Rouva Niskanen

Blogin alkuaikoina (blogimaailma oli silloin kasvussa) hankin järjestelmäkameran ja opettelin kuvaamaan sillä. Tuolloin puhelinten kamerat olivat vasta kehitysvaiheessa, joten digitaalinen järjestelmäkamera oli oikein hyvä kuvausväline. Opettelin silloin hieman valokuvausta ja kehityinkin siinä. Julkaisin blogissani paljon kuvia, usein luonnosta. Silloin myös kuvien siirtäminen kamerasta tietokoneelle oli oma ohjelmanumeronsa. Nyt kuvat ovat pilvipalvelussa, jossa on hyvät ja huonot puolensa. Sittemmin järkkärikamera on jäänyt hyllylle. Tykkään edelleen kuvata, mutta kuvaushommat tulee hoidettua puhelimella. Innostun välillä kuitenkin, jos esimerkiksi ulkoilman valossa on jotakin erityistä.  Vierailin viime viikonloppuna kotipaikkakunnallani. Siellä on enimmäkseen peltomaisemaa. En ole vuosiin kunnolla lenkkeillyt siellä, koska lastenhoito on ollut prioriteetti. Nyt jälkeläiset pärjäävät jo isovanhempien kanssa (tai toisinpäin), joten pääsin lenkille. Peltomaisema tuntui pitkään ...

Perjantaiaamuna rva:n herätyskello pirisi 5.15. Jos herätys on arkena tuohon aikaan, olen lähinnä kiukkuinen. Nyt nousin tikkana ylös sängystä, koska Allegro-juna, matkustusvälineeni Pietariin, lähtisi kahden tunnin päästä. Aamuvalmistelut ja lähtö olivat ripeät, ja olinkin asemalla jo 6.30 (ehkä vähän turhankin ajoissa). Juna lähti, minä ja ystäväni mukanaan, klo 7.20. Hyvin nopeasti olimme Lahdessa, sitten Kouvolassa ja ennen pitkää Juna pysähtyi Vainikkalan raja-asemalle. En ollut ylittänyt Suomen itärajaa aiemmin, se oli mielenkiintoinen kokemus. Ennen rajaa VR:n henkilökunta tarkisti passit ja viisumit, jonka jälkeen rajavartiolaitos tarkisti ne. Saimme pienet maahantulolomakkeet täytettäviksi. Rajan toisella puolella Venäjän tulli tarkisti laukkumme päällisinpuolin. Eivät kyllä kiinnostuneet selkärepuistamme. Sen jälkeen tuli Venäjän varsin huolellinen passin- ja viisumintarkastus. Samalla meiltä kerättiin toinen maahantulolomake. Viipurin jälkeen saavuimme Pietariin. S...

Rva on oikein ei-visuaalinen henkilö. Juurikin siksi blogissa on yleensä kuvamateriaalia korkeintaan yhden kuvan verran / teksti. Tänään rva päätti tehdä poikkeuksen ja poistua mukavuusalueeltaan. Rva räppäili kuvia pääasiassa tenavistaan ja kertoo nyt päivämme kulusta kuvina:  Ensimmäisessä kuvassa on meidän Touhi lähdössä leikkipuistoon. Rva sai tällä kertaa vapautuksen ulkoilusta, luojan kiitos, vaikka periaatteessa ulkoilusta pidänkin. Touhille löysin muuten takin yhdeltä lastenvaatekirppikseltä, jossa suhasin tovin perjantaina. Tässä on Naakka nauttimassa lauantaikarkeistaan eli mini-Smartieseista, jotka ovat peräisin naapurin pojan synttäreiltä. Meille tuli vasta nyt karkkipäivät (Naakka täyttää parin viikon päästä 5), kun Naakka itse toivoi. Aski on oikeasti noin pieni, ja Naakka oli siihen tyytyväinen. Hän ei ole ainakaan vielä kovin paljon karkkien perään, mutta pitää nyt kiinni karkkipäivästään. Jos jokin on hänestä oikein hyvää, niin sitten nakki ...