Paluuta arkeen

Huhuu, lomalaiset ovat palanneet kotikonnuilleen! Lämpötila asunnollamme on tällä hetkellä 28,6, eli ihan uskomattoman tuskaista. Jostakin se arki kumminkin pitää aloittaa, joten aloitamme siis tästä. Olemme eläneet yli kaksi viikkoa vähän "pellossa", joten nyt aloittelemme vähän säännönmukaisempaa elämää.

Rva kunnostautui heti aamusta hankkimalla sen kuntosalijäsennyyden. Aloitusmaksu ja yksi kuukausi on nyt maksettu, enää pitää hakea kulkuavain ja sitten siirtyä treenaamaan. Eiköhän rva käy tutustumassa paikan päällä ihan lähipäivinä.

Kuntosalijäsennyys on kyllä rva:lle ihan uutta! Hamassa nuoruudessaan yliopistolla rva kävi kuntosalilla. Ylioppilaskunnalla oli oikein hyvä ja halpa kuntosali, rva kuntoutti silloin ainakin alaselkäänsä, kuntoilu oli myös sosiaalinen tapahtuma, harvoin opiskelijatyttönen-rva kuntoili salilla yksin.

Kuntosaleihin liittyy myös hieman negatiivisia ennakkoajatuksia. Pitääkö siellä käydäkseen olla jo valmiiksi timmissä kunnossa? Pitääkö omistaa hienot treenivaatteet, ovatko rva:n jumppatossut ihan out (no todennäköisesti ovat, mutta sopivat hyvin rva:n tasapainoharjoitteluun).

On oikein mukavaa tehdä jotakin vähän uudenlaista. Minulla on Ortoniin aika parin viikon päästä, ja siellä voin kysellä ohjeita omatoimiseen saliharjoitteluun. Olen miettinyt, että pari kertaa viikossa salilla voisi olla ihan sopiva kuntoilumäärä.

Todennäköisesti rva pääsee negatiivisista ennakkoajatuksistaan. On kyllä yksi asia, johon rva ei kykene. On ihmisiä, jotka käyvät salilla klo 6-8 aamulla, jolloin lapset vielä nukkuvat tai työt eivät ole vielä alkaneet. Koskaan ei kannata sanoa ei koskaan, mutta rva voisi sanoa että todennäköisesti ei koskaan.

Tänään hoidamme siis asioita tässä lähimaastossa. Illalla rva:lla on menoa, joten päivää on vielä aika paljon edessä. Se ei ole oikein kivaa, kun kuumuuden takia on niin vaikea nukkua. Voi, kun tulisi edes viisi astetta viileämmät ilmat! Silloin asunto toivon mukaan viilenisi edes yöksi.

Naakka nukkui viime yönä ihan hyvin. Pikkulasten lämmönsäätely tuntuisi olevan jollakin tavalla omaa luokkaansa. Hän nukkui muuten söpössä bodyssa, jossa on spagettiolkaimet. Naakka on asussa uskomattoman suloinen, mutta ulkona sitä ei oikein voi käyttää, kun olkapäät voivat palaa.

Naakka on muuten viettänyt aikuisseurassa (meidän kanssa) useamman viikon. Täytyy mennä hänen kanssaan leikkipuistoon, jos siellä olisi tuttuja lapsia tai lapsia yleensä Naakka tykkää katsella isompien lasten tekemisiä ja on luultavasti siksi kehittynyt jo oikein taitavaksi hiekkalaatikolla.

Mökilläkin oli hiekkaleikkimahdollisuus, siellä oli tosin hiekan ympärillä soraa, joka tuntui kiinnostavan Naakkaa enemmän. Toisaalta, siihen pieneen ukkoskuuron kastelemaan hiekkaläjään oli tietysti pakko istua - rva huuhteli järvessä yhdet jos toisetkin Naakan kesähousut, kun lomapäiviä riitti.

Veden varassa rva ja Naakka

Ihan ensimmäiseksi rva haluaa kiittää kommenteista, joita on blogiinsa saanut! Tuntuu mukavalta jatkaa kirjoittamista, kun viestejä tulee välillä tähänkin suuntaan. Kautta rva:n blogihistorian, kommenteissa on ollut paljon tsemppiä sekä erilaisia vinkkejä, joilla olen voinut parantaa tilannettani. Kiitos!

Viime päivinä rva on uinut paljon. Olemme olleet mökillä hellettä paossa (siellä on järvi ihan vieressä ja sisällä ilmalämpöpumppu). Lisäksi Naakka mökkeilee niin mielellään, että Niskasetkin mökkihöperöityvät mieluusti.

Maanantaisella Prisman-reissulla rva osti sellaisen pitkän putkilon (siihen meni jopa kuusi euroa), uimakellukkeen, jonka kanssa järvessä on ollut oikein kiva uida. Sen kanssa saa tehtyä myös vesijuoksuun liittyviä liikkeitä, joten kelluke on oikein monipuolinen.

Tavallinen kuntouinti on niskalle edelleenkin raskasta ainakin isoissa määrin, ja oikeastaan rva tykkää pulikoida ja tehdä kaikkea vähän lapsellista, kuten pelleillä sen kellukkeen kanssa...

Rva ei ole ainoa, joka on uinut. Naakka suhtautui aluksi järveen ja veteen tosi pelokkaasti, mutta uskaltautui loppujen lopuksi kokeilemaan, ja tepastelee nyt lämpimässä rantavedessä oikein mielellään isin tai äidin kädestä kiinni pitäen.

Naakka ottaa edelleen yleisönsä, ja jos häntä kehutaan ja hänelle taputetaan, hän ottaa säteilevän hymyn ja taputtaa itsekin. Vedessä kävi vähän hassusti, kun käsi irtosi isin kädestä taputtamaan. Naakka pyllähti veteen kaulaa myöten ja nousi kyllä äkkiä takaisin ylös. Vedessä voi kävellä, mutta ei sinne istua voi!

Viikonloppuna minulla oli mökillä kylässä lapsuudenystäväni. Vietimme rattoisan vuorokauden vaihtaen kaikki mahdolliset kuulumiset, ja tuli siinä välissä saunottua ja uituakin. Sen verran puuhakkaita meistä on tullut, että sivussa hoidimme mattojen pesua ja puiden pinoamista.

Viikonloppuna mökillä oli kovia ukkosia. Kunnostauduimme siis myös uimapukusillaan kipittämisessä, kun tavaroita piti viedä äkkiä sisälle sateen tieltä. Ukkoset nousivat yllättäen, ja sade tuli silloin, kun olimme vasta huomanneet tummat pilvet.

Sunnuntaina ystäväni suuntasi takaisin kotiin, ja otin jälleen vastaan puolison ja Naakan. Lähdimme visiitille erääseen sukulaispaikkaan, jossa oli mukava käydä muutaman vuoden tauon jälkeen. Paikka on minulle lapsuuden kyläpaikka, jossa oli monta tuttua paikkaa. Olin iloinen, kun Naakka pääsi tutustumaan samoihin paikkoihin.

On siellä mökillä välillä rasittavaakin...sopivassa tilanteessa sekä sauna- että kaivovesi ja saunapuut ovat samaan aikaan loppu. Naakka pistää suuhunsa kaikkea pikkukivistä talousjätteisiin ja koko perhe tulee hulluksi pienessä, yhtenäisessä tilassa ;)

Kaikille mökkeily ei sovi, ja Niskaset ovat varmaankin heidän ja himomökkeilijöiden väliltä. Mökillä vietetään mielellään maksimissaan neljä, viisi päivää kerrallaan ja tullaan sitten vähäksi aikaa kaupunkiin. Meillä tämä onnistuu, kun mökki ei sijaitse kovin pitkän matkan päässä kotoa.

Heinäkuulumisia

Niskaset ovat tällä viikolla liiketilassa, rva kirjoittelee nyt ihan kotosalta, mutta siirtyy taas hetken päästä takaisin mökille (muu perhe seuraa vähän myöhemmin). Mökillä olo on ihanaa mutta väsyttävää. Järvi on kaunis ja viilentävä, Naakka tykkää mökkeillä (saunomista lukuun ottamatta) ja maisemanvaihdos tekee aina hyvää.

Toisaalta, juokseva vesi olisi vaippaikäisen kanssa ihan kiva juttu...sekin homma on tosin helpottunut, kun Naakka on lakannut pelkäämästä pesuvateja. Hommat hoitaa mökillä lähinnä puoliso, sillä rva:lla ei meinaa riittää voimaa nostaa rimpuilevaa, n. 12-kiloista pesuvadin ylle. Toisaalta puolisokin tarvitsee minun apuani Naakan pitelemisessä.

Mökillä niskan täsmäjumppa on jäänyt, kuten kaikki muukin säännöllinen. Toisaalta on hyvä poiketa välillä rytmistä, toisaalta niska kyllä ilmoittelee nyt, ettei oikein tykkää. Minkäs teet, välillä täytyy mökkeilläkin.

Aika on siinä mielessä kulunut nopeasti, että parin viikon päästä puoliso siirtyy takaisin töihin ja minä olen kotona Naakan kanssa elokuun ajan. Elokuussa jännitetään luultavasti sitä päiväkotipaikkaa, mutta toivottavasti tehdään muutakin.

Viime viikkoja ovat värittäneet vierailut puolin ja toisin. Monella on aikaa heinäkuussa, joten silloin "seuraelämä" vilkastuu. Viime viikolla kävimme vierailulla Naakan toisen mummin ja hänen miehensä luona. Vähän aiemmin täällä meillä kävi lukioaikainen ystäväni, ja nyt on minulla on suunnitteilla vastavierailu hänen luokseen.

Mökille taas tulee kylään lapsuudenystäväni. Nyt vähän jännittää, sillä huimaus iski päälle heti aamusta (kyllä se jo illalla varoitteli itsestään) ja rva:n pitää selvitä puolimatkaan bussilla. Bussilla on kyllä kiva matkustaa, siinä on tunnelmansa.

Mökillä meillä on hauska metsäjänis, joka ilmeisesti tykkää syödä mökin nurmikkoa. Minä olen nähnyt jäniksen kaksi kertaa, puolisokin kerran. Kaikenlaisia vesilintuja mökillä näkee, ja toissailtana kalat hyppivät niin, että rva olisi siirtynyt ongelle, mikäli ei olisi ollut niin väsynyt.

Omat "metsäjäniksemme" saivat mökkituliaisina ruohoa moneksi päiväksi. Näki kyllä, että tuliainen oli todella mieluinen. Loppuviikosta olemme kotona taas pysyvämmin, nyt Nasua ja Matildaa hoitaa Naakan isoisä (samoin kaloja, rapuja ja huonekasveja). Palattuamme eilen kaikki oli mallikkaassa kunnossa, kiitos siitä!

Jos joku on jäänyt mökillä vähän alkeelliselle tasolle, niin ruuanlaitto. Jotenkin se tuntuu siinä ympäristössä hankalalta, joten olemme eläneet eineksillä ja sen sellaisella. Myönnän suoraan, että minusta ei ole mökkikokiksi, eikä se ole edes niskavamman syytä! Onneksi 7 km mökistä sijaitsee oikein kiva tienvarsiravintola, jossa voi välillä käydä (Naakka söi siellä ison osan isin suklaajäätelöstä).

Ehkä salille

Puuh, päivä alkaa onneksi viimein olla pulkassa. Huomenna alkaa taas uusi viikko, joka saattaa pitää sisällään kaikenlaista, jopa puiden pinoamista! Tykkään sekä pinoamisesta että pilkkomisesta (niska ei), mutta nyt on kuulemma tarjolla lähinnä tuota edellistä.

Ennen kaikkea, ensi viikko tuo mahdollisesti pienen maisemanvaihdoksen ja sitä kautta vähän vaihtelua tähän tavalliseen arkeen. 1-vuotiaan kanssa loma ei ole lomaa ihan siinä perinteisessä merkityksessä, mutta ainakin olemme päässeet hiekkalaatikolle ja liukumäkeen!

Mutta, on kiva, että määränpäässämme on kuulemma myös jotakin tekemistä. Rva:n mielestä on mukava päästä vähän puurtamaan, uiminenkin olisi suunnitteilla, mikäli vesi on tarpeeksi lämmintä. Kylmä vesi ei ole oikein koskaan ollut rva:n mieleen.

Tänään kävimme Prismassa perheen voimin. Oli oikeastaan ihan mukavaa, mutta Naakalle tuli vahinko kesken reissun. Tietysti sattui juuri sellainen kerta, ettei meillä ollut varavaatteita. Onneksi rva oli juurikin laittanut ostoskärryyn kirkkaansinisen bodyn, ostimme sitten myös housut samaa sarjaa.

Tyttäremme Naakka on uudessa asussaan kauhian söpö! Olen jotenkin kyllästynyt kaikenkirjaviin lastenvaatteisiin, ja jotenkin yksivärinen asu ilman mitään kuvioita on ihanan raikkaan näköinen! Asu jopa säilyi "raikkaana", yhden iltapäivän käytön jälkeen :D

Iltalenkkimme suuntautui ihan lähialueelle. Kävimme katsomassa yhtä kunnostusta kaipaavaa kenttää, jossa ainakin vielä puolison lapsuudessa pelattiin korista ja tennistä. Pohdintamme eteni jopa niin pitkälle, että selvitimme, mikä taho kentästä on vastuussa. Rva ei tähän asti ole paljon pallotellut, mutta ehkä sitä joskus kuitenkin voisi...

Ai niin, olemme nyt paikallisessa viljelypalstajonossa. Jonotusaika on näin suositulle alueelle useita vuosia, mutta kerkeäähän tässä odottelemaan. Ei sitä nyt ehkä Naakan hoidolta jaksaisikaan, joten pitkässä jonossa on oikein hyvä olla.

Eräs asia, joka minua on eilisestä lähtien mietityttänyt, on ihan meidän lähelle avattu pieni kuntosali, jossa on mahdollisuus myös ryhmäliikuntaan. Kuukausimaksu ei ollut kovin kallis, rva ajatteli voivansa investoida treenaamiseen hieman nyt, kun siellä salilla olisi mahdollisuus tehdä ainakin jotain.

Rva:lla ei muuten ole yhtään kokemusta saleista, salikorteista tai sen sellaisesta...Oikeastaan jännittää vähän aloittaa kokeilu, mutta eiköhän rva salille suuntaa. Kyllä niitä ryhmäliikuntojakin voisi kokeilla, viimeksi kuntoilin ryhmässä Ortonissa, ainakin Pilates voisi olla mukavaa.

Selvää on, että rva:n täytyy olla salilla ja ryhmäliikunnassa tarkkana, ettei niskalle aiheudu ainakaan takapakkia. Se kun rasittuu edelleenkin niin helposti, mutta kestää varmasti paremmin kuin esimerkiksi vuosi tai kaksi sitten. Katsotaan, mikä päivä aloitan jumppaamisen! Jos treeni osoittautuukin huonoksi ideaksi, en siitä kovin paljon häviä.

Sopivat varusteet?

Jopa rva omistaa liikuntavarusteita laidasta laitaan. Viimeksi "hankittu" varuste ovat sukset, saimme puolisoni kanssa käytetyt sukset kumpainenkin, sukulaispariskunnalta, joka vaihtoi omansa uusiin. Varusteiden sopivuus täytyy kokeilla ensi talvena, mutta eivätköhän ne ole meidän käyttöömme oikein sopivat.

Varusteet saapuivat meille toukokuussa helteiden aikaan, Naakan syntymäpäiville. Oli hauska näky, kun kaikkialla oli vihreää, omenapuut kukkivat ja Niskaset saivat tuomisina sukset! Kiitos kovasti, toivottavasti ensi talvena on vähän paremmin lunta!

Suksien lisäksi rva:lta löytyy ainakin kävelysauvat, sekä erilaisia kuntoiluvälineitä jumppapallosta erilaisiin juttuihin, jotka liittyvät selkäni kuntoutukseen (kuminauhat taitavat olla tärkeimmät).

Käytänkö varusteitani? Monillahan on kaikenlaista treenaamiseen tarkoitettua, joka ei alun innostuksen jälkeen ole käytössä lainkaan (meilläkin). Eniten taitavat olla käytössä vaatteet (lenkkarit ja alennuksesta ostettu Mount McKinleyn takki, joka pitää yllättävän hyvin sadetta). 

Niskatreenin tärkein varuste taitaa tällä hetkellä olla Ortonista ostettu kuminauha. Liian vähäisellä käytöllä ovat ne rintarangan vetreyttämiseen tarkoitetut rullat ja erityisesti jumppapallo. Piikkimatto olisi kiva, mutta en koskaan ehdi maata sillä. 

Entä ensimmäisinä mainitut sukset? Toivottavasti pääsen ensi talvena kokeilemaan, sillä eräs "kollegani" on saanut treenattua syviä niskalihaksiaan parhaiten juuri hiihtämällä. Meilläpäin on talvella oikein hyvät hiihtoladut, jos sattuu olemaan lunta.

Kävelysauvoja minun piti alkaa käyttämään tänä kesänä enemmän, mutta sitten totesin, että eräs selkärankani kipeä kohta (alaselässä) kipeytyy edelleen liikaa kierrossa, joka syntyy, kun kävelen sauvojen kanssa. Sinänsä kierto on hyvä asia, mutta tuo kohta on vielä liian jumissa kävelysauvoille.

Mikäpä sitten onkaan se liikkujan tärkein varuste? Se on oma keho. Usein tuntuu siltä, että juuri keho on rva:n sopimattomin varuste. Niskalleni sopiva uintityyli (ja juoksutyyli ja moni muu) on hakusessa, välillä prakaavat kädet ja välillä lantion alue. Miten yksi niskavamma voi vaikuttaa niin laajalle!

Silti, asiat voisivat olla huonomminkin. Minulla on toimivat kädet, jalat ja muu kroppa, oireiden kanssa vain. Elän toivossa, että aika ja treeni auttavat niskaan, sitä ennen liikkumisessa tulee olemaan ongelmia, onneksi ne ovat jo aika tuttuja. 

Minkä välineen haluaisin seuraavaksi? Ajattelin hankkia syksyllä Selättimen, sen laudan, jonka päällä keikutaan, jotta rintarankaan tulisi liikettä ja selän asentokin paranisi. Katselin laitetta jo viime talvena, mutta en vielä raaskinut ostaa. Täytyyhän sitä haaveita ja tavoitteitakin olla!

Naakka kävelee!

Ihan ilmoituksena vain, Niskasten esikoistytär Naakka on oppinut kävelemään! Naakka täyttää ylihuomenna 1v. 2 kk., ja eiköhän n. kuuden metrin yhtäjaksoinen kävely riitä asian hehkuttamiseen. Naakka taitaa myös edustaa ihan "keski-ikää" oppimisen suhteen, vaikka sillä ei suurta väliä olekaan.

Kävelemään oppiminen tapahtui ihan yhtäkkiä, aiemmin tyttö meni ihan spagetiksi, kun yritimme kävelyttää häntä. Ilmeisesti hänen luonteensa sanoi, että opettelen ihan itse. Ensiksi tuli yksi horjuva askel, sitten kaksi. Tästä ei oikeastaan ole kuin viikko aikaa.

Kävelyharjoitukset jatkuvat ja koko ajan menee paremmin. Toki Naakka mielellään vielä konttaa, sillä tavallahan hän on tottunut kävelemään jo monen kuukauden ajan.

Eilen meillä oli täällä kylässä Naakan isomummi, ja lieneekö isomummille annettu esitys vai mikä, Naakka käveli ensimmäistä kertaa myös ulkosalla, mitä hän ei ole aiemmin tehnyt. Veikkaan, että kuukauden päästä Naakka jo juokseekin!

Rva:n mielestä on ihan mukavaa, kun tytär kävelee, vaikka vähän tulee ikävä niitä aikoja, kun pieni vauveli tuhisi sylissä ja joi tuttipullosta maitoa (no, tekee hän tuota jälkimmäistä vieläkin). Nyt katsotaan kuitenkin eteenpäin ja nautitaan opituista taidoista.

Kävely on siinäkin mielessä hyvä, että rva:n ei kohta tarvitse enää nostella Naakkaa ihan niin paljon kuin aiemmin. Ainakin hän siirtyy jonkin verran paikasta toiseen ilman kantamistakin.

Niskasten viikko alkaa kotitöillä, oikeastaan virallisilla jutuilla. Käymme kirjeenvaihtoa Kelan kanssa kotihoidontuesta, kun sitä pitää nyt hakea pätkissä puolison isyysloman ja sen vuoksi, ettemme tiedä, meneekö Naakka päivähoitoon 1.9. vai ei.

Silti, lapsenhoitoon (siis terveen lapsen) liittyvät Kela-asiat ovat ihan naurettavan yksinkertaisia verrattuna vammaan ja kuntoutukseen liittyviin asioihin

Sitten olisi vuorossa marsuhäkin siivousta, ulkoilua, jumppaa ja sen sellaista. Ainakin nyt aamusta tuntuu, että meillä on oikein mukava elämä :)

Neo-koira kylässä

Niskasilla on ollut vähän hulinaa jälleen. Toissapäivänä meille saapui Neo-koira parin päivän "kesäleirille", kun hänen omistajansa, ystäväni, teki pienen kesämatkan. Neo lähtee tänään puoliltapäivin. On ollut mukavaa, kun meillä on ollut vähän aikaa koira.

Neo pelkäsi alkuun vähän kaikkea (siis viime syksynä, kun tuli ystäväni elämään). Siitä koiraherra on vain reipastunut ja reipastunut. Säikky perusluonne on vielä jäljellä, mutta hän on jo useamman kerran uskaltanut lähteä puolisoni kanssa pissalenkille, vaikka pelkäsi tätä alussa.

On ollut mukavaa, kun on ollut joku, jota voi silittää ja rapsuttaa. Saluki on iso koira, joten ainakin silitettävää riittää! Niskaset ovat myös lenkkeilleet, vaikka tuleehan sitä lenkkeiltyä tavallisestikin. Neo juoksisi vaikka kuinka, jos sen kanssa lähtisi kirmaamaan.

Eilen koimme pienen vastoinkäymisen, 25 vuotta vanha pesukoneemme sanoi sopimuksensa irti. Se vain lakkasi pyörittämästä rumpua. Koska korjaus maksaisi ehkä puolet uudesta, olemme lähdössä pesukoneostoksille. Haaveissa olisi sellainen kuivaava pesukone, josta olisi meillä kyllä hyötyä.

Uusi pesukone on kyllä rahareikä Niskasille. Toisaalta, on fiksua, että on vähän "säästössä" tällaisia äkillisiä menoja varten, kun meillä on ollut mahdollisuus sellaiseen. Kuitenkin, yksinään rva ei varmaankaan selviäisi tällaisista menoista.

Joten, Niskaset suuntaavat tänään pesukoneostoksille. Kovin pitkään ei uutta voi odottaa, vaikka meillä onkin talossa myös pesutupa. Meillä suuri osa pyykistä on muuten marsujen kuivikepyyhkeitä. Kestovaipat ovat toinen asia, joka pyykkikoria (oikeastaan erillistä astiaa) täyttää. Meillä on kestovaipat suurimmaksi osaksi käytössä, mutta öisin Naakalla on tavallinen vaippa.

Huomenna kylään tulee jälleen odotettu vieras, toivottavasti päivämme kuluu mukavasti. Minua vaivaa nykyisin yöllä jalkasärky, täytyy kokeilla saatuja neuvoja ja venytellä takareisiä vähän enemmän. Myös se vaikuttaa varmasti, että en taas ole jumpannut pariin päivään.

Neosta vielä, hän on kyllä ihana koira. Hän toimittaa meillä koiran virkaa aina joskus, kun meillä ei ole tällä hetkellä mahdollisuutta hankkia omaa. Toisaalta, pidän tällaisesta ajattelusta, ettei kaikilla tarvitse olla kaikkea (ainakaan samaan aikaan). "Lainaamme"  siis lastamme Neon omistajalle aina joskus, esimerkiksi sukulaishäidemme aikaan kesäkuussa.

Rva:n nukkuminen on ollut edelleen huonoa. Se vähän huolestuttaa, kun levätäkin pitäisi. Näyttää siltä, ettei rva voi yhtään luistaa tiukasta päivärytmistä, tai tulee heti ongelmia. Välillä unettomuuteen ei kyllä tunnu olevan mitään erityistä syytä, se vain on.