Rouva Niskanen

 Meillä on ollut sopivalla tavalla vauhdikas hiihtoloma. T. on ollut päivät lätkäleirillä. Sieltä tuli ensimmäisenä päivänä takaisin hyvin väsynyt poika. Kyllä kaksi jäävuoroa / päivä + muu liikkuminen väsyttää. Hyvä juttu! Itse asiassa hän sanoi toisen päivän jälkeen, ettei enää mene, kun on niin raskasta. Levon jälkeen kolmas päivä sujuikin oikein hyvin. Leirillä on kuulemma hyvät ruuat ja välipalat. Oli päässyt myös tutustumaan ja saanut kavereita. Lapset löysivät ihan hyvän pulkkamäen tästä meidän uuden asunnon läheltä. Oli kuulemma ollut mukava käydä laskemassa - jopa T. jaksoi pulkkailla ;) Se onkin hyvä, niin myös Naakka on päässyt liikkumaan. Muuten päivät ovat sujuneet lukiessa, piirtäessä ja toki myös puhelimella ;)  Olen itse yrittänyt lukea sekä kirjoja että lehtiartikkeleita. Pääsin viimein aloittamaan Dan Brownin uuden, ja sitä olen lukenut nyt noin 150 sivua. Vaikuttaa kyllä todella vauhdikkaalta ja jännittävältä. Kuuntelussa taas on Sophia Janssonin "Kolme saa...

Pääsin syntymäpäiväni kunniaksi ravintolaan, enkä mihin tahansa ravintolaan vaan venäläiseen. Aikuisseurassa, pitää vielä mainita. Olen aikuisiälläni tutustunut Helsingin venäläisiin ravintoloihin (silloin kun niitä vielä oli useampia) ja tykästynyt kovasti. Mistään kevytruuasta ei ole kyse, ja jossakin vaiheessa, varsin aikaisessa, minun piti todeta, että viinin juonti saa riittää - vodkashotteihin en edes uskaltautunut ;)  Mutta ruuan kanssa nautin. Venäläisessä keittiössä sienet, smetana, juurekset ja vaikka mikä ovat suosikkejani. Meni kyllä hieman överiksi, siis viimeistään siinä vaiheessa, kun uunijäätelö Romanovin mansikoineen tuotiin eteeni :D  Pitäisikö venäläisiä ravintoloita boikotoida? Joku voi olla sitä mieltä, mutta minä en. Minusta sotaa ei käydä kirjoilla, kielen osaamisella tai vaikkapa ruokaperinteillä. Naapurissamme on ja tulee olemaan ruokakulttuuri, jolla on vaikutuksia myös omaamme.   Jottei kaikki olisi ollut kuluneella viikolla pelkkää juhlaa, kan...

Jälleen viime viikonloppuna sain todeta, että neljä (lähes viisi) vuotta on sitten mainio ikä! Toki 36 on aivan yhtä mainio ;) , mutta ehkäpä en ala tässä arvioida itseäni ja ikäni erinomaisuuksia. Neljävuotias on meillä, kukapa muukaan kuin Naakka. Pari päivää sitten Naakka katseli vauvakirjaansa. Hän on aina tykännyt sen selaamisesta. Eniten kiehtovat kuvat minusta ison vatsan kanssa, ultrakuva sekä kuva vastasyntyneenä. Noina hetkinä kiitän itseäni, että olen jaksanut väsätä vauvakirjoja, vaikka en erityinen askarteluihminen olekaan. Naakka tiedostaa ja pohtii jo paljon. Kuluneina kuukausina hän on pohtinut syntymänsä lisäksi muun muassa kuolemaa, Jumalaa, Jeesusta sekä dinosauruksia, zombeja unohtamatta. Pyrin vastaamaan hänen kysymyksiinsä siten, etten anna aina kaikkeen ihan lopullista vastausta (en toki osaisikaan). Se jättää pohdinnalle tilaa. Sunnuntaina teimme melkein ex tempore -retken Tallinnaan. Menomatkan kuljimme Vikingillä, ja otimme hytinkin, jotta lepääminen o...