Rouva Niskanen

 Mökkilomapäivitykset jatkuvat....vaikka mustikkasadosta on povattu huonoa, ei se tällä kertaa näytä koskevan meidän mökin ympäristöä. Täällä näyttää olevan enemmän mustikoita kuin vuosiin :) Poimimisaikaa vain ei ole loputtomasti.  Ajattelin kuitenkin, että jos litran tai pari saisi poimittua. Sekin toive on ehkä yläkanttiin, mutta jokainen desi tarkoittaa vähemmän "ostomustikkaa". Viime vuonna en säilönyt mustikkaa ollenkaan, nyt ne ovat loppu. Naakkakin intoutui tänään poimimaan muutaman desin. Sanoin etten pakota ollenkaan, mutta Naakka oli yhtä mieltä siitä, että mustikoiden poimiminen on mukavan rauhallista puuhaa. Pakkoa ei ole, eikä Touhi tällä kertaa innostunut. Pääsimme myös kesätorille . Siellä olikin vilinää ja vilskettä! Kokemus oli ihana ja tori varsin perinteinen, vaikka meidän perheen kesätoriperinne taitaa nyt vasta alkaa. Torilla muurinpohjalettu maistui, ja teimme kirja- laukku- ja barbinvaatelöytöjä :)  Pääasia oli kuitenkin torin tunnelma. Oli hauska...

Viime aikoina olemme geokätköilleet toden teolla. Minulle ei tosin ole tullut uusia löytöjä, mutta Naakalle kyllä. Tänään seikkailimme kätköillä lapsuudenkotini maisemissa. Se toimi yhtä hyvin minulle kuin ensikertalaisellekin, sillä... Olen kerennyt unohtaa, missä kymmenisen vuotta sitten löytämäni kätköt tarkalleen sijaitsevat :D Siinä mielessä saan kiksejä etsimisestä, vaikka olen jo ne kertaalleen löytänyt. Naakka puhuu jo, miten hän voisi tehdä oman kätkön...se saa kyllä vielä odottaa. Pidän geokätköilyä edelleen hienona harrastuksena. Se saa liikkeelle, siinä oppii uusia asioita uusista (tai tutuista) paikoista ja siinä on jännitystä, joka liittyy luultavasti metsästäjä-keräilijä-historiaan. Olen iloinen, että Naakkakin on innostunut! Olemme saaneet viettää aikaa lasten puolivuotiaan serkkupojan kanssa :) Se on ollut kaikista mukavaa. Serkkupoika tuo mieleen omien lasten vauva-ajat, mutta tädin roolissa hoidettavaa on rajoitetummin. Jännästi vauvan käsittely tulee "takarai...

Minulla oli jo eilen illalla kirjoitusinto , mutta väsytti niin, että piti lasten nukahdettua painella yöunille. Helatorstai on siinä mielessä mukava "keksintö", että saa keskellä viikkoa päivän, jolloin ei tarvitsekaan nousta aikaisin.  Meillä oli suunnitelmana vierailla tänään Raaseporin linnan raunioilla (Touhin toivomus), mutta se suunnitelma katkesi, kun Naakka alkoi tunti sitten oksentaa. Emme siis vietä kesäistä retkipäivää vaan oksennustautipäivän. Tähän ei voi sanoa myöskään, että hyvä kun ei olla oltu pitkään aikaan kipeinä...tässä oli neljä päivää väliä niin, ettei kukaan ollut kipeänä ja sitä ennen kaksi viikkoa flunssapotilaita kotosalla. Oksennustauti on tosin tämän kouluvuoden aikana ensimmäinen perheessämme, että sinänsä on mennyt hyvin. Meillä on ollut tällä viikolla mukavia hellepäiviä, tosin myös työtä ja koulunkäyntiä. On ollut hauskaa nähdä, kun luonto herää. Puutarhapalstallekin alkoi sopivasti tulla kasteluvesi, ja tänään pitääkin suunnata jossakin väl...

Mikäli jalat kantaisivat, olimme suunnitelleet sunnuntaille vielä pienen lisäretken. Majapaikkamme lähistöllä sijaitsi mielenkiintoinen järvi nimeltään Iso-Melkutin. Sen erikoisuus on kirkasvetisyys. Vaikka lihakset olivat vähän jumissa, kiinnostus kyseistä paikkaa kohtaan voitti. Aamu oli pirun kylmä. Kävimme menomatkalla tsekkaamassa Räyskälän lentokentän, missä en ollutkaan käynyt aiemmin. Lentämään emme kuitenkaan lähteneet, vaan etsimme parkkipaikan, johon jätimme auton Melkuttimeen tutustumisen ajaksi. Opaskyltti kertoi, että reitin pituus on 5,3 kilometriä. Arvio osoittautui kuitenkin alakanttiin olevaksi, matkaa järven ympäri kertyi vähän yli 7 kilometriä, ja päivän kokonaissaldoksi tuli 9 kilometriä - siis noin 30 kilometriä viikonloppua kohden! Aivan pelkkää järveä emme olleet tulleet katsomaan. Halusin Poronpolulla geokätköillä hieman, joten etsin ja löysin (pienellä avustuksella) yhden kätkön. Metsäkätköt ovat yleisesti ottaen hieman haasteellisia, mutta kätkö oli onneksi...

Tämä viikko on ollut niin kutsuttu yleinen järjestelyviikko - lapset menivät päiväkotiin, Naakkakin vielä hetkeksi. Opiskeluni alkavat kunnolla vasta maanantaina, eikä esimerkiksi ennakkotehtäviä jne. nyt näytä olevan.  Koti on päässyt aikamoiseen kaaokseen kesän aikana. Ei täällä nyt varsinaisesti sotkuista ole, mutta vaatteita on taas jäänyt pieneksi ja uusia tarvitaan. Vaatekaappien hyllytkin kaipaavat siivousta ja järjestelyä...ja jääkaappi ja tietysti normaalit - lemmikkieläimet ja huonekasvit. Minulla on myös monenlaisia byrokratiaongelmia ratkaistavana. Kela on nyt kai syksyn osalta tyytyväinen, TE-toimisto vaatii vielä paljon (yritän siis opiskella syksyn ansiosidonnaisella, mikä ei ole mahdotonta, mutta hakeminen on monimutkaista).  Koska omat byrokratiat eivät ihan vielä varsinaisesti etene, edistin eilen muita asioita - ilmoitin Naakan iltapäivätoimintaan ja, hmm, partioon! Tuon iltapäivätoiminnan piti olla selvä, mutta hakemuksemme ei ollut sitten mennytkään peri...

Helou! Niskaset palasivat Suomi-roadtripiltä myöhään eilen illalla. Kiersimme viikon Suomea (olemme ajastamme edellä, aloitimmehan nyt suositun kotimaanmatkailumme jo viime vuonna ;) Päivä on käynnistynyt hieman hitaasti, saavuimme eilen kotiin puolen yön kieppeillä, rva pääsi nukkumaan klo 02.00. Matka oli onnistunut, näimme taas valtavasti sellaista, jota emme ole ennen nähneet. Pohjoisimmillaan kävimme Kemijärvellä, itäisimmät seudut olivat rajan pinnalla Kainuussa. Itse tykästyin varsinkin Kainuuhun, jossa en ole ennen käynyt. Lapset kulkivat mukana jo tietyllä tavalla tottuneesti, vaikka onhan se melkoista härdelliä, kun kaksi pikkuapinaa pitää huoltaa poikkeusoloissa. Uusi kokemus saatiin myös matkalla sairastumisesta, mutta siitä kerron lisää myöhemmin. Vielä hieman ennen Helsinkiä laskeskelin ajokilometrejämme - asuntoauto taittoi noin 2500 kilometrin matkan viikon aikana. Jos ei muuta, niin ainakin totesimme jälleen kerran, että Suomi on pitkä maa, jonka maisemat ova...

Maanantaina asunnon seinät tuntuivat olevan liian lähellä, joten päätimme lähteä pienelle autoretkelle. Retkipäivät silloin tällöin eli automatka johonkin ja tutustuminen uusiin maisemiin siellä ovat kuuluneet suosikkiaktiviteetteihimme aina. Koska puutarhahommat eivät näytä alkavan lähitulevaisuudessa (meillä on Helsingissä lumikerros), on geokätköily alkanut taas pitkästä aikaa houkuttaa. Lapset ovat jo siinä iässä ettei ketään tarvitse kantaa tai työntää rattaissa, joten pusikoissa rymyäminen voidaan suorittaa koko perheen kesken. Tsekkailin viikonloppuna kätköilykarttaa ja totesin, että olen vuosien varrella löytänyt lähes kaikki kätköt lähihoodeiltamme. Osa on eri syistä niin vaikeita, ettei minun kannata niitä edes yrittää. Geokätköily on siinä mielessä mukava harrastus, että kätköjä on niin paljon, että ei ole pakko mennä kaikkein suosituimpiin turistikohteisiin. Me lähdimme ajamaan itään päin, Emäsaloon Porvoon edustalle. Paikka ei näyttäisi olevan luontoretkeilijö...

Hiljaisuus laskeutui kotiini...eli toisin sanoen lapset lähtivät viettämään isiviikonloppua. Koska minulla oli takana monen päivän hoitoputki (tiistai-illasta alkaen), sain tänäänkin tehdä aika paljon omia juttuja, ja exä hoiti lapset. Olen hoitanut muun muassa viime päivien aikana jäykistynyttä yläselkääni (kävelyä vähän uudenlaisella tekniikalla, muutama lihasharjoite ja paljon liikettä oikealle puolelle yläselkään). Olen mielestäni saanut jopa jumia hieman avatuksi. Eilen meille kävi hauska juttu leikkipuistossa. Ensinnäkin, siellä oli aivan julmetun hiljaista. Ehkäpä heinäkuun alku vie useimmat perheistä matkoille eri ilmansuuntiin. Rva lapsineen on kuitenkin kaupungissa. Aloin katseellani seurata erästä naista, joka kierteli puistoa kuin etsien jotakin. Hänellä oli mukanaan pari pikkutyyppiä, joten homma ei näyttänyt liian oudolta ;) Kun hän lähestyi, hän kertoi olevansa etsimässä puistopiiloa. Rva:lta on mennnyt koko puistopiilojuttu ohi. Kyse on kaupungin leikkipuistoi...

Rva jumitti juuri itsensä sohvalle makuuasentoon (bloggaaminen sujuu täältä käsin oikein hyvin). Päivä alkaa olla pääosin takanapäin ja molemmat lapset ovat nukkumassa poikkeuksellisen aikaisin. Se tietää...lisäminuutteja päivän vapaahetkeen, jee! Sunnuntaina treenattiin taas rva:n ajotaitoja, ja ajettiin kunnan "isolle kirkolle". Mukana oli koko perhe, ja tarkoituksena oli löytää kevään ensimmäinen geokätkö kirkon katsomisen ohella. Matkan lähdettiin iltapäivällä, kun nuorimmainenkin heräsi päiväunilta. Täytyy ihan ääneen kehua, että rva on harjoitellut maalla ollessamme ajotaitoaan reippaasti. Nyt tuntui ensimmäisiä kertoja siltä, että pystyin rentoutumaan ajaessa. Matkaan kuului maantieajoa, lyhyt pätkä kantatiellä ja taajama-ajoa taajamassa, joka ei ollut minulle tuttu autolla ajamisen näkökulmasta. Retkelle kannatti muutenkin lähteä, sillä elämme viimeisiä aikoja, kun koko perhe on pääasiassa vapaalla. Naakka ei olisi halunnut lähteä, mutta tykkäsi retkestä lopul...

Hip! Viimeisten parin päivän melko hyvät yöunet ovat muuttaneet rva:n olon suorastaan siedettäväksi! Meillä on käynyt mukavia kyläilijöitä, ja Naakalle on löytynyt leikkikavereita usealle päivälle. Illat ovatkin olleet sitten niin väsyneitä, että olemme vain katsoneet puolinukuksissa lastenohjelmia. Eräs verenpainetta kohottava ja sietokykyä koetteleva uutinen tuli kuitenkin pari päivää sitten: talossamme alkaa julkisivu - ja parvekeremontti tasan kuukauden päästä. Kovin tarkkaa tiedotusta emme saaneet, mutta kokonaisuudessaan tilanne kestää 1,5 vuotta, ja parvekkeetkin ovat poissa käytöstä. Asiat toki järjestyvät, mutta aiemmin koetun vuoksi (esikoinen oli superhuono nukkuja) ajankohta tuntuu nyt todella epäsopivalta meille. Olisin suonut meille mahdollisuuden vauvan parvekkeella nukuttamiseen, mutta nyt sitä ei sitten kai ole (tai se on ainakin suuren osan aikaa pois). Yritän kuitenkin ajatella asiaa mahdollisimman vähän - silti tilanne tuntuu epäreilulta ja huomaan miettiväni...

Kuulin aikanaan geokätköilystä ensimmäistä kertaa vuonna 2008. Ensimmäinen aiheesta lukemani artikkeli oli julkaistu Yhteishyvä-lehdessä. Kiinnostuin, sillä en ole oikeastaan päässyt kovin pitkälle seikkailukirjojen, esim. Viisikot, tähdittämästä lapsuudestani.  Geokätköily on yksinkertaisesti kätköjen etsimistä (tai piilottamista) erilaisista ympäristöistä satelliittipaikannuksen avulla. Harrastus on maailmanlaajuinen. Geokätköilystä voi lukea lisää vaikkapa täältä: www.geocache.fi Vuonna 2008 minulla ei vielä ollut älypuhelinta, tuskin kovin monella oli. Aluksi taisin entiä kätköjä joko auton navigaattorin avulla tai siten, että katsoin kotona läppäriltä kätkön ja paikan, panin sen mieleeni ja lähdin etsimään. Sittemmin, kun älypuhelimet tulivat, etsiminen (vaan ei aina löytäminen) helpottuivat. Kun vuonna 2009 kaaduin ja sain niskan retkahdusvamman, oli geokätköily yksi harvoja harrastuksia, jotka enää onnistuivat. Geokätköilyssä kätköjen vaikeustasot ja...

Niskaset viettivät mökillä kolmen yön ja neljän päivän ajanjakson lauantaista tiistaihin. Saavuimme paikalle juhannuspäivänä, jolloin aaton juhlinnat oli ilmeisesti jo juhlittu, sillä järven rannoilla oli hyvin rauhallista. Kuten suurta osaa suomalaisista, Niskasiakin tervehtivät mökillä varsin vaihtelevat säät. Lauantaina, tulopäivänämme satoi rankasti. Naakan kanssa ei ole tekemisen puutetta, hän ei onneksi pitkästynyt sisätiloissakaan. Laitoimme takkaan tulen, paistoimme nakkeja hiilloksella (Naakka söi tosi monta) ja lämmitimme saunan. Nakkien paiston ja saunomisen välillä mökille saapui serkkuni E., jota oli todella mukava nähdä pitkästä aikaa. Vaihdoimme kuulumisia puolin ja toisin ja kiersimme katselemassa mökin ympäristöä. E:n kanssa olen viettänyt pitkiä loma-aikoja lapsena mökillä, joten kesämuistomme ovat samankaltaisia. Sunnuntaiksi saimme aurinkoisen sään. Päivään kuului ruohonleikkuuta, kaupassa käyntiä (Prismassa ei ollut juhannuksen jäljiltä myytävänä yhtäkään l...

Niskaset alkavat toipua taudeista, Naakka sai pahaksi onneksi vielä korvatulehduksen, jota on hoidettu antibiooteilla keskiviikosta asti. Perjantaina eli eilen rva meni töihin ensimmäistä kertaa tällä viikolla ja tervehtynyt Naakka meni päiväkotiin. Viikko on ollut raskas, ehkä parasta tällä viikolla on ollut, että ystäväni tuli Neo-koiransa kanssa meille kahdeksi yöksi auttamaan ja pitämään seuraa, kiitos <3 ilman häntä olisin toki jotenkin selvinnyt, mutta en olisi varmaankaan syönyt mitään. Rva on tosi huono nukkuja, ja tällainen viikko sekoittaa unirytmin siihen malliin, etten enää saanut nukuttua unilääkkeilläkään. Viime yönä nukkuminen onneksi sujui, joten tähän aamuun heräsimme pirteinä. Ruotsissa puhuimme siellä asuvan ystäväni kanssa nukkumisesta ja väsymyksestä (pienet lapset, työ, ruuhkavuodet kertakaikkiaan...) Pohdimme, että voisi olla mukavaa olla ihminen, joka tulee toimeen hyvin vähäisillä yöunilla. Yllättäen myös Helsingin Sanomilla oli aiheesta pari päivä...

Rva:n ensimmäinen geokätköilyreissu pitkään aikaan oli oikeastaan jo pari viikkoa sitten. Retki oli kuitenkin niin hauska, että siitähän pitää kirjoittaa blogiinkin. On välillä mukava tuoda esille myös harrastusjuttuja, jotka onnistuvat. Geokätköily on kulkenut mukana rva:n elämässä jo vuodesta 2008. Kätköillyt olen harvakseltaan, enkä koskaan talvella. On kuitenkin ihanaa hakea välillä kätkö tai pari, ja oppia enemmän paikoista, joita ei ole ennen tullut edes huomanneeksi. Onnenpotku oli, kun tuttavapiiriin ilmestyi henkilö, joka on myös kiinnostunut kätköjen etsinnästä. Teimme treffit kaupunginosaan, jossa kumpikaan ei ollut paljon liikkunut. Matka sujui metrolla, etsimme kolmea erillistä kätköä. Kätköt on merkitty netissä siten, että niissä on tiedot vaikeusasteesta, esimerkiksi maastosta. Helpoin maasto on sellainen, jossa kätkölle pitäisi päästä pyörätuolilla (en tiedä, pystyykö pyörätuolissa oleva itse myös etsimään kätkön, vaikka sen viereen pääsisikin). Ihan extreme-k...

Vauhdikas viikonloppu on ohi, huh! Suuntasin lauantaina aamujunalla lähikaupunkiin lukiokavereideni vuositapaamiseen - hääkamppeet mukana. Yksi "lukiolainen" tuli minua rautatieasemalle vastaan. Tapaaminen alkoi ennen puoltapäivää. Hetki istuttiin ja juteltiin, sitten minun piti alkaa laittautua häitä varten. Lähdin ykkösvaatteissa syömään, sillä vanhempani hakivat minut ruokapaikasta klo 14.30. Siitä tunti, ja olimme hääpaikalla. Vihkiminen, odottelu, hääparin malja ja ruokailu. Ruokailun jälkeen, n. 19.30., lähdimme ajelemaan takaisin, sisko meidän kyydissä. Minut heitettiin takaisin vuositapaamiseemme, jossa saunoimme, istuimme ja menimme nukkumaan. Aamulla ohjelma jatkui melkein samaan tahtiin, mutta saunomisen paikalla oli kävely lähimaastossa. Halukkaat geokätköilivät. Iltapäivällä puoliso tuli hakemaan minua vanhemmilleni, jossa hän oli yöpynyt Naakan kanssa. Paikalla oli myös isomummi, kaikki häistä kotiutuneina. Syömistä, kahvit ja Naakan hoito. Neljän jälkeen...

Niskasten yhteinen kesäloma on todellakin lähtenyt hieman yskähdellen käyntiin. Puoliso sairastaa parhaillaan kesäflunssaa, joka on nyt iskenyt Naakkaankin. Rva sen sijaan on edelleen terve, täytyy koputtaa puuta. Kuten varmaankin monessa perheessä, meilläkin kesäloman alku merkitsee sellaisten rästihommien tekoa (tai ainakin yritystä), jotka ovat roikkuneet tekemättöminä koko kevään ajan, kun on ollut kiirettä ja väsymystä. Yksi sellainen on Naakan huoneen sisustaminen. Toissapäivänä suuntasimme verho-ostoksille. Rva:n niska oli jo valmiiksi kipeänä. Oikeastaan se kipeytyi ja väsyi reissun mittaan niin, että rva joutui ihan oikeasti riiputtamaan päätään ajoittain vinossa. Verhokankaita oli pilvin pimein, saimme myyjän avustuksella viimein hankittua vaalean pimennysverhon ja sen eteen kukallisen, vähän retron "koristeverhon". Naakka ol i tietysti mukana, kuten melkein aina. Sillä aikaa kun rva kulki pää vinossa ja yritti hra:n kanssa suorittaa tehtäviään, tytär kylläst...

Toukokuu on kulunut nopeasti ja yhtäkkiä olemmekin puolisoni kanssa yhteisen Lontoon-matkamme kynnyksellä. Puurramme päivästä toiseen töissäkäynnin, Naakan hoidon ja kotitöiden keskellä, joten usein ei tule katsottua ajassa kovin pitkälle taaksepäin. Tämä on rva:lle kolmas matka Lontooseen ja ensimmäinen niskavamman kanssa. Rva vieraili perheensä kanssa lontoossa ensimmäistä kertaa loppuvuodesta 1999, toista kertaa Interrail-matkalla 2003. Aikaa on siis kulunut siitäkin vierailusta. Me emme ole kovin tiukasti suunnitelleet, mitä aiomme matkallamme tehdä. Todennäköisesti levähtää hetken rakkaan mutta välillä vähän työlään yksivuotiaamme hoidosta (Toivottavasti kykenemme kumminkin lomailemaan emmekä pelkästään ikävöimään häntä). Minä haluaisin kuitenkin käydä vahakabinetissa ja jonkinlaisella kaupunkikierroksella. Joku käynnin arvoinen tavaratalokin (mahdollisesti, Lontoossa kun ollaan) kaupungissa kuulemma on, halpa sellainen. Odotan kuitenkin matkalta ainoastaan pientä maisemanv...

Kävin tässä pari päivää sitten (taisipa olla tiistai) Ortonissa OMT-fysioterapeutilla. Kävelin paikalle metsän poikki ja tunsin olevani melkein keskellä villiä luontoa. Tunne vahvistui, kun edessäni tiellä, siis vähän kauempana minusta, ravasi ratsastaja hevosensa kanssa. Hänellä oli vihreät vaatteet, mikä toi kaukaa katsottuna mieleen jonkun fantasiakirjan kohtauksen...no, rva:lla on välillä vilkas mielikuvitus! Koska sain peruutusajan sinne OMT:lle (kaikki ajat olivat täynnä koko loppuvuodelta), järjestin itselleni vapaan aamupäivän. Puoliso lähti tytön kanssa vauvakerhoon. Hän on ollut nyt kahteen kertaan askartelemassa tytön kanssa itselleen isänpäivälahjoja (on kai oletus, että vain äidit käyvät kerhoissa vauvojen kanssa). OMT:llä meni ihan hyvin. Tutkimus tuotti aikalailla samoja "tuloksia" kuin aiemminkin. Niskan oma tuki ei oikein toimi ja lapojen tuki sitäkin huonommin. Fyssari laatii minulle tutkimuksen ja Ortonin kuntoutusjaksoilla saamieni ohjeiden pohjalta tr...

Eilen kurkku oli vähän kipeä ja päätä särki. Sitten se särky muuttui pistävämmäksi ja nenä alkoi mennä tukkoon. Yöllä heräsin juomaan lämmintä hunajavettä, joka auttoi kipeään kurkkuun. Sitten nukahdin uudestaan. Tänä aamuna heräsinkin sitten flunssaisena. Mainiota...sain flunssan keskellä kuntoutusviikkoa! En kyllä ihmettele, sitä on nyt niin paljon liikkeellä. Sinänsä tämä on harmillista, kun kuntoutusviikon kuntoilut taitavat nyt jäädä suurilta osin väliin. Toisaalta, minun vammani kohdalla ne ryhmäliikunnat ovat sellaisia, että suuri osa niistä ei kumminkaan varsinaisesti hyödytä. Sen sijaan olisi sääli, jos henkilökohtaisia fyssariaikoja ei voisi käyttää. Ne ovat kumminkin se kuntoutuksen keskeisin osa. Minulla ei onneksi ole tässä aamupäivästä mitään erityistä, joten menen paikalle vasta vähän myöhemmin. Se uusi seikka tällä (eli viimeisellä) kuntoutusjaksolla on, että sekä fysioterapeutti että lääkäri vaihtuivat. Se uusi fysioterapeutti kerkesi kyllä vaihtua jo nytkin ke...

Jahhas, rva:n niska on aivan järkyttävässä jumissa...Tilanne iski päälle toissapäivänä, ja pari päivää ovatkin sitten menneet päänsäryn ja muiden särkyjen kanssa. Vaavi ei anna armoa - hänet pitää hoitaa ihan samalla tavalla kuin muinakin päivinä. Sen verran fiksu olin eilen, etten lähtenyt rintarepun kanssa liikenteeseen. Vaunut ovat ehdottomasti parempi vaihtoehto tässä tilanteessa! Öisin helpottaa - levossa niska ja yläselkä eivät tunnu oikeastaan miltään. Tyttökin on alkanut nukkua ihanan pitkiä yöunia, joilta hän herää aamuisin hyväntuulisena. Sitten hän hassuttelee, syö ja nukahtaa aamupäiväunille sitteriin. Rva:n on ollut ison elämänmuutoksen takia hieman hankala tiedostaa, mitä milloinkin "pitäisi" tehdä. Omalla kohdallani voimia ei ole juuri omaan kuntoutukseen riittänyt. Itseäni koekappaleena käyttäen voin täten analysoida, että tässä on isoin haastekohta niskavamma + vauva -yhdistelmässä tähän asti. Arkielämä pienen vauvan kanssa sujuu, mutta omaa kuntoa on...