Rouva Niskanen

 Muutaman viikon takaisen vaa`alla käynnin perusteella olen nyt 12 kiloa kevyempi kuin viime elokuussa. Se on eri näkövinkkeleistä katsottuna aika paljon! Itse en ehkä oikein hahmota asiaa - sen näkee helpoiten siitä, että vaatekoko on pienentynyt. Yläkropan kohdalla voi puhua vaatteesta riippuen kahdesta vaatekoosta, alakropan kohdalla yhdestä. Kovin suurta tavoitetta minulla ei enää ole painon pudottamiseen. Ehkä muutama kilo, jos onnistuu. Sitten olisin painoindeksin mukaan normaalipainoinen. Toki sekään ei kerro läheskään kaikkea.  Olen toteuttanut painonpudotuksen (tai oikeastaan elämäntapamuutosta) noudattamalla erästä vähähiilihydraattista ruokavaliota noin 80-prosenttisesti. Tämä siksi, ettei luonteeni taivu pilkuntarkkaan noudattamiseen. Ehkä vain kuvittelen , mutta vuosia astman hoito on ollut todella hankalaa. Kerran, kun pyysin apua astman pahenemisvaiheeseen, minulla sanottiin, että ehkä minulla on vain huono kunto. Toisen kerran ei tehty mitään, koska on hyvä "o...

Jo edesmenneet isoisäni ja isoäitini olivat eläkkeellä ollessaan kovia matkustamaan. He Kävivät läpi kiertomatkat naapurimaihin, mutta kun etelänmatkat alkoivat tulla muotiin, he suuntasivat sellaiselle..todella monta kertaa. Usein he matkustivat kielitaitoisemman nuoren polven kanssa, mutta jäivät myös toisinaan keskenään vielä toiseksi lomaviikoksi, kun nuoremmat lähtivät takaisin Suomeen ja töihin. Esimerkiski Rodoksella pärjäsi tuohon aikaan hienosti suomeksi. Suomalaisia turisteja oli paljon, eikä monilla ollut kielitaitoa. Minäkin olin isovanhempien mukana kerran, ravintolassakin pystyi tilaamaan suomeksi. Jos ei pystynyt, isovanhempani ottivat kuulemma listalta aina saman annoksen, jotta tietäisivät, mitä tilaavat.  Joku voisi pitää sen ajan ihmisiä juntteina - minusta he taas olivat varsin rohkeita lähtiessään matkaan ja toimiessaan parhaan taitonsa mukaan. Jälkeen tulevat sukupolvet ovat saaneet enemmän oppia tai ainakin mahdollisuuden siihen. Nykyisellaan suomalaisten k...

Uutisotsikot Ruotsin jengilevottomuuksista ja samankaltaiset, joskin lievemmät, myös Suomessa, ovat osuneet varmaankin kaikkien katseltavaksi viime kuukausina. Olen itsekin juttuja lukenut ja pohtinut ilmiötä. Eihän sellaista ole kiva edes lukea, että asiat ovat huonosti. Olen kuitenkin lapsesta saakka tykännyt seurata uutisia ja ilmiöitä. Ehkä, jos haluan syvemmin pohtia asioita, en tee päätelmiä iltapäivälehtien julkasuista, sillä tykkään hivenen syvemmästä analyysista. En myöskään kuulu niihin, jotka sinänsä ahdistuvat uutisten seuraamisesta. Jos ahdistuisin, minusta olisi ihan ok olla seuraamatta. Pidän myös siitä, että asioita nostetaan pöydälle. Kun ihmisten hyvinvointi on kyseessä, ei ole oikea paikka hyssyttelylle. Toisaalta, joskus tuntuu että varsin tyhmät ihmiset tykkäävät ladella "tämä on vapaan kasvatuksen tulos" - kommentteja tietyille somealustoille. Käsittääkseni vapaa kasvatus oli ideologia 1960 - ja 70-luvuilla. Hieman karrikoiden voisin väittää, että tämän...

Suuri tavoitteeni oman tulevaisuuteni suhteen on tällä hetkellä "loppukoulutuksen" hankkiminen ammattiin, jossa toivon voivani työskennellä loppuelämäni ajan - tai siis ainakin työiän. Olen koulutuksessani oikeastaan jo loppusuoralla - minun pitäisi kaiken järjen mukaan valmistua ensi keväänä.  Suurimmat haasteet koulutuksess ovat liittyneet ajankäyttöön ja toimeentuloon. Vaikka elinikäistä oppimista soitettaisiin joka tuutista, Suomen koulutusjärjestelmä rakentuu tasan tarkkaan sen varaan, että opiskelut hoidetaan nuorena ja ennen lasten hankintaa. Myöhemmin saa vähintäänkin sumplia, miten lapset hoituvat ja lisäksi, mistä hitsistä saa rahaa elämiseen. Mikäli puhutaan korkeakoulututkinnosta kuten rva:n kohdalla, etusijalle tukien saajina menevät käytännössä kaikki alemmat koulutusmuodot. En esimerkiksi tullut ajatelleeksikaan "nuorena", että opintotukikuukausia kannattaa säästää myöhemmäksi - niistä nimittäin riippuu, saako myöhemmin opintolainaa. On toki muitakin...

Eilen saimme viimeinkin kunnon ukkosen. Lämpötila alkoi sitä ennen olla asunnossa todella tuskainen. Verhojen kiinnipito ja tuulettamattomuus päivällä toivat väliaikaisen avun, mutta olin todella helpottunut, kun ulkona alkoi tummeta ja ukonilma meni päältä. Niitä "kaarimaisia" pilvimuodostelmia, kun ukonilma tulee mereltä, ei näe joka vuosi. Nyt ukkonen nousi kuitenkin klassisen hienosti, ja saimme vielä päälle päätteeksi rankkasateen - se tulikin tarpeeseen. Asunnon lämpötila viileni hiljalleen yön aikana. Vaikka pelkäänkin monenlaisia asioita (muun muassa korkeat ja ahtaat paikat sekä lentäminen), ei ukkosen pelko kuulu niihin. Olen aina tykännyt ukonilmoista, vaikka en olekaan halunnut olla ulkosalla (tuulivahingot syynä lähinnä) niiden aikana.  Ukonilman aikaan minulla oli kaksi tokaluokalle menevää tyyppiä seuranani. Heitä selvästi jännitti, mutta kumpikaan ei onneksi pitänyt ukkosta liian pelottavana. Molemmat kävivät seuraamassa ikkunasta rajuilman etenemistä kanssan...

Kun olin hyvin nuori , ehkä 8-vuotias, kuljin isoäitini kanssa kaupungilla. Vastaan tuli mies, joka tarjosi meille esitettä, jota isoäitini ei ottanut vastaan, kun lapsi on vielä niin pieni. Muistan, mitä mies sanoi: Huumevalistus on hyvä aloittaa ihan lapsesta saakka. Isoäitini jatkoi kuitenkin matkaa kanssani. Kysyin isoäidiltäni, mistä on kyse. - Se puhui sellaisista huumejengeistä, isoäiti kertoi. En muista, selvisikö minulle tuolloin, mitä huumeet ovat. Ylipäätään lapsuudessani kultaisella 1980-luvulla oli olemassa jengejä..siis nuorisolla. Kun luin kirjoja, niissäkin oli jengejä - siistejä tai ei niin siistejä porukoita, joihin oli vaikeaa päästä sisään. Kun itse teini-ikäistyin ysärillä, ei jengejä ollutkaan missään. Jotenkin minulle on jäänyt ysäristä, varsinkin sen keskivaiheesta ja lopusta, kuva todella jengittömänä aikana. Viime päivät on otsikoitu jengiytymisestä. Se ei nyt tarkoita jonkin aatteen tai muun kiinnostuksenkohteen ympärille muodostunutta porukkaa, vaan merkitys...