torstai 30. kesäkuuta 2022

Mökkeilijät, osa 2

Koska en näemmä saa kuvia koneelle puhelimesta kuin kotiwifin kautta, kirjoitteluni ovat perinteiseen tapaan kuvattomia toistaiseksi. Siirryimme Naakan kanssa kallioliukumisesta laiturilta hyppelyyn eilen. Sekin sujuu loistavasti, pelastusliivien kanssa tietysti.

Minä yletän laiturin päässä juuri ja juuri pohjaan, mutta Naakka ei. Siksi minun pitää hypätä jalat koukussa ja yrittää päätyä pohjaan kyykyssä. Pää edellä hyppiminen ei tule kuuloon. Naakka saa hyppiä jalat edellä miten lystää. 

Touhikin on rohkaistunut kävelemään vedessä meidän "rantakalliolle", joka on oikeastaan pieni luoto. Väännämme edelleen sen herruudesta Lenni Lokinpoikasen kanssa - emme kyllä mitenkään väkipakolla. Lenni ei kuitenkaan jää paikan päälle, jos me olemme siellä.

Lapsilla ei ollut yhdessä vaiheessa mitään tekemistä. Keksin, että he voivat ryhtyä luonnontutkijoiksi. Molemmat suuntasivat ämpäreiden kanssa rantaan ja tarvitsivat myös äitiä (perhana) mukaan. No, eipä se mitenkään ikävää ollut.

Löysimme pienen juotikkaan. Se tuli nostamani kiven mukana ja sai palata heti takaisin veteen. Sen jälkeen löytyi pikkuolioita (ympyrämäisiä ja yksi matomainen), jotka pääsivät myös hetken tarkkailun jälkeen takaisin veteen.

Olemme myös vakuuttuneita, että laiturin alla asuu ahvenparvi. Ainakin se siirtyy kiireenvilkkaa toisaalle, kun laituri alkaa täristä askelten painosta. Olemme nähneet erikokoisia kalanpoikasia, joista ei voinut vielä tunnistaa, mihin lajiin ne kuuluvat.

Tänään kävimme leipomossa aamukahvilla. Leipomo sijaitsee noin kymmenen kilometrin päässä mökiltä, joten siirtymä oli verrattaen helppo. Täytyy sanoa, etten itse tykkää yhtään syödä ulkona, ja ulkona me sitten söimme :D. En kyllä ymmärrä, kun en itse saa päättää aina kaikkea.

Vaikka leipomo on sijainnut samassa paikassa iät ajat, aloimme käydä siellä vasta nyt aikuisena. Lapsuuteni mökkikesät rakentuivat enemmän pelkästään mökillä olemisen ympärille. Paluumatkalla haimme pari geokätköä, yksikin enemmän olisi tehnyt tiukkaa kuumuuden takia.

Tänään edessä on lähinnä uimista ja grillausta. Tunnen itseni ajoittain väsyneeksi ja levottomaksi. Olen huomannut, että siirtyminen tilaan, jossa ei ole niin paljon virikkeitä, on minulle työlästä. Ikäväkseni luulen, että niin juuri pitääkin tapahtua ;) 

PS. Luonnontieteilijänä olo on hauskaa. Lajituntemukseni on surkea. En anna sen haitata.

PPS. Viihdyn edelleen lähinnä ilmastoidussa mökissä tai vedessä. Odotetaan lämmön tippumista noin kymmenen asteen verran.

PPPS. Lihaskuntoharjoittelu, varsinkin vatsalihasten, tökkii. Olen kuitenkin tehnyt vatsalihasliikkeitä joka päivä.


tiistai 28. kesäkuuta 2022

Mökkeilijät, osa 1

Huh hellettä! Täytyy sanoa, että pakkaaminen kesämökkimatkaa 30 asteen sisälämpötilassa oli yhtä tuskaa. Tunnen todella sympatiaa heitä kohtaan, joiden mökkikin sijaitsee päivämatkan päässä. Meillä matkaa on noin tunti - tällä kertaa kaksi, koska piti hakea lapset mummolasta.

Kuitenkin, mökille pääseminen oli sitten taas hienoa. Lapset pääsivät heti iltauinnille. Pidän tärkeänä, että he oppivat uimaan ja liikkumaan luonnonvesissä. Meillä ei ole mökkirannassa mutapohjaa, mutta kylläpä sieltä kaikkea irtonaista löytyy.

Pieniä kiljahduksia se veteen siirtyminen aiheutti, mutta koska tilanne on helteen takia tavallaan samanlainen kuin olisi pakko kiivetä tikkaita alas palavasta talosta (helpotus odottaa), kummankaan kastautuminen ei ollut vaikeaa.

Eilinen sujui kokonaan mökillä, mutta lounaalla käytiin toisaalla. Kävimme myös kastelemassa hautausmaan kukat. Jos omakin talviturkkini kastui vasta nyt, tapahtui se kastautuminen eilen yhteensä kuusi kertaa :D 

Koska aina valitan helteestä, täytyy sanoa, että kun mökki on ilmastoitu ja järveen pääsee koko ajan, minulla ei ole hätää. Sen sijaan hätää meinasi tulla jo hautausmaalla, kun piti ihan kastella kukat. Olemme täällä (helteen takia) niin kauan kuin on tarvis.

Muutenkin on mukavaa, kun järvivesi on niin lämmintä ettei uimaan meno ole millään tavalla epämukavaa. Harmin aihe oli, kun viimekesäinen joutsen-vesilelu meni rikki heti kättelyssä. Tänään käydään etsimässä, jos löytyisi joku uusi, esimerkiksi tavallinen uimapatja.

Naakka ui jo ihan kivasti pelastusliivien kanssa. On toki tärkeää opetella uimaan kunnolla, mutta meidän rannassa on ensin todella matalaa ja sitten todella syvää. Minulla oli toki omakin lehmä ojassa - halusin jonkun liukumaan kanssani kalliolta veteen :D Liu`uimme sitten toistakymmentä kertaa. 

Minä olen jumpannut vähän joka ilta. Koska tauko oli niin pitkä eikä motivaatiota liiemmin ollut, on oikein matalan kynnyksen lihashuolto minulle sopivaa. Siitä on tullut keholle hyvä olo ja minulle parempi mieli,

Touhi kiinnostui kovasti ilmakivääristä. Emme nyt alkaneet ammuskelemaan tölkkejä, Touhi saa kasvaa vielä pari vuotta. OIen itse oikein huono ampumaan, mutta 90-luvulla kyseinen toiminta oli yleistä huvia, joten tiedän suurin piirtein, muten homma toimii. 

PS. "Kun äiti hyppäsi järveen, siitä tuli tosi iso kraateri" - Joo-o, oikein kiva kommentti :D 

PPS. Otin lapsille uimalasit mukaan. Katsotaan, kiinnostuuko kumpikaan sukeltelemaan. 

PPPS. Perheen kesäloma ei ole mikään varsinainen idylli. Kun tehdää jotakin tavallisuudesta poikkeavaa yhdessä ei ajoittaiselta kiukulta voi välttyä. Onneksi voi rauhoittua ja sopia ja jatkaa siitä mihin jäätiin. 


sunnuntai 26. kesäkuuta 2022

Juhannusta juhlimaan pari päivää myöhässä

Lapsuuteni mökkijuhannukset sisälsivät aina samoja asioita. Lähistöllä oli isovanhempien kesäpaikka - pientila, joka oli ollut ennen heidän kotinsa. Siellä syötiin uusia perunoita ja silliä (en syönyt jälkimmäistä) sekä kananmunakastiketta ja rosollia, jota kutsutaan seudulla "sallatiksi". 

Missä vain oli ihmisiä, oli juhannuskoivut asumuksen portaiden kummallakin puolella. Illalla poltettiin juhannuskokkoa, kun aurinko oli laskeutunut niin, ettei sitä vastarannan puiden takaa enää nähnyt. Illalla keräsin seitsemän erilaista kukkaa tyynyn alle enkä kyllä muista nähneeni unia kenestäkään ;) Myös kaivoon taisin kurkistaa, mutta eipä sieltä tulevan sulhasen kuvajaista näkynyt. Mitäs siitä!

Oman sukupolveni aikana (siis minä olen se aikuinen toimija) juhannuksen vietto on supistunut jopa niin, että koska perheen toisen aikuisen loma alkoi tasan juhannuksesta, kerkeämme siirtyä mökille vasta tänään. Koska helle alkoi taas, sinne on todellakin siirryttävä. 

Sain sellaisen helpotuksen, että lapset ovat olleet nyt pari päivää isovanhempien luona. Tämä tarkoittaa helpompaa siirtymää, koska pakkaamisen saa suorittaa rauhassa. Eilen pääsin myös aikuisten kesken picnicille ja jopa illaksi Lintsille. Kaikki tämä on todella harvinaista huvia. 

Vaikka yö oli hivenen kuuma, tuntuu nyt mukavalta alkaa pakata ja valmistella lähtöä. Ostin jopa uuden uimapuvun, jota aion kyllä käyttää järvessä jokaisena mökkipäivänä. 

Ajattelin tänä vuonna, että ehkä se juhannuksen ja yöttömän yön taika löytyy pari päivää myöhässäkin. Katsotaan, haluaako Naakka laittaa kukkia tyynyn alle, miksei Touhikin. Vaikka olemme vääränä päivänä liikkeellä, niin valoisa kesäyö on varmaankin taattu.

Katsotaan, pääsemmekö veneilemään tällä kertaa. Molemmat lapset ovat tottumattomuuttaan vähän säikkyjä veneessä, mutta luulen että kumpikin haluaa kokeilla. Naakka on seurannut uutisia ja ilmoittanut että pitää varmaankin onkia kalaa, kun se on niin kallista nykyään.

Meillä on yleensä mökillä oikein matalan kynnyksen ruokaa. Jos haluamme herkutella, suuntaamme johonkin ruokapaikkaan - niitä on lähistöllä useampi kuin yksi. Eräs leipomo houkuttelee brunssipaikkana tänäkin vuonna.

PS. Mökilläkin juhannusruusut kukkivat - tämä kuva on kuitenkin puutarhapalstalta. Olen iloinen, että palstalla oli valmiina yksi ruusupensas ja se sattui olemaan juuri juhannusruusu.

PPS. Tänä vuonna Naakka osaa jo jotenkin uida, mutta vahtia täytyy silmä kovana molempia.

PPPS. Nakit ja vaahtokarkit taitavat kuulua ostoslistan kärkeen tänäkin vuonna.



torstai 23. kesäkuuta 2022

Kesälomapäiviä - ehkä vähän tylsää

Viime päivät ovat rakentuneet aikalailla leikkipuistotoiminnan ympärille. Puistoruokakin on pääasiassa maistunut. Koska lämpötila on hivenen noussut, on myös uinti puiston altaassa ollut suosittu aktiviteetti. Altaan syvyyskin on juuri nyt sopiva molemmille.

Muut aktiviteetit ovat olleet lähinnä siivousta, järjestelyä, kaupassa käyntiä ja ruuanlaittoa. Suoraan sanottuna, alan olla jo iloinen, että lomamme muuttaa lähipäivinä hieman muotoaan. Kaikki kotiaktiviteetit on jo koluttu läpi.

Tulevalle viikolle on luvattu helteistä keliä. Sen helpottamiseksi suuntaamme ehkäpä mökille. Meidän asunnossa ei nimittäin nuku yli 30 asteen lämpötilassa kukaan :D Täytyy toivoa, että lämpöasteet pysyisivät loppukesästä maltillisina.

Periaatteessa kumpikaan lapsi ei enää nuku päiväunia. Käytännössä iltapäivisin torkkuu kuitenkin Touhi, joka herää noin viideltä joka aamu. Hän reagoi valoon eniten koko perheessä. Patterit eivät ihan riitä koko päivää, ja torkkupaikaksi on valikoitunut olohuoneen matto.

Talviaikaan Touhi ei ole tällainen, joten kyse on yksinomaan valosta. Sinänsä iltapäivätorkut eivät ole nyt haitanneet nukahtamista illalla, joten ne sallittakoon. Naakkakin väsyy iltapäivästä, mutta hänelle riittää esimerkiksi kirjan lukeminen.

Naakka onkin viime aikoina lukenut paljon. Viimeisimpänä hän luki melkein 300-sivuisen Eemelin kootut metkut - kirjan. Hän on lukenut sitä nyt iltaisin sängyssä. En ole katsonut tarkkaan, kuinka myöhään hän valvoo - tavallisesti valo sammuu kymmeneen mennessä.

Tänään suuntaamme luultavasti pienelle retkelle, kunhan päätämme retkipaikan. Luulen, että me kaikki olemme pienen maisemanvaihdoksen tarpeessa. Kotona kerkeää sitten pohtia ruoka-asioita ja sen sellaista.

Tarvitsisin myös hieman omaa aikaa. Siirryin suoraan 24/7 -opiskelijasta kokopäiväiseksi lomatirehtööriksi. Välillä olisi kiva vähän kuunnella omia ajatuksiaan. Nyt siihen ei ole ollut mahdollisuutta, mutta luultavasti pian on.

Kävin eilen puutarhapalstalla kitkemässä. Sielläkin kaikki on niin kunnossa kuin voi olla. Risusavottaa pitäisi vielä tehdä hieman - vuorossa olisi kuolleiden oksien karsiminen pensaista. En kuitenkaan pidä asiaa turhan kiireellisenä. 

PS. Katsotaan, mitä pieni päiväretki tekee tylsyyden tunteelle.

PPS. Olen kyllä positiivisesti yllättynyt Naakan lukutaidon kehityksestä - tai siis, ei se mikään ihme ole, homma on Naakalle mieleen. Luultavasti myös aikuisten esimerkki perheessä on auttanut asiaa.

PPPS.  Olen iloinen, että perunantaimet ovat sentään viimein nousseet kasvatuslaatikossa.



maanantai 20. kesäkuuta 2022

Isoilla kaupoilla

Suoraan sanottuna, varsinkin nyt lasten ollessa kotona, ruokamenot ovat aika suuret. Molemmat lapset ovat suhteellisen hyviä syömään, kunhan ruokalaji on oikea. Samoin leipää, levitettä, maitoa, omenoita ja sen sellaisia perustarvikkeita kuluu suhteellisen paljon.

En tässä kirjoituksessa keskity ruokamenoihin tai ruuanlaittoon, vaan nimenomaan logistiikkaan. Pääosa kaupassa käynnistä on vuoden mittaan tapahtunut kävellen. Tämä tarkoittaa, että kaupassa on ollut pakko käydä usein. En pysty itse kuljettamaan ruokatavaroita kuin ison repun ja yhden kauppakassin kanssa.

Eilen oli kuitenkin mahdollisuus käydä auton kera kaupassa. Lapset saivat kivan iltapäivän ukin luona. Yleisesti ottaen lapset ovat tottuneet käymään eri paikoissa, mutta käytännössä on mukavaa suorittaa ostokset joskus ilman heitä.

Ruokatavaroita tuli ostettua suurin piirtein kaksinkertaisesti normaaliin verrattuna. Kaikkea painavaa eli maitoa ja vissyä sisältyi kauppalistaan, samoin pasta-ainekset seuraavalle päivälle. Luultavasti kaupassa ei nyt tarvitse käydä ainakaan pariin päivään. 

Prismojen uusi skannausjärjestelmä ei kyllä osoittautunut kovin käteväksi. Skannaussäde ei toiminut kuin piti ja joistakin tarvikkeista puuttui toiminto kokonaan. Suoraan sanottuna uusi menetelmä ei saanut pisteitä meiltä. 

Itse kävin pyörähtämässä paikan vaatekaupoissa. Etsin uimapukua, mutta kaikki tarjolla olevat olivat joko liian paljastavia (käytän uikkaria pääasiassa talvisin uimahallissa, joten en tarvitse paljasta pintaa rusketusta hankkiakseni :D ). tai kamalan värisiä.

Löysin kesämekon Tokmannilta, luulen että asu tulee käyttöön tänä kesänä. Muita vaatteita ei mukaan tällä kertaa tarttunut. Yritin katsoa Naakalle lenkkareita, mutta sopivaa kokoa ei ollut tällä kertaa tarjolla, joten menee luultavasti tilaushommiksi.

Kahvilla istuminen kuului toki ostosmatkaan. Tapojeni vastaisesti otin bagelin kaveriksi suklaacappuccinon, joka oli kyllä hyvää, kaakaomaista. Baarityöntekijä kertoi, että kuvioita juoman pintaan oppii tekemään vapaalla kädellä, mikäli harjoittelee. Voin vain kuvitella, mitä itse saisin aikaiseksi :D 

Sen verran reissu otti voimille, että olin iloinen, ettei minun tarvinnut lähteä hakemaan lapsia. Tulin kotiin purkamaan tavarat ja kerkesin laittelemaan parveketta sekä tekemänä pienen kävelyn ennen kuin lapset saapuivat.

Tällä viikolla teemme pääasiassa samaa kuin viime viikollakin. Paikallaan olomme loppuu seuraavalla viikolla, kun suuntaamme luultavasti mökille. Hivenen väsyttää tuleva reissaaminen, mutta maisemien vaihto piristää varmasti mieltä.


perjantai 17. kesäkuuta 2022

Tallinnassa

Sellainenkin erikoisuus tuli tyttären kanssa tällä viikolla koettua, että kävimme naisissa (kaveri ja hänen äitinsä) Tallinnassa päiväristeilyllä. Matkaseura oli vähän kokeneempaa, joten annoimme heidän johdattaa meitä.

Risteilypäivä osui keskelle viikkoa, joten laiva ei ollut tupaten täynnä. Kaikki sujui muuten hyvin, paitsi minä olin seurueesta ainut, joka ei meinannut osata käyttää kortteja, joilla sai ne perkuleen portit auki kummassakin satamassa.

Joka tapauksessa, yksi hienoimpia hetkiä oli istua laivan kannella ja katsella merta drinkkilasi kädessä. Tosin siellä pikkuisessa hytissäkin oli ihan kiva hengailla...ja käydä shoppailemassa, ostin jopa uutta parfyymia. 

Naakka on yltiöpäisen ihastunut karkkisushiin, -pizzaan ja -tacoon. Hän eli käytännössä koko päivän sillä karkkipizzalla, mikä onnistui oikein hyvin ainakin suurimman osan loppumatkasta - ihan viimeisinä tunteina alkoi kiukuttaa.

Tallinnassa pääsimme käymään Telliskiven alueella, missä en olekaan aiemmin käynyt. Se osoittautui todella käymisen arvoiseksi paikaksi. Siellä oli tunnelmaa: "nurmikolla" kulkevat ratikat, seinä- ja katumaalaukset, ihanat ja erikoiset talot sekä kauppakeskus, josta löytyi molemmille lapsille päällepantavaa.

Touhille esimerkiksi löytyi tuliaisiksi suosikkihahmo Huggy Wuggy -pehmolelu sekä paita.(itse hahmo on vähän kammottava) Sellaisia emme ole huomanneet Suomessa, joten tulipa kerrankin bongattua jotakin erilaista.

Päivän päätteeksi askelmittarissa oli 20 000 askelta ja toipuminen reissupäivästä kesti pari päivää :D Raskaan vuoden jälkeen oli ihanaa käydä matkalla, ja kaikessa oli uutuudenviehätystä pandemiavuosien jälkeen. 

Jäi myös fiilis, että Tallinnassa olisi mukavaa kiertää esimerkiksi taidenäyttelyitä ja sen sellaista aikuisporukalla. Tällä kertaa matkassa oltiin kuitenkin 9-vuotiaiden ehdoilla, jolloin matkanteko on omanlaistaan.

Seuraavalle risteilylle pääsisi kuudella eurolla, mikä jäi kyllä vähän polttelemaan. Olen iloinen, että alan taas vaihteeksi löytää elämästä nauttivamman puolen itsestäni :) 

PS. Oli mukavaa huomata, kuinka Naakka tutki laivaa rohkeasti ja reippaasti, kun oli kaveri mukana. Karkkihyllyllä toiminta oli varsinkin oikein määrätietoista.

PPS. Itse asiassa tunsin ajoittain itse olevani hieman pihalla - täytyi oikein keskittyä huomaamaan, että nyt ollaan vaihteeksi erilaisessa paikassa erilaisten maisemien äärellä.

PPPS. Täytyypä ehdottomasti käydä etelänaapurissa uudestaan.



tiistai 14. kesäkuuta 2022

Työpaikka!

Sellainenkin ihme tapahtui, että onnistuin saamaan työpaikan. Koko ammatinvaihtoprosessiin nähden tämä osuus oli helppo - en varsinaisesti hakenut työtä, satuin vain opiskellessa törmäämään oikeisiin ihmisiin. 

Työpaikka on määräaikainen, mutta samassa organisaatiossa on hyvinkin mahdollista saada työlle jatkoa. Työpaikka sijaitsee helpon matkan päässä kotoa ja tutustumiskäynti työpaikalla meni hyvin. Kerkeän lomaillakin ennen töihin menoa.

Tämän elämänalueen suhteen olo on kuin olisi kerrankin saanut jotakin valmiiksi. Niskavamma haittasi aikanaan valmistumistani ja torppasi ensimmäisen ammattisuuntautumiseni. Se otti koville. Sitten tulivat lapset ja lopullinen päätös siirtyä toisenlaisiin tehtäviin.

Tätä seurasi pari työvuotta toisenlaisia tehtäviä ja hakeutuminen koulutukseen, jossa vierähti taas pari vuotta. Todella monta epävarmaa vuotta, pysyvä hermovaurio niskassa ja muitakin terveyshuolia....en peittele, että mielenterveyskin on ollut kovilla, kun keho ei toimi.

Nyt näyttäisi pitkästä aikaa valoisalta - työpaikka on niin omaa ammattialaani kuin voin vain kuvitella. Työ on todella käytännöllistä, mutta vaatii vahvaa teoreettista osaamista. Luulen, että viihdyn työssä kunhan opin uudet kuviot.

Kyllä se myös jännittää. Olen 40-vuotias eikä minulla ole koskaan ollut tiettyjä normaaleja asioita kuten työpistettä ja sen sellaista. Olen kärsinyt tästä normaaliuden puutteesta, johon yksi pieni onnettomuus vuonna 2009 johti. Päällepäin minusta ei kuitenkaan näy, että mikään olisi vialla.

Tiedostan myös tehneeni valtavan suuren työn. Suoraan sanottuna, meinasin erinäisten asioiden takia lopettaa opiskelun monta kertaa kesken. Suurimpana haasteena koin huolen Naakan hyvinvoinnista. Ongelmista voitettiin monia.

Käytännön edut - lyhyt työmatka helpottaa todella paljon kulkemisiani. Touhi on vielä ensi vuoden päivähoidon piirissä, eli täytyy viedä ja hakea. Eskari on onneksi lähellä, vaikka toimiikin vähän liian monessa yksikössä viikon aikana (saimme lukujärjestyksen :D ).

Mutta, nyt on aikaa levätä, toipua ja kerätä voimia. Uskon, että niitä tarvitaan, kun syksy koittaa. Lapsetkin tarvitsevat nyt lepoa - luulen että syksyllä kouluun ja eskariin on taas mukava mennä.

PS. Minulle tulee todennäköisesti työasu. Tätä en ollutkaan ajatellut etukäteen. Sekin helpottaa elämää.

PPS. Nyt voisin kyllä ottaa itseäni niskasta niska- ja selkäjumpan suhteen :D 

PPPS. Kävelyä on ainakin tullut - eilen tehtiin pieni päiväretki, askelia tuli melkein 20 000. Ei ihme, että väsytti illalla.



sunnuntai 12. kesäkuuta 2022

Leikkipuistotoiminta - puistoruokailu

Alamme onneksi olla jo varsin hyvässä kunnossa ja normaali elämä onnistuu. Erityinen ilonaihe kesäloman alussa on ollut puistoruokailu. Se saatiin meidän lähipuistoon kuntalaisaloitteen avulla takaisin, kun olivat lopettaneet homman koronan takia ja sitten vaivihkaa muutenkin.

Eräs peruste Helsingissä asumiselleni on palveluiden lähisyys. Koska väkeä on suhteellisen paljon, on kannattavaa järjestää tapahtumia ja palveluita, joista tavallinen kaupunkilainen pääsee nauttimaan ja usein maksutta.

Korona-aika lopetti kaikenlaisen sosiaalisen toiminnan täysin, mutta nyt kaupunki alkaa taas tuntua olohuoneen jatkeelta. Tykkään, kun ulos lähtiessä on ihmisiä ja toimintaa - lähiaukiolla saattaa olla esimerkiksi tanssiharjoitukset, pelikentillä pelataan ja sopivalla avoimella paikalla tehdään vaikkapa taiji-harjoituksia. 

Takasin puistoruokailuun - se aloitettiin sodan aikana 1940-luvulla, ja se vastasi silloin suoraan elintarvikepulasta johtuvaan lasten ravitsemustilanteeseen. Perinne on jatkunut näihin päiviin asti. Joissakin puistoissa saa ruokaa läpi kesän, meillä juhannukseen asti.

Minä olen kotona kesä- ja heinäkuun, ja kävimme puistoruokailussa kuluneella viikolla joka päivä. Ruoka maistuu ulkosalla, ja helpottaa minunkin arkeani. Puistossa on jokin aktiviteetti aamu- ja iltapäivällä, ja nekin ovat olleet lapsille mieleen.

Ensi viikolla uima-altaaseen pitäisi tulla vesi, ja olenkin pohtinut, että aamupäivällä uidaan, sen jälkeen syödään ja sitten lähdetäänkin kotiin lepäämään. Ai niin, perjantainen siskonmakkarakeitto oli niin hyvää, että sitä haettiin kaksi lautasellista.

Meillä on hieno lähileikkipuisto - tilaa on todella paljon. Yksi miinus on, että paikkaa saisi jo hieman remontoida ja ehkä myös päivittää. Eri puolilla kaupunkia on paljon parempikuntoisia leikkipuistoja - ehkäpä resursseja riittää joskus tännekin.

Pitkäkestoinen ulkoulu on tehnyt hyvää lapsille - sisällä seinät eivät kaadu päälle niin helposti. Tosin riehuminen iltaa kohden kiihtyy edelleen oikein lahjakkaasti. Jos tulee sadepäivä, menemme kirjastoon päivittämään lukemistoamme. 

Pientä reissua on luvassa myös nyt kesäkuussa, mutta kerron siitä myöhemmin. Täytyy toivoa, että kesäloman sairastamiset olisi jo sairastettu. 

PS. Aiomme hyödyntää puistoruokailua juhannukseen saakka. Sen jälkeen olemme itse maisemissa vähemmän.

PPS. Puutarhapalstalle kuuluu hyvää. Tänään täytyy mennä taas ajelemaan nurmikkoa. Palstalla kukkivat nyt akileija ja särkynyt sydän.

PPPS. Onneksi tänään on luvassa oikein rauhallinen päivä. Muutama siivousprojekti olisi kyllä suoritettavana.





torstai 9. kesäkuuta 2022

Sekin oli koronaa

Koskapa lähisukulaiseni ilmoitti meillä vierailtuaan tehneensä positiivinen koronatestin, saimme mekin kotitesteistä positiiviset testitulokset. Tämä korona oli kyllä todella lievä edelliseen verrattuna. Erona kausiflunssaan se tarttui järjestelmällisesti jokaiseen perheenjäseneen.

Perheenjäsenten lisäksi saimme sen toki siirrettyä myös lähisukuun. Täytyy toivoa, että kaikki menisi hyvin. 

Tässä kohtaa on hyvän maun rajoissa ilmoittaa, että kiersinpä jälleen Poronpolun Lopella, siis 22 km. Hyvällä tuurilla sekä keuhkot että sydänlihas pelittävät oikein hyvin - kortisonikuurin vedän kyllä varuiksi. 

Poronpolulla oli oikein kesäistä. Lämpöä oli noin 20 astetta, ja ilma oli kostea. Koska reitti on paikoin vaikeakulkuinen (jyrkät nousut ja laskut, irtokivet ja juurakot), vauhti oli oikein hidas koko matkan. Nesteytyksestä huolehdittiin.

Siitä huolimatta, viimeiset viisi kilometriä olivat tavalliseen tapaan oikein raskaat. Noin pitkä kävely ottaa jalkoihin, ja askel alkaa lyhentyä. Onneksi tiellemme sattui loppumatkasta pieni "käärme" (vaskitsa), joka ylitti tien edestämme oikein liukkaasti. Sen jälkeen totesin, että kannattaa jaksaa vielä pari kilometriä - ei huvittanut enää jäädä esimerkiksi tielle makaamaan :D 

Alkumatkasta jaksoi seurata luontoa. Ihan uskomaton vihreys kaikkialla! Näimme myös esimerkiksi erilaisia perhosia. Juurikin käärmeiden takia piti silmäillä polkua tarkasti. Kyypakkaus oli mukana, samoin allergialääkkeitä. 

Viikonloppu oli ihanan rauhallinen...paitsi että mukana oli myös koiranpentu, joka kävi ajoittain hermoille kuten kakarat yleensä :D Hän ei päässyt mukaamme Poronpolulle, matka oli liian pitkä. Eipä tullut sometettua, kun silmälasien ja puhelimen välissä oli kokonainen pieni koira. 

22 km "päiväkävelyä" on jo pitkä matka useimmille meistä. Se on myös välistä todella epämukavaa. Miksi sitten lähden suorittamaan homman 1-2 kertaa vuodessa? 

Luulen, että itsetunnon kohotus on yksi suurimmista syistä. Liikunnallinen itsetuntoni on erinäisistä syistä kokenut pahoja kolautuksia viimeisen 15 vuoden aikana. Moni asia ei onnistu, mutta pitkä matka rauhalliseen tahtiin onnistuu <3 

Mahdollisuuksien mukaan uusi kierros odottaa syksyn puolella. Nyt pääsin ilokseni näkemään suolla alkukesästä kukkivia kasveja. Ehkäpä seuraava reissu tapahtuu sieniaikaan!

PS. Minulla oli jo jonkin verran oireita kävellessä. Moukan tuurilla keuhkot ovat kasassa ja sydänlihas kunnossa. En suosittele tuollaista lenkkiä koronassa, vaikka sen tahattomasti tulin tehneeksi.

PPS. Muu perhe alkaa olla jo kunnossa, minäkin melkein. Vetäisen kuitenkin kortisonikuurin varuiksi.

PPPS. Tunnen olevani "so last season", kun käyn tänään kaupassa maskin kanssa. En mene turhaan mihinkään - jääkaapissa on lähinnä valo, eli nyt on jo pakko.






maanantai 6. kesäkuuta 2022

Flunssaa ja ärsytystä

Niinhän siinä sitten kävi, että flunssa iski perheen aikuisiin ihan lähisuvun mittakaavassa. Tartunta-aika oli niin pitkä, että ehdin jo aiemmin iloita, kun pysyin terveenä. Onneksi ei ole ihan mahdoton tauti - ärsyttävä silti.

Lapset sentään paranivat. Viime päivinä on ollut hivenen ärsyttävää selittää, ettei kesäloma tarkoita sitä, että kolmen ensimmäisen päivän aikana on jo kierretty kaikki kaupungin huvilaitokset. On kuulemma todella tylsää jo nyt. Niin, lapsuus on.

Juu-u, kesäflunssa ei ole todellakaan vieras asia perheessä. Silti se tulee aina yhtä suurena yllätyksenä. Joku yksittäinen angina sattuu usein keskikesäänkin, mutta onneksi ei näitä flunssia ennen koulujen alkua. 

Piru sentään, olen viime aikoina todella pohtinut, miten saada suihkuun menemistä inhoava yhdeksänvuotias sinne suihkuun. Tyyppi tykkää kyllä olla siellä suihkussa eikä nyt enää saa sentään raivaria, mutta vastustaa sitä menemistä viimeiseen saakka. 

Ei puhettakaan, että Naakka nyt ainakaan kävisi omatoimisesti. Joo, voin muistuttaa ja patistaa, mutta olo on jokseenkin provosoitunut tämän (ja varmaankin monen muun) asian kanssa. Juhuu, seuraavaksi pitäisi varmaankin harjoitella tukan pesua itse, voi viddu.

Itsehän en voi samaistua tunteeseen - menen aina suihkuun pakoon meidän perheen vilskettä :D 

Nukkumiseni on ilman flunssaakin ollut huonoa jo pidemmän aikaa. Sekin ärsyttää. Lapset ovat myös olleet erilaisine tilanteineen oikein vilkkaita aamuyöstä, ja heränneet pirun aikaisin päivästä riippumatta. En tykkää kesäyön valosta.

Lapset ovat muuten siirtyneet viimein omiin sänkyihinsä - tai käytännössä Naakka yläsänkyyn. Kasvamista siis tapahtuu meilläkin. Tai siis, eipä tuo ole haitannut, kunhan eivät minun sänkyyni tule - tila loppuu kesken.

Kyllä tämä on varmaankin jotakin jälkistressiä todella tiukasta vuodesta. Nyt helpottaa - palaan yksityiskohtiin myöhemmin. Tässäkin asiassa on mentävä askel kerrallaan. Kyllä se siitä.

PS. Uskon, että yskä pysyy kortisonin vuoksi vähäisenä, kuten on ollut viime infektioissa koronaa lukuun ottamatta.

PPS. Luulen että tämä suihku- ja pari muutakin vääntöä liittyvät nepsy-piirteisiin. Naakka ei ehkä tässä vaiheessa itsekään voi tehdä suihkuärsytykselle enempää. Onneksi saamme hänet pesulle säännöllisesti.

PPS. Toivon todella, että nukkumisesta tulee taas iisimpää. 






keskiviikko 1. kesäkuuta 2022

Kahdeksan kupillista lämmintä kaakaota

Niinhän siinä kävi, että toissayönä Touhi alkoi yskiä ja valittaa kipeää oloa. Eipä vältytty alkukesän flunssalta tänäkään vuonna. Naakallakin oli kurkku kipeänä koulusta tullessa, ja niin hänelläkin alkoi flunssa.

Välivaihe opiskelujen loppumisen ja lasten kesäloman välillä jäi oikein lyhyeksi :D Hyvällä tuurilla saan lapset kouluun ja päiväkotiin perjantaina. No, eiköhän tämän kestä, nyt muksuista on ainakin toisilleen seuraa.

Minä en kyllä aio nyt saada flunssaa. Tarkoitukseni on lauantaina Naakan kevätjuhlan ja todistustenjaon jälkeen suunnata hetimmiten junalle ja perinteistä kävelyviikonloppua viettämään. Eli siis, hoidan flunssapotilaita sairastumatta itse - toivottavasti suunnitelmani pitää.

Sinänsä kotoilu on ihan ok - on dvd:t (telkkari alkaa olla niin rikki, etteivät älyominaisuudet toimi, uusi tilattu). On palapelejä, kirjoja ja sen sellaista. Rva:lla riittää todellakin kaikenlaisia siivousprojekteja. Lapset ovat toistaiseksi suhteellisen kilttejä...mutta.

Lähdin illalla neljän kilometrin "raivolenkille", kun viimein sain toisen aikuisen kotiin. En nyt sentään ollut aivan raivoissani, mutta kyllä se neljän seinän sisälläolo kellon ympäri koville ottaa. Oli vähän kurja sää, mutta kävely oli bueno.

Tsekkasin samalla puutarhapalstan - kolme neljästä maissintaimesta oli pystyssä myrskysäästä huolimatta! Viilipurkissa kasvatetuilla taimilla ei ymmärrettävistä syistä ole vielä kovin hyviä juuria, kävin toissapäivänä taputtelemassa niitä pystysuoraan asentoon.

Naakka on yleensä flunssan alussa todella kurkkukipuinen. Nyt hän voi jo paremmin ja on lähinnä tukkoinen. Touhi ei ole onneksi ainakaan vielä alkanut erityisesti yskiä. Jospa tauti menisi tällä kertaa ilman kurkunpääntulehdusta.

Eilen selvittelin erinäisiä asioita Te-toimiston kanssa. Minun täytyy selvittää opiskeluni heille, ja sain sovittua, että teen selvityksen, kun todistus saapuu. Ajattelin ensin hakea sen yliopistolta, mutta ehkä on helpompaa, jos se tulee postissa.

Kotosalla olisi vuorossa pakastimen sulatus. Tiedän, se olisi todellakin fiksua tehdä pakkasilla. Silloin ei ollut aikaa. Myös sämpylöiden leivontaa on pyydetty, joten taidan pysyä aamupäivän lähinnä keittiössä, kunhan selviän aamukahvista.

PS. Kaakao ei olekaan maistunut kuukausiin - eilen lämmitin sitä lapsille kahdeksan kupillista...lisääkin olisi mennyt.

PPS. Uusi televisio on tosiaan tilattu. Entinen on oikein loppuun asti käytetty. Kauankohan kestää, ennen kuin uusi on meillä kotona.

PPPS. Tänä iltana taidan mennä istuttamaan taimia. Sää oli eilen sellainen, ettei istutuksista olisi tullut mitään.



Elokuviin

Päätin oikein repäistä ja varasin itselleni ja lapsille leffaliput. Kaiken suoratoiston aikana leffassa käynti ei ehkä ole enää se ykkönen....