Rouva Niskanen

Tänään Rva:lla on jännät paikat, kun pitää odotella, antaako Matilda-marsu anteeksi, kun pesin hänet äsken ja kuivasin vielä sillä kamalalla hiustenkuivaajalla... Jos Matilda ei tykännyt kuivaamisesta, oli se hankalaa myös omasta mielestäni, kun Matildaa piti onnistua pitämään sylissä, jonka suurimmaksi osaksi peittää tämä iso maha. Kampasin Matildan sileän turkin pehmeäharjaksisella harjalla, joka taas ei vaikuttanut Matildasta niin pelottavalta. Päästin Matildan pesun, kuivauksen ja harjauksen jälkeen lattialle. Pikkuinen pinkaisi ensin häkkiin, mutta oleilee nyt lattialla lempipaikassaan, pahvilaatikossa, jossa on oviaukko. Jos Matilda nyt vihoittelee minulle, ehkä hän leppyy viimeistään illalla tomaatti- tai pähkinätarjoilun aikaan. Matilda on varsin siisti marsu, joten tarvetta usein toistuviin pesuihin ei onneksi ole. Matilda on viimeksi pesty kasvattajallaan vuodenvaihteessa, joten ajattelin, että onhan se hyvä pestä ainakin muutamia kertoja vuodessa. Eilen vierailimme t

Niskaskan viime viikot ovat pääasiassa menneet lepäämisen merkeissä, kun kroppa ei enää tykkää kävelystä tai paljon muustakaan. Onneksi odotusta on jäljellä enää maksimissaankin melko vähän. Niskatreenikään ei enää oikein onnistu, joten se jatkuu sitten viimeistään alkukesästä. Eilen oli tarkoitus hakea lääkärinlausunto kuljetuspalveluiden hakemista varten, kun olin neuvolassa. Lausuntoa en kuitenkaan saanut, kun ilmoittautumisluukulle oli niin pitkä jono, eikä asiakaspalvelu vaikuttanut kovin kiireiseltä. Nappaan lausunnon mukaan sitten seuraavalla kerralla tai soitan ja pyydän lähettämään. Migreenityyppinen niskakipu on onneksi lauennut pari päivää sitten, nyt asiat alkavat sujua taas paremmin ja on helpompi kommunikoida ihmisten kanssa. Toivottavasti tämä kipu pysyy poissa pitkän aikaa. Nasu-marsu ja Matilda jäivät tänä keväänä paitsi rairuohosta (tosin en tiedä, onko Matilda maistanut sitä aiemmin). Ei mene kauan, kun otuksille voi taas hakea tuoretta ruohoa läheisen hautausm

Viikonloppu kului levätessä ja myös tavaroiden järjestelyn merkeissä. On oikeastaan hyvä, että Niskaset asuvat pienessä asunnossa, sillä kun tavaraa (näitä vauvantarvikkeita) tulee lisää, on jotakin aina pakko heittää pois. Äitiyspakkaukselle saimme raivattua hyllytilaa vaatehuoneesta, ja siellä on nyt mm. sellaisia vauvanvaatteita, jotka ovat näin alkuun liian isoja. Äitiyspakkaus on hyvin perinteinen juttu, meille on kulkeutunut muutamia tavaroita myös omista pakkauksistamme. Vasemmanpuoleinen kylpylämpömittari on vauvan pakkauksesta, oikeanpuoleinen isän pakkauksesta vuodelta 1980. Alakuvan vasemmanpuoleinen kirja on äidin pakkauksesta vuodelta 1981, oikeanpuoleinen taas vauvan pakkauksesta. Minua on viime päivinä vaivannut migreenityyppinen kipu niskassa ja takaraivolla. Eilen olo alkoi helpottaa, ja tänään niska ei ainakaan toistaiseksi ole kipuillut. Nämä ongelmat saattavat osaksi johtua siitäkin, kun niska- ja selkätreeni eivät enää ison mahan takia onnistu. Treeni k

Aamulla kävin "taksisetelilääkärillä". Reissu ja vastaanotto menivät onneksi oikein hyvin, saan kuulemma lausunnon viikon päästä. Pystyin kuvailemaan tilanteeni hyvin, koska lääkäri ei suhtautunut vähättelevästi tai väittänyt vastaan. Jos kohtelu on kuvatun kaltaista, rva menee yleensä hieman lukkoon, eikä pysty tuomaan asiaa kunnolla esille. Viikon kuluttua meillä on sopivasti neuvola, joten saan paperin terveysasemalta sen käynnin yhteydessä. Lisäksi sain täytettäväkseni monisivuisen lomakkeen, johon lääkärinlausunto liitetään. Tänään en ole vielä paperinippua vilkaissut. Viime viikkoina olen alkanut olla aivan uskomattoman väsynyt, ja toisaalta kyllä valvon vain muutamia asentoja sietävän kroppani kanssa pitkiä jaksoja öisin. Valvominen on kuulemma normaalia, kun keho valmistautuu vauvan kanssa valvomiseen. Rva:n mielestä logiikka on kummallinen - miksi ihmeessä valvomiseen pitäisi valmistautua uuvuttamalla itsensä jo etukäteen? Luulisi, että lepo olisi loogisempi va

Nyt, kun vesijumppakin taitaa jäädä ison mahan takia tauolle (onneksi myös kevätkausi on lopuillaan), on oikein hyvä hetki pohtia hieman aihetta liikunta. Ennen loukkaantumistaan Rva ei ollut huippuliikunnallinen ihminen, mutta ei toisaalta myöskään sitä ihan paikallaan pysyvintä sorttia. Vuonna 2008, siis ennen loukkaantumistani, kävin yliopiston salilla 1 - 2 kertaa viikossa. Lisäksi lenkkeilin säännöllisesti ja kävelin melkein joka paikkaan. Salilla tein kyllä monia juttuja suoraan sanottuna päin ****. Silloin hoidin yliliikkuvan alaselän ongelmia. Oikeastaan ongelmat helpottuivat vasta, kun se istuminen yliopiston kovilla puupenkeillä loppui...niin ja se vääränlaatuinen saliharjoittelu loppui niskavamman myötä. Siinä samassa loppui myös se kävelyn vapaus, mikä oli kyllä suurin menetys. Ei enää uusiin alueisiin tutustumista jalan täällä omassa kotikaupungissa sen paremmin kuin matkoillakaan! Tämän vapauden uudelleen saavuttaminen on ehkä isoin motivaattori, kun kuntoutan its

Eilen se lääkäri sitten soitti. Meinasin jo lentää pyllylleni, kun lääkärisetä kehui minun toimintatapani (siis puhelinajan varauksen) maasta taivaaseen. Oli kuulemma tosi hyvä juttu, että pohjustin asiaa etukäteen! Tässä se taas nähdään. Kun on vuosikaudet tottunut seikkailemaan takkuilevan byrokratian parissa ja saamaan tympeää kohtelua, ei osaa odottaa kuin ongelmia. Todistuksen kirjoittaminen kuulemma onnistuu. Mukaan täytyy ottaa tuoreimmat erikoislääkärin lausunnot sekä valmistautua kuvailemaan tilannetta itse. Ei kuulosta mahdottomalta tehtävältä. Lääkäri itse lupasi konsultoida ylilääkäriä ja hankkia tarvittavat lomakkeet käyntiäni varten. Vautsivau! Kun olen kerrankin menossa näin hyvällä mielellä lääkäriin, täytyy tosiaan toivoa, että olen vielä parin viikon päästä yhtenä kappaleena ja käynti onnistuu! Se, saanko koskaan hakemiani matkakorvauksia, onkin sitten toinen juttu. Nyt mieli on huojentunut jo siitä, ettei lääkäri kuulostanut pelottavalta eikä myöskään teila

Tänään on taas vaihteeksi byrokratiapäivä. Tänään terveyskeskuslääkärin (minulle täysin tuntemattoman) pitäisi soittaa minulle, kun sen puhelinajan onnistuin hänelle muutama viikko sitten saamaan. Asia koskee edelleenkin vammaisten taksiseteleitä ja niiden hakua. Hakua varten tarvitsen lääkärintodistuksen hoitavalta lääkäriltäni. Virallinen hoitotahoni on kai sääntöjen mukaan terveyskeskus, joka on nyt matkalla vaihtunut. Edellisen terveyskeskuksen lääkärit olivat oikeastaan kaikki sijaisia, kun se omalääkärijärjestelmä näyttää sortuneen jo ajat sitten... Uudella terveysasemalla minulla ei ole "omalääkäriä", mikä se sitten onkin. Oikea hoitotahoni olisi varmaankin HUS:in fysiatrian poliklinikka, jonka asiakas en kuitenkaan ole, kun vammani on ilmeisesti liian vähäpätöinen hoitosuhteeksi asti. Kun erikoissairaanhoito ei ole hoitotaho, hoitosuhteeni on käsittääkseni palautunut bumerangina terveyskeskukseen. Minua hieman huvitti, kun Ortonissa kieltäytyivät todistuksen k

Huhtikuussa, viisi vuotta sitten, syntyi meidän Nasu. Meille Nasu muutti kolme kuukautta myöhemmin, heinäkuussa 2008. Minä olin toivonut marsua jo pitkään, ja nyt mieskin alkoi jo olla marsun kannalla. Heinäkuun alussa varusteet olivat jo meillä - vain marsu puuttui. Nasu oli sillä hetkellä eläinkaupan ainoa marsu. Minulle hänet tuotiin esiteltäväksi takahuoneesta, eläinkauppiaan sylissä. Nasu oli hänen oma kasvattinsa. Muistan Nasusta isokokoisuuden, rauhallisuuden ja hassun pörröturkin. Mietin asiaa noin puoli minuuttia, jonka jälkeen Nasu pakattiin pieneen pahvilaatikkoon, jonka kannoin meille kotiin. Kotona Nasua pelotti aivan valtavasti. Hän ei uskaltanut käydä edes juomassa, josta kehitin ensimmäisen hysteriani. Ensimmäiset päivät kuluivat totutellessa, lattiallakaan ei voinut liikkua sitten ollenkaan. Pikkuhiljaa, päivien ja viikkojen aikana Nasu tottui meihin ja kotiutui. Meni kuitenkin kuukausia, ennen kuin Nasu uskalsi liikkua lattialla vähän isommalla alueella. Hän a

Pääsiäinen tuli ja meni, sään suhteen vielä hyvin talvisissa merkeissä. Aurinkoa tuli silti otettua ulkona penkillä istuen - teki melkein mieli ottaa takki pois. Rva köpötteli joka päivä pienen lenkin, välillä myös kameran kanssa. Varsinaisia kevään merkkejä sai kyllä vielä hakea. Tai ei sittenkään...valon määrä on lisääntynyt uskomattoman paljon. Se lupailee kevättä ja lämmittää varsinkin päivisin. Vaikka niska- ja pääkipu oli päällä koko pääsiäisen, oli auringon ja valon takia helpompi hymyillä. Hämärtyvän illankin valo oli jotenkin erilainen kuin vielä kuukausi sitten. Niin, ja se pimeä, joka tulee jo niin myöhään! Yhtenä iltana revontulet tekivät muuten tuloaan, mutta jäivät sitten tulematta. Niskaset ja varsinkin Rva viettivät pääsiäisen kyläreissulla. Sieltä kotiuduimme maanantai-iltana. Mukana meillä oli sitteri, turvakaukalo ja monta kassillista vauvanvaatteita ja  -tarvikkeita. Jokohan tässä alkaisi nyt olla suurin osa siitä, mitä tarvitsemme! Pääsiäisen inspi