Rouva Niskanen

Sauvasirkkojen määrä uhkasi kuluvan syksyn aikana kutistua olemattomaksi. Marraskuussa kaksi munaa onneksi kuoriutui, ja meillä on nyt yhden ison sauvasirkan lisäksi kaksi pienempää, "Hauvasirkka" ja "Vauvasirkka".  Kuoriutuminen näyttää sauvasirkoilla kriittiseltä elämänvaiheelta - toisinaan löytyy kuolleita sirkkavauvoja, jotka ovat osittain juuttuneet munaansa kiinni. Muutenkin, pieni sirkka saattaa kuoriutua, mutta kuolla pian.  Nämä kaksi uutta sirkkaa ovat kuitenkin elinvoimaisia, ja luoneet nahkansa jo monta kertaa. Siksi luulen, että meillä tulee olemaan kolme sauvasirkkaa ainakin kevättalven ajan. Sirkat pitävät edelleen lempipuuhanaan puukeppien esittämistä, ja syövät näin talviaikaan palasen salaattia joka päivä. Sadetta imitoidaan sumutepullolla,  Pirun joulukuusi - katselen parhaillaan akvaarion ohella Joulukuusta, joka suvaitsi aatonaattona kaatua kahdesti. Se on lähtökohtaisesti oikein hieno, mutta tänä vuonna sitä on ollut erityisen vaikeaa kiinnit...

Niin meillä mentiin taas kouluun ja päiväkotiin - lapset sairastivat hieman limittäin, joten onneksi minä jumitin kotosalla ainoastaan viikon verran. Naakkakin pääsi viimein aloittamaan koulun - hän ei kerennyt käymään sitä kuin kolme päivää ennen kipeäksi tuloa. Naakka on sittenkin taas kallistunut partion puolelle, eli haluaa kuitenkin kokeilla vielä toisen vuoden. Meidän lähelle perustetaan nyt ryhmä, jossa on enemmistö tyttöjä - aiemmin tyttöjä oli kaksi ja poikia 15. Naakalle olisi tärkeää, jos olisi vähän rauhallisempaa...ehkä nyt on. Pojat eivät toki aina ole ne menevimmät, mutta tässä tapauksessa ovat. Touhinkin kanssa lähdetään kokeilemaan jalkapalloa. Katsotaan, miten homma toimii. Itse en ymmärrä (siitäkään) joukkuepelistä mitään, mutta ehkä tämä olisi hyvä tapa oppia hieman.  Minulla on nykyään ihan asiantuntijan tekemä jumppaohjelma! Siinä on kolmen viikon syklit, ja suoritin jo vatsa- ja selkälihasviikon sekä jalkaviikon. Nyt taitaa olla vuorossa koordinaatiota ja se...

Minulla oli keikkatöissä ensimmäinen kuuden päivän työputki, ja suoraan sanottuna tuntui mukavalta, kun sain vapaan perjantain. Työnteko on ollut todella mukavaa, mutta uusien kuvioiden omaksuminen ottaa voimia, joita ei ennestäänkään ole paljon. Lisäksi byrokratia-asiat ovat tuottaneet päänvaivaa. Jostain syystä en saa tekemistäni opiskeluista jo sovittua ansiosidonnaista, koska lähetän kuulemma aina te-toimistolle vääränlaisen todistuksen milloin mistäkin (ei tietenkään kunnolla neuvota, minkälainen pitää olla). Edellisten yhdistelmä on ollut varsin väsyttävä ja ahdistava (ainoastaan tuo jälkimmäinen) kokonaisuus. Olen kuitenkin tehnyt loppuvuodesta sovitut asiat, joten rahojen pitäisi olla tililläni. Onneksi nyt tulee jo jonkin verran palkkaakin. Hauskoja asioita viime viikkoina: lasteni kaverit tuntuvat viihtyvän meillä todella hyvin. Tämä tarkoittaa jatkuvaa meteliä ja rehaamista kerrostalokolmiossani, mutta toisaalta lapset viihdyttävät itse itseään. Olen antanut hyvin vähän jos...

Sauvasirkkaterraario on nyt kuulunut olohuoneeseemme puolisen vuotta. Elo lemmikkien kanssa on sujunut rauhallisesti. Perushoito sujuu niin, että ne saavat salaatinlehden iltaisin ja samalla suihkutusta sumutepullosta.  Noin viiden päivän välein kiikutan terraarion olohuoneesta keittiön pöydän ääreen ja puhditan jätökset lasiseinistä ja pohjalta. Tässä samalla poistuvat myös sauvasirkkojen munat, jotta kanta ei pääse kasvamaan liian villisti. Munat täytyy pakastaa ennen bioroskikseen laittamista, ja pakastaminen onnistuu helposti, kun siirrän pohjalla olleet talouspaperit myttynä pakastepussiin ja pussin pakkaseen muutamaksi päiväksi. Sauvasirkkojen "keppimäisyys" jaksaa yhä kiinnostaa. Niitä otetaan terraariosta ulos varsin harvoin, koska ne eivät siitä pidä. Lähinnä silloin, kun joku vieras haluaa selfien sauvasirkan kanssa, niin hän sellaisen saa.  Kuitenkin , yksi kolmesta alkuperäisestä sauvasirkasta tuli tiensä päähän viime viikolla. Touhi sanoi kuolleen sirkan nähdess...

Lapseni ovat sitä mieltä, että meille pitäisi tulla ainakin kissa ja koira.  Sen lisäksi pitäisi tulla ainakin kani ja marsu...ja varmaankin monenlaisia muita eläimiä - kerrankin Touhi ehdotti villisikaa.  Olin lapsi, jonka tärkeimmät kiinnostuksenkohteet olivat lemmikkieläimet. Meillä oli ala-asteaikanani kaksi koiraa, kani, marsuja ja akvaario. Olisin vähintäänkin halunnut lisäksi shetlanninlammaskoiran ja gerbiilin (no, papukaijan, kilpikonnan ja minisian myös).  Omat lapseni ovat kasvaneet lähinnä akvaarion kanssa samassa taloudessa. Naakka ei muista marsuja, ja vanhinkin niistä poistui keskuudestamme, kun hän oli kaksivuotias. Sauvasirkat tulivat meille vasta keväällä.  Akvaario on jo pidemmän aikaa ollut varsin hyvässä tilassa. Varsinkin platyjen populaatio on kasvanut (katson poikasten syntymisen merkiksi siitä, että kalat voivat hyvin). Toisaalta, miljoonakalan poikasiakin löytyy, ja ennen pitkää voin odottaa oman akvaarion asukkiemme aikuistuvan. Akvaario p...

Naakka juttelee paljon asioita. Hän on ohittanut sen vaiheen, jolloin hänen hullunkurisia sanontojansa kerrottiin ympäriinsä. Nyt hänen juttunsa ovat hauskoja ja teräviä (siis ne hyväntuuliset). - Äiti, olemme outo perhe, kun meillä on liikkuvia keppejä lemmikkeinä! Niin, olemme nyt eläneet yhteiseloa sauvasirkkojen kanssa toukokuusta lähtien. Oikeastaan sauvasirkat ovat meidän "Se on korona" - lemmikkejä, eli lopullinen hankintapäätös syntyi, kun olimme lusineet parisen kuukautta kotioloissa ja ulkoilleet vain metsässä. Sauvasirkat ovat oleilleet 30 x 30 senttimetrin kokoisessa kotiterraariossaan. Ne ovat vierailleet myös monen ei-ötökkäkammoisen kämmenellä...ja karanneetkin kerran.  Se tapahtui heinäkuussa mökillä. Lähtöpäivänämme, puolen päivän aikaan Naakan ja Touhin isä sanoi minulle puoliääneen, että terran luukku on auki eikä sauvasirkkoja näy missään. Olin epähuomiossa sauvasirkkoja ruokkiessani jättänyt edellisenä iltana luukun auki. No, vietin varsin kuumottavan t...

Olen havainnut , että blogini lukijamäärät ovat kuluneen vuoden sisällä kasvaneet. Olen iloinen, että kotikutoinen blogini kiinnostaa, ketä mistäkin syystä. Blogin kirjoittaminen on yhä hauskaa, ja siihen löytyy yhä aikaa vähintäänkin viikoittain. Olen joskus pohtinut, pitäisikö blogini ilme muuttaa jotenkin ammattimaisemmaksi, mutta blogissani tekstin sisältö taitaa kuitenkin olla keskiössä kuvia ja muuta ulkoasua enemmän. Tässä postauksessa ajattelin kuitenkin jakaa kuvia tämän viikon varrelta, sillä kuvapostauksia minulla on blogissani ollut viime aikoina todella vähän. Näemmä en sitten osaa vielä suurentaa kuvia tällä uudella bloggerilla, joten tulevat sitten pieninä. Kuva1 : Naakka ja Touhi hoitamassa sauvasirkkoja. Toinen teki "sateen" sumutepullolla, toinen asetteli salaatinlehdet paikoilleen. Naakka, 7v, kykenisi hoitamaan sauvasirkat jo ihan itsekin, sen verran yksinkertaisia hoitotoimenpiteitä "keppimme" vaativat.  Kuva 2:  Touhi onnesta soikeana mummolass...

Kaikenlaisen toiminnan keskeltä sitä löytääkin itsensä. "Keppieläimet" ovat asustaneet meillä nyt viisi päivää, ja niitä on hauska tarkkailla. Hoito on tähän mennessä ollut superhelppoa, ja ilmeisesti se on tepsinyt, koska otukset ovat hengissä. Yksi otus, Herman,  on hieman muita suurempi. Se maastoutuu myös mielestäni parhaiten. Tänään se on näemmä keskittynyt jäljittelemään suoraa oksaa... Tomaatin ja tuoksuherneen taimet ovat jo hyvässä vaiheessa. Alkaisin jo istuttaa parvekkeelle ellei sää olisi noin pirun kylmä. Lunta on tällä viikolla tullut lähes joka päivä, tänään kastelin varpaani aamulla matkalla töihin, lenkkarit & lumisohjo eivät ole ollenkaan toimiva yhdistelmä. Puutarhapalstalla pitäisi ehdottomasti vierailla, mutta tänään (tai edes huomenna) siihen ei ole minkäänlaista mahdollisuutta. Olen eniten huolestunut kukkapenkin alustani, sieltä pitäisi käydä raa`asti poistamassa nurmikkoa. Tällä hetkellä hyytävä keli lähinnä kiukuttaa, vaikka ei se ti...

Koska meillä on todella alkanut olla tylsää viime aikoina, päätin viimeinkin toteuttaa ideani uusista lemmkkieläimistä! Tämän pohdinnan perusteella meille muutti toissapäivänä kolme pientä sauvasirkkaa.  Pidempään blogiani seuranneet tietävät, että tykkään eläimistä ja kasveista ja haaveilen säännöllisesti jostakin uudesta perheenjäsenestä. Elämäntilanne ei suo aikaa ja voimia kovin paljon hoitoa vaativille lemmikeille, mutta hyönteiset, tarkemmin sauvasirkat eivät vaadi kovinkaan suurta työpanosta. Kannoin 30-litraisen terraarion sauvasirkkoineen meille kotiin kestokassissa. Sitä ennen olin eläinkaupassa katsellut, kun myyjät pyydystävät viisi pikkuista terraariosta pois - en sentään halunnut kahdeksaa sauvasirkkaa näin alkuun. Sauvasirkka on varsin rauhallinen eläin. Se on yöaktiivinen, mikä tarkoittaa näemmä paikasta A paikkaan B siirtymistä. Siellä paikassa B se sitten viettää loppupäivänsä tekeytyen puunoksaksi, ja puukepeiltä ne toden totta näyttävät. Hoido...