Rouva Niskanen

Meillä vierailee useita lasten kavereita joka viikko. Myös lapset kyläilevät kavereillaan. Tämä oli muuten yksi juttu, johon ei valmistettu ollenkaan ennen lasten tuloa. Ne tosiaan kasvavat ja niistä tulee sosiaalisia! Pahempi huoli toki olisi, ettei niillä olisi ollenkaan kavereita. Joka tapauksessa..kun tulen töistä, minua ei odota eteerinen ja voimauttava hiljaisuus. Sen sijaan tupa on täynnä lapsia ja heidän kavereitaan. Jos toinen (siis oma) lapsi sattuu olemaan jonkun luona, toisella on kaveri kylässä. Olen todella harvoin sanonut että meille ei saa tulla. Enemmänkin olen velvoittanut leikkimään hieman myös ulkona. Tämä ihan siksi, että lapset tarvitsevat ulkoilua. Toki tässä kohtaa tarjoutuu itselle tilaisuus juoda kupillinen kahvia rauhassa ;)  Ruokailu? Keskustelupalstoilla ja ihan livetilanteissakin, esimerkiksi työpaikalla, syntyy paljon keskusteluja, pitääkö toisten lapsia ruokkia. Keskusteluasetelma on mielestäni jo valmiiksi epäreilu. "Meillä ruokitaan/ruokittiin p

Kävimme sunnuntaina Naakan kanssa aika ex-tempore Kevätmessuilla. En totta puhuen ollut kuullutkaan moisista, mutta puhelimeeni sattui tulemaan mainos niistä. Konsepti kuulosti kivalta ja päätimme lähteä. Naakka lähti mukaani mielellään. Toisaalta hän tykkää messuilusta, toisaalta messuilla nautittava lounas on hyvä kannustin ;) Hyvä että lähti, Naakka on parasta seuraa tapahtumissa (jos ei ole kamalaa väentungosta). Osoittautui, että Kevätmessuilla oli tilaa liikkua. Ehkä paras oli puutarhaosasto, jonne oli rakennettu inspiroivia kokonaisuuksia. Tämä on oikein mukavaa, vaikka puutarhapalstani taitaa pysyä "mummolan takapihana".  Parasta näettelyosastoissa oli, että pääsimme haistelemaan mullan ja vihreiden kasvien tuoksua etuajassa. Tuli tunne, että elämä taitaa sittenkin (siis vuodenajan suhteen) voittaa.  Parin tunnin kiertelyn jälkeen Naakka sanoi, että nyt jalkoihin alkaa sattua. Se olikin hyvä kohta, meillä oli ainoastaan muutama kohta kiertämättä. Mukaan messuilta tar

Nyt syntyvyyden laskiessa "ilmoilla" on kaikenlaisia juttuja, kun etsitään syitä, miksi nuoret aikuiset eivät saa lapsia (tai saavat, mutta vasta ei niin nuorina aikuisina). On pohdintoja siitä, loppuuko elämä lapsen tuloon. Minusta on hyvä että asioita pohditaan. Se on yksi fiksun ihmisen tunnusmerkki. Haluaisin että omatkin lapseni aikanaan käyttäisivät aikaa harkintaan tässä ja muissakin asioissa. Yhtä tärkeää on kuitenkin toimia silloin, kun on vielä vaihtoehtoja. Välikommentti: suljen kirjoitukseni ulkopuolelle lapsettomuudesta kärsivät (saa toki lukea silti). Läheskään aina lapsi ei ole oma valinta. Kuulun itsekin heihin, joilla homma on ollut hankalaa. Lapsia on saanut odottaa ja lukumäärä on jäänyt aikanaan toivottua pienemmäksi. 1.  Raha Kyllä ne rahaa vievät. Peruselämä on hoitunut meillä varsin hyvin, koska ainakin jompikumpi lasten vanhemmista on ollut koko ajan työelämässä. Extraa, esimerkiksi lomamatkoja on ollut mahdollista tehdä, mutta kyllä se 4 hengen lomam

Sama ilmiö joka maaliskuu - kaipaan kevään kasvukautta. Nyt en puhu pelkästään puutarhapalstasta ( :D ) vaan yleensäkin. Kaipaan myös esimerkiksi metsässä kävelyä. Kyllähän sinne nytkin pääsee, mutta parasta on, kun maa ja puut alkavat vihertää. Tässä meillä on selvä näkemysero Touhin kanssa. Hänestä kura-aika on parasta aikaa metsässä. Sinne hän suuntaa kaverin tai useamman kanssa monta kertaa viikossa. Takaisin tullaan ulkohousut kauttaaltaan mudassa. Täydellistä pienen pojan elämää. Lähden kyllä yleensä lenkille säässä kuin säässä, mutta nyt on hieman tökkinyt. Tälläkin hetkellä ulkona on räntäsade. Piruvie, kun juuri viime viikonloppuna kävin pitkän harkinnan jälkeen ostamassa kevätkengät. Käytän niitä sitten joskus. Kävimme alkuviikosta Touhin kanssa kampaajalla. Pitkä tukka sai väistyä, tilalle tuli kiva lyhyt malli. Mallin leikkaamista edelsi kuitenkin, että kampaaja oli puoli tuntia myöhässä. Leikimme Touhin kanssa siililapasillani - ne muuttuivat Minecraftia ja Zeldaa pelaav

Olin alkuviikosta varsin stressaantunut . Itse asiassa, keskiviikkoon mennessä olin jo sitä mieltä, että iso pyörä lähtee liikkeelle: tulee taas uupumus, pitkä sairausloma, kaikki on pilalla jne. Olin sitä mieltä, etten ainakaan jaksa mennä psykoterapiaan. Onneksi menin. Sain siellä eriteltyä yhteensä neljä stressinaihetta. Jos olisin miettinyt yksin, olisin saanut aikaan vain epämääräisen ajatuspyörremyrskyn. Löysin myös muutamaan asiaan ratkaisun, ainakin väliaikaisen.  Ennen kaikkea, sain tsemppiä ja ymmärrystä. Sain kuulla, että on ihan normaalia hermostua, kun on monta hermostumisen aihetta. Totesin itse, että minun pitää jälleen opetella ymmärtämään ja arvostamaan itseäni enemmän.  Sen jälkeen olen ollut astetta rauhallisempi ja priorisoinut levon ja mukavat asiat mahdollisuuksien sallimissa rajoissa (olen jopa vähän rikkonut rajoja ;) ) Asioiden saaminen oikeisiin mittasuhteisiin on ehdottomasti ollut viikon paras asia. Uskon, että lähden seuraavaan viikkoon hivenen paremmilla e

Meillä oli hauskaa , kun pääsimme kyläpaikkaan. Siellä oli useampi sukulainen, Naakka ja Touhi olivat ainoat lapset. Paikalla oli myös Utu-koira, kohta 12-vuotias. Blogiani lukeneet tietävät Utun vierailleen myös meillä useasti.  Kyselimme, onko Utu jo liian vanha vierailemaan ja saimme vastauksen, että Utu pääsee meille mielellään joksikin viikonlopuksi :) Luulen, että se tekee meille kaikille hyvää. Kun on koirahaave, lainakoira on mukava juttu. Utu kuulemma lepää nykyään paljon, mutta jaksoi kyllä touhottaa, kun oli tuli vieraita. Utu on muistikuvieni mukaan aina tykännyt leluista. Hänellä on pehmoleluja (varsin tapettuja ;)) ja pari piippaavaa/röhkivää lelua. Utun tapaamisen lisäksi oli mukavaa vaihtaa kuulumisia, ihan vain olla seurassa. Tänään olisi kaikenlaista puuhaa . Vähän jokainen nurkka ja kaappi meillä on päässyt ryöpsähtämään täyteen kaikenlaista. Inventaario ei ehkä ole täysin lempipuuhaani, mutta jostakin täytyisi varmaankin aloittaa. Yleensä olen tosin tyytyväinen, kun

Touhi ilmoittautui viime viikolla koulujenvälisiin hiihtokisoihin. Homma kuulosti korvaani...nostalgiselta :) En kyllä itse osallistunut lapsena koskaan. Olin todella varovainen ja urheilukisat olivat liian hurja asia. Touhi on toisenlainen. Heillä on pieni, 1-6-luokan oppilaista koostuva kieliluokka. Naakka sanoi heti että ei. Kävi ilmi, että luokalta osallistuisi vain yksi kolmasluokkalainen. Touhi ilmoittautui, jotta luokalla olisi tarpeeksi edustusta <3  Naakka ja muutkin luokkakaverit lähtivät kannustamaan. Tästä minä lasteni luokassa pidän: yhteishenki on ihan valtava. Mukaan sai ottaa pientä evästä - toisille yhtä tärkeää kuin hiihto, monille tärkeämpi asia ;)  Ykkösluokkalaiset hiihtivät kilometrin. Touhi ei ollut hiihtänyt tänä talvena ollenkaan. Juuri ennen lähtöä Naakka oli neuvonut Touhille jonkin keinon, jolla minimoida kaatumiset. Touhi olikin kaatunut vain yhden kerran.  Kotiin palasi kaksi tyytyväistä lasta. Touhi ei tiennyt sijoitustaan, koska laitteet olivat sekoil

Naakalla, kohta 11 vuotta , on tapana tehdä erilaisia hyvinvointiaan koskevia päätöksiä. Osassa päätöksistä on ideaa, osa taas vaatii hivenen kehittelyä. Ne perustuvat usein faktoihin, mutta ihan kaikkea ei ole aina mietitty.  Alkuvuodesta hän totesi, ettei jaksa kavereita arki-iltaisin, koska koulu on raskasta ja hän näkee kavereita koulussa. Tässä on mukana paljon faktaa: Naakalla on kielivalintojensa takia lähes 4 tuntia enemmän viikossa koulua kuin monella muulla. Suureksi osaksi on totta, että Naakka tarvitsee lepoa ja yksinoloa. Yritän itsekin pitää silmällä, saako Naakka latauduttua tarpeeksi.  Kävi kuitenkin ilmi , että yksinolo ei poistanutkaan koulustressiä. Yksinoloa tuli kerralla liikaa. Käytin määräämisoikeuttani ja sanoin, että kokkikerhon (Naakan harrastus) lisäksi täytyy olla kaverin kanssa yhtenä arki-iltana. Sain vastalauseita, mutta Naakka toimi kuten käskettiin. Nyt on menty pari viikkoa näin, ja kaverilla ollessaan Naakka tekee ikään kuin huomaamatta myös "str

Vaikka alkuvuosi on mennyt aikalailla sairastaessa, nyt alkaa olla jo varsin hyvä olo. Yskä tosin jatkuu vielä, eikä keuhkokapasiteetti ole paras mahdollinen. Kuitenkin, nyt voi jo katsoa paremmalla mielellä tulevaa. Kävin tänään salilla aamulla ennen töiden alkua. Sinne oli yhtä vastenmielistä lähteä kuin tavallisesti. Perillä oli yhtä mukavaa kuin tavallisesti. Fyysisen rasituksen tunnetta on kivaa tuntea muutenkin kuin lihaksissa, joita käytetään yskimiseen. Tosin sain sitten kotimatkalla aivan järkyn yskäkohtauksen, tietenkin risteyksen punaisissa valoissa. Vastapuolella odottavat kävijät vaikuttivat kohdauksen yleisöltä :D Miksi rajut yskäkohtaukset eivät juuri koskaan tule yksityisissä tilanteissa... Töiden alku, maaliskuu, uusi presidentti ja se Matti Rönkäkin jäi eläkkeelle...paljon kaikenlaista uutta ja vanhan loppua! Uskaltaisikohan tässä alkaa jo katsoa kevättä kohti. Siellä siintää ainakin yksi laivaristeily, puutarhapalsta, mökkeily sekä mahdollinen kesämatka. Joku tai u