lauantai 29. tammikuuta 2022

Kirjastoreissu sekä dino- ja hevisaurusten aika

Nukuin jotenkin levottomasti. Näin muun muassa unta, että eräs sukulainen, jonka kanssa en ole kovin läheisissä väleissä, asui palatsissa ja minun piti mennä kumartamaan hänen edessään. Kuinka paljon kartano- ja palatsisarjoja on liikaa :D 

Kokopäiväisessä etäopiskelussa tuntuu välillä, ettei mikään osa päivää rajaudu selkeästi opiskeluttomaksi. Kaksi meluisaa lasta kotona toki selkeyttävät struktuuria hieman. Kuitenkin, tunnen kaipaavani yhtä opiskeluvapaata päivää viikossa. Se olkoon tänään. 

Rankan lumisateen on määrä saapua Helsinkiin parin tunnin sisällä. Meillä oli suunnitelma lähteä lasten isovanhemmille, mutta ajokelit eivät ole puolellamme. Päätimme jäädä kotiin. 

Kävimme toissailtana kirjastossa Touhin kanssa. Olen huomannut, että olen juuri Touhin kanssa aika harvoin kaksistaan liikenteessä. Siksi kirjastoreissu oli erityisen mukava. Matkan varrella oli myös valotaidetta, jonka katselu oli meistä molemmista mukavaa. 

Lapsiin on muuten iskenyt dinosaurus-innostus. Se tuo mieleeni ysärin alun, Jurassic Parkin ja sen, että pikkusiskoni osasi dinosauruslajit paljon paremmin kuin minä :D Jurassic Park oli todella iso juttu siinä käytetyn tietokoneanimaation vuoksi - se oli jotakin aivan uutta. 

Mieleeni on myös jäänyt, että pääsin katsomaan Jurassic Parkin kuutosluokkalaisena. Leffassa käynti ylipäätään oli ehdottomasti tavallisuudesta poikkeava asia. Oli ystäväni syntymäpäivä, ja pääsin hänen perheensä mukana. 

Meidän lasten dinosauruskiinnostus ilmenee leikkeinä (kavereilla on kuulemma paljon enemmän dinofiguureita, mikä on ihan totta :D ). Naakka lukee dinosauruksista kertovia tietokirjoja, ja Touhi haluaa, että niitä luetaan hänelle. 

Olen myös pohtinut Touhin suhdetta musiikkiin. Hän ei todellakaan laulele, enkä minäkään saa laulaa. Musiikki ei tunnu olevan in - paitsi päiväkodissa. Siellä hän kuulemma lallattaa tyytyväisenä kaikki lastenlaulut, joita emme tosiaan kotona kuule.

No, tein tällä viikolla älynväläyksen: Hevisaurus! Siinähän on laulavia dinoja :D Se upposi yllättäen Touhiin uskomattoman hyvin. Koska taidan olla varsinainen kirjastohaukka, löysimme kirjastoreissulta Hevisaurus-elokuvan. 

Elokuva on tähän mennessä katsottu meillä kahdesti, myös Naakka on ollut siitä todella kiinnostunut. Siinä on musiikkia, joten Touhin musiikkiharrastus tuli kerralla hoidettua dino- eikun hevisaurusten voimalla. 

PS. Kartanosarja Downton Abbey on katottu jo loppuun, mutta palatsisarja Crown on vielä kesken. Ehkäpä katsomisen hinta ovat ne painajaiset.

PPS. Kirjastoreissulla sain kuulla mielenkiintoisia asioita muun muassa tubettamisesta, maailman vaikeimmasta legosetistä ja portugalin kielestä (Touhilla oli ollut päiväkodissa portugalia puhuva sijainen).

PPPS. Dinojutut ovat myös rva:sta kivoja. On myös hauskaa, kun kohta 9-vuotias Naakka elää vielä leikki-ikää täysillä. 


lauantai 22. tammikuuta 2022

Keuhkot ok, das-massa ja kuvatuki

2,5 viikkoa koronan ensioireista - keuhkot ovat nyt tulleet onneksi kortisonin avulla kuntoon. Oikeastaan se tablettikuuri kannatti ottaa, koska hengitys tuntuu nyt paremmalta kuin vuosiin. 

Tähän kohtaan pitää sanoa, että jokaiselle astmaatikolle ilmeisesti kuuluisi jonkinlainen kartoittaminen diagnoosin jälkeen. Minun kohdallani se tarkoitti hyvin kiireistä lääkäriä, joka ei kuunnellut tilannetta, ja määräsi tietyt lääkkeet, koska hän itsekin käyttää niitä. 

Ainakaan minulle ei ole todellakaan ollut selvää, mikä edes on hengenahdistus, tai miltä avaavan lääkkeen jälkeen pitäisi tuntua. Milloin tilanne on ylipäätänsä ok ja milloin ei? Nyt koronan jälkeisen kortisonikuurin jälkeen ymmärrän, että sellainen olisi pitänyt aika ajoin vetää jo aiemmin. 

No, astmani hoito on noudatellut nykyistä koronan hoidon linjaa - diagnosoi, ymmärrä tilanne, hoida itse ja niin edelleen...

Ostin meille viime viikolla Das-massaa. Sitä oli jo lapsuudessani, ja meille ostettiin sitä äärimmäisen harvoin. No, tämä on ensimmäinen kerta, kuin ostin sitä meille, joten juttu ei oikeastaan ole kamalasti muuttunut.

Ajattelin, että voisin askarrella siitä itselleni kulhon, jossa säilyttää korujani. Pääasiassa ostin sen lapsilleni. Katsotaan, innostuvatko he massasta muovailemisesta. Muovailuvahakausi meni jo aikaa sitten, mutta josko savityöt alkaisivat kiinnostaa tässä määrin.

Taikataikina on aina kiva, mutta suola kirvelee molempien lasten käsiä. Siksi nämä kaupan versiot ovat toivoakseni parempia. Katsotaan, mitä saamme massasta aikaiseksi. 

Pitkästä aikaa nepsy-lapsista: meillä on ollut pidempään käytössä kuvakortteja, jotka auttavat muun muassa muistamaan asioita tai sitten hahmottamaan ilman ruuhkaa aivoissa. Samanlaisia kortteja käytetään enemmän tai vähemmän myös esimerkiksi varhaiskasvatuksessa ja koulussa.

Olen huomannut itsekin, että kuvatuki jotenkin rentouttaa aivoja. Nepsyjen elämän helpottamiskeinoista hyötyvät kaikki, myös aikuiset. Meillä on ns. viikkojärjestys, johon laitetaan tietyn päivän kohdalle se, mikä päivässä on olennaista. Joka päivä emme muista tätä tehdä, mutta yritän tätä varsinkin silloin, kun päivässä on jotakin erityistä muistettavaa.

Kuvapankkini ei ole jotakin syystä käytössä, lisään kuvan meidän kuvakorteista myöhemmin. 

PS. On aika huolestuttavaa, jos jokin krooninen sairaus puhkeaa, ja hoitotasapaino on huono, koska potilaan vointia ei kartoiteta missään vaiheessa. 

PPS. Meillä ei ole suoraan sanottuna pitkään aikaan askarreltu juuri mitään. Täytyy kokeilla, jos saisimme innon taas uudelleen syttymään.

PPPS. Naakka voi tällä hetkellä suhteellisen hyvin. Pientä ylikuormittumista tulee aika ajoin, ja silloin täytyy nollata tilannetta tavalla tai toisella. Lepo on edelleen erittäin tärkeää.




tiistai 18. tammikuuta 2022

Keuhkot ja muuta arkea

Tällä viikolla tekemisemme normalisoituvat hitaasti, mutta varmasti. Rva:n keuhkot eivät ole vieläkään ihan normaalilla tasolla, ja fyysisellä suoriutumisella on tarkat rajat. Esimerkiksi kirjastokäynti eilen illalla oli niillä rajoilla. 

Muut ovat onneksi jo kunnossa ja kiinni normaalissa elämässä, koulu ja päiväkoti rullaavat. Tällä hetkellä kumpikaan lapsi ei ole kyllästynyt arkeen, koska olimme arjen ulkopuolella lähes kuukauden verran. 

Korona kolautti kyllä kieltämättä sisäistä rauhaani - koska tauti meni omalla kohdallani keuhkoihin, luultavasti huonosti hoitotasapainossa pysyvän astman takia, arvatenkaan minun ei kannata sairastua koronaan tai mihinkään influenssatyyppiseen tautiin, koska hengenahdistusta voi melko varmasti tulla.

Arjen käynnistely on kyllä ollut muuten mukavaa. Opiskeluasioita tuli kyllä taas ihan valtavasti, mutta nyt tuntuu hieman syksyä helpommalta - järjestelmät, opetuksen käytännöt ja sen sellaiset ovat tuttuja viime keväästä. Toisaalta opinnot ovat syksyäkin laajemmat.

Meillä on huomenna jännittävää Naakan kanssa, kun suuntaamme ensimmäistä kertaa telinevoimisteluun! No, suoraan sanottuna minä en mene voimistelemaan enkä lähellekään, koska paikan päälle ei pääse vanhempia koronarajoitusten takia. 

Aika ja kokemus näyttävät, innostuuko Naakka lajiin. Ei kuitenkaan haittaa, vaikka ei kiinnostuisi - 8-vuotiaani tykästyy asioihin huolella, jos tykästyy. Jos ei, hän kieltäytyy täysin. 

Idea telinevoimistelusta on lähtenyt useammasta suunnasta: naakan kavereita on harrastuksessa, ja toisaalta opettajakin sanoi koulussa, että Naakka on hyvin notkea ja liikkuvainen ja voisi tykätä voimisteluharrastuksesta.

Olen pitkästä aikaa tsekannut huonekasvejani. Käytännössä kaikki kasvini ovat nyt keittiössä, koska läpitalonhuoneiston toinen puoli on liian pimeä, ja keittiön lisäksi toisella puolella on makuuhuone, jossa ei ole yhtään kasvia.

Minulta löytyy orkidea, peikonlehti, pieni klementiinipuu, tulilatva, Saint Paulia ja Aaloe. Jotenkin kummasti ne kaikki mahtuvat samalle ikkunalaudalle. Mikään ei voi edes erityisen huonosti, vaikka onkin pimeä aika vuodesta.

Muistan innostuneeni huonekasveista jo ala-asteella. Minulla taisi olla silloin ainakin kaktuksia ja appelsiinipuu omassa huoneessa. Sen jälkeen minulla on ollut aina vähintään yksi huonekasvi.

Tämä peikonlehti on siinä mielessä hauska, että se on ikivanha ja kulkeutunut minulle toisen henkilön työpaikalta. Vanha kasvi voi sen verran heikosti, että juurrutin siitä uusia alkuja. Nyt peikko voi hyvin eikä vaadi mitään sen kummallisempaa.

PS. Liikunta ei tällä hetkellä kuulu kovin aktiivisiin harrastuksiini. Odottelen vielä, että keuhkot alkavat tuntua vähän paremmilta. Kävelen kuitenkin päivittäin jonkin verran.

PPS. Kovin kaukana ei ole sekään aika, että täytyy taas alkaa kasvattaa taimia kasvimaata varten. En nyt sentään ihan vielä taida aloittaa :)




perjantai 14. tammikuuta 2022

Toipumista ja hengenahdistus

Me vähän toivumme edelleen. Suuri osa perheestä on jo ok, kotosalla ovat enää minä ja Naakka. Minä vapaudun 10 päivän eristyksestä huomenna ja Naakka ylihuomenna. Naakalla on vielä vähän nuhainen olo - minulle tuli muutakin.

Minulle tuli nimittäin hengenahdistusta. Arvasin tämän oikeastaan jo etukäteen - hoitotasapainoton astma on vähän huono lähtökohta isommille hengitystieinfektioille. Oireet alkoivat ilmestyä 6. sairauspäivänä. 

Alkoi vain yksinkertaisesti tuntua, että vaikka hengitän normaalisti, tulee hengästynyt olo. Puhallukset PEF-mittarilla olivat kuitenkin normaalin rajoissa. Pieni paniikki alkoi toki myös iskeä - pitääkö ottaa rauhallisesti, mennä päivystykseen vai molempia.

Pysyin kuitenkin kotosalla ja otin rauhallisesti. Hengitettyäni huonosti pari päivää tilasin lähiapteekista kortisonitabletit. Otin ensimmäisen eilen ja toisen tänään. Olo tuntuu jo hieman paremmalta. Kortisonikuurin on tarkoitus viedä tulehdusta pois keuhkoista. Ehkä se auttaa normaaleihinkin astmaoireisiin.

Minä en ota kirjoituksellani kantaa, kannattaako ottaa rokotuksia tai pitää koronaa vaarallisena tautina - se on toisille vaarallisempi kuin toisille. Itselleni ei ole normiflunssista tullut ikinä hengenahdistusta, mutta koronasta tuli, ja tulisi varmaankin esimerkiksi kausi-influenssasta.

Juuri siksi, kun emme tiedä, keneen tartutettuna tauti on vaarallinen, emme ota riskiä, ja pysymme kotona 10 päivää - laskettuna jokaisen oireiden ensimmäisestä päivänstä. Kohta olemme kaikki "suoriutuneet" tästä.

Sinänsä olemme jo voittajia siten, että meillä on nyt todennäköisesti kolmea rokotetta parempi suoja koronaa vastaan. Otan kyllä sen 3. rokotteenkin, mutta vielä en ole keksinyt, koska sen mahdollisesti saa ottaa.

Tautihuippua ei ole vielä saavutettu. mutta toivon mukaan meidän ei enää tarvitse pohtia asiaa niin paljon. Noudatamme jatkossakin toki erityistä varovaisuutta, mutta todennäköisesti uusi koronaeristys ei ole ihan heti odotettavissa.

Toivottavasti seuraava kirjoitukseni olisi jo muuta kuin koronaa :) Käynnistelemme normaalielämäämme rauhallisesti ja olemme kiitollisia, että meille kävi näin hyvin.


sunnuntai 9. tammikuuta 2022

"Loman" viimeinen päivä

Alamme kaikki olla aikalailla yli koronaoireista. Naakalla ja minulla on vielä nenä tukossa, enkä ole ihan ainut joka yskii. Kuitenkin, eilen luulin että tuli hengenahdistus, mutta se meni kummasti ohi renniellä, eli oli närästystä :D 

Jos jotakin, olen todennut, ettei meillä ole varmaankaan koskaan ollut näin kiireetöntä kuin karanteenissa. Suoraan sanottuna, lomamme ovat tähän verrattuna olleet aikamoista suorittamista. En tarkoita, etteikö lomalla olisi kiva tehdä jotakin - mutta näköjään tekemättäkin selviää.

Päivät, jolloin olimme kipeimmillämme, olivat toki aika ikäviä. Minä vietin pari vuorokautta kokonaan paikallani, siis sängyssä ja sohvalla. Eilen oli sellainen päivä, että jaksoin iltapäivästä lähtien jo hieman tehdä juttuja, ja leivoimme lasten kanssa sämpylöitä iltapalalle. 

Naakalla on ollut päänsärkyä, kuumetta ja flunssaa, mutta toivon, että ainakin kahdesta ensimmäisestä olisi nyt päästy. Yhteenlaskettuna alamme onneksi olla varsin vähäoireisia. Jos näin jatkuu, olen kiitollinen, että selvisimme koronasta näin vähällä.

Kaikenlaisia älylaitteita on kulutettu oikein paljon, mutta olemme tehneet aikamme kuluksi muutakin. Minulla on tekeillä 500 palan palapeli, jonka ostin vuosi sitten. Lapset ovat välillä auttaneet minua kokoamisessa myös. 

Touhi on löytänyt Risto Räppääjä -elokuvat, minkä koen itsekin mukavaksi asiaksi. Niissä on hyvät tarinat, seikkailua ilman älylaitteita, musiikkia ja paljon värejä. Meiltä löytyy osa kotoa, mutta voisi olla mukavaa hankkia loputkin.

Jos Naakan karanteenista voi sanoa jotakin kokoavaa, hän on lukenut suurimman osan aikaa Aku Ankkoja. Muistan itse saman vaiheen lapsuudestani. Se kesti niin pitkälle, kunnes aloin lukea silloista nuorten lehteä, SinäMinää :D 

Nykyiset ohjeet ja uutisointi - plääh. Suoraan sanottuna, meille ei ole vieläkään selvää, olemmeko himassa 10 päivää vai alle. Osa meistä olisi täysin valmis aloittamaan arjen huomenna, oikeastaan kaikki muut, paitsi minä yskäni kanssa...

Kuitenkin, nyt koronan napattuamme, katson vähän uusin silmin nykyistä uutisointia. Tuntuu siltä, että omikron menee nyt koko väestön läpi siitä huolimatta, mitä tehtäisiin. Voi olla, että tilanne alkaa parin viikon päästä jo helpottaa. Sairaanhoidon kapasiteetti on lujilla, ja tietyt rajoitukset ovat paikallaan.

Tämä uusi suositus "tikuttaa" lasten nenät vähintään pari kertaa viikossa taitaa kuitenkin olla sellainen, johon rva lapsineen ei kykene. Esikoisen kanssa tehdyt koronatestit ovat vaatineet keskimäärin 2,5 tunnin paniikkikohtausraivarit...eli rva nostaa kädet pystyyn tässä tapauksessa.

Me jatkamme toipumista, mutta olemme jo onneksi kaikki jalkeilla ja varsin hyvinvoivia :) 

PS. "Tämähän on tahmeaa kuin Perun pääkaupunki", sanoi Touhi sämpylätaikinasta.

PPS. Tänään ajattelin laittaa pyykkikoneen pyörimään ja niin edelleen. Pysyn kuitenkin rauhallisena ja varovaisena, koska astmaatikon keuhkoni voivat tehdä tenän, mikäli ryhdyn liian villiksi.

PPPS. Olen alkanut jopa tehdä sudokuita ja pelata Mahjongia pitkästä aikaa.






torstai 6. tammikuuta 2022

Loppuloma: eristystä ja karanteenia

Ei välttämättä tarvitsekaan aloittaa ainakaan mitään kodin ulkopuolella tapahtuvaa heti ensi viikon alusta. Korona iski käytännöllisesti katsoen koko perheeseen. Tilanne on ollut päällä pari vuorokautta, ja onneksi oireet ovat lieviä.

Meillä ei ole mitään käsitystä altistumisesta - ihmisiä on tavattu vähän, ja kauppa & apteekki ovat olleet paikat, joissa olemme vierailleet. Uutisia seuraten tosin selviää, että valtaosa koronatartunnoista on nyt tällaisia. 

Todensimme tilannetta kotitesteillä, "virallisiin" testeihin emme varmaankaan mene, ellei joku meistä sairastu vakavaan koronavirustautiin ja päädy sitä kautta sairaanhoitoon. 

Pahimmat oireet meillä ovat olleet kuumetta ja yskää - tosin meillä kenelläkään ei ole enää kuumetta - kaikilla meistä ei sitä missään vaiheessa ollutkaan. Lisäksi on ollut lihassärkyä ja mahakipua (yhdellä meistä). 

Rva:lla on kaksi koronarokotetta, kolmas piti mennä ottamaan ensi viikolla, mutta se nyt siirtyy. Myös mm. Naakan koululla alkavat näköjään 1-5-luokkalaisten rokotukset. Mikäli ne alkavat heti, joutuu Naakkakin olemaan sellaista ottamatta.

Meillä on siis vielä monta päivää sairastettavana, eristyksessä ja karanteenissa. Mikäli olemme niin onnekkaita, että vältymme vakavilta oireilta, tulee suurin ongelmamme olemaan tylsyys. Rva:lla ei ole sinänsä tylsää, mutta lapsilla tulee varmasti olemaan.

Täytyy myöntää, että kun kaksi viivaa ilmestyi testiin, tuli hivenen kylmä hiki. Rva:lla on jatkuvaa hoitoa vaativa astma, eli kuulun riskiryhmään 2. Olin jo maalaillut kaikki uhkakuvat, kunnes sain eilen illalla itseni rauhoitettua: tartunta on tullut joka tapauksessa, eli hommaa ei voi enää peruuttaa.

Minun ainoa oireeni tähän mennessä on yskä. Olen siis ollut kuumeeton eikä muutakaan vaivaa ole. Olisikohan sitten niin, että kaksi rokotetta ovat olleet kohdallani hyvä ratkaisu, mikäli selviän näin lievillä oireilla. 

Tämän vuoden joululomamme siis alkoi flunssalla ja päättyy koronaan. Lisäksi erinäisten paikkojen kiinniolo on estänyt tavanomaisen lomailun - siis sellaisen, jossa käydään kivoissa paikoissa. Toivon mukaan vuosi 2022 tuo meille sellaistakin aikaa yhdessä :) 


sunnuntai 2. tammikuuta 2022

Koronatoimet - lapsiin ei pitänyt kajota

Otin vastaan tiedon Helsingin iltapäiväkerhotoiminnan siirtymisestä kokonaan ulkotiloihin hivenen sanattomana. Ymmärryskykyni on kenties huono, mutta käsitin joulukuisista lausunnoista, että lapsiin ei rajoituksilla kajota.

Kuitenkin, nyt ollaan koko iltapäivä ulkona, ja juuri sopivasti tammikuussa. Ensimmäinen ajatukseni oli, että homma on ok, mikäli nyt myös siirrettäisiin anniskeluravintoloiden toiminta pelkästään ulkoterasseille. 

Aika nopeasti teimme Naakan toisen vanhemman kanssa yhteispäätöksen, että Naakka saa näiden toimien ajan itse päättää, osallistuuko iltapäiväkerhon toimintaan vai ei. Curling-vanhemman leima saattaa nyt hakeutua rva:n otsaan, mutta rva on oikein karaistunut, ja kestää sen kyllä.

Käytäntö on osoittanut, että rva ei osaa pukea lapsiaan niin, että he pärjäisivät yhtäjaksoisesti pihalla neljä tuntia joka iltapäivä, siis pakkasella tai toisaalta myöskään talven vesikeleillä, joten jos vaatteet kastuvat tai tulee kylmä, tulkoot kotiin.

Naakka on tehnyt todella hienosti läksynsä ip-kerhossa, mutta nyt ne väännöt jäävät meille kotiin. Tämä olisi "normilapsella" ok, mutta meidän nepsy, joka on juuri saatu jonkinlaiseen hauraaseen balanssiin... Itse en jaksaisi yhtään lisäsäätöä meidän elämään.

Olenko huolissani koronan leviämisestä? Olen, ja ymmärrän että tietyt toimet ovat välttämättömiä erityisesti sairaalakapasiteetin takia. Omikron näyttää kulkevan väestön läpi ennen pitkää ja itsekin toivon, että saisin 3. rokotteen ennen sairastumistani. 11 päivää pitäisi vielä pysyä terveenä.

Mutta...en siltikään ymmärrä, miksi rajoitukset kohdistetaan järjestelmällisesti pienemmän riskiluokituksen toimintoihin, ja suuririskiset paikat, kuten anniskeluravintolat, saavat porskuttaa. 

Ainakaan Naakan ip-kerhossa ei ole tähän asti oltu pelkästään sisällä, vaan toimintaan on liittynyt sekä sisä- että ulkoiluhetkiä. On siis ihan turha perustella ratkaisua sillä, että lapset tarvitsevat ulkoilmaa.

Helposti unohtuu, ettei pikkukoululaisten mielenterveys rakennu pelkästä ulkoilmasta. Sen sijaan pitkälle päästäisiin pysyvyydellä. Esimerkiksi nykyiset kakkosluokkalaiset ovat käyneet jo osan eskaristaankin poikkeusoloissa. He ovat kuulleet rajoituksista, virusvarianteista jne. yli neljäsosan elämästään.

He ovat myös ottaneet vastaan jo lukuisia tilanteenmuutoksia,  ja nähneet heidän kanssaan työskenteleviä aikuisia lähinnä maskin kanssa. Tämä muodostaa suuren osan heidän lapsuuttaan. 

Ja muuten, oma 8-vuotiaani ymmärtää jo hyvin, millaiset kokoontumiset ovat sallittuja ja millaiset eivät. "Miksi paikat, joissa myydään alkoholia, saavat sitten olla auki", oli hänen kysymyksensä tässä eräänä päivänä.




Ystäviä, Suviseurat ja muun muassa Mölkkyä

Sain jälleen viettää viikonloppua lukiossa tapaamieni ystävien kanssa. Siirryin viikonlopun viettoon mökiltä mökille, mikä osoittautui pakk...