Matkasuunnitelmia keväälle ja vähän kesällekin

Hiihtoloma tuli ja meni! Rva sai viimein nuhakuumeen itsekin, ja lisäksi lapset sairastelivat lauantaihin asti. Sunnuntaina pääsimme ensimmäistä kertaa yhdessä pihalle, joten huhhei siitä lomasta...

Rva on viime aikoina hullaantunut matkasuunnitelmista: pitkästä aikaa on luvassa reissuja! Huhtikuussa pääsen nimittäin (jos viisumiasiat tulevat kuntoon) viikonloppureissulle Pietariin. Suunta on minulle täysin uusi - siitä tulee ensimmäinen Venäjän-reissuni.

Olen toivonut pääseväni Pietariin jo pitkään. Väliin on tullut lapsia ja sen sellaista ;) Nyt molemmat linnnunpoikaseni pärjäävät jo mainiosti isänsä kanssa viikonlopun ilman minua muutenkin, eli sama kai se on, onko rva silloin täällä vai naapurimaassa.

En osaa oikein edes sanoa, mitä odotan eniten matkalta - jo junamatka Helsinki-Pietari tulee varmasti olemaan mielenkiintoinen. En itse osaa Venäjää, mutta matkaseurani osaa jonkin verran. Ajattelin kuitenkin kerrata kyrilliset kirjaimet ennen matkaa - ne olen joskus opetellut.

Luulisin että tykkään Pietarin rakennusten ja muun maiseman olevan yksi matkan jännittävimmistä osioista. Isoimmat museot saattavat jäädä ajanpuutteen takia käymättä, mutta jossakin olisi ehkä mukavaa vierailla.

Eräs tärkeimmistä on melko varmasti ruoka! Blinit, pelmenit, zakuska...Ehkäpä vietämme koko viikonlopun syöden! Olen jo pitkään ollut venäläisen ruuan ystävä, ja nuo pitää kyllä maistaa läpi autenttisissa oloissa.

Arki, työpäivät, kotiaskareet jne. tuntuvat mukavilta, kun on jotakin, mitä odottaa. Suunnittelukin on melkein yhtä hauskaa kuin itse matkalla olo!

Vaikka matkailin ennen lasten syntymää melko paljon, on idän suunta jäänyt suureksi osaksi kokematta. Viro, Tsekki ja Slovenia taitavat olla koti-Suomen lisäksi itäisimpiä paikkoja, joissa olen käynyt. Ai niin, Kypros taitaa olla oikeasti itäisin :D

Jos kulttuuria katsotaan, on Marokko (kävin siellä yläasteikäisenä) sijainnistaan huolimatta kulttuurillisesti "itämaisin" maa, jossa olen käynyt. Se on myös ainoa tähänastinen lomakohteeni, jossa valtauskonto on Islam.

Pietarin-matkaa ja kesäreissuja odotellessa...nyt on vielä talvea, arkea ja toivottavasti vähän vähemmän sairastamista kuin tähän asti.

PS. Koko perhe alkaa onneksi nyt olla jo terveenä.

PPS. Kesälomareissukin alkaa hahmottua - siitä kuitenkin lisää joskus myöhemmin!

Nuhakuume ja korvat

Blogini tuntuu koostuvan tänä talvena tautipäivityksistä. Sunnuntai-iltana Touhi palautui isältään 39,8 asteen kuumeessa ja yskäisenä. Yö ja päivä sinniteltiin särkylääkkeen ja astmapiipun kanssa. Illalla oli taas aika lähteä päivystykseen.

Siellä Touhilla todettiin korvatulehdus ja hän sai antibiootit. Maanantain ja tiistain välisenä yönä Naakka alkoi itkeä viiden aikoihin ja oli äkkiä kokonaan hereillä. Tiistaina minulla oli yhden lapsen sijasta kaksi lasta kotihoidossa (olen siis olevinani hiihtolomalla, tarkoitus oli raivata kämppää).

Tiistaiaamuna minun piti alunperin lähteä Touhin kanssa korvalääkärille (aiemmin sovittu aika, aiheena putkitus). Sinne lähtikin exä, minä jäin Naakan kanssa kotiin.

Lääkärillä oli mennyt hyvin - Touhi pääsi kuin pääsikin putkitusjonoon. Tosin hän sanoi että mitään varsinaista korvatulehdusta ei olekaan, ainoastaan flunssan aiheuttamaa turvotusta. Kivut ovat kyllä samat mutta antibioottia ei tarvitakaan, särkylääke riittää.

Touhille putket tulevat tarpeeseen. Sen jälkeen kun vanhat, 11 kuukauden iässä laitetut putket viimein irtosivat, korvatulehdukset ja kurkun tukkivat yskät ovat taas pahentuneet. Valitsimme lyhyen varoitusajan, joten Touhille saattaa tulla aika minä päivänä tahansa nyt tai esimerkiksi kuukauden päästä.

Touhin ja Naakan kanssa kotona... Siihen nähden että heräsimme viideltä ja makaronilaatikkokin oli valmista klo 9.15 :D , päivä sujui melko rauhallisissa merkeissä.

Aamupäivällä vedin askarteluhetken - Touhin kanssa tehtiin Pinterestin ohjeiden mukaan ambulanssi, Naakan kanssa saimme aikaan auringon keittiön ikkunaan. Siinä se nyt antaa valoa ruukkukasveilleni.

Iltapäivällä Touhi nukkui onneksi kunnon unet - menin myös itse vähäksi aikaa horrostilaan. Sen jälkeen oli välipalan syömistä ja taikahiekalla duunailua..ja sitä Netflixiä. Illalla sain mahdollisuuden lähteä lenkille - minähän kävelin sen perkuleen lenkin tihkusateesta huolimatta.

En ole oikein shoppailija...

En ole oikein shoppailija - en oikeastaan vastusta moista, vaan olen ollut aina huono hengailemaan kaupoissa erityisesti ruuhka-aikaan. Yllättäen myös minun vaatekaappini tarvitsee kuitenkin täydennystä silloin tällöin.

En ole vuosikausiin ostanut uutta välikausitakkia. Taisin hankkia edellisen kun Naakka oli vauva, eli lähemmäs kuusi vuotta sitten. Se takki on edelleen käytössä, mutta ymmärrän itsekin, että se sopii nykyään ennemminkin pihalle ja leikkikentälle.

Tänään lähdin kuitenkin kevättakkiostoksille. Ajelin ratikalla kaupoille - kaupassa sisällä huomasin peiliin vilkaistuani että olisin voinut vähintäänkin pestä tukkani - kuka sitä nyt muistaa, kun on viimeiset kuukaudet kulkenut pipo päässä :D

Ensimmäinen kauppa...toinen kauppa...ei juurikaan kevättakkeja. Ainoa visioni oli, etten hanki ainakaan sellaista toppatakin näköistä välikausitakkia. Toinen ajatus oli, ettei ainakaan sinistä - viimeiset kolme hankkimaani takkia ovat sinisiä.

Espritiltä tarttui mukaan kaksi t-paitaa - niitä voi käyttää neuletakin kanssa töissä ja kesäpaitoina.

Loppujen lopuksi päädyin Sokokseen, jonne minun ei myöskään olisi pitänyt päätyä. Kuljin koko naistenvaateosaston läpi ennen kuin löysin takkeja. Joo-o, vaatekaupoissa olisi hyvä käydä vähän useammin, niin asiat löytyisivät helpommin.

Takkeja katsellessa yksi oli heti ensisilmäyksellä yli muiden - vaalea (onkohan tuo nyt shampanjan värinen...) puolipitkä takki, mitenkäs muuten kuin tyyppiä kevyttoppis. Se istui aivan upeasti päälleni.

Ostin takin. Onnistuin visioni toteuttamisessa puoliksi - ostin toppiksen näköisen takin mutta en sentään sinistä. Ostin sen kaupasta johon minun ei olisi edes pitänyt mennä - sain takin 20 prosentin alennuksella. Merkki on muuten Reset.

PS. Takin vuoksi alan jo melkein toivoa kevätkelejä:

PPS: Takissa on hyvin huvittava vetskarihuppu - minut voi käytännössä eliminoida mikäli pärstäni tai ääneni kyllästyttää:

PPPS. Seuraavaksi pitäisi mennä pillifarkkuostoksille - omistan kropan, jolla housujen tilaaminen verkosta on käytännössä mahdotonta...halpisketjujen housut eivät juuri koskaan sovi. Väsyttää jo pelkkä ajatuskin...

Siirtymävaiheita ja ruokapulmia

Olen viime viikkoina päässyt töissä perehtymään itselleni uuteen asiaan, nimittäin 3D-tulostamiseen. En ole todellakaan mikään it-alan ihminen, mutta 3D-tulostus on niin mielenkiintoinen aihe, että olen ottanut opit innolla vastaan.

On oikeastaan aika hassu kiertokulku, että pitkään kaikki on mennyt digiksi ja verkkoon - nyt  tapahtuu jälleen toisin päin - on coolia, että tietokoneohjelmalla voi suunnitella kolmiuloitteisen esineen, jonka kone valmistaa muovinarusta melkein parinsadan asteen lämpötilassa.

Minulla on ollut pari 3D-tulostetta hallussani - tosin voin kuvata vain yhden, sillä yksi on avaimenperä, jossa on nimeni ja toinen nimilaatta kahvimukiin. Kolmannen olen tehnyt itse - annoin nimikoidun avaimenperän pois, se oli ystävänpäivälahja.

Kuvassa oleva esine on ns. testipalikka, jolla testataan ja myös opetellaan 3D-tulostusta. Se on sen verran anonyymi, että voin julkaista siitä kuvan :D Mutta, kiehtovasta lajista on kysymys - tähän voisi helposti jäädä koukkuun.

Eräs asia, mihin en aina jaksaisi olla koukussa, on lastenkasvatus. Meillä on ollut viime aikoina ongelmia eritoten Naakkasen käytöksen kanssa. Ongelmia on tällä hetkellä kaksi: päiväkotiaamut ja syöminen.

Naakkaa ei huvittaisi lähteä päiväkotiin aamuisin. Tämä on toki ymmärrettävää, mutta pakko mikä pakko. Joskus kiukku alkaa jo kotoa, usein matkalta. Päiväkodissa on esimerkiksi nyt alkuviikosta menty pöydän alle piiloon aamupalan ajaksi ja sen sellaista. Hän on myös pari kertaa pukenut vasta päiväkodilla, koska ei ole suostunut riisumaan pyjamaa pois millään ilveellä.

Suhtaudun tähän vähän kahtiajakoisesti: toisaalta en voi kuin ihailla - tytössäni on luonnetta! Jos on raivostuttavia asioita, on hyvä ettei pidä niitä kokonaan sisällään. Kyse on kuitenkin vasta 5-vuotiaasta lapsesta.

Toisaalta, Naakka on siirtymässä syksyllä eskariin. Tämän hetken viskareita varmaankin tarkkaillaan ja tehdään havaintoja - eskarissa kun monien juttujen, esimerkiksi juuri siirtymävaiheiden, pitäisi sujua jo melko hyvin.

Kun tilanne kärjistyi, kyhäsin ensi hätään Naakalle pistelapun - hän saa pisteita hyvin menneistä aamuista sekä ruokailuista päiväkodissa ja kotona. Kokonaisuudessaan hän voi kerätä päivässä 4 pistettä, ja kun 20 pistettä on kasassa, leivon hänen kanssaan mustikkamuffinsseja (uusia palkintoja keksiessä...)

Olen huomannut, että kaiken kaikkiaan lasten kanssa toimivat paremmin kannustavat keinot - jos siis aikoo saada aikaan pidemmälle kantavia tuloksia.

Naakkamaiseen tapaan se lappu lensi ensin myttynä keittiön lattialle, josta pelastin sen, ettei sitä olisi revitty. Aika pian minikokoinen raivottaremme alkoi kuitenkin pohtia, josko sittenkin keräisi niitä pisteitä...

Nyt pisteitä on kasassa 10, ja luultavasti viikonloppu kartuttaa pistesaalista niin, että joudun hakemaan leivonta-aineet kaupasta alkuviikosta.

Syöminen on tyttärelläni oma osa-alueensa, josta olen kirjoittanut blogissani ennenkin. Naakan maku- ja tuntosensorit taitavat olla erityisherkät, ja kaikenlaiset uudet maut ja kummalliset koostumukset ovat vaikeita.

Tähänkään ei kovuus auta - meillä on tehty jo pari vuotta lähinnä Naakalle sopivia ruokia, sillä en halua, että hän saa trauman kotiruokailusta. Tällä hetkellä Touhi on Naakkaa paljon monipuolisempi ruokailija.

Vaikka kehitys tuntuu hitaalta, sitä tapahtuu hiljalleen koko ajan. Olin aivan ällikällä lyöty, kun voitelin molemmille lapsille palaset näkkileipää keiton kanssa alkuviikosta, ja Naakka söi näkkileipänsä kommentoimatta asiaa millään tavalla.

Olin myös hyvin helpottunut, kun huomasin, että jugurtti on palannut Naakkasen ruokalistalle ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. Ties mitä tässä vielä syödään, kun aikaa kuluu!

PS: Ehkä tyttäreni vaikeudet ruokaillessa johtuvat sittenkin tilanpuutteesta ;)

Potkukelkka, ketkupolkka

Niinhän se viimein meni, että vatsatauti nro 2 tarttui viimein Touhista ja lasten isästä minuun ja Naakkaan. Yksi ilta ja yö meni oksentaessa (hyi hitto, nyt muistan taas, miten inhaa puuhaa se on)

Viime perjantaina ja vielä lauantainakin voimat olivat varsin lopussa. Sattui tietenkin olemaan myös minun lapsiviikonloppuni, eli mihinkään massiivisiin toipumisiin ei ollut aikaa. 

Lauantaihin kuului muun muassa lasten hauskuuttamista potkukelkkailun muodossa. Luulen että tähän talvilajiin tutustuttaminen oli hyvä juttu, sillä potkukelkka taitaa nykyisin olla erityisesti suurissa kaupungeissa melko vieras kulkupeli.

Mainittakoon vielä, että rva:n lapsuuteen kelkka kuului, ja vielä varsin näyttävässä roolissa. Rva nimittäin muistaa potkutelleensa kouluun talvisin aina kuudenteen luokkaan asti. Reppu tai vaihtoehtoisesti kaveri kulki hienosti kelkan istuimella.

Oksennustauti jumitti rva:n niskan totaalisesti. Lisäksi kyseinen tauti stoppasi myös syvien vatsalihasten treenin moneksi päiväksi. Rva on tällä viikolla joutunut hieman kärvistelemään niskakipuineen, venytykset tai jumppa eivät ole niskaa helpottaneet.

Olen vuosien mittaan joutunut toteamaan, että tällaista tämän niskan kanssa välillä on. Olisin mielummin helpomman olon kanssa, mutta minkäs teet - tai siis teenhän minä, mutta se ei läheskään aina auta.

Onneksi ensi viikolla on luvassa monta päivää hieman väljemmällä aikataululla, ja suunnitelmissa on reippailla ulkona päivittäin...eli nyt olisi tilauksessa hyvää säätä ja sen sellaista :) 

Omia lapsiani, sisaruksia, olen seurannut ilolla viime päivät. Ei sillä, etteivätkö he olisivat olleet tavallisen ärsyttäviä ja hankalia, mutta nimenomaan sisaruutta on mukava seurata. 

Täytyy todeta, että lapseni ovat parhaimmillaan, kun he riehuvat yhdessä. Toki raja iloisen peuhaamisen ja käsirysyn välillä on veteen piirretty viiva, mutta enemmän heillä tuota edellistä on kuin jälkimmäistä.

Tällä viikolla minä ja lapseni emme puuhaile mitään erikoista - kunhan nautimme, että olemme selättäneet toisenkin oksutaudin. 

PS. aloitin juuri mielenkiintoisen, Helsingin historiaan liittyvän romaanin. Taidanpa kertoa kirjasta lisää lähiaikoina.

PPS. akvaarion suhteen olen kokenut muutamia takaiskuja - toivottavasti tilanne korjaantuu.

PPPS. Meillä on ollut hieman käytökseen liittyviä haasteita (ei mitään katastrofaalista) 5-vuotiaaseen liittyen. Täytyypä kirjoittaa lähiaikoina siitäkin. 

Tauti, lopu jo!

Koskahan se tauti menee ohi? Touhi oli jo sunnuntai-iltana varsin toipunut. Maanantaina exä oli meillä hoitamassa lapsia kanssani ja alkoi voida pahoin. Kun oli ilmeistä, että oksutautihan se hänessäkin oli, hän siirtyi takavasemmalle eli kotiinsa ja minä laitoin lapset nukkumaan.

Tiistaiaamuna ukki vei lapset päiväkotiin. Hän myös haki heidät. Siinä välissä sain ei niin positiivisen ilmoituksen päiväkodista, että eikö Touhin silmätulehdusta ollut vieläkään hoidettu. Öö, totta puhuen exä taisi mainita siitä ennen kuin hänen oksuepisodinsa alkoi...

Tulin kotiin, annoin silmätipat Touhille ja touhusin lasten kanssa. Meillä sujui ihan hyvin, vaikka leikimme sählypallon piilotusta sillä seurauksella, että se pallo katosi oikeasti (emme löytäneet).

Laitoin normaalisti iltapalaa lapsille. Kun aloin syöttää puuroa Touhille, hän muuttui vähän vihreäksi ja alkoi itkeä....ja pulautti koko vatsansa sisällön pöydälle ja lattialle - käytännössä puunasin puoli keittiötä sekä Touhin päästä varpaisiin.

Tämän jälkeen soitin exälle, olisiko hänen sairastupansa jo mahdollisesti siinä vaiheessa, että hän voisi nyt keskiviikkona hoitaa Touhia kotona...Onneksi sain lapset normaalisti nukkumaan.

Eli tilanne on tänään seuraavanlainen: minä menen töihin ja Touhi on isänsä kanssa kotona. Naakka ei ole sairastunut vielä enkä minä. Touhilla on oksutauti, silmätulehdus ja vatsa muutenkin sekaisin.

En oikeastaan tunne, että olisin nukkunut huonosti. Olen väsynyt tähän sairastamiseen enemmänkin henkisesti enkä jaksaisi siivota enää yhtään yrjöä :D  Luulen, että minun täytyy tämän viikon päätteeksi palkita itseni jollakin - nyt palkitseminen taitaa tulla todella tarpeeseen.

Tänään minulla on normaali työpäivä, ja jos Naakka ei nyt sairastu, hän lähtee isälleen yöksi ja minä teen jotakin kotijuttua Touhin kanssa. Meillä on arvatenkin tosi paljon pyykättävää eilisen jäljiltä...

Olen suunnitellut kirjastoon menemistä jo varmaan viikon, mutta arvatenkaan en tänäänkään pääse. No, tuleepahan ehkä luettua jokin oma lainakirja loppuun asti, niin on enemmän palautettavaa.

En olekaan kirjoittanut pitkään aikaan blogiin Naakan kirjamieltymyksistä: ylivoimaisia suosikkeja ovat tällä hetkellä Tatu ja Patu -kirjat sekä Mauri Kunnaksen historiallinen tuotanto! Eilen luettiin Tatua ja Patua oikein urakalla.

PS. Minä saan kohta loppuun vuoden 2019 kolmannen ja neljännen kirjan!

PPS. Olen tehnyt hieman ruokavaliomuutoksia - kirjoitan niistäkin piakkoin.

PPPS. Naakan harrastuksiin on myös tullut muutoksia.

Lunta, herranjestas!

Onpahan ainakin tullut lunta - mikä on tietenkin varsin luonnollista tammi-helmikuun vaihteessa! Olen pannut merkille, että lumeen ja sen sellaiseen suhtaudutaan mielestäni nykyään paljon dramaattisemmin kuin aiemmin.

On yllättävää huomata, miten helposti juttuun menee itse mukaan. Olen tällä hetkellä pienellä reissulla yökylässä - aion palata muutaman tunnin kuluttua kotiin. Lumimyräkästä on puhuttu lehtiotsikoissa ja varoiteltu vaikka miten.

Dramatiikkaa kuulee myös ihmisten äänensävyissä: "pitää varmaan pysyä kotona ja suunnitella se ja se asia sillä ja sillä tavalla..."

Jos asiaa tarkastelee yhtään syvällisemmin voi (tai ainakin rva voi) todeta, että so what - asumme Suomessa, meillä on lumikelejä, räntää, kovaa pakkasta jne. jonkin verran ja hieman vaihtelevasti joka ikisenä talvena.

Nyt meillä on ollut vähän enemmän lunta täällä Etelä-Suomessa kuin muutamana viime vuonna. On aurausta, lumisadetta jne, mutta ei nyt sentään mitään parin kuukauden tauotonta lumimyrskyä.

Kyllä, aion matkustaa kotiin junalla lumesta huolimatta. Jos ongelmia tulee, niin ei se maailmaa kaada. Osaan pukeutua talvivaatteisiin ja olen aivan varmasti iltaan mennessä kotona.

Tänä aamuna keksin, että lähdenpäs lumikenkäilemään. Täällä tämänhetkisessä olinpaikassani minun on mahdollista lumikenkäillä, omia en ole tähän mennessä hankkinut (nyt ehkä saatan hankkia).

Se on yllättävän raskas laji - tänään hanki oli lähes puolimetrinen ja upottava. Tein kierroksen pihassa ja jatkoin naapurin pellolle. Toisella ja kolmannella kierroksella etenin samaa reittiä pitkin, mikä sujui tallaamastani polusta johtuen hiukan kevyemmin kuin edellisillä kerroilla.

Tykkään itse rauhallisesti etenevästä mutta hieman raskaasta liikunnasta. Samalla pystyin tarkkailemaan puita, lintuja ja sen sellaista.

Ihmeellisiä en tämän lisäksi aio tänään tehdä. Minulla on pari kirjaa kesken ja toinen Naakan sukka neulomatta. Minulla oli eilen poikkeuksellisesti työpäivä ja vapaata siksi tavallista vähemmän. Lapset olivat isällään tämän viikonlopun.

PS. Kun palaan kotiin, kämppä on siinä kaaoksessa mihin sen jätin, koska lapsivapailla siivoan yleensä seuraavaa parin viikon jaksoa varten. Nyt oli työpäivä ja reissu maaseudulle.

PPS. Touhi on ollut tänä viikonloppuna jälleen oksutaudissa, ja toivon todella, ettei Naakka nyt sairastu.

PPPS. Naakalta irtosi pari päivää sitten kolmaskin hammas, joka hukkui pulkkamäkeen.