Rouva Niskanen

 Olen ollut mielenterveysongelmainen oikeastaan koko aikuisikäni ajan. Papereissani lukee yleinen ahdistuneisuushäiriö ja pakko-oireinen häiriö. Molemmat ovat osoittautuneet kroonisiksi, eikä jälkimmäinen ole ihan lievimmästä päästä. Minulla on lääkitys, joka on vissiin kohdillaan. Kuitenkin, oireet vievät ajoittain ison annoksen toimintakyvystäni. Esimerkiksi nyt on vähän heikompi kausi. Uskon sen johtuvan stressistä ja ylikuormituksesta, lähinnä työelämästä ja meidän muutosta. Huonompina kausina en oikeastaan voi kuin yrittää rauhoittua. Huono vointi ei ikinä mene nopeasti ohi, vaan se lievenee hitaasti. Välillä tarvitsen sairauslomaa. Nyt en ole sairauslomalla, mutta hakeudun, mikäli tilanne ei helpota. Olen ollut surullinen ja katkerakin . Tottakai, jokainen olisi mielellään terve. Tiedän, että tilanne on krooninen, eli mielenterveyden osalta olen pitkäaikaissairas. Unohdan kuitenkin sen parempien kausien aikana.  Olen käynyt terapiassa nyt kolmatta vuotta. Keväällä lopet...

 T. tykkäsi kiekkokoulusta todella paljon! Olin itsekin mukana ja huomasin, että hän pysyi luistimilla paremmin kuin olin olettanut. Hän on itse ainakin tällä hetkellä sitä mieltä, että haluaa jatkaa. Tosin tämä sunnuntai jää välistä, kun T. tuli kipeäksi - tällä hetkellä kurkku on kipeä, ei vielä muuta. En tiennyt, kuinka paljon varusteita pieni kiekkoilija tarvitsee päälleen. Mukana olivat "pakolliset" varusteet, jotka hankimme etukäteen. Lisäksi tarvittiin monenlaisia suojia. Niiden pukemisessa piti todellakin olla apuna. Koskahan kiekkojuniori oppii pukemaan itse? Teimme heti aloittelijan virheen, kun T:llä oli liikaa päällään. Täytyy seuraavalla kerralla muistaa ohuempi asu :D  T. itse sanoi, että jäällä on ihana mennä, kun pääsee kovaa. Hän tykkäsi monista rasteista, mutta eniten niistä, joissa lauottiin maaliin tai pelattiin. Katsotaan siis, mihin tämä harrastus kantaa :) Minulle kävi vähän hassusti. Löin viime viikonloppuna varpaani niin kovaa kynnykseen, että se ta...

Tällä viikolla on täällä etelärannikolla ollut pari kertaa maa valkoisena. Räntäsadettahan se, eikä se ole lopulta maahan jäänyt. Silti se valaisee mukavasti harmautta. Varsinkin T. on ollut innoissaan. Hän odottaa jo ulkoilua talvisessa säässä.  Töissä puurtaen on tämäkin viikko mennyt. Joulu vähän stressaa. Onhan se toki niin, että joulu tulee vähemmälläkin jne., mutta ei se kuitenkaan koskaan niin mene. Onneksi asioita voi tilata eikä tarvitse juoksennella kaupoissa. Itse kodin laittamisessa on vielä oikein paljon tekemistä. Rullaverhojen asentaja tulee kun tulee. Sen jälkeen on luultavasti vuorossa toisen kapean kirjahyllyn tilaus (ei aavistustakaan, minne laitetaan), keittiön sivupöytä ja - kaappi. Sen jälkeen T:n huone... Koska kaikkea mahdollista on niin paljon, pitää tehdä myös rentouttavia asioita. Olen menossa Kallion kirkon joulukonserttiin ensi viikolla. Olen ehkä ollut kerran sisällä Kallion kirkossa enkä juuri koskaan joulukonsertissa, joten olen tosi iloinen päästes...

Olemme suunnitelleet, että T. aloittaisi kiekkokoulun. Hän on ollut lätkämies alusta asti. Ajatus on, että hän kokeilisi jääkiekkoa ja katsotaan, tykkääkö. Vähän hirvittää tämä harrastusten lisääntyminen, mutta T. on niin joukkuepelaaja kuin vain voi olla. Futiksesta hän on tykännyt koko ajan. Siellä on myös eniten hänen koulukavereitaan. Lätkä pitäisi aloittaa "yksin". Luulen että T:n luonteella se ei ole mikään ongelma.  Perheemme rahkeet eivät kyllä riittäisi sekä jalkapalloon että jääkiekkoon. Sitten pitäisi lopulta valita laji, jota haluaa jatkaa. Jääkiekko on myös kalliimpi kuin jalkapallo. Meillä on "onneksi" vain yksi harrastava lapsi, mikä helpottaa. Jos saadaan kiekkokoulu aikaiseksi, minua kiinnostaa mennä katsomaan, millaista se on. Lomakkeessa kysytään, haluaako myös huoltaja jäälle (varmaankin apuvalmentajaksi). Tämän luettuani sanoin suoraan, että varmaankin T:n toinen huoltaja täyttää lomakkeen kokonaan :D Tänään pääsen ystävien kanssa teatteriin. M...

Koulua voi käydä monella tavalla. Viimeisinä vuosikymmeninä on nähty kaikenlaista. Nyt ollaan ehkä ottamassa hieman takapakkia - onneksi.  Katselin Naakan luokkakuvaa. Oppilaita on kuvanottohetkellä nelisenkymmentä. Suuressa osassa oppiaineita heidät on jaettu kahteen ryhmään (vieläkään ei saa puhua kahdesta luokasta). Osassa oppiaineita he opiskelevat kaikki yhdellä porukalla. Ensimmäisellä luokalla jako ei ollut millään tavalla selkeä. Oppilaita jaoteltiin eri tunneille eri tavalla. Tätä perusteltiin sillä, että lapsukaisiin haluttiin tutustua kunnolla ennen varsinaista jakoa.  En tietenkään ole alakouluopetuksen ammattilainen. Jotakin onneksi tiedän. Minusta pienet oppilaat erityisesti tarvitsevat selkeän ryhmän. Isommatkin ansaitsevat sellaisen. Ehkä Naakkakin saa sopivankokoisen ryhmän, kun siirtyy ensi vuonna yläkouluun :D  Oppikirjat - olen kuullut vuosien mittaan, kun joillakin paikkakunnilla on luovuttu oppikirjoista jopa kokonaan. Myös alakoulua on käyty ilman ...

Pitkät kokoukset.. .voi että miten kroppa (toki mielikin) kärsii. Joskus niitä vain on pidettävä. Olen tyytyväinen, että vaihdoin alaa. Minun alallani ei pääasiallisesti tarvitse istua koneen ääressä koko päivää. Eipä tämä kroppa sitä kestäisikään. Kävin alkuviikosta hierojalla, ja taas katsottiin uusi liike, jota minun pitää tehdä päivittäin tai ainakin kahden päivän välein. Onnistun tällaisissa yleensä pääsääntöisesti. Nyt sain kulkuavaimen monitoimitalon kuntosalille. Voisin nyt viikonlopun aikana käydä testaamassa. Minulla on vähän puntaroinnin alla, käyttäisinkö työpaikan salia vai tuota lähellä olevaa salia. Jompaakumpaa aion joka tapauksessa alkaan käyttää. Uuteen saliin tutustuminen on aina oma juttunsa. Sinne tarvitsee viedä mm. oma lukko pukuhuoneen oveen. Arvaa, omistanko tällä hetkellä sellaista... Kävin eilen katsomassa vakavasti sairastunutta ystävääni sairaalassa. Leikkaus onnistui. Se oli pitkä ja vaativa, yli kymmentuntinen. Viimeiset päivät ovat olleet toipumista, mu...