välttyä viime viikkoina. Todella moni asia kostautuu kehon toimimattomuuden kautta. Nyt särkylääke ei auta, jumppakin tuottaa todella laihoja tuloksia. Taitaa olla niin. että levottomien jalkojen ongelma laukeaa odottamalla - nythän ongelman tuottamassa asennossa ei tarvitse enää olla. Yläselän ongelmat taitavat ratketa hieronnalla - sinne pääsen ihan lähiaikoina. Sen jälkeen pystyn taas pitämään tilannetta yllä selkäjumpalla.  Kuitenkin, kivut laskevat fiilistä, vaikka mikään ei ole kovin huonosti - itse asiassa hirveän moni asia on todellakin kunnossa. Minua on houkuteltu syksyllä mukaan Pilates-tunneille. Saatanpa ottaa tarjouksen vastaan, mikäli aikataulu osuu kohdilleen. Kotiutuminen on käynnissä edelleen. Pienen haast...

Alan vanhetessani osoittaa merkkejä puutarhahulluudesta - no en ihan, puutarhapalstaani kuvaa parhaiten sana "mummolan takapiha". Tällä hetkellä osa palstaa näyttää ehkä eniten tunkiolta, kunnes risusavotta joskus valmistuu. Hulluus ilmenee kalenterin kyttäyksenä "nyt pitäisi kyllä jo istuttaa sitä ja tätä..." Tänään koittikin suuri etappi: kevään taimiostokset! Siemenperunoita ei valitettavasti saatu - ehkäpä löydämme niitä vielä jostakin... Palstalle tulee kuitenkin kaksi puutarhavadelmapensasta. Minulla on niille paikka..öö...sen risukasan alla. Täytyy siis työskennellä vielä. Lisäksi ostin kaksi pionia ja raparperin (mikään näistä ei selvinnyt talvesta).  Kaksi tainta kesäkurpitsaa löytyi onneksi, ja kotona olen kasvattanut maissintaimia. Heräteostoksena ostin vielä sormustinkukan - täytyypä vielä lukea sen hoidosta.  Seuraaville päiville on luvattu sateita, mutta katsotaan, jos joskus onnistuisi. Puutarhahulluus on edennyt näköjään niin pitkälle, että kerron ...

Tämä viikko on ollut niin kutsuttu yleinen järjestelyviikko - lapset menivät päiväkotiin, Naakkakin vielä hetkeksi. Opiskeluni alkavat kunnolla vasta maanantaina, eikä esimerkiksi ennakkotehtäviä jne. nyt näytä olevan.  Koti on päässyt aikamoiseen kaaokseen kesän aikana. Ei täällä nyt varsinaisesti sotkuista ole, mutta vaatteita on taas jäänyt pieneksi ja uusia tarvitaan. Vaatekaappien hyllytkin kaipaavat siivousta ja järjestelyä...ja jääkaappi ja tietysti normaalit - lemmikkieläimet ja huonekasvit. Minulla on myös monenlaisia byrokratiaongelmia ratkaistavana. Kela on nyt kai syksyn osalta tyytyväinen, TE-toimisto vaatii vielä paljon (yritän siis opiskella syksyn ansiosidonnaisella, mikä ei ole mahdotonta, mutta hakeminen on monimutkaista).  Koska omat byrokratiat eivät ihan vielä varsinaisesti etene, edistin eilen muita asioita - ilmoitin Naakan iltapäivätoimintaan ja, hmm, partioon! Tuon iltapäivätoiminnan piti olla selvä, mutta hakemuksemme ei ollut sitten mennytkään peri...

Olen havainnut , että blogini lukijamäärät ovat kuluneen vuoden sisällä kasvaneet. Olen iloinen, että kotikutoinen blogini kiinnostaa, ketä mistäkin syystä. Blogin kirjoittaminen on yhä hauskaa, ja siihen löytyy yhä aikaa vähintäänkin viikoittain. Olen joskus pohtinut, pitäisikö blogini ilme muuttaa jotenkin ammattimaisemmaksi, mutta blogissani tekstin sisältö taitaa kuitenkin olla keskiössä kuvia ja muuta ulkoasua enemmän. Tässä postauksessa ajattelin kuitenkin jakaa kuvia tämän viikon varrelta, sillä kuvapostauksia minulla on blogissani ollut viime aikoina todella vähän. Näemmä en sitten osaa vielä suurentaa kuvia tällä uudella bloggerilla, joten tulevat sitten pieninä. Kuva1 : Naakka ja Touhi hoitamassa sauvasirkkoja. Toinen teki "sateen" sumutepullolla, toinen asetteli salaatinlehdet paikoilleen. Naakka, 7v, kykenisi hoitamaan sauvasirkat jo ihan itsekin, sen verran yksinkertaisia hoitotoimenpiteitä "keppimme" vaativat.  Kuva 2:  Touhi onnesta soikeana mummolass...

Tämä työviikko on ollut pitkä, mutta onneksi se on nyt ohi. Minulla on pitkästä aikaa ihan lautantaifiilis, tänään chillailen lasten kanssa kaikkea mukavaa. Tätä kirjoittaessani juon kahvia ja pohdin, miten moni asia on elämässäni ihan hyvin. Olen menossa kohti uutta, saamme pitkästä aikaa tavata läheisiämme edes vähän enemmän ja lisäksi sukuumme syntyi eilen uusi, pieni ihminen. Onnea sille suunnalle :) Tämä kevät on monen loppu ja portti uuteen alkuun. Elämä on kaksi viimeistä vuotta ollut melko tasaista, syksyllä opintielle lähtevät sekä rva että Naakka. Naakalle tuli pienoinen kriisi, kun hän kuuli pari päivää sitten opettajansa vaihtuvan. Hänhän on käynyt koululuokassa kuunteluoppilaana koko kevään, joten ensi vuoden kuvio oli hänelle suurin piirtein tuttu. Uusi opettaja aiheutti itkun ja hetkellisen epätoivon (häntä ei siis edes vielä tavattu), mutta nyt Naakka taitaa ymmärtää, että muutoksia tulee, ja syksy on mahdollisesti hyvinkin onnistunut, vaikka luokan aikuinen t...

Täytyy myöntää , etten tällä viikolla enää kestänyt täyttä koronaeristystä - siis eristäytymistä ystävistä. Minulle alkoi tulla ahdistusoireita, ja koska myös esikoiseni oireilee, katsoin parhaaksi lieventää sääntöjä hieman. Helatorstaina lähetin Naakan pihalle kaverinsa kanssa. Painolasti lieventyi huomattavasti - Naakka on hyvin huolehtiva lapsi, ja on pohtinut korona-asiaa kevään aikana ihan liikaa. Viime aikoina hänelle on tullut tietynlaisia pelkoja, jotka muistuttavat pakko-oireita. Koska tiedän tästä ilmiöstä varsin paljon, totesin, että nyt tyttäremme on vastoin hallituksen määräystä käytävä viimein ulkona kaverin kanssa. On lapsia , jotka elävät tässä ja nyt, ja purkavat poikkeustila-ahdistuksensa vaikkapa satunnaisilla raivareilla. Sitten on meidän Naakka, joka itkee jo valmiiksi, ettei korona vain tarttuisi meidän kauttamme isovanhempiin, mikäli tapaamme meitä tulevaisuudessa ulkosalla niin, että meillä kaikilla on maskit. Varsin moni meidän ympärillämme on nähnyt is...

Mietin joskus , millaisena lapseni tulevat muistamaan minut - siis lapsuudestaan, en ajattele vielä postyymeja ulottuvuuksia. Toivon parasta ja pelkään pahinta - olen nimittäin ajoittain oikea mestarinalkuttaja. Pohtiessani lasteni mielikuvaa itsestäni ajattelen käytännössä itseäni. Luulenpa, että lapset tulevat muistamaan kesäminäni. Menen höpsöksi, kun kyse on puutarhasta ja marjastuksesta - hiukan hullu äiti, joka voisi asua kasvimaalla ja joka alkaa kiukutella, kun marjametsästä pitäisi lähteä pois :D  Lapsia en tässä vaiheessa velvoita mihinkään, mutta alan hiljalleen opettaa heitä tunnistamaan kasveja ja vähän hoitamaankin. Ainakin Naakka on osallistunut myös mustikoiden ja puolukoiden poimintaan. Olen kesäaikaan äiti , joka tykkää lähteä metsään ja kaikenlaisiin luontokohteisiin. Paikkoja, joissa olen hieman pihalla ovat ulkoilmaravintolat (tuulenvire heittää aina johonkin vähintään lautasliinat ja aurinko häikäisee). Lisänä tähän voisin lisätä hiekkarannat (en t...