Rouva Niskanen

Tällä viikolla minä olen palannut normaaliin työaikaan. Se sujui oikeastaan aika kivuttomasti. Alkuviikosta hermostutti, mutta jaksoin kuin jaksoinkin sosiaaliset tilanteet. Ihan en tänään saanut valmiiksi kaikkea, mitä toivoin, mutta suurimman osan kuitenkin. Minun täytyy saada tehdä mukavia ja vähän "hyödyttömiäkin" hommia myös työviikolla. Nyt olen pelannut hiihtolomalla ostamaani Donkey Kong Returns -peliä. Se on vanha peli, mutta sain joululahjarahaa ja hankin hd-version, joka toimii Switchillä. Olen pelannut noin puoli tuntia päivässä ja edennyt ihan hyvin. En ole oppinut tykkäämään synkistä ja väkivaltaisista peleistä, joten "piirroshahmot" ovat minulle oikein hyviä. Lasten mielestä pelaamiseni on kiva juttu. Joskus huomaan, että pelivalintani huvittavat heitä hieman :D T:n kanssa on ollut hieman säätöä . Kaveriporukassa on tyyppi, joka on pitkin kakkosluokkaa yrittänyt ärsyttää. Nyt on viime aikoina tapahtunut, että T. on viimein provosoitunut, ja pojat ova...

Roomalaiset rauniot -ne toimivat aina. Antiikin, eli länsimaisen kulttuurin lähtökohdan opetusta on Helsingin yliopistossa kavennettu. Niin paljon, että kunnon opetusta saadakseen pitäisi suunnata Ruotsiin. Tämä ei ole yllätys. Aloitin aikanaan yliopisto-opintoni tietyllä tavalla yltäkylläisellä ajalla. Opinnoissa ei ollut minkäänlaista työelämäsuuntautuneisuuttta, mutta toisaalta opiskelijalla oli paljon nykyistä enemmän vapautta opiskella erilaisia kursseja eri aloilta. Minäkin opiskelin esimerkiksi hieman kulttuuriantropologiaa ja toisaalta udmurttia...ehkä nämä eivät olleet tulevan työelämäni kannalta ehdottoman tärkeitä. Mahdollisuus kuitenkin annettiin, ja opin aina taustoittamaan hieman lisää länsimaista ajatteluamme. Sittemmin tulin äidiksi. Naakka pohtii tällä hetkellä paljon Anne Frankin elämää. Touhi pohtii sotia. Hänelle on selvää, että on ollut ensimmäinen maailmansota ja sen jälkeen toinen, vaikka ensimmäisestä olisi jo pitänyt oppia. Haluan, että lapseni pysyvät "...

 Pääsimme kuin pääsimmekin päiväretkelle Tampereelle. Meillä oli varsin yksinkertainen ohjelma, museokeskus Vapriikki :) Matkustimme junalla ja tällä kerralla vähän hienommin - meillä oli oma hytti. Junamatkan pituus oli parisen tuntia. Naakan ja Touhin kanssa on oikeastaan todella helppo matkustaa. Se ei kyllä tarkoita, etteikö villejä hetkiä olisi ;) Kerkesimme matkan aikana käydä ravintolavaunussa syömässä korvapuustit. Lapsilla oli ihan pieniä leluja mukana, ja lisäksi kirja sekä puhelin.  Matkasuosikiksi muodostui yllättäen Duolingo - kielisovellus. Minähän pelaan tällä hetkellä Venäjä-osuutta hitaasti mutta varmasti. Koska Touhilla ei ole englannin kielen taitoa ollenkaan ja Naakallakin vasta hyvin vähän, molemmat opettelivat suomea ikään kuin S2-ihmisinä. Vain Touhia piti auttaa. Tehdasaluetta piti vähän kierrellä kirpeässä pakkasessa ennen kuin Vapriikin sisäänkäynti löytyi. Naakan mielestä vesivoimala oli hurjan pelottava. Onneksi siis löysimme viimein sisäänkäynnin....

Olen lukenut viime aikoina lähinnä kirjoja, jotka olen lukenut joskus aiemmin. Aloitin jokin aika sitten lukemaan uudelleen Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita. Mikäli Suomen historia 1800-luvun lopulta 1900-luvun ensikymmenille kiinnostaa, tämä kirjasarja kulkee kiehtovasti kyseisen ajan läpi. Itse asiassa, innostus klassisen musiikin kuunteluun virisi juurikin lukiessa. Minulla on parhaillaan kesken sarjan osa, jonka miljöö on Sibeliuksen perheen kotiympäristö Järvenpään Ainolassa. Kun luen jotakin historiallista, uppoan yleensä käsillä olevaan ajanjaksoon. Syrjästäkatsojan tarinoita - sarja on mielestäni inspiroiva. Yhteistä sarjan eri osille ovat historiallisuuden lisäksi erilaiset taidemuodot sekä kaikenlainen käsillä tekeminen. Sarjaa lukiessa herää innostus kirjoittaa, piirtää, maalata tai vaikkapa ommella.  Katsoin myös loppuun Norjan kruununprinsessan elämästä kertovan Atlantic Crossing -sarjan Yle Areenasta. Tarina lähti mielestäni käyntiin hiukan hitaasti, mutta ve...