Rouva Niskanen

 Kun lukee (ei pitäisi) keskustelupalstoja tai mitä tahansa kommentointia, saa huomata, ettei nykylapsista/nuorista oikein pidetä ;) He ovat kertakaikkiaan vääränlaisia. Jos ajattelee vähääkään, niin tällainen ajattelu on ollut vallalla jo kivikaudella (tässä en tarkoita 1900-lukua vaan sitä oikeaa kivikauttta). Nykylapset istuvat nenä kiinni ruuduissa eivätkä sitten muuta tee. Entäs nykyvanhemmat...heillä ei ole juuri mikään hallussa, jonka takia ihmiskunnan kohtalo on vääjäämätön.Kun ammattilaista haastatellaan, nykyvanhemmat eivät osaa olla läsnä, asettaa rajoja, olla lähellä, antaa itsenäisyyttä ja mitä vielä. Itse väittäisin, että nykyvanhemmuuden kriteerit on nostettu niin korkeiksi, ettei jumankeuta voi olla töissä, koska silloin tulisi hakeneensa lapsen liian myöhään päiväkodista. Vanhemmaksi ei voi myöskään ruveta, koska ei jaksa taukoamatta leikkiä lapsen kanssa eikä saa myöskään valittaa, koska se kertoo, ettei välitä lapsestaan. Välillä ainakin itsestäni tuntuu , että ...

Kun omat lapseni olivat aivan miniskidejä, katsoin välillä kadehtien perheitä, joilla oli isompia lapsia. Moni asia näytti helpolta, ja lapset harrastivat ja tekivät muutenkin kaikkea mielenkiintoista. Ajattelin, että Naakan ja Touhin pikkulapsivaihe ei lopu millään.  Kuinkas sitten kävikään? No, klassisesti. Vuodet vierivät, ja nyt minulla on kaksi isoa lasta. Onneksi he ovat vielä lapsia. Sallin heidän kasvunsa, mutta välillä haluaisin ajan pysähtyvän. Esimerkiksi, tajusin juuri, että T:llä on vuoden päästä nelosluokkalaisten itsenäisyyspäivän tanssiaiset, jestas! Onko isojen lasten kanssa ihanaa ? No on! Olen saanut fiksuja, pohtivia lapsia. Saan edelleen seurata riehumista ympäri kämppää ja leikkiä. Lapsuuden leikit eivät ole onneksi vielä ohi. Yökyläläiset leikkivät muun muassa piilosta. Toki Naakka, 12, on saanut uusia kiinnostuksenkohteita. Nyt kiinnostavat erityisesti erilaiset kauneudenhoitotuotteet. Olen joutunut vähän stoppaamaan, kun ihan kaikkia tuotteita ei ole tarko...

 Aika on taas kulunut viikon eteenpäin. Tähän viikkoon on mahtunut todella paljon kaikenlaista: Sunnuntaina yllätyin toden teolla, kun nousin ylös. Lapset olivat hakeneet minulle valkovuokkoja lähimetsästä. Lähtö ja paluu olivat sujuneet niin hiljaa, etten todellakaan ollut herännyt kumpaankaan. Lisäksi, lasten isä oli hankkinut minulle lahjan, joka oli ollut toiveissa pitkään - majakkalyhdyn. Siis sellaisen, johon laitetaan tuikku (ledi riittää) sisään.  Kun päivällä keittiömme muuttui "Ristorante Hemulinoksi", olin jo todella iloisesti yllättynyt. Lapset muuten valmistivat pasta carbonaran ihan ilman apua. No, kävin kippaamassa spagettivedet pois. Oli ihanaa astua valmiiseen pöytään. Kai se on myönnettävä, että äidit, minäkin, ovat tärkeitä <3  Lounaan valmistuksen jälkeen lapset vetäytyivät jo omiin puuhiinsa. Me aikuiset lähdimme vielä käymään Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Siellä oli todella mukavaa käydä pitkän tauon jälkeen. Tuli taas inspiraatiot...

Ajattelin tehdä sunnuntaiaamun kunniaksi postauksen, jossa kerron, millaisia positiivisia asioita on minun mielestäni siinä, että perheessä on kouluikäisiä lapsia. Aika usein blogit jne. kertovat vauva- tai pikkulapsiasioista, mutta perheet, joissa on isompia lapsia. ovat vähemmän edustettuina. Tämäkään kirjoitus ei ole minkäänlainen tieteellinen julkaisu :D Haluan vain pohtia, millaiset asiat ovat mukavia juuri nyt. Touhi menee kaverisynttäreille tänään. Emme muistaneet eilen hankkia lahjaa. Siispä lapset lähtivät juuri läheiseen kauppakeskukseeen kaksistaan lahjaa hankkimaan. Minun tarvitsee vain istua ja siemailla aamukahvia. Molempien lasten kanssa pystyy pohtimaan melko laajastikin erilaisia asioita. Pidän itse asioiden pohtimisesta, ja minulla on pohtimisseuraa "omasta takaa". Esimerkiksi T:llä on jo vaikka millaista tietoa maailmasta. Välillä hänen tietoisuutensa esimerkiksi kartta-asioissa ylittää reippaasti omani :)  Kun lähdemme reissuun , vaikka ihan vain mummol...

Joulukalenterin ensimmäisen luukun avaaminen lähestyy. Se on aiheuttanut lapsissa iloista kuhinaa ja odotusta. Täytyy sanoa, että siinä on jotakin taianomaista minunkin mielestäni. Siksipä minullekin tulee joulukalenteri! Olen myös saanut kuulla, että Naakka on mukana useammassakin koulun joulunäytelmässä. Lisäksi uskonnon lukijat esittävät joulukuvaelman seurakunnan tiloissa, ja Naakka on mukana siinäkin. Tämä on ensimmäinen kerta, kun Naakka innostuu sellaisesta. Tosin hän ei taida olla täysin varma, onko hän innostunut siitä, että vanhemmat tulevat joulujuhlaa katsomaan ;)  Lasten koululla on sen verran pienet tilat, että vain puolet luokista esiintyvät. Toiset esiintyvät kevätjuhlassa. Meidän lapsilla on sen verran ikäeroa, että meidät on kutsuttu molempiin juhliin. Se on mukavaa minimaalisen juhlasalin tungosta lukuun ottamatta. Olin iloisesti yllättynyt , että lapset halusivat osallistua Joulupuu-keräykseen. Naakalla meni hienosti, hän osti omilla rahoillaan Pets-figuurin. T...

Olen viime vuosina enenevässä määrin sisäistänyt, mitä ruuhkavuodet tarkoittavat. Päivätyö vie valtaosan ajastani ja etenkin aivokapasiteetista. Tämän huomaa, kun esimerkiksi lasten kouluasioihin ei meinaa riittää energiaa. En tiedä, muistanko väärin, mutta mielestäni 90-luvun koululainen ei tehnyt niin paljon "spesiaalijuttuja". Koulussa edettiin lukujärjestyksen mukaan, välkät leikittiin ja meillä maaseutukunnassa retkeily tarkoitti luokkaretkeä kerran vuodessa. Nyt on hivenen toisin. Luokan opettajilta (varsinkin Naakan luokan) tulee viikkoviesti kerran viikossa. Eipä siellä yleensä ole kuin 2 päivää, jolloin edetään lukujärjestyksen mukaan. Kouluun tarvitsee joko viedä jotakin, olla eri paikassa kuin tavallisesi tai sitten tehdään retki, jonne voi tuoda omia eväitä. Tässä kohtaa säälin oikein monilapsisia perheitä ;)  Tunnen jo lievää syyllisyyttä juttua kirjoittaessani - Molempien lasten luokat tekevät tosi mukavia asioita. Protestoin vain vanhemman "muistilistaa...

Lapsemme ovat sosiaalisilta tarpeiltaan aika erilaisia. Naakka, 11, viihtyy toisten seurassa osan aikaa, mutta tarvitsee varsin paljon yksinoloa ladatakseen akkuja seuraavaa seurassa oloa varten. Nyt kun Naakka vielä leikkii, se onnistuu oikein hyvin yksin. Hänellä on muutama ystävä. Touhi, kohta 8,  taas on parhaimmillaan noin viiden parhaan kaverinsa seurassa ;) Hän tykkää valtavasti olla toisten kanssa, eikä viihdy juurikaan yksin. Jos tulee yksinoloa, Youtube tai muu ruutu aukeaa heti. Niitäkin pitäisi seurata mieluiten kavereiden kanssa. Naakka ja Touhi tekevät myös paljon asioita yhdessä. Joskus on hyviä, pitkiä leikkejä. He menevät yhdessä ulos esimerkiksi pyöräilemään. Heidät voi lähettää kauppaan pienille asioille. Heistä on toisilleen paljon seuraa. Sitten tulee välillä riita. Se tulee usein siitä, kun Touhilla ei ole mitään tekemistä, ja hän yrittää saada Naakasta seuraa eikä saa. Sitten hän alkaa ärsyttää Naakkaa. Toisaalta se voi tulla siitä, kun Naakan mielestä Touh...

Älä lue äitiyttä käsitteleviä artikkeleja - tämän neuvon olisin halunnut kuulla, kun lapseni olivat pieniä. Ei, eivät ne missään tapauksessa kaikki huonoja ole, mutta velvollisuudentuntoisena ja väsyneenä pienen lapsen vanhempana luin niitä vain todetakseni, missä kaikessa olin epäonnistunut. Pahinta ovat nettiartikkeleiden kommentit, joissa vanhempaan ikään ehtinyt yli viiden lapsen superäiti tylytti nuorempia, että kestää pitää, koska hänkin on helposti kestänyt. Näin myöhemmin olisin pyytänyt laajaa raporttia, jossa tällaisen henkilön vanhemmuuden laatu arvioidaan puolueettomasti ;)  En itse asiassa tykkää omalla kohdallani edes MLL:n oppaista - niistä puuttuu ei niin hyvien päivien rosoinen pinta. Toki on hyvä, että oppaita tehdään - kyllä ne ihan asiaa sisältävät.  Mitähän koululaisen vanhemmalta oletetaan... Liika ruutuaika on pahasta - arvaa mitä lapseni tekevät parhaillaan. Harrastukset opettavat pitkäjänteisyyttä ja sosiaalisia taitoja - Naakka harrastaa Itsevalti...

Päätin oikein repäistä ja varasin itselleni ja lapsille leffaliput. Kaiken suoratoiston aikana leffassa käynti ei ehkä ole enää se ykkönen. Kuitenkin, elokuvateatterissa on oma tunnelmansa, ja haluan lapsille kokemuksia siitäkin. Meillä on pari lahjalippua, joten kustannukset eivät pääse nousemaan liian korkeiksi. Saamme jopa popcornit - kiitoksia vain lahjoittajalle :) Minun täytyy vähän tarkkailla budjettia, tänä syksynä on kulutettu vähän enemmän kuin tienattu, ja haluan saada talouden takaisin tasapainoon. Koska Lasse-Maijan etsivätoimisto on tullut ensi-iltaan, minun ei tarvitse edes mennä katsomaan animaatiota ;) Ei vaan, nekin ovat ihan kivoja kai. Tämä kyseinen leffa kiinnostaa kuitenkin myös itseäni enemmän. Naakka on käynyt elokuvissa useamman kerran, mutta Touhi aiemmin ainoastaan kerran. Itse en ole ollut mukana viime aikoina, eli odotettavissa on mukavaa vaihtelua minullekin. Siirtymäkään ei ole hankala - meidän kaupunginosassamme on nykyään leffateatteri. Olen myös havai...

Kesä- ja loma-aikaan meillä on oikeastaan aika aktiivista. Olemme tehneet varsin pitkiä matkoja ja käyneet paljon erilaisissa paikoissa. Palstahommat vaativat myös aikansa. On uimassa käyntiä ja sen sellaista. Syksyisin on ollut tapana ottaa vähän rauhallisemmin. Selkeitä kiinnekohtia viikonlopuissa on aika vähän. Käytännössä lauantai-iltaisin tulee Masked Singer ja sunnuntai-iltaisin minulla on Pilates. Aina välillä käydään jossakin, mutta käytännössä oleskelu tapahtuu kotona tai sen lähiympäristössä. Lapset ja niiden kaverit menevät ja tulevat. Tykkään, kun saan tehdä kotihommia rauhassa ja lukea aina välillä kesken olevia kirjoja eteenpäin. Tykkään, kun saan tehdä aina välillä esimerkiksi muutamia joogaliikkeitä.  Jos käymme jossakin , se tapahtuu usein sunnuntaisin. Lempipaikkoja ovat erilaiset museot ja näyttelyt. Nyt tämä "kausi" ei ole vielä oikein päässyt käynnistymään. Lapset kyllä kävivät viime viikonloppuna Heurekassa isänsä kanssa. Lapsilla on erilaisia lego- tai...

Elämä kulkee omia latujaan , ja mukana tahdissa on jotenkin pysyttävä. Tosin vielä ei ole talviurheilun vuoro - tai tavallaan on, koska ajattelin mennä kesätauon jälkeen uimahalliin heti tänään. Katsotaan, sujuuko. Onneksi altaan reunat ovat lähellä.  Näin 12 vuoden ongelman jälkeen oikea käteni on jostakin syytä alkanut toimia paremmin. Niskavamman sattuessa -09 hermoja jäi puristuksiin suojajännityksen takia. Nyt osa tästä jännityksestä on alkanut ehkä viimein helpottaa. Olisikin hyvä saada kädenkin tilannetta viimeinkin paremmaksi. Olen toki tottunut handlaamaan voimattomuuden, ja voimaakin on toki tullut hiljalleen takaisin. Nyt pistelyoire näyttää helpottaneen, ja yläselän liikkuvuusharjoittelu viimein toimivan. En tiedä, mikä on toisin - ehkä hermoradat ovat korjaantuneet ajan (tosi pitkän) myötä jonkin verran. Se auttaa jo pitkälle. Kun keholleni tapahtuu jotakin hyvää, se on iloinen asia. Toisaalta se saa ajatukset kääntymään kaikkeen koettuun. Olen edelleen ihmeissäni siit...

Luen joskus erilaisia keskustelupalstoja (okei, huono harrastus). Hyvin yleinen keskustelukuvio on, kun joku tuore äiti avautuu olevansa todella väsynyt eikä ollenkaan niin iloinen vauvasta kuin pitäisi... Hän saa ehkä yhden positiivisen ja tsemppaavan kommentin - loput ovat vastaajien profiilikuvista päätellen 1950-luvulla syntyneitä naisia, jotka kertovat, kuinka upeasti he pärjäsivät puhumattakaan heidän vanhemmistaan, jotka kävivät lehmien lypsyn välillä synnyttämässä ja palasivat parin tunnin päästä takaisin navettaan...huh! Täytyy sanoa, että toivottavasti joku vaientaa minut, jos alan puhua nuorista naisista väheksyvästi, kun olen itse isoäiti-iässä. En itse asiassa ymmärrä, miten noin negatiivisten puheiden takana voi olla terve persoona. Itse asiassa, tuolla tavalla puhuvien elämässä on ollut pakko tapahtua jotakin traagista. Tie äidiksi oli kohdallani aikanaan seuraava: usea vuosi yritystä, kunnes lapsi saatiin alulle. Hyperemeesi - oksensin itsestäni 10 kiloa kummassakin ra...

Nyt se tapahtui... alaselkäni kramppasi oikein kunnolla eilen. Se oli kyllä varoitellut pitkin viikkoa, mutta eilen illalla sitten kunnolla. Loppuilta sujuikin sitten olohuoneen lattialla maaten.  Jos jotakin positiivista, alaselkäni ei ole juuri temppuillut sen jälkeen, kun lopetin yliopistolla yli kymmenen vuotta sitten. Blogiani pidempään lukeneet tietävät niskastani ja yläselästäni, mutta alaselkä on todellakin antanut olla rauhassa. Juu-u, opiskelu ei sovi kropalleni, vaikka aivot siitä suorastaan tykkävät, ainakin välillä. Vuorokausi on kulunut tulehduskipulääkettä syöden - selkä ei tunnu edelleenkään siltä, että sitä voisi juurikaan liikutella, saati sitten jumpata...hierominenkin saa odottaa. Olen vuosien mittaan tottunut kehoni toimimattomuuteen. Nyt täytyy vain jaksaa odotella kärsivällisesti ja hoitaa hommat kuten pystyy.  Sain eilen pienimuotoisen raivarin - syynä ympäri kämppää tasaisesti lojuvat lasten tavarat. En voi kehua opettaneeni lapsiani laittamaan kaikki...

Minulla on viime päivinä ollut monta hauskaa keskustelua kuopukseni kanssa. 5-vuotias tietää jo yllättävän paljon maailmasta, ja viisivuotiaani osaa hauskasti ilmaista melko abstraktejakin asioita.  Katselimme yhtenä iltana karttakirjaa, joka on jo kymmenisen vuotta vanha painos. Touhi tarkasteli maapallon kuvaa ja totesi, että nykykartassa maapallolla olisi varmasti maski, jotta hän ei vahingossa tartuttaisi kuulle koronavirusta. Ihastelin Touhin oivallusta, ja jäin myös miettimään, millainen sukupolvi näistä koronan keskellä kasvaneista pienistä lapsista tulee...entä millainen silloin on maailma, jossa he esimerkiksi nuorina aikuisina elävät.  Touhi tykkäsi kovasti jalkapallosta, joka alkoi tällä viikolla. Eilen hän jopa sanoi, ettei aio enää mennä päiväkotiin vaan pelata vain jalkapalloa joka päivä. Tämä ei ihan heti onnistu ;) , mutta onneksi jalkapalloharjoitukset olivat Touhille mieluisat. Naakkaa ei loppujen lopuksi partio kiinnostanut, joten hän päätti skipata sen tän...

Olen ajoittain ihmetellyt "kyllä vanhempi lapsensa tuntee" - lausetta. Onhan se tosiaan niinkin, kun lapsen kanssa on hengaillut tiiviisti tämän syntymästä saakka, niin kyllähän lapsi on enemmän tuttu kuin tuntematon - siihen saakka, kun tulee jotakin, mille ei keksi syytä. Isommalla lapsistani on ajoittain ongelmakäytöstä, ja olen vasta hiljalleen oppimassa, mitkä asiat sitä provosoivat. Silti en ole ihan varma, mistä se johtuu. Stressi ja kuormittuminen hyökkäävät päälle asioista, joita ei olisi edes tullut ajatelleeksi stressaavina. Pienempi lapseni on yleensä joko todella hyvällä tai sitten todella huonolla tuulella..ja pitkään. Hän on esikoisen tavoin sanallisesti lahjakas, ja kertoo kyllä, jos ei tykkää :D Kummallekin on hankala "myydä" ajatuksia, jotka eivät ole mieleen. Isoin oppi minulle on ollut , että lapset tarvitsevat myös nollaamista ja lepoa pienestä saakka. Päivät ovat aika raskaita, eikä iltapäivällä jaksa olla heti aktiivinen. En minäkään suoraan ...

Asiat ovat menneet oikeastaan mukavasti - näin totean, koska lainakoira Utu on viettänyt meillä taas pari päivää. Naakalla on kasvava koirakuume, ja minäkin olen alustavasti alkanut kaavailla asiaa. Kuitenkin, koiran hankinta ei todennäköisesti ole edessä vielä pariin vuoteen. Utu on vanha labbis, olen tuntenut hänet pennusta asti. Hän on rauhallinen ja hellyttävä. Nyt löytyy jo iän mukanaan tuomia sairauksia, joita täytyy lääkitä päivittäin. Yleisesti ottaen Utun kunto on ikäisekseen ihan hyvä. Naakka on osoittanut lisääntyvää reipastumista Utun hoidossa. Hän pitää lenkillä kiinni Utun hihnasta oikein pätevästi ja ruokkii koiran ohjeiden mukaan. Illan pidemmälle lenkille hän on vähän laiska lähtemään, mutta esimerkiksi aamulenkille hän on lähtenyt oikein hyvin. Utu viettää seurassamme vielä kolmannenkin päivän ja palaa sitten omistajansa luo. Sitten asiasta kolmanteen - meillä on alettu kiinnittää ihan erityistä huomiota Youtubeen - siis sen liikakäyttöön. Olen huomannut, etteivät l...

Jos jossakin tilanteessa tunnen itseni vanhaksi (no, toki korkeintaan keski-ikäiseksi ;) ), se on pelimaailma. Tähän täytyy kuitenkin sanoa, että "ainoastaan" keski-ikäiseksi siitä syystä, että minulla on jonkinlainen pelihistoria. Kun varhaisen ysärin kouluikäinen pelasi, se tapahtui usein Commodore 64. Muistiini ei ole jäänyt, pyysinkö, mutta isäni hommasi meille sellaisen, kun olin 2-3-luokkalainen. Meillä oli vähän hienompi versio, sellainen, jossa pelit olivat lerpuilla, eivät sentään vielä korpuilla (alaikäinen googlatkoon). Pelasin innolla Summer Games - urheilupeliä. Mieleeni ovat tosin jääneet lähinnä keihäänheitto ja uimahyppy, joka tilttasi aina jossakin vaiheessa. Mieleeni on jäänyt muutakin, mutta toisen sijan vie Boulder Dash - seikkailu, jossa kerättiin timantteja ja varottiin putoavia kiviä sekä hirviöitä. Goonies ja Enduro Racer muistuvat mieleeni myös. Vähän myöhemmin sain vängättyä meille nintendon, siis 8-bittisen Nes-pelikonsolin. Sitä pelattiinkin oikei...

Meillä ei ole ryhdytty varsinaisiksi harrastusvanhemmiksi. Tarkoitan siis, ettei meillä reissata harrastuksissa useita kertoja viikossa. Myös lasten harrastusbudjetti on vielä toistaiseksi hyvin pieni.  Naakka on kuitenkin harrastanut partiota koko vuoden. Partiotoiminta on onneksi tässä lähistöllä, eli Naakka voi mennä partioon vaikka yksin. Tosin yksin hän ei yleensä mene - paras ystävä (ja monta muutakin) käy myös partiossa. Tänään Naakalla on jännittävä päivä, sillä hän on parhaillaan päiväretkellä partion kanssa. Eilen Naakka oli vielä vähän epäluuloinen, mutta kun aloimme täyttää reppua varustelistan mukaan, hän alkoi innostua. Yöllä ei sitten meinannut nukkumisestakaan tulla mitään jännitykseltä.  Naakka palaa takaisin kotiin iltapäivällä. Toivottavasti retki on sujunut hyvin! Touhi, kohta 5 vuotta , ei vielä harrasta mitään ohjattua. Hän ei ole vielä esittänyt toiveita harrastuksesta, ja täytyy sanoa, että rahkeemme eivät ole toistaiseksi riittäneet jo ihan siksi, ett...

Tällä viikolla toimin näemmä kotihoidon työntekijänä - Touhi palasi eilen keskellä päivää päiväkodista flunssaisena. Alamme jo oppia rutiinin: suoraan koronatestiin läheiselle näytteenottoasemalle (viereisessä rakennuksessa annetaan näemmä koronarokotuksia) ja vasta sieltä kotiin. Kukaan muu ei ainakaan vielä ole flunssainen, joten etenemme flunssan osalta yhden lapsen politiikalla. Tällainen pikkuflunssa ei suoraan sanottuna tunnu oikein miltään, mikäli sitä vertaa Touhin aiempaan sairaushistoriaan. Korvatulehdukset näyttävät nyt onneksi jääneen taakse - Touhi kerkesi sairastamaan kolmisenkymmentä (20 ensimmäistä kahden ensimmäisen vuotensa aikana) korvatulehdusta, joten olimme iltapäivystyksen vakioasiakkaita. Kun muistelee tuota aikaa taaksepäin, se on melko sumuista. Elimme useamman vuoden tilanteessa, jossa kaksi tervettä viikkoa kerrallaan oli se normi. Sitten tuli korvasärkyä, kurkunpääntulehdusta ja paljon yskää. Touhi sai Ventolinea, hänet nostettiin pystyyn sängyssä ja viet...

Tunnustan, että käyn tsekkaamassa uutisjutut uusista äitiyspakkauksista joka vuosi...vaikka se juna taisi jo omalta kohdalta mennä :) Kun uusi pakkaus hiljalleen julkistettiin, ajattelin, että voisin sukeltaa hetkeksi muistoihin. Esikoista odottaessa en miettinyt hetkeäkään, otanko pakkausta vai en. Pakkaus vauvanvarusteita tuntui ihanan kiehtovalta ja toisaalta tiedostin, etten itse asiassa osaa hankkia kaikkea tarvittavaa itse. Raskausaika ennen pakkauksen saapumista tuntui muuten todella pitkälliseltä. Pakkaus tuotiin minulle kotiovelle, ja sen avaaminen oli kuin jokin iso joululahja. Vietin sen parissa aikaa, ja sitä availtiin ja tarkasteltiin kaikkien meillä tuolloin kyläilevien kanssa.  Oliko äitiyspakkauksesta esikoisen kohdalla hyötyä? No todellakin oli - kaikki vaatteet myös olivat sopivia oikeaan vuodenaikaan - molemmat lapseni syntyivät vuoden "puolivälissä", jolloin talvihaalarikin oli oikeankokoinen talven koittaessa. Minulla taisi olla paketti-into, kun odotin ...