Rouva Niskanen

Kyllä siellä ulkona jo kovasti paukahtelee...se enteilee hyvin suurella varmuudella vuoden vaihtumista, joka tapahtuu vähän yli tunnin kuluttua. Niskaset juhlivat uutta vuotta oikein hiljaisesti kotosalla. Äsken pelattiin hra:n kanssa erä Trivial Pursuitia - hra voitti (rva pääsi melkein tasoihin). Tämä vuosi on ollut Niskasilla kokonaisuudessaan hyvä. Haasteitakin on tullut vastaan, erityisesti omien ja läheisten sairauksien sekä ikävien tapahtumien muodossa. Rva, hra, Naakka, Nasu, Matilda ja kalat sekä ravut ovat voivat nyt vuoden lopussa hyvin, olemme siitä kiitollisia. Ensi vuodesta voi sanoa, että jatkamme samaan malliin. Rva tekee työtä ja kuntoutuu (ja yrittää elää sovinnossa niskavamman kroonistuneiden oireiden kanssa), hra siirtyy viisipäiväiseen työviikkoon ja Naakan kanssa peuhaamme molemmat oikein paljon! Viime sairauksiin liittyen , muut ovat jo terveinä, mutta rva:n yskä ei ota laantuakseen. Joulun luultavasti aloittamaan astmaattisen yskän taltuttamiseen tarkoite...

Rva kävi eilen kuntosalilla ensimmäistä kertaa pitkään aikaan (kävin kerran ennen norovirusta, sitä ennen joskus marraskuun alussa). Hotelli, jonka alakerrassa sali sijaitsee, on nyt suljettu. Salille on hiipparoitava sivuovesta ovikoodin kanssa - rva onnistui tehtävässä! Siihen ne onnistumiset loppuivatkin (jos itse salille menoa ei lasketa onnistumiseksi). Rva jaksoi yskän säestyksellä polkea kuntopyörää tasan kuusi minuuttia, viereisessä laitteessa polkeva varmasti kärsi... Rva piti itselleen sellaisen treenin, että kävi läpi kaikki laitteet, joita on aikaisemmin käyttänyt. Painot piti laskea alkutasolle joka ikisessä! Ennen puoliväliä rva oli jo niin poikki, että olisi voinut käydä salin lattialle nukkumaan. Se olisi ehkä onnistunutkin, porukkaa ei ollut kuin muutama rva:n lisäksi. Harmittaa kyllä tuo treenaamattomuus, se on näkynyt niska- ja selkäkivun sekä huimauksen lisäksi muun muassa yleisenä velttoutena ja väsymyksenä. Eihän sille mitään voi, että on kipeänä, mutta toi...

Niskaset kotiutuivat muutama tunti sitten joulunvietosta lähisuvun luota. Täytyy sanoa, että olipa mukava nähdä kaikkia, usein suku on kuitenkin hajallaan eri paikkakunnilla, vaikka kukaan ei asu kovin kaukana toisistaan. Naakka nautti mummista, papasta, isomummista, sisareni perheestä sekä toisestakin kummitädistään ja erityisesti hänen koirastaan (sekä koko hänen perheestään). Pukki toi Naakalle aika paljon lahjoja, joilla pelaillessa joulunaika meni mukavasti. Miinuspuoli oli, että rva rupesi jälleen yskimään. Molemmat yöt poissa kotoa menivät yskiessä, joten väsymys alkoi painaa päälle ainakin tänään. Rva aloittaa huomenna antibioottikuurin, toisen lajissaan. Edellinen paransi aika hyvin, mutta yskä palasi vatsataudin aikana. Eilen rva kävi Naakan kanssa pulkkailemassa. Pakkasta oli neljätoista astetta, mikä kieltämättä jo tuntui. Rva oli fiksuna unohtanut ulkohousut kotiin, onneksi äitini lainasi omiaan. Naakka tykkää istua pulkassa ja kiersimmekin kokonaisen korttelin. ...

Niskasten joulu (siis tämä kotona vietettävä osuus) näyttää kyllä menevän siten, että sitä voi kuvata osuvasti lausahduksella "vähän sinnepäin". Onneksi sentään useimmiten on hauskaa! Ensimmäistä kertaa haimme tänä jouluna meille ihan oikean kuusen, siis ison sellaisen (viime vuonna haimme pikkukuusen ja viritimme sen marsujen häkkiin). Kuusimetsällä kävimme läheisellä aukiolla, ajattelimme, että Naakan mielestä on jännää, kun paikalle on yhtäkkiä kasvanut pieni kuusimetsä. No, Naakan mielestä kuusimetsä oli pelottava ja kuusikauppias, puhelias setä, vielä pelottavampi. Me valitsimme kotoisan, sekametsästä kaadetun kuusen, emme sitä viljeltyä. Naakka kohtasi vielä yhden kauhunhetken, kun kuusimies ravisteli kuusen irti alustastaan. Kotona valojen virittely kuuseen oli melkein ylivoimaista, siinä tarvittiin Naakan isoisän apua. Koristeita meillä ei ole toistaiseksi paljon, mutta eiköhän niitä vuosien mittaan tule lisää. Kuusta emme ole saaneet seisomaan suorassa, sojo...

Eiköhän siinä sitten käynyt kuten ennustettu oli: kun Naakka oli "aloittanut" oman oksennustautinsa torstai-iltana, alkoi puoliso oksentaa lauantai-iltana. Rva sinnitteli vielä aamuyöhön. Meille tulikin sitkeä tauti, ilmeisesti norovirus. Joka tapauksessa, viime sunnuntai kului siten, että rva makasi sängyssä eikä meinannut jaksaa vessaan lähteä. Puoliso oli myös taudissa, mutta ehkä vähän lievemmässä. Olimme molemmat siinä kunnossa, että matkalla huoneesta toiseen piti välillä kyykistyä, kun heikotti niin kamalasti. Naakka taisi luulla, että kyseessä on jokin leikki. Hänen mielestään oli ihan luonnollista, että sekä isi että äiti retkottivat milloin minkäkin huoneen lattialla ja Naakka sai kiipeillä päällämme (ei ihan vatsan päällä, mutta muuten). Sunnuntai-iltana rva:lle nousi vielä kuume. Maanantaina toivuimme koko perhe kotona, Naakka alkoi onneksi olla jo kunnossa. Tiistaina puoliso lähti töihin ja Naakka päiväkotiin. Rva:lle tuli niin heikko olo, että puoliso pa...

Kyllä se tästä ...eilen rva kävi illalla psykoterapiassa ja tapasi vielä kaupungilla erästä ystäväänsä. Näitä ennen onnistui muuten pienimuotoinen joululahjaostoksilla käynti. Onneksi sekin asia vähän eteni, vaikka ei meillä tänä vuonna niin massiivisia jouluvalmisteluja ole! Illalla, kun rva oli käymässä iltatoimiin, heräsi Naakka ja alkoi oksentaa. Ihan kunnolla, ei mitään pieniä pulautuksia. Ei siinä muuta kuin lapsi suihkuun, vuodevaatteet vaihtoon ja lapsi takaisin nukkumaan. Taudiksihan se osoittautui. Meno jatkui aamuyöhön asti, sen jälkeen rva nukahti ja puoliso oli käynyt Naakan luona vielä pari kertaa. Nyt tyttö nukkuu, luultavasti hän onkin tällaisen yön jälkeen aika väsynyt. Ehkä taudista ei tule pitkää, sen näyttää tämä aamu. Rva:n tauti alkaa onneksi olla jo ohi, päästiin sentään siitä! Eilen salilta soitettiin. Soitto ei koskenut sitä, ettei rva:ta ole näkynyt paikalla kuukauteen (ei kuulustelua, huh!). Rva oli joskus muinoin vastannut salilla johonkin kyselyyn ...

Nämä ova t jo toivon mukaan niitä talven pimeitä päiviä - kun kävelin aamulla töihin metsän kautta, olisi taskulamppu ollut tarpeen, vaikka kello oli jo yli yhdeksän... Töihin olikin hauskaa mennä pitkästä aikaa, koko viime viikkohan meni rva:lla sairastaessa. Oikeastaan vasta lauantaina alkoi tuntua siltä, että tämä tauti alkaa mennä ohi. Vieläkin yskittää ja poskiontelot ovat kipeät, mutta jo paljon vähemmän. Nyt alkaa jo huomata niskankin, se on ihan hirveän jäykässä kunnossa. Tänään on särkenyt ja huimannut, onneksi rva:la sattuu olemaan huomenna fyssari, heti aamusta kahdeksalta. Hieman jännittää, kuinka töissä sujuu fyssarin jälkeen, toivottavasti hyvin. En ole oikeastaan voinut harrastaa mitään liikuntaa yli kolmeen viikkoon ja sen kyllä huomaa. Eilen illalla pyörittelin vähän hartioitani alkajaisiksi, huomisen fyssarin jälkeen ajattelin jo mennä salille tekemään jotakin rauhallista jonakin päivänä tällä viikolla. Eilen meitä ilahduttivat Naakan mimmi (kyllä me yritimme...

Sunnuntaina rva perheineen oli kutsuttu sukulaiselle, jonka luona Utu-koira asuu. Vierailun teemana oli varmaankin pikkujoulu. Naakkakin oli vierailusta riemuissaan - siellä oli Utu-koira, jota Naakka ei ollut nähnyt pitkään aikaan. Utu ottikin meidät vastaan innolla ja häntä heiluen. Naakan silmät kirkastuivat, kun hän näki Utun. Naakka kutsui ensin Utua nimellä "Nee" (meillä on ollut kylässä ja hoidossa Neo-saluki, joten Naakka ilmeisesti arveli, että tämänkin koiran nimi oli Neo. Naakka ja Utu keksivät yhdessä hauskaa tekemistä, kuten tuolin taakse ryömimisen ja tuolin kiertämisen peräkkäin. Lisäksi suosiossa olivat Utun pallot, joita Naakka tietysti oletti kaikkien vieraidenkin haluavan heitellä hänen kanssaan. Kutsujen emäntä oli valmistanut ihania pateita, kalaakin oli ja sienisalaattia sekä erilaisia jouluoluita. Rva söikin oikein sydämensä kyllyydestä, jälkiruuaksi oli vielä kakkuakin ja joulutorttuja. Kiitoksia maittavasta tarjoilusta, E., olit nähnyt paljon v...

Rva sai toiveen, että olisi suotavaa laatia kirjoitus omasta opiskeluajastaan. Se olikin pitkähkö aika, rva oli kokonaista yhdeksän vuotta kirjoilla oppilaitoksessaan. Opinnot alkoivat vuonna 2001 ja päättyivät 2010. Keksin hakea alalleni, kun pidin lukion jälkeen välivuotta. En oikeastaan tiennyt alastani käytännössä, selailin vain hakuopasta ja päätin hakea. Luin kevään ja pääsykoe oli alkukesästä. Koe tuntui vaikealta, sitäkin pelottavampaa oli tulla yksin Helsinkiin ja etsiä paikka, jossa koe pidettiin. Opiskelupaikasta kerrottiin heinäkuussa 2001. Sitten alkoi opiskelija-asunnon metsästys. Sekin tuntui jännittävältä ja stressaavalta, en 19-vuotiaana ollut vielä kovin itsenäinen (ei välttämättä moni muukaan). Asuntotilanne oli silloin huono, niin kai on nytkin. Rva:lla kävi hyvä tuuri erään peruutuksen takia, pikkuinen asuntolahuone (omalla vessalla ja keittotasolla) löytyi kävelymatkan päässä opiskelupaikasta. Olin muistaakseni helpottunut, kun ei tarvinnut heti opetella kä...

Rva yrittää edelleen selviytyä yskästä. Tällä viikolla olin jo töissä, siellä menee ihan hyvin. Työmatkat vain ottavat koville, kun yskä alkaa heti, jos vähän hengästyy. Niskakaan ei oikein tykkää yskimisestä ja on siis kipeänä. Olen viime päivinä miettinyt kuntoilua - siis nimenomaan salilla käyntiä ongelma-alueideni kannalta. Nyt, kun edellisestä käynnistä on jo kolme viikkoa, on helppo todeta, mitä kuntoilulla rva on pystynyt kuntoilulla parantamaan. Kun rva ei ole kuntoillut, ovat oikean käden puutumis- ja särkyongelmat pahentuneet pitkästä aikaa. Rva on siis pystynyt vaikutamaan ainakin oikean käden ongelmiin salikäynneillään, mikä on iso edistysaskel. Tarve päästä kuntoilemaan on jo niin suuri, että rva taitaa käydä salilla tekemässä jotakin kevyttä ja ei-hengästyttävää nyt viikonlopun aikana. Muuten kaikkea ylimääräistä puhumista ja liikkumista täytyy varoa, rva ei vielä ole ihan voiton puolella yskänsä kanssa. Tämänhetkinen työrupeamani alkaa lähestyä loppuaan - työai...

Rva alkoi tässä yhtenä päivänä pohtia, ovatko Niskaset tavallinen perhe - rva:n ja niskan näkökulmasta. Ainakaan rva:n mielestä Niskaset eivät näytä kovin kummallisilta. On hankalaa määritellä, mikä sitten on tavallinen perhe. Kuitenkin, koska määrittely on aina välillä hauskaa, päätti rva yrittää, ainakin leikkimielisesti. Onhan se jännittävää pohtia, millainen on perhe, yksi on vammainen henkilö (aikuinen). Onkohan vammainen rva kokonainen hlö vai jonkinlainen "puolikas" ;) Rva on päättänyt pitää itseään kokonaisena. Tämä kirjoitus on syntynyt rva:n näkökulmasta. Puolison ja Naakan näkökulmat saattaisivat olla toisenlaiset. Nasu ja Matilda taas taitavat pitää meitä ihmisniskasia jonkinlaisina alikehittyneinä marsuina - se siitä. Niskaset ovat pikkulapsiperhe. Hra tekee neljän päivän työviikkoa ja on välillä työmatkalla. Rva työskentelee työllistettynä osapäiväisesti omalla alallaan. Niskaset eivät tällä hetkellä matkustele paljon, paitsi kesällä kesämökille. Niskase...

Rva:lle tulikin sitten oikein kunnon tauti...maanantaina töissä meni vielä suhteellisen hyvin, paitsi että kotimatkalla meinasi happi loppua muutamassa ylämäessä. Kotona yskitti myös. Yöllä tulikin sitten ihan kamala yskäkohtaus, laatta lensi (ja lapsi pelästyi ääniin ja heräsi, kiva yö...) Aamulla rva meni kumminkin töihin. Pari tuntia tuskailtuaan rva totesi, että se oli sitten siinä. Tänään rva jäi suosiolla kotiin, terkkariin on aika iltapäiväksi. Puoliso on työmatkalla, siis uudella sellaisella Indonesian-matkansa jälkeen. Tänään onneksi vain Turussa. Rva:lla on todennäköisesti infektioastma, mistä syystä erityisesti yskät ovat tosi vaikeita. Putki pyrkii menemään tukkoon, joten kovan yskimisen vuoksi myös hengittäminen varsinkin kävellessä on vaikeaa. Onneksi tänään tarvitsee vain käydä siellä terkkarissa, ei muualla. Salitreenistä ei ole ollut puhettakaan kohta kahteen viikkoon. Niska on onneksi oikutellut tavallista vähemmän, ainoastaan viime viikolla, kun rva oli Naaka...

Rva kirjoitti ravinnosta viimeksi puolisen vuotta sitten. Nyt onkin hyvä palata aiheeseen, kun flunssa on iskenyt eikä edes maista mitään... Eilen nielu (ja ties mitkä röörit) turposivat muuten sillä tavalla, että toinen korva meni tukkoon ja yläniska oli tosi kipeä. Miten onkaan niin, että flunssassa niskaoireet (tällä kertaa nielu ja yläniska) kipeytyvät todella paljon siltä puolelta, missä vamma on. Kai se on niin, että valmiiksi kipeät paikat ovat erityisen alttiita tulehdustilan sattuessa. Tänään rva on oleillut kotosalla yksin, mikä on vähän kummallista. Rva nimittäin tuli kaupunkiin pariksi päiväksi itsekseen (mies työmatkalla kaukomailla ja Naakka vanhempieni luona hoidossa). Töihin oli tarkoitus mennä, mutta kuinka ollakaan, rva menee kohta terkkarille hakemaan sairauslomatodistusta. Samalla matkalla rva meinaa poiketa thaimaalaisessa (siis ravintolassa) hakemassa jotakin hyvää. Kenties ruuan pitäisi olla niin tulista, että flunssan turruttamat makuhermotkin maistav...

Huhhuh , kyllä sen huomaa, kun ei ole kuntoillut! Rva on normaalisti käynyt 2 kertaa viikossa salilla, mutta nyt on ollut niin kiireistä, että toinen kerta on jäänyt käymättä. Ehkä saamme "rytmimme" takaisin normaaliksi, kun puoliso palaa työmatkaltaan (jonne hän ei edes vielä ole lähtenyt). Me olemme varmaankin koko perhe saaneet jonkinlaisen lastentaudin, jokaisella on pikkunuha, joka häviää vähäksi aikaa ja tulee takaisin. Naakka oli jo parisen viikkoa ok, kunnes nenä alkoi taas eilen vuotaa. Naakka meni nukkumaan särkylääkkeen kanssa, josko se helpottaisi oloa. Niskasilla matkustetaan seuraavan vähän yli viikon kuluessa aika paljon: Singaporeen ja Jakartaan ja sieltä takaisin. Mummolaan ja sieltä takaisin (vaihtelevalla kokoonpanolla). Jos ottaa huomioon myös sen, joka nasuja hoitaa, kun kukaan muu ei ole paikalla, matkustamista tapahtuu myös kotikaupunkimme sisällä. Tänään juhlistimme vähän isiä (yksikössä, siis). Isi on kaukomailla isänpäivänä, joten se, mitä olem...

Viikko on taas lähtenyt liikkeelle ihan mukavasti. Sunnuntaina meillä oli menoa ja meininkiä, kun Naakan kolme pikkuserkkua (Nuorin Naakan ikäinen, seuraava 4-vuotias ja vanhin 7-vuotias) saapuivat vanhempineen vierailulle. Naakka oli menosta vähän ihmeissään - hetken päästä hän kuitenkin leikki innoissaan muiden mukana. Huomaa, kuinka isompien sisarusten seura vaikuttaa - Naakan ikäinen serkkutyttö leikki yhteisleikkiä isompien sisarustensa kanssa jo taitavammin kuin pikku-Naakkasemme. Maanantai oli välipäivä, tänään olimme kyläilemässä erään Naakan 2-vuotiaan ystävän luona. Siellä oli ystävän lisäksi piano ja koira, ja ruokaakin saimme. Joulutorttukausi tuli avattua, kiitos sinnepäin! Tällä viikolla on muutenkin ollut hulinaa, kun valmistaudumme puolison työmatkaan kaukoitään. Rva:ta ja hra:ta hieman jännitttää, mutta eiköhän se hyvin mene. Rva saa työmatkan aikana apua vanhemmiltaan, joita ilman rva ei taitaisi tällaisesta urakasta suoriutua. On jännittävää huomata, miten ...

Ilman kipeää yläkroppaa rva:lla olisi varmaankin joka tapauksessa pipo kireällä - kaikesta ei voi syyttää niskavammaa. Rva on nimittäin aika huono rentoutumaan. Ortonin kuntoutuksessa eräs fysioterapeutti sanoi rva:lle, että rentoutumisen taito olisi kyllä vammautuneelle erityisen hyvä juttu. "Minä rentoudun vain tekemällä asioita", mesosi rva silloin. Tottahan toki rva tiesi, että rentoutumista olisi hyvä harjoitella ja harjoittaa, se auttaisi lihaksiin (niihinkin, jotka eivät oikeastaan koskaan rentoudu). Jännityksessä eläminen on varmaankin eräänlainen kansantauti. Elämme hektisessä maailmassa tietotulvan keskellä, ja ainakin rva yrittää toistuvasti hallita tilanteita ja myös vaatii itseltään enemmän kuin mihin rahkeet riittävät. Parannettavaa olisi. Rva tuntee kyllä itsensä joka päivä rennoksi - aamulla, kun kello on juuri soinut. Rva:n välitön toive on tuolloin, että josko saisi nukkua vielä vähintään kaksi lisätuntia...Muistissa on eräs ystävä (nykyäänkin sellain...

Rva kuuluu siihen vammautuneiden ryhmään, joiden vamma ei näy päällepäin. Ohimennen vilkaistuna rva on kuin kuka tahansa vähän yli kolmekymppinen perheenäiti sieltä ja sieltä... Tai kuitenkin, eräässä tilanteessa rva:n niskavamma näkyy, vaikka ei ihan heti. Kun rva joutuu istumaan paikallaan vähän pidempään, alkaa vääntelehtiminen ennen pitkää. Pitää hakea parempaa asentoa, liikuttaa kättä tai niskaa, jotta kipu lievenisi, loppujen lopuksi täytyy nousta ylös, nykyään kuitenkin harvemmin. Rva:n silmä on niin harjaantunut, että hän bongaa muita kaltaisiansa (no, juuri whiplash-oireisia on varmaankin aika vähän) siellä täällä. Sinänsä on iloista, että ihmiset voivat lähteä liikkeelle, mutta kyllä se bongaaminen muitakin tunteita nostattaa, myötätuntoa ainakin. Kipujen kanssa ei ole helppoa. Rva ei  tarkoituksella puhu vammastaan oikeastaan kovin usein. Silti vamma tulee esille monessa paikassa. Rva meni melkein hämilleen, kun vamma ja sen kanssa selviäminen otettiin puheeksi er...

Hei vaan , rva onkin tänään kotosalla ja Naakka kahteen asti päiväkodissa. Sopimuksessani on, että työskentelen 3 - 4 päivää viikossa, pääsääntöisesti kuitenkin 4. Nämä kolmepäiväiset ovat niskani varjelemisen kannalta tärkeitä, pidän niitä aina välillä. Olen kuitenkin tyytyväinen, että pystyn työskentelemään niinkin paljon. Pystyn myös olemaan töissä vähän pidempään jos on tarvis, kotitöinä pystyisin tekemään enemmänkin, mutta se taas ei työkokeiluissa käy. Silti se pirulainen rasittuu...eilen olin kuntosalilla, ja tein siellä kaikenlaista. Kokeilin mm. sitä laitetta, jolla treenataan rintalihaksia, ekaa kertaa. Pirhana, en saanut laitetta liikkeelle ennen kuin olin ottanut siitä kaikki painot pois, sain siis pelkät vivut liikkeelle (rva:n pokka meinasi siinä vaiheessa pettää, rintalihaksia täytyy varmaankin treenata vähän enemmän). Joskus rva on miettinyt, mitkä kaikki lihakset eivät olisi menneet huonoon kuntoon, mikäli tätä niskaepisodia ei olisi tapahtunut. Nyt ongelmakohtia...

Rva käy säännöllisesti (n. kerran kahdessa kuukaudessa) eräällä lääkärillä. Käynnit kuuluvat rva:n hoitosuunnitelmaan ja ovat toimineen hyvin osana hoitoa. Rva:n edellinen aika olisi ollut elokuun puolessa välissä. Päivää ennen käyntiä rva:lle soitettiin, että ks. lääkäri on sairastunut ja on poissa pidemmän aikaa. Kerrottiin, että minun ei tarvitse tehdä mitään, uusi aika lähetetään postitse. Kului viikkoja,eikä uutta aikaa tullut. Syyskuussa rva soitti poliklinikalle uudelleen. Puhelimeen vastasi henkilö, joka ei osannut auttaa tilanteessa. Hän ohjasi rva:n soittamaan omahoitajalleen (rva ei edes tiennyt, että sellainenkin löytyy). Omahoitaja ei kertonut tienneensä, että mitään aikaa oli luvattu lähettää. Rva taas oli luullut, että kun varsinainen lääkäri sairastuu, käynnistyy suhteellisen yksinkertainen prosessi, jossa vakituisille potilaille lähetetään korvaavat ajat tai niin asia ainakin rva:lle puhelimessa muotoiltiin. No, omahoitaja kertoi, että varsinainen lääkäri on ...

Rva:n ensimmäinen geokätköilyreissu pitkään aikaan oli oikeastaan jo pari viikkoa sitten. Retki oli kuitenkin niin hauska, että siitähän pitää kirjoittaa blogiinkin. On välillä mukava tuoda esille myös harrastusjuttuja, jotka onnistuvat. Geokätköily on kulkenut mukana rva:n elämässä jo vuodesta 2008. Kätköillyt olen harvakseltaan, enkä koskaan talvella. On kuitenkin ihanaa hakea välillä kätkö tai pari, ja oppia enemmän paikoista, joita ei ole ennen tullut edes huomanneeksi. Onnenpotku oli, kun tuttavapiiriin ilmestyi henkilö, joka on myös kiinnostunut kätköjen etsinnästä. Teimme treffit kaupunginosaan, jossa kumpikaan ei ollut paljon liikkunut. Matka sujui metrolla, etsimme kolmea erillistä kätköä. Kätköt on merkitty netissä siten, että niissä on tiedot vaikeusasteesta, esimerkiksi maastosta. Helpoin maasto on sellainen, jossa kätkölle pitäisi päästä pyörätuolilla (en tiedä, pystyykö pyörätuolissa oleva itse myös etsimään kätkön, vaikka sen viereen pääsisikin). Ihan extreme-k...

Toisen työviikon jälkeen rva sanoo ihan rehellisesti, että huh! Nyt myös rva ymmärtää käytännössä, millaista uuteen rytmiin totutteleminen on. Tällä rva tarkoittaa kiireisiä aamutoimia 1-vuotiaan kanssa, siirtymistä päiväkodin kautta työpaikalle ja sieltä samaa reittiä takaisin. Jos vauva-aikana tuntui, että lypsin, lämmitin maitoa ja syötin jatkuvasti, nyt tuntuu, että kiskon koko ajan hansikkaita Naakan käsiin tai otan niitä pois, muista ulkovaatteista puhumattakaan! Tänään olimme juuri lähdössä, kun sisälle asteli vessanpönttömies. Hän kertoi, ettei pöntössämme olevaa vuotoa voi korjata, joten pönttö menee vaihtoon ja nimenomaan tänään. Mitäpä rva olisi siihen voinut muuta sanoa kuin että vaihtakaa vain. Istuinta ei saa nyt käyttää 24 tuntiin. Hyvä että homma tuli hoidettua, mutta olisi ehkä ollut kiva tietää tästä esim. päivää aikaisemmin. Rva yrittää parhaillaan saada Naakkaa pienille unille, jotta voisi itse lähteä talomme kellariin selvittämään, missä käytettävissä oleva ...

Rva:n ensimmäinen työviikko on hurahtanut vauhdilla. Elämää ilostuttamassa olivat pari yötä myös Naakan isovanhemmat, kun puoliso oli saman ajan työmatkalla. Isovanhemmista oli iloa, apua ja kaikkea siltä väliltä. Kiitos kiitos! T: Rva ja Naakka <3 Rva kävi töissä puolipäiväisesti ma - to. Työt alkoivat rytinällä, ja tuotoksiakin onneksi syntyi. Rva tykkää töistään niin paljon - nyt oli myös ohjelmassa vähän sellaista, mitä rva ei ollut aiemmin tehnyt. Sitten oli vanhoja tuttuja työtehtäviä ja käytävällä ihmisiä jotka tunnistivat...se oli mukavaa! Niska (tai koko yläkroppa) se vain jaksaa kiukutella. Keskiviikkona rva kävi hierojalla tässä ihan lähellä. Hieroja oli uusi tuttavuus, ja tällä kertaa hyvä sellainen. Käsittelyn jälkeen rva:n niska ja yläselkä olivat selvästi rennompia, vaikutus tuntuu vieläkin. Hieroja muuten otti yhteystietoni ylös, kun hän opiskelee osteopaatiksi ja hänen opettajansa on kuulemma hyvä whiplash-tapausten kanssa. Lupasin pistäytyä vastaanotolla, mi...

Perjantaina , koko perheen vapaapäivänä päätimme lähteä retkelle Sealifeen. Naakkasemme rytmi oli aikainen, joten olimme Lintsin parkkipaikalla jo 9.50. Kun Sealifen ovet avattiin, olimme jo porhaltaneet ovien taakse odottamaan. Akvaariossa käynti oli elämys koko perheellemme. Aikuiset Niskaset ovat aina tykänneet Akvaarioista, onneksi yksi sellainen sijaitsee nykyään suhteellisen lähellä meitä. Naakka viihtyi melkein koko reissun ajan rattaissaan. Kun kerroin hänelle erään pikkuotuksen olevan merihevonen, Naakka henkäisi "ihahaa"! Rva on käynyt Sealifessa jo niin monta kertaa, että alkaa muistaa, mitä missäkin altaassa on (toki muutoksiakin aina välillä tulee). Silti mureenat, välskärit, kilpikonnat, merihevoset ja monet muut jaksavat ihastuttaa. Pidämme myös kylmävesiosastosta sillialtaineen... Vietimme Sealifessa noin tunnin. Se on ihan hyvä aika rva:lle. Huimaus tuli siitäkin, mutta Helsingin Sealifen kokoisen nähtävyyden ehtii kiertämään tunnissa ongelmitta. Rva...

Rva kävi eilen kuntosalilla. Motivaatio saliharjoitteluun on onneksi säilynyt ja edistystäkin on tullut. Edistys muualla kropassa on rva:n mielestä helpompi havaita kuin siellä, missä se varsinainen kohde, niska on. Niskan kivut ja väsymyspiikit tuntuvat vain säilyvän ja säilyvän... Takaisin salille: siellä salilla oli yksi ärsyttävä nuori mies. Se istuskeli laitteissa ja räpläsi kännykkäänsä. Salilla oli eilen aika täyttä, joten rva muiden mukana joutui sumplimaan, missä järjestyksessä treenin saisi kokonaan tehtyä. Kerran menetin jopa vähän malttini odotellessa ja menin kysymään, onko nuorukainen kenties valmis. "En, mulla on kesken", hän vastasi, mutta laittoi sentään kännykän pois (vähäksi aikaa). Yksi liike jäi tekemättä, kun en viitsinyt olla se noita-akka, joka menee huomauttamaan asiasta samalle tyypille kahdesti. Jo salin pienessä pukuhuoneessa seisoi muuten kaksi naista räpläämässä kännyköitään (taktisesti niiden kaappien edessä, joiden vieressä on penkki, jo...

Meillä alkaa nyt viimeinen viikko ennen rva:n työjaksoa. En ole ehtinyt tehdä puoliakaan siitä, mitä piti tehdä, mutta niinhän siinä aina käy. Viikonloppuna avustimme siskoni muuttoa (se oli kivaa), puoliso sai flunssan ja minäkin vähän. Minä taidan kumminkin pääasiassa välttyä taudilta. En tiedä, onko syy greipinsiemenuutteessa, jota ystäväni toi minulle Tallinnasta ja joka on kuulemma tehokas apu flunssan torjumiseen. Join sen teen kanssa, johon sekoitin myös inkivääriä ja hunajaa. Flunssien ja kaiken muunkin kera syksy tuntuu olevan positiivisella tavalla kiireinen. Rva käy töissä, yrittää treenata säännöllisesti ja niin edelleen. Ihan loppuvuodesta on ehkä luvassa rva:n ja hra:n yhteinen matka, mutta se ei ole vielä varmaa. Rva kirjoittaa hra:n kuulumisia aika harvoin. Hra tekee tänä syksynä töitä neljänä päivänä viikossa. Hän halusi tehdä niin, sillä muuten Naakan kanssa vietetty aika olisi hänen mielestään liian lyhyt. Viisipäiväinen työviikko alkaa uudestaan tammikuus...

Rva kävi eilen kaupungilla. Uskomatonta, miten muutto neljän kilometrin päähän kaupungin keskustasta vaikuttaa. Silloin tulee jo sanotuksi, että "kävin kaupungilla". Valitsin keskiviikon, kun tiistaina oli lakko, eikä ratikka kulkenut. Juna olisi kyllä kulkenut, mutta päätin säästää askelia, sattuneesta syystä. TE-toimiston kuntoutuspuoli sijaitsee sellaisessa paikassa, jonne on vähän hankala kulkea suoraan julkisilla. Viime päivinä julkistenkin tärinä on haitannut, kun niska on temppuillut tavallista enemmän. Kävelyä tuli siis joka tapauksessa. Kun pääsin paikalle, niin eikö se julmetun toimisto ollut juuri tänään kiinni! Kävelin sitten pois hoitamaan muita asioita työkokeilupaperit edelleen laukussa. Päätin olla hermostumatta. Kävin ostamassa mittasuhteitaan viime aikoina muuttaneelle Naakalle pidempilahkeisia ja -hihaisia vaatteita ja kirjakaupasta uuden valokuvakansion. Puolessa tunnissa olin aivan puhki. Hetken kuluttua seurasi onneksi jotakin todella mukavaa! ...

Vauhdikas viikonloppu on ohi, huh! Suuntasin lauantaina aamujunalla lähikaupunkiin lukiokavereideni vuositapaamiseen - hääkamppeet mukana. Yksi "lukiolainen" tuli minua rautatieasemalle vastaan. Tapaaminen alkoi ennen puoltapäivää. Hetki istuttiin ja juteltiin, sitten minun piti alkaa laittautua häitä varten. Lähdin ykkösvaatteissa syömään, sillä vanhempani hakivat minut ruokapaikasta klo 14.30. Siitä tunti, ja olimme hääpaikalla. Vihkiminen, odottelu, hääparin malja ja ruokailu. Ruokailun jälkeen, n. 19.30., lähdimme ajelemaan takaisin, sisko meidän kyydissä. Minut heitettiin takaisin vuositapaamiseemme, jossa saunoimme, istuimme ja menimme nukkumaan. Aamulla ohjelma jatkui melkein samaan tahtiin, mutta saunomisen paikalla oli kävely lähimaastossa. Halukkaat geokätköilivät. Iltapäivällä puoliso tuli hakemaan minua vanhemmilleni, jossa hän oli yöpynyt Naakan kanssa. Paikalla oli myös isomummi, kaikki häistä kotiutuneina. Syömistä, kahvit ja Naakan hoito. Neljän jälkeen...

Tämäkin viikko on ollut kiireinen. Taistelen (ja jännitän) parhaillaan, miten niska kestää seuraavat kolme päivää (maanantaina pääsen viimein fyssarille). Edellisistä hieroja- ja fyssarikäynneistä on nyt kuukausi, mikä on ehdoton ennätysaika. En hae ennätyksiä, mutta kyllähän se helpottaa, kun ei ole niin sidottu noihin. Meillä oli keskiviikkona Naakan ensimmäinen vanhempainilta. Yhteinen osuus kesti onneksi vain vähän aikaa, sillä niskani oli siinä tilassa, etten olisi kestänyt kovin kauan sitä matalalla puupenkillä istumista. Yhteisen osuuden jälkeen siirryimme Naakan ryhmän tilaan, ja siellä kerrottiin päiväkodin toiminnasta sekä pienten ryhmän käytännöistä. Niitä oli ihan mielenkiintoista kuulla - Naakka tuntuu olevan hyvässä hoidossa. Paljon keskustelua herätti sokeri. Sokeria on ruuassa, jota tarjotaan lapsille (esim. kaakaot, kiisselit ym.)  Paikalla oli muutama vanhempi, joka ei halunnut, että syntymäpäivätarjoiluissa on sokeria jne. Keskustelua sohvalta puolimakaava...