Rouva Niskanen

Perheemme teki noin kuukausi sitten päätöksen: meille tulee kummilapsi kehitysmaasta! Muutaman hetken kuluttua meistä tuli burundilaisen, 8-vuotiaan pojan kummeja. Asia on iloinen ja jännittävä meille kaikille. Samalla lapset oppivat, että elämä on erilaista eri puolilla maailmaa, ja että kaikilla ei ole samanlaisia lähtökohtia elämälle. Toisaalta ihminen on aika samanlainen kaikkialla. Kummipoika D. asuu Burundin maaseudulla vanhempiensa ja kolmen sisaruksen kanssa. Hän käy koulua ja on toisella luokalla. Hän pitää pallopeleistä ja lukemisesta. Hän tekee kotitöitä, joista vedenhaku vie eniten aikaa. Kehitysyhteistyö D:n kotiseudulla on vasta alussa. Ongelmia aiheuttavat puutteet terveydenhuollossa, koulutuksessa ja toimeentulossa. Kun työ etenee, saamme siitä lisää tietoa. Olemme myös jo lähettäneet kirjeen D:lle ja saaneet vastauksen :)  Minä onnistuin viimein saamaan lasten vuoden 2021 Ifolor-kirjan valmiiksi. Olen tehnyt näitä kirjoja jo useamman vuoden, ja molemmat lapset ty...

Toissapäivänä minulla oli vapaapäivä. Päätin tehdä pienen "koronasynnin" eli mennä pitkästä aikaa lastenvaatekirpparille :D Olen vältellyt koko vuoden ajan kaikenlaista, joten menin, tosin maski päällä. Muita asiakkaita ei sillä hetkellä ollut kuin muutama. Kirppiksellä oli kaikenlaista, mutta pääasiassa vääränkokoista vaatetta. 128 (134) ja 116 (122) loistivat poissaolollaan. Viimein löysin kuitenkin ihan mukavia juttuja - tällä kertaa pääasiassa Naakalle. Hänelle löysin useamman kesämekon ensi kesäksi sekä sadetakin. Touhille löytyi tällä kertaa vähemmän, mutta yhdet kesäshortsit ja 122-kokoisen paidan löysin kuitenkin. Koko vaatekasalle tuli hintaa noin 25 euroa. Pientä ylihinnoitteluakin havaitsin, kun olin kirppiksellä. Minusta esim. 4 euroa on aivan liikaa tavallisesta pitkähihaisesta t-paidasta. Jätin ostamatta. Olipas mukavaa käydä kirppiksellä! Olo oli kuin ulkomaanmatkalla. Vuosi lähinnä lähikauppaa ja apteekkia on näemmä tehnyt tehtävänsä. Lisäksi olin iloinen, ku...

Viimeiset puoli vuotta (se koko syksy) ovat olleet uuvuttavaa aikaa, eivätkä vähiten sään takia. Ei puhettakaan, että rva olisi jaksanut vääntäytyä mihinkään luovaan toimintaan. Hyvä kun jaksoi siirtyä paikasta toiseen. Viimeisen kuukauden aikana valon määrä on onneksi lisääntynyt, ja hups hei, rva on taas löytänyt kadotetun luovuutensa - ainakin osan siitä. Minua on aina kiehtonut, miten voi valmistaa itse erilaisia asioita. Olen kuitenkin alkeellinen piirtäjä, keskinkertainen neuloja ja surkea nikkari. Kuitenkin, jotakin pientä voi aina yrittää, mikäli projekti ei ole liian vaikea. Löysin pari viikkoa sitten vesivärien ohjeen. En oikeastaan ollut tullut ajatelleeksi, että niitä voi oikeasti valmistaa itse. Koska vietin lasten kanssa viime viikonlopun kolmisin, tarvitsimme ulkoilun lisäksi tekemistä myös sisälle. Vesiväreihin tarvittiin: 1/2 rkl ruokasoodaa 1/2 rkl etikkaa 1 tl hunajaa 1/2 rkl peruna- tai maissitärkkelystä elintarvikevärejä (värjäävät ruuat, kuten esim...

Lyhyttukkaista  6-vuotiasta Naakkaa ovat viime päivien aikana pohdituttaneet monenlaiset asiat. Hän on kirjoja, lelukuvastoja ja tv-ohjelmia katsellessaan huomannut, että tytöt kuvataan lähes aina pitkätukkaisina ja usein myös mekko päällä. Näinhän se on - elämme aikakautta, jolloin sukupuolikoodittaminen (vaatteet, lelut jne.) on mielestäni todella voimakasta. Etsin aikanaan pienelle Naakalle vaatteita, jotka eivät ole voimakkaasti sukupuolikooditettuja. Meille tuli paljon kirkkaita värejä, raitoja ja palloja. Niitä samoja vaatteita on Touhi käyttänyt menestyksekkäästi. Selitin Naakalle, että pitkätukkainen tyttö & mekko -yhdistelmä on kulttuurissamme perinteinen juttu. Tosin toistasataa vuotta sitten myös yläluokan pojat puettiin pieninä mekkoon ja tukkakin oli pitkä...sen jälkeen kyseinen varustus on kuulunut useimmiten tytöille. Tai ei...kyllähän pojan tukka voi nykyään olla myös pitkä. Lyhyttykkainen tyttö näyttää kumminkin pojalta, jonka eräs äiti eskarin naulakoi...

Olen jälleen keskellä jokakeväistä karsimisprosessia. Meillä on oikeastaan tavaraa melko hillitysti. Silti, lähinnä lasten kasvun ja muuttuvien tarpeiden keskellä kaikenlaista tavaraa tulee pieneksi ja käyttämättömäksi. Se valtaa yleensä ensimmäisenä vaatehuoneen lattian. Vaatehuone ei edes ole meillä varsinaisessa käytössään, vaan nimenomaan varastona. Siellä on kuitenkin kausivaatteet, siis takit, housut, haalarit ja kengät. Päivittäistarpeista säilytän siellä vain liinavaatteita. Jos jotakin pitää nostaa tieltä pois, nostan sen aina vaatehuoneen lattialle...kunnes siellä ei pysty enää kulkemaan. Toisaalta, minulla on siellä myös esim. palautuspullokassi, kartonkikeräys ja lehtikeräys. Oikeastaan ne vievät enemmän lattiatilaa kuin kaikki muu. Nykyisen kierrrätyskulttuurin aika on kestänyt niin vähän, ettei asuntotuotanto ole ehtinyt mukaan. Tosin, miten oma, 1981 rakennettu kotitaloni olisikaan ehtinyt...silloin riitti sekajäteroskis...en oikeastaan tiedä, mitä silloin kierrät...