Rouva Niskanen

Koskapa Naakan täytyy käydä "uimaopetuksessa" minun kanssani, katsoimme parhaaksi aloittaa. Flunssa on kulkenut perheemme läpi, mutta minuun se ei ole toistaiseksi iskenyt. Se on vain ajan kysymys tai sitten ei. Minulla on ollut tavallista enemmän staattisia työasentoja päätteen ääressä, mikä on aiheuttanut aika karsean tilan niskaan ja yläselkään. Koska minua alkaa tässä tilassa myös huimata, olo on, hm... Olen ollut tänään aika epätoivoinen. Löydän joskus Youtubesta toimivia liikkeitä, yleensä en. Nyt löysin jonkinlaisen "fysioterapeuttisivuston" jossa oli kaksi liikeohjetta - yllättäen ne aukaisivat hartiat (eivät kyllä yläniskaa) Kuitenkin, olo oli liikkeiden jälkeen paljon iisimpi, ja se vaikutti välittömästi myös mielialaan. Takaisin uintiin: Naakka vastusteli hieman lähtiessä, vaikka onkin sitoutunut uimaopetukseen. Hän ei olisi jaksanut lähteä kävellen parin kilometrin matkaa uimahallille.Kuitenkin, kun pääsimme liikkeelle, Naakalla ei ollut vaikeuksia siir

Pääsimme jokin aika sitten luontopolulle pitkästä aikaa! Tämä kyseinen luontopolku sijaitsee Kanta-Hämeessä ja näimme paahdealueita. En ollut ennen ajatellut paljon aurinkoa saavia paikkoja erityisenä luontotyyppinä. Luontopolku oli vaihteleva - siihen liittyi myös Salpausselän rinteiden reunamia, eli polulle mahtui jyrkkiäkin nousuja ja hienoja näköaloja. Se on itselleni yllättävää, kyseisellä paikkakunnalla olen tottunut näkemään tasaisia peltoja. No, kyllä niitä sieltä mäen päältä näki. Opimme myös jääkaudenaikaisista supista eli lukoista. Lukko on painauma, johon on kertynyt vettä ja muodostunut lampi. Tässä tapauksessa näkemämme lammet olivat jo muuttuneet soiksi.  Mukana lapsista oli Touhi - Naakka oli huonovointinen ja jäi sisätiloihin odottamaan parempaa vointia. 7-vuotias ei ollut täysin innokas lähtemään luontopolulle. Suoraan sanottuna hän vastusti sitä varsin voimakkaasti. Koska välillä on hyvä lähteä luontoretkelle, lähti Touhikin. Ensimmäiset puoli tuntia esiintyi vasta

  Neiti Scarlett ja herttua on sarja, jota olen hieman kerennyt Areenalta katsella. Ruutuaika on vähällä, mutta olen huomannut sarjojen katselun lisäävän dopamiinitasoani sekä pakottavan minut keskittymään olemaan paikallani ja kiinnittämään huomioni yhteen asiaan kerrallaan. Tämä sarja vaikuttaa hauskalta - se on etsiväsarja viktoriaanisesta Englannista. Sen ajan naisetsivällä on ollut muitakin haasteita kuin tutkittavana olleet tapaukset. Juoni etenee hyvin ja saan historia-annoksen, jota tarvitsen säännöllisesti. Sekä historialliset sarjat että kirjat ovat suosikkejani. Historia taas on kiehtonut minua lapsesta asti. Tämä kiinnostus on ilokseni tarttunut lapsiinkin, tosin he eivät ehkä ihan vielä ole tämän sarjan kohderyhmää.  Kun aikanaan pohdin, mitä lähtisin opiskelemaan, mielessä kävi myös, että olisin lähtenyt yliopistoon lukemaan historiaa. Päätin toisin ja olen tyytyväinen saadessani säilyttää historia-asiat harrastuksenani.  Kummipoika D:ltä Burundista tuli tässä taannoin

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet aikamoista kangertelemista. Välillä näitä aikoja elämässä tulee, mutta eipä niitä juuri kukaan toivo. Mitään kovin vakavaa ei ole sattunut, astmani vain on mennyt pahaksi, ja aiheuttanut ongelmia, vähän isompiakin. Astma on ollut melko hyvässä hoitotasapainossa pitkään. Nyt kuitenkin, elokuisen flunssan jälkeen, on ilmeisesti tulehdus jäänyt jäytämään keuhkoja. Homma meni siihen, että yskin melkein taukoamatta ja keuhkot eivät kestäneet yhden porrasvälin kävelemistä, siis ylöspäin. Minulle tuli 7 päivän kortisonitablettikuuri. Se ei valitettavasti tehonnut, vaan muutamassa päivässä olin taas samassa tilassa. Kortisonikuuri piti aloittaa uudelleen. Se loppui eilen, ja nyt toivon sormet ristissä, että se tehoaisi. Kun astmani pahenee , olo on todella ikävä. Käytännössä istuminenkin alkaa painaa keuhkoja, mikäli nojaa vähän. Yskiminen on todella tylsää. Käveleminen hidastuu. Pienikin ylämäki on katastrofi.  Kortisonitabletit auttavat aika nopeasti, mutt

Uutisotsikot Ruotsin jengilevottomuuksista ja samankaltaiset, joskin lievemmät, myös Suomessa, ovat osuneet varmaankin kaikkien katseltavaksi viime kuukausina. Olen itsekin juttuja lukenut ja pohtinut ilmiötä. Eihän sellaista ole kiva edes lukea, että asiat ovat huonosti. Olen kuitenkin lapsesta saakka tykännyt seurata uutisia ja ilmiöitä. Ehkä, jos haluan syvemmin pohtia asioita, en tee päätelmiä iltapäivälehtien julkasuista, sillä tykkään hivenen syvemmästä analyysista. En myöskään kuulu niihin, jotka sinänsä ahdistuvat uutisten seuraamisesta. Jos ahdistuisin, minusta olisi ihan ok olla seuraamatta. Pidän myös siitä, että asioita nostetaan pöydälle. Kun ihmisten hyvinvointi on kyseessä, ei ole oikea paikka hyssyttelylle. Toisaalta, joskus tuntuu että varsin tyhmät ihmiset tykkäävät ladella "tämä on vapaan kasvatuksen tulos" - kommentteja tietyille somealustoille. Käsittääkseni vapaa kasvatus oli ideologia 1960 - ja 70-luvuilla. Hieman karrikoiden voisin väittää, että tämän

Sadetta ja paistetta... eilen kun matkasin töistä psykoterapiaan (kävely - ratikka - kävely), onnistuin sateenvarjon kanssa välttämään kastumisen aika tehokkaasti matkan ensimmäisessä vaiheessa. Ratikkakin oli toki kuiva, mutta kun hyppäsin sieltä aloittaakseni toista kävelytaivalta, piruvie, vesi meni kengistä läpi sukkiin. Onneksi ei ollut kylmä! Ei kun terapiaistunto paljain varpain (hah, olin edellisenä päivänä lakannut kynnet) ja sitten pientä kestämistä kotimatkalla märissä tamineissa. Tänään näyttääkin ihan toiselta, hyvä!  Yleisesti ottaen olen aika huono varaamaan sadetakkia saati saappaita mukaani. Kärsin siis seuraukset itse. Sateenvarjo mukana on jo itsekehun paikka ;) Ehkäpä pääsemme jo pian hieman viileämmille säille, niin alkavat reilut takkikelit - huppari on jotenkin...hmm! Tein sunnuntaina reissun Itäkeskukseen , siis ihan yksin. Saan usein ideoita, mutta olen aika huono ottamaan aikaa vain itselleni. Nyt köröttelin kuitenkin Itikseen ja siellä eläinkauppaan. Yritän p

Älä lue äitiyttä käsitteleviä artikkeleja - tämän neuvon olisin halunnut kuulla, kun lapseni olivat pieniä. Ei, eivät ne missään tapauksessa kaikki huonoja ole, mutta velvollisuudentuntoisena ja väsyneenä pienen lapsen vanhempana luin niitä vain todetakseni, missä kaikessa olin epäonnistunut. Pahinta ovat nettiartikkeleiden kommentit, joissa vanhempaan ikään ehtinyt yli viiden lapsen superäiti tylytti nuorempia, että kestää pitää, koska hänkin on helposti kestänyt. Näin myöhemmin olisin pyytänyt laajaa raporttia, jossa tällaisen henkilön vanhemmuuden laatu arvioidaan puolueettomasti ;)  En itse asiassa tykkää omalla kohdallani edes MLL:n oppaista - niistä puuttuu ei niin hyvien päivien rosoinen pinta. Toki on hyvä, että oppaita tehdään - kyllä ne ihan asiaa sisältävät.  Mitähän koululaisen vanhemmalta oletetaan... Liika ruutuaika on pahasta - arvaa mitä lapseni tekevät parhaillaan. Harrastukset opettavat pitkäjänteisyyttä ja sosiaalisia taitoja - Naakka harrastaa Itsevaltiaiden kat

Kävin tähään ahkeroimassa puutarhapalstan nurmikonleikkuun - olisikohan tämä se kesän viimeinen ruohonleikkuu. Aiemmin en juuri tähän aikaan ole käynytkään siellä - alkusyksymäiset kiireet ovat alkaneet.  Ilokseni olen huomannut, että minttu kukkii hienosti! Myös maissit ovat kukassa ja sain kolme viidestä auringonkukasta nostettua pystyyn tukien avulla. Katsotaan, kerkeävätkö ne tässä aikataulussa kukkia. Ainakin ovat kasvaneet mukavan korkeiksi! Jotenkin se ruohonleikkuu paransi omaakin mieltäni - varsinainen päivätyöni ei ole täysin abstraktia sekään, Nurmikon leikkuussa näkee kuitenkin työnsä jäljet - eikä palstalla ole liikaa nurmikkoa että se nyt varsinaisesti ankarasta työstä kävisi. Tänä aamuna ilma oli kirpeä . Vaikka kesäkin on mukavaa, nautin, kun ilma vähän viilenee. Ehkäpä sää saisi myös muuttua hieman vähemmän kosteaksi. Aurinko on ollut plussaa! Lapsetkaan eivät tarvitse vielä takkia, ja kuljemme huppareilla kaikki. Katselin juuri lasten lenkkareita. Huomaan, että uusie

Jopas on ollut sadetta . Maanantaina kastuin totaalisesti kotimatkalla, kuten varmasti moni muukin. Yritin taktikoida, mutta totesin sen mahdottomaksi - hetkessä kengät ja housut olivat täysin märät. Takki suojasi edes vähän. Vaikka sade on tietyllä tavalla tunnelmallista, minun makuuni ilmankosteutta on nyt hivenen liikaa. Minulla on jatkuvasti kuuma, paitsi iltaisin. Eilen oli kerrankin sateeton ilta - tottakai sinne lenkille oli pakko hyökätä. Lenkillä totesin, että kaikki auringonkukkani ovat katkenneet - ilmeisesti maanantain myrskyssä. Tämähän sopii hyvin kuvioon - siis siihen, miten asiat palstalla ovat tänä kesänä sujuneet :D Maksaruoho sentään odottaa vielä kukkimistaan. Meillä on ollut tämän viikon aikana  lasten vanhempainillat. Minulla on mennyt aikaa sisäistää, että toinenkin lapseni on nykyään koulussa. Se tarkoittaa useampaa vanhempainiltaa, koska lapset ovat "spesiaaliluokalla" mutta lisäksi normiluokissa. Yhteisluokan vanhempainillan lisäksi ohjelmassa oli si