Matkakuumetta

Toukokuu on kulunut nopeasti ja yhtäkkiä olemmekin puolisoni kanssa yhteisen Lontoon-matkamme kynnyksellä. Puurramme päivästä toiseen töissäkäynnin, Naakan hoidon ja kotitöiden keskellä, joten usein ei tule katsottua ajassa kovin pitkälle taaksepäin.

Tämä on rva:lle kolmas matka Lontooseen ja ensimmäinen niskavamman kanssa. Rva vieraili perheensä kanssa lontoossa ensimmäistä kertaa loppuvuodesta 1999, toista kertaa Interrail-matkalla 2003. Aikaa on siis kulunut siitäkin vierailusta.

Me emme ole kovin tiukasti suunnitelleet, mitä aiomme matkallamme tehdä. Todennäköisesti levähtää hetken rakkaan mutta välillä vähän työlään yksivuotiaamme hoidosta (Toivottavasti kykenemme kumminkin lomailemaan emmekä pelkästään ikävöimään häntä).

Minä haluaisin kuitenkin käydä vahakabinetissa ja jonkinlaisella kaupunkikierroksella. Joku käynnin arvoinen tavaratalokin (mahdollisesti, Lontoossa kun ollaan) kaupungissa kuulemma on, halpa sellainen. Odotan kuitenkin matkalta ainoastaan pientä maisemanvaihdosta sekä sitä, ettei niska oireilisi kovin pahasti.

Seuraavan kerran lomailemme (jossakin muualla kuin mökillä) elokuussa. Silloin suuntaamme jälleen Kolille, jossa vierailimme viimeksi v. 2011. Hieman jännittää, kuinka Naakka jaksaa istua suurin piirtein koko päivän autossa, pysähdyksistä huolimatta.

Kolillakaan emme tee mitään kummallista, pääasiat ovat vaaralle kiipeäminen sekä majapaikassamme, Nevalan perinnetilalla oleilu. Tila on aivan mahtava paikka majoittua, siellä pääsee myös katsomaan monenlaisia eläimiä.

Kolille lähtee mukaan muutakin perhettä, joten saamme kenties viettää puolisoni kanssa vähän aikaa myös kaksistaan. Sekin on tervetullutta, että saa esimerkiksi tunnin omaa aikaa jonkun mukavan kirjan tai lehden parissa.

Viime päivät helteessä ovat olleet varsin tuskaisia, mutta niska tykkää, kuten taisin jo aiemmin mainitakin.  Tänään repäisimme puolison kanssa ja värjäsimme minun tukkani (edellisestä värjäyksestä on jo sen verran aikaa, että juurikasvu oli aivan kauhia.

Sitten rva kävi uuden tukkansa kanssa äänestämässä. Oli sillä hilkulla, etten mennyt, mutta päätin kumminkin mennä. Äänestämisessä on oma juhlallisuutensa ja onhan sekin tapa vaikuttaa. Äänestämisen jälkeen kävimme geokätköllä, jonka minä löysin.

Iltaan kuuluu vähän oikolukua ja lätkämatsin odottelua. Se tulee meille vähän myöhään, mutta on kai se pakko katsoa...Se nyt on ainakin varmaa, ettei rva lähde keskellä yötä kaupungille hillumaan, kuten silloin kun Suomi viimeksi voitti (jos siis voittaa nyt).

Se jääköön nähtäväksi.

Koli, 2011.  PS: Hyvää syntymäpäivää E.-ystävälleni sinne lounaan suunnalle =)

OMT ja Hanami

Varailinpas tässä taas hierojaa...tällaista se on tämän niskan kanssa, se meni taas niin jumiin, ettei reagoi yhtään mihinkään. Onneksi seuraavina päivinä ei ole luvassa mitään ihan kummallista. Niin, ja toivottavasti saan hierojan jollekin lähipäivälle.

Niskavammani "sykli" on melko selkeä. Noin kerran kuussa käyn Ortonissa OMT-fyssarilla, se tekee selälle ihmeitä. Noin viitenä iltana viikossa teen selkä (ja niska) -harjoitteet. Noin kahden viikon kuluttua OMT:stä täytyy käydä normihierojalla, sitten taas parin viikon päästä OMT:llä.

Miksi en käy Ortonissa useammin? Syy on aikalailla raha. Kyllähän sitä kävisi vaikka missä, jos kaikkea ei tarvitsisi maksaa itse. Hoitoihin menee rva:lta edelleen useampi satanen kuussa, siksi onkin välillä vähän hassua kuunnella, kuinka rahat eivät vaikkapa äitiyslomalla riitä...mikäli näitä hoitoja ei olisi, rva eläisi suorastaan herroiksi (tai rouviksi siis). No, tilanteensa kullakin ja terveys ennen kaikkea!

Tuosta OMT:stä vielä, se tuntuisi kyllä olevan hoitomuoto, joka vaikuttaa ratkaisevasti rva:n toimintakykyyn. Lisäksi sieltä saadut harjoitteet auttavat, kunhan niitä jaksaa säännöllisesti tehdä. Niiden kanssa on kyllä välillä ollut aika raskasta.

Niskaan ei (niskan alaosaa lukuun ottamatta) rva:n kohdalla kosketa. Tämä siksi, että rva:n yläniska on edelleenkin niin herkkä, että manipulaatio voisi aiheuttaa pitkäkestoista pahoinvointia tai migreenin kaltaisen olotilan. Toiseksi, kun funktionaalista magneettia ei ole tehty, ei tiedetä varmasti, mikä siellä niskassa riivaa.

Nyt kesän tultua rva on ulkoillut varsin paljon. Lämmin sää on tuntunut olevan hyväksi niskalle ja yläkropalle muutenkin, mutta huono puoli on sitten se, että rva on todella huono kestämään helteitä. Painostava ilma vie suurin piirtein toimintakyvyn. Tänään olikin sitten todella mukavaa, kun oli viileä tuuli ja aurinkoista.

Sunnuntaina teimme ex-tempore-retken Hanami-kirsikankukkajuhlaan. Kyseessä oli piknik puistossa, jossa oli paljon kirsikkapuita. Paikalla oli Japaniin liittyviä esityksiä, kojuja joissa myytiin kaikenlaista sekä paljon juhlaa viettämään tulleita ihmisiä.

Osalla oli yllään kimonoita, osalla cosplay-henkisiä asusteita. Suurin osa oli kuitenkin pukeutunut ihan tavallisesti kuten Niskasetkin. Mukana piknikillä olivat myös Naakan isoisä ja kummitäti. Söimme piknikruuaksi pakastesushia ja joimme vihreää teetä.

Sushin kanssa meinasi käydä vähän hassusti, kun rva oli katsonut, että sushi kestää sulaa kaksi eikä kolme tuntia. Sushia piti siis odotella tunti, jonka aikana puolison piti käydä syömässä makkara sinapilla (kyllä, makkarakoju löytyi kuitenkin).

Naakka viihtyi ulkosalla muiden kanssa oikein hyvin. Hän käytti suurimman osan ajasta katselemalla ympärilleen, Rva sai syödä sushinsa melkein rauhassa, kun antoi Naakalle sen "kalan" eli kalanmuotoisen soijakastikepullon pureskeltavaksi. Se kelpasi!

Vihanneksia ja vaahtokarkkeja - sananen ravinnosta

Näin ravintolapäivänä on varmaankin hyvä kirjoittaa muutama sana ravinnosta. Meillä on onni asua talossa, jossa kerhohuoneelle ilmestyy italialaistyyppinen pop up -ravintola jokaisena ravintolapäivänä ja muistaakseni joskus muulloinkin. Tällaisia antimia kerhohuoneen keittiö tarjosi tänään!

Ravinto ja etenkin ravitsemus sinänsä ovat aika laajoja ja abstrakteja käsitteitä, ettei rva voi ottaa niihin kantaa kuin amatöörinä. Vielä vähemmän rva voi esiintyä esimerkkinä - meillä ruokavalio koostuu ajoittain valmisruuasta ja sen sellaisesta hirviästä!

Kuitenkin, rva koittaa ainakin välillä kiinnittää huomiota siihen, mitä suuhunsa pistää. Sillä tavalla jaksaakin paremmin, ja voisi kuvitella, että keho, jonka pitäisi korjata itseään, tarvitsee hyvälaatuisia rakennusaineita. Tähän rva pyrkii käytännössä ja vielä useammin teoriassa.

Rva:n ruokatottumuksissa on paljon hyvää. Taidan juoda tarpeeksi vettä, syödä ainakin useimmiten tarpeeksi vihanneksia ja teen itse ruokaa muutaman kerran viikossa (yleensä syötävää riittää useammaksi päiväksi).

Parannettavaakin riittää. Juon välillä liikaa kahvia ja annoskokoni (siis ruuan suhteen) ovat ajoittain vähän liian isoja. Rasvaisten ruokien määrää voisi edelleenkin vähentää. En usko syöväni kovin väärin, mutta pienillä muutoksilla voisin tietysti parantaa tilannetta.

Pyrin kiinnittämään huomiota syömisiini muutamastakin syystä:

- hallitakseni painoani. Kuulun niihin suomalaisnaisiin, joilla on hidas aineenvaihdunta ja lihoamistaipumus. Äärimmäinen laihuus ei kiinnosta, mutta kun tukiranka on muutenkin epäkunnossa, lienee hyvä pitää painonhallinta välillä mielessä.
- Edistääkseni niskavammasta parantumista. Rakennusaineiden lisäksi on hyvä saada tarpeeksi energiaa, jotta jaksaa kuntouttaa itseään liikkumalla.
- Tämä piti laittaa ensimmäiseksi: voidakseni hyvin ja nauttiakseni hyvästä ruu`asta ja ruokahetkistä.

Ruokahetkistä puheenollen, Niskaset syövät nykyään kiirettävän usein saman pöydän ääressä. Rva:n niska on alkanut kestää tällaista, vaikka usein onkin pakko korjata asentoa. Ongelmana on edelleen alas valahtava vasen olkapää ja lapa.

Onneksi tulee myös syötyä, siinä asennon korjailun ja Naakan vahtimisen lomassa. Hän on nyt yksivuotias ja maistelee uusia makuja melkein joka päivä. Tämän viikon uutuuksia ovat olleet mm. herneet, rusinat ja vadelmapiirakka! Ruoka menee suuhun pihtiotteella, ja jos lusikan antaa käteen, se menee lautasen kautta suuhun (ruoka ei välttämättä pysy vielä mukana).

Naakan myötä myös rva on alkanut innostua rusinoista...niistähän saa rautaa, kuten eräässä Maikki Harjanteen Minttu-kirjassa 1980-luvulla sanottiin! Erilaiset pähkinät olisivat varmasti terveellisiä myös, mutta ne eivät uppoa niin helpolla.

Sitten, täytyy muistaa, että ruuan pitää olla myös nautinto. Rva ei ainakaan jaksa koko ajan noudattaa orjallisesti jotakin dieettiä, välillä on vain hauska syödä sellaisia juttuja, jotka eivät ole niin älyttömän terveellisiä.

Esimerkiksi paahdettu vaahtokarkki oli tosi hyvää, mutta sitten ne paahtimessa lilluvat leivänmurut meinasivat syttyä palamaan ja koko asuntoon levisi karsea haju. Kaikki tämä siksi, että rva yritti demonstroida puolisolle, kuinka niitä vaahtokarkkeja oikein paahdetaan. Tämä tapahtui Niskasilla viime viikolla. Itse vaahtokarkit olivat tosi hyviä!

Näin rva syö ja tällaisiin asioihin hän pyrkii. Mukavaa lauantai-illan jatkoa, uutta ravintolapäivää odotellessa!

Tarkastuksia

Rva on viime aikoina keksinyt vaikka minkälaisia aiheita, joista kirjoittaa, mutta Niskasilla on ollut sellaista hulinaa, että itse kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. Viime viikonloppuna juhlimme Naakan 1-vuotissynttäreitä suvun voimin, synttäreistä selvittiin ja ensimmäisestä vuodesta näköjään myös!

Synnytyksestä on siis nyt tasan vuosi tai vähän yli. Tuo kahden vuorokauden rutistus on edelleenkin oikein hyvin mielessä. Rva on kiitollinen siitä, että toipuminen meni suhteellisen (suorastaan yllättävän) helposti. Viimeisenä taisivat kipuilla lantionpohjan luut, se osasto saattaa juilia vieläkin, joskus harvoin.

Vauvavuoden aikana rva on kuntouttanut kroppaansa vaihtelevalla menestyksellä. Jumppa tulee tehtyä noin neljä kertaa viikossa, ylä- ja alakroppaliikkeitä vuorotellen. Rintarangan liikutteluliikkeitä saisi tehdä vaikka joka päivä, siinä olisi parantamisen varaa.

Naakka on tällä viikolla käynyt rokotuksessa. Rokotus on mennyt onneksi "ohi" ilman erityisiä jälkioireita, onneksi. Tänään oli sitten 1-vuotisneuvola. Mukana oli myös Naakan pappa, mikä osoittautui oikein hyväksi ratkaisuksi.

Naakka joutui heräämään neuvolan tarkastukseen kesken päiväuniensa, ja menetti hermonsa sekä loukkaantui syvästi, kun vaatteet otettiin pois ja punnittiin. Neuvolan vaa`alle häntä ei saanut millään, joten punnittiin sitten äiti ja Naakka ja sen jälkeen äiti.

Mittaaminen oli yhtä kamalaa, lapseni hysteerisen huudon kuullessani olin jo melkein valmis sanomaan, että ei mitata, mutta mitattiin kumminkin. Naakka on sopusuhtainen lapsi, ei pitkä eikä lyhyt, hoikka tai pullea. Mitään mullistavia ohjeita emme saaneet, joten Naakan kotihoito (rva vähän ylpeilee) on sujunyt hyvin.

Kevät on hiipinyt Niskasten asuinalueelle, ulkona on nyt todella kaunista. Hakusessa on edelleen paikka, josta voisimme rauhassa hakea marsuille tuoretta ruohoa, mutta kaikki lähiruohikkomme tuppaavat olemaan koirien ulkoilutusaluetta, joten nurmikkoa ei ole vielä löytynyt.

Marsut ovat pysyneet kuluneella viikolla öisin aitauksessaan. Aitaus tosin jouduttiin purkamaan viikonloppuna juhlien tieltä, ja sen jälkeen on edelleen kadoksissa kiinnikkeitä, joten aita on nyt vähän hutera. Tämä tietää tavallista enemmän Naakan silmälläpitoa.

Tyttären rokotusreissulla kävimme nopeasti eläinkaupassa. Sieltä mukaan lähti kolme uutta kirsikkabarbinaarasta akvaarioon. kolmikko on sopeutunut hyvin parven jatkoksi, parvi taitaa olla kahdeksan yksilön vahvuinen (2 urosta ja 6 naarasta). Myös tytär on vähän innostunut kaloista ja osoittelee niitä ja kyselee "täh?".

Niistä tulevista aiheista...seuraavaksi rva ajatteli kirjoittaa ravinnosta. Sivusin aihetta muutama kuukausi sitten, mutta sitten kirjoittelu unohtui. Ravinto on tärkeä osa jaksamista ja ehkä erityisesti niille, joilla on jokin terveysongelma. Luvassa on amatöörikirjoitus, rva:n asiantuntijuus perustuu lähinnä omiin kokemuksiin.

Helpotus ja mysteeri

Huh sentään, jopas se Ortonin fyssari onnistui taas tekemään ihmeitä selälle! Pääsin eilen paikalle, kun perheenjäseneni tuli hoitamaan Naakkaa. Muuten en pääsisikään, sillä fyssari pitää aina vapaata sinä päivänä kuin nelipäiväistä työviikkoa tekevä miehenikin.

Yleensä fysioterapeutilla edetään näin: ensin kysytään vointi, sitten hän kysyy, mihin pitäisi erityisesti kiinnittää huomiota. Sen jälkeen katsotaan kotiliikkeet, yleensä toivon niihin aina vähän muutoksia. Jippii, sain muuten eilen kaksi niskaliikettä!

Sen jälkeen hän käsittelee selkääni ja niskaani. Yläselän nikamalukkoja avataan tai ainakin yritetään saada joustavammiksi. Alaniskaakin fysioterapeutti käsittelee hieman, mutta yläniska, jossa vamma on, jätetään rauhaan.

Käsittelyn jälkeen lähdin maksamaan. Maksan aina samalla kaksi kertaa (ei ihan halpaa, todellakaan)...Nyt hinta tuntui erityisen kalliilta. Maksoin ja lähdin liikkeelle. Kahden minuutin kuluttua puhelin soi. Minua oli kuin olikin laskutettu liikaa, ja tilanne korjattiin.

Kotona odotti oikein hyvin hoidettu Naakka. Eilen jälkioireina huimasi, näkö oli aika sumea ja sydänkin takoi, mutta tänään olo tuntuu jo aika normaalilta. Vaikka käsittely ei satu, on se sen verran voimakasta, että jälkioireita sopi odottaa. Ne kestivät koko eilisen päivän.

Olen ennenkin puhunut blogissani (toivottavasti en liikaa) vammaisuudesta, arjesta ja avun pyytämisestä. Nyt puhun taas, joten kannattaa hypätä yli, jos ei halua lukea. Erään kotimaisen aikakauslehden keskustelupalstalla on pitkään puhuttu isovanhemmuudesta ja siitä, tuleeko isovanhempien hoitaa lapsenlapsia.

Rva:lla ei ole tähän selkeää mielipidettä, mutta eiköhän se ole tapauskohtaista. Vaikka tekstejä yrittää lukea kuinka objektiivisesti tahansa, ei se aina ihan onnistu. Aika moni isovanhempi kirjoittaa, että he ovat pontevasti todenneet jo hoitaneensa omat lapsensa, joten lapset hoitakoot omansa.

Kommentoimatta sen enempää kyseistä tilannetta, tulee aina mieleen, että tällaisten henkilöiden aikuiset lapset taitavat olla terveitä. Jos vammainen haluaa lapsia, hänen on "valitettavasti" pyydettävä aika ajoin apua perheeltä, lähipiiriltä, yhteiskunnalta tms.

Tietysti, tällaiset kommentit koskevat luultavasti niin kutsuttuja normaalitilanteita, mutta kuitenkin...

Pitipäs vielä loppuun kertoa, että meidän vanhuksemme Nasu ja Matilda ovat tuoneet elämäämme mysteerin. Sunnuntaiaamuna Nasu käveli makkariimme sen näköisenä, kuin olisi vähän väärässä paikassa. Niin olikin, häkin ulkopuolella.

Seuraavana yönä puolisoni kävi siirtämässä häkkiin olkkarin lattialla kuikuttavan Matildan. Marsut pääsevät jostakin ulos häkistään/aitauksestaan, mutta emme ole keksineet, mistä. Arvattavin paikka on se, missä häkki ja aitaus on kiinnitetty toisiinsa, mutta kun siinäkään ei ole sellaista koloa, josta marsu mielestämme mahtuu.

Mysteeri siis säilyy.

Tauti ja pulmalelu

Rva:n terveys päätti taas ottaa takapakkia, tällä kertaa flunssan/influenssan muodossa. Eilen oli kurkku vähän kipeä. Päivän myötä niska kipeytyi. Ihmettelin, että mikäs se nyt on, ja laitoin niskan jumituksen syyksi. Sitten olo vain huononi.

Puoliso passitti minut alkuillasta lepäämään. Kun olo oli niin kummallinen, mittasin kuumeen, joka oli nousussa. Ääh, juurihan minulla oli flunssa kuukausi sitten! No, eihän sille mitään mahda. Yötä myöten kuume tietysti nousi ja alkuyöstä vilutti niin paljon, että en saanut nukuttua.

Kahden aikaan yöstä riemu vasta repesi, kun alakerran naapuri innostui luukuttamaan musiikkia täysillä. Alkoholilla oli epäilemättä vaikutusta asiaan...Kun hän (varmaankin ennen neljää) lopetti, kului ehkä puoli tuntia, ja Naakka rupesi levottomaksi. Olemme puolison kanssa nukkuneet ehkä pari tuntia viime yönä.

Tänään kuume on taas nousussa, mutta muita oireita ei kurkkukivun lisäksi ole. Puoliso lähti Naakan kanssa Naakan ukin luokse käymään, jotta minä saisin levätä. Otankin tämän päivän ihan rauhallisesti, sillä huomenna olen taas itsekseni melkein yksivuotiaan kanssa.

Niskan kannalta tämä tietää treenitaukoa sekä lisääntyviä kipuja, kun kehossa on ylimääräinen tulehdus näiden kroonisten vaivojen lisäksi. Olen vuosien varrella oppinut huomaamaan, että niska ilmoittaa tulevasta flunssasta pahenevana kipuna ja särkynä.

Tosin en osaa usein tulkita oireita virustaudiksi, vaan epäilen, että olen kenties kävellyt tai kanniskellut Naakkaa liikaa (molemmat, varsinkin jälkimmäinen, ovat kyllä enemmän tai vähemmän pakollisia). Tautihan siitä kumminkin tuli, ja influenssalta tämä ikävästi näyttää. Meillä on kyllä rokotteetkin, joten rva elää vielä toivossa, ettei pahempaa tautia tulisi.

Aamulla Naakka oli kummallisen hiljaa. Syy oli tässä:

Näiden lelujen tarkoitushan on, että ne eivät nimenomaan aukea, mutta kuukausien puuhastelu pulmalelun kanssa teki tehtävänsä, ja kinkkinen tehtävä tuli ratkaistuksi. Nyt onkin sitten aika lopettaa tällä lelulla leikkiminen, turvallisuussyistä.

Päivämme ovat tätä nykyä muuttuneet ainakin aikuisten osalta vilkkaammiksi (ja raskaammiksi), kun Naakka on suurimmaksi osaksi lopettanut toiset päiväunensa. Yhdet unet eivät täysin riitä, joten hän on usein aika pitelemätön varsinkin alkuillasta. Ilman valvontaa Naakkaa ei voi jättää juuri hetkeksikään, kun liikkuminen paranee ja paranee, mutta järki ei nyt kehity ihan samalla tasolla.

Ihailen kuitenkin Naakan oppimiskykyä...hän on kerran pudonnut sängyltämme alas, mutta osaa tätä nykyä laskeutua sieltä jalat edellä! Ihmettelen tätä taitoa, kun tyttö ei kumminkaan vielä seiso tai kävele ilman tukea. Aikuisen kannattaa kumminkin oleilla koko ajan hyvin lähellä, niin luotettavaa laskeutuminen ei kuitenkaan vielä ole.

Rva siirtyy nyt lepäilemään, melkein päästiin jo tästäkin viikosta!