lauantai 10. huhtikuuta 2021

Vaateostoksia ja -kritiikkiä

Toissapäivänä minulla oli vapaapäivä. Päätin tehdä pienen "koronasynnin" eli mennä pitkästä aikaa lastenvaatekirpparille :D Olen vältellyt koko vuoden ajan kaikenlaista, joten menin, tosin maski päällä. Muita asiakkaita ei sillä hetkellä ollut kuin muutama.

Kirppiksellä oli kaikenlaista, mutta pääasiassa vääränkokoista vaatetta. 128 (134) ja 116 (122) loistivat poissaolollaan. Viimein löysin kuitenkin ihan mukavia juttuja - tällä kertaa pääasiassa Naakalle. Hänelle löysin useamman kesämekon ensi kesäksi sekä sadetakin.

Touhille löytyi tällä kertaa vähemmän, mutta yhdet kesäshortsit ja 122-kokoisen paidan löysin kuitenkin. Koko vaatekasalle tuli hintaa noin 25 euroa. Pientä ylihinnoitteluakin havaitsin, kun olin kirppiksellä. Minusta esim. 4 euroa on aivan liikaa tavallisesta pitkähihaisesta t-paidasta. Jätin ostamatta.

Olipas mukavaa käydä kirppiksellä! Olo oli kuin ulkomaanmatkalla. Vuosi lähinnä lähikauppaa ja apteekkia on näemmä tehnyt tehtävänsä. Lisäksi olin iloinen, kun löysin lapsille vaatetta edullisesti.

Itsellenikin tuli ajankohtaiseksi hankkia muutama uusi vaate. Globaali vaateteollisuus ärsyttää minua yhä enemmän, joten päädyin Suomessa valmistettuihin vaatteisiin. Itse asiassa, tilasin kesälenkkarit Kuomalta. Ovat todella kevyet ja hyvät jalassa.

Lisäksi hankin keväisen työvaatteen, hupparitunikan Ommellinen, verkkokaupasta. Se tuli eilen, ja näyttää kauniilta ja käyttökelpoiselta. Minulla ei ollutkaan vaatekaapissa juuri mitään keväistä. Tosin aion jatkossa käyttää vaatetta kaikkina vuodenaikoina.

Moni välttelee esimerkiksi Suomessa valmistettuja vaatteita niiden kalleuden takia. Itselleni hintaa "alentaa" varmaankin, että ostan aina vaatteet vuosiksi eteenpäin. Näin ollen ne saavat jotakin maksaakin. Lähellä tuotetut vaatteet ovat olleet pääsääntöisesti kestäviä.

Lapsille tulee vaatetta monesta suunnasta: käytettynä tutuilta, kirpparilta (tänä vuonna vähemmän), kansainvälisiltä ketjuilta ja joskus näitä lähellä tuotettuja uutena. Nyt haluan taas kasvattaa kirppiksen osuutta, mikäli koronatilanne pysyy aisoissa ja paranee.

Kansainväliset (halpa)ketjut ovat olleet useimmin pettymys. Vaatteet kutistuvat ja haalistuvat ensimmäisellä pesukerralla tai menevät rikki älyttömän nopeasti. Homma perustuu siihen, että halvan vaatteen tilalle on "helppo" ostaa halvalla uusi, ehjä tuote.

Lapsille on toistaiseksi kelvannut hyvin kaikki hankkimani vaate, tulevaisuudessa tilanne voi toki muuttua. 

PS. Kirppikseltä voin ostaa lapsille halpaketjujenkin tuotteita - ne ovat jo siinä vaiheessa osoittaneet kestävyytensä.

PPS. tähän postaukseen ei sisälly minkäänlaista kaupallista yhteistyötä. Rva ei ole niin raflaava tyyppi ja kirjoittaja, ja piilottelee pirullisesti omaa ja lastensa naamoja. Mainitsin silti muutaman tuotemerkin muistuttaakseni Suomessa tehdyistä vaatteista.

PPPS. Kuvassa on vaatteet, jotka löysin lapsille kirppikseltä. Kaikki Ninjago-collegea lukuun ottamatta tulevat lähikuukausina käyttöön.



maanantai 5. huhtikuuta 2021

Flunssaa ja kasvien esikasvatusta

En ole yleensä saanut maaliskuun puolella kasvamaan kuin rairuohon. Tänä vuonna, liekö kunnon lumitalven syytä, minuun iski kevään kaipuu aikaisin. Onneksi parvekkeella on yllin kyllin kukkamultaa, ja mullanvaihtojen jälkeen marssin Prisman siemehyllylle.

Viime vuonna ystäväni toi minulle puutarhapalstalle kaksi maissintainta. Nyt päätin, että kasvatankin maissini itse (tai ainakin yritän. Laitoin useamman maissin kasvamaan. Eilen laitoin yhteen purkkiin lehtikaalin siemeniä. Katsotaan, mitä niistä tulee.

Keksin, että kesäkurpitsa voisi olla seuraava esikasvatettava. En onnistunut viime keväänä saamaan taimia kaupasta, kaikki olivat loppu, kun pääsin taimitarhalle. Jos nyt laittaisin kasvamaan, taimia kerkeäisi ehkä olla omasta takaa. 

Naakka sai Touhin flunssan, ja nyt ovat molemmat käyneet koronatestissä. Minä olin torstaina töissä, Naakka ei ollut vielä kipeänä ja Touhin isä hoiti Touhia. Perjantaina, lauantaina ja eilen Naakka poti flunssaa, mutta alkaa olla jo hyvässä kunnossa.

Molemmilla sairaus (koronatesti molemmilla siis negatiivinen) oli onneksi lievä, eikä kummallakaan ollut kuumetta missään vaiheessa. Touhi yski jonkin verran, mutta sekin on nyt mennyt ohi. Minä en onneksi tainnut saada tätä flunssaa.

Olen itse asiassa ollut varsin tehokas: viime päivinä olen tehnyt monta siivoushommaa, jotka olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten ;) Isoin homma on ollut "kirppiskaappi", josta olen nyt saanut osan vaatetta eteenpäin. Samalla olen siivonnut oman vaatekaappini, josta myös löytyi kaikenlaista...

Heräsin tänään liian aikaisin. 5.30 en saanut enää unta. En oikeastaan meinannut nukahtaa helposti illallakaan. Sen siitä saa, kun päättää mennä nukkumaan klo 22 tasoittaakseen rytmiä arkisemmaksi :D Tarvitsen yksinkertaisesti enemmän unta.

Kuitenkin, jos joskus harvoin herään vapaapäivänä näin aikaisin, ajattelin, että voisin kohta lähteä lenkille. Minusta ei ole aikaisen aamun säännölliseksi lenkkeilijäksi, mutta toki voin joskus tehdä poikkeuksen. Katsotaan, millainen fiilis siitä tulee.

Järjestelyhomma jatkuu todennäköisesti jonkin verran nyt aamulla, mutta loppupäivästä on onneksi luvassa muuta ohjelmaa, eräs kauan odotettu kyläily. Lapset olemme saaneet häthätään terveiksi.

PS. Kasvien esikasvatus on mukavaa, myös Naakan ja Touhin mielestä. He tykkäävät käydä bongaamassa, mikä milloinkin on lähtenyt kasvamaan.

PPS. Annoin Naakalle hyväuskoisena eilen luvan käydä vähän ulkoilemassa. Hän palasi takaisin jalat puoleen sääreen saakka kasteltuina.

PPPS. Sain eilen kirjoitettua ja vietyä postilaatikkoon viisi uutta Postcrossing-korttia. Katsotaan, mitä meille puolestaan kulkeutuu lähitulevaisuudessa.




lauantai 3. huhtikuuta 2021

Kymppejä hyppynarulla ja pallolla - lapsuuteni retroleikkejä

"Nykylapset liikkuvat yhä vähemmän" - otsikoita lukee säännöllisin väliajoin. Näin varmaan on, mutta asiassa on monta puolta...ja vanhempi ei voi mennä väliin ihan jokaisessa kohdassa. Yritän itse löytää vanhemman viisautta asiassa, jotta en ainakaan veisi lasteni liikkumisintoa.

Sitten, kyllä ennenkin oli lapsia, jotka eivät liikkuneet. Silloin "ongelmakohta" oli televisio, jonka katsomista sitten rajoitettiin jos rajoitettiin. Silloinkin aikuiset puhuivat, kuinka ennen oltiin koko ajan ulkona ja liikuttiin ;) 

Olen useita kertoja maininnut, että olen kotoisin pikkupaikkakunnalta. Kylällä oli urheiluseura, joka organisoi kaikenlaista (olin tästä vähän pihalla). Kylällä oli urheilukenttä, talvella jää ja hiihtoladut. 

Ohjattua liikuntaakin oli, kävin kolmosluokan ajan balettitunneilla. Useimpia lajeja piti lähteä harrastamaan naapurikaupunkiin, eli en sitten harrastanut niitä.

Kun menin alakouluun, kaikki tytöt hyppivät hyppynarulla. Töllistelin isompien taidonnäytteitä, mutta uskalsin mukaan (jos pääsin) vain samanikäisten peliin. Tavallisesti mentiin "kymppiä", jokaisella hyppimiskerralla hypittiin numeron mukainen määrä hyppyjä (ykkösestä eteenpäin). Tehtävät, miten piti hyppiä, vaikeutuivat, kun mentiin eteenpäin.

Joskus leikittiin myös tervapataa, jonka sääntöjä en itse asiassa enää muista. Kun mentiin kohti ylempiä luokkia, leikkiminen väheni, mutta osa pojista keskittyi muistikuvieni mukaan pallopeleihin. Erilaisia hippoja leikittiin myös, jotka ovat nekin unohtuneet :D 

Vapaa-ajalla omia ryhmäleikkejä rajoitti kaverien määrä. Minulla oli muutama kaveri, joten eipä siinä kovin mahtavia ryhmäleikkejä leikitty. 

"Seinäkymppi" pallolla oli leikki, johon miellyin lapsena. Siinä harjoiteltiin pallon heittämistä seinään. Tässäkin leikissä oli hyppynaruleikin tavoin kymmenen kohtaa, jotka piti onnistua tekemään. Tähän löysin ohjeet, pitääkin esitellä leikki lapsilleni.

Sinänsä palloleikkikin on hyppynaruleikin tapaan juttu, jonka taidan esitellä lapsilleni. Ylipäätään, he sitten päättävät, mitä alkavat tehdä, jos alkavat. Kumpikaan ei ole vielä haikaillut varsinaisen ohjatun liikuntaharrastuksen perään.

Luulen, ettei liikkuva elämäntapa ole siitä ohjatusta harrastuksesta kiinni. Haluaisin kasvattaa lapsistani kohtuuden ystäviä. Se tarkoittaa sitä, että he itse oppivat säätelemään viihde-elektroniikan käyttöään ja tiedostavat, että liikkua kannattaa terveenä joka päivä.

Se, onnistuuko tämä minulta itseltäni, onkin hyvä kysymys. En ole hakeutunut ohjattuun liikuntaan aikuisiällä, mutta käyn melkein joka päivä jonkinlaisella lenkillä, välillä metsäpolulla. Osaan laittaa puhelimen pois toistuvasti, mutta toisaalta saan itseni kiinni aivottomasta puhelimenkäytöstä joka päivä. 

Ehkäpä harjoittelen itsekin - samalla kun ohjaan lapsiani. Luulen kuuluvani niihin ihmisiin, jotka liikkuakseen tarvitsevat omaa, aktiivista liikkeelle kehoittamista säännöllisesti :) 



keskiviikko 31. maaliskuuta 2021

Kotona flunssapotilaan kanssa (onneksi vain flunssaa)

Tällä viikolla toimin näemmä kotihoidon työntekijänä - Touhi palasi eilen keskellä päivää päiväkodista flunssaisena. Alamme jo oppia rutiinin: suoraan koronatestiin läheiselle näytteenottoasemalle (viereisessä rakennuksessa annetaan näemmä koronarokotuksia) ja vasta sieltä kotiin.

Kukaan muu ei ainakaan vielä ole flunssainen, joten etenemme flunssan osalta yhden lapsen politiikalla. Tällainen pikkuflunssa ei suoraan sanottuna tunnu oikein miltään, mikäli sitä vertaa Touhin aiempaan sairaushistoriaan.

Korvatulehdukset näyttävät nyt onneksi jääneen taakse - Touhi kerkesi sairastamaan kolmisenkymmentä (20 ensimmäistä kahden ensimmäisen vuotensa aikana) korvatulehdusta, joten olimme iltapäivystyksen vakioasiakkaita.

Kun muistelee tuota aikaa taaksepäin, se on melko sumuista. Elimme useamman vuoden tilanteessa, jossa kaksi tervettä viikkoa kerrallaan oli se normi. Sitten tuli korvasärkyä, kurkunpääntulehdusta ja paljon yskää. Touhi sai Ventolinea, hänet nostettiin pystyyn sängyssä ja vietiin välillä kylmälle parvekkeelle.

Pelottavia olivat tilanteet, joissa emme saaneet yskää ja hengenahdistusta laantumaan. Sitten mentiin päivystykseen saamaan avaavaa lääkettä tehostetusti - kerrankin jouluaattona. 

Tieteellistä perustetta minulla ei ole esittää, mutta minusta Touhin ihana persoonallisuus alkoi päästä valloilleen vasta, kun tautikierre helpotti - niin, että terveitä viikkoja kertyi kahden sijasta neljä. Kuka sitä jaksaakaan kehittyä, jos koko ajan sattuu.

Tästä kaikesta johtuen tämä touhin elämän ensimmäinen 7 kuukautta ilman hengitystieinfektiota tuntuu luksukselta!

Viime aikoina Touhi on ollut erityisen viehättynyt karttapallosta. Touhin isovanhemmat pohtivat aikanaan karttapalloa hankkiessaan, onko tämä nyt ollenkaan kiinnostava hankinta. No, Naakka katselee karttapalloa edelleen joka päivä, ja nyt siitä on viehättynyt Touhi.

Touhi löytää helposti esimerkiksi Suomen, Egyptin ja Australian, ja haluaa koko ajan oppia löytämään lisää maita. Hän myös tykkää jutella eri maista - mitä kaikkea maapallo pitääkään sisällään.

Nykyään Touhi myös tulee mukaan kaikenlaisiin askarteluhetkiin, vaikka mikään tällainen ei ollut hänen mieleensä aiemmin. Sunnuntaina koristelimme pajunoksia, ja hän olisi voinut jatkaa homma pidempäänkin, mikäli olisin itse viihtynyt kauemmin 50 sentin lumihangessa oksia hakemassa :D 

PS. Virpomaan ei tänä vuonna päästy, tai päästiin vähän, videoyhteyksin.

PPS. Taidamme Touhin kanssa vähän leipoa sämpylöitä.

PPPS. Minun on pakko tehdä tänään liikkuvuus- ja voimaharjoituksia. Hieronta pitäisi ottaa, relaksantteja haluan syödä säästellen ja viimeiset päivät ennen hierontaa ovat aina aika karseita. Koitan mennä liikkuvuusjutuilla ja piikkimatolla.




lauantai 27. maaliskuuta 2021

Jo koettua - äitiyspakkaus

Tunnustan, että käyn tsekkaamassa uutisjutut uusista äitiyspakkauksista joka vuosi...vaikka se juna taisi jo omalta kohdalta mennä :) Kun uusi pakkaus hiljalleen julkistettiin, ajattelin, että voisin sukeltaa hetkeksi muistoihin.

Esikoista odottaessa en miettinyt hetkeäkään, otanko pakkausta vai en. Pakkaus vauvanvarusteita tuntui ihanan kiehtovalta ja toisaalta tiedostin, etten itse asiassa osaa hankkia kaikkea tarvittavaa itse. Raskausaika ennen pakkauksen saapumista tuntui muuten todella pitkälliseltä.

Pakkaus tuotiin minulle kotiovelle, ja sen avaaminen oli kuin jokin iso joululahja. Vietin sen parissa aikaa, ja sitä availtiin ja tarkasteltiin kaikkien meillä tuolloin kyläilevien kanssa. 

Oliko äitiyspakkauksesta esikoisen kohdalla hyötyä? No todellakin oli - kaikki vaatteet myös olivat sopivia oikeaan vuodenaikaan - molemmat lapseni syntyivät vuoden "puolivälissä", jolloin talvihaalarikin oli oikeankokoinen talven koittaessa.

Minulla taisi olla paketti-into, kun odotin kuopusta. Niinpä meille ilmestyi myös toinen äitiyspakkaus. Muistot siitä ovat tavallaan hyvät, tavallaan osa siitä osoittautui vähän turhaksi. 

Ehkäpä suurin syy turhautumiseen ei ollut se, että meillä oli jo valmiiksi vauvanvarusteita. Koin itse vuoden 2016 pakkauksen tarvikkeet huonolaatuisemmiksi kuin vuoden 2013 pakkauksen. Hirveän moni vaate meni heti ekan pesun jälkeen haaleammaksi tai muodottomaksi.

Asiasta myös uutisoitiin tuolloin, ja joku vaate myös todettiin riskialttiiksi irtoavien osien takia...ja ylipäätään huonolaatuisuudesta valitettiin. Kuopuksen äitiyspakkauksen ottaminen oli ehkäpä virhe - puolustuksekseni voin sanoa, että tein sen vauvahuumassa.

Luin ilokseni, että ainakin viimeisimmässä pakkauksessa on Kelan mukaan panostettu vastuullisuuteen. Täytyy sanoa, että jo oli aikakin. On mielestäni irvokasta, että pakkaukseen haalittiin menneinä vuosina mahdollisimman paljon tavaraa mahdollisimman halvalla.

Tämä johti väistämättä siihen, että vaatteet varmaankin teetettiin halvimmista mahdollisista materiaaleista epäilyttävissä oloissa. En voi mennä sanomaan, etteikö näin tehtäisi osittain edelleenkin, mutta hyvä jos Kela on edes alkanut herätä asiaan. Suunnan pitäisi kaikessa vaatetuotannossa/ostoissa olla samanlainen.

Ottaisinko vielä äitiyspakkauksen? Mikäli odottaisin esikoistani, varmaankin ottaisin - samoista syistä kuin 8 vuotta sitten. Nuoremmalle lapselle en varmaankaan enää ottaisi. 

Luulen, että äitiyspakkauksen alkuperäinen tarkoitus, tasa-arvoinen alku kaikille syntyville suomalaisille, toteutuu suuressa määrin edelleenkin. Mielestäni tämä on isossa mittakaavassa todella hieno etu. 

Kuitenkin, mikäli tarvikkeiden kanssa mennään sellaiseen suuntaan, että suomalaisvauvan hyvinvointi on epäeettisen tuotannon vuoksi pois jonkun muun hyvinvoinnista, ei sellaista tuotantoa ole pidemmän päälle hyvä tukea. 



perjantai 26. maaliskuuta 2021

Kevät ja puutarhasuunnitelmat

Tällä viikolla on viimein tuntunut siltä, että talven selkä on alkanut taittua. Olen blogissani monta kertaa maininnut, etten elä odottaakseni kesää. Kesä ei ole minulle se juttu. Pidän kaikista vuodenajoista, ja tällä hetkellä odotankin kevättä.

Kevään tulon aistii muuten voimakkaimmin kuran määrän lisääntymisestä kotona. Meillä ei täällä kerrostalossa ole ns. kuraeteistä, joten on pakko siivota enemmän. Vaatteita meillä taitaa onneksi olla tarpeeksi nyt, kun Touhillekin tuli uudet välikausihousut.

Mitään kummoisempia "kevätsuunnitelmia" meillä ei huhtikuulle ole. No, toki on toive hyvistä ulkoilusäistä, ja niiden projektien jatkaminen, joita meillä on käynnissä. 

Olen huomannut, että moni asia myös tökkii: Naakan partio jatkuu etäpartiona, ja Meet-tapaamisia on nyt joka toinen viikko. Siinä välillä on tehtäviä, joita pitäisi kai alkaa tehdä. Voi, kun lasten harrastustoiminta saataisiin vielä tänä keväänä käyntiin niin, että edes ulkotapaamiset olisivat mahdollisia.

Sitten on taas asioita, jotka eivät töki ollenkaan: puutarhasuunnitelmat! Istutin eilen kirsikkatomaatteja ja maissia. Istutuspuuhia pitäisi jatkaa ainakin tavallisten tomaattien ja lehtikaalin osalta. 

Intoani jarrutti hivenen, kun pääsin pitkästä aikaa lenkille (hiihtoladut sulivat pois) palstan lähelle. Vaikka esimerkiksi kotitalon lähiympäristö on melko sula, palstallani on noin 40 senttiä lunta :D Ehkäpä täytyy vielä hieman odottaa.

Viime viikonloppuna sain onneksi siivottua parvekkeen melko hyvään kuntoon. Kukkien terälehdet ovat muuten pirullisia irrotettavia puulaatoista..ehkäpä toteutan sen pienenä palkkatyönä, jos lapset vaikkapa irrottelisivat.

Minulla oli muuten tasan kahden viikon työputki. Se olikin pisin keikkatyöni tähän mennessä. Oli mukavaa olla samassa paikassa niinkin pitkä aika. Kaukainen unelma, oma työpaikka, on valitettavasti vielä vähän kauempana edessäpäin.

Nyt on kuitenkin "välipäivä", vai voisiko tästä puhua melkeinpä pitkänä viikonloppuna. Ennen maailmassa olisin periaatteessa voinut vaikkapa lähteä viikonloppumatkalle jonnekin. Nyt lienee parasta keskittyä johonkin ihan muuhun.

PS. Naakka pääsee tänään (toivottavasti) kaverin kanssa kioskille. Saatan kyllä heidät ratikkakiskojen yli. "Toivottavasti" siksi, että tämä on palkinto hyvin menneestä kouluviikosta, joka on vielä kesken ;) 

PPS. Pohdin toteuttavani "leffaillan" huomenna lasten kanssa. Olemme katsoneet kaksi japanilaista animaatiota putkeen, joten nyt saattaisi olla jonkin toisenlaisen leffan vuoro. 

PPPS. Huomaan kangistuneeni. Olen nyt päättänyt tehdä jotakin vetreyttävää (monipuolisempaa liikehdintää kropalle) joka päivä. Katsotaanko, onko tästä jotakin hyötyä.




lauantai 20. maaliskuuta 2021

Historian kulkuja sekä romaaneissa että tv-sarjoissa

Olen lukenut viime aikoina lähinnä kirjoja, jotka olen lukenut joskus aiemmin. Aloitin jokin aika sitten lukemaan uudelleen Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita. Mikäli Suomen historia 1800-luvun lopulta 1900-luvun ensikymmenille kiinnostaa, tämä kirjasarja kulkee kiehtovasti kyseisen ajan läpi.

Itse asiassa, innostus klassisen musiikin kuunteluun virisi juurikin lukiessa. Minulla on parhaillaan kesken sarjan osa, jonka miljöö on Sibeliuksen perheen kotiympäristö Järvenpään Ainolassa. Kun luen jotakin historiallista, uppoan yleensä käsillä olevaan ajanjaksoon.

Syrjästäkatsojan tarinoita - sarja on mielestäni inspiroiva. Yhteistä sarjan eri osille ovat historiallisuuden lisäksi erilaiset taidemuodot sekä kaikenlainen käsillä tekeminen. Sarjaa lukiessa herää innostus kirjoittaa, piirtää, maalata tai vaikkapa ommella. 

Katsoin myös loppuun Norjan kruununprinsessan elämästä kertovan Atlantic Crossing -sarjan Yle Areenasta. Tarina lähti mielestäni käyntiin hiukan hitaasti, mutta vei mukanaan sarjan puoleenväliin mennessä. 

Loppujen lopuksi ainoa hidastempoinen asia oli sarjan katsominen. En ehdi katsoa telkkaria läheskään joka ilta uutisia lukuun ottamatta. Nyt viikonloppuna olen kuitenkin ehtinyt ottaa pienen "spurtin" ja katsoin viimeisenkin osan.

Tätä sarjaa voin suositella, mikäli 2. maailmansodan historia ja toisaalta kuninkaalliset & muut maiden johtohahmot kiinnostavat. Tapahtumien vauhti nopeutuu, kun päästään alkuun, ja Sofia Helin sopii hyvin pääosaan prinsessa Märthaksi.

Arki on usein kovin hektistä, mutta yritän aina mahdollisuuksien mukaan irrottaa aikaa mielenkiintoisille kirjoille, tv-sarjoille ja edes joskus musiikillekin. Mielestäni lapseni ovat nyt kyllin vanhoja selviämään ne hetket itsekseen - tosin he nukkuvat yleensä kyseiseen aikaan :D 

Kun kirjastot ovat poissa pelistä, luen vähemmän kirjoja, jotka ovat itselleni täysin uusia. Jotakin toki välillä - minulla on vielä "Suon villi laulu" aloittamatta. Siitä ovat ilmeisesti pitäneet monet, joten aloittanen sen piakkoin. 

Itse asiassa, on todella mukavaa, että minulla on odottamassa yksi täysin uusi kirja. Toivon, että seikkaileminen kirjaston hyllyjen välissä voisi taas jatkua. Uskon, että sinne kaipaavat kovasti tällä hetkellä myös lapseni.

PS. Koska meillä on pitkästä aikaa Netflix, katson seuraavaksi loppuun Ritan uusimman tuotantokauden. 

PPS. Ehdinpäs tänään aloittaa Sibeliuksen sinfonioiden kuuntelun - noin 1,5 sinfoniaa on nyt kuunneltu.

PPPS. Kävin muuten ala-asteella luokkaretkellä Sibeliuksen Ainolassa Järvenpäässä. En tosin muista enää, mikä luokka tai vuosi oli kyseessä. Ainolan hieno, vihreä uuni jäi tuolloin mieleeni eniten. En olekaan vieraillut paikassa nyt aikuisena.



Vaateostoksia ja -kritiikkiä

Toissapäivänä minulla oli vapaapäivä. Päätin tehdä pienen "koronasynnin" eli mennä pitkästä aikaa lastenvaatekirpparille :D Olen ...