Rouva Niskanen

 Selkäni takapakki , josta viime postauksessani kerroin, on nyt onneksi hidastunut tai jopa pysähtynyt :) Olen tehnyt joogaliikkeitä sitkeästi päivittäin, ja vaikka tilanne ei ole huippuhyvä, voin muutaman "vapaapäivän" jälkeen taas ottaa vastaan ensi viikon opiskelu-urakan. On näemmä hyvin tärkeää, että kroppani saa viikossa myös vapaata päätetyöskentelystä (tämä ei ehkä ole kovin mullistava havainto, mutta usein asiat on helpompi tietää yleisesti kuin tiedostaa omalla kohdallaan). Olen ollut valtavan kiitollinen, kun jokainen päivä on edellisestä riippumatta uusi alku ja yritys. Vaikka asiat eivät menisi ihan nappiin, voi seuraavana päivänä tehdä jotakin toisin. Joskus täytyy ottaa kokonaan rennosti, mikä on ehkä kaikkein vaikeinta - siis mielen rentouttaminen. Lapset ovat tällä viikolla viettäneet aikaa päiväkodissa ja eskarissa. Naakan koulu alkaakin ensi viikolla, ei kuitenkaan heti maanantaista. Sitten on edessä ne lyhyet koulutunnit ja vähän pidempään iltapäivätoimint...

Wuhuu , sain puhelimeni takaisin! Minulla olisi paljon kaikenlaista kuvattavaa tänne blogiin, mutta vielä en saa näppärästi kuvia siirrettyä, koska dropbox ei vielä toimi. Olin todella helpottunut, että puhelimen huolto meni vielä takuun piikkiin, nyt se ottaa latausta normaalisti. Eilen vietimme Naakkasen 7-vuotispäiviä hyvin pienellä joukolla isovanhemmilla ilman isovanhempia (ilman koronakontekstia edellinen lauseeni kuulostaa täysin älyttömältä). Naakka syntyi 7 vuotta sitten todella kylmään toukokuuhun. Sairaalassa ollessamme vuodenaika vaihtui ja kävelimme kotiin Kätilöopistolta talvivaatteissa yli 20 asteen lämmössä. Nämä seitsemän vuotta ovat olleet samalla elämäni ihanimpia ja toisaalta tapahtumarikkaimpia ja raskaimpia. Kokonaisuutena voin sanoa, että kun katselen 7-vuotiastani, katselen ihmettä <3 En voi käsittää, että meidän, hänen vanhempiensa ja hänen itsensä yhteistoiminnan tulos on noin täydellinen, pieni ihminen. Naakka sai tänä vuonna kassillisen lahjoja. K...

Pari päivää sitten olin väsynyt ja närkästynyt. Hoidin asioita tietokoneella, ja Naakka halusi leikkimään olkkariin (vauvaportin taakse siis). Hän pyysi Elsan legolinnaa. Otin sen hyllyltä sillä seurauksella, että ylimmäinen puolikas linnasta hajosi oikein pieniksi legoiksi. Sanoin sillä hetkellä: "voi h*lvetin s*atana!" Joo, hyvin onnistuu kiroilu rva:lta tietyssä mielentilassa. Naakka-raukka säikähti ja sanoi, että ei se mitään, äiti. Pyysin kyllä monta kertaa anteeksi. Sain kuulla, että ohjeet on olemassa, linna saadaan korjattua. Silloin tyttäreni sanoi: "Ei se mitään, virheitä sattuu. Jotkut ihmiset saavat jopa alkunsa niistä! Kyllä loksahti taas leuka kohta viisivuotiaani väläytyksille. Ainakaan hän ei ole meiltä tuollaista kuullut. Erityisen loistavana hän piti, että jostakin virheestä syntyy jopa ihminen. Mikä hieno ajatus! Tyttäreni on ehdottomasti puhuja ja ajattelija. Siinä, missä joku leikki-ikäinen laulaa tai piirtää, hän tykkää sanoittaa asioita. ...