Rouva Niskanen

Kun kiireisistä vuosista perhe- ja työelämässä (ja vähän muuallakin) alettiin puhua ruuhkavuosina, tykästyin sanaan heti. Sana kuvaa mielestäni hyvin minun ja perheeni päivittäistä härdelliä.  Meillä ei itse asiassa ole edes isoja harrastuskuvioita, koska kumpikaan lapsi ei ole vielä tykästynyt johonkin lajiin/lajeihin mitenkään kovin intensiivisesti. Siitä huolimatta päivät ovat täysiä. Se tarkoittaa sitä, että arkisin kello soi 6.30 ja suljen iltalukemiseni kirjankannet viimeistään 22.30.  Aamut ennen töitä, koulua ja päiväkotia sujuvat sinänsä pääasiassa hyvin. Ongelmia tulee, mikäli kolmasluokkalainen on kadottanut koulutarvikkeita (tai ajantajun) tai eskarilainen on noussut väärällä jalalla sängystä ylös. Päivällä jakaudumme eri paikkoihin , kunnes tulee iltapäivä. Eskarista haku menee välillä tiukoille, varsinkin jos minulla on töissä kokous, joka venyy. Eskarilaisen suu menee mutrulle, mikäli haen liian myöhään ;)  Kolmasluokkalainen saapuu "omia teitään" koulusta...

Yksi minua ärsyttävistä asioista elämässäni on, etten saa selän kipuilua kuriin. Aina joku kohta lantiosta niskaan kipuilee ja on järkyttävässä jumissa, useimmiten monta kohtaa yhtä aikaa. Nyt kipu on keskittynyt alueeseen lavoista ylöspäin. Olen käytännössä koko aikuisikäni etsinyt keinoja saadakseni selän parempaan kuntoon. Nykyäänkin jatkan duunia, joka tuntuu useimmiten toivottomalta. Harrastan uintia, pilatesta ja lenkkeilyä. Kotona olen ottanut käyttöön kahvakuulan. Myönnän, että olen välillä todella kateellinen, kun joku sanoo saaneensa sillä ja sillä treenillä selkänsä kuntoon. Minun tuntuu olevan loputon työmaa, joka lyö itsensä lukkoon sekä siitä että tekee jotakin että siitä ettei tee mitään :D  Kun treenaa, siitä tulee endorfiinia ja hyvä olo. Harmillista on kuitenkin, että kipu ja jumitus vain jatkuvat. On henkisesti raskasta, kun aina on jäykkä olo ja johonkin sattuu. Tuntuu, että teen koko ajan liian vähän ja väärin ja olen muutenkin huono ihminen.  Sitten muih...

 Olin todella ilahtunut , kun Naakka tuli yhtenä päivänä kotiin tyytyväisenä :) No, on hän useampanakin päivänä tyytyväinen, mutta nyt oli ollut liikuntaa ja he olivat käyneet kauempana pelaamassa salibandya. Naakka ja joukkuelajit ovat yleisesti ottaen tulenarka yhdistelmä. Naakka ei oikein tykkää isoista porukoista. Ehkä niissä on liikaa hälyä ja 10-vuotiaiden sosiaalisia kiemuroita. Kaiken kaikkiaan homma, siis koulunkäynti luokkahuoneen ulkopuolella, sujuu onneksi jo paremmin. Naakka murehti etukäteenkin salibandya, eikä unikaan oikein tullut. Yllätys olikin suuri, kun "ainoastaan" harjoittelu oli ollut tylsää, mutta pelaaminen kivaa. Oppilaat oli onneksi jaettu pieniin peliporukoihin, ja Naakan ryhmään ei tullut henkisesti tai fyysisesti aggressiivisia oppilaita. Onnistunut ryhmäliikuntakokemus on upea asia. Omat kouluaikojen kokemukseni jäivät valitettavasti pääasiassa negatiiviselle tasolle. Suositut tytöt valitsivat joukkueet, ja jos en ollut viimeinen, olin toiseksi ...

Olin ehkä ykkösellä , kun näin ensimmäistä kertaa tietokoneen. Meille tuli C64, kun olin ehkä kakkosella. Kolmosella sain pitkän kinuamisen jälkeen Nintendon, NES-pelikonsolin. Pelaaminen kiehtoi minua lapsena. Tuolloin suurin osa lapsista ei olisi jaksanut pelata kellon ympäri - pelejä ei voinut tallentaa ja suurin osa niistä oli edetessään niin vaikeita, ettei niitä käytännössä voinut päästä läpi. Tosin pääsin Super Mario Bros -pelin läpi hirveällä tahkoamisella (ja muutamilla salareiteillä). Pelasin muistaakseni 8-luokkalaisena pc:llä vielä jotakin, ainakin Raymania, mutta minulla ei ollut kavereita, jotka olisivat olleet kiinnostuneita pelaamisesta. Niin se vain jäi.  Nyt aikuisena meillä on Nintendo Switch -pelikonsoli. Aikaa pelaamiseen, siis omaani, on supervähän, mutta minua kiehtoo pelailla aina välillä. Ostan kuitenkin joskus uusia pelejä. Pelisarjamakuni on aika retro, Mariot, Donkey Kongit ja Zeldat ovat suosikkeja. Mitään pelottavaa tai väkivaltaista en uskalla pelata...

Olin eilen illalla liikkeellä klo 19. Sain huomata, että ei ollutkaan ihan pimeää :) Valo on monella tavalla mukava asia, vaikka lukeudunkin myös syksyn pimenevien iltojen faneihin. Miinuspuoli - pitää ehkä siivota pölyjä vähän tarkemmin. Olen viime aikoina pohtinut maailman meriä ja muita vesistöjä, muovia ja mikromuovia. Kiukuttaa, kun se muovi olisi kyllä mahdollista pitää poissa vesistöistä. Sehän tulee myös omaan ruokapöytään, kun kaloista löytyy mikromuovia. Olin myös työn puitteissa vierailulla jätevoimalassa. Kurkistin valtavaan bunkkeriin, joka oli täynnä sekajätettä polttoa odottamassa...sitä kaikkein kalleinta prosessoitavaa. Ongelma on, että sekäjätteessä on paljon sellaista, joka ei sinne kuulu. Sen erottelu maksaa. Lajitteletko sinä jätteitä? Minä olin kiinnostunut jätteiden lajittelusta jo melko nuorena. 2000-luvulla ei muovin keräys ollut oikein mahdollista, mutta lajittelin metallin, paperin, kartongin, biojätteen jne... Nykyään, kun muovin voi kierrättää omassa talo...

Näppiksen odottelu jatkuu. Asiat ovat soljuneet ihan hyvään tahtiin, vaikka talven ote ei ole vielä irronnut. Aurinkoa olemme kuitenki saaneet, ja ilokseni kevään kasvu on joidenkin huonekasvien osalta alkanut. Kohta saa lannoittaa. Olen viime päivinä pohtinut kroonisia sairauksia. Käytännössä minulla ei ole edes kovin pahoja - tällä hetkellä. Iloitsen, kun astma on viimein saatu hoitotasapainoon. Siinä kului useita vuosia. Eri lääkkeitä kokeiltiin huonolla menestyksellä.  Sitten löytyi ilokseni Innovair-lääke, jossa on avaava ja hoitava lääke samassa. Sitäkin menee isolla annoksella aamuin ja illoin. lisäksi minulla on Pulmicort, joka on tablettimuotoinen ja se menee kerran kerran päivässä. Suurin parannus elämässäni on, etten yski koko ajan. Ainoastaan kylmimmät pakkasjaksot ovat hankalia. Kesällä pääsen kokeilemaan, ovatko henkitysvaikeudet helteillä yhtä pahoja kuin ennen. Pystyn myös nykyään juoksemaan hippaa lasten kanssa. Eilen menimme hieman herkuttelemaan lähikulmien ita...

Uutta näppäimistöä odotellaan edelleen, ja julkaisut pysyvät kuvattomina. Tämä häiritsee minua hieman. Ehkä kuitenkin lähinnä siitä syystä, että kun totun jonkin asian olevan tietyllä tavalla, on todella häiritsevää, jos asia pitää tehdä toisella tavalla. Viikko on ollut varsin vauhdikas. Tällekin päivälle odotellaan vieraita, tosin vasta muutaman tunnin päästä. Olemme lähteneet luistelemaan kahtena iltana. Se on vähän työn takana, kun suojasäällä on ollut pakko valita kenttä, jota jäädytetään. Se ei ole ihan lähellä. Idea oli molemmilla kerroilla kokeilla mailoja ja kiekkoja, jotka lapsille hankittiin. On kuulemma niin, että lapsi vähän "unohtaa" luistelun vaikeuden, kun keskittyy pelaamiseen. Tämä toteutui ainakin osittain. Pyllähdyksiä tuli paljon, mutta aina vain jaksettiin nousta ylös. Luulen, että myös tulevalla viikolla on mahdollisuus luistella iltaisin. Kevään voimistuessa ulkojäämahdollisuus pienenee päivä päivältä, joten nyt kannattaa luistella :)  Sekä Naakka ett...