sunnuntai 7. elokuuta 2022

Sukusynttärit ja "Rhine Falls"

Eilen saimme viettää lähisuvun kanssa Touhin 6-vuotissynttäreitä! Se on meille hyvin merkityksellistä, kun Touhi tosiaan sai lähisuvun paikalle viimeksi 1-vuotissynttäreillään. Onneksi terveyttä ja hieman väistynyttä korona-aikaa riitti nyt.

Paikalla oli osa isovanhemmista, isotäti, täti ja serkkupoika. Tarjosimme aikalailla puolivalmista ja vain uunilämmityksen vaativaa - ainakaan minulla ei riitä työviikon jälkeen rahkeet leipomiseen enkä sitä paitsi siitä niin kamalasti pidä. Meillä oli pöydässä satokauden marjoja - herukoita, mansikoita, kirsikoita ja lisäksi herneitä. 

T. suhtautui synttäreihinsä hyvällä mielellä - onnittelulaulua ei tosin saanut laulaa. T. saanee vielä kaverisynttärit vähän myöhemmin syksyllä - nyt moni kavereista on vielä kesälomareissuilla. Päiväkodissa Touhia juhlittiin perjantaina.

Synttäriviikon kunniaksi Touhi käväisi opettelemassa pyörällä ajon taidon. Käytännössä käväisi, sillä hänelle ei tarvinnut kuin näyttää, miten homma toimii. Meillä on kodin vieressä kiva aukio, jossa lapset pyöräilevät ja potkulautailevat. Se on hyvä paikka harjoitteluun.

Touhi on nyt todella innostunut pyöräilystä. Hän haluaa pyöräillä joka päivä, mikä onkin hyvä juttu. Naakan pyörä ei ole ihan kunnossa, siihen pitää vaihtaa uusi sisäkumi. Kun sekin on kunnossa, lapset pääsevät pyörällä ainakin puutarhapalstalle.

Lopuksi, matkallamme käväisimme päiväseltään Sveitsissä. Näimme alpit vilaukselta (hyvin kaukaa). Ex-tempore-pysähdyksen teimme Schaffhausenin kaupungin lähistöllä olevilla putouksilla. Rein on älyttömän kaunis joki, jonka vesi on ainakin Sveitsin puolella turkoosin väristä.  

Alueelle piti maksaa pääsylipun hinta, jolla pääsi katsomaan putouksia ja näköalahissillä takaisin ylös. Vettä roiskui hieman aika korkeallekin, mikä oli meistä vain hauskaa kuumana kesäpäivänä.  

Sveitsistä jäi tunne, että siellä olisi upeaa kierrellä pidempäänkin. Meidän matka olisi kuitenkin tullut liian pitkäksi, mikäli oltaisiin ajettu yhtään lähemmäs Alppeja. 

Miinuspuoli Sveitsissä on, että se on kallis maa. Esimerkiksi puhelimen ja netin käyttöä rajoitimme oleskelumme aikana, koska EU-alueen alennukset eivät meidän liittymissä päteneet Sveitsin puolella. Tankkaus suoritettiin myös muualla. 

PS. Meistä oli erityisen mukavaa saada "Juniori" -serkkupoika ensimmäistä kertaa meille kylään. Naakka ja Touhi tykkäsivät leikitttää häntä T:n lahjaleluilla (venyviä - ei onnistu enää, kun Juniori oppii kunnolla laittamaan ne suuhun)

PPS. Vähän harmittaa, kun kroppani ei oikein tykkää pyöräilystä. Toisaalta en myöskään fanita pyöräilyä Helsingissä (se autojen seassa meneminen on pelottavaa). 

PPPS. Oikeasti jäi tunne, että Alpit olisi mukavaa nähdä läheltä. Olen kyllä nähnyt ne yläpuolelta joskus vuonna 2009, kun kävimme Italiassa lentokoneella.







lauantai 6. elokuuta 2022

Ensimmäinen työviikko - tunnelmia

Rva aloitti maanantaina uudessa työpaikassa. Uusiin ihmisiin ja muuhun perehtyminen on tullut tutuksi viimeisen neljän vuoden aikana, joten osasin varautua...lähinnä siihen, että olen oikein väsynyt. Eilen illalla olikin jo todella vaikeaa saada edes pakollisia hommia tehtyä.

Tämä on myös siinä mielessä uudenlainen työtehtävä, että teen nyt ensimmäistä kertaa hommia täysin muodollisesti pätevänä ammattilaisena. Muuten en sitten olekaan ammattilainen :D Työtehtävä on sellainen, että täytyy opetella koko homma alusta alkaen.

Tekniikan ja asioiden toimivuuden suhteen on ollut eniten hikoilua. Työpuhelin löytyi täysin eri osoitteesta kuin työpaikka, ja vaati kaksi reissua saada lopulta oikea vekotin ja numero siihen. Työavaimet (osa niistä) löytyvät jo. Samoin pääsin tietokoneelle (lainakone) sisään.

Ihmiset - tähän asti kaikki on onneksi mennyt oikein hyvin :) 

Myös Touhi aloitti päiväkodin tällä viikolla - ja tuli täyttäneeksi kokonaiset kuusi vuotta! Päiväkoti meni jo heittämällä, se vaihtuu kyllä eskariksi, kun koulut alkavat, mutta siitä myöhemmin. Touhi oli onneksi kipeänä viime viikolla, niin ei tarvitse tällä viikolla olla.

Hieman koskettavaa, mutta Touhilla on 1-vuotispäivien jälkeen ensimmäiset omat sukulaissynttärit meillä kotona. Aiemmin on ollut joko koronavuosi tai Touhi on ollut itse kipeänä (voi kun tulehduskierrelapsena olo joskus helpottaisi).

Tänä viikonloppuna meille kuitenkin tulee lähisukua kylään. Se tuntuu todella mukavalta, ja Touhi jos kuka ansaitsee, että häntä juhlitaan. Naakan suhteen meillä on ollut parempi tuuri. Hän on syntynyt toukokuussa, jolloin melko harva on yleensä kipeänä. 

Kotona aika moni asia vaatisi vähän enemmän työpanosta - tosin moni askare menee harrastuksen piikkiin :D Tänään valmistelemme kotia vieraiden tuloa varten ja hyödymme toki itsekin, kun siivousta ei tarvitse tehdä esimerkiksi alkuviikosta.

Eilen kävin puutarhapalstalla vähän kitkemässä. Poimin myös erivärisiä viinimarjoja (joo, herukoita, mutta alkuperäisellä kotiseudulla on puhuttu aina viinimarjoista). Oikeasti vihreät, mustat ja valkoiset tuottavat vielä todella vähän, mutta nyt pääsee sentään maistamaan, kuinka erilaisilta ne maistuvat.

Huomenna (jos ei sada) on pakko mennä ajamaan taas nurmikko. Eipä tuo nyt niin kamalaa työtä ole, ja voin samalla tehdä iänikuiseksi muuttunutta risusavottaa. Sekin luultavasti kyllä helpottuu, kun saan taas työtä eteenpäin. Kotona taas on menossa lipstikan, rakuunan ja timjamin kuivaus.

PS. Ensi viikolla tulee työssä taas paljon uusia asioita sekä ihmisiä. On kuitenkin ihanaa, kun ei tarvitse tehdä viikonlopputyötä vaan voi oikeasti pitää taukoa. Opiskellessa taukoa ei ollut ollenkaan.

PPS. Touhi sai muuten perheeltä synttärilahjaksi kauko-ohjattavan Nikko-auton. Se kulkee oikein nopeasti. 

PPPS. Palstakesä on mennyt todella nopeasti. Olemme jo yllättäen vaiheessa, jossa hommaa pannaan hiljalleen pakettiin. Ensi kesälle on jo olemassa hieman uusia suunnitelmia.



lauantai 30. heinäkuuta 2022

Tervetuloa uusi lukukausi ja Wilma-viestien tulva

Kuopuksen esikoulu alkaa kohta. Tilanne on logistisesti haastavampi kuin Naakka-isosiskolla. Tilanpuutteen vuoksi eskaria käydään kolmessa eri toimipisteessä niin, että Touhi saattaa päivän aikana olla juurikin kolmessa toimipisteessä (ei kannata edes kysyä, miksi yksi ryhmä ei toimi yhdessä pisteessä)...

Tilannetta helpottamaan saimme jo toukokuussa lukujärjestyksen - nyt pitää vain muistaa katsoa sitä joka ilta ennen kuin se toivottavasti muistuu mieleen. Naakka käy koulua (säätää) kahdessa ryhmässä. Tämän vuoksi ryhmätiedotteet pitäisi lukea molempien ryhmien osalta. Esim. erilaisilla retkillä Naakka käy yleensä kahdesti - retket suuntaavat eri paikkoihin.

Nämä ovat ns. perusasioita. Sitten on vielä ilmoituksia spesiaaliläksyistä (joka viikko on jotakin, jota pitäisi viedä kouluun tai erityisesti harjoitella lapsen kanssa, huh!

Ajatuksena on hienoa, että vanhempia osallistetaan. Onhan hyvä, että vanhempikin on kärryillä siitä mitä koulussa tehdään. Olemme saaneet olla mukana monenlaisessa. Käytännössä - välillä ainakin minusta tuntuu, että Wilma-viestien tulva on loputon. Odotan vain Touhin koulun alkua, kun viestejä alkaa tulla kahdesta lapsesta. Esikoulussakin on jo työtä - siis vanhemmille.

Kun kävin koulua 1980- ja 1990-lukujen taitteessa, oli oletus, että lapsi opettelee itse muistamaan ja huolehtimaan asioita. Muistettavia asioita väkerrettiin reppuvihkoon kirjoitusharjoituksena ja vihkoa kiikutettiin vanhemman luettavaksi,

Jos ei muistanut tehdä läksyä, jäätiin tekemään koululle. Jos myöhästyi, siitäkin tuli pidemmän päälle jokin sanktio - siis oppilaalle. Nykyään tuntuu, että tekemättä jättämisestä tulee sanktiot vanhemmille. Ainakaan Naakka ei vaikuta kohta kolmasluokkalaisena olevan kovinkaan omatoimisessa vaiheessa muistamisten kanssa.

Olen jäänyt miettimään, olisiko esimerkiksi omista tavaroista huolehtiminen tehokkaampaa, jos siitä vastuutettaisiin enemmän nimenomaan Naakkaa. Jotenkin tuntuu, että "käykää kotona läpi" -kehoituksia tulee harva se päivä. 

Kaikki on varsinkin viime keväänä sujunut Naakan kohdalla suhteellisen hyvin. Unohduksia on tullut niin Naakalle kuin hänen vanhemmilleen. Otamme hänen koulunkäyntinsä vakavasti. Kuitenkin, joku hilavitkutin unohtuu viedä kouluun tai tuoda sieltä takaisin melkein joka viikko :D 

Mitä sitten haluan tällä kirjoituksella sanoa? Jotenkin tuntuu. että pienemmällä viestimäärällä asiat voisivat mennä paremmin perille. Jotenkin tuntuu, että vastuu muistamisista pitäisi kohdistaa enemmän oppilaaseen kuin vanhempaan - jos tämä tuntuu liialliselta, ehkäpä muistamiset pitäisi rajoittaa sellaiseen määrään, jonka tietynikäinen lapsi hallitsee. Ei niin, että muistamiset tulevat vanhemmille koska niitä on liikaa. Tietty määrä on vanhemmillekin liikaa.







perjantai 29. heinäkuuta 2022

Paperiasioita, kasvimaata ja flunssaa

Jotenkin tuntuu, että vaikka viralliset paperiasiat voi hoitaa sähköisesti, kaiken joutuu kuitenkin moneen kertaan tarkistamaan. Naakan ip:n maksuhyvitykset ovat nyt luultavasti tulossa - jo IP:n alkaessa oli tiedossa että koko vuoden tuloni tulevat olemaan samat, koska olen koko vuoden opiskelija...silti korvauspäätös tuli vasta maaliskuun lopussa ruuhkan takia. On kuulemma sama tilanne joka vuosi. 

On tosiaan hyvä että lähemmäs tonni tipahtaa kohta, mutta jotenkin homma oli aika hankala, lisättynä tietenkin Helsingin kaupungin ongelmat maksaa edes palkkoja. Lukija voi päätellä, kuka muuten tulee olemaan työnantajani :D 

Työtä varten tarvittavat paperit ovat muuten melkein "ojennuksessa", paitsi että muutosverokortti pitää vielä tilata. Tosin sitäkään ei kai enää kutsuta tuolla nimellä. 

Kasvimaa ei ole sen sijaan ollenkaan järjestyksessä. Se on täysin villiintynyt. Eilen kävin nyppimässä puolet penkeistä, ja tänään täytyy leikata ruoho. Luulen että tilanne vaatii useamman päivän työskentelyn, mutta eipä se haittaa.

Puutarhapalstan pito ei ole tosin ihan sama asia kuin takapihan kasvimaan. Palstan hoitoa seurataan palstatarkastuksin, ja niitä pitää päästä kesäkuukausina läpi. Sain ensimmäisenä vuonna yhden huomautuksen, mutta sen jälkeen on sujunut hyvin.

Ilonaiheeksi koin, että nyt tulivat ensimmäiset pensasmustikat! Niiden määrä oli kyllä alle 20, mutta lisää on kypsymässä. Toivottavasti nämä pensaat selviävät sekä talvesta että peuroista, joita on nykyään meilläkin - palsta on 4 kilometrin päässä Helsingin keskustasta :D 

Touhi aloitti flunssakautensa, kun palasimme matkalta. Hän on onneksi hyvävointinen, ainoastaan räkäinen. Kauempana asuvan ystäväni piti vierailla tänään meillä koko perheen kanssa, mutta päädyimme tapaamaan kaksin läheisessä ostoskeskuksessa - ihanaa sekin <3

Naakka on liehunut kavereidensa kanssa siitä saakka kun palasimme matkalta. Nyt hän on tosin kotosalla. Sisarukset rakentavat parhaillaan legoilla, joita meillä on ehdottomasti liian paljon (Legolandista tuli vähän lisää).

Tykkään kyllä juurikin legoista. Tosin nykylegot ovat menneet vähän tylsiksi - on niin paljon erikoispaloja, ettei luovuudelle ole oikein sijaa. Legolandissa (Legohouse) he tajusivat että voi olla myös luova. Olen tästä muutoksesta iloinen.

PS. Paperiasioita täytyy luultavasti hoitaa elo-syyskuussakin, koska tulotasoni nousee töihin menon takia.

PPS. Kasvimaakin hoituu kun käyn siellä nyt joka päivä. Kesällä hankkimani Syysleimu osoittautuikin valkoiseksi - se on kyllä nätti.

PPPS. Touhilla alkaa maanantaina päiväkoti (eskari vasta, kun koulu starttaa). Naakka saa lomailla vielä viikon.


keskiviikko 27. heinäkuuta 2022

Kipuja ja miten selvitä matkalla 39 asteen lämpötilassa

Viime päivät ovat kuluneet kipujen kanssa. Harmittaa vähän, kun nyt olisi mahdollisuus nukkua hyviä yöunia, mutta selkäkivut ja levottomat jalat pitävät hereillä. Analyysini mukaan tämä johtuu parin viikon autossa istumisesta - siltä ei tosiaan voinut ollenkaan välttyä viime viikkoina.

Todella moni asia kostautuu kehon toimimattomuuden kautta. Nyt särkylääke ei auta, jumppakin tuottaa todella laihoja tuloksia. Taitaa olla niin. että levottomien jalkojen ongelma laukeaa odottamalla - nythän ongelman tuottamassa asennossa ei tarvitse enää olla.

Yläselän ongelmat taitavat ratketa hieronnalla - sinne pääsen ihan lähiaikoina. Sen jälkeen pystyn taas pitämään tilannetta yllä selkäjumpalla. 

Kuitenkin, kivut laskevat fiilistä, vaikka mikään ei ole kovin huonosti - itse asiassa hirveän moni asia on todellakin kunnossa. Minua on houkuteltu syksyllä mukaan Pilates-tunneille. Saatanpa ottaa tarjouksen vastaan, mikäli aikataulu osuu kohdilleen.

Kotiutuminen on käynnissä edelleen. Pienen haasteen aiheuttaa, että pesukone on rikki. Sinänsä se ei ole suuri ongelma, sillä talossa on pesutupa. En vain ole tullut käyttäneeksi pesutupaa varmaan kahdeksaan vuoteen. Täytyy mennä tänään tutustumaan, miten vuoron varaaminen toimii.

Pesukoneen korjaaja tulee huomenna. Katsotaan, tuleeko korjaus- vai ostokeikka. Olen kyllä valmistautunut kumpaankin. Aika hyvin tämä pesukone on palvellutkin - melkein kymmenen vuotta.

Matkalla meillä kahden viikon aikana säätilat vaihtelivat todella paljon. Vaikka epäilinkin, olin tyytyväinen, kun älysin ottaa myös takit mukaan. Niitä tarvittiin pari kertaa. Pääasiassa lämpöä oli kuitenkin yli 20, eli t-paitakelit. 

Suomessakin uutisoitiin Keski-Euroopan helteistä, jotka osuivat kohdallemme noin puolimatkassa. Pääkeinoksi suojautua tuli matkustaminen ilmastoidussa autossa - tosin ilmastointilaitekin alkoi yskiä välillä, kun lämpötila huiteli neljääkymppiä.

Ulos piti toki välillä mennä, mutta kyllä siellä vietettävä aika piti laskea minuuteissa, koska emme halunneet että tulee huono olo. Nesteytys tuli kyllä hoidettua, jano oli melkein koko ajan. 

Vaikka tietty ihmisryhmä rakastaakin (ainakin puheiden perusteella) "ikuista kesää", niin eipä niitä ulkona liikkujia noina päivinä ollut kovin paljon - joitakin toki varjoisilla paikoilla. +39 on jo vaarallista, ja onneksi useimmat sen näyttivät tiedostavankin.

Pohdin noina päivinä Ranskan ja Benelux-maiden koteja. Useissa taloussa oli puiset ikkunaluukut, jotka olivat kyllä visusti kiinni päiväsaikaan. Luultavasti tämä pitääkin suuren osan lämmöstä ulkopuolella.

Yksi yö Hollannissa oli hivenen tukala. Autossa ei ole ilmastointia kun auto on paikallaan - olimme siis yön viilentymisen varassa. No, klo 23 ulkolämpötila oli vielä +31, joten sitten hikoiltiin. Aika moni telttailija nukkui leirintäalueella pihalla...

Pääasiassa selviydyimme helteistä varsin hyvin. Olimme varovaisia ja vietimme korkeimmissa lämpötiloissa enimmillään puolitoista tuntia. Tämä tapahtui Metz-kaupungissa Ranskassa, josta alla oleva kuva on otettu. Siellä oli hyvin kaunista, kannatti pysähtyä.

PS. Jotakin elämyksellistä helteessä oli - Naakkakin ihmetteli, kuinka tuuli voi olla kuumaa.

PPS. Luulen että saan kroppani paremmin toimimaan, kun lähden tänään liikkeelle ja yritän olla monipuolinen.

PPPS. Itsekin koin helteestä selviytymisen positiivisena kokemuksena. Toki en välittäisi moisista lämpötiloista pidempiä ajanjaksoja.




maanantai 25. heinäkuuta 2022

Vihdoin kotona!

Autolautta saapui Turkuun tänään oikein aikaisin Suomen aikaa. Tämä tarkoitti, että meillä oli herätys noin viideltä Ruotsin aikaa. Koska asuntoauto piti palauttaa ajoissa, oli pakko saapua Turun suunnasta. Näin toimien kaikki sujui hyvin.

On mukavaa olla kotona. Kerrostalokolmio tuntuu jälleen maalaiskartanolta, tilaa tuntuu olevan todella paljon joka puolella. Matkatavarat tosin täyttivät tilaa oikei tehokkaasti. Aika suuri osa on päivän aikana saatu purettua.

Lapset katosivat heti kättelyssä kavereilleen. Heidän iässään kaverit ovat valtavan tärkeitä, ja kaksi viikkoa on ikuisuus. Esikoisen kaveri tuli meille ja kuopus puolestaan vietti melkein koko päivän naapurissa. 

Matkareitti kulki Helsingistä Tukholmaan, sieltä Malmöön. Sitten siltojen kautta Tanskan läpi Jyllantiin. Sieltä ajoimme Saksan Hannoveriin. Hannoverista jatkoimme Villingeniin etelään, sieltä Sveitsiin ja Sveitsistä Ranskaan. Ranskasta ajoimme Benelux-maiden kautta takaisin Saksaan ja sieltä lautalla Sassnitzista Ystadiin. Sieltä ajoimme takaisin Tukholmaan ja lautalla Turkuun.

En tällä hetkellä itsekään ihan hahmota, millainen kierros tuli kierrettyä. Sinänsä kerrallaan ajoa tuli maksimissaan pari tuntia, lasten kanssa on pysähdyttävä usein ja muutenkin. En ehkä kuitenkaan olisi jaksanut olla enää kolmatta viikkoa liikenteessä.

Matka meni todella hyvin. Kaikki pysyivät terveinä. mitä nyt joskus särki päätä ja itselläni erityisesti olkapäitä alkumatkasta. Nytkin olen aika jumissa, mutta keskityn ensin univajeen korjaamiseen - katsotaan sitten kehonhuoltoa.

Matkalla tuli todellakin pohdittua muita asioita kuin arjessa - tosin ne muutkin asiat keskittyivät aikalailla arkisiin asioihin: asuntoauton eri säiliöiden täydentämiseen ja tyhjentämiseen :D Ihmeen kaupalla löysimme aina lopulta pisteet, joissa toimittaa kyseiset asiat.

Mitään uusia isoja haasteita ei tullut (siis verrattuna edellisiin matkoihin). Osuimme kyllä keskelle Keski-Euroopan lämpöaaltoa, mutta vain kahdeksi vuorokaudeksi 37 - 39 asteen lämpötiloihin. Vain yksi yö oli kuumuuden takia erityisen hankala.

Koska isoihin kaupunkeihin ei ole autolla asiaa, kuljimme pääasiassa landella, mikä oli meille oikein ok. Muutamissa kaupungeissa kuitenkin kävimme, kuten Greifswaldissa, Luxemburissa ja Ranskan Metzissä. Vain Greifswald oli etukäteen suunniteltu.

Kirjoittelen matkasta lisää, kunhan saan vähän asetuttua. Mukavaa kirjoitella taas blogiin!



 

sunnuntai 10. heinäkuuta 2022

Viimeisiä matkavalmisteluita

Matkalle lähtö on jotenkin jännittävämpää, kun ikää karttuu. Lähdemme jo neljättä kesää asuntoautoilemaan, eli sinänsä hommassa ei ole enää mitään kovin uutta. Nyt suuntaamme pääasiassa ulkomaille ja etelän suuntaan ensimmäistä kertaa.

En ole kyllä nuorempana ollut tällainen matkahermoilija. Mikälie sammaloituminen on iskenyt, tai sitten hermoilen, kun mukana on lapset joita ei voi esimerkiksi hukata (mahdollisuus tähän on kyllä minimaalisen pieni).

Lähden Keski-Euroopan kiertomatkalle nyt kolmatta kertaa. Ensimmäinen matkoista tapahtui junalla rinkka selässä. Toinen matka hoitui henkilöauton ja teltan avulla. Näemmä varustetaso kasvaa iän myötä - nyt kulkuvälineenä on asuntoauto :D

Meidän on matkan aikana tarkoitus tavata saksalainen ystäväni perheineen. Tapasin hänet "nuoruudessani" kesätöissä Norjassa. Olemme pitäneet yhteyttä ja vierailleet kahteen kertaan puolin toisin. Nyt emme kuitenkaan ole tavanneet kymmeneen vuoteen emmekä ole tavanneet myöskään toistemme lapsia.

Odotan tätä tapaamista todella paljon. On kurjaa, että erinäisten asioiden takia matkustaminen ei ollut aiemmin mahdollista. Nyt tapaaminen näyttää kuitenkin suhteellisen varmalta :) 

Yksi mielenkiintoinen tapaamiseen liittyvä yksityiskohta on, ettei lapsillamme ole toistaiseksi yhteistä kieltä. Uskon kuitenkin, että tavat kommunikoida löytyvät. Myöhemmin myös kielitaitoa tulee olemaan enemmän puolin ja toisin.

Meillä on jälleen eläintenhoitaja, joten kotimme ei ole tyhjillään kahta viikkoa. Tämä helpottaa pakko-oireitani ;) Jos jokin on hullusti, se ei ole kahta viikkoa hullusti. Olen siivonnut jokaisen lemmikin asumukset, jotta olot olisivat hyvät. Tokin esim. sauvasirkkojen terraario siivotaan yleensä useammin.

Lapset ovat lähtemisestä todella innoissaan....ovat olleet oikeastaan siitä lähtien, kun aloimme kevättalvella hahmotella matkareittiä. Heille on luvattu yksi iso huvipuistokokemus, mutta muuten matka painottuu maisemien katseluun.

Pienissä tiloissa asuminen vaatii totuttelua, ja luultavasti itse kunkin hermot kiristyvät muutamaankin otteeseen. Aiempina vuosina asiat ovat sujuneet lopulta varsin hyvin, eikä mitään isoa vääntöä ole tullut. 

Täytyypä yrittää nukkua hyvin ensi yönä!

Sukusynttärit ja "Rhine Falls"

Eilen saimme viettää lähisuvun kanssa Touhin 6-vuotissynttäreitä! Se on meille hyvin merkityksellistä, kun Touhi tosiaan sai lähisuvun paik...