Rouva Niskanen

Pohdin tässä , että vaikka minkälaisia "kuntoiluvarusteita" (sekä yö- että päiväkäyttöön) on tullut matkan varrella (myös ennen whiplashia) hankittua...ja kuinka hankala niitä voikaan olla käyttää. Olen vuosien varrella todennut, että Tempur-tyyny sopii hyvin kropalleni - muunlaisella, väistämättä pehmeämmällä tyynyllä on tosi vaikea nukkua. Herään yleensä niska jäykkänä, mikäli nukun esim. kyläpaikassa tavallisella tyynyllä. Osaan silti käyttää tyynyä ihan väärin. Tempur-tyynyjähän on monenlaisia eri tarkoituksiin. Olen ostanut peräkkäin kaksi erilaista tyynyä, Ombracion ja Originalin. Kummatkin on tarkoitettu niille, jotka nukkuvat kyljellään ja mahallaankin. En osaa nukkua selälläni, en ole koskaan osannut. Siitä ei vain tule mitään. Jo yrittäessä tulee olo, kuin makaisi ruumisarkussa. Toki ymmärrän, että juuri tämä ruumisarkkuasento olisi selälle paras! Sitä en sitten enää ymmärräkään, miten voi hallita käsiensä asennon nukkuessa. Usein käyn järjellisesti nukkuma...

Eilen rva:lle tuli vaihteeksi vähän isompia ongelmia niskan kanssa. Kyse oli noin kahdenkymmenen minuutin ratikkamatkasta. Ratikat ovat täällä harvoin niin täynnä, että paikkoja ei oikeasti ole. Rva ei nähnyt tätä ulkoa, vaan nousi kyytiin vaunun takaosasta (invapaikat edessä). Rva asettui käytävälle seisomaan monen muun kanssa. Ei tarvittu kuin muutama minuutti, kun huimaus ja niskakipu yltyivät. Rva ei jaksanut enää pyrkiä kohti invapaikkoja, vaan kärvisteli kymmenisen minuuttia, kunnes paikka vapautui. Tärisevä ja keinuva alusta ei sovi edelleenkään rva:n seisoma-alustaksi, edes näin monen vuoden jälkeen. Parissa tunnissa oire lieveni päänsäryksi päälaella, silmien ympärillä ja niskassa. Matkakohteessaan, psykologilla rva nojasi suurimman osan tapaamista päätään kämmeneensä. Oire jatkuu vielä nyt aamullakin, ja kun yritin ilmeisesti vakauttaa tilannetta pinnallisia lihaksia käyttämällä, jumikin on melkoinen. Tänään rva:n piti mennä heti aamusta salille tekemään jokin rauha...

Rva on nyt toipunut influenssasta, johon myös hra sairastui. Rva on ollut töissä koko viikon, mutta hra on ollut kotona. Hän kävi tänään yrittämässä töissä, mutta palasi takaisin kotiin iltapäiväksi. Tulin hänen kyydillään töistä kotiin, mikä oli mukavaa! Tänään rva pääsee viimein hierontaan, yläselän ja niskan tilanne on ollut influenssan lihaskipujen ja makaamise seurauksena aika kammottava. Maanantaina piti ottaa lihasrelaksantitkin apuun, ne ovat helpottaneet hieman työntekoa ja muuta päivittäistä elämää tiistaina ja tänään. Hierontareissussa on tänään hauskaa se, että hieroja on muuttanut uudelle alueelle, lähemmäs meitä. Kyseisellä alueella on uusia kerrostaloja, ja alueesta on rva:n käsityksen mukaan tullut nopeasti suosittu asuinalue erityisesti nuorille perheille. Rva:sta on kivaa, että paikka on niin lähellä Niskasten kotia, että rva voi kävellä sinne. Pieni kävelyretki itsekseen ja vielä jännittävälle, uudelle alueelle on arvokasta huvia - viime viikot ovat kuluneet l...

Tuntuu kyllä , kuin koko inhimillisten tartuntatautien kirjo olisi koetellut Niskasia tänä talvena! Viime sunnuntaina rva alkoi tuntea kummallista kolotusta ympäri kroppaa sekä kurkkukipua. Rva perui salikäynnin, kun oli vähän huono olo. Illalla alkoi tulla kylmä ja iltakymmeneen mennessä kuumetta oli yli 39. Ei siinä mitään, nukkumaan särkylääkkeen kanssa ja sama toistui aamuyöllä. Maanantai ja tiistai menivät kuumeen sahatessa tosi korkealla monta kertaa päivässä...ja keskiviikko. Eilenkin kuume nousi kahdesti, mutta ei enää niin korkealle. Tänään nousu ei ole ainakaan vielä alkanut - ehkä se nyt jo riittäisi. Muu perhe on onneksi säästynyt taudilta. Meillä on kaikilla rokotus, mutta se ei osunutkaan kohdalleen tänä vuonna. Ihan pahin oireista on julmetun kova niskakipu. Epäilin jo aivokalvontulehdustakin, mutta niska kääntyy yhtä yliliikkuvasti kuin ennenkin, joten jätin epäilyt sikseen. Kipu on senlaatuista, että se tekee makaamisen tosi epämukavaksi ja särkee tietysti myös k...

Toisen työviikon jälkeen rva sanoo ihan rehellisesti, että huh! Nyt myös rva ymmärtää käytännössä, millaista uuteen rytmiin totutteleminen on. Tällä rva tarkoittaa kiireisiä aamutoimia 1-vuotiaan kanssa, siirtymistä päiväkodin kautta työpaikalle ja sieltä samaa reittiä takaisin. Jos vauva-aikana tuntui, että lypsin, lämmitin maitoa ja syötin jatkuvasti, nyt tuntuu, että kiskon koko ajan hansikkaita Naakan käsiin tai otan niitä pois, muista ulkovaatteista puhumattakaan! Tänään olimme juuri lähdössä, kun sisälle asteli vessanpönttömies. Hän kertoi, ettei pöntössämme olevaa vuotoa voi korjata, joten pönttö menee vaihtoon ja nimenomaan tänään. Mitäpä rva olisi siihen voinut muuta sanoa kuin että vaihtakaa vain. Istuinta ei saa nyt käyttää 24 tuntiin. Hyvä että homma tuli hoidettua, mutta olisi ehkä ollut kiva tietää tästä esim. päivää aikaisemmin. Rva yrittää parhaillaan saada Naakkaa pienille unille, jotta voisi itse lähteä talomme kellariin selvittämään, missä käytettävissä oleva ...

Kuluneella viikolla niskaongelmat ovat taas olleet vähän isompia. Maanantaisen hierojan (tai oikeastaan hierontapenkin) jälkeen huimasi ja heikotti pari päivää. Niska ja hartiat menivat niin jumiin, etten oikeasti keksinyt keinoa parantaa tilannetta. Hankaluutena oli esimerkiksi leikkikentällä olo, kun siellä voi istua (saati sitten maata) vain muutaman sekunnin pätkissä. Vaikka muuten niin ihanalla kentällä on jopa aidattu pienten puoli, kenttä ei ole sellainen, jossa itse voisi istua penkille ja antaa lapsen kirmata. Leikkikentällä on esimerkiksi sellainen "penger", n. 60 senttimetrin pudotus, josta Naakan kokoinen ja -älyinen taapero putoaa helposti nenälleen. Naakka osaa oikeastaan laskeutua aika nätisti, mutta pudotus on haaste. Tyttäreni taas pitää haasteista, joten hän haluaa "vuorikiipeillä" juurikin sillä penkereellä. Torstaina pääsin oman fyssarini käsittelyyn. Puolet tunnista käytettiin toiveideni mukaan (idea oli myös fyssarista hyvä) Ortonin k...

Äkkiä se paluu arkeen tapahtuu... Nyt olemme jo pari päivää seilanneet tuttuja kulmia, ensi viikolla vieläkin enemmän. Tänään metsästimme Naakalle turvaistuinta isovanhempien autoon. Kun Naakka kasvaa (ja nyt jo aika pian), hän tulee autoilemaan myös isovanhempien kanssa, joten istuin täytyy hankkia. Kaupassa meinasi kyllä tulla väsy ja kiukku, kun olimme hieman rytmistä jäljessä ja sopivaa paikkaa syöttää Naakka (saati sitten itsemme) ei löytynyt. Toisessa lastentarvikeliikkeessä johon pääsimme, onnistui myös syöttäminen, ystävällinen henkilökunta antoi lainata omaa keittiötänsä ruuan lämmittämiseen ja syöttää sai esittelysyöttötuolissa. Istuin ei vielä lähtenyt mukaan, haemme sellaisen todennäköisesti ensi viikolla. Lisäksi matkalta mukaan tarttui sellainen kankainen "syöttötuoli", jonka voi asettaa ihan tavalliselle tuolille, liukueste Naakan kylpyammeeseen sekä pari muovilautasta. Kyllä lapsesta, varsinkin ensimmäisestä, menojakin on! Kotona Naakka onneksi jatkoi...

Puoliso sai eilen soiton kahden lähipäiväkotimme johtajalta. Hän ilmoitti, että valinta (siis kuka saa paikan) siirtyy elokuulle. Alunperin meidän oli määrä tietää heinäkuussa, saako Naakka päiväkotipaikan.Puhelussa selvisi myös, että täyttä on. Niskaset päättivät jo alkuvuodesta, että mikäli saamme päiväkotipaikan tästä läheltä (useampi mahdollinen päiväkoti), Naakka menee osapäivähoitoon syksyllä, luultavasti n. viideksi tunniksi kolmena päivänä viikossa. Päiväkotia aloittaessaan Naakka olisi n. 1v. 4 kk. Alustavan suunnitelmamme mukaan päiväkodissa oloa kertyisi n. 15 tuntia/viikko. Tämän suunnitteilla olevan järjestelyn tarkoitus taas olisi, että rva saisi mahdollisuuden palata osittain työelämään. Se onkin sitten mielenkiintoista, millä tavalla, mutta ensiksi pitäisi tosiaan saada varmistettua tyttärelle hoitopaikka. Meilläpäin on sellainen käytäntö, että hoitopaikkaa on pakko tarjota jokaiselle, mutta tarjottu paikka voi sitten sijaita missäpäin kaupunkia tahansa. Täm...

Joo-o, kyllä se väsymys nyt jollakin tavalla alkaa hellittää, tänään tuntuu jo aika virkeältä (lieneekö syy tavallista vähän pidemmissä yöunissa vai siinä, että puoliso lähti Naakan ja isoisän kanssa juuri Prismaan ja rva saa höpsötellä muutaman tunnin kotona ihan itsekseen. Niska oli tosiaan aika ikävässä kunnossa alkuviikon, eikä tilanne vieläkään ole ihan kohdillaan. Tilasin ajan Ortonin fyssarille, mutta aika on ikävä kyllä vasta parin viikon päästä, joten siihen saakka täytyy selvitä näillä eväillä. Vaikka minä pärjään jokapäiväisessä menossa jo vähän paremmin, suren niitä niskavammaisia, jotka tälläkin hetkellä yrittävät selvitä kipujen, byrokratian ja henkisen puolen kanssa. Miten se sairausloman saaminenkin voi olla whiplashin kanssa niin kiven takana vielä tänäkin päivänä! Sitten kun on työelämässä, täytyy pysytellä paikallaan kaikki vapaa-aika, jotta niska ei enempää rasittuisi ja töihin meno olisi mahdollista taas seuraavana ja sitä seuraavana päivänä. Rva:lla on jota...

Toukokuu on kulunut nopeasti ja yhtäkkiä olemmekin puolisoni kanssa yhteisen Lontoon-matkamme kynnyksellä. Puurramme päivästä toiseen töissäkäynnin, Naakan hoidon ja kotitöiden keskellä, joten usein ei tule katsottua ajassa kovin pitkälle taaksepäin. Tämä on rva:lle kolmas matka Lontooseen ja ensimmäinen niskavamman kanssa. Rva vieraili perheensä kanssa lontoossa ensimmäistä kertaa loppuvuodesta 1999, toista kertaa Interrail-matkalla 2003. Aikaa on siis kulunut siitäkin vierailusta. Me emme ole kovin tiukasti suunnitelleet, mitä aiomme matkallamme tehdä. Todennäköisesti levähtää hetken rakkaan mutta välillä vähän työlään yksivuotiaamme hoidosta (Toivottavasti kykenemme kumminkin lomailemaan emmekä pelkästään ikävöimään häntä). Minä haluaisin kuitenkin käydä vahakabinetissa ja jonkinlaisella kaupunkikierroksella. Joku käynnin arvoinen tavaratalokin (mahdollisesti, Lontoossa kun ollaan) kaupungissa kuulemma on, halpa sellainen. Odotan kuitenkin matkalta ainoastaan pientä maisemanv...

Plumps , ja niin se arki pyörähti taas käyntiin. Me teimme ja puuhasimme pääsiäisenä paljon ja vähän liikaakin. Oli kyläilyä puolin ja toisin, sukulaisia, ystäviä ja uusi, pieni koiratuttavuus Nimeltä Jedi. Rva:lla olisi ollut oikein paljon kuvattavaa, mutta kamera sanoi yhteistyösopimuksensa irti, joten nyt pitää sitten räpsiä kännykameralla, jos räpsii. Naakka kehittyy huimasti - kohta se yksi vuosi tulee ihan oikeasti täyteen (iik taas kerran). Viime päivinä hän on alkanut nostella esineitä ilmaan (tai tarjota toisille) ja sanoa "tä". Tulkitsen sanan lauseeksi "Mikä tämä on?). Näin ollen olen alkanut kertoa Naakalle, mistä esineestä milloinkin on kyse. Flunssasta olemme nyt aikalailla parantuneet, onneksi kyseessä oli ihan pikkutauti. Perjantainen niskakipukohtaus meni ohi, mutta kesti koko illan. Piti sitten vähän maata piikkimatolla ja yrittää yhtä jos toistakin keinoa. Eilen rva onnistui viimein käymässä vapaaehtoistyössä, josta joskus aiemmin mainitsi. Vähä...

Tänään meillä oli Naakan kanssa aikainen aamu, kun rva:n piti ehtiä yhdeksäksi lääkärille. Suunnittelin jutun oikein mukavasti ja katsoin reittioppaasta, että matkaan pitäisi kulua puolisen tuntia kävellen. Lääkäriaika oli yhdeksältä. No, juttuhan meni niin, että rva oli varmaankin unohtanut säätää reittioppaan hitaan kävelijän asetuksille (en edelleenkään voi kävellä kovin kovaa, ettei tärähdyksiä tule). Verenpaine nousi, kun painelin vaunujen kanssa eteenpäin. Klo 9.00 emme olleet lähelläkään terveysasemaa, olimme siellä ehkä 9.06. Kun etenin viimein puolijuoksua, Naakka istui tietenkin kuin tatti ja tapitti äitiä suurilla silmillään. Rva:ta ei voinut kuin naurattaa. Naakka on yleensä villi tyttö, mutta tosi rauhallinen rattaissa - ulkona on varmaankin niin paljon virikkeitä, että normaali virnuilu jää väliin. Ehdimme kumminkin paikalle, ja lääkärikin oli hieman myöhässä. Rva on kuitenkin luonteeltaan niin tunnollinen, että vähän hävetti. Mikä tässä kaikessa oli merkillepan...

Rva on monta kertaa pohtinut menevänsä vammansa kanssa äärirajoilla - siis jaksamisen suhteen. Sen, miten jaksaa hoitaa kaiken tarpeellisen, päivittäiseen elämään kuuluvan ja kuntoutukset siihen päälle. Sen jälkeen on voitava nukkua hyvin. Maanantaina rva heräsi seitsemän aikoihin lähteäkseen työpaikalle. Kun rva avasi läppärin, teksti ei näkynytkään. Siristely tai mikään muukaan ei auttanut, teksti pysyi sumeana. Matka suuntautuikin työpaikan sijaan terveyskeskukseen. Lääkäri oli vähän ymmällään, ja lähetti rva:n kotiin lepäämään päiväksi ja ilmoitti soittavansa aamulla. Iltapäivään mennessä olo muuttui niin friikiksi, että rva kävi (ja onneksi pääsi) yksityiselle silmälääkärille. Lääkäri tutki silmiä ja ilmoitti, että toisen silmäni näkö on yhtäkkiä muuttunut siten, että miinusta on vain puolet aiemmasta. Muutos on tapahtunut hyvin lyhyessä ajassa, sillä rva sattui käymään piilolinssien takia silmälääkärillä kolme viikkoa sitten. Tulos on se, että rillien kanssa rva ei enää...

Rva kohtasi vauvakerhossa kummallisen tilanteen (käymme useammissa ryhmissä, joten tämä ei varmaankaan ole liian tunnistettavaa). Menimme paikalle puolisoni kanssa, ja siellä oli jo valmiiksi monta vauvaa äiteineen. Isiä ei tällä kertaa ollut paikalla puolisoa lukuun ottamatta. Ohjattu toiminta oli jo päättynyt, kun tulimme, mutta ohjaaja oli paikalla. Joku avasi keskustelun töihin paluusta, mikä tarkoittaa vauvakerhoissa puhetta hoitopaikoista. Sellaisia ei ollut haussa vielä kenelläkään, asiasta puhuttiin vain teorian tasolla (joka monilla muuttuu todeksi loppuvuodesta). Kuten yleensäkin, puhe keskittyi vaikeuteen löytää sopiva hoitopaikka tarpeeksi läheltä kotoa. Perhepäivähoidostakin puhuttiin, mutta todettiin, että perhepäivähoitajia on niin vähän, ettei mahdollisuus saada sellaista paikkaa ole kovin todennäköinen. Haussa on siis monta päiväkotipaikkaa loppuvuodelle. Rva kuunteli keskustelua ja tarkkaili Naakan toimia. Rva:lla ei ole suoranaista töihinpaluutilannetta, kun e...

Rva on ollut viime aikoina (siis erityisesti joulukuussa) väsynyt. Yöuni ei ole tuntunut millään riittävän, vaikka sinänsä nukuttua on tullut tunneissa laskettuna melko paljon. Vaikka Naakka heräisi vasta yhdeksältä, herätys on tuntunut paljon aiemmalta. Pitkin päivää on sitten myös väsyttänyt. Asiaan on löytynyt kummallinen väliaikaisratkaisu - keittiöremontti! Niskasilla on noustu viime aikoina ylös sängystä seitsemältä tai viimeistään puoli kahdeksalta. Yllättäen tämä on vaikuttanut rva:han piristävästi! Tuntuu, kuin päivään olisi tullut jonkinlainen rytmi. Rva on aiemminkin blogissaan maininnut olevansa huonouninen. Huolet ja kaikki muutkin ajatukset pyörivät mielessä voimakkaina erityisesti ilta-aikaan, jolloin pitäisi myös rauhoittua nukkumaan. Lisäksi, kun lapsi yhdeksän jälkeen nukkuu, ei välttämättä malttaisi itse mennä nukkumaan. Kuitenkin nyt, kun aamuherätys on siirretty vähän aikaisemmaksi, onnistuu se nukkumaanmenokin kummasti vähän järkevämpään aikaan. Rva ei vali...

Joulua kohti mennään ja kovaa...sitten se on taas ohi. Jotenkin rva:sta tuntuu, että monet asiat tapahtuvat nyt niin vauhdilla, ettei itse meinaa perässä pysyä. Hyvä, kun kerkeää aina vähän jotakin...esimerkiksi kuvata jouluisia asioita meillä. Alla olevan kuvan tulilatva poroineen saapui erään ystäväni mukana. Ystäväni oli meillä pari päivää sitten koiransa kanssa. Tämä koira, aikuisena ystävälleni muuttanut saluki, oli aluksi hyvin arka. On ollut hienoa seurata, kuinka tämä koira on tullut rohkeammaksi ja rohkeammaksi. Kiljahteleva ja turkkiin tarraava Naakkakaan ei aiheuttanut pelkoa (toki pyrimme pitämään Naakan pienellä etäisyydellä, jotta koiralle ei tulisi turhaa stressiä). Rva on parantumaton koirafani, mutta niskavamman takia koiran ottaminen on ainakin tällä hetkellä mahdotonta. Muut asiat onnistuisivat, mutta niskan pitäisi olla vähän paremmassa kunnossa, jotta rva jaksaisi viedä koiraa lenkille. Kun oman koiran hankinta ei ole ajankohtaista, on ihanaa, että meillä käy s...

Kävin tässä pari päivää sitten (taisipa olla tiistai) Ortonissa OMT-fysioterapeutilla. Kävelin paikalle metsän poikki ja tunsin olevani melkein keskellä villiä luontoa. Tunne vahvistui, kun edessäni tiellä, siis vähän kauempana minusta, ravasi ratsastaja hevosensa kanssa. Hänellä oli vihreät vaatteet, mikä toi kaukaa katsottuna mieleen jonkun fantasiakirjan kohtauksen...no, rva:lla on välillä vilkas mielikuvitus! Koska sain peruutusajan sinne OMT:lle (kaikki ajat olivat täynnä koko loppuvuodelta), järjestin itselleni vapaan aamupäivän. Puoliso lähti tytön kanssa vauvakerhoon. Hän on ollut nyt kahteen kertaan askartelemassa tytön kanssa itselleen isänpäivälahjoja (on kai oletus, että vain äidit käyvät kerhoissa vauvojen kanssa). OMT:llä meni ihan hyvin. Tutkimus tuotti aikalailla samoja "tuloksia" kuin aiemminkin. Niskan oma tuki ei oikein toimi ja lapojen tuki sitäkin huonommin. Fyssari laatii minulle tutkimuksen ja Ortonin kuntoutusjaksoilla saamieni ohjeiden pohjalta tr...

Terveiset syyslomareissulta maaseudulta! Viivyn pienimuotoisella matkallani viisi päivää, jonka jälkeen puoliso hakee minut takaisin kotiin. Oli oikein virkistävää vaihtaa vähäksi aikaa maisemia, kun emme poikkeuksellisesti taida olla tänä syksynä matkustamassa mihinkään. Viime vuonna teimme pienen matkan Viroon, Haapsaluun. Puoliso oli silloin menomatkalla kipeä ja minä sairastuin paikan päällä. Silti yhteinen matka muistuu mieleen mukavana. Taitaa olla niin, että kun on muutenkin aina kroonisesti sairas, ei yksi nuhakuumekaan ole matkalla maailmanloppu. No, pienimuotoiselta maailmanlopulta se tuntui hetkellisesti lauttamatkalla, kun täpötäydessä laivassa ei ollut kertakaikkisesti minkäänlaista istumapaikkaa, ja minulla oli päälle 38 astetta kuumetta. Päädyimme sitten istuskelemaan erään hyttikäytävän lattialle, seuranamme joukko virolaisia raksamiehiä. Oli oikein rattoisaa - olisivat tarjonneet meille eväitäänkin, mutta turvonneesta kurkustani ei sillä hetkellä mennyt mitää...

Niskaselle ei kuulu mitään kovin erikoista. Tuleva kuntoutusjakso pyörii tietysti mielessä - koskakohan lähettävät Ortonista tarkempaa tietoa kuntoutuksesta? Sinänsä en tarvitse kuin jonkinmoisen päiväohjelman, jonne voin sitten suunnata jollakin julkisella kulkuneuvolla. Kelan kuntoutusosasto näyttää kokemukseni pohjalta osastoista anteliaimmalta. Silti Kelan logiikka jaksaa   kerrasta toiseen ihmetyttää. Heidän perusteluissaan oli nimittäin mm. kohta, jossa he myöntävät kuntoutuksen, koska niskan retkahdusvamman jälkitilani aiheuttaa minulle merkittävää haittaa työelämässä ja muutenkin. Toisen Kelan osaston mukaan minulla ei kumminkaan ole ks. ongelmia, joten sairauspäivärahoja tms. ei ole tähän päivään asti myönnetty. Ihmetyttää, ei voi muuta sanoa. Kuntoutus siis myönnetään, mutta minkäänlaista toimeentuloa ei. On tietysti oikein hyvä, että sain kuntoutuksen, mutta jotenkin tuntuisi, että minun tulisi saada puuttuvat sairauspäivärahatkin, kun sairauteni kerran jossakin Ke...

Eilen, kun vieraamme olivat täällä viimeistä päivää, teimme vierailun Kiasmaan. En ole nykytaiteen suuri tuntija, ja täytyy myöntää, että minulla on myös tiettyjä ennakkoluuloja modernia taidetta kohtaan. Vielä pahempia ennakkoluuloja minulla oli tämän retken fyysisiä vaatimuksia kohtaan. Kesäinen Ateneumin-vierailu meni niskavaivojen takia poskelleen, joten olin jo kieltäytymässä tästäkin keikasta. Kaikeksi onneksi jaksoin kumminkin katsoa näyttelyn läpi. Näyttely oli onnekseni positiivinen. Minä kun en nykytilassani kaipaa järkyttävää tai pysäyttävää taidetta. Haluan kokea, että taide on positiivista ja energiaa antavaa. Näyttely  käsitteli sarjakuvia. Tasapainoni ja vastaanottokykyni eivät riittäneet tekstien lukemiseen, mutta kuvat, joista monet olivat ihanan värikkäitä, pystyin ilokseni katsomaan. Alakuvan virkatun poliisiauton kuvan uskaltanee julkaista - se kun sijaitsi ala-aulassa, jonne pääsee lippua maksamatta. Sellaiset näyttelyt, joissa saa osallistua, ovat m...