Rouva Niskanen

Minulla on painonpudotuksessa selkeä tasannevaihe. Olen (ihmetyksekseni) pudottanut alkusyksystä lähtien kymmenisen kiloa. Olen edennyt tasaisesti ja rauhallisesti maltillisella vhh-ruokavaliolla. Maltillisella muun muassa siksi, että näytän tarvitsevan tummaa leipää tms. vähän enemmän, jotta vatsa jotakuinkin toimii. Nyt paino on huidellut jotakuinkin samoissa lukemissa vähän yli kuukauden. Täytyy muistuttaa itseään, että keho ei ole kone, ja asiat tapahtuvat välillä hitaasti. Sekin on jo merkittävä voitto, ettei paino ole lähtenyt nousemaan uudestaan. Millaista on ollut? No, kyllä tämä on vaatinut minulta tiettyjä asioita. Joudun laittamaan ruokaa paljon enemmän. Perhe ei syö useimpia ruokia, joten usein valmistuu kaksi ruokalajia yhden sijaan. Välillä homma sujuu lisäkkeen vaihdolla, mutta siinäkin on työtä. Olen päättänyt edetä rauhallisesti. Vaikka koko painonpudotus tyssäisi tähän, on tulos jo nyt oikein hyvä. Rauhallisuutta vaaditaan toisessakin asiassa...olen hierojan kanssa ...

Ihmettelen parhaillaan , miten saan taas kroppani toimimaan urakan jälkeen. 27-vuotiaana saamani niskan retkahdusvamman vuoksi tietyt asiat kehossani eivät vieläkään toimi tai palaudu, kuten niiden pitäisi.  Ideaalitilanne olisi, jos voisin elää sillä tavalla, että ongelmia kroppaan tulisi mahdollisimman vähän. Minun ei pitäisi lukea tai olla tietokoneella tuntikausia, kuten olen nyt joutunut tekemään. Jopa verkkoluennot ovat pirullisia - pari tuntia luennolle osallistumista aiheuttaa tuskaisen illan ja yön. Tällä hetkellä minulla on jonkinlainen tulehdus olkapäässä ja hermosärkyä oikeassa kädessä. Kun niskaa kääntää, se on niin jumissa, että se rutisee päätä käännettäessä. Minua myös huimaa ajoittain. Selkä on yhtä levymäistä jumittunutta kappaletta. Pystyn jonkin verran taistelemaan jumittumista vastaan säännöllisellä jumpalla, tauoilla ja lenkille lähtemisellä. Se, että saisin niillä aikaan suhteellisen kivuttoman "normaalitilan", on utopia, josta olen luopunut jo aikaa s...

Taas tuli takapakkia selän ja niskan kanssa...se oli kyllä odotettua, olenhan jo opiskellut tämän viikon. Viikkoon kuuluu kaksi luentoa (jälkimmäinen tänään) ja paljon lukemista. Olen tehnyt samat joogaliikkeet kuin aiemminkin sekä kävellyt paljon...ei auta. Kun kropan kanssa menee hyvin, unohdan yleensä ongelmat. Se, kun menee hyvin, on yleensä pisimmillään kolmen viikon jakso, kuten nyt oli. Kun paikallaan oloa, erityisesti istumista tulee enemmän, ongelmat alkavat taas. Tämä on henkisesti raskasta ja raivostuttavaa - minulla oli eilen illalla jopa huimausoireita, kun niska ja kaula pamahtivat lukkoon. Täytyy ponnistella, jotta pystyisin henkisesti keskittymään muihin asioihin kuin kipuun.  Opiskelu on ollut taas ihan mukavaa. Meneillään oleva kurssi on projektikurssi ja jälleen intensiivikurssi, mutta nyt kun en ole töissä, aikaa opiskelulle on enemmän. Aloin pohtia, onko vanhanaikaisia luentokursseja enää olemassakaan? Muistikuvani kertovat, että olin aiemmin opiskellessani va...

Selkäni kramppasi viikko sitten, kun kävelin töihin. Työpäivä olikin sitten varsin tuskallinen. Ongelmapaikka on melkein kyljessä, selän keskellä. Jopa hengitys sattui ja lihasrelaksantin ja särkylääkkeen yhdistelmä pelasti lopulta. Siihen nähden, kuinka paljon selkäni ja niskani kipuilee, syön todella vähän edes normaaleja särkylääkkeitä. Lihasrelaksantteja käytän noin kaksi kertaa vuodessa tai harvemmin. Ne kuitenkin auttavat, mikäli tilanne menee ihan kamalaksi. Hieronta auttoi toissapäivänä selän kokonaistilannetta, mutta kipeytti samalla kramppikohdan uudelleen. Rva ei tietenkään ole tulossa vanhaksi, aina on kyse jostakin muusta! Viime päivät tilanne on ollut aika herkkä, mutta toivottavasti se on nyt menossa parempaan päin. Näissä tilanteissa muistan yhä selvemmin, miksi olen kääntänyt uravalintani päälaelleen ja menen koko ajan poispäin päätetyöstä. Eilen kävelin paljon (jouduin keskelle vesisadetta tai sitä hemmetin otus-myrskyä, jonka piti alkaa vasta parin tunnin pä...

Tämä viikko oli onneksi lyhyt. Viikon lopulla alkoi todella iskeä väsymys. Alan olla jo melko hyvässä balanssissa, mutta huomaan, että toipuminen ottaa edelleen aikansa. Samaan aikaan elämä kuitenkin rullaa tasaista tahtia, ja mukana pitäisi pysyä. Tämän itsenäisyyspäivän meinaan touhottaa lasten kanssa kolmisin. Olen ollut pari viimeistä päivää ihan puhki, mutta viime yönä sain onneksi nukuttua ihan hyvin. Viikonlopullekin on luvassa mukavaa tekemistä - toivottavasti kuitenkin myös tekemättömiä hetkiä. Täällä pääkaupungissa kerkesi viikonloppuna ja alkuviikosta olla aivan ihana pakkasilma. Harmi kyllä, koko ihanuus suli loppuviikkoon mennessä pois. Kerkesimme lasten kanssa nauttia hetken lumesta ja jäästä, bonuksena ihanan aurinkoinen sää. Lähdemme siitä huolimatta liikkeelle tänäänkin - lapset jaottelevat säätä hyvään tai huonoon paljon vähemmän kuin me aikuiset. Lisäksi, tunnen tarvitsevani itsekin raitista ilmaa. Kauppakeskukset ja sen sellaiset houkuttelevat paljon vähe...

Poikkeukselliset työtehtäväni (paljon tietokoneen ääressä istumista) loppuivat, luojan kiitos, tänään. Pariviikkoinen on suoraan sanottuna kulunut liian hitaasti. Mikä sitten oli niin kamalaa? No, se blogini alkuperäinen pääaihe, niskavamma, tietenkin. Kun teen suht liikkuvaa työtä, johon ei juurikaan sisälly katseen tarkentamista näyttöpäätteelle, ovat asiat melko hyvin. Itse asiassa kivut ja jumitukset laantuvat melkein "perustasolle" mikä tarkoittaa kohdallani pelkkää kipua (luultavasti kenen tahansa niskajäykkyyteen verrattavaa. Silloin melkein unohdan kroonisen ongelmani. Kappas , työt vaihtuivat päätetyöhön...kivut pahenivat muutamassa päivässä. Yläselkä meni aivan lukkoon ja oikeassa kädessä alkoi olla tunnonpuutosta. Yläniskan oikea puoli muuttui jopa kosketusaraksi ja kuului lähinnä rahinaa, kun käänsin päätäni. Huimaus alkoi. Sitä minä olinkin vähän pelännyt. Huimaus aiheuttaa minulle huonon olon lisäksi psyykkisen stressitilan. Vaikka sisimmässäni tiesinki...

Olen hyvin yllättynyt eräästä asiasta - jokapäiväisistä lihasvoimaharjoituksista. Olen nyt treenannut joka päivä melkein neljän viikon ajan. Täytyy sanoa, etten ole koskaan yltänyt vastaavaan. 20 minuuttia päivässä tekee viikossa harjoittelua jopa yli aikuisen liikuntasuositusten. Keskityn joka päivä eri kohtaan kehossani - selkään jopa kahtena päivänä (yläselkä toisena, alaselkä toisena päivänä). Youtube tarjoaa jumpat, 15-20 minuutin pätkiä löytyy oikein paljon.  Psykologia säännöllisen treenin takana? No, se taitaa olla tuo lyhyt aika :D Toivoin, että saisin voimaharjoittelusta päivittäistä. En keksinyt muuta tapaa kuin tehdä yksittäisistä harjoituskerroista tarpeeksi lyhyitä. Pääkoppani ohjaa minut jumppaamaan, kun tiedän ajan olevan lyhyt. Suuri motivaattori on parantunut olo. Täytän tänä vuonna 38. Ikääntyminen on kivaa - en ole ehkä ollut koskaan 15-25-vuotias henkisesti, joten en osaa kaivata noita nuoruuteni kultavuosia ;)  Kuitenkin, en halua ik...

Eilen illalla hieman venytellessä ja jumpatessa huomasin, miten paljon reissuelämä on yläselkääni rasittanut. Suoraan sanottuna pään kannattelu tuntui raskaalta. Vamma kulkee aina mukana, vaikka ei pitäisikään itsestään paljon ääntä. Aamulla niska on yleensä kivuton. Päivän aikana kivut kallonpohjassa ja olkapäissä yleensä lisääntyvät. Iltaa kohden alkaa vaihe, jossa pään kannattelu on raskasta. Olen vuosien mittaan tottunut handlaamaan asian ja tekemään muita juttuja tilanteesta huolimatta. Välillä se kuitenkin ketuttaa. Alarialigamenttivamma ei ole yleensä parannettavissa, joten tämä kaikki täytyy vain kestää muun ohella. Venyttelen jälleen säännöllisesti. Rangan liikuttelu auttaa onneksi jonkin verran. Hankalinta on, kun on kokopäivätyötä ja kokopäiväsählinkiä lasten kanssa. Blogit ja vlogit ovat täynnä juttuja siitä, kuinka mammat treenaavat täysillä pikkulasten ohella. No, en ole ihan onnistunut tässä. En vain osaa. Kun jumppaan, lapset käyttävät kehoani hyppyesteenä ja po...

Maanantaina niskani alkoi lyödä totaalisen lukkoon. Olen tottunut näihin "kramppeihin" vuosien aikana, varsinainen venyttely ei niihin auta. Jonkin verran auttaa, jos pystyy kääntelemään niskaa ja rauhallisesti puolelta toiselle. Minulle on jo vuosikymmen sitten tapahtuneesta retkahdusvammasta jäänyt kiputila yläniskaan, oikealle puolelle. Liian rajusti en voi päätä käännellä, muuten saan huimausoireita....siispä rauhallisia liikkeitä. En tiedä, pitivätkö bussimatkustajat tempoiluani hassuna - bussi vain on niin hyvä paikka käännellä päätä puolelta toiselle, kun mitään muutakaan kovin järkevää ei ole tarjolla. Tosin äänikirjat & pään kääntely bussissa eivät oikein sovi yhteen. Tänään niska on ollut aavistuksen verran parempi, mutta yläselkä on kyllä ollut enemmän jumissa. Jotain poistuu, jotain tulee, sellaista se aina on. Olen nyt alkuviikosta huhkinut sekä kirppiksellä että viljelypalstalla. Jälkimmäiselle lähdenkin kohta - Naakan ja Touhin isä lupasi hakea t...

Voi että , mikä viikko on ollut! Ensinnäkin, tuntuu että ajatukset ovat olleet työssä kaikkina hereilläoloaikoina. Lisäksi olen nukkunut tällä viikolla poikkeuksellisen huonosti. Mielialani on sen sijaan ollut hyvä :) Työpaikalla viikko on ollut poikkeuksellinen - olemme tehneet yhtä spesiaalijuttua koko viikon, eli työpäiviin ei ole lounastaukoa lukuun ottamatta kuulunut mitään, mitä tavallisesti tehdään. Tämä on tiennyt uusia työskentelytapoja, uusia aiheita sekä paljon uusia ihmisiä. Rva:lle viikko on ollut oikeastaan aika huippu - olen päässyt työskentelemään hyvin itsenäisesti sellaisten aiheiden parissa, joissa on hyötyä sekä koulutuksestani että aiemmista työtehtävistäni. Mielestäni viiko sujui oikein hyvin. Miksi en ole pystynyt irtautumaan? No, aikuiselle ihmiselle on psyykkisesti varsin kuormittavaa työskennellä viikko eri työtehtävissä, asemassa ja -ihmisten kanssa kuin tavallisesti. Tekemisiään joutuu koko ajan ajattelemaan, ja siksi asiat pyörivät mielessä vapaa-ajal...

Rva on hiljalleen alkanut metsästää kadonnutta kuntoaan pitkän liikkumattoman tauon jälkeen. Pohtiessaan asiaa rva on huomannut olevansa fyysisesti aika puhki. Niskan kanssa on myös ollut enemmän kipupäiviä kuin yleensä. Miksi rva ei sitten ole liikkunut? Kyllä se vain on niin, että neljä peräkkäistä rajua tautia perheessämme viimeisen kahden kuukauden aikana ovat vaatineet veronsa - rva ei ole joko päässyt sairaiden lasten kanssa liikkeelle tai ei ole itse ollut kunnossa. Se näkyy nyt vähintäänkin kävelyvauhdissa ja selän liikkuvuudessa. Rva on vasta nyt alkanut saada normaaleja kävelymääriään pikkuhiljaa kiinni. Tällä viikolla on ollut energiaa myös aloittaa selän liikkuvuusharjoitukset uudelleen. Kiirettä on pitänyt niin työmaalla kuin muutenkin. Jotenkin se kevät tulee rytinällä, ja tänään rva:lla oli lenkkarit jalassa ensimmäistä kertaa! Tuntui kyllä vapauttavalta ja kannoin siten mukanani edes jotakin sporttista ;) Tänään rva:lla oli sen verran poikkeusohjelmaa, että kä...

Lauantaihin asti on nyt päästy. Täytyy sanoa, että olin työviikon loppuun mennessä hemmetin väsynyt. Väsymys ei ollut v*tutusta, ei ollenkaan. Olin fyysisesti puhki, ja henkisesti olo oli lähinnä raukea. Olikin luojan lykky, että työviikkoni viimeinen parituntinen kului Fazerin tehtaalla, tarkemmin sanottuna vierailukeskuksessa. Paikka oli minulle uusi, siellä oli näyttely, tehtaanmyymälä sekä kahvila. Näyttelyosuus oli opastettu kierros. Mieleeni jäivät parhaiten kasvihuone, jossa kasvoi eksoottisia kasveja, kuten banaani, kahvi, kaakao, chili jne...Kierroksen lopussa taas oli huone, jossa sai noin 15 minuutin ajan syödä vapaasti karkkia. Muut osuudet kuten video, jossa Fazerista kerrottiin, olivat minun makuuni ehkä vähän turhan...imeliä. Olisin kaivannut, että varsinaisesta tuotannosta olisi kerrottu enemmän (maisteluhuoneessa oli kyllä "kurkistuspalloja", joista näkyi vähän) ja konsernista ehkäpä hieman tiivistetymmin. Ostin tehtaanmyymälästä Omar- ja mustikkatry...

Tällä viikolla rva on lähinnä käynyt töissä. Niska on temppuillut, aika rankastikin, mutta mitään tavallisesta poikkeavaa ei ole tapahtunut. Eilen oli harvinaisen veemäinen päivä - niska, oikea kaulajänne ja molemmat lavat alkoivat vetää totaaliseen jumiin. Ongelmien aaltoilevuus on eräs kroppani spesialiteetti. Kun elän eilisen kaltaista vaihetta, kroppa jumittuu, ja niskan oikea puoli menee ikäänkuin tunnottomaksi. Olo on hiukan huippaava ja ennen kaikkea tosi ikävä. Normaalit asiat eivät meinaa luonnistua. Eilen minulla oli valtavasti tekemistä. Lähdin kotoa seitsemältä aamulla ja tulin kotiin kuudelta illalla. Töissä oli liikkuvaa hommaa - askelmittarini näytti illalla 14 500 askelta, jotka oli pakko ottaa, kun askareita oli niin paljon. Illalla oli tarkoitus mennä vielä ostoksille Prismaan, mutta oloni oli niin hutera, että jouduin skippaamaan. Sinä aikana vietin useamman tunnin vetreyttävien harjoitteiden parissa. Onnistuin siinä mielessä, että tuntoaisti palasi oikealle p...

Hiljaisuus laskeutui kotiini...eli toisin sanoen lapset lähtivät viettämään isiviikonloppua. Koska minulla oli takana monen päivän hoitoputki (tiistai-illasta alkaen), sain tänäänkin tehdä aika paljon omia juttuja, ja exä hoiti lapset. Olen hoitanut muun muassa viime päivien aikana jäykistynyttä yläselkääni (kävelyä vähän uudenlaisella tekniikalla, muutama lihasharjoite ja paljon liikettä oikealle puolelle yläselkään). Olen mielestäni saanut jopa jumia hieman avatuksi. Eilen meille kävi hauska juttu leikkipuistossa. Ensinnäkin, siellä oli aivan julmetun hiljaista. Ehkäpä heinäkuun alku vie useimmat perheistä matkoille eri ilmansuuntiin. Rva lapsineen on kuitenkin kaupungissa. Aloin katseellani seurata erästä naista, joka kierteli puistoa kuin etsien jotakin. Hänellä oli mukanaan pari pikkutyyppiä, joten homma ei näyttänyt liian oudolta ;) Kun hän lähestyi, hän kertoi olevansa etsimässä puistopiiloa. Rva:lta on mennnyt koko puistopiilojuttu ohi. Kyse on kaupungin leikkipuistoi...

Olen kuluneen viikon aikana innostunut kävelystä! Tuo oli oikeastaan valhe, sillä olen tykännyt lajista aina. On monia, jotka eivät tykkää kävellä, mutta itselleni kävely on ollut luontevaa ja hauskaa. ...kunnes niska pamahti. Nyt en ehkä voi enää sanoa kärsiväni niskan retkahdusvammasta, mutta sen monista jälkivaikutuksista kyllä. Edelleen,  jos kävelen enemmän, niska ottaa osumaa. Sen jälkeen on tiedossa kipupäiviä ja lenkkeilykieltoja eri pituisiksi ajoiksi. Olen blogissanikin vuosien varrella hehkuttanut toistuvasti, milloin kävely onnistuu erityisen hyvin - usein joudun kuitenkin pettymään, kun niska ja yläkroppa ovat kamalassa kunnossa seuraavana päivänä. En silti koskaan luovu toivosta. Noin viikko sitten googletin kävelyaiheisia tekstejä. Suurin osa niistä on tyyliä "kävely on ylipainoiselle erinomainen liikuntamuoto" tai "laihdu kävelemällä". Ihan tuota genreä en hae - en ole niin ylipainoinen (toki vähän), ettei mikään muu onnistuisi. Silmiini s...

Meidän taapero lähti eilen kampaajalle - takaisin tuli poika! On se kyllä ihme, mitä eka leikattu tukka tekee vähän alle kaksivuotiaalle...ulkonäkö muuttui tyystin isomman pojan näköiseksi. On toki monia, jotka eivät vielä tämänikäistä käytä tukanleikkuussa - esimerkiksi tyttäremme kävi paljon myöhemmin, sillä hänellä ei vielä kaksivuotiaana kasvanut juurikaan tukkaa, vaikka nyt onkin pitkä- ja paksutukkainen viisivuotias. Touhi sen sijaan...hänellä tukankasvu on nopeaa ja melko runsasta. Lisäksi tukka on melkein piikkisuora, joten siitä ei saa aikaiseksi nätimpiä pidempiä malleja, kun hiukset eivät lainkaan taivu. No, nyt Jukolan Jussin pehko on siistitty ja ilo silmälle! Naakan kanssa meillä oli eilen "naisten päivä", eli Touhi oli isällään yötä, ja me teimme Naakan kanssa vaikka mitä. Leivoimme pizzaa, kävimme pyöräilemässä niin että minä hölkkäsin vierellä, Naakka leikki pikkulegoilla, katseli elokuvan jne. On itse asiassa surullista, että kohta kaksivuotiaan pi...

Nopea päivitys tältä päivältä : olen virallisesti aloittanut ikkunoiden pesun. Useimmiten pesut on tässä huushollissa suoritettu ulkopuolisten toimesta, mutta nyt on asialla rva. Kun ikkunoiden pesu tuli puheeksi pari viikkoa sitten, isäni toi minulle vähällä käytöllä olleen ikkunanpesimen kokeiluun, ja sanoi muuten, ettei ota sitä enää takaisin. Hahaa, laite on aika hauska. Itse pesu tapahtuu rätin ja ikkunanpesusuihkeen kanssa, mutta kuivaus tuolla laitteella, joka kuulostaa aivan rikkaimurilta. Peseminen ainakin alkoi hauskasti. En olisi rva, mikäli en paloittelisi projektia oikein pieniin osasiin. Tämän päivän tavoite oli koneeseen tutustuminen ja tuntuman ottaminen. Asuntoni on täynnä eri kokoisia ikkunoita - isot aukeavat normaalisti, pienet ylhäältä alas. Pesin siis kokeeksi muutaman ikkunan keittiöstä - hyvin meni! olen kuitenkin päättänyt, että meidän asuinkorkeudellamme en aio suorittaa korkeiden ikkunoiden pesua yksin. Eihän ihminen niin helposti horjahda, mutta kun va...

Heräsin tänään hyvien yöunien jälkeen , mutta selkä p*askana. Olen useasti miettinyt tätä dilemmaa - voiko ihminen nukkua ikinä sekä sikeää, hyvää unta läpi yön että herätä niin, ettei selkä, niska ym. ole niin jäykkänä, että on vaikeuksia päästä sängystä ylös. Tosielämä ei ole tuonut asiaan vastausta toistaiseksi. Olen viime viikkoina urakalla korjannut asentojani paremmiksi - lantiota parempaan asentoon (selän notko pienenee) ja toista olkapäätä taaksepäin. No, ainakin olen saanut keskiselkäni kipeäksi...ja ehkä tosiaan sitä lantiota vähän parempaan asentoon :) "Lapset pitävät liikkeellä" - väitettä olen myös pohdiskellut. Olen tähän asti tullut siihen tulokseen, että pitävät kyllä, mutta liikkeen laadussa on, hmm, korjattavaa. Ihan mahdottomia spurtteja ei pääse tekemään - Naakka, 5, kyllä kiihdyttää juoksunsa hetkittäin aika nopeaksi. Olen kieltämättä liikkeellä koko päivän, illalla jalat ovat väsyneet ja jysähdän soffalle - kotiaskareissa saattaa tulla useampi tuha...

Rva huomasi hiljattain laiminlyöneensä selän liikkuvuutta parantavien liikkeiden tekemisen. Tämä on tyypillistä rva:ta - teen aina jaksoissa kaikenlaista jumppaliikkeistä meikkaukseen, ja sitten unohdan koko jutun kuukausiksi. Oli kyse jumppaliikkeistä tai vaikkapa lojumaan jätettyjen tavaroiden paikalleen viemisestä, rva:lla toimii hyvin laskeminen kymmeneen. Vien 10 tavaraa paikoilleen (Touhi tosin levittelee 20 tavaraa ympäri kämppää heti perään) tai teen rintarangan sivutaivutuksia kymmenen yhdelle, kymmenen toiselle puolelle. Tällä kertaa on kyllä jumissa myös alaselkä, keskiselästä puhumattakaan. Oikeastaan liikun kuin rautatanko. Tämä ei oikein osu yhteen liikkumisen kanssa sinänsä - olen koko ajan suhaamassa paikasta toiseen. Teen vain kaiken hyvin yksipuolisesti. Alaselkä on vähän hankala, kun toisaalta se kärsii yliliikkuvuudesta. Lantion pyörittely, kahdeksikkoa tai ympyrää, on tämänpäiväinen aseeni jumituksia vastaan. Täytyy muistaa syvät vatsalihakset, kun tanssaht...

Olen viime päivinä katsellut ihmeissäni monia asioita - esimerkiksi meidän Naakkaa. Hän on jotenkin jo niin uskomattoman iso. Balettinäytös oli oma lukunsa, mutta on muutakin. Äsken hän koristeli itse joulukuusen - vain tähti jäi aikuisille. Herään joka päivä ihmettelemään, miten minulla voi olla jo noin iso tytär, hän käy jo ihmisestä. No, koristeet kyllä painottuvat muutamille oksille ja kuusen alaosaan, mutta jakkaran kanssa hän onnistui asettelemaan koristeita myös ylemmille oksille. Minä istuin toimituksen ajan nojatuolissa ja availin joulukoristeiden ripustusnauhoja - ne olivat iloisessa solmussa aina useampi keskenään. Viimeisen kohdalla hermostuin, ja Naakka katsoi parhaaksi ripustaa kuuseen kaksi toisiinsa kiinnittynyttä koristetta, koska äiti ei enää jaksa. Iloa on tällä viikolla tuottanut lyhyt (ja varmasti helppo) joogaharjoitus, joka on alkanut sujua vähän paremmin. Liikkeestä toiseen siirtyminen on hallitumpaa, ja jaksan liikkeet paremmin. Lisäsin sarjan päätteeks...