Ystäviä, Suviseurat ja muun muassa Mölkkyä

Sain jälleen viettää viikonloppua lukiossa tapaamieni ystävien kanssa. Siirryin viikonlopun viettoon mökiltä mökille, mikä osoittautui pakkaamisen kannalta hivenen kummalliseksi. Oli minulla sentään mukana kaikki, mikä piti.

Palasin eilen meidän mökille henkisesti virkistäytyneenä - nuo vuosittaiset viikonloput ovat yksinkertaisesti ilmaistuna ihania. Elämämme ovat muotoutuneet aika erilaisiksi, mutta se on ainoastaan mielenkiintoista.

Sain myös aivan uudenlaisen kokemuksen - kävin "turistina" Suviseuroissa ensimmäistä kertaa. Minua on jo pitkään kiinnostanut, miten noin iso tapahtuma on organisoitu. Toki olen uskontosuuntauksista kiinnostuneena kiinnostunut myös muustakin.

Pieni jännitys iski, kun lähestyimme autolla seura-aluetta. Kaikki meni kuitenkin todella hyvin alkaen parkkipaikalta bussikuljetuksella seurakentälle. Pohdin myös, herätänkö jotenkin huomiota, kun en kuulu uskontokuntaan. No en varmaankaan herättänyt, ehkäpä sulauduin joukkoon ihan hyvin.

Oli hauskaa nähdä, miten lapset näyttivät nauttivan tapahtumasta. Heitä olikin paljon joka puolella. Mielenkiintoisia olivat myös kokonaiset bussit, joista ilmeisesti oli tehty matkakoteja. Kaikesta näki, että tapahtuma on vanhoillislestadiolaisille todella merkittävä.

Tunnelma oli kaiken ihmisvilinän keskellä jännällä tavalla rauhallinen. Vaikka hengellisyys (ainakin uskonnon tunnustamiseksi luettava) puuttuukin, siis itseltäni, koin tapahtumassa rauhallisuutta, joka tuntui hyvältä.

Voisin käydä Suviseuroissa toisenkin kerran. 

Illalla mökillä, siis eilen illalla, oli luvassa hieman nyrkkipyykkiä (sitä tulee tehtyä harvoin), mölkkyä koko perheen voimin sekä oma pieni iltauinti, jonne en nyt ottanut lapsia mukaan. He kävivät lauantain ja sunnuntain aikana Karkkilan Valimo- ja työläismuseoissa. Siitä lähtien meillä on leikitty tehdastyöläisiä, joilla on onneksi myös vapaata ;) 

Lämpötilan lasku on otettu meillä siinä mielessä iloisesti vastaan, että pääsemme ehkä viimein käymään Hiidenlinnan seikkailupuistossa. Siellä näyttää olevan tekemistä kaikenikäisille. 

Muutoin mökkiaikamme alkaa kulkea loppua kohti. Edessä on lähtö parin viikon asuntoautoreissulle, ja siihen pitää vielä valmistautua monella tavalla. Myös kasvimaan rikkaruohotilanne on varmaankin mielenkiintoinen puolentoista viikon poissaolon jälkeen.

Nelikymppisenä

Kun täytin 30, odottelin kovasti, että meille tulisi lapsi. Sitä piti yrittää useampi vuosi. Lapsen tulo (ja myöhemmin toisen) muovasi ikävuodet 30-40 tietynlaiseksi. Olen blogissani kirjoittanut aika paljon tuosta ikävaiheesta - ehkäpä on välillä mukavaa pohtia muutakin?

Olen tällä hetkellä ihan tyytyväinen elämääni. Ehkäpä olen ollut aina henkisesti hieman keski-ikäinen (:D) joten en ole kriisiytynyt, kun olen täyttänyt pyöreitä. Jollakin tavalla tuntuu, että tästä se elämä vasta alkaa. Ymmärrän toki niitäkin, joiden elämän huippu on aika ennen kuin on täyttänyt 25 - sehän on jo tässä vaiheessa etääntynyt todella kauas.

Vaihdevuosiakaan ei tarvitse odottaa - ne päättivät käynnistyä etuajassa joitakin vuosia sitten. Kirjoitan tästä myöhemmin, sulattelen asiaa itsekin vielä. Mitään katastrofaalista ei ole onneksi tämän asian suhteen tapahtunut enkä esimerkiksi kuole (ainakaan tilastollisesti) aiemmin kuin muut.

Koska elämäni on sisältänyt aika paljon sellaista, mikä on tehnyt tilanteeni hieman poikkeavaksi (niskavamma, vaikeahoitoinen astma, lasten saamiseen liittyvät ongelmat jne), huomaan odottavani elämältä enimmäkseen normaalia arkea.

Kiinnostun kaikenlaisista asioista ja ilmiöistä yhtä paljon kuin nuorempana, jos en enemmän. Maailman ihmeellisyyden pohdinta on lempipuuhaani. Huonekasvien hoito ja kasvimaa miellyttävät. Lemmikkieläimet ovat kivoja ja lukeminen myös. Uusien asioiden oppiminen on hienoa, joskin esimerkiksi uusien rutiinien luominen on oikein haasteellista ;) 

Olen alkanut ruuhkavuosien aikana tiedostaa entistä konkreettisemmin, miten mielestä ja kehosta on pidettävä huolta. Toteutus on sitten eri asia. Työn, lasten ja kodin pyörittäminen ottaa välillä voimille ja ennen kaikkea vie aikaa edellä mainitsemaltani.

Mitä odotan vielä? En juuri tällä hetkellä mitään mitä en ole aikaisemmin kokenut. Keksin kyllä aina välillä pienempiä ja isompia asioita ja voin niitä onnekseni toteuttaa. Yritän myös sopeutua siihen, etteivät asiat mene aina niin kuin juuri minä haluan.

Lyhyemmän tähtäimen suunnitelmia toki teen. Juuri tältä päivältä odotan että pääsisin uimaan, kirpparille lähikaupungissa sekä voisin lukea kirjoja, jotka otin mukaan tänne mökille. Haasteita: kuumuus, kiukuttelevat lapset sekä se että muut matkalaiset haluavat yleisesti ottaen eri asioita kuin minä :D 

Haluan myös tarkkailla luontoa lisää, koskapa se on täällä niin lähellä. No, on se Helsingissäkin lähellä - Suomessa ei taida olla niin urbaania aluetta ettei luontoelämyksiä voisi saada. Mutta, täällä se on taas vähän erilaista. 

Mukavaa viikonlopun alkua!

Mökkeilijät, osa 2

Koska en näemmä saa kuvia koneelle puhelimesta kuin kotiwifin kautta, kirjoitteluni ovat perinteiseen tapaan kuvattomia toistaiseksi. Siirryimme Naakan kanssa kallioliukumisesta laiturilta hyppelyyn eilen. Sekin sujuu loistavasti, pelastusliivien kanssa tietysti.

Minä yletän laiturin päässä juuri ja juuri pohjaan, mutta Naakka ei. Siksi minun pitää hypätä jalat koukussa ja yrittää päätyä pohjaan kyykyssä. Pää edellä hyppiminen ei tule kuuloon. Naakka saa hyppiä jalat edellä miten lystää. 

Touhikin on rohkaistunut kävelemään vedessä meidän "rantakalliolle", joka on oikeastaan pieni luoto. Väännämme edelleen sen herruudesta Lenni Lokinpoikasen kanssa - emme kyllä mitenkään väkipakolla. Lenni ei kuitenkaan jää paikan päälle, jos me olemme siellä.

Lapsilla ei ollut yhdessä vaiheessa mitään tekemistä. Keksin, että he voivat ryhtyä luonnontutkijoiksi. Molemmat suuntasivat ämpäreiden kanssa rantaan ja tarvitsivat myös äitiä (perhana) mukaan. No, eipä se mitenkään ikävää ollut.

Löysimme pienen juotikkaan. Se tuli nostamani kiven mukana ja sai palata heti takaisin veteen. Sen jälkeen löytyi pikkuolioita (ympyrämäisiä ja yksi matomainen), jotka pääsivät myös hetken tarkkailun jälkeen takaisin veteen.

Olemme myös vakuuttuneita, että laiturin alla asuu ahvenparvi. Ainakin se siirtyy kiireenvilkkaa toisaalle, kun laituri alkaa täristä askelten painosta. Olemme nähneet erikokoisia kalanpoikasia, joista ei voinut vielä tunnistaa, mihin lajiin ne kuuluvat.

Tänään kävimme leipomossa aamukahvilla. Leipomo sijaitsee noin kymmenen kilometrin päässä mökiltä, joten siirtymä oli verrattaen helppo. Täytyy sanoa, etten itse tykkää yhtään syödä ulkona, ja ulkona me sitten söimme :D. En kyllä ymmärrä, kun en itse saa päättää aina kaikkea.

Vaikka leipomo on sijainnut samassa paikassa iät ajat, aloimme käydä siellä vasta nyt aikuisena. Lapsuuteni mökkikesät rakentuivat enemmän pelkästään mökillä olemisen ympärille. Paluumatkalla haimme pari geokätköä, yksikin enemmän olisi tehnyt tiukkaa kuumuuden takia.

Tänään edessä on lähinnä uimista ja grillausta. Tunnen itseni ajoittain väsyneeksi ja levottomaksi. Olen huomannut, että siirtyminen tilaan, jossa ei ole niin paljon virikkeitä, on minulle työlästä. Ikäväkseni luulen, että niin juuri pitääkin tapahtua ;) 

PS. Luonnontieteilijänä olo on hauskaa. Lajituntemukseni on surkea. En anna sen haitata.

PPS. Viihdyn edelleen lähinnä ilmastoidussa mökissä tai vedessä. Odotetaan lämmön tippumista noin kymmenen asteen verran.

PPPS. Lihaskuntoharjoittelu, varsinkin vatsalihasten, tökkii. Olen kuitenkin tehnyt vatsalihasliikkeitä joka päivä.

Mökkeilijät, osa 1

Huh hellettä! Täytyy sanoa, että pakkaaminen kesämökkimatkaa 30 asteen sisälämpötilassa oli yhtä tuskaa. Tunnen todella sympatiaa heitä kohtaan, joiden mökkikin sijaitsee päivämatkan päässä. Meillä matkaa on noin tunti - tällä kertaa kaksi, koska piti hakea lapset mummolasta.

Kuitenkin, mökille pääseminen oli sitten taas hienoa. Lapset pääsivät heti iltauinnille. Pidän tärkeänä, että he oppivat uimaan ja liikkumaan luonnonvesissä. Meillä ei ole mökkirannassa mutapohjaa, mutta kylläpä sieltä kaikkea irtonaista löytyy.

Pieniä kiljahduksia se veteen siirtyminen aiheutti, mutta koska tilanne on helteen takia tavallaan samanlainen kuin olisi pakko kiivetä tikkaita alas palavasta talosta (helpotus odottaa), kummankaan kastautuminen ei ollut vaikeaa.

Eilinen sujui kokonaan mökillä, mutta lounaalla käytiin toisaalla. Kävimme myös kastelemassa hautausmaan kukat. Jos omakin talviturkkini kastui vasta nyt, tapahtui se kastautuminen eilen yhteensä kuusi kertaa :D 

Koska aina valitan helteestä, täytyy sanoa, että kun mökki on ilmastoitu ja järveen pääsee koko ajan, minulla ei ole hätää. Sen sijaan hätää meinasi tulla jo hautausmaalla, kun piti ihan kastella kukat. Olemme täällä (helteen takia) niin kauan kuin on tarvis.

Muutenkin on mukavaa, kun järvivesi on niin lämmintä ettei uimaan meno ole millään tavalla epämukavaa. Harmin aihe oli, kun viimekesäinen joutsen-vesilelu meni rikki heti kättelyssä. Tänään käydään etsimässä, jos löytyisi joku uusi, esimerkiksi tavallinen uimapatja.

Naakka ui jo ihan kivasti pelastusliivien kanssa. On toki tärkeää opetella uimaan kunnolla, mutta meidän rannassa on ensin todella matalaa ja sitten todella syvää. Minulla oli toki omakin lehmä ojassa - halusin jonkun liukumaan kanssani kalliolta veteen :D Liu`uimme sitten toistakymmentä kertaa. 

Minä olen jumpannut vähän joka ilta. Koska tauko oli niin pitkä eikä motivaatiota liiemmin ollut, on oikein matalan kynnyksen lihashuolto minulle sopivaa. Siitä on tullut keholle hyvä olo ja minulle parempi mieli,

Touhi kiinnostui kovasti ilmakivääristä. Emme nyt alkaneet ammuskelemaan tölkkejä, Touhi saa kasvaa vielä pari vuotta. OIen itse oikein huono ampumaan, mutta 90-luvulla kyseinen toiminta oli yleistä huvia, joten tiedän suurin piirtein, muten homma toimii. 

PS. "Kun äiti hyppäsi järveen, siitä tuli tosi iso kraateri" - Joo-o, oikein kiva kommentti :D 

PPS. Otin lapsille uimalasit mukaan. Katsotaan, kiinnostuuko kumpikaan sukeltelemaan. 

PPPS. Perheen kesäloma ei ole mikään varsinainen idylli. Kun tehdää jotakin tavallisuudesta poikkeavaa yhdessä ei ajoittaiselta kiukulta voi välttyä. Onneksi voi rauhoittua ja sopia ja jatkaa siitä mihin jäätiin. 

Juhannusta juhlimaan pari päivää myöhässä

Lapsuuteni mökkijuhannukset sisälsivät aina samoja asioita. Lähistöllä oli isovanhempien kesäpaikka - pientila, joka oli ollut ennen heidän kotinsa. Siellä syötiin uusia perunoita ja silliä (en syönyt jälkimmäistä) sekä kananmunakastiketta ja rosollia, jota kutsutaan seudulla "sallatiksi". 

Missä vain oli ihmisiä, oli juhannuskoivut asumuksen portaiden kummallakin puolella. Illalla poltettiin juhannuskokkoa, kun aurinko oli laskeutunut niin, ettei sitä vastarannan puiden takaa enää nähnyt. Illalla keräsin seitsemän erilaista kukkaa tyynyn alle enkä kyllä muista nähneeni unia kenestäkään ;) Myös kaivoon taisin kurkistaa, mutta eipä sieltä tulevan sulhasen kuvajaista näkynyt. Mitäs siitä!

Oman sukupolveni aikana (siis minä olen se aikuinen toimija) juhannuksen vietto on supistunut jopa niin, että koska perheen toisen aikuisen loma alkoi tasan juhannuksesta, kerkeämme siirtyä mökille vasta tänään. Koska helle alkoi taas, sinne on todellakin siirryttävä. 

Sain sellaisen helpotuksen, että lapset ovat olleet nyt pari päivää isovanhempien luona. Tämä tarkoittaa helpompaa siirtymää, koska pakkaamisen saa suorittaa rauhassa. Eilen pääsin myös aikuisten kesken picnicille ja jopa illaksi Lintsille. Kaikki tämä on todella harvinaista huvia. 

Vaikka yö oli hivenen kuuma, tuntuu nyt mukavalta alkaa pakata ja valmistella lähtöä. Ostin jopa uuden uimapuvun, jota aion kyllä käyttää järvessä jokaisena mökkipäivänä. 

Ajattelin tänä vuonna, että ehkä se juhannuksen ja yöttömän yön taika löytyy pari päivää myöhässäkin. Katsotaan, haluaako Naakka laittaa kukkia tyynyn alle, miksei Touhikin. Vaikka olemme vääränä päivänä liikkeellä, niin valoisa kesäyö on varmaankin taattu.

Katsotaan, pääsemmekö veneilemään tällä kertaa. Molemmat lapset ovat tottumattomuuttaan vähän säikkyjä veneessä, mutta luulen että kumpikin haluaa kokeilla. Naakka on seurannut uutisia ja ilmoittanut että pitää varmaankin onkia kalaa, kun se on niin kallista nykyään.

Meillä on yleensä mökillä oikein matalan kynnyksen ruokaa. Jos haluamme herkutella, suuntaamme johonkin ruokapaikkaan - niitä on lähistöllä useampi kuin yksi. Eräs leipomo houkuttelee brunssipaikkana tänäkin vuonna.

PS. Mökilläkin juhannusruusut kukkivat - tämä kuva on kuitenkin puutarhapalstalta. Olen iloinen, että palstalla oli valmiina yksi ruusupensas ja se sattui olemaan juuri juhannusruusu.

PPS. Tänä vuonna Naakka osaa jo jotenkin uida, mutta vahtia täytyy silmä kovana molempia.

PPPS. Nakit ja vaahtokarkit taitavat kuulua ostoslistan kärkeen tänäkin vuonna.

Kesälomapäiviä - ehkä vähän tylsää

Viime päivät ovat rakentuneet aikalailla leikkipuistotoiminnan ympärille. Puistoruokakin on pääasiassa maistunut. Koska lämpötila on hivenen noussut, on myös uinti puiston altaassa ollut suosittu aktiviteetti. Altaan syvyyskin on juuri nyt sopiva molemmille.

Muut aktiviteetit ovat olleet lähinnä siivousta, järjestelyä, kaupassa käyntiä ja ruuanlaittoa. Suoraan sanottuna, alan olla jo iloinen, että lomamme muuttaa lähipäivinä hieman muotoaan. Kaikki kotiaktiviteetit on jo koluttu läpi.

Tulevalle viikolle on luvattu helteistä keliä. Sen helpottamiseksi suuntaamme ehkäpä mökille. Meidän asunnossa ei nimittäin nuku yli 30 asteen lämpötilassa kukaan :D Täytyy toivoa, että lämpöasteet pysyisivät loppukesästä maltillisina.

Periaatteessa kumpikaan lapsi ei enää nuku päiväunia. Käytännössä iltapäivisin torkkuu kuitenkin Touhi, joka herää noin viideltä joka aamu. Hän reagoi valoon eniten koko perheessä. Patterit eivät ihan riitä koko päivää, ja torkkupaikaksi on valikoitunut olohuoneen matto.

Talviaikaan Touhi ei ole tällainen, joten kyse on yksinomaan valosta. Sinänsä iltapäivätorkut eivät ole nyt haitanneet nukahtamista illalla, joten ne sallittakoon. Naakkakin väsyy iltapäivästä, mutta hänelle riittää esimerkiksi kirjan lukeminen.

Naakka onkin viime aikoina lukenut paljon. Viimeisimpänä hän luki melkein 300-sivuisen Eemelin kootut metkut - kirjan. Hän on lukenut sitä nyt iltaisin sängyssä. En ole katsonut tarkkaan, kuinka myöhään hän valvoo - tavallisesti valo sammuu kymmeneen mennessä.

Tänään suuntaamme luultavasti pienelle retkelle, kunhan päätämme retkipaikan. Luulen, että me kaikki olemme pienen maisemanvaihdoksen tarpeessa. Kotona kerkeää sitten pohtia ruoka-asioita ja sen sellaista.

Tarvitsisin myös hieman omaa aikaa. Siirryin suoraan 24/7 -opiskelijasta kokopäiväiseksi lomatirehtööriksi. Välillä olisi kiva vähän kuunnella omia ajatuksiaan. Nyt siihen ei ole ollut mahdollisuutta, mutta luultavasti pian on.

Kävin eilen puutarhapalstalla kitkemässä. Sielläkin kaikki on niin kunnossa kuin voi olla. Risusavottaa pitäisi vielä tehdä hieman - vuorossa olisi kuolleiden oksien karsiminen pensaista. En kuitenkaan pidä asiaa turhan kiireellisenä. 

PS. Katsotaan, mitä pieni päiväretki tekee tylsyyden tunteelle.

PPS. Olen kyllä positiivisesti yllättynyt Naakan lukutaidon kehityksestä - tai siis, ei se mikään ihme ole, homma on Naakalle mieleen. Luultavasti myös aikuisten esimerkki perheessä on auttanut asiaa.

PPPS.  Olen iloinen, että perunantaimet ovat sentään viimein nousseet kasvatuslaatikossa.

Isoilla kaupoilla

Suoraan sanottuna, varsinkin nyt lasten ollessa kotona, ruokamenot ovat aika suuret. Molemmat lapset ovat suhteellisen hyviä syömään, kunhan ruokalaji on oikea. Samoin leipää, levitettä, maitoa, omenoita ja sen sellaisia perustarvikkeita kuluu suhteellisen paljon.

En tässä kirjoituksessa keskity ruokamenoihin tai ruuanlaittoon, vaan nimenomaan logistiikkaan. Pääosa kaupassa käynnistä on vuoden mittaan tapahtunut kävellen. Tämä tarkoittaa, että kaupassa on ollut pakko käydä usein. En pysty itse kuljettamaan ruokatavaroita kuin ison repun ja yhden kauppakassin kanssa.

Eilen oli kuitenkin mahdollisuus käydä auton kera kaupassa. Lapset saivat kivan iltapäivän ukin luona. Yleisesti ottaen lapset ovat tottuneet käymään eri paikoissa, mutta käytännössä on mukavaa suorittaa ostokset joskus ilman heitä.

Ruokatavaroita tuli ostettua suurin piirtein kaksinkertaisesti normaaliin verrattuna. Kaikkea painavaa eli maitoa ja vissyä sisältyi kauppalistaan, samoin pasta-ainekset seuraavalle päivälle. Luultavasti kaupassa ei nyt tarvitse käydä ainakaan pariin päivään. 

Prismojen uusi skannausjärjestelmä ei kyllä osoittautunut kovin käteväksi. Skannaussäde ei toiminut kuin piti ja joistakin tarvikkeista puuttui toiminto kokonaan. Suoraan sanottuna uusi menetelmä ei saanut pisteitä meiltä. 

Itse kävin pyörähtämässä paikan vaatekaupoissa. Etsin uimapukua, mutta kaikki tarjolla olevat olivat joko liian paljastavia (käytän uikkaria pääasiassa talvisin uimahallissa, joten en tarvitse paljasta pintaa rusketusta hankkiakseni :D ). tai kamalan värisiä.

Löysin kesämekon Tokmannilta, luulen että asu tulee käyttöön tänä kesänä. Muita vaatteita ei mukaan tällä kertaa tarttunut. Yritin katsoa Naakalle lenkkareita, mutta sopivaa kokoa ei ollut tällä kertaa tarjolla, joten menee luultavasti tilaushommiksi.

Kahvilla istuminen kuului toki ostosmatkaan. Tapojeni vastaisesti otin bagelin kaveriksi suklaacappuccinon, joka oli kyllä hyvää, kaakaomaista. Baarityöntekijä kertoi, että kuvioita juoman pintaan oppii tekemään vapaalla kädellä, mikäli harjoittelee. Voin vain kuvitella, mitä itse saisin aikaiseksi :D 

Sen verran reissu otti voimille, että olin iloinen, ettei minun tarvinnut lähteä hakemaan lapsia. Tulin kotiin purkamaan tavarat ja kerkesin laittelemaan parveketta sekä tekemänä pienen kävelyn ennen kuin lapset saapuivat.

Tällä viikolla teemme pääasiassa samaa kuin viime viikollakin. Paikallaan olomme loppuu seuraavalla viikolla, kun suuntaamme luultavasti mökille. Hivenen väsyttää tuleva reissaaminen, mutta maisemien vaihto piristää varmasti mieltä.