Rouva Niskanen

En ole pitkään aikaan ollut sillä tavalla aktiivinen vammani kanssa, että olisin etsinyt uusia hoitokeinoja. Sellaisia, jotka mahdollisesti auttavat, on varmasti olemassa pilvin pimein. Ongelmia ovat sopivien hoitokeinojen löytäminen ja raha - osa hoidoista (aika pieni) on korvattavia, useimmat eivät. Pari päivää sitten päätin hieman ryhdistäytyä, ja menin meidän kadulla sijaitsevalle kiropraktikolle, joka käyttää myös nimitystä hermoterapeutti. Kiropraktikoitakin on kuulemma monenlaisia. Hän kertoi saaneensa oppinsa Suomessa. Ulkomailla (ei ihan selvinnyt, missä) koulutuksensa saaneet ovat kuulemma useammin hoitometodeiltaan sellaisia, että hoitoa on lähinnä se raksautus. Tämä kiropraktikko tutkikin minua aika perusteellisesti. Minulla on edelliseen kokemukseeni perustuva kammo kiropraktikkoja kohtaan (vammautumiskeväänäni kävin kiropraktikolla, joka piti hyvänä ideana raksautella ylimmän niskaikaman ja kallon väliä, jonka jälkeen meinasin kotimatkalla pyörtyä. Tämä hoito alko

Niskaset ovat jälleen aloittamassa uutta viikkoa. Rva aloittaa viikon särkyisenä, hieronta peruuntui ja uutta aikaa ei ole vielä järjestynyt. Tänään olisi pari lapsivapaata tuntia - toivottavasti kirjastossa käynti onnistuisi! Tyttönen on keksinyt television ja yritti myös eilen ilmiselvästi kääntyä kyljelleen. Ei ihan vielä onnistunut! Kädet ovat löytyneet ja nyt hän yrittää viedä niiden avulla kaikenlaista suuhunsa. Tutti ja rätti ovat vielä toistaiseksi lempparit. Tukka on hänellä harventunut reippahasti, saa nähdä, minkä väriset hiukset hänelle tulee (toivottavasti tukka ylipäätänsä kasvaa). Ihan vielä ei kampauksia tuosta saa, mikä onkin rva:lle helpotus - ehkä puoliso osaa sitten paremmin vääntää ne kampaukset... Joitakin päiviä sitten rva koki taas pienen henkisen kriisin, kun samalle päivälle meinasi tulla kolme peräkkäistä menoa. Maksimi on kaksi, mikäli kroppa on siinä kunnossa, että ulos voi ylipäätänsä lähteä. Pari tuntia asioiden hoitamista alkaa jo tehdä aika tiu

Viikonloppu on sujunut tähän mennessä hyvin rauhallisissa tunnelmissa. Puoliso viettää poikkeuksellisesti suurimman osan viikonloppua harrastuksensa parissa ja me tytöt täällä kotona. Kävimme aamupäivällä rintareppuilemassa lyhyen matkan, illemmalla olisi tarkoitus vähän vaunuilla. ...jos jaksan. Olen nimittäin taas vaihteeksi niin jumissa kuin olla ja voi. Kuluneen viikon aikana pystyin jumppaamaan vissiin viitenä päivänä peräkkäin. Minusta tuntuu että selkä tykkäsi (nyt en ole paljoa jumpannut kahteen päivään, ja lihakset napsahtivat lukkoon välittömästi. Syy siihen, miksi en ole kyennyt tekemään koko sarjaa pariin päivään, on olkapäiden kipeytyminen. Vaiva on nimeltään "ahdas olkapää", ja se on ollut ongelmani aiemminkin. Kun olkapäät alkavat vaivata, on pakko pitää taukoa, sillä olkapäihin pesiytyvä leposärky on viheliäinen. No, syvät vatsalihakset onnistuvat onneksi ilman käsiäkin, keskityn sitten niihin. Eilen kävimme tytön kanssa tutustumassa paikalliseen perhe

Eilen tyttösemme (ja me tietysti) vietti mukavan päivän reissussa sukumme ei edeltävän, sitä edeltävän vaan sitäkin edeltävän sukupolven edustajan seurassa! Pirteä oli hän - irtojätskillä käytiin ja vietettiin päivä tehden muutenkin vaikka mitä. Päivän aikana minun niskani, yläselkäni ja oikea lonkka alkoivat kipeytyä. Iltaan mennessä kipu olikin sitten todella kovaa. Nukkumaan mennessä jouduin taas todella tekemään töitä, että löysin sopivan nukkuma-asennon. Varsinkin lonkan leposärky on todella rasittavaa. Tilannetta eivät parantaneet automatkat eikä se, etten ehtinyt jumpata eilen lainkaan. Kokopäiväreissun jälkeen oli veto niin pois, etten kertakaikkiaan jaksanut. Muuten olen onnistunut treenissä viime päivinä todella hyvin. Himotreenaajalle ohjelmani on varmaankin vähintään naurettava, mutta minulle se sisältää vaikka mitä hyödyllistä. Kun vain osaisi tehdä liikkeet oikein näin pitkän tauon jälkeen! Luultavasti treenaan kumminkin tänään. Puoli tuntia kerrallaan venyttelyin

Sadetta...ei se mitään! Huonosti nukuttu yö...se kyllä ärsyttää! Ilta, jolloin pääsemme taas levolle, tuntuu näin aamulla olevan jossakin uskomattoman pitkällä. Ei, ei se syy ole edelleenkään ihana tyttäremme, vaan rva:n kyky nukkua. Voi, kun tilanne helpottuisi. Nyt, kun puoliso on hoitovapaalla, minulla ja meillä molemmilla ei enää pidä niin kiirettä asioiden hoitamisen kanssa. Marsut ovatkin saaneet enemmän silityksiä kuin vähään aikaan. Marsuista Nasu tykkää silityksistä, Matilda menee karkuun. Aivan viime aikoina Matilda on tosin alkanut hieman tottua käsittelyyn. Marsujen sylittely ja silittely on tärkeää siitäkin syystä, että silloin on samalla helppo tarkistaa, onko marsun ihossa tai pikemminkin sen alla mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Tällä tavalla löysin mm. Nasun vatsassa olevan patin muutama kuukausi sitten. Se on onneksi pysynyt ennallaan eikä näytä Nasua haittaavan. Ilmeisesti kyse ei siis ole ainakaan mistään pahanlaatuisesta, kuten eläinlääkärikin arveli. Joi

Eilen rva sai uudet kengät. Ne löytyivät pienen etsinnän jälkeen. Yleensä kenkien osto on hankalaa, mutta nyt minulla oli sekä malli että väri niin hyvin tiedossa, että ongelmia ei tullut. Tosin merkiksi tuli Vagabond eikä Lacoste, jota olin aluksi suunnitellut. Kiitokset muuten eräälle suunnalle - eilinen oli kyllä mukava päivä! Rva ei voi niskavammansa takia kikkailla korkojen tai koristeellisuuden kanssa. Mallin tulee olla mukava ja tukea jalkaa. Plussaa on, jos väri ja materiaali ovat miellyttäviä.  Myyjä laittoi kenkiin pehmentävät pohjalliset, jotka olisin voinut ostaa samalla. Pehmennys vei kumminkin mielestäni vakautta pois, joten jätin ne ostamatta. Niska oireilee usein hyvin pienistäkin muutoksista, joita ei voi ennalta arvata. Vääränlaisissa kengissä alkaa helposti huimata. Korkojen kanssa en juuri enää kävele ollenkaan. Tytön nimijuhlissa minulla oli oikein nätit korkokengät, jotka riisuin 20 minuutin yrityksen jälkeen pois. Perheenjäseneni 60-vuotisjuhlissa rva tas

Viikko on taas vierähtänyt miltei keskipisteeseensä. Eilen rva pääsi hierojalle. Nyt yläselässä on taas tuntoa ja kiputuntemuksia myös. Kun lihakset menevät oikein jumiin, tuntokin tavallaan menee. Lisäksi, viime päivinä rva:n on taas ollut erityisen hankala nukkua sillä kyljellä, jonka puolella niskassa niskavika on. Ei ole hauskaa, kun makuulla ollessa huimaa! Olen heräillyt paljon, jonka arvelen johtuvan selästä. Hieronnan jälkeen iski tietenkin huimaus, jonka (ja sadekuuron) takia jouduin odottelemaan tovin, ennen kuin pääsin siirtymään takaisin kotiin. Tyttöä hoiti hierontareissuni ajan onneksi tuttu ja turvallinen henkilö. Tempur-tyyny alkaa olla aika finaalissa. Haluaisin kokeilla seuraavaksi toisenlaista tyynyä, mihin olenkin saanut vinkkejä. Tyyny on niskavammaiselle erityisen tärkeä, sillä vietämme loppujen lopuksi suuren osan vuorokaudesta tyynyymme nojaten. Eilen olimme koko perhe Nasua, Matildaa ja kaloja (siis murto-osa perheestä oli...) lukuun ottamatta perhevalm

On alkanut tulla ajankohtaiseksi etsiä vähäksi aikaa uusi hieroja, sillä vanha on jäämässä luultavasti muutamien kuukausien tauolle työstään. Tämä ei olekaan mikään ihan helppo tehtävä, sillä olen ollut nykyisen hierojani asiakkaana jo useita vuosia - oikeastaan ensimmäisestä "retkuvuodestani" lähtien. Hän opiskeli vielä tuolloin, ja muistan, että oppikirjakin oli joskus mukana, tosin tenttejä eikä minun hieromistani varten. Vammautunut ei voi mennä ihan kenelle tahansa hierojalle, kuten ei fysioterapeutille tai lääkärillekään. Pahimmassa tapauksessa taitamaton henkilö voi pahentaa vammaa tai aiheuttaa uuden vamman. Kokonaan toinen haaste on myös, kyseenalaistaako hoitava henkilö kivun, tuntemukset tai koko vamman. Jos näin on, hoitosuhde ei voi kehittyä hyväksi ja tavoitteelliseksi. Olen elänyt jo sen verran pitkään vammani kanssa, että vastaan on tullut monenmoista osaajaa. Nyt tilanne on onneksi siinä mielessä vakiintunut, että tiedän suunnilleen, mistä apua kannat

Sain vähän aikaa sitten mahdollisuuden oppia tekemään kortteja leimaustekniikalla, jossa korttiin laitetaan leimasimella liimaa, ripotellaan päälle jonkinlaista metallijauhetta ja sulatetaan kuva kiinni silitysraudalla (hellanlevykin käy). Oli ihan mielenkiintoista, käytännöllinen mieleni suunnitteli heti muun muassa tämän vuoden joulukortit...sitten otin itseäni, en tosin kipeästä niskasta, kiinni, ja päätin keskittyä nyt johonkin, joka on tätä hetkeä - olipa minulla juhlimisen aihetta tai ei. Tällainen kortista tuli: Olen syysihminen ja odotan jo ihan oikeasti säiden viilenemistä. No, niska tuntuu tykkäävän lämpimästä, mutta muu kroppa ei oikein helteistä piittaa. Sitäpaitsi nukkuminenkin on kivempaa, kun makuuhuoneen saa illalla vähän viileäksi. Syksyn suunnitelmat alkavat pikkuhiljaa hahmottua. Kun puoliso jää hoitovapaalle eikä pikkuankka enää ole ainakaan ihan yhtä vaativa kuin alussa, jää minulle kenties aikaa johonkin omaankin - liitetään se vaikkapa käsitteeseen ku

Jahhas, rva:n niska on aivan järkyttävässä jumissa...Tilanne iski päälle toissapäivänä, ja pari päivää ovatkin sitten menneet päänsäryn ja muiden särkyjen kanssa. Vaavi ei anna armoa - hänet pitää hoitaa ihan samalla tavalla kuin muinakin päivinä. Sen verran fiksu olin eilen, etten lähtenyt rintarepun kanssa liikenteeseen. Vaunut ovat ehdottomasti parempi vaihtoehto tässä tilanteessa! Öisin helpottaa - levossa niska ja yläselkä eivät tunnu oikeastaan miltään. Tyttökin on alkanut nukkua ihanan pitkiä yöunia, joilta hän herää aamuisin hyväntuulisena. Sitten hän hassuttelee, syö ja nukahtaa aamupäiväunille sitteriin. Rva:n on ollut ison elämänmuutoksen takia hieman hankala tiedostaa, mitä milloinkin "pitäisi" tehdä. Omalla kohdallani voimia ei ole juuri omaan kuntoutukseen riittänyt. Itseäni koekappaleena käyttäen voin täten analysoida, että tässä on isoin haastekohta niskavamma + vauva -yhdistelmässä tähän asti. Arkielämä pienen vauvan kanssa sujuu, mutta omaa kuntoa on