Nelosten tanssit ja epätavallinen viikko

Voisi jopa sanoa, ettei meidän perheessä ole juhlittu Suomen itsenäisyyttä koskaan näin monipuolisesti. Keskiviikolle, varsinaiselle itsenäisyyspäivälle en tosiaan ollut varannut muuta ohjelmaa kuin ne karjalanpaistilihat, jotka hankittiin tiistaina :D

Itsenäisyyspäivän aamuna oli pientä napinaa minun ja Naakan välillä. Kumpikin sai kiukkunsa loppumaan. Minä pääsin lenkille aikuisten kesken - ai kun olikin upea sää. Karjalanpaistille tuli lopulta lasten ukki - miten mukavaa!

Touhi sai kutsun kavereidensa kanssa Rushiin pomppimaan. Lähetin pojan matkaan ja olin iloinen, kun hän sai päivälle mukavaa ohjelmaa. Naakka sai kutsun kaverilleen, ja minä itse asiassa tungin mukaan, jotta saisin seuraa Linnan juhlien katseluun. Ilman juuri minkäänlaista suunnittelua päivästä tuli todella mukava. 

Torstai oli normaali työpäivä, mutta sisäinen viikkokelloni oli täysin sekaisin - vähän niinkuin olisi ollut viikonloppu, mutta ei kuitenkaan. Vähän niin kuin olisi ollut maanantai, mutta ei kuitenkaan. Onneki töissä oli varsin hiljainen päivä.

Perjantaina oli vielä Naakan nelosluokkalaisten tanssit eli pormestarin juhlat. Tämä on mielestäni kotikaupungissamme hieno ja nyt jo perinteikäs tapahtuma. Naakka oli nyt jo onneksi tottunut juhla-asuunsa, joten siinä ei ollut ongelmia.

Hivenen jännittävä yksityiskohta oli, että Naakan piti pitää puhe 3000 kuulijalle. Äitiä jännitti, mutta Naakka näytti lavalla siltä, kuin olisi aina pitänyt puheita. Naakka oli jälkeenpäin myös itse todella helpottunut ja tyytyväinen <3 

Tänään voimme asetella juhlavaatteet kaappiin ja palata taas tavalliseen arkeen tai oikeammin viikonloppuun. Puntaroin parhaillaan salille lähtöä - en päässyt viime viikolla yhteenkään liikuntaharrastukseeni, ja kroppa on sekä kipeä että jäykkä. 

Olen pääsääntöisesti todella laiska lähtemään mihinkään liikuntaharrastukseen - kun saan raahattua itseni paikan päälle, muuttuu kaikki helpommaksi :D 

Minulla on myös puuhaa joulukorttien kanssa. Kyllä, kuulun siihen kansanosaan, joka tykkää vielä lähettää perinteiset joulukortit. No, itse asiassa kirjoittaminen on aika pitkällistä puuhaa, mutta toisaalta, keskityn yhteen asiaan, kun kirjoitan kynällä. 

Korttien kirjoittamisessa on ollut probleema - olen onnistunut kadottamaan 25 vuotta vanhan osoitekirjani. Tavallisen puuhan lisäksi olen myös kirjoittanut osoitteita uuteen osoitekirjaan, mikä on kieltämättä hyväkuntoisempi ja kivempi kuin vanha.

PS. Pelasimme itsenäisyyspäivänä muun muassa Blokusta. Minun hahmotuskyvylleni se on melkein liikaa, mutta tykkään pelistä silti.

PPS. Naakka sai kehuja puheesta myös luokkalaisiltaan, mikä tuntui merkitsevän hänelle todella paljon <3 Naakka on omasta tahdostaan hieman vetäytyvä, mutta nyt hän tuntee varmasti olevansa hieman enemmän "sisällä" isossa luokassaan.

PPPS. Osa jouluvalmisteluistani on myös vielä vaiheessa, tarkemmin ottaen suurin osa :D Minulla on kuitenkin joulunalusviikko kokonaan lomaa, joten kiire ei ole kriittinen.

Lasten itsenäisyyspäivän juhlat sekä juhlakausi voiton puolella

Naakka oli onnekas: hän sai kutsun Suomen lasten itsenäisyysjuhliin, joihin kutsuttiin kaksi lasta jokaisesta Suomen kunnasta. Kun kutsu lokakuussa kävi, Naakka oli heti valmiina. Ääripäälapseni, joka ei esimerkiksi käy harrastuksissa, koska kaipaa henkistä lepoa koulupäivien jälkeen, oli heti lähdössä 500 lapsen juhliin.

Koska samalla viikolla on vielä nelosten tanssit, molemmat juhlat menevät samalla juhla-asulla. Sinä on sekin etu, että nyt juhla-asu on "korkattu" eikä asun käyttämistä tarvitse sen enempää jännittää.

Huoltajia ei joukkoon kutsuttu, mutta me saimme seurata tilannetta Valtioneuvoston Youtube-kanavalta. Jännittävin tilanne oli monille kuten Naakallekin pääministerin kättely. Naakkaan on kuitenkin luottaminen - hän selvisi kättelystä ja vaihtoi muutaman sanankin.

Juhlissa tutustuttiin Valtioneuvoston linnaan, syötiin ja kuunneltiin yllätysesiintyjää - se oli Käärijä <3 

Naakka ei ole mikään meluihminen. Siksi hän ei kauan juhlatilassa viihtynyt - oli varsin upeaa että juhliin oli varattu myös hiljainen tila, johon saattoi mennä hengailemaan. Kaikki lapset eivät kuitenkaan tykkää metelistä, ja kättelytilanne + kierros Valtioneuvoston linnassa riittävät juhlaksi oikein hyvin.

Kotiin palasi väsynyt (no, ylikierroksilla oleva) mutta onnellinen tyttö. 

Olen vanhempana vilpittömän tiloinen, kun lapsille järjestetään koron-ajan sulkujen ja sen sellaisen jälkeen näin ison mittakaavan juhla, joka on silti lapsille tehty. Pääministerin kättely jää varmasti Naakalle mieleen koko elämäksi, ja siitä on tulossa meille myös kuva. 

Tällä viikolla on tosiaan edessä vielä nelosten tanssit, ja sen jälkeen juhlakausi ehkä helpottaa perheessämme. Ei niinkään juhlakausi-ihmisenä olen tästä helpottunut, vaikka on toki mukavaa, että juhlia on ollut. 

Tänään on luvassa vähän rauhallisempi juhlapäivä: juhlimme 106-vuotiasta Suomea rauhallisesti kotioloissa. Hyvää itsenäisyyspäivää!

Jouluvalmisteluja, pikkujoulut ja gerbiilit

Olen tällä viikolla lähettänyt kaksi joulupakettia (pirun kallista tuo lähettäminen, muuten). Toinen lähti 3-vuotiaalle kummitytölle ja toinen Saksaan ystäväperheelle. Toivon, että paketeista on iloa saajilleen.

Seuraava urakka olisi joulukorttien kirjoittaminen. Olen lähettänyt joulukortteja koko aikuisikäni. Vaikka moni on hommasta luopunut, olen jatkanut, koska niitä on myös kiva saada :) Sekään ei kyllä ole ilmaista, mutta menköön.

Lapsilla on ollut hauskaa, kun joulukuu on alkanut - ne joulukalenterit. Ilokseni ovat myös keksineet Jouluradion. Omasta mielestänikin on ihana juttu, että on näin paljon joulumusiikkia kuunneltavaksi, ja voi vielä valita, minkä tyylistä.

Olin perjantaina ammattijärjestön pikkujouluissa. Koska pikkujouluhistoriani on puutteellisen työuran takia kapea, jännitti vähän, mitä on tulossa. Lisäksi ennen lähtöä alkoi laiskottaa kuten aina, kun on joku iltameno.

Sain istumapaikan läheisimmästä työkaveriporukasta, hyvä juttu. Hieman huonompi oli, että yhteisen ohjelman aikana piti mennä tuntemattomien pöytään. Kaiken lisäksi joukkoon tuli änkyräkännissä oleva mieshenkilö, jonka takia jouduimme vaihtamaan pöytää. Hän seurasi perässä, ja hänet poistettiin ravintolasta. Ei niin kiva tietovisahetki. 

Myöhemmin saimme kuitenkin onneksemme palata vanhaan pöytään. Sen jälkeen oli älyttömän kivaa. Päädyin palaamaan pikkujouluista kotiin kahdelta yöllä :D Eilinen meni vähän väsyneissä merkeissä, mutta tänään on ihan hyvä olo.

Minulla on aina vähän huono omatunto, kun en kerkeä touhuamaan lemmikkieläinteni kanssa niin paljon kuin haluaisin. Heillä on kyllä hyvä ravinto ja puhtaat olot, mutta kaikki extra jää usein vähäiseksi. 

Perjantai oli etäpäivä, joten otin iltapäivällä "työpisteelleni" vähän toisenlaisia kollegoja. Puolukka, Sahpan ja Albi juoksentelivat melkein tunnin pitkin lattiaa, ja minä sain tehtyä vielä muutaman työjutun, jotta mikään ei jäänyt viikonloppuun.

Sinänsä meillä ei ole muita seuraa vaativia lemmikkieläimiä. Meillä on edelleen koiratoive, mutta se siirtyy tuonnemmaksi. Gerbiileistä juokseminen oli hauskaa: he menivät sen jälkeen oikein pitkälle päivälevolle.

PS. Joulukortit löytyy jo, täytyy vain hankkia joulupostimerkit. 

PPS. Nautin todella paljon pikkujoulujen musiikista. Musiikkia tulee niin harvoin kuunneltua porukalla.

PPPS. Ilokseni molemmat lapset ovat viihtyneet ulkona nyt, kun on lunta ja pakkasta. Sinne lähdetään yleensä pulkan kanssa.

Jouluostoksia ja Lapsi työhön -päivä

Jouluostokset - olen onnekseni miettinyt asiaa jo varsin pitkälle. Nykyisessä elämässäni on se hyvä puoli, että kaupat ovat lähellä eikä ostosreissuja tarvitse sen enempää suunnitella. Luulen, että saan homman valmiiksi muutamassa viikossa.

Tänä viikonloppuna olen puuhastellut kahta joulupakettia, jotka lähtevät postiin toivon mukaan alkuviikosta. Toinen lähtee 3-vuotiaalle kummitytölleni ja toinen lähtee ystäväperheelle Saksaan. Edelliseltä tuli selkeä toivomus, mikä on helppoa. Jälkimmäistä piti vähän miettiä.

Tapasin saksalaisen ystäväni kesätöissä Norjassa melkein 20 vuotta sitten. Sittemmin olemme molemmat saaneet kaksi lasta. Joulupaketteja lähetimme jo ennen lasten syntymää. Olemme useimmiten kirjoittaneet mukaan myös joulukirjeet. Kirje on vielä tekemättä, aloitan tänään.

Naakka osallistui tällä viikolla lapsi vanhemman työpaikalle - päivään. Puutteellisen työhistoriani takia en ole koskaan ennen itse osallistunut, ja vielä vähemmän työpaikkani. Naakka oli ainut lapsi työpaikallani <3

Kaikeksi onneksi vierailu osui tyhy-päivään, ja aamupäivällä oli ohjelmassa eri yksiköiden toimintaan tutustumista. Niinpä kiertelimme oman pisteen pitämisen lisäksi tutustumassa ja tekemässä erilaisia tehtäviä. Naakan mielestä ehdottomasti hauskinta oli valokuvien kehittäminen.

Mielestäni tämä oli Naakalle ehdottoman onnistunut ja vahvistava kokemus. Naakka nautti huomiosta, mutta vetäytyi välillä kirjan (no joo, myös puhelimen) kanssa rauhoittumaan. Hän oli kiinnostunut kaikesta ja jutteli mielellään aikuisten kanssa.

Luen yleensä aika viiveellä uutuuskirjoja. Nyt olen innostunut Maja Lunden tulevaisuusdystopioista, aloitin juuri Ilmastokvartetin lukemisen. Mehiläisten historia on imaissut minut mukanaan heti. Harmi kun työt ja perheestä huolehtiminen vievät lukuaikaani ;) 

Naakka on innostunut Nolo elämäni -kirjasarjasta. Toisaalta hän vähän nolostuu itsekin, koska se on hänen mielestään vähän liian helppolukuinen. Olen sanonut, että jos on hauska, keskity sisältöön. Kaikenlainen lukeminen kannattaa.

Touhi on reippaasti tänä syksynä harjoitellut lukemista ja kirjoittamista kahdella kielellä (hänellä on aapiset molemmista). Lukeminen on vielä hidasta, mutta kehittyy koko ajan. Katsotaan, millaisista kirjoista Touhi alkaa innostua.

PS. Pienellä sisäisellä pakotuksella olen saanut jouluostoksia kivasti käyntiin. Ärsyttävintä on sitten paketointi.

PPS. Naakka "ilmoittautui" innolla myös seuraavaan Lapsi vanhemman työpaikalle -päivään minun työpaikalleni. Sanoin ettei välttämättä osu näin spesiaaliin päivään, eli voi olla ns. normipäivä. Naakkaa ei kuulemma haittaa.

PPPS. Koitan tässä energisoitua ja lähteä uimaan pitkästä aikaa. Myös Pilates on tänä iltana. Peukut pystyyn, että jaksan!

Fledat kunnossa!

Aikana, joka on muutenkin kiireistä, olen onnistunut onneksi edistämään joitakin asioita. Pitäisi tosin edistää lepoa, mutta minkäs teet. Kävimme lasten kanssa kaikki kampaajalla (en ole satavarma, kävikö Touhi parturissa, sama tyyppi joka tapauksessa).

Naakka ja Touhi kävivät samana päivänä, peräkkäin. Ensin oli vuorossa Touhi. Sain kuulla menomatkalla aika monta kertaa "Mä en tykkää kampaajasta" ja tulomatkalla kerran. Siinä välissä kaikki meni ihan hyvin. 

Touhin muutos ei ollut radikaali - tukkaa siistittiin just hienosti - leikattiin pieni otsatukka ja lyhennettiin takaa - malli on enemmänkin pitkä kuin lyhyt. Oleellisinta on, että 7-vuotias näkee vaihteeksi hiustensa takaa jotakin ;) 

Naakan muutos olikin radikaalimpi - pitkä tukka lyhennettiin polkaksi. Sinnittelimme pitkän, takkuuntuvan tukan kanssa, kunnes kyllästyimme molemmat. Tuloksena oli älyttömän pirteä ja helppohoitoinen tukka.

Myöskään Naakan kampaajakäynnissä ei ollut ongelmia. 

Minun vuoroni oli parin päivän päästä. Takana oli todella huonosti nukuttu yö, lapset heräsivät kukonlaulun aikaan. Siinäpä tuijottelin mustia silmänalusiani ja toivoin että peili poistuisi edestäni. Kuitenkin, olin älyttömän tyytyväinen.

Itsestään huolehtiminen kannattaa. Se on varsinainen klisee, mutta kun rupean pohtimaan huolehtimisen tasoa, olen tänä vuonna käynyt gynegologilla, astmalääkärillä, spirometriassa ja influenssarokotuksessa. Alkuvuodesta on luvassa hammaslääkäri.

Tästäpä syystä päätin järjestää itselleni joululahjaksi jonkin hemmotteluhoidon. En ole vielä ihan päättänyt, mikä se voisi olla. Olen kuitenkin päättänyt toteuttaa sen. 

Olen luonteeltani enemmänkin itseäni ruoskiva kuin itsestäni huolehtiva :D ,siis karrikoidusti ilmaistuna, Koitan pitää asian mielessä ja tehdä sille jotakin. Se on kyllä hankalaa, kun toisaalta tykkään haastaa itseäni eri elämän alueilla. Yritän kuitenkin.

PS. Naakan tukka näy todella siistiltä!

PPS. Olen tyytyväinen omiinkin hiuksiini. Toki juurikasvua on oikein paljon kesäisen värjäyksen jäljiltä. En anna sen häiritä.

PPPS. Kerron kyllä heti, kun päätän, mihin hemmotteluhoitoon menen, Ehkäpä pitää ensiksi googlailla hoitoja ja kokemuksia niistä. Hintakin ratkaisee, koska budjetti ei ole suurensuuri.

Perheväkivalta

Naisiin kohdistuva perheväkivalta on valitettavan yleistä Suomessa, toki muuallakin. Se on samalla ehkä yksi perheen ulkopuolisilta piilotetuimmista asioista. Se on varmaankin myös asia, johon haetaan apua kun mikään ei enää auta tai sitten ei haeta ollenkaan.

En ole itse kokenut perheväkivaltaa. Se tulee lähelle ainoastaan silloin, kun kaikkein julmimmat teot ylittävät median uutiskynnyksen. Toinen vaihtoehto on, että läheinen on kokenut sellaista - näin minullekin on tapahtunut.

Tällä viikolla uutiskynnykset ylitti erään perheenäidin väkivaltainen kuolema. Juttu tuli iltapäivälehtiin, ja se pysäytti samalla tavalla kuin yleensäkin. Kun pääsin töistä kotiin, Naakka kertoi erään luokkalaisensa äidin menehtyneen.

Nyt olimme kokonaan uudessa tilanteessa. Kysyin, kerrottiinko asiasta muuta. Naakka sanoi että ei, ja siirtyi normaalisti muihin toimiinsa. Touhin, 7, kanssa asiaa ei ole toistaiseksi otettu puheeksi. Ottaisin, jos hän kysyisi.

Koulusta ei informoitu kotiinpäin mitään. Tämä on siinä mielessä ymmärrettävää, että asianosaisilla on yksityisyyden suoja, jota täytyy kunnioittaa. Jutun tutkintakin on vasta alussa.

Kuitenkin, olisin toivonut edes ympäripyöreää viestiä tyyliin "kuraattori kävi luokassa, puhui asiasta (tähän tiivistetysti, mitä puhui) ja millaisia välineitä asian käsittelyyn hän antoi. Tästä olisi ollut helpompi jatkaa keskustelua kotona.

Olen omien lasteni kanssa noudattanut vaikeissakin asioissa, että asioista puhutaan suoraan, mutta lapsentasoisesti. Kun hieman muistelen lapsuuttani 90-luvulla, 10-vuotias minä oli varsin hyvin selvillä kaikenlaisista asioista.

Puhekulttuuri tuolloin oli, tuota, vaitelias. Aikuiset varmasti tarkoittivat hyvää niillä välineillä, jotka heille oli 1950- ja 1960-lukujen kodeissa annettu. Huhut kuitenkin levisivät lasten keskuudessa kulovalkean tavoin, enkä usko, että nykyään on toisin.

Emme tunne asianosaisia henkilökohtaiseti, silti tragedia osuu ja kovalla tavalla, kun se tapahtuu lähellä. Jatkan lasteni kuuntelemista tarkalla korvalla, toivottavasti asiat sujuvat niin hyvin kuin ne tällaisessa tilanteessa voivat sujua.

Spirometriapuhalluksia, kouluintoa ja kyläilijöitä

 Kävin tällä viikolla spirometriassa. Kerta oli ensimmäinen, joten se vähän jännitti. Ensinnäkin, olen helpottunut, kun asia on hoidettu. Se peruuntui kerran, kun minulle oli annettu väärät ohjeet. Se peruuntui toisen kerran, kun työterveydessä oli työntekijäpula. Se ei onneksi peruuntunut kolmatta kertaa.

Sain kokeen aikana tsemppiä ja kannustusta, mikä varmasti helpotti suoritusta. Koko hommaan meni noin tunti. Kävin huvikseni lähtiessäni kysymässä, pääsisinkö samalla influenssarokotukseen. Mikä onni, kuuden minuutin päästä olisi peruutusaika!

Sain näin hoidettua kaksi asiaa kerralla, mikä helpottaa tilannetta aivan suunnattomasti. Oikea aika olisi ollut ensi viikolla, ja silloin olisi pitänyt taas perua jotakin. 

Puolikoominen tilanne kuitenkin sattui, kun menin rokotettavaksi. Rokottaja kysyi heti alkuun, olenko kunnossa, kun havaitsi että huulten reunat ovat aivan valkoiset. Uskoi että olen, kun kerroin olleeni juuri spirometriapuhalluksissa :D 

Tällä viikolla olen ollut iloinen muun muassa siitä, että Touhin kouluinnostus on edelleen tallella. Hän tykkää mennä kouluun ja tekee läksyt oma-aloitteisesti. Vain muutaman kerran on kokenut homman tylsäksi tähän mennessä.

Touhin koulu-uinnit päättyivät eilen, eli uintiharrastus on taas vanhempien vastuulla ;) No, ei se nyt ehkä niin kamalaa ole. Ainoastaan viime viikolla unohdimme uimakamppeet, tällä viikolla Touhi muistutti asiasta (Hyvä Touhi)!

Meillä on vielä tällä viikolla T:n tukan parturointi. Kovin lyhyttä mallia ei nuoren miehen mukaan ole tulossa, mutta tukkaa on kuitenkin jo pakko vähän siistiä. Touhi suhtautuu vähän nuivasti parturissa käyntiin, mutta luulisin, että kaikki sujuu hyvin.

Meillä on tälläkin viikolla vieraillut pitkästä aikaa yksi ystäväni. Tunnemme toisemme yläasteajasta lähtien, joten tapaamisiimme liittyy joka kerta menneiden muistelua ainakin vähän. Söimme tietenkin joulutorttuja. 

Naakka mainitsi juuri, että haluaisi leipoa pipareita. En pidä tätäkään jouluherkkua ollenkaan huonona ajatuksena. Saisinkohan tehtyä taikinan ihan itse? Luulen että tämän viikonlopun "hätään" kerkeän vain valmistaikinapuuhiin.

Meille tulee kyläilijöitä myös huomenna. Usein kyläilyjutut kasaantuvat tiettyihin ajanjaksoihin, nyt tuntuu, että haluan tavata ihmisiä ennen joulunalusaikoja. On mukavaa, että kyläilijät haluavat tulla meille! Tarjoilujutut ovat tosiaan vasta alkutekijöissä, mutta eiköhän tästä vielä päästä eteenpäin. 

PS. Nyt ei ole onneksi luvassa lääkärikäyntejä, hormonitasoja pitäisi ehkä mitata alkuvuodesta.

PPS. Touhilla on monta suosikkiainetta koulussa, matikka ja ympäristöoppi kilpailevat tällä hetkellä ykkössijasta.

PPPS. Katsotaan, mitä kaikkea hauskaa huomisten kyläilijöiden kanssa keksitään!