Rouva Niskanen

Kuuntelin tänään aamuohjelmaa , jossa puhuttiin siitä, kuinka tekoäly on korvannut monenlaisia rutiinihommia. Siinä tuotiin esille mielenkiintoinen näkökulma, jota ei ole minunkaan mielestäni mietitty.  Nyt on aikuistumassa ja siirtymässä työelämään ensimmäinen sukupolvi, joka voi ottaa suoraan tekoälyn käyttöön (toki työtehtävästä riippuen). Heidän työuransa alkuajat tulevat olemaan erilaiset edellisten sukupolvien kanssa. Tähän asti työelämään on juurruttu nimenomaan aloittamalla rutiinitoimenpiteiden toistosta ja arvioinnista, mikä meni hyvin ja missä pitää parantaa. On myös ollut mahdollista nähdä eritasoisia tai muuten erilaisia työn tuloksia. Nyt monessa työpaikassa korvataan ihmisen työpanos tekoälyllä. Ei ole välttämättä tutkittu, minkätasoisia tuloksia sieltä tulee. Tällä hetkellä selvää on kuitenkin, että rutiinihommien tuotoksilla on uhkana muuttua toistensa kopioiksi. Olen toisaalta huolissani tekoälyn tekemän työn tuloksesta, lähinnä sen laadusta - joskus myös todenmu...

On varmaankin sanomattakin selvää , ettei kroppani tykkää opiskelusta. Koska pitkät työpäivät täytyy nyt viettää lukien ja läppärin ääressä, selkä uhkaa jälleen sanoa sopimuksensa irti. Se ei tunnu kestävän, vaikka kuinka jumppaisin. Moni vannoo seisoma-asennolle työnteossa, itselläni se ei toimi, koska keskivartalo ei asetu oikeaan asentoon, vaikka tekisin mitä. On luultavasti vain hyväksyttävä, ettei minusta ole päätetyöhön.  Selän, varsinkin yläselän kannalta myös etäluennot ovat ihan kamalia. Näemmä kroppani ei tykkää minkäänlaisesta pysähtyneisyydestä ja haistattaa paskat kaikille ergonomianeuvoille, joilla tilannetta voisi ikäänkuin helpottaa. Olen pitänyt kiinni noin neljän kilometrin aamulenkistä. Ainoastaan, jos olen todella jäljessä opiskeluaikataulusta, olen jättänyt sen väliin. On mukava tunne, kun osa päivän liikunnasta on heti aamulla suoritettu. Lihaskuntotreeni sujuu vaihtelevasti. Nyt olen huomannut, että ehkä pieniä, muutaman liikkeen hetkiä olisi hyvä ripotella p...