lauantai 3. joulukuuta 2022

Elokuviin

Päätin oikein repäistä ja varasin itselleni ja lapsille leffaliput. Kaiken suoratoiston aikana leffassa käynti ei ehkä ole enää se ykkönen. Kuitenkin, elokuvateatterissa on oma tunnelmansa, ja haluan lapsille kokemuksia siitäkin.

Meillä on pari lahjalippua, joten kustannukset eivät pääse nousemaan liian korkeiksi. Saamme jopa popcornit - kiitoksia vain lahjoittajalle :) Minun täytyy vähän tarkkailla budjettia, tänä syksynä on kulutettu vähän enemmän kuin tienattu, ja haluan saada talouden takaisin tasapainoon.

Koska Lasse-Maijan etsivätoimisto on tullut ensi-iltaan, minun ei tarvitse edes mennä katsomaan animaatiota ;) Ei vaan, nekin ovat ihan kivoja kai. Tämä kyseinen leffa kiinnostaa kuitenkin myös itseäni enemmän.

Naakka on käynyt elokuvissa useamman kerran, mutta Touhi aiemmin ainoastaan kerran. Itse en ole ollut mukana viime aikoina, eli odotettavissa on mukavaa vaihtelua minullekin. Siirtymäkään ei ole hankala - meidän kaupunginosassamme on nykyään leffateatteri.

Olen myös havainnut, etteivät ainakaan minun lapseni enää nykyään katso kovin paljon elokuvia. Youtuben lyhyet videot vetävät puoleensa enemmän. Itse asiassa nyt olen useimmiten kieltänyt sen ja vaatinut että katsotaan "oikeita" lastenohjelmia - siinä on hankaluuksia erityisesti Touhilla.

Tässä on eroa omaan lapsuuteeni - lastenelokuvan katsominen (siis itselle uuden) oli harvinaista herkkua. Kun uusi vhs-video hankittiin, se oli juhlapäivä. Kun pohdin näitä, tunnen itseni välillä todella vanhaksi.

Omalla elokuvatuntemuksellani en voi kehua. Olen toki nähnyt elokuvia, mutta mikään varsinainen harrastaja en ole. Jos katson jotakin, tykkään useimmiten katsoa sarjoja - on mukavaa seurata samojen henkilöiden draamaa pidempään.

Kohta olen kuitenkin nähnyt yhden leffan enemmän!

Naakka on ollut tällä viikolla flunssassa, mutta on nyt toipunut. Naakalla on sama ominaisuus kuin minulla - flunssassa ollaan todella tukossa. Nyt Naakka on viimein suostunut ottamaan nenäsuihkeen, mikä on helpottanut varsinkin nukkumista. 

Ihmeen kaupalla flunssa ei tarttunut meihin muihin. Yleensä Naakka ja Touhi sairastavat miltei samat taudit läpi. toivottavasti seuraavat viikot menevät hyvin ja mielellään joulunkin yli. 

PS. Sain eilen olkapäähäni kortisonipiikin, ei siis uintia tänä viikonloppuna.

PPS. Nukuin ensimmäisen yön hyvin, siis ilman keskeytyksiä, pitkään aikaan - koskahan kipeät ja painajaisia näkevät lapset osaavat hoidella itse itsensä aamuyöstä.

PPPS. Olen pohtinut konkreettisia tekoja sähkön ja ruokakulujen säästämiseksi. Kirjoitan varmasti niistä lähiaikoina.




torstai 1. joulukuuta 2022

Tunteet laidasta laitaan, itsenäinen kotielämä ja sen menetys

Naakka on kiitollinen, ettei tarvitse enää mennä koulun jälkeen ip:hen. Ymmärrän tämän hyvin, sillä Naakalle meluisa ip oli usein kuormittava koulupäivän jälkeen. Välillä siellä oli kuitenkin todella mukavat leikit ja tekemiset.

Minähän en tarkkaan tiedä, mitä kolmosluokkalaiseni milloinkin kotona tekee. Pisimmillään hän on nelisen tuntia itsekseen (joskus kaverin kanssa), lyhimmillään noin tunnin. Tietääkseni hänen olemisensa on Sims- Youtube- ja kirjanlukupainotteista. Välillä johonkin nurkkaan on tehty barbileikit.

Miten homma sitten sujuu, kun kaikki ei mene niin putkeen? Maanantaina sain töihin usean soiton. Ensin pelotti, sitten ei tiennyt, voiko ottaa välipalaa (on voinut aina ottaa itselleen välipalaa). Kolmanteen soittoon en enää vastannut, kun olin kokouksessa. Äksidentti ei onneksi ollut suuri: hammas oli irronnut, siis irtoamassa oleva maitohammas ;) 

Luulin että kotona olisi ollut vastassa hellyydenkipeä lapsi, jonka kanssa viettäisin illan läheisissä merkeissä. No ei, hän "tsekkasi" läsnäoloni ja lähti kaverin kanssa pulkkamäkeen :D 

Elämä kulkee väistämättä eteenpäin. Tällä viikolla minun sukuni vanhimmalle (96-vuotias) tuli aika siirtyä hoivakotiin. Kotihoito ei enää riittänyt ja onnettomuusriski vaikean liikkumisen takia alkoi olla liian suuri. Muistin kanssa alkoi olla merkittäviä ongelmia.

Siirtymä ei ollut mieluinen suvun vanhimmalle. Toivottavasti balanssi löytyy ennen pitkää. Luulin, että olisin itse lähinnä helpottunut, kun suvun vanhin on nyt valvonnan alla. Minulle ei tullut kuitenkaan pelkkää helpotusta.

Tuli myös surullinen olo. Suvun vanhin joutui jättämään puolivuosisataisen kotinsa. Tämä koti oli minulle lapsuuden mummola. Viimeinen jäljellä oleva. Minulle tuli ja tulee yhä paljon muistoja mieleen. Olen surullinen, kun suvun vanhin on surullinen. Olen helpottunut, kun häntä hoitaneiden lähisukulaisten taakka viimein kevenee. Luulen, että kaikki alkaa lopulta sujua paremmin.

Iloa koettiin tänään joulukalentereiden merkeissä. Niitä tuli tällekin vuodelle liikaa. Arkipäivästä huolimatta lapset olivat ylhäällä oikein aikaisin. Tästä se lähtölaskenta jouluun alkaa. Minä olen tänään kotona, ja ohjelmassa on "joulupukkijuttuja".

En voi väittää, että tykkäisin kirjoittaa osoitteita joulukortteihin. Olen kuitenkin tyytyväinen, kun saan sen tehtyä. Tilasin vaihteeksi kuvakortit, vaikka kuva ei kyllä nyt ole kovin jouluinen. Onpahan päivitetty kuva Naakasta ja Touhista. Lahjojen paketoiminen ei myöskään ole varsinainen intohimo, mutta sujuu, jos on esimerkiksi äänikirja kuunneltavana taustalla. 

Tänään pitää myös tehdä eräs virallinen paperi. Kukaan ei varmastikaan tykkää täyttää virallisia papereita, mutta usein ne menevät nopeammin kuin on arvellut, tai ainakin joskus.



sunnuntai 27. marraskuuta 2022

Neljänkympin rajapyykki ja terveys

 Neljänkympin ei pitäsi käsittääkseni olla mikään terveydellinen virstanpylväs. Itse asiassa moni nainen neljänkympin molemmin puolin tulee nykyään äidiksi ensimmäistä kertaa. Moni on elämänsä kunnossa eikä suuria muutoksia tapahdu.

Minulle on kuitenkin ilmaantunut vaikeahoitoinen astma. Munasarjani on jo pari vuotta sitten ultrattu käytännössä tyhjiksi, mikä tapahtui omaan makuuni hivenen liian aikaisin. Tuttavapiiriin on ilmestynyt ms-tautia, syöpää, erilaisia mielenterveyden ongelmia, ja sen sellaista.

Haluaisin uskoa, ettei 40 vuotta ole mikään erityinen rajapyykki, mutta jotenkin tuntuu, että todella monille napsahtaa jotakin tässä vaiheessa. En edes tarkoita kolotuksia ja alkuvaiheen kulumia yhtään missään - monille tulee hyvinkin paljon hoitoa tarvitsevia ja tulevaisuutta määritteleviä sairauksia.

Haluaisin uskoa, että omalle terveydelle on tehtävissä paljon. On kuitenkin kurja tunne, kun keho pistää ajoittain vastaan, kun minä olen varannut aikaani juurikinsen huoltoon. Tosin kuluneella viikolla ei ole ollut muita ongelmia kuin tulehdus olkapäässä ja polviongelma Pilateksessa.

Olen nyt nelikymppisenä alkanut käsittää konkreettisesti elämän rajallisuuden. Tosin oletan, että elämää on vielä oikein paljon jäljellä. Toivottavasti. Elämän loppuminen ei ainakaan vielä pelota - tosin juuri viime yönä näin unta, että minulla diagnosoitiin jotakin fataalia.

Osittain oman kehon krempat kokee voimakkaammin kun näkee joka päivä lastensa liikkuvan. Kun jokin tietty liikkuminen sujuu itseltä, tuntuu voimakkaalta ja tavallaan kuolemattomalta. Kun taas ei suju, ajatukset ovat varsin toisenlaisia.

Hivenen negatiivissävyisen kirjoitukseni lopuksi haluan mainita, että minusta tuntuu nyt nelikymppisenä, että naisen elämäni on vasta alkamassa! Tuntuu, että alan viimein jotenkuten saavuttaa oman henkisen ikäni.

Tuntuu myös, että olen enemmän sinut seksuaalisuuteni kanssa. Tämä johtuu varmaankin suureksi osaksi siitä, että esimerkiksi parikymppisenä olin vielä liian epävarma, kolmekymppisenä olin raskaana/hoidin pieniä lapsia ja nyt nelikymppisenä olen viimein saanut oman kehoni tietyllä tapaa takaisin. Lisäksi varmuus omasta itsestä on arvatenkin lisääntynyt - toisaalta kyllä epävarmuuttakin on. Mikään ei koskaan näemmä tule valmiiksi omassa itsessä. 

Kun pohdin tulevaisuutta, se ei vaikuta synkältä. Toki olen krooninen huolehtija, mutta opettelen uskomaan, että asiat järjestyvät. Elämässä tärkeäksi olen myös alkanut oivaltaa sellasten asioiden tekemisen, mistä nauttii, silloin kun se on mahdollista. 

PS. Asiasta kolmanteen. Lapset toivoivat perjantaille wokkia - täytyy tosin tehdä edelleen aikuisten ja lasten versio. Nämä kasvikset tulivat aikuisten versioon, lapsille pakasteherneitä erikseen. Minulle wokki sopii oikein hyvin - tykkään tehdä ruokia joita osaan tehdä hyvin. Uusien juttujen kokeileminen ei ehkä sitten ole minun juttuni.



perjantai 25. marraskuuta 2022

Ruuan hinnan nousu, korvakorut ja Titanic

 Touhin lempiasia on tällä hetkellä Titanic. En oikein tiedä, mistä hän on kiinnostuksenkohteensa saanut. No, edelliset kiinnostuksenkohteet olivat 1. ja 2. maailmansota, joten historiateema jatkuu. Muuten ihan hyvä, mutta kyseessä on 6-vuotias lapsi.

Olen joka tapauksessa päättänyt, että hyvä. Aiheissa on vakava ja surullinen puoli, jonka Touhi osittain ymmärtää. Titanicin hän osaa piirtää vaikka silmät kiinni. Miniluentoja aiheesta saamme kuulla päivittäin. 

Olen pohtinut muita lapsia, jotka saattavat pelästyä Touhin mielenkiinnonkohteista. Touhi ei kuitenkaan puhu pelottavia juttuja vaan enemmänkin "historiaa", tekniikkaa ja sen sellaista. Muita lapsiakin olen pohtinut vähemmän, kun kuulin että Touhin päiväkodin henkilökunta on etsinyt Touhille lisätietoa kaikista kolmesta aiheesta ;) 

Touhi saa joululahjaksi Titanic-palapelin. Uskon, että hän ilahtuu.

Korvakorukeskustelu jatkuu, siis Naakan kanssa. Luulen, että hän haluaa korut mutta prosessoi aihetta, koska korvakorujen ottaminen sattuu. Minä olen antanut luvan, mutta odotamme vielä sopivaa hetkeä. 

Itse sain ensimmäiset reiät juurikin kolmannella luokalla. Niihin tuli korut, joissa on vaaleanpunainen kivi. En ole varma, onko minulla korut tai ainakin toinen niistä edelleen tallella. Jotenkin muistelen, että homma sujui hyvin, mutta jotakin pientä häikkää oli.

Olin tyytyväinen itseeni, kun sain tehtyä vispipuuroa. Meillä valtaosa perheestä syö kyseistä hetkkua, yksi ei. Minulla on punaherukoita pakkasessa valtava määrä, ja ne olisi kiva saada käytetyksi ennen kuin tulee kesällä uusia.

Inspiraatiota huokeiden ruokien tekemiseen on myös vauhdittanut hintojen nousu, joka tuntuu jo omassa taloudessa. Toivottavasti hinnat eivät ainakaan radikaalisti enää nouse, koska muuten voi myös meille tulla ongelmia.

Meillä syödään jo valmiiksi pääasiassa varsin huokeasti, mutta lapset kasvavat ja syövät varsin hyvin. Tästä syystä kaupassa pitää käydä jatkuvasti, vaikka periaatteessa tehdään viikko-ostokset joka viikko. On kuitenkin selvää, että asiaan täytyy kiinnittää yhä enemmän huomiota jatkossa. 

PS. Leivoimme viime viikonloppuna ensimmäiset joulupiparit - minun ei tarvinnut osallistua kuin uunia käytettäessä.

PPS. Ehkäpä "kyseenalaisiin" kiinnostuksenkohteisiin ei pienten lasten kohdalla tarvitse puuttua niin paljon. Voi jopa hieman tukea asiassa, ettei tule tunnetta, että kiinnostuksenkohde on kielletty. Kohde voi sitten muuttua jossakin vaiheessa täysin.

PPPS. Piparitaikinaa on vielä toinenkin pakkaus pakastimessa. Ehkä leivomme taas viikonloppuna.





tiistai 22. marraskuuta 2022

Viikon positiiviset!

 Välillä pitää kirjoittaa asioista, jotka ovat oikein positiivisia. Me emme ole olleet kipeinä ollenkaan tänä syksynä! Tämä on aivan huipputulos meille - vielä viime syksynä/talvella merkitsin muistiin Touhin 10 erillistä hengitystieinfektiota puolen vuoden sisään.

Muilla oli alle puolet tuosta, mutta käytännössä emme olleet kaikki yhtä aikaa terveinä yhtään kahden viikon pätkää. Se muuttaa jo elämää ja tekee lähitulevaisuuden ennakoimisesta vaikeaa. Toisaalta siihen tottui, koska koko lapsiperhe-elämä oli samanlaista.

Emme esimerkiksi ole istuneet lastensairaalan päivystyksessä tänä syksynä kertaakaan, mikä on aivan ihmeellinen asia. Tähän täytyy nyt yrittää tottua ;) Toki meille varmasti tulee vielä infektioita, mutta voimauttavaa on, ettei kierteenä kuten aiemmin.

Touhille kuuluu hyvää muutenkin: ensimmäinen hammas lähti tänään irti! Rohkaisin Touhia nyppäämään sen itse irti, ja hän teki työtä käskettyä. Hammas on nyt vesilasissa, hammaskeiju joutuu meillä yötöihin parin vuoden tauon jälkeen.

Olimme eilen uimahallissa. En voi lähteä lasten kanssa kolmisin uimahalliin, lapset ovat sen verran eri vaiheissa uimataidossaan. Nyt mukana oli kaksi aikuista, niin onnistui. Touhikin kyllä rohkaistuu koko ajan, vaikka ui vasta käsipohjaa. 

Koska lasten kanssa ei voi kovin paljon kuntoilla, sain tänään mahdollisuuden käydä itsekseni uimassa. Parin kuukauden tauon jälkeen kilometri sujui hiljakseen, mutta tuli se kuitenkin uitua. Täytyy sanoa, että sauna on mukava keksintö, kun tuli näin aikainen talvi :) 

Positiivista on myös, että olen saanut "pianotreenit" suhteellisen säännöllisiksi. Tosin kesto on kymmenisen minuuttia / päivä. Minua ehkäpä motivoi, kun pääsin viimein eräästä vaikeasta kohdasta eteenpäin. Nuottien luku on hivenen parantunut.

Toissapäivä oli melkoinen hulinapäivä, johon liittyi myös paljon erilaisia ohjelmanumeroita lasten oikeuksien päivän vuoksi. Kun illalla oli vielä Pilates, meinasi jaksaminen mennä, kun täytyi ostaa uusi pulkka. 

Jotenkin talvi saapuu aina joltakin kantilta yllättäen. Meillä on vielä Touhin toppahousut jossakin ihmeellisessä paikassa. Naakan toppatakki sentään saapui juuri - täytyy hakea paketti huomenna. 

PS. Touhi ei ollut ennen käynyt höyrysaunassa - nýt hänkin pääsi käymään sellaisessa.

PPS. Sain uusia nuotteja, tällä kertaa suomalaisten säveltäjien. Katsotaan, missä vaiheessa saan ne työn alle.

PPPS. Toivoisin, että pääsisin taas viikonloppuna uimaan matkaa. 





perjantai 18. marraskuuta 2022

Kuulumisia Afrikasta ja sairaalasta sekä eräs vuosi kuvina pakettiin

Perheemme teki noin kuukausi sitten päätöksen: meille tulee kummilapsi kehitysmaasta! Muutaman hetken kuluttua meistä tuli burundilaisen, 8-vuotiaan pojan kummeja. Asia on iloinen ja jännittävä meille kaikille. Samalla lapset oppivat, että elämä on erilaista eri puolilla maailmaa, ja että kaikilla ei ole samanlaisia lähtökohtia elämälle. Toisaalta ihminen on aika samanlainen kaikkialla.

Kummipoika D. asuu Burundin maaseudulla vanhempiensa ja kolmen sisaruksen kanssa. Hän käy koulua ja on toisella luokalla. Hän pitää pallopeleistä ja lukemisesta. Hän tekee kotitöitä, joista vedenhaku vie eniten aikaa.

Kehitysyhteistyö D:n kotiseudulla on vasta alussa. Ongelmia aiheuttavat puutteet terveydenhuollossa, koulutuksessa ja toimeentulossa. Kun työ etenee, saamme siitä lisää tietoa. Olemme myös jo lähettäneet kirjeen D:lle ja saaneet vastauksen :) 

Minä onnistuin viimein saamaan lasten vuoden 2021 Ifolor-kirjan valmiiksi. Olen tehnyt näitä kirjoja jo useamman vuoden, ja molemmat lapset tykkäävät niitä selailla. Itse kirjojen teko on välillä varsin työlästä, ja nyt saan suoraan aloittaa tämän vuoden kirjan, huh!

Sää on viimeinkin muuttunut, öö, talvisemmaksi. Tämä tuli tietenkin taas yllätyksenä, ja Naakalle on nyt jopa tilauksessa uusi toppatakki. Touhille siirtyi Naakan vanha takki. Onneksi pakkanen ei ole vielä paukkunut sen enempää. 

Oma talvitakkini on oikein hyvä - siis -10 ja sitä kylmemmillä lämpöasteilla. Pääasia toki on, ettei ole ainakaan kylmä. Asunnossakaan ei ole edelleenkään kylmä - asunto sijaitsee talon keskellä, eli meillä on talvisinkin vähän liian lämmin.

Katsoin nyt myös Paratiisi-dekkarisarjan 2. kauden loppuun. Pidän tästä sarjasta valtavasti, ja oikein harmitti, kun viimeinen jakso loppui. Varsinkin, kun se loppui jännittävään tilanteeseen. Uutta kautta saa varmasti taas odottaa.

Iäkäs sukulaiseni on sairaalassa. Tilanne ei nyt ilmeisesti ole henkeä uhkaava. Juttelin hänen kanssaan puhelimessa. Minä olen jokin määrittelemätön ystävä (myös noin satavuotias) menneiltä ajoilta, mutta lapseni muistuivat mieleen. Voi, kun nyt ei edellisten hautajaisten perään tulisi heti hautajaisia. Toisaalta peräseinä vääjäämättä häämöttää, kun on kuningatar Elisabethin ikäluokkaa. Pliis, ei kuitenkaan juuri nyt. 

Olen tehnyt kotijumppaa surkeasti, mutta toisaalta kävellyt tarpeeksi. En tiedä, olisiko hyvä vaihtaa noita kahta päittäin...ehkä huomenna. Olen kuunnellut musiikkia enemmän kuin pitkään aikaan. Vuoden pimeimpänä aikana, ennen joululauluja, kuuntelen tavallisesti lattarimusiikkia. 

PS. Kummipoika D. on tarkoituksella iältään omien lasteni väliltä. Näin asia konkretisoituu heille paremmin.

PPS. Nyt minulla on lähinnä Crown kesken. Luovuin Viaplaysta ja otin Netflixin. Lapset ovat edelleen palvelun pääasiallisia kuluttajia.

PPPS. Jo tuota lunta saisi tulla. Tulisi valoa samalla. Ai niin, ja aurausongelmia.




lauantai 12. marraskuuta 2022

Sukujuhlia ja lemmikkieläimiä

Meidän viikonloppuohjelmaan kuuluivat hautajaiset. Kyse on lähes 100-vuotiaasta sukulaisesta, joten oli odotettavissa, että loppu on lähellä.. Silti tilaisuus pysäytti ajattelemaan, että kaikella on alkunsa ja loppunsa. 

Näissä hautajaisissa oli paljon lapsia paikalla. Naakalle ja Touhille tilaisuus oli varmasti myös mukava, sillä en usko heidän tiedostaneen, millainen määrä pikkuserkkuja heillä on. Tuttavuutta päästiin tekemään muistotilaisuudessa. 

Kotiinpaluun jälkeen olemme vain ottaneet rennosti. Lauantai-iltojen ohjelmaan syksyisin kuuluu edelleen Masked Singer, tosin en itse jaksa seurata sitä niin kiinteästi. Naakka ja Touhi kyllä kertovat, kuka joutuu poistamaan maskin missäkin vaiheessa.

Gerbiilit pääsivät eilen pitkästä aikaa juoksentelemaan lattialle. Juoksuttamista saisi tapahtua vähän useammin, mutta hyvä että saamme aikaiseksi edes joskus. Aikamoista vauhtia menivät kaikki kolme blondia.

Olemme sittemmin ymmärtäneet, että kaksi aukkoa, joista pääsee menemään sokkeliin, pitää myös tukkia ennen blondien keittiönvalloitusta. Vahinkoa ei ole sattunut, mutta olisi voinut sattua. 

Puolukan, Sahpanin ja Albin  lempipuuhaa on edelleen koivunoksien nakertelu. Onneksi tätä "luonnonvaraa" on saatavissa takapihalta vuoden ympäri. Vaikka oksia keräisi kuinka paljon, ne on nakerrettu silpuksi parissa tunnissa.

Myös akvaarion suhteen on pitänyt tehdä asioita. Ulkosuodattimen huolto, siis isompi, vaatii tiettyjen osien uusimista. Ne on nyt tilattu ja pian akvaarion asukkailla on taas astetta paremmat vesiolot. Uudet kardinaalitetrat, pikkusintit ovat pelotelleet mustatetroja, vaikka akvaarioliikkeessä väitettiin päinvastoin.

Sauvasirkoille onneksi kuuluu samaa vanhaa. Niitä on meillä on tällä hetkellä kuusi kappaletta - neljä täyskasvuista ja kaksi ihan pientä poikasta. Tämä lemmikkilaji on oikein helppohoitoinen. Edelleen niitä on kuitenkin hauska seurata.

Näillä näkymin meillä on lemmikkieläimiä aivan riittävästi. On hauskaa, kun kotona on pieniä hoivattavia ja niiden elämää on hauska seurata. 

PS. Molemmat lapset käyttäytyivät hautajaisissa oikein hyvin. Osasyy oli suklaarusinoissa, jotka olivat mukana siunaustilaisuudessa.

PPS. Gerbiilimme on tyttökolmikko. Joskus käy mielessä yhden poikueen teettäminen. Homma kuulostaa kuitenkin sen verran työläältä, että jätän sen paremmin asiaan vihkiytyneille.

PPPS. Akvaarion silikonisaumat menevät huonoiksi noin kymmenessä vuodessa. Täten koko tankki pitää uusia noin vuoden päästä. Katsotaan, jatketaanko vai päättyykö akvaarioharrastus siihen




Elokuviin

Päätin oikein repäistä ja varasin itselleni ja lapsille leffaliput. Kaiken suoratoiston aikana leffassa käynti ei ehkä ole enää se ykkönen....