Millainen poika meillä asuu?

Kirjoitin jo vähän aikaa sitten Naakasta - nyt teen saman Touhista. Touhi oli juuri viime viikolla korvakontrollissa. Siellä mitattiin ja punnittiin. 98 cm ja 17,5 kiloa. Kolme vuotta tulee täyteen loppukesästä.

Poikamme Touhin keskeisimpään harrastuneisuuteen pääsee sisälle, kun kertoo, kuinka matka sairaalalle oli mennyt. Sairaalan pihassa hän kysyi pettuneenä: "Missä on paloauto?"

Edellisessä kontrollissa sairaalaan oli tullut palohälytys. Sairaala oli evakuoitu ja pihalla oli paloautoja. Kyseessä oli pieni sähköjohtopalo sairaalan kellarissa.

Touhista koko tilanne oli supercool - hän on suuri palomiesfani. Poliisit ja ambulanssit tulevat seuraavana. Kyläpaikassa oli kissa kirjahyllyn päällä - Touhi intoili: "Kohta täytyy, kohta täytyy hälyttää palokunta apuun..."

Touhin tarhavuosi on mennyt hyvin. Hän on siirtynyt kesken vuotta pienten ryhmästä isompien ryhmään, ja hyvin on kuulemma sujunut. Poika on omapäinen mutta yleensä innostunut kaikesta, mitä tehdään.

Palomiesjuttujen lisäksi hän on kokki: jos löhtyy pienikin kuralätäkkö, niin ei kun kokkaamaan!

Tämän vuoden aikana Touhi on kiinnostunut kirjoista. Hän jaksaa kuunnella melko pitkäänkin kirjoja, vaikka Naakalle luetut Mauri kunnaksen Suomen historia - tyyppiset teokset eivät todellakaan vielä nappaa. Kirjat, joissa käydään lääkärissä tai neuvolassa ovat huippuja.

Touhi leikkii sujuvasti legoukkeleilla, keittiöleluilla ja välillä myös nukeilla. Autot paloautoja lukuun ottamatta ovat nyt vähän sivussa.

Touhi tykkää kaikesta fyysisestä, erityisesti, jos siihen liittyy hassuttelua. Hän nauraa hekottaa, kun painitaan. Miekkailu pehmomiekoilla on upeaa. Hän on myös kiinnostumaisillaan pallopeleistä.

Autossa matkustaminen on Touhin mielestä upeaa - hän jaksaa (toisin kuin isosisko) istua tuntikausia autossa ja katsella, josko tulisi hälytysajoneuvo vastaan.

Mistä Touhi ei tykkää? Touhi ei tykkää istua rattaissa - ei ole koskaan tykännyt. Hän jännittää uusia aikuisia, lapsia ei yhtään. Touhi ei tykkää tukanpesusta. Rikkaimurissa on kamala ääni. Hän ei tykkää riisistä.

Kaiken kaikkiaan pieni öykkäröijämme on aivan ihastuttava poika! Olen iloinen että Touhi toi poikajutut ensimmäistä kertaa perheeseeni (minulla ei ole veljiä). Elä täysillä ja anna mennä, Touhi <3

Syrjäytymisen jälkeen, osa 2: koulutus

En olekaan pitkään aikaan kirjoittanut syrjäytymisestä. Aihe on mielessäni aina säännöllisin väliajoin, on mielenkiintoista ja vähän karmivaa muistella vuosia, jolloin olin melkeinpä syrjäytynyt.

Viimeinen vuosi on antanut minulle paljon korjaavia kokemuksia - viimeisin niistä oli ensimmäinen työaikana tapahtunut koulutus, jossa olen ikinä ollut. Tähän voisin taas laittaa ikäni numeroina...

Olimme kollegani kanssa kaksi päivää kouluttautumassa. Tutustumisleikkejä lukuun ottamatta (joo, vihaan niitä ja tutustun leikkien aikana oikein huonosti) tilaisuus oli pääosin mielenkiintoinen, oli hyvä saada tietoa monenlaisista alaani liittyvistä asioista.

En voinut koulutuksen aikana olla miettimättä, että onkohan tämä kenellekään osallistujalle yhtä jännää kuin minulle. Monelle ikäiselleni ammattiliiton koulutuspäivät ovat jo vuosia toistunut traditio. Minä menin paikalle käytännössä tietämättä, miten koulutuspäivillä ollaan - osasin kuitenkin :D

Luultavasti pääsen uudelleen koulutukseen syksyllä. Silloin osaan jo toimia...ainakin siellä.

Koulutuksessa tapasin ensimmäistä kertaa alani ammattilaisia ympäri Suomen. Tämä oli ensimmäinen kerta kun ylipäätään puhuin useamman kuin kahden muun kollegan kanssa alaani liittyvistä asioista.

Täytyy sanoa, että se oli mielenkiintoista - ehkä jopa mielenkiintoisinta koko koulutuspäivillä.

Olen kiitollinen, että minulla on viimein elämässäni näinkin normaali asia kuin koulutustilaisuudet. Minun ei enää tarvitse viettää aikaa kovissa kivuissa ja huimauksen kanssa neljän seinän sisällä vaan saan näitä ihania, tavallisia asioita elämääni <3

Ensi viikolla on ihan normaali työviikko työpaikalla - paitsi että vappu osuu keskelle viikkoa. Muistaakseni meillä ei ole ensi viikolla mitään kummallisempaa...paitsi että lähdemme pienelle asuntoautomatkalle viikonloppuna.

Luultavasti sekin sujuu melko spontaanisti, kuten näköjään kaikki muukin nykyään. Tai ei ehkä spontaanisti, mutta lennossa. Lasten tarhakuvat tilasin alkuviikosta, ja ne tulivat ajoissa. Homma olisi muuten mennyt putkeen, mutta Touhi meni sitten pissaamaan toisen pahvilaatikon päälle...

Onneksi pahvia oli niin monessa kerroksessa ettei tullut täystuhoa.

PS. kollegallani oli mukana koulutuksessa aikuisten värityskirja, väritimme luennoilla vuorotellen kuvia. Tulipa muuten kuunneltua hyvin, kun sai samalla värittää.

PPS. Tämä on pakollinen kuva elämäni ensimmäisen koulutuksen nimiplakaatista - nurinpäin käännettynä tietenkin:

Väsymys, lämpö ja lukeminen (jälleen kerran)

Arki pyörähti taas käyntiin rullaten, rva ei vaan ole meinannut pysyä tällä viikolla perässä. Viikko on muutenkin katkonainen pääsiäisen vuoksi. Tänään ja huomenna en olekaan työpaikalla vaan koulutuksessa, joka on ensimmäinen laatuaan työssäoloaikanani.

Naakka pudotti jo viidennen hampaansa kiivetessään kerrossänkyyn. Se oli kuulemma Touhin syytä, joka roikkui Naakan jalassa ja vetäisi ;) Tytsyn hammaskalusto näyttää uusiutuvan nopeaan tahtiin, jotenkin muistelisin, että itselläni kasvoivat esim. uudet yläetuhampaat vasta 7-vuotiaana.

Illat tällä viikolla ovat olleet pirullisia. Kerrossänkyharjoittelu jatkuu, ja koska vastahakoisempi kerrossänkyyn (yläsänkyyn) on esikoiseni, ei kuopuskaan mene nukkumaan. Jos esikoinen ei venkuloisi, kuopus seuraisi hänen esimerkkiään.

On ollut jäätävää, että useampana iltana meillä on hiljentynyt vasta klo 22. Tosin asiaan vaikuttaa varmaankin myös lisääntynyt valo ja lämpö. Kun kerron, mikä niksi alkoi auttaa asiaan, kerron sen heti myös täällä.

Olen tehnyt puoliepätoivoista raivaustyötä pieninä vapaahetkinäni. Nyt suurin osa talvivaatteista alkaa sentään olla säilössä vaatekaapissa. Tänä keväänä tuntuu, että hurjastelimme hyvin nopeasti läpi välikauden - ainakin viikonloppuun asti täällä Helsingissä on iltapäivisin miltei 20 astetta lämmintä.

Samoin meillä on purettu viime aikoina vauva-arsenaalia - koska kylpyammetta ei ole käytetty enää vuoteen, se pitäisi arvatenkin pistää kiertoon - tai ainakin varastoon.

Toisaalta lisäsin eilen omaa tavaramäärääni kahdella. Meillä on taloyhtiössä oikein kiva roskiskatos - ihmiset vievät sinne varsin hyväkuntoista tavaraa kierrätykseen. Löysin tällä viikolla itselleni yhden puuttuvan Laila Hietamiehen romaanin sekä hienot nilkkurit, jotka pääsivät heti työkäyttöön.

Laila Hietamiehestä (tai Hirvisaaresta). Hän on ehkä vähän mummokirjailija, jonka tuotantoa suurin osa ikätovereistani ei ole lukenut. Minä teen tässä poikkeuksen. Jo edesmenneellä isoäidilläni oli suurin osa tuotantoa kirjahyllyssä, ja aloin lukea kirjoja muistaakseni 16-vuotiaana.

Tähän päivään mennessä olen jo kauan sitten lukenut koko tuotannon, ja luen kirjoja pienin väliajoin yhä uudestaan. Minusta pääasiassa Karjalan ja Venäjän historiaan sijoittuvat kirjat ovat mahdottoman mielenkiintoisia, ja henkilöhahmotkin ovat aivan huikeita.

Ilman Hirvisaarta en esimerkiksi olisi Pietarin-matkallani päässyt yhtä helposti sisälle kaupungin historiaan - nyt kuljiin tavallaan tutuilla kaduilla. Kun bongasin junamatkalla oikeaoppisen karjalaiskylän, jota joki halkoi, tunnistin sen juurikin Hirvisaaren kirjojen takia.

Täytyykin taas aloittaa luku-urakka jostain suunnasta.

PS. Ylihuomenna menen palstaviljelijöiden avajaistapahtumaan, jossa selviää, millainen plantaasi hoidettavakseni tulee.

PPS. Viime yö meni sentään hyvin - auttoiko siihen sitten toissailtana asennettu vaalenapunainen, kukan mallinen lukulamppu.

PPPS. Huomasinpa juuri, että tyttärelleni täytyy tilata uusia farkkuja - isoimmatkin ovat kaksi numeroa liian pienet :D

Terveisiä Pietarista!

Perjantaiaamuna rva:n herätyskello pirisi 5.15. Jos herätys on arkena tuohon aikaan, olen lähinnä kiukkuinen. Nyt nousin tikkana ylös sängystä, koska Allegro-juna, matkustusvälineeni Pietariin, lähtisi kahden tunnin päästä.

Aamuvalmistelut ja lähtö olivat ripeät, ja olinkin asemalla jo 6.30 (ehkä vähän turhankin ajoissa). Juna lähti, minä ja ystäväni mukanaan, klo 7.20. Hyvin nopeasti olimme Lahdessa, sitten Kouvolassa ja ennen pitkää Juna pysähtyi Vainikkalan raja-asemalle.

En ollut ylittänyt Suomen itärajaa aiemmin, se oli mielenkiintoinen kokemus. Ennen rajaa VR:n henkilökunta tarkisti passit ja viisumit, jonka jälkeen rajavartiolaitos tarkisti ne. Saimme pienet maahantulolomakkeet täytettäviksi.

Rajan toisella puolella Venäjän tulli tarkisti laukkumme päällisinpuolin. Eivät kyllä kiinnostuneet selkärepuistamme. Sen jälkeen tuli Venäjän varsin huolellinen passin- ja viisumintarkastus. Samalla meiltä kerättiin toinen maahantulolomake.

Viipurin jälkeen saavuimme Pietariin. Siellä metroasema löytyi helposti, mutta säädimme lippuautomaatin kanssa, joka lopulta nieli rahat...lippuluukku osoittautui helpommaksi: lipuiksi saimme poletteja, joilla metron portti aukesi.

Hotelli oli nykyaikainen ja loft-tyyppinen. Jo ensimmäisenä päivänä kerkesimme kaupungille lounaan kautta pääkatu Nevski Prospektille ja näimme sen lisäksi ainakin Eremitaasin, Neva-joen ja useita kirkkoja.

Toisena matkapäivänä vierailimme Jusupovin palatsissa, joka oli valtavan upea. Kävelimme lisää kaupungilla ja ostimme tuliaisia.

Matka oli varsinainen ruokamatka. Perinteiset venäläiset pelmenit ja borschit tuli syötyä, erikoisempia ruokakokeiluja olivat georgialainen- ja uzbekkiravintola. Lisäksi kävimme useissa tavallisissa ruokakaupoissa katselemassa tekemässä ostoksia.

Olen yleensä kahvinjuoja, mutta Venäjällä join pääasiassa teetä. Sitä tarjottiin usein hienoista kupeista, pöytään sai yleensä koko teepannun.

Kielestä - minulla oli suuri suunnitelma kerrata kyrilliset aakkoset ennen matkaa. Se jäi tekemättä. Ymmärrän osan melko yksinkertaisista sanoista, vaikka en osaakaan venäjää. Pidempään tekstejä luettuani ymmärsin enemmän.

Se, että matkaseurani osasi auttavasti venäjää, helpotti huomattavasti asioimista. Pietarissa useimmat asiakaspalvelijat puhuivat myös englantia, joten silläkin varmasti pärjäisi, kun tutustuisi ensin vähän tarkemmin karttoihin ja metroverkostoon.

Kuitenkin, innostuin kuuntelemaan venäjää ja lukemaan kyrillisiä aakkosia. Juuri nyt jonkinlainen pienimuotoinen opiskelu kiinnostaisi. Samoin tuntuu siltä, että Pietariin täytyy mennä uudestaan!

Turhasta eroon - minimalismihaaste

Olen jälleen keskellä jokakeväistä karsimisprosessia. Meillä on oikeastaan tavaraa melko hillitysti. Silti, lähinnä lasten kasvun ja muuttuvien tarpeiden keskellä kaikenlaista tavaraa tulee pieneksi ja käyttämättömäksi.

Se valtaa yleensä ensimmäisenä vaatehuoneen lattian. Vaatehuone ei edes ole meillä varsinaisessa käytössään, vaan nimenomaan varastona. Siellä on kuitenkin kausivaatteet, siis takit, housut, haalarit ja kengät. Päivittäistarpeista säilytän siellä vain liinavaatteita.

Jos jotakin pitää nostaa tieltä pois, nostan sen aina vaatehuoneen lattialle...kunnes siellä ei pysty enää kulkemaan. Toisaalta, minulla on siellä myös esim. palautuspullokassi, kartonkikeräys ja lehtikeräys. Oikeastaan ne vievät enemmän lattiatilaa kuin kaikki muu.

Nykyisen kierrrätyskulttuurin aika on kestänyt niin vähän, ettei asuntotuotanto ole ehtinyt mukaan. Tosin, miten oma, 1981 rakennettu kotitaloni olisikaan ehtinyt...silloin riitti sekajäteroskis...en oikeastaan tiedä, mitä silloin kierrätettiin.

Tässä kuussa ryhdyin siis minimalismihaasteeseen! Se on haaste, jossa kuun ensimmäisenä päivänä poistetaan kodin irtaimistosta yksi tavara, sitten kaksi jne... Viimeisenä päivänä pitäisi poistaa 30 tai 31 tavaraa.

Olen osallistunut tähän kerran aiemmin. Silloin pääsin muistaakseni lukuun 24, jonka jälkeen en enää jaksanut. Haasteen voi toteuttaa myös toisinpäin, jolloin aloittaa isommasta luvusta. Näin ollen loppuun jää pienempiä lukuja - voisi toimia.

Miksi sitten en tee asioita omassa tahdissani? Minussa on tietynlaista yhteisöllisyyttä, ja on hauskaa puida asiaa toisten haasteeseen osallistuneiden kanssa :)

Olen tavaroiden hankkijana aika maltillinen. Pohdin usein hankintoja pitkään, esim. minulla ei ole vieläkään päiväpeitettä omaan sänkyyni, vaikka se on ollut hankintalistalla jo vuosia. Olen monta kertaa unohtanut asian, tai sitten ei ole löytynyt sopivaa.

Kaikenlaista pikkutilpehööriä meille tunkee lasten myötä, kuten jokaiseen pikkulapsiperheeseen. Tämän minimalismihaasteen aikana meiltä on poistunut liuta taaperoleluja sekä tuttipullot - kummallekaan ei ole enää käyttöä, Touhi on kasvanut molemmista ohi.

Tulisinko vähemmällä toimeen? No tottavie tulisin. En oikein osaa edes määritellä, mitä tavaraa minulle erityisesti kertyy - varmaan kaikkea tasaisesti. Yritän kuitenkin säännöllisesti kiinnittää huomioni siihen, mitä omistan.

PS. Kun olen karsinut 14 tavaraa, lähden lenkille!

PPS. Tänään menemme porukalla äänestämään - Naakka on erittäin kiinnostunut siitä, miten homma toimii!

PPPS. Lähden 5 päivän jälkeen Pietariin, jee!

Kerrossänkyyn

Viikkoon on jälleen mahtunut kaikenlaista. On suoraan sanottua vaikea muistaa, mitä kaikkea olemme tehneet...tärkein muutos tällä viikolla, siis perheeni elämässä, on Touhin siirtyminen pinnasängystä kerrossänkyyn.

Kokeilu alkoi spontaanisti sunnuntai-iltana, ja pitkän sähellyksen jälkeen lapset nukkuivat kuin nukkuivatkin kumpikin omissa sängyissään. Naakka, joka on tähän asti jännittänyt ylhäällä nukkumista, on ilmeisesti päässyt jännityksensä yli ja meni mielellään yläsänkyyn.

Noin kolmen aikaan yöllä Touhi tuli pois ja halusi siirtyä pinnasänkyyn....

Seuraavina öinä Touhi nukkui kuitenkin koko yön hyvin kerrossängyssä. Iltasäätö on järkky , mutta niin se on ollut ennenkin. Totesin että paras strategia on edetä lapset sängyssä-vaiheeseen niin aikaisin, ettei ole itse hiilenä, kun lapset haluavat pois sängystä juomaan, pissalle ja ties minne.

En ole ehkä vielä kunnolla tajunnut, että minulla on, wuhuu, pitkästä aikaa oma makkari! Samalla pohdin, että jokos se Touhin varhaislapsuusvaihe nyt meni? Eikös me juuri kotiuduttu Kättäriltä ja vietetty nimijuhlia...

Jos Touhin viikkoon mahtui edistysaskel, niin eikös koettu myös takaisku. Torstaina olisi ollut Touhin ties kuinka mones kitarisan poisto ja korvien putkitus....no, Touhi alkoi oksentaa ti-ke-yönä (hän oli silloin isällään).

Touhi tokeni keskiviikon aikana, eikä kukaan muu sairastunut. Flunssa, ei pahimmasta päästä, sen sijaan alkoi. Näin ollen leikkaus siirtyi jälleen kerran. Olen alkanut pohtia, pääseekö kukaan tautikierrelapsi koskaan hoitoon, kun leikkaukseen mennessä pitää olla terveenä.

Vielä enemmän pohdin tilannetta torstaina, kun tarhan täti (ei Touhin ryhmän hoitaja) luki lapusta, mitä Touhille on kuulunut:

- vilustuneen oloinen
- nukkui huonosti
- söi huonosti
- oli kiukkuinen
- yski ja astmapiippua on annettu

En voinut olla sanomatta, että kuulostaapa ihan kamalalta :D Pihalla vuorossa ollut hoitaja repesi totaalisesti (minä myös). En olisi kehdannut kommentoida näin pojan omille hoitajille, mutta tällaista arki alati sairaan lapsen kanssa on.

Tilanne on yksi noidankehä. Poika on tautialtis kuin mikä, kun kitarisa turpoaa kurkussa ja korvat ovat tukossa. Pidä siinä sitten lapsi kotona terveeksi asti, kun se ei koskaan tule terveeksi. Leikkaukseen ei pääse kun terveyttä riittää parhaimmillaan leikkausta edeltävään päivään kuten tällä viikolla.

Minäkin olen ollut tällä viikolla semi-flunssainen - olen ollut varmaankin samanlaisessa lievässä flunssassa kuin Touhi. Onneksi nyt alkaa olla jo suhteellisen hyvä olo. Työviikko tuntui monessa kohdassa vähän tahmealta - lieneekö kevätväsymystä kuten kaikilla siellä.

Eilen kokeilin pitkästä aikaa tehdä muutamia joogaliikkeitä. Pohdin, josko aloittaisin sen tyyliset harjoitukset uudestaan. Pariin vuoteen ei yhtään huvittanut - nyt kenties uudelleen.

PS. Aloitin minimalistihaasteen. Tein sen kerran aiemminkin, noin vuosi sitten. Kerron siitä pian lisää.

PPS. Tuli taas uusia kesäsuunnitelmia - kasvien kasvatukseen ja sen sellaiseen liittyen. Kerron siitäkin pian lisää.

PPPS. Jotakin pientä olen laittanut jo kasvamaan - tässä kuvassa on kolme vesimelonin tainta sekä chili. Aika alkutekijöissä ollaan:

Millainen tyttö meillä asuu?

Naakkanen on kevään myötä jotenkin puhjennut kukkaan. Talvella meillä oli lunta ja pimeyttä, kiukkua baletista ja lopulta balettituntien lopetus. Meillä oli myös stressistä johtuvaa kiukkua ja pelkoa, joka on nyt hälventynyt.

Naakka on pienestä saakka pitänyt rutiineja ja tuttuja tilanteita tylsinä, mutta samalla tarvinnut niitä. Hänen elämässään on tapahtunut isoja muutoksia nyt parin vuoden aikana pikkuveljen syntymän ja eromme muodossa.

Tämän viimeisen vaiheen (kaikki siirtymävaiheet olivat yhtä h*lvettiä ja se baletti jäi kokonaan) aiheutti ilmeisesti päiväkodin muutto evakkotiloista vanhoihin, remontoituihin tiloihin. Kun samaan osui vielä viikko kolmannessa hoitopaikassa hiihtolomalla, nousi Naakan stressitaso huippulukemiin.

Kun saimme lisänä kolme erillistä oksennustautia ja yhden todella tukkoisen nuhakuumeen parin kuukauden sisään, ei Naakka meinannut jaksaa oikein mitään.

Nyt tilanne on kuitenkin rauhoittunut. Kohta kuusivuotiaamme elää (minun mielestäni normaalisti) ilman harrastuksia, eli päiväkodin jälkeen harrastamme leikkimistä ja sen sellaista. Viikonloppuisin on vielä enemmän aikaa touhuta.

Hän tykkää erityisesti syödä nuudeleita ja kanaa, spagettia ja ketsuppia ja hernekeittoa. Herkuista menee hyvin pulla ja suklaa...yhtä hyvin herkuksi kelpaavat kuitenkin rusinat ja hedelmänlohkot. Pahaa sen sijaan on kaikki tomaattipohjainen sekä esimerkiksi juusto ja kananmunat.

Naakkanen nukkuu yönsä varsin hyvin - alkuyön omassa sängyssään. Hän nukahtaa yleensä yhdeksään mennessä. Hän alkaa heräillä kuuden- puoli seitsemän aikoihin eikä uskalla mennä itsekseen leikkimään esim. viikonloppuisin, kun aikuiset haluavat vielä nukkua.

Hän on edelleen verbaalisesti etevä, ja lausahdukset ovat aivan huippuja.

"Äiti, tässä elämässä aion olla arkeologi. Kun löydän jotakin hienoa, kutsun teidät museoon katsomaan. Touhikin voi tulla, vai onko palomiehillä yhtään lomaa?"

Häntä pohdituttaa kovasti menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus. Kiinnostuksen kohteita ovat olleet tänä talvena esimerkiksi muinainen Egypti ja muinainen Suomi.

Naakka tykkää ulkoilemisesta, ainakin yleensä. Hän menee mielellään kiipeilytelineeseen, ja on voittanut aiemmat pelkonsa kiipeilyjuttuja kohtaan. Hieman varovainen hän kuitenkin on. Metsä on mieluinen paikka erityisesti, jos siellä on myös puro.

Hän tykkää leikkiä ikäistensä kanssa, yksin ollessaan hän tykkää tällä hetkellä enemmän esimerkiksi askarrella tai korkeintaan rakennella pikkulegoilla. Päiväkodin palautteesta kuulimme, että Naakka on eräänlainen kameleontti: hän löytää helposti leikkikavereita, sillä hänelle on helppoa älytä, millaisiin leikkeihin ketäkin kannattaa pyytää.

Uusia taitojakin on tullut: kun pestään tukka, hän huuhtelee itse. Hän osaa myös voidella leivän ja kaataa maitoa, mikäli tölkki ei ole liian täynnä. Uusin opittu taito on asuntomme ulko-oven avaaminen.

Naakka on aivan huippu tytär ja olen päivä päivältä onnellisempi, kun saan olla hänen äitinsä <3

PS. Naakka ei ole mikään varsinainen materialisti - hänellä oli vähän taskurahaa, ja ostaa olisi voinut vaikka mitä pieniä juttuja...hän valitsi kaksi pehmomiekkaa, niin Touhikin saa omansa ja he voivat miekkailla.

PPS. Naakalla on edelleen useampi ystävä, joihin hän tutustui leikkipuiston vauvaryhmässä - onneksi elämässä on ollut myös pysyvyyttä.

PPPS. Naakka oppi syksyllä melkein ajamaan pyörällä - jatkamme pian harjoituksia!

Ajatukset työssä - viikko

Voi että, mikä viikko on ollut! Ensinnäkin, tuntuu että ajatukset ovat olleet työssä kaikkina hereilläoloaikoina. Lisäksi olen nukkunut tällä viikolla poikkeuksellisen huonosti. Mielialani on sen sijaan ollut hyvä :)

Työpaikalla viikko on ollut poikkeuksellinen - olemme tehneet yhtä spesiaalijuttua koko viikon, eli työpäiviin ei ole lounastaukoa lukuun ottamatta kuulunut mitään, mitä tavallisesti tehdään. Tämä on tiennyt uusia työskentelytapoja, uusia aiheita sekä paljon uusia ihmisiä.

Rva:lle viikko on ollut oikeastaan aika huippu - olen päässyt työskentelemään hyvin itsenäisesti sellaisten aiheiden parissa, joissa on hyötyä sekä koulutuksestani että aiemmista työtehtävistäni. Mielestäni viiko sujui oikein hyvin.

Miksi en ole pystynyt irtautumaan? No, aikuiselle ihmiselle on psyykkisesti varsin kuormittavaa työskennellä viikko eri työtehtävissä, asemassa ja -ihmisten kanssa kuin tavallisesti. Tekemisiään joutuu koko ajan ajattelemaan, ja siksi asiat pyörivät mielessä vapaa-ajallakin.

Ensi viikolla palataan taas normaaliin rytmiin, mikä on tässä vaiheessa viikkoa jo tervetullutta, siis viikonlopun jälkeen tietenkin.

Fyysisesti viikko on ollut omalla tavallaan haastava. Seisoin jalkojeni päällä enemmän kuin tavallista, ja jouduin olemaan aika paljon kumarassa. Arvatenkaan rva:n yläselkä ei tykännyt tästä yhtään, ja koitan rentouttaa & liikutella kyseistä ruumiinosaani viikonlopun aikana.

Jatkan myös edelleen liikkumista, nyt heikko fiilis on onneksi poistunut, ja esimerkiksi kävelyä on tullut kuvioon aiempaa enemmän. Tänä viikonloppuna pääsen luultavasti lenkille molempina päivinä, vaikka lapset ovat minulla myös.

Viikonloppuna olisi ihana kyetä tehdä ainakin seuraavia asioita: Ulkoilla lasten kanssa joka päivä. Valmistaa tzatsikia (söin lounaalla, tuli himo) ja tilata uusi kevättakki!  Minulla on loppukevään ja alkusyksyn suhteen pienimuotoinen takkikriisi - olisi mukava hankkia vähän siistimpi takki...olemassa oleva on varsin urheilumallinen, ja esimerkiksi matkalle Pietariin haluaisin vähän, hmm, hienostuneemman. Kotiäitivuosina ei tullut todellakaan panostettua tällaiseen vaatevarusteluun.

PS. Pietarin-matka todella lähestyy - sunnuntaina kokoonnumme matkaseuran kanssa suunnittelemaan, mitä aiomme tarkalleen lomalla tehdä.

PPS. Mainiota...keksin juuri Naakalle synttärilahjan - toivottavasti hän pitää siitä :)

PPPS. Lapsilla on viimein päiväkotikuvaus! Nyt täytyy enää muistaa valmistella sopivat varusteet.