Rouva Niskanen

Tämä viikko on mennyt kuin lennossa. Jotenkin viime päiviä kuvat uutiset. Tarkemmin sanonnuna  olen saanut kaksi huonoa ja kaksi hyvää uutista. Huonoissa on kuolemaa ja sairautta, tosin edellistä ei onneksi ihan lähipiirissä. Hyvät uutiset taas liittyvät ihan lähipiiriini - onnea hyvän uutisen kertojalle, onnea myös itselleni eräästä toisesta onnistumisesta! Huonojen uutisten kohdalla toivon, että asianosaisten asiat järjestyvät parhaalla mahdollisella tavalla.  Muutakin viikkoon kuuluu - sain maanantaina kehityskeskustelussa hyvää palautetta - olen kuulemma hoitanut hommani hyvin, ja minuun ollaan tyytyväisiä. Se on kyllä ihanaa kuulla - nyt on ollut taas astetta varmempi olo työtehtävissä.  Tehtäväni ovat myöskin laajentuneet, ja haastettakin on ollut mukavasti. Periaatteessa olen jo oppinut hoitamaan hommani, käytännössä kaikenlaista pientä uutta tulee usein vastaan. Kohta minulla on edessä ensimmäiset työpaikan pikkujoulut ikinä.  Tuntuu oikeasti ...

Yllätykset eivät elämästä lopu, näin on saanut rva kuluneen viikon aikana todeta. Olin totuttamassa Touhia päiväkotiin, kun sain viestin, että minun kannattaisi hakea yhtä työpaikkaa. Sen enempää ajattelematta näpyttelin viestin (Touhi oli päiväunilla) työnantajalle. Kului pari päivää, rva suoriutui työhaastattelusta ja sai paikan. Maanantaina se alkoi. Työllistymiseni tapahtui siis lähes alta aikayksikön, työttömänä en kerennyt kauan olla. Se oli suuri yllätys. Olin nimittäin jo taustallani henkisesti valmistautunut siihen, että suoritan aktiivimallia hiki hatussa ja ahdistun, kun en pääse tilanteesta pois. Nytkin kerkesin tosiaan näpyttelemään lomakkeet Kelaan ja te-toimistolle...ja perumaan ne muutaman päivän päästä. Kaikki on todella edennyt niin että huh! Työkin on sisällöltään hyvin erilaista kuin olen tähän asti tehnyt. Olen tavallaan koulutukseni mukaisessa työssä, mutta kuitenkin vähän toisaalle suuntautunut. Olen innoissani, vaikka opeteltavaa on valtavasti. Päivät o...

Tällä viikolla me ollaan ...käytetty molemmat lapset passikuvassa ja sormenjälkitunnistuksessa (maanantai), vietetty oikein hikinen päivä Muumimaailmassa (tiistai), siivottu, laitettu ruokaa, syöty mansikoita, vadelmia ja pensasmustikoita...ja nukuttu oikein huonosti. Tällaisina aikoina minä ihan oikeasti tykkäisin kropasta, joka sietäisi hellettä vähän paremmin. Haluaisin nukahtaa illalla silmät ummistettuani enkä nukahtaa viimein aamuyöllä sohvalle märkä pyyhe päälläni. Haluaisin myös, ettei olo muuttuisi heikottavaksi kymmentä minuuttia pidemmän auringossa oleskelun jälkeen. No, tämä toive on itse asiassa toteutunut hieman - helteiden jatkuttua viikkokausia huomaan sopeutuneeni jonkin verran. Tämä helpottaa oloani, mutta ei välttämättä vielä tee minusta ja jälkeläisistäni, öö, saniaisia, haita tai simpukoita, jotka kestävät urhoollisesti läpi vuosimiljoonien. Tuulahdus jostakin iäisestä eli osittainen sopeutuminen vilvottaa kuitenkin tällä hetkellä rva:n oloa... Eräs hyö...

Meidän taapero lähti eilen kampaajalle - takaisin tuli poika! On se kyllä ihme, mitä eka leikattu tukka tekee vähän alle kaksivuotiaalle...ulkonäkö muuttui tyystin isomman pojan näköiseksi. On toki monia, jotka eivät vielä tämänikäistä käytä tukanleikkuussa - esimerkiksi tyttäremme kävi paljon myöhemmin, sillä hänellä ei vielä kaksivuotiaana kasvanut juurikaan tukkaa, vaikka nyt onkin pitkä- ja paksutukkainen viisivuotias. Touhi sen sijaan...hänellä tukankasvu on nopeaa ja melko runsasta. Lisäksi tukka on melkein piikkisuora, joten siitä ei saa aikaiseksi nätimpiä pidempiä malleja, kun hiukset eivät lainkaan taivu. No, nyt Jukolan Jussin pehko on siistitty ja ilo silmälle! Naakan kanssa meillä oli eilen "naisten päivä", eli Touhi oli isällään yötä, ja me teimme Naakan kanssa vaikka mitä. Leivoimme pizzaa, kävimme pyöräilemässä niin että minä hölkkäsin vierellä, Naakka leikki pikkulegoilla, katseli elokuvan jne. On itse asiassa surullista, että kohta kaksivuotiaan pi...

Eilen rva makasi reporankana hierojan penkissä. Niska oli taas ruvennut vihoittelemaan (se oikean puolen väsyminen näyttää olevan oikein kertakaikkisen krooninen vaiva). Joku päivä viime viikolla huimasikin, joten oli parasta varata hieroja. Kun hieroja kysyi, mihin tällä kertaa keskitytään, vastasin, että tavanomaisen niska-hartiaosuuden lisäksi voisi käsitellä myös pitkiä selkälihaksia. Niinpä näiden lihasryhmien parissa vietettiin jälleen tunti aikaa. Paikallani maatessani huomasin, että minua väsytti ja suorastaan nukutti vietävästi. Tuntui myös suorastaan vastenmieliseltä, että hierojalta piti hypätä suoraan päiväkodille, ja sieltä kävellä enemmän tai vähemmän väsyneen Naakan kanssa takaisin. Tykkään arjesta , mutta välillä perjantaina huomaan, miten alan ihan fyysisesti väsyä. Arki on aika aktiivista muksuja kaitsiessa, ja yleensä alan iltaa kohden muutenkin väsyä muksuja nostellessa. Illalla olenkin sitten aivan puhki. No, tästä pääsemmekin lihaskuntoon. En oikein tiedä,...

Välipäivinä meillä on ollut hulinaa. Onneksi kaikki ovat kuitenkin terveitä! 27.12.: Heräsin 10.30 nukuttuani 14 tunnin yöunet - olin vissiin tosi väsynyt! Päivällä lähinnä purettiin kaikenlaisia nyssäköitä ja viihdytettiin lapsia. Naakan kanssa käytiin kyseisenä päivänä ruokavääntö - sen tuloksena Naakka söi puoli lautasellista keittoa ( :D ) Touhi pääsi iskän matkassa akvaarioliikkeeseen ja Naakka minun mukanani kaverille (minä olen kaverin äidin kaveri). Siellä lähinnä istuin ja join kahvia. Vierailun loppupuolella soitimme vähän duettoa (minä pianoa, kappale oli täysin tuntematon ja ystäväni poikkihuilua). Naakkaakin opetin soittamaan, kappaleena oli "Tuiki tuiki tähtönen". Jos vähän enemmän vielä harjoittelisi, Naakka osaisi homman itsenäisesti. 28.12. Heräsin vaivoin puoli kymmeneltä... puhelimessa oli jo viesti eräältä ystävältäni, johon muuten tutustuin Naakan perhevalmennuksessa. Hän pyysi meitä tyttöjä leikkipuistoon. Kykenimme siirtymään puistoon klo 10.45, ...

Rva on viettänyt kuluneen viikon pääasiassa itsekseen lasten kanssa puolison tehdessä ylitöitä ja työmatkoja. Tämä on rva:lle osittain uutta, siis säännöllinen "ilta- ja yövuorossa" oleminen. Meillä on sujunut pääsääntöisesti ihan hyvin. ...paitsi, että hengähdystaukoja ei juuri ole. Onneksi kaikki ovat kuitenkin olleet terveinä. Tänään ja eilen on Touhikin noussut aikaisin (hän on normaalisti aika myöhäinen herääjä aamuisin). Eilen tungin hänet mukaan päiväkotikuvaukseen (nuori herra oli kauhuissaan, ehkä muutama melkein hymykuva saatiin silti). Tänä aamuna kävelimme Naakan ja Touhin kanssa päiväkodille, ja Naakka jäi sinne ihan tyytyväisenä. Huomenna puoliso vie Naakan, eli saamme Touhin kanssa vähän rauhallisemman aamun. Touhi menee nykyisin nukkumaan noin 20.15 ilman ongelmia. Minä istun lattialla pimeässä huoneessa ja juotan Touhille maidon, sen jälkeen Touhi nukahtaa useimmiten heti. Koska Naakka ei halua olla itsekseen Touhin nukuttamisen aikana, hän istuu hi...

Jotta Niskasten matka onnistuisi , meillä uurastaa matkamme ajan viisi reipasta aikuista lapsistamme huolehtimassa, mistä olemme todella kiitollisia =) Tänään eräät heistä olivat meillä "harjoittelemassa". Sanoisin, että harjoitukset sujuivat niin hyvin, ettei meillä ole mitään ongelmaa jättää lapsiamme heidän (ja muiden kolmen hoitajan) hoitoon. Naakka ja Touhi ovat aluksi eri paikoissa, mutta viimeisen vuorokauden täällä kotona. Hoitovuorot vaihtuvat välillä, ettei kenellekään tulisi liian suurta rasitusta, sillä kyllähän se pienten hoito on täysipäistä työtä, raskastakin. Toivomme hra:n kanssa, että matkapäivistämme tulisi heille väsymyksen lisäksi myös mukava muisto. Rva:n tehtävänä on kaiken suunnittelu (puoliso ei voi kovin paljon tehdä, sillä hän on päivät töissä). Rva laatii tarkat ohjeet hoitajille, ja neuvoo parhaansa mukaan. Rva myös pakkaa Touhin hänen reissuaan varten (viemme Touhin lähtöpäivämme aamuna). Muistettavaa, siis lapsiin liittyvää on paljon, j...

Alkuviikko on ollut siinä mielessä onnellinen, että Touhi näyttää alkaneen nukkua vähän pidempiä päiväunia - toivotaan, että muutos on pysyvä tai ainakin pitkäaikainen. Päiväunien myötä saan mahdollisuuden levätä tai tehdä sellaisia askareita, joita ei T:n kanssa oikein voi tehdä. Lauantaina ja sunnuntaina rva olikin kokonaan poissa, eli laivalla vuositapaamisessa ystäviensä kanssa. Vuositapaaminen oli jo ties kuinka mones, sitä vietettiin tällä kertaa Tallinkin Silja Europalla. Rva:n aiempi kokemus laivasta on, kun se oli juuri valmistunut. Rva taisi olla noin 12-vuotias. Laivan sisäosat, varsinkin näköalahissit, palasivat äkkiä mieleen. Europa on remontoitu hiljattain, ja sen kyllä huomasi - varsin mukavannäköinen laiva oli kyseessä. Meillä oli 22 tunnin risteily, matkaan lähdettiin lauantaina klo 18.30. Parasta risteilyssä olivat kuulumisten vaihto, kaikki yhdessäolo ja, hmm, ruoka! Tässä elämänvaiheessa olen ymmärtänyt paremmin kuin koskaan, mitä merkitsee, kun ruoka tule...

Viime yö meni taas vaihteeksi metsään...Touhi alkoi itkeä aamuyöstä, ja pari tuntia hereillä oltuamme (ja Touhia lääkiten ja rauhoittaen) totesimme puolisomme kanssa, että eiköhän korvatulehdus nro 5 ole astunut estradille. Koska pojalla ei ole kuumetta, en lähde viemään häntä lääkäriin päiväsellä, vaan puoliso tekee sen, kun tulee töistä. Hyvin kiukkuisen aamun jälkeen poika nukahti, ja nukkuu edelleen. Meillä olisi ollut taas vauvatanssit, mutta sairauden ja sateen vuoksi emme lähde minnekään. Luulen, että korvat putkitetaan, näin sanottiin viimeksi, kun Touhi oli lääkärillä. Ei, ei se ollut viimeksi, vaan toissakerralla, sillä viimeksi Touhin korvia tutkittiin lastenklinikan päivystyksessä sunnuntaina. Lääkityksestä puhutaan nykyään paljon - siis vähentämismielessä. Omalla kohdallani aihe on tullut tutuksi kipulääkityksen kanssa. Moni tuntuu olevan hyvinkin aggressiivinen lääkkeiden vastustaja. Toki liikakin on aina liikaa. Touhille olemme antaneet paljon kipulääkettä viim...

On minulla jo iso tyttö , pohdin toissapäivänä. Oli alkuilta, ja puoliso oli lähtenyt viemään kuopusta lääkärille korvien tsekkaukseen (taas korvatulehdus, mutta se onkin jo toinen tarina). Tyttö kuunteli satuja, katsoi Trolls-elokuvaa ja puuhasi omiaan. Tein jotakin, mitä en ole neljään vuoteen tehnyt - kävin suihkussa siten, että ilmoitin vain tytölle, mitä menen tekemään. Vastaus oli lyhyt "joo". Oli ihmeellistä käydä pesulla ihan rauhassa vain vähän kuulostellen, mitä toisessa huoneessa tapahtuu. En tosin ollut varma edes siitä, missä huoneessa tyttö on. Ei tarvinnut kuitenkaan huolestua siitä tai esimerkiksi siitä, lähteekö lapsi omia aikojaan ulko-ovesta ulos. Tyttö ei etsisi käsiinsä vaarallisia esineitä tai muutakaan epäilyttävää. Ehdin jo pohtia, mikä minun roolini nyt sitten on... Niinpä, peseydyin rauhassa, ja kun ilmestyin kylpytakkisillani eteiseen, tyttö kertoi, että hyvin oli mennyt. Hän kertoi myös, että soitti "Let it go" -kappaletta Elsa-n...

Hartioita, hartioita ...Koska rva:n aika on rajallinen (tämä kuulosti nyt ehkä liian dramaattiselta), on paras hetki jumppaliikkeisiin ilta. Niinpä usein, kun lapset ovat nukkumassa, rva:n sohvaseurana ovat puolison lisäksi kuminauha ja kahvakuula. Noin viikko on kulunut kuminauhaliikkeitä tehden (niiden lapojen ulkosyrjällä sijaitsevien lihasten vahvistukseksi). Eilen hieroja ehdotti, josko lisäisin kahvakuulaliikkeitä. No, vielä on vähän hakusessa, mutta lavan alaosan lihaksia vahvistan jo ns. kulmasoudulla. Kun ennen pitkää kyllästyn näihin, keksin varmasti jonkun vaivan vartalostani, jonka parissa puuhastella. Tikittävä aikapommi tuntuisi olevan rva:n alaselkä. Sain siihenkin venytysohjeen, mutta kappas vaan, selkäni on niin ylitaipuva, etten saa jumittuneisiin kohtiin tuntumaa kyseisellä liikkeellä (vatsallaan ja siitä ylös käsien varaan). Venytys ei kertakaikkiaan kohdistu niihin kohtiin, joihin kuuluisi. Tästä raportoin luultavasti sille, joka ohjeen antoi. Lisäksi keksi...

Kuntoilurintamalla on ollut...no sitä ryhdinkohotusta edelleen! Kävelylenkit joko vauvan kanssa tai ilman, ovat jokapäiväisiä. Eilen kävin heti aamulla hierojalla. Lapojen seutu, hartiat ja niska olivat päässeet todella kipeiksi. Hieroja sanoikin, että ovatpas lihakset jumissa! No, minä vastasin hampaat irvessä ja kotiin kestää, kun lihaksia käsiteltiin. Hierojasta vielä..olen tullut siihen tulokseen, että tarvitsen enemmän hierontaa. Kroppa pääsee niin huonoon kuntoon hierontojen välillä, että olen päättänyt tihentää käynnit kertaviikkoisiksi. Elämäntilanteeni nimittäin on sellainen, että jatkossa arjestani tulee fyysisesti haastavampaa. Siksipä kehon huoltoakin tarvitaan enemmän. Eilen lapsillani oli monta hoitajaa, ja otin vapauden kävellä apuvälinekauppaan ostamaan uuden kengänkorokkeen. Sain alkuvuodesta kehotuksen hankkia sellaisen. Hankin sen, ja maaseudulla se hävisi. Olen oppinut korokeasioista, että jos jalkojen pituusero on noin sentin, ei kannata hankkia liian k...

Tällä viikolla teemana on ollut (rva ja hänen vaihtuvat teemansa...) ryhdin kohotus. Minulla oli lapsena ja nuorena hyvä ryhti. Johtuiko se kenties pituudestani - muita päätä lyhempi joutuu seisomaan ryhdissä, jotta pääsisi keskusteluetäisyydelle, kun seistään ringissä koulun pihalla. Kun niskavamma huimauksineen iski, en pystynyt pitkään aikaan seisomaan suorana, kun huimasi ja sattui niin paljon. Tätä kesti useampi vuosi, ja siinähän se ryhti romahti. Ihan parina viimeisenä vuonna olen pystynyt aika ajoin kurottautumaan hyvään ryhtiin. Tuntuu, että tänä keväänä olisi koettu läpimurto, eli se hyvä ryhti onnistuu yhä paremmin. Luulen , että tällä tulee olemaan vaikutusta niskan kuntoon ja selän jumituksiin pidemmällä aikavälillä. Tämän viimeisimmän ryhdinkohotuksen ansiosta olen löytänyt itseltäni sellaisia vatsalihaksia, joita en muistanut olevan olemassakaan. Olen myös iloinnut siitä, että kroppa näyttää paljon mukavammalta, kun olemus on ryhdikäs. Ei se ryhdikkyys toki ai...

Niskasten pääsiäinen on sujunut rauhallisissa merkeissä. Nyt, viimeisenä pyhäpäivänä, puoliso meni jo töihin, ja rva viettää kotipäivää lasten kanssa. Meillä on sujunut tähän mennessä oikein hyvin. Lauantaina oli pääsiäisemme menevin päivä. Suuntasimme silloin päivävisiitille mökille, jossa lasten isovanhemmat olivat mökkiä siivoamassa ja toivottavasti vähän lepäämässä myös. Se on sanottava, että syksyllä, pienen vauvan kanssa tällainen päivävisiittikin olisi ollut liian raskas. Nytkin se jo tuntui, kun pakkasin tavaroita hikipäissäni ja yritimme ajoittaa kaiken nuorimmaisen päiväuniin, jotka nukuttaisiin autossa. Perillä oli kuitenkin niin mukavaa, että eipä sitä jaksanut pitkään tuntea oloaan rasittuneeksi. Me joimme kahvit, puuhastelimme lasten kanssa ja rva kävi piilottamassa isovanhempien hankkimat pääsiäismunat maastoon mökin ympärille. Sitten kerrottiin Naakalle, että kana on ollut huolimaton, ja nyt on munia ympäriinsä! Niitä lähdetiin etsimään yhdessä, ja löytyihän m...

Rva:lla on ollut perinteiset "periksiantopäivät", eli kroppa jumissa, mutta koska ylihuomenna on jo hieroja, en jaksa nyt tehdä suuria yläkropan liikkuvuuden eteen. Kun hieronta on noin kerran kahdessa viikossa (nyt vähän yli), ei ihan joka päivä jaksa tsempata. Näin se vain on. Tosin olen kävellyt ja ulkoillut sydämeni kyllyydestä (sydän on varmaankin sitten se, joka alkaa seuraavaksi reistailla). Niskasilla on edelleenkin kaukaisena tavoitetilana ulkoilla Naakan kanssa jo aamupäivällä. No, esimerkiksi tänään aamupäivämme ajankohta oli klo 15. Menimme leikkipuistoon ja kiersimme metsälenkin vastahakoisen Naakan kanssa. Alle 1-vuotias nuori polvi ulkoilee toistaiseksi vaunuissa (puoli-istuvassa asennossa jo kuitenkin) eikä täten voi vaikuttaa perheen menosuuntaan. Lisäksi rva kävi vielä alkuillasta itsekseen lenkillä, mitäs muuta tekemässä kuin Pokémoneja nappaamassa. On se kyllä pirullisen liikuttava peli. Erästäkin hahmoa - jota tavoittelen - varten täytyy jaksaa käv...

Useiden keväisten päivien (sekä vesisade- että aurinkopäivien) jälkeen pihaan olikin tupsahtanut yöllä senttien kerros lunta. Mitä ihmettä! Keväänhän piti tulla, ja meidän piti vielä nähdä se täällä olomme aikana. No, kevättähän tämäkin on, ihan tyypillistä sellaista. Eilen lähdimme Naakan kanssa pitkähkölle (ei se niin pitkä ollut, mutta Naakan kanssa kyllä) kävelylle yhdelle kylän noin kolmesta leikkikentästä. Naakan oli korkea aika saada ulkoiltua vähän perusteellisemmin. Matka katkesi jo ensimmäisen viiden minuutin jälkeen kirjastolle, sille yksityiselle, syynä pissahätä. Tässä vaiheessa rva olisi voinut olla viisas ja käydä itsekin. Naakka jaksoi hienosti kävellä, ja koska leikkikentästä on täällä maaseudulla tullut erikoisuus, olimme molemmat kuin huvipuistossa! No, rva:n pissahätä iski sitten siellä leikkikentällä, josta en meinannut saada Naakkaa millään pois. Oli hieman tuskallista kävellä se puolen tunnin kotimatka jalat ristissä, kun niin maaseutua tämä ei ole, että p...

Tällä viikolla Niskasille kuuluu jumitusta...ja pitkiä, pitkiä päiviä! Pikkulapsiperheessämme eletään kummallista jaksoa, jossa aika menee nopeasti, lapset kasvavat hujauksessa ja tilanteet ovat ohi ennen kuin niistä on kerennyt näpätä kuvan tai videon, jotta jäisi muutama muisto muuallekin kuin ajatuksiin... Toisaalta yksittäiset vuorokaudet voivat olla pitkiä kuin Siperian talvi. Välillä tuntuu kuin viikko olisi jo puolessa, vaikka kyseessä on aamupäivä. Tällä viikolla näitä talvenpituisia päiviä on ollut useampi. Rva ei tiedä, onko se imetys, täydet päivät vai joku muu, mutta välillä on vaikeaa palauttaa mieleen, mitä edellisenä iltana, saati sitten pari päivää aiemmin on tehty. Mieli askartelee lähinnä tässä päivässä ja seuraavissa tunneissa. Hieroja on varattu ja sinne rva pääsee onneksi huomenna. Viime aikoina kivut ja jumitus on käytännössä pitänyt yrittää unohtaa, mikä ei kyllä ole kovin helppoa. Vauva vaatii kantamista ja sylissä pitoa, mikä on ihanaa mutta ei hyväksi r...

Niskasille on käynyt, kuten uuden vauvan perheille varmaan yleensäkin, eli arki on koittanut. Kun perheeseen tulee pieni vauva, on alku enemmän tai vähemmän pilvissä liitelemistä. Vauvaan ja sen tapoihin tutustutaan yhdessä, ja sitä käyvät katsomassa myös monet muut. Postilaatikosta tupsahtelee onnittelukortteja, tällä kertaa vaaleansinisiä. Sitten koittaa arki. Imetys, yöheräämiset ja rauhoittelut eivät enää ole uuden uutta, vaan niistä tulee rutiinia. Esikoinenkin huomaa, että sai ennen enemmän huomiota tai ainakin nopeammin. Isä ( ja äiti huomaavat, ettei kahdenkeskeistä tai omaa aikaa enää ole. On tapahtunut uppoaminen pikkulapsiperheen arkeen. Tämä vaihe (Nappe on nyt viikkoa vaille kaksi kuukautta vanha) on rva:n (ja puolison) mielestä varsin raskas. Rva on käytännössä melkein 24/7 vähintään yhden lapsen kanssa, puoliso aloittaa lastenhoitourakan tehtyään täyden päivän töissä. Rva on huomannut, että tämä jos mikä on paikka, jossa täytyy yrittää ymärtää itseään ja omaa väs...

Paljon tämän kropan kanssa saa ponnistella edelleen... Toisaalta, en tiedä, tulisiko tehtyä ja kokeiltua niin paljon, jos näitä vaikeuksia ei olisi. Olin toissapäivänä hieronnassa. Pystyin onneksi hyvin irrottautumaan kotoa, kun oli lauantai ja puoliso oli kotona. Hierojani pohtii ja tutkii kehoni jännitysalueita joka kerta vähän erikseen ja osaa myös spontaanisti suunnitella, mihin milloinkin kannattaa kiinnittää huomiota. Tällä kertaa erityisen jumissa olivat hartiat (viime kerralla muistaakseni lapojen ympäristö). Tällä kyseisellä hierojalla käynti on muutenkin virkistävää. Meillä on samanikäisiä lapsia, joten aika kuluu myös heistä (ja itsestämme) jutustellessa. Tunnen hänet muutenkin kuin hierojana, joten keskustelu on melkoisen vapaata. Synnytyksestä on nyt melkein kuusi viikkoa, ja olen virkistynyt sen verran, että jaksan tehdä rintarankaliikkeitä useamman kerran päivässä. Tämä onnistuu, kun yksittäinen sessio kestää korkeintaan muutaman minuutin. Teen ihan tavallisia ...