Rouva Niskanen

Eilen oli merkittävä päivä , ei nyt ehkä kaikille (vaikka oli myös Eurooppa-päivä), mutta minulle ja perheelleni. Esikoisemme Naakka täytti kokonaista kaksitoista vuotta! Ihmeellistä, että perheessämme on niin iso lapsi. Naakka ei tietenkään jännittänyt ;) , mutta tuli kuitenkin herättämään minut 4.30, kun luuli, että kello on 7.00. Tässä kohtaa ei ehkä saisi mainita, mutta en tietenkään saanut enää unta sen jälkeen. Eilinen oli senmukainen. Naakka sai tänä vuonna useamman lahjan. Hän sai Squishmallow - pehmolelun, magneetti-rakennusosia, Pets-hahmoja... Yksi lahja oli ns. aineeton. Naakka pääsee kanssani kuntosalille siihen saakka, kun muutamme liian kauas kuntosalista. Kuntosali tarjoaa mahdollisuuden lapsi & vanhempi - käynteihin. Minä menen Naakan kanssa salille, eli 12-vuotias ei voi mennä sinne yksin. Saamme (tai Naakka saa) myös opastuksen "lajiin" ennen kuin pääsee aloittamaan.  En ole yhtään varma, innostuuko Naakka salilla käymisestä. Ainakin hän on nyt innostun...

Yllätyn yhä uudestaan kun huomaan, kuinka taitavia lapseni jo ovat. Heistä on jo ihan oikeasti apua kotitöissä. Alakoululaisille on jo hyödyllistä itselleenkin, että he osaavat tehdä asioita. Kaikki ei tietenkään vielä onnistu, eikä tarvitsekaan. Olen nyt johdonmukaisesti teettänyt lapsilla säännöllisesti kotitöitä, esim. roskien viemistä, vessan siivoamista, lattianpesua jne. Toisaalta haluan, että he oppivat, toisaalta olen kertonut heille, että nyt kun muutamme isompaan asuntoon, eivät aikuiset jaksa käydä kokopäivätöissä ja hoitaa kaikkea kotona. Meillä on myös kiukuteltu (niinhän minäkin teen, ainakin mielessäni, kun joudun tekemään jotakin ei niin mieluista). Olen sanonut, etten voi muuttaa asiaa mukavaksi, mutta se nyt yksinkertaisesti vain pitää tehdä ja vieläpä säännöllisesti. Meillä ei ole supersiistiä. Meillä ei myöskään ole aina superterveellistä, alusta alkaen tehtyä ruokaa. Meillä tulee tilanteita, joissa jokin kotityö, esim. pyykinpesu olisi pitänyt hoitaa jo aikapäivä...

 Pääsimme viikonloppuna juhlimaan kummipojan 3-vuotissynttäreitä. Lähisuku oli paikalla, ja ensikauhistuksen jälkeen (pienet raukat, kun ne aina herätetään päiväunilta tilanteeseen, jossa tupa on täynnä ihmisiä ;) ) kummipoika liittyi kyllä iloisena juhlijoihin. En voi muuta sanoa, kuin että olipas mukavaa, kun oli juhlat! Jo vähän isommat omat lapseni innostuivat myös leikkimään lahjaleluilla (muun muassa magneettirakennussarja). Oli myös hyvä, kun isot lapset saattoi välillä päästää keskenään pihaan ja liikkeelle. Kummilapsi (nuorin kummilapsistani) on älyttömän herttainen 3-vuotias. Hän tykkää ainakin juoksemisesta, laulamisesta ja kirjojen lukemisesta. Hänellä on toivottavasti edessä oikein hyvä ja mukava vuosi kolmevuotiaana :)  Tällä viikolla olen seurannut taimien kasvua ja kasvattanut puutarhainnostusta. Olen oikein tietoinen, että siitä tulee myös osaksi veemäistä, mutta myös ihanaa. Sää on vielä pirun kylmä, mutta toisaalta on vasta toukokuun alku. Minulla on nyt n...

Olen tuumaillut tälläkin viikolla monia asioita. Yksi päällimmäisistä on muutto, ja kuinka käytännön elämä sen jälkeen sujuu. Suurin muutos tulee olemaan, että lapset alkavat kulkea kouluun bussilla. Heille se tulee olemaan siinäkin mielessä iso muutos, että koulu on tähän asti sijainnut oikein kätevästi kotitalon vieressä samalla puolella katua. Bussimatka ei todellakaan ole pitkä - noin 10 - 15 minuuttia. Lasten on opittava kaksi asiaa: Mihin aikaan pitää lähteä kouluun, jotta ehtii. Lisäksi heidän täytyy oppia, kuinka toimia, jotta ei esimerkiksi jää bussin alle. Täytyy myöntää, että erityisesti Touhin kohdalla tämä asia hivenen hermostuttaa. Muutenkin liikennettä on uudella asuinalueella enemmän kuin "vanhalla". Sen kanssa täytyy oppia elämään.  Apteekki uudella alueella saisi olla , mutta ei ole. Ilokseni totesin, että siellä käy kirjastoauto. Se on jo huomattava parannut, koska ajattelin ennen, että täytyy aina lähteä erikseen kauemmaksi kirjastoon. Kirjastoautoon voi ...

Upeata että tuli loma! Itselläni on edeleen toipilasvaihe keuhkojen kanssa. Nyt joudun ottamaan avaavaa lääkettä onneksi vähemmän kuin alkuviikosta. Poskiontelontulehdus meinaa vielä pukata päälle, toivottavasti pysyy aisoissa. Olin jo toiveikas, että pääsisin salille. Täytyypä siirtää vieläkin eteenpäin. Onneksi tulevaisuus on täynnä mahdollisuuksia :) Onneksi myös lapset alkavat olla kunnossa, vaikka satunnaisia yskähdyksiä kuuluukin sieltä täältä. Lapset ovat käyneet hienosti koulua. Tosin Touhi oli löytänyt Classroomista Chat-mahdollisuuden ja kirjoittanut striimin täyteen sekavahkoja viestejä niin, etteivät 25 luokkakaveria olleet enää löytäneet varsinaista tehtävää. Pidin Touhille asianmukaisen puhuttelun Classroomin oikeaoppisesta käytöstä. Oli kyllä pakko kääntyä toiseen suuntaan välillä, koska minua hivenen nauratti ;)  Käsitöistä pitävä Naakka on ilokseni löytänyt rennolla otteella toimivan kässäkerhon. Kerho kokoontuu säännöllisen epäsäännöllisesti, mikä sopii helposti...

 Jälleen on vähän parempia tautikuulumisia. Tosin jouduimme hakemaan T:lle vielä antibiootin korvatulehdukseen. Kivut olivat eilen illalla kovat, mutta onneksi tänään on jo sujunut paremmin. Sanoisin, että ulkoilma & kaverit kutsuvat lapsiamme pian. Minun astmakeuhkoni kaipaavat vielä toipumista. Olenkin ollut koko päivän kiltisti sisätiloissa. Olen tarvinnut avaavaa lääkettä, mutta selvinnyt sen kanssa. Olen myös välttänyt puhumista, koska ääni on vielä kovin heiveröinen. Sanoisin kumminkin, että koko perhe suuntaa maanantaina normaaliin arkeen. Onneksi on vielä sunnuntai aikaa toipua.  Rairuoho alkaa nousta. Ihan kamalasti en ole jaksanut miettiä pääsiäisjuttuja, mutta ehkäpä saamme pikkuisen paikan koristeille. Olen istuttanut rairuohoa aikuisuudessani melkein joka vuosi. Se tuo mielestäni kotiin kevään. Kaupasta kotiin etsiytyi vielä tomaatin- ja kesäkurpitsan siemeniä. Niissä kestää, toivottavasti onnistun. Se onkin sitten näillä näkymin viimeinen vuosi, jolloin kas...