Viktoriaanisen ajan etsiviä ja terveiset Burundista

 Neiti Scarlett ja herttua on sarja, jota olen hieman kerennyt Areenalta katsella. Ruutuaika on vähällä, mutta olen huomannut sarjojen katselun lisäävän dopamiinitasoani sekä pakottavan minut keskittymään olemaan paikallani ja kiinnittämään huomioni yhteen asiaan kerrallaan.

Tämä sarja vaikuttaa hauskalta - se on etsiväsarja viktoriaanisesta Englannista. Sen ajan naisetsivällä on ollut muitakin haasteita kuin tutkittavana olleet tapaukset. Juoni etenee hyvin ja saan historia-annoksen, jota tarvitsen säännöllisesti.

Sekä historialliset sarjat että kirjat ovat suosikkejani. Historia taas on kiehtonut minua lapsesta asti. Tämä kiinnostus on ilokseni tarttunut lapsiinkin, tosin he eivät ehkä ihan vielä ole tämän sarjan kohderyhmää. 

Kun aikanaan pohdin, mitä lähtisin opiskelemaan, mielessä kävi myös, että olisin lähtenyt yliopistoon lukemaan historiaa. Päätin toisin ja olen tyytyväinen saadessani säilyttää historia-asiat harrastuksenani. 

Kummipoika D:ltä Burundista tuli tässä taannoin kirje. Kaikki on siellä hyvin, ja kuluneen vuoden aikana nyt 9-vuotias kummipoika on osallistunut englannin kielen kerhoon ja koululle on rakennettu käsienpesupaikka.

Hän on myös saanut tietoa lasten oikeuksista ja hänen yhteisössään on saatu lahjoitukseksi viljelykasvien siemeniä sekä kehitetty viljelymenetelmiä. Kouluun on rakennettu lisää luokkahuoneita. Kuulostaa, että monia asioita on saatu vuoden mittaan paremmaksi ja työ jatkuu.

D:n kuulumisista ja elämästä Burundissa on keskusteltu - varsinkin Naakka on pohtinut, millaista hänen elämänsä on. Lähiaikoina kirjoitamme D:lle vastauskirjeen. 

Kävin tänään aamulenkillä puutarhapalstalla. Eipä ollut vielä kumpikaan auringonkukka auennut. Toinen on kyllä aivan sillä hilkulla. Maissitkin ovat vielä mukavasti kasvaneet, vaikka lokakuuta kohti mennään.

Kamalasti ei palstalla enää ole tänä syksynä tekemistä. On oikeastaan ollut ihan mukavaa, että lämmin syksy on tuonut "tapahtumia" palstalle vielä syksyn edetessä. Siivoushommia voisi tehdä jonkin verran, mutta se ei oikeastaan ole välttämätöntä.

Vielä yksi työ on toki edessä ja se on kukkasipuleiden istuttaminen. Olenkin saanut apua sipuleiden hankkimisessa, ja istutan ainakin tulppaaneja ja krookuksia. Josko aikaisille pörriäisille olisi sitten jälleen vähän enemmän kukkia.

PS. Scarlett ja herttua -sarjaa on Areenassa 3 kautta. Jos nyt saisin edes yhden katsotuksi.

PPS. Kirjoitimme kummipoika D:lle viimeksi toukokuussa. Josko nyt viikonlopun aikana saisi uuden kirjeen aikaiseksi.

PPPS. Tänään olikin aivan mahtavan upea ilma! Sää oli käytännössä kesäinen heti aamusta.

Astmaa ja puutöitä

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet aikamoista kangertelemista. Välillä näitä aikoja elämässä tulee, mutta eipä niitä juuri kukaan toivo. Mitään kovin vakavaa ei ole sattunut, astmani vain on mennyt pahaksi, ja aiheuttanut ongelmia, vähän isompiakin.

Astma on ollut melko hyvässä hoitotasapainossa pitkään. Nyt kuitenkin, elokuisen flunssan jälkeen, on ilmeisesti tulehdus jäänyt jäytämään keuhkoja. Homma meni siihen, että yskin melkein taukoamatta ja keuhkot eivät kestäneet yhden porrasvälin kävelemistä, siis ylöspäin.

Minulle tuli 7 päivän kortisonitablettikuuri. Se ei valitettavasti tehonnut, vaan muutamassa päivässä olin taas samassa tilassa. Kortisonikuuri piti aloittaa uudelleen. Se loppui eilen, ja nyt toivon sormet ristissä, että se tehoaisi.

Kun astmani pahenee, olo on todella ikävä. Käytännössä istuminenkin alkaa painaa keuhkoja, mikäli nojaa vähän. Yskiminen on todella tylsää. Käveleminen hidastuu. Pienikin ylämäki on katastrofi. 

Kortisonitabletit auttavat aika nopeasti, mutta niitä ei ole sivuvaikutusten takia suotavaa syödä pitkään. Minullekin niitä sivuvaikutuksia tulee: olo on turvonnut ja painoa on tullut lisää. Olo on levoton, mikä sinänsä lisää tehokkuutta.Ärsyttävin vaiva ehkä on, että kortisoni heikentää unenlaatua. Tai en nyt tiedä, mikä näistä on ärsyttävin.

Siksi toivon nyt todella, että kaksi kuuria riittäisi. Minulla on viikon päästä lääkäri ja olen tehnyt puhallukset aamuin illoin, jotta on jotakin, mitä voidaan katsoa. Toivottavasti tilanne saataisiin paremmaksi mahdollisimman nopeasti.

Kuuluu mukavaakin: pääsimme viimein kylään lasten isovanhempien luokse. Minun kyläilytaukoni on ollut poikkeuksellisen pitkä, useamman kuukauden. Siksi viime viikonloppu oli erityisen tärkeä. 

Erityisen mukavaa on, että lapset pääsivät isovanhemman opastuksella tekemään puutöitä. En oikeastaan käynyt kuin ovelta kurkistamassa, että ainakin naulaamista ja höyläämistä siellä harjoiteltiiin. 

Minä en valitettavasti ymmärrä tästä käsityön lajista juuri mitään. Siksikin on ihanaa, että lapsilla on mahdollisuus saada oppia. Kummankin mielestä tekeminen on hauskaa ja he osaavat jo odottaa, että isovanhemmilla tehdään puuhommia.

Toivottavasti aika seuraavaan vierailuun ei veny ihan näin pitkäksi!

PS. Koepuhallukset, joita astmaatikkona joudun välillä tekemään, ovat pirun tylsiä..ja yskittäviä.

PPS. Yritän aina löytää asioista positiivisen puolen, mutta viime viikkoina olen onnistunut aika heikosti. Joskus ei vain jaksa.

PPPS. Olen älyttömän iloinen kaikesta, mikä saa lapseni pois ruudun äärestä ;) 

 

Jengit ja levottomuudet

Uutisotsikot Ruotsin jengilevottomuuksista ja samankaltaiset, joskin lievemmät, myös Suomessa, ovat osuneet varmaankin kaikkien katseltavaksi viime kuukausina. Olen itsekin juttuja lukenut ja pohtinut ilmiötä. Eihän sellaista ole kiva edes lukea, että asiat ovat huonosti.

Olen kuitenkin lapsesta saakka tykännyt seurata uutisia ja ilmiöitä. Ehkä, jos haluan syvemmin pohtia asioita, en tee päätelmiä iltapäivälehtien julkasuista, sillä tykkään hivenen syvemmästä analyysista. En myöskään kuulu niihin, jotka sinänsä ahdistuvat uutisten seuraamisesta. Jos ahdistuisin, minusta olisi ihan ok olla seuraamatta.

Pidän myös siitä, että asioita nostetaan pöydälle. Kun ihmisten hyvinvointi on kyseessä, ei ole oikea paikka hyssyttelylle. Toisaalta, joskus tuntuu että varsin tyhmät ihmiset tykkäävät ladella "tämä on vapaan kasvatuksen tulos" - kommentteja tietyille somealustoille. Käsittääkseni vapaa kasvatus oli ideologia 1960 - ja 70-luvuilla. Hieman karrikoiden voisin väittää, että tämän suuntauksen "tulokset" kolkuttelevat jo tulevina vuosina työeläkekassojen ovia.

Päästänkö omia lapsiani ulos? Kyllä päästän. En halua kylvää heihin ajatuksia, että maailma on kamala paikka. Touhi kulkee pitkin pihoja ja Naakka tykkää metsäretkistä ja on jo pari kertaa käynyt ystävän kanssa lähiostarilla. 

Jos jotakin tapahtuisi lähiympäristössä, ottaisin asian käsittelyyn ja pohtisimme yhdessä, miten asian kanssa edetään. 

Kaupunkiyhteisöissä erilaiset korttelijuhlat, pihakirppikset jne. ovat mielestäni hyviä vierailupaikkoja lasten kanssa. Ne myös lisäävät minun ja lasteni kuuluvuutta asuinalueellemme. Olen myös pyrkinyt tutustumaan ainakin pintapuolisesti eri-ikäisten lasten vanhempiin alueellamme. On kivaa, kun moni teini-ikään ehtinyt nuori sanoo minulle vielä "moi" vastaantullessa :) 

Mitä meidän siis pitäisi yleisellä tasolla tehdä? No, ei minulla ole siihen vedenpitävää vastausta. Luulen että jengiytyminen jne. on kaupungista ja maasta toiseen aaltoileva ilmiö, joka korostuu eri vuosikymmeninä. Nyt se on aallonharjalla.

Meillä on jo aika hyvä joukko kaikenlaista toimivaa kuten etsivä nuorisotyö ja hyvät ohjaajat oppilaitoksissa.  Psykiatrian alan toimijoita meillä on liian vähän. Isossa mittakaavassa hyvinvointi mielestäni lisääntyy, kun meillä on iso keskiluokka ja mahdollisimman vähän mitään muuta. Yhteiskuntaluokkien polarisoituminen ei tuota mitään hyvää. Silti sellainen on käynnissä.

Moni voi olla eri mieltä, mutta mielestäni myös sanktiot ovat hyviä olemassa. Jos väkivallan käytöstä koulussa saa esim. muutaman päivän erottamisen, niin kyllähän nuori ottaa sen lähinnä lomana. Toki tukeminen normaalikäytökseen ja -elämään pääsyssä on ensisijaista, mutta rikollisista teoista pitää voida tulla tuntuva rangaistus. Sekin on opetus tulevaisuutta varten.

Meillä on nykyään pitkä oppivelvollisuus. Se on sinänsä hyvä asia - opiskelu ja ammatin hankkiminen vie ehdottomasti kohti hyvää elämää. Mutta, pelkkä oppilaitoksessa roikkuminen on nykyään varsin yleistä. Voikin kysyä, onko se kenenkään, varsinkaan tällaisen nuoren etu. Vaikka muitakin ongelmia on, voi laiskuus myös olla ongelma. Jos siihen jo ykkösluokkalainen voi vaikuttaa, niin ehdottomasti myös oppivelvollisuuden loppupäässä oleva henkilö. Oppilaitoksessa kurssit etenevät vain tehtäviä tekemällä, ihan kaikilla tasa-arvoisesti. Opiskeluun käytetty aika on pois muusta, myös tuhoisasta toiminnasta.

Viikon kuulumisia ja otot

Sadetta ja paistetta...eilen kun matkasin töistä psykoterapiaan (kävely - ratikka - kävely), onnistuin sateenvarjon kanssa välttämään kastumisen aika tehokkaasti matkan ensimmäisessä vaiheessa. Ratikkakin oli toki kuiva, mutta kun hyppäsin sieltä aloittaakseni toista kävelytaivalta, piruvie, vesi meni kengistä läpi sukkiin.

Onneksi ei ollut kylmä! Ei kun terapiaistunto paljain varpain (hah, olin edellisenä päivänä lakannut kynnet) ja sitten pientä kestämistä kotimatkalla märissä tamineissa. Tänään näyttääkin ihan toiselta, hyvä! 

Yleisesti ottaen olen aika huono varaamaan sadetakkia saati saappaita mukaani. Kärsin siis seuraukset itse. Sateenvarjo mukana on jo itsekehun paikka ;) Ehkäpä pääsemme jo pian hieman viileämmille säille, niin alkavat reilut takkikelit - huppari on jotenkin...hmm!

Tein sunnuntaina reissun Itäkeskukseen, siis ihan yksin. Saan usein ideoita, mutta olen aika huono ottamaan aikaa vain itselleni. Nyt köröttelin kuitenkin Itikseen ja siellä eläinkauppaan. Yritän pitää lähieläinkauppani puolia, mutta sen kalavalikoima on valitettavan pieni.

Megaeläimessä on aina mukavaa käydä. Valikoima on laaja sekä kalojen että jyrsijöiden osalta. Ihastelin kaneja ja kääpiöhamstereita :) Harmillista, että en jaksa hoitaa enää yhtään lisälemmikkiä...

Saan eläinkaupassa vierailemisesta inspiraatiota - minulla ei ole tällä hetkellä juurikaan tuttuja, jotka olisivat kiinnostuneita pienlemmikeistä. On mukavaa vaihtaa eläintenhoidosta sananen edes myyjän kanssa. 

Koska halusin, ostin meille pienen parven nuolimonneja eli ottoja. Olen jo nyt heihin varsin ihastunut. Otot syövät levää ja viettävät aikansa etsintäpuuhassa. Ne tykkäävät lepäillä kasvien lehtiä. Otot ovat myös varsin rauhallisia <3 

Viikonloppuna meillä on vuorossa lähisuvun tapaamista sekä retki teatteriin. Menemme katsomaan Tatua ja Patua. Uskon, että meistä jokainen pitää teatteriretkestä. Lapsilla ei liiemmälti ole ollut teatterikokemuksia korona-ajan vuoksi. 

Odottelen edelleen varaosaa pesukoneeseen - elelemme falskaavan säiliön kanssa. Onneksi koneella voi sentään pestä - pesutuvan varassa oleminen oli viimeksi aika ärsyttävää. 

Minulla olisi ehkä reissu kuntosalille vuorossa huomenna. Odottelen kuitenkin, miten hyvin keuhkoni lähtevät toimimaan. Alkuviikko on ollut aika karsea, ja kortisonitabletit ovat taas menossa. Toivottavasti hoitotasapaino saavutetaan pian.

PS. Itse asiassa ne hemmetin saappaat taitavat olla mökillä...no, lapsille on kummallekin oikeankokoiset :D 

PPS. Akvaarion levätilanne alkaa onneksi muutenkin helpottaa kesän jäljiltä - nyt tankkia alkaa taas olla ihan mukava katsella. Osittainen vedenvaihto pitäisi toki suorittaa niin pian kuin mahdollista.

PPPS. Taidan odottaa itsekin Tatua ja Patua. Ne ovat edelleen meillä iltasatuvalikoimassa - jopa Naakka tykkää välillä kuunnella.

Vanhemmuus: älä noudata (ainakaan kaikkia) ohjeita

Älä lue äitiyttä käsitteleviä artikkeleja - tämän neuvon olisin halunnut kuulla, kun lapseni olivat pieniä. Ei, eivät ne missään tapauksessa kaikki huonoja ole, mutta velvollisuudentuntoisena ja väsyneenä pienen lapsen vanhempana luin niitä vain todetakseni, missä kaikessa olin epäonnistunut.

Pahinta ovat nettiartikkeleiden kommentit, joissa vanhempaan ikään ehtinyt yli viiden lapsen superäiti tylytti nuorempia, että kestää pitää, koska hänkin on helposti kestänyt. Näin myöhemmin olisin pyytänyt laajaa raporttia, jossa tällaisen henkilön vanhemmuuden laatu arvioidaan puolueettomasti ;) 

En itse asiassa tykkää omalla kohdallani edes MLL:n oppaista - niistä puuttuu ei niin hyvien päivien rosoinen pinta. Toki on hyvä, että oppaita tehdään - kyllä ne ihan asiaa sisältävät. 

Mitähän koululaisen vanhemmalta oletetaan...

Liika ruutuaika on pahasta - arvaa mitä lapseni tekevät parhaillaan.

Harrastukset opettavat pitkäjänteisyyttä ja sosiaalisia taitoja - Naakka harrastaa Itsevaltiaiden katsomista, Touhi on käynyt kaksi kertaa koriksessa ja leikkii mieluiten  sotaa.

Terveellinen arkiruoka ja välipalat auttavat jaksamaan - onneksi on kouluruoka, valmislihapullat, kalapuikot sekä pinaattiletut. Elovenan välipalakeksit ovat pop!

Läksyjä tehdään yhdessä - iltaohjelmamme on taas saanut uuden ohjelmanumeron - läksy- ja repunpakkausralli. Olen myös tehokas huomaamaan Wilmasta, mitä toissaviikolla olisi pitänyt tehdä. 

Ole läsnä lapsesi elämässä - joo-o, olen läsnä myös työpaikalla ja kotona yritän tuhota meidän kodin banaanikärpäs- ja keittiökoisafarmia hengatessani samalla lasten kanssa. Älä avaa kaappiemme ovia.

Tue lapsesi ystävyyssuhteita - kun tulen väsyneenä töistä kotiin ja siellä melskaavat lapseni ja neljä heidän ystäväänsä, olenko monsteri, jos mielessä käy, etten jaksaisi tukea.

Lapsi tarvitsee kasvaessaan myös yksinolon hetkiä - no sen olen huomannut - elämäni on supistunut keittiöön, koska lapseni tarvitsevat rauhallisia paikkoja rajatuissa neliöissämme.

Huom! Edellinen kappale on kirjoitettu pilke silmäkulmassa.

Minulle paras vanhemmuuden opas on itse asiassa ollut Eve Hietamiehen Yösyötöstä alkava kirjasarja, jossa Antti Pasasesta tulee yllättäen poikansa Paavon yksinhuoltaja. Suosittelen lukemaan.

Olen myös ihmetellyt, miten lapsia tupsahtelee ympäri maailmaa, ja miten erilaisin keinoin he elävät hyvän lapsuuden ja päätyvät hyviksi aikuisiksi. Tämä pitäisi yrittää pitää mielessä, sillä isossa mittakaavassa (tai pienessä) lapset ja ympäröivät tilanteet ovat oikein yksilöllisiä.

Ehkä paras teko, jonka voit tehdä, on suhtautua lämpimästi kanssavanhempiin ja miettiä, miltä sanomasi (tai kirjoittamasi) asia voi toisesta tuntua, niin negatiivinen kuin positiivinenkin.

Mukavaa lauantaita!

Vieläkin nurmikonleikkuuta ja merkkejä syksystä

Kävin tähään ahkeroimassa puutarhapalstan nurmikonleikkuun - olisikohan tämä se kesän viimeinen ruohonleikkuu. Aiemmin en juuri tähän aikaan ole käynytkään siellä - alkusyksymäiset kiireet ovat alkaneet. 

Ilokseni olen huomannut, että minttu kukkii hienosti! Myös maissit ovat kukassa ja sain kolme viidestä auringonkukasta nostettua pystyyn tukien avulla. Katsotaan, kerkeävätkö ne tässä aikataulussa kukkia. Ainakin ovat kasvaneet mukavan korkeiksi!

Jotenkin se ruohonleikkuu paransi omaakin mieltäni - varsinainen päivätyöni ei ole täysin abstraktia sekään, Nurmikon leikkuussa näkee kuitenkin työnsä jäljet - eikä palstalla ole liikaa nurmikkoa että se nyt varsinaisesti ankarasta työstä kävisi.

Tänä aamuna ilma oli kirpeä. Vaikka kesäkin on mukavaa, nautin, kun ilma vähän viilenee. Ehkäpä sää saisi myös muuttua hieman vähemmän kosteaksi. Aurinko on ollut plussaa! Lapsetkaan eivät tarvitse vielä takkia, ja kuljemme huppareilla kaikki.

Katselin juuri lasten lenkkareita. Huomaan, että uusien osto alkaa olla edessä kevätpuolella. Kirkkaanpunaiset, Nike-merkkiset ovat olleet käytössä kestävät ja samassa merkissä pysyminen voisi olla kivaa. Tuntuu että edes Naakka ei vielä kamalasti välitä merkistä, kunhan kenkä tuntuu mukavalta.

Molemmat lapset tarvitsevat myös ne vähän paksummat pipot - pirun neljä vuodenaikaa (no, yleensähän juuri kehun pitäväni vuodenaikojen vaihtelusta)! En suoraan sanottuna muista, millaiset pakkaspäähineet heillä oli. Ilmiselvää on, että minun pitää lähikuukausina huolehtia kuuden eri päähineen olemassaolosta.

Pääsin pari päivää sitten pitkästä aikaa uimaan! Kilometri taittui ihan mukavasti, ja homma tuntui mukavalta. Liikunta tasaa stressitasoani ja on tietenkin keholle hyväksi. Kävelyn lisäksi käyn salilla, uimahallissa sekä Pilateksessa. Minusta viikko on hyvä, kun kaksi kolmesta toteutuu. Pystyisin kolmeenkin ellei lapsista pitäisi huolehtia :D 

Olen oppinut kantapään kautta, että itsestään pitää voida huolehtia. Välillä on kausia, jolloin tämä ei onnistu, ja ne kyllä kostautuvat. Minulla pitää olla aikaa omiin kiinnostuksenkohteisiini, liikkumiseen ja minun täytyy saada tarpeeksi unta.

Minulla "stressimittari" on selvä: meillä on melkein joka yö jonkinlainen herätys lasten takia - painajaiset pääosassa. Jos ei ole stressiä, nukahdan heräämisen jälkeen. Jos on, en enää nukahda. Viime aikoina ongelmia on ollut hieman enemmän, toivottavasti kohta helpottaaa.

PS. On ollut oikeasti kiva huomata, että palstalla tapahtuu asioita vielä nyt syyskuussa.

PPS. Lapsillakin on pieni syyskipinä - Touhi jo kysyi, voiko ottaa hanskat aamulla. Ehkei nyt ihan vielä.

PPPS. Haluaisin nyt syksyn aikana hieman askarrella pitkästä aikaa. Katsotaan, josko keksisin jotakin vaikkapa timanttitöitä tekevän Naakan seuraksi.

Sateen jälkiä ja koulu-uinnin erilainen suorittaminen

Jopas on ollut sadetta. Maanantaina kastuin totaalisesti kotimatkalla, kuten varmasti moni muukin. Yritin taktikoida, mutta totesin sen mahdottomaksi - hetkessä kengät ja housut olivat täysin märät. Takki suojasi edes vähän.

Vaikka sade on tietyllä tavalla tunnelmallista, minun makuuni ilmankosteutta on nyt hivenen liikaa. Minulla on jatkuvasti kuuma, paitsi iltaisin. Eilen oli kerrankin sateeton ilta - tottakai sinne lenkille oli pakko hyökätä.

Lenkillä totesin, että kaikki auringonkukkani ovat katkenneet - ilmeisesti maanantain myrskyssä. Tämähän sopii hyvin kuvioon - siis siihen, miten asiat palstalla ovat tänä kesänä sujuneet :D Maksaruoho sentään odottaa vielä kukkimistaan.

Meillä on ollut tämän viikon aikana lasten vanhempainillat. Minulla on mennyt aikaa sisäistää, että toinenkin lapseni on nykyään koulussa. Se tarkoittaa useampaa vanhempainiltaa, koska lapset ovat "spesiaaliluokalla" mutta lisäksi normiluokissa.

Yhteisluokan vanhempainillan lisäksi ohjelmassa oli siis kaksi vanhempainiltaa. Lasten isä meni Naakan, minä menin Touhin vanhempainiltaan. 

Löysin ilokseni myös Touhin paikan, jolle sain istua. Pöydällä oli hänen Pikachu-penaalinsa, mutta pulpetti oli tyhjä - varsinainen oma paikka on spesiaaliluokassa. Kaikesta ilmeni, että ykkösluokka oli päässyt työskentelyn alkuun :)

Itselleni ei ehkä tullut juuri mitään uutta. Jokunen vanhempi oli tuttu, koska isommat sisarukset ovat Naakan kanssa samassa luokassa tai tuttuja päiväkotiajoilta. Aloin olla aika väsynyt, onneksi kello oli viimein seitsemän.

Naakan asioista ei kerennyt sen enempää puhua, mutta koulun uimaopetus, josta olen ennenkin kirjoittanut. on Naakalle ongelma hallin hälyisyyden takia. Ryhmäopetus ei vain suju. 

Soitin opettajalle. Kävimme asiasta asiallisen keskustelun, jonka pohjalta sovimme, että Naakka käy kanssani 4 kertaa uimahallissa (koulun uimaopetus on yhtä pitkä). Minä raportoin, miten Naakka on edistynyt. 

Olen iloinen, että asia saatiin koulun kanssa sovittua. Ei ole millään pedagogiikalla tarkoituksenmukaista, että lapsi on kauhuissaan eikä halua enää uida ollenkaan. Katsotaan, millaisia "opetustunneistamme" tulee :) Naakasta ratkaisu kuulostaa hyvältä. 

PS. Olemme edenneet Disney-leffaprojektissamme Leijonakuninkaaseen. 

PPS. Kerkeän luultavasti huomenna palstalle vähän siivoilemaan. En kompostoi läheskään kaikkea kuihtunutta, jotakin vain. 

PPPS. On itse asiassa kivaa mennä Naakan kanssa uimahalliin :) 

 

Launeella, ruuhkavuosipohdintaa ja jutteluhetkiä lasten kanssa

Pääsimme tänä viikonloppuna käymään pitkästä aikaa Launeen perhepuistossa Lahdessa. Viime kerrasta on kulunut jo kolme vuotta. Puistosta löytyy monenmoista tekemistä, ja esimerkiksi varsin hieno "linna".

10- ja 7-vuotiaat tykkäsivät puistosta todella paljon. Vaikka edellinen kerta oli itselläni selkeässä muistissa, ei Touhi muistanut viime reissua ollenkaan, ja Naakka muisti vain sen linnan. Ehkäpä he kolmen vuoden päästä muistavat tämän reissun :) 

Launeen perhepuistossa yksi merkittävimmistä jutuista on, että se on todella hieno, mutta kuitenkin tavallinen, maksuton leikkipuisto. Ehkä ainoa miinus on, että vesileikkialue ei ollut edellisellä tai tälläkään kerralla auki. 

Olen iloinen, kun lapseni ovat liikkeellä. Minulla hivenen kankea olo, koska lihakset olivat kipeinä edellisestä salikäynnistä. Olen myös iloinen, että yöpaikkamme oli tuttu lähisukulaisten koti. Melkein kesämökki haja-asutusalueella.

Tilanteita, joissa minun ei tarvitse huolehtia siivouksesta, pyykkäyksestä tai ruuanlaitosta (tai työpaikalla olemisesta :D ), on harvoin. Nyt oli kuitenkin sellainen tilanne. Huomasin, että minulla oli kerrankin energiaa hassutella oikein kunnolla lasten kanssa ja nautin joka hetkestä. Olen kiitollinen, että sain tällaista aikaa.

Useimmiten tilanne ei ole tämä. Uskon, että se on vain hyväksyttävä. Toki yritän huomioida lapseni yhdessä tai erikseen joka päivä. Ei se kuitenkaan ihan helppoa aina ole, kun tekemistä on paljon ja väsymys painaa päälle. 

Toisaalta, eivät lapsenikaan ole aina täysin alttiita hengaamaan minun kanssani ;) Varsinkin Naakka on jo oikein taitava ottamaan omaa aikaa. Hän ilmoittaa, ettei ole tavattavissa ja sulkeutuu jonkin oven taakse, koska omaa huonetta ei ole.

Tänä viikonloppuna ja oikeastaan kuluvalla viikolla minulla on kuitenkin ollut Naakan kanssa monta hyvää keskustelua. Touhinkin kanssa olen jutskannut, tosin hän haluaa useimmiten mielummin painia kanssani :D 

Eräs, jonka kanssa en ole onnistunut juttelemaan yrityksistä huolimatta, on Australiassa asuva ystäväni. Aikaikkuna on aikaeron vuoksi todella pieni, ja hänen lapsensa ovat vielä pienempiä kuin minun. Toivottavasti löydämme jonkun yhteisen ajan ennen pitkää <3 

PS. Pakotin toki lapset poseeraamaan yhden leikkihevosen selässä - otin heistä samassa kohdassa kuvan 3 vuotta sitten. No, eipä se onneksi kauheasti pakottamista vaatinut :) 

PPS. Vaikka olen usein huolissani, etten huomioi tarpeeksi lapsia, luulen, että silloin "puhuu" itseäni kaikesta syyttävä puoleni. Luultavasti homma on varmaankin suhteellisen hyvin hallinnassa.

PPPS. Ruuhkavuodet ovat kyllä nimensä mukaiset. Sana kuvaa mielestäni tätä ajanjaksoa elämässäni valtavan hyvin.

 

Liikkeelle ja lukemaan

Kävin eilen töiden jälkeen salilla...siis ensimmäistä kertaa kolmeen kuukauteen :D Pelkäsin vähän, että siellä on ruuhkaa, mutta yllätyksekseni siellä oli todella hiljaista. Ainoa miinus hommassa oli, että lempi-jalkaprässini oli kesän aikana poistettu eikä toinen ole yhtään niin kiva, höh!

Lyhyesti sanottuna treeni kulki todella nihkeästi. Sehän ei tietenkään johtunut siitä, etten kesällä ole tehnyt oikein mitään vaan siitä, että laitteet olivat tyhmiä ;) No ei vaan, kysyin eräältä viisaammalta ja hänkin totesi että jo paikalle raahautuminen on hyvä alku.

Huomenna alkaa myös pilates, mikäli ehdin sukulaisreissulta takaisin ajoissa, joten ehkä tämä tästä. Jotenkin sitä vain kuvittelee, että on vastaavassa kunnossa kuin kuukausia sitten. 

Olen pitkästä aikaa lukenut uudelleen Eve Hietamiehen "Tarhapäivää" ja voi vitsit, että siinä on osattu yhdistää komiikka ja vakava tilanne toisiinsa. Hihittelen aina, kun luen kirjaa. Varaan seuraavaksi "Hammaskeijun". Numeroruuhkaa en olekaan lukenut.

Naakan lukutilannetta olen myös laittanut kuntoon...ei se huonossa kunnossa ole ollutkaan. Hain hänelle Lipastin "Palavan kaupungin lapset", koska historiallisia lastenromaaneja ilmestyy harvoin ja tätä on kehuttu. Sille on olemassa jo jatko-osakin.

Touhi harjoittelee reippaasti lukemista koulussa kahdella kielellä. Hänelle luetaan iltaisin Harry Potteria (Azkabanin vanki). Toivon, että T. alkaisi lukea itse vielä tämän vuoden puolella. 

Touhin koripallo...hmm....sepäs ei nyt tällä viikolla innostanutkaan. Onneksi se on Suomen mallin harrastuksia, joissa emme maksa innon lopahtamisista. Touhi kuitenkin tasoitti tilannetta ilmaisemalla, että hän voisi käydä koripaloilemassa välillä.

T. kyllä liikkuu - hän nappaa skuutin mukaan harva se ilta ja lähtee kavereiden kanssa pihalle. Omaehtoinen harrastaminen - kai se vielä nykypäivänä on harrastus sekin. En ole itse kovin huolissani. 

Kun pääsen itse palstaharrastuksesta (se tapahtuu yleensä syyskuun alun aikana), löydän toivottavasti aikaa musiikille. Noh, soitimme Naakan kanssa eilen läpi eilem suomalaisia kansanlauluja, kun Naakka halusi tietää mitä ne ovat. Tuli pedantti olo. 

PS. Luulisin, että salitreeni sopii perjantai-iltapäiviini. Lapset pärjäävät onneksi sen aikaa itsekseen.

PPS. Luen muuten nyt myös Zero Waste - kirjaa, jossa neuvotaan maapalloa säästävää elämää. Yritän oppia edes jotakin.

PPPS. Suomalainen kansanlauluperinne on rikas, ja olen iloinen, että niitä laulatettiin minun kouluaikanani. Nykyään taitaa olla toinen juttu.

 

10-vuotiaan tukka-case ja vähän muutakin

Naakalla on nykyään pitkä tukka. Sitä on pitänyt monta kertaa pätkäistä. Viimeisin kriisi tukan kanssa ajoittuu viime viikkoihin. Tukka on helposti takkuuntuva. Naakka ei saa suoraksi tukan alinta kerrosta, eikä tukkaa saa kammata esim. yläponnarille, kun siellä on aina joku hius takussa ja lisäksi Naakalla on oikein herkkä tuntoaisti.

Minä en ole mikään kampausmestari.

Nyt saimme kuitenkin yhdessä päätettyä, että tukkaa on pidettävä pääasiassa kiinni. Ainakin öisin ja mielellään osan päivästäkin. Tukka on useimmiten yhdellä tai kahdella letillä. Olen huomannut, että tykkään letittää :) 

Olemme siis päässeet tukan kanssa sopuun. Letit näyttävät tosi kivoilta ja minä osaan, jos ei tarvitse tehdä ranskalaista. Naakan tukka on alkanut hieman rasvoittua, mutta tällä hetkellä 1 - 2 kertaa pesua viikossa riittää. Pesemme samalla shampoolla ja hoitoaineella nykyään molemmat. 

hius - case on siis tällä hetkellä hallinnassa.

Muutenkin Naakan kanssa tuntuu menevän nappiin tällä hetkellä. Pientä ruutuaddiktoitumista on ollut ilmassa, ja siihen on kehitelty muutosta. Ostin hänelle timanttitaulun, joka on ollut mieluista tekemistä. Ongelma koskeee yksinolohetkiä, kavereiden kanssa tehdään pääsääntöisesti muuta.

Kirjat Naakka lukee hetkessä.

Koska hänellä on edelleen yhtä omalaatuiset kiinnostuksenkohteet, olemme saaneet kuulla viime aikoina lukuisia luentoja aiheesta politiikka. Naakka tykkää puolueista, presidenteistä (hän on opetellut Suomen presidenttijärjestyksen ulkoa). 

Itsevaltiaat.

Keksin ehdottaa sarjan katsomista Naakalle. Hän hullaantui täysin. Ei yhtään haitannut, vaikka sarja parodisoi politiikkaa aikaa sitten. Jos joku hahmo pohdituttaa, hän käy kysymässä tyypin maneerit ja mistä tämä oli tunnettu.

Naakalla pitää edelleen olla tosi paljon palautumisaikaa koulusta ja sosiaalisena olosta. Tänä syksynä kokeilemme ehkä yhtä tai kahta harrastusta, mutta olen skeptinen harrastusten suhteen tänäkin vuonna. Katsotaan, jos tilanne muutuisi jatkossa eikä haittaa, vaikka ei muuttuisikaan.

Mökkisaunafiilistelyä ja arkiruoka

Koska hektisyys on edellisen mökkireissun jälkeen vallannut suuren osan tilastani (yritän kuitenkin urhoollisesti sysiä sitä aika ajoin kauemmaksi), pitää aina välillä vähän muistella viime aikojen rauhallisia hetkiä.

Mökkisauna. En muista koska viimeksi olinkaan istunut mökkisaunassa suhteellisen rauhallisissa merkeissä. Ei pitkään aikaan, koska lapset. Lasten kanssa on useimmiten oikein mukavaa, mutta kyllä siitä on suurimmaksi osaksi rauha tiessään.

Nyt istuin useaan otteeseen pitkiä aikoja saunan lämmössä ilman välitöntä kiirettä mihinkään. Olo oli pelkästään vastaanottavainen. Saunan lämpö oli juuri eikä melkein...uimaan meno oli vastapainoa, toissaviikonloppuna järven lämpötila oli suurin piirtein 18 astetta, mikä vaati minulta jo jonkin verran ponnisteluja :D 

Tiedän, että tulen kaipaamaan mökkisaunaa talvella. Nyt tiedän myös, että ehkäpä sinne pääseekin vielä tänä vuonna. Kyseessä on kuitenkin vasta suunnitelma.

Taisin kirjoitella blogiinkin, että meillä mentiin kesä aika pitkälti kaikella muulla kuin normalilla kotiruualla. Olen hiljalleen palannut kotiruokaan, tosin esimerkiksi viime viikko oli niin hektinen, että puolet siitä meni valmisruualla. 

Tällä viikolla pitäisi olla hivenen rauhallisempaa. Toki työpäivät ovat täysiä ja pitkiä, mutta mitään extraa ei tiettävästi ole luvassa. Tänään tein viiden litran kattilallisen jauhelihakeittoa. Sitä syödään vielä huomenna, josko siitä jäisi vähän ylihuomiseksikin. 

Teen ruokaa semi-mielelläni. Kiireessä ruokien pohtiminen, kaupassa käyminen ja valmistaminenkin on kamalaa. Joskus menetän motivaationi. Kokonaiset viikkosuunnitelmat tms. eivät minulla toimi, mutta yritän aina miettiä seuraavat kaksi ruokalajia - nyt en ole miettinyt.

Kuitenkin, tietty suunnitelmallisuus ja kotiruuan painottaminen istuu arvoihini (no ehkä vähän turhan juhlava ilmaus :D ) Ehkäpä olen kiinnostunut säästämisestä, siis rahallisesta. Myös aika on varsin hyvä säästötavoite.

Olen havainnut, ettei ostoksissani ole kovin paljon vaihtelua. Tämä johtuu osittain tottumuksesta, osittain siitä, että lapseni eivät edelleenkään ole kovin kokeilunhaluisia...tosin nykyään pystyy jo tarjoamaan aika monipuolista syötävää.

Minä en tee kovin paljon heräteostoksia, näin myöskään yllättäviä menoja ei synny. Herkkuja ei osteta kovin paljon, sen sijaan pensasmustikoita tuli hankittua herkuksi, eihän se kovin halpaa ole ainakaan talvella. 

Itse asiassa, eräs hyvä teko oli varmuusvaraston luominen - vaikka se on eräänlainen katastrofikaappi, siitä on tullut kuiva-aine -ja purkkiruokavarasto, josta on helppo nähdä, mitä tarvitaan ja mitä ei tarvitse vielä ostaa.

PS. Meillä ei ole asunnossa saunaa ja saunavuoroa en ole jaksanut toistaiseksi varata. Sen takia saunan merkitys on minulle suuri.

PPS. Keitto maistui hyvin molemmille lapsille. Yleensä innostus vähän laskee seuraavana päivänä, mutta olen tehnyt selväksi, ettei meillä ole uutta ruokaa joka päivä.

PPPS. Jos mahdollista, haluaisin kehittää suunnitelmallisuutta ruuanlaitossa edelleen. Myös hävikin vähentäminen ja edulliset kotiruuat kiinnostavat.

Muistoja, tervettä itsekkyyttä ja voihan vesisota!

Lueskelin huvikseni erästä blogipostausta keväältä 2017. Touhi oli syntynyt edellisessä elokuussa. Meillä oli julkisivuremontti. Touhi oli lopettamut toiset päiväunet ja ensimmäisetkin jäivät lyhyiksi, kun melussa ei voinut nukkua ja ulkonakin vain hetkiä, kun T. ei tykännyt vaunuista tai rattaista. Aamuisin hän heräsi klo 6.

Kirjoitusaikanani Touhilla oli ollut jo kuusi korvatulehdusta. Unta oli vähän ja päivät sujuivat kipeän Touhin kanssa olkkarin lattialla. Odotimme putkitusta...odottaisimme vielä kuukausia.

Jestas, onneksi aika on jo hieman kullannut muistoja remontti- ja korvatulehdustilanteesta. Voin vain todeta, ettei Touhin eka vuosi mennyt moneltakaan osalta nappiin. Itse asiassa en ymmärrä, miten siitäkin selvittiin.

Huomioni kiinnittyi yhteen kohtaan: kirjoitin, etten edelleenkään uskalla ottaa mitään sellaista tehdäkseni, mikä on millään tavalla ylimääräistä - tein vain ensisijaiset jutut. 

Tämäpä onkin ollut fiksusti tehty! Juuri tällä tavalla olen nyt tarkoituksella toiminut, kun meinaan hukkua työmäärään työpisteen muututtua. Olen ollut joka ilta (no, päivälläkin) pirun väsynyt, nukkumaan olen mennyt aikaisin. Tänään nukahdin päivälevolle ja vajosin syvään uneen. Olo on ollut loppupäivän täysin pöllähtänyt.

Toinen seikka, jonka olen koittanut muistaa on, että minusta tykätään, vaikka en koko ajan puurtaisi superteholla. Tämä on minulle henkilökohtaisesti tiukin paikka - olen elänyt vastakkaisella ajatuksella koko aikuisikäni ja vähän enemmänkin.

Minä olen myös saanut kokea mukavia viikonloppuja nyt elokuussa. Viime viikonlopun mökkireissun jälkeen pääsen tänä viikonloppuna pienelle kaupunkilomalle Tampereelle. Sää tulee olemaan kesäistä, ihanaa!

Entäs Touhi? Seitsemänvuotiaani on useimmiten terve kuin pukki :) Viime päivien puhutuin asia on ollut vesisota ip:ssä. Touhi kävi lainaamassa kaverilta vesipyssyn, kun meillä ei ole tarpeeksi katu-uskottavaa :D 

Kotiin käveli ip:stä (olen etänä perjantaisin) märkätukkainen, onnellinen poika. Päälle oli vaihdettu kuivat vaatteet, märät T. oli laittanut nätisti muovipussiin juuri niin kuin oli pyydetty. Meidän koulun ip on kyllä ihan uskomaton! 

Muutenkin Touhin koulu on alkanut hyvin ja vähän läksyäkin on jo tullut. Pieni stressi kaikesta uudesta on jo varmasti päällä, eräänä päivänä T. oli kiukkuinen kuin ampiainen vaikka mitään ei ollut vikana. Iso lautasellinen spaghetti bolognesea pelasti tilanteen. 

Nyt Touhi saa Naakan tavoin nauttia viikonlopusta. Uskon, että sellainenkin tulee tarpeeseen.

PS. Vanhojen tekstien lukeminen on terapeuttista - huomaa, mistä kaikesta onkaan selvitty.

PPS. Kultapallo kukkii, auringonkukka ei ihan vielä.

Puutarhan elokuu, pieni palovamma ja koulukin alkoi

Kaikki on ollut vähän hulabaloota siitä saakka, kun aloitin uudessa toimipaikassa. Olin loppuviikosta ihan puhki, eikä tunnetila ole ihan täysin rento (lähellekään) edelleenkään. Joka päivä minulle kuitenkin selviää asioita ja työkoneen ja -puhelimen sammutan tasan silloin, kun työaika tulee täyteen.

Tänään oli viimein lähdettävä puutarhapalstaa parturoimaan. Kaikki alkaa olla siellä vähän ylikypsää, nättiä kuitenkin. Kukkimista odottavat enää päivänliljat (epäilen, tuleeko niihin kukkia tänä vuonna), maksaruoho ja auringonkukka.

Yksi pensasmustikka tuottaa vielä satoa, sen verran, että sen voi syödä paikan päällä. Tämä on taas ollut uudenlainen kesä puutarhapalstalla - ongelmana kuivuus, liiat sateet, peurat, kauriit jne. Ehkäpä ensi vuosi kääntyy yhä enemmän pelkkiä kukkia päin - ei ole kivaa hankkia pensaskasveja pureskeltaviksi.

Minä olin niin onnekas, että pääsin vielä kesän luultavasti viimeiselle mökkireissulle. Siitä tuonnempana, mutta minullepa kävi siellä pieni onnettomuus. Saunassa vesiä sekoitellessa piti oikein kokeilla kankun avulla, onko kiuas tarpeeksi kuuma.

No, toisen asteen palovammahan siitä seurasi ja sattui niin pirusti, edelleenkin. Jotenkin tuntuu, että minun ei kannattaisi tehdä loppukesäisin mitään. Viime kesänä putosin heinäkuussa asuntoauton parven tikkailta ja sain komeat mustelmat eri puolille kehoa...nyt tämä.

Joka tapauksessa, istuin pakastimesta löytyneen pinaattilettupakkauksen välittömässä läheisyydessä ( :D ) , siinä oli ensiapu. Vamma on onneksi pakaran sivussa, sen päällä ei tarvitse sentään istua. Vakava juttu ja kivulias, mutta hivenen tämä myös naurattaa...toivottavasti ihoalue toipuu mahdollisimman pian.

Istumalihaksistostani koulun aloitukseen - Naakka ja Touhi ovat aloittaneet ensimmäisen ja neljännen luokan, kaikki on tähän asti sujunut hyvin. Touhin Wilmaa en ole vielä saanut näkymään eikä mihinkään yhteydenottoihin ole tietenkään vastattu. No, suoraan sanottuna sehän on suorastaan hyvä ettei niitä viestejä sitten tule alkuun ainakaan liikaa ;) 

Touhin koulunalku sujunnee omalla painollaan ja aiemmalla kokemuksellamme, Naakalle astuvat kuvioon valinnaisaineet. Älyttömän kivankuuloisia kursseja minun mielestäni, Naakka ei suhtautunut hommaan niin ennakkoluulottomasti. Hiomme valintaa vielä.

Minä saan onneksi toistaiseksi pitää torstai-iltapäivät ja perjantait etänä. Tämä helpottaa suunnattomasti, koska työni on ylisosiaalista (siis minulle) ja saan tehtyä päätetöitä ajan kanssa. Toivottavasti syksy menee hyvin :)

PS. Mikä on palstalla ikävää - no rikkaruohojen kitkennän eteneminen kusiaispesään.

PPS. Olen mielestäni fyysisesti varsin varovainen ihminen - onnettomuudet näyttävät vaanivan tiettyyn vuodenaikaan silti.

PPPS. Pilates on taas jatkumassa :) Se tuntuu mukavalta.

 

Muutoksia työssä ja Nizzan merenranta

Sama työnantaja, uusi toimipiste...näin rva:n työosoite muuttui lennossa. Minua varoitettiin hieman tästä kesälomani alussa, mutta siirtymistä ei pidetty kovin todennäköisenä. Kyseiseen paikkaan ei kuitenkaan löydetty uutta työntekijää, joten lomaltapaluupäivänäni sain kuulla siirtyväni.

Pikkuisen stressiä on ollut ilmassa, varsinkin kun perehdytykseni kesti tasan päivän ja "ammattimaista jälkeä" täytyy tuottaa maanantaista lähtien. Työtehtävät ovat osin erilaisia kuin ennen. 

Niinhän siinä siis sitten jälleen kävi, että kun kerkesin keväällä iloita, että voin lomien jälkeen kerrankin toistaa oppimaani, en nyt sitten voikaan tehdä näin vaan täytyy integroitua jälleen. Mitenkähän tähän nyt sitten suhtautuisi? Nyt on se hetki, kun rajaan parhaan kykyni mukaan kaiken epäoleellisen työpäivieni ulkopuolelle ja pidän vapaa-aikani täysin omanani (perheen kera tietenkin). 

En ole onnistunut tässä kovin hyvin aiemmassa elämässäni. Nytkin se voi olla suuri pala purtavaksi. Yritän kuitenkin.

Onnistuin saamaan flunssan hoidettuani kotona flunssaisia lapsiani. He ovat onneksi molemmat jo varsin hyvässä kunnossa. Itse olen ollut tämän päivän sairauslomalla, huomenna pystyn pitämään etäpäivän. 

Eilen illalla oli todella surkea olo, tukkoinen ja yskäinen. Ilta meni sängyssä maaten. Onneksi limakalvotkin mukaan vievä ( : D ) nenäsumute on turvannut henkitykseni öisin. Menen aina flunssassa niin tukkoon, että sumute on pakollinen.

Astmalääkityksen olen voinut pitää normaalilla tasolla, olen panostanut hiljaa olemiseen. 

Olen vähän katsellut meidän matkakuvia. Eräs voimakas muisto Nizzasta on meri ja erityisesti sen turkoosi väri. Sinänsä rannalla ei voinut viettää pitkää aikaa, kun paahde oli niin voimakas. Hivenen päästiin kuitenkin rannalle ja mereen.

Hieman haasteelliseksi rantaelämän teki kova aallokko. Ennen vesirajaa oli "jyrkänne" (sileitä kiviä), joka piti laskeutua, jotta pääsi veteen. Vaikka vettä oli nilkkoihin asti, aalto saattoi nousta kaulani korkeudelle.

En oikein voinut ottaa kuin yhden lapsen kanssani veteen, koska lasta piti koko ajan pitää kädestä kiinni. Homma kävi minulle hivenen raskaaksi, mutta oli se aalloissa oleminen myös huisin hauskaa :) Jos olisin ollut ilman lapsia liikkeellä, olisin syöksynyt hieman enemmän aaltoja päin, koska tykkään edelleen vedessä leikkimisestä oikein paljon.

Lapsetkaan eivät olleet koskaan nähneet noin suuria aaltoja. Uskon, että Nizzan hiekkaranta oli heille unohtumaton kokemus.

Lastenhuone - tavaranvähennys

 Olen tehnyt viime aikoina lastenhuoneessa pienimuotoista raivausta. Vaikka huone onkin tilava, on Naakalla ja Touhilla sen verran eri tavarat (toki yhteistäkin), että huoneen lattia ei parhaimmillaan meinaa erottua.

Havaitsin myös, että meillä on aivan liikaa pelejä. Samalla niitä pelataan todella vähän. Joskus on toki kausia, jolloin pelaaminen on ohjelmassa enemmän. Koska yhdessä pelaaminen on hyvää ajanvietettä, ajattelin, että pienempi pelien määrä voisi lisätä lautapelihetkiä.

Teimme Naakan kanssa (Touhi oli kaverilla) sopimuksen, että hyllyyn jää viisi lautapeliä, loput siirtyvät kellarivarastoon isoon pahvilaatikkoon. Kerran kuukaudessa saa käydä vaihtamassa pelejä. Koska kaikki pelit eivät mahtuneet edes siihen isoon laatikkoon, teimme luopumispäätöksen muutamasta. Ne lähtevät kierrätyskeskukseen.

Palapelejä meillä on vähemmän, mutta päätimme, että niistäkin jää viisi kappaletta hyllyyn, loput siirtyvät kellariin. Palapelejäkin meillä tehdään ajoittain, enemmän talvi- kuin kesäaikaan. Niissäkin on nyt muutama "vaihtari" kellarissa.

Samalla siirsin myös muutamat muut lelut kellariin sekä omaan vaatekaappiini. Jos lapset kyselevät niitä, ne saa takaisin. Lapsilla on ollut jo pitkään liikaa tavaraa, josta vain pieni osa on käytössä. Nyt tilanne on parempi.

Millä meidän lapset sitten leikkivät? Touhilla lempilelut ovat tällä hetkellä pienet, muoviset sotaukot (sellaiset perinteiset) sekä Nerf-pyssyt. Hän leikkii välillä yksin, mutta esimerkiksi eilen hän lähti Nerffeineen pihalle.

Naakka leikkii mielellään pets-hahmoilla. Niitä ei ole pitkään aikaan hankittu edes lisää. Olen havainnut, ettei niitä tällä hetkellä ole edes kovin paljon kaupoissa esillä. Naakalla on toisille leluille tarkoitettu "linna", mutta petsit asuvat välillä myös Heman-linnassa ;) 

Koska suosituilla leluilla leikitään, ne eivät ole siirtymässä kellariin. Sellainen muutos meillä on selvästi tapahtunut, että monta vuotta suosituimmat lelut, legot, eivät ole juuri nyt paljon käytössä. Ne on pääasiassa säilötty siististi sängyn alle, joten niitä ei olla siirtämässä mihinkään.

Olen suunnitellut jotakin tämänkaltaista lasten huoneeseen jo pitkään, mutta suuremmat muutokset ottavat aikansa. Jatkan vieläkin tavaran vähentämistä kyseisestä huoneesta, mutta tänään on "ulkotyöpäivä" ja suuntaan puutarhapalstalle.

Nizza - taidemuseot

 Nyt viileässä ilmastossa huilanneena muistelen jo Nizzaa pääasiassa lämmöllä :) Lämpötila aiheutti kuitenkin tiettyjä haasteita matkalle: vettä piti olla paljon, voimakas uv-säteily piti huomioida ja liikkuminen oli välillä aika raskasta.

Koska päivisin oli kuumaa, piti ulkokohteiden määrää rajoittaa. Koska matkaoppaat mainostavat taidemuseioita, suuntasimme niihin. En voi sanoa olevani taideasiantuntija. Luulen että tämä johtuu osaksi erityisherkkyydestä: välillä taide on minulle liian päällekäyvää ja liikaa aisteja stimuloivaa.

En myöskään tykkää katsella & kokea itseäni ahdistavaa, negatiivissävytteistä taidetta. Taide-elämyksen täytyy olla ehdottomasti miellyttävä. Videoinstallaatiot sivuutan täysin - niissä on liikaa kaikkea. Valot taas ovat useimmiten ok.

Taidemuseovierailut lasten kanssa menivät paremmin kuin olin olettanut. Touhilla oli alkuun Matisse-museossa tylsää. Aloin siis etsiä hänen kanssaan yksityiskohtia: Matisse maalasi paljon hedelmiä, värejä ja...tissejä :D Tämähän oli T:stä huikean hauskaa!

Chagall-museo oli siinä mielessä Matissea helpompi (itsellänikään ei juuri ollut hajua kummastakaan taiteilijasta), että siellä näytettiin alkuun dokumenttielokuva, josta ilmeni Chagallin elämänhistoria ja se, miksi tietyt elementit kuten naudat ja vanhan testamentin tarinat toistuvat maalauksissa.

Itse pidin Chagallista Matissea enemmän. Ehkäpä tämä johtui siitä, että Chagallin maalaukset ovat pääasiassa hyväntuulisia ja värit miellyttäviä. 

Minulle jäi vaikutelma, että Ranskan riviera on hyvin taideorientoitunutta. Luin, että moni taiteilija on asunut/asuu ympäristössä. Varmaankin taiteelliset piirit vetävät samanhenkisiä puoleensa.

Suuri vaikutus on ollut varmaankin myös ympäristöllä: onhan se turkoosi välimeri ja vuoret ilo silmälle! Maisemat olivat itsellenikin reissun parasta antia. 

En ole aivan varma, mutta voisi olla, että käyn lasten kanssa Nizzan-kokemusten jälkeen hieman enemmän taidemuseossa täällä Suomessakin. Jäin lisäksi pohtimaan, että onkohan taide läsnä ranskalaisessa opetussuunnitelmassa enemmän kuin meillä. En muista omalta kouluajaltani oikein mitään taidehistoriaa...paitsi ehkä historiankirjojen kuvituksena.

PS. lapset pääsivät molempiin taidemuseoihin maksutta.

PPS. Molempiin taidemuseoihin oli bussiyhteydet hotelliltamme. Ainoa pienoinen haaste oli, että jos ei ollut älynnyt ladata sovellusta, matkat piti maksaa tarpeeksi pienellä käteisellä, mieluiten kolikoilla. Siinä sitten yhdistimme minun ja lasten kolikoita kamalassa kiireessä :D 

PPPS. Hotellihuoneessa oli hetken aikaa kaksi pientä taiteilijaa Matissen ja Chagallin innoittamana.

Nizzan jälkeen - matkaväsymystä ja "syksyn" ensimmäinen flunssa

Palasimme eilen illalla Nizzasta viettämästä kuuden päivän yhdistettyä ranta- ja kaupunkilomaa. Palaan lomakuvaukseen ehkä vähän myöhemmin. 

Paluumatka kesti käytännössä koko päivän. Lentokentälle pääsimme kätevästi taksilla, mutta minkäänlaista matkalaukkujenjättöpaikkaa ei lähtöselvityksen tehneille ollut. Homma hoitui seisomalla jonossa 1,5 tuntia. 10- ja melkein 7-vuotiaat kestivät urhoollisesti.

Sen jälkeen pääsimme koneeseen. Henkilökunnasta puuttui kuitenkin yksi äkillisen sairastumisen vuoksi, käsitykseni mukaan stuertti/lentoemäntä (ilman kapteenia ja perämiestä ei käsittääkseni voi lentää).

Tästä syystä erilaiset turvallisuuteen liittyvät valmistelut kestivät nekin tunnin, jonka loppuvaiheessa alkoi olla vähintäänkin kova pissahätä. Lento sujui kuitenkin hyvin ja koska meillä ei ollut Helsingistä esimerkiksi jatkolentoa, ei ollut mitään hätää.

Aamuyöstä Naakka kuitenkin heräsi kurkkukipuun. Se oli iso pettymys, kun hän oli niin toivonut pääsevänsä pitkästä aikaa näkemään ystäväänsä. Päivä on kulunut sisällä, mutta valitettavasti Naakka on tullut päivän mittaan kipeämmäksi.

Nyt nukkumaan mennessä kuumetta on ollut jo 39. Toivotaan, että Naakka pystyy nukkumaan kipulääkkeen kanssa. Oireet sopivat tällä hetkellä nuhakuumeeseen, koronaan, anginaan jne. Katsotaan tilannetta uudestaan huomenna.

Meillä ollaan oltu terveitä todella pitkään. Silti en yhtään ajatellut, että jollekin meistä tulisi flunssa jo heinäkuussa. Minulla on töihinpaluu jo ensi tiistaina, mutta lasten koulu alkaa myöhemmin.

Matkaväsymyksen ja Naakan sairastumisen vuoksi en ole juuri nyt lomahehkutustunnelmissa, mutta saan vielä siitäkin tunteesta kiinni. Emme olleet onneksi maastopaloalueilla, eikä viikon aikana ollut kertaakaan niin kuumia lämpötiloja kuin Nizzaa eteläisemmissä kohteissa.

Sen verran on ehditty kotiutua, että pyykki on pyörinyt, kaupassa on käyty ja puutarhapalstalla kerkesin käydä. Nautin viileydestä, onneksi ei ole kuitenkaan tämän kylmempää. 

Kotieläimilläkin oli jälleen ollut tuttu ja luotettava hoitaja. Kaikki oli parvekekasveja myöten todella hyvässä kunnossa, kun palasimme. Toivottavasti Naakka voi huomenna paremmin ja minullakin on mukavaa ohjelmaa ystävän näkemisen merkeissä.

 

Kohta edessä - aikaiset aamut

Näin yhdeksältä herätys -aamuihin tottuneena ajattelen hivenen kauhistuneena, että parin viikon päästä kello soi kuuden jälkeen joka aamu. Olen nauttinut 10 tunnin yöunista suuren osan kesälomaa, ja onhan se mukavampaa.

Mikä aikaisissa aamuissa on sitten mukavaa? No ei mikään esimerkiksi marraskuussa - kuin heräisi keskellä yötä. Sen sijaan loppukesän ja alkusyksyn aamut ovat ihan mukavia valon takia. Lähden normaalisti töihin 7.40, ja muitakin työmatkalaisia on aina liikenteessä. 

Matkustan ensin pienen matkan kävellen, sitten pienen matkan junalla ja lopuksi hyvin lyhyen kävelymatkan. Esimerkiksi luontoa näen matkalla hyvin vähän, matkani on varsin urbaani ja osa siitä kuluu ostoskeskuksen läpi kävellessä.

Tämä on ehdottomasti työ- ja koulumatkoistani lyhin lukuun ottamatta ala-astetta, joka oli alle kilometrin päässä kotoani. Pisin matkoista taas...se oli matka yläasteelle. Kilometrejä olisi ollut lyhintä reittiä 20, mutta bussi kaarteli nappaamassa haja-asutusalueen koululaiset mukaan matkaan, matka kesti noin 50 minuuttia suuntaansa.

Pisin matka on ehdottomasti se, mistä tykkäsin vähiten. Melkein yhtä pitkä matka minulla oli ajallisesti edelliseen työpaikkaani. Matka-aikaa kertyi nelisenkymmentä minuuttia, kävellen, bussilla ja metrolla. Se oli ihan ok, sillä lasten pikkulapsiaikana oli mukavaa viettää julkisissa kulkuvälineissä aikaa musiikkia kuunnellen. Joskus aikaiset lähdöt kotoa tosin ärsyttivät.

En ole mikään varsinainen aamuvirkku, paras heräämisaika minulle on noin seitsemän - yhdeksän aikaan aamulla. Sitä aiemmat ovat hivenen tuskallisia. 

Mikä on arkiaamuisin vaikeinta? No ehdottomasti se, etten saa olla rauhassa mörökölli siihen asti kun kofeiini alkaa vaikuttaa. Lapset vaativat edelleen huolenpitoa, nyt saa kyllä Touhikin alkaa tehdä itse aamupalaleipänsä, ainakin pääsääntöisesti.

Olen yleisesti ottaen varsin virkeä ja hyväntuulinen, kun pääsen liikkeelle. Olen työpaikalla huomannut, että tämä ei ole aamun ensimmäinen fiilis kaikilla. Minulla virkeys kestää suunnilleen lounasaikaan, jonka jälkeen voisinkin vetäytyä siestaa viettämään ;) 

En myöskään tsekkaa työpuhelinta ensimmäistä kertaa kuin aikaisintaan työmatkalla. Koitan pitää työ- ja vapaa-ajan niin erillään kuin mahdollista. 

Lapsista Naakka haluaisi joka ikinen aamu nukkua oikein pitkään. Häntä ei ole helppo herätellä. Touhi taas herää automaattisesti noin kuuden aikaan, joskus vähän aiemminkin. Odotan, että tämä ilmiö lievenee, kun hän kasvaa.

Mistä voi arvata sateen

Mistä tietää, että kohta alkaa sataa? No ainakin siitä, että käy aamupäivällä puutarhapalstalla kastelemassa. No, ainakin siellä saadaan vettä tarpeeksi, toivottavasti ei liikaa. Ei ehkä tule tulvaa kuten viikko sitten.

Minä en onneksi tiennyt siitä, koska olin vielä silloin kesämökillä ja pohdin aivan erilaisia puutarha-asioita kuten ruohonleikkuuta ja vesakon karsimista siten, että kanervat saataisiin paremmin näkyviin. Ai niin, ja mustikoiden poimimista.

Olen muuten huomannut, että mieleni lepää puutarhapalstalla, vaikka aina on olemassa veemäisiä sääilmiöitä ja esimerkiksi peuroja. Olisi mukavaa, jos saisin talviinikin entistä enemmän käsillä tehtäviä asioita...esimerkiksi chilien kasvivalo olisi ehkä liikaa - tai mikä ettei!

Nyt kun olemme vähän aikaa kotosalla, lemmikkieläimiäkin on ollut mukavampi hoitaa, kun sitä ei ole tehnyt vähään aikaan. Meillä on hyvä hoitaja, kun olemme poissa. Lemmikit suorastaan kukoistivat, kun näimme tauon jälkeen. 

Gerbiilit Albi, Sahpan ja Puolukka jatkavat hyvin sujuvaa rinnakkaiseloaan väliverkon poistamisen jälkeen. Albilla ja Sahpanilla on koko ajan jotakin kähinää, mutta se ei ilmene väkivaltana, vaan pyrkimisenä toisen lähelle ja kaikenlaisena kiehnäämisenä.

Puolukka-gerbiili on yhtä tasainen luonteeltaan kuin ennenkin. Hän on myös nykyään kolmikosta pienikokoisin. Tänään Puolukalle ei tosin kelvannut mansikka, siis marja. Sahpan söi, kun pidin mansikasta kiinni. 

Lapset, ainakin Naakka, alkavat pikkuhiljaa kaivata koulua. Tunnistan tämän itsessänikin - olen jo muutaman kerran pohtinut, millaista on pakata työlaukku ja olla päivä muualla kuin kotona. Ehkäpä kaipaan arjen järjestystä.

Minulla on kuitenkin vielä muutama viikko lomaa, ja aion kyllä nauttia siitä. Yksi matkakin on vielä tiedossa :) Pakkaan siis pari matkalaukkua ennen sitä työlaukkua. 

Mitään erityistä, jota vielä haluaisin tänä kesänä nähdä, ei oikeastaan ole. Toki haluan viettää aikaa perheen ja ystävien seurassa, katsella, mitä puutarhapalstalla kasvaa ja sen sellaista, mutta mitään ihmeellisempää ei ole luvassa, siis tietääkseni.

PS. Madot tykkäävät kovasti puutarhapalstan laatikoista, mikä on hyvä asia.

PPS. Maissit ovat vielä todella pienikokoisia, toivottavasti jonkinlainen kasvupyrähdys ehtii tapahtua. Toisaalta, ne ovat mukavan näköisiä pieninäkin.

PPPS. Ahdistuneisuushäiriöisenä syksy ja aktiivisempi elämä myös pelottaa hieman. Minulla on vielä työstettävää: haluaisin tuntea, että kelpaan, vaikka en koko ajan tekisi työtä ja sen sellaista aivan liian täysillä.

 

Ylpeys lapsen menestyksestä - onko se oikein?

Olen kuullut monesti, että on huonoa, jos vanhempi elää lapsensa kautta omia, toteutumattomia unelmiaan. Tällä tarkoitetaan kai, että lapsen tulisi antaa itse valita kiinnostuksenkohteensa ja ainakaan vanhempi ei saisi olla ns. valmentaja, joka kouluttaa lapsesta jonkinlaista yli-ihmistä.

Tähän on helppo yhtyä. Kuitenkin, kuten nykyaikana kaikki, tämänkin välttäminen menee suorittamiseksi, jos aikoo välttää kaikki mahdolliset sudenkuopat.

Lapsi voi nimittäin kiinnostua samanlaisista asioista kuin mistä itse on kiinnostunut. Aika outoa olisi lähteä kieltämään kiinnostusta, ettei vain tapahdu mitään vahinkoa. On lisäksi ihan luonnollista, että jos kotona harrastetaan asioita, se tarttuu lapseenkin.

Meillä esimerkiksi...molemmat lapset ovat kiinnostuneita historiasta. Sillä on suuri vaikutus, että perheen aikuista/aikuisia kiinnostaa. Jos perheessä keskustellaan tietynlaisista asioista, lapsi kuulee niitä ilman, että kiinnostus syttyisi jossakin muualla ja asia pitäisi itse tuoda esille. Harrastusympäristö on olemassa jo valmiiksi.

Olen joskus joutunut jonkin verran venymään, kun kiinnostuksen aihe on ollut itselleni uusi. Tällaista on ollut esimerkiksi "poikaelämä" :D Koska minulla ei ollut veljiä, en tottunut lapsuudessa siihen, että asunto on sotatanner (Nerffeillä tietysti).

No nyt olen sitten saanut tottua oikein olan takaa. Olen ottanut asian maailmani avartumisen kannalta. Aika harvoin olen kuitenkaan itse leikkinyt sotaa ;) 

On perheitä, joissa esimerkiksi paljon aikaa vievä ja tavoitteellinen harrastaminen on sukupolvien perinne. Itse taas kokisin ahdistavana, jos minun pitäisi käyttää viikonloput lasten harrastuskuvioissa. Jos lapseni kuitenkin haluaisi kovasti ja omaa intoa riittäisi, kuvittelisin, että mahdollistaisin harrastamisen.

Kumpikaan lapsi ei ole toistaiseksi osoittanut suurta kiinnostusta intensiiviseen harrastamiseen. Molemmat tykkäävät leikkiä & hengailla kavereiden kanssa. Touhi "skuuttailee" mikä tarkoittaa tähän asti temppuilua koulun pihalla. Katsotaan, yltyykö hommasta varsinainen harrastus.

Naakka haluaa kokeilla jääkiekkoa. Sen kokeileminen onnistuu onneksi kotikaupungissamme matalalla kynnyksellä ilman kovin suuria erityistoimenpiteitä. Tässäkin kohdassa täytyy sanoa "katsotaan".

Onko se sitten heti elämistä lapsen kautta, jos on ylpeä lapsen menestyksestä jossakin asiassa? No ei tietenkään. Sehän on iloitsemista lapsen mukana siitä, että jokin itselle tärkeä asia onnistuu. Jos sen sijaan alkaa pohtia, miten lapsen menestymistä voisi tehostaa ja miten hyvältä lapsen menestys "näyttää" ulkopuolelle, kannattaa miettiä asia uudestaan ja pohtia, mikä on loppujen lopuksi tärkeintä.

Mustikoita ja muutakin mukavaa

 Mökkilomapäivitykset jatkuvat....vaikka mustikkasadosta on povattu huonoa, ei se tällä kertaa näytä koskevan meidän mökin ympäristöä. Täällä näyttää olevan enemmän mustikoita kuin vuosiin :) Poimimisaikaa vain ei ole loputtomasti. 

Ajattelin kuitenkin, että jos litran tai pari saisi poimittua. Sekin toive on ehkä yläkanttiin, mutta jokainen desi tarkoittaa vähemmän "ostomustikkaa". Viime vuonna en säilönyt mustikkaa ollenkaan, nyt ne ovat loppu.

Naakkakin intoutui tänään poimimaan muutaman desin. Sanoin etten pakota ollenkaan, mutta Naakka oli yhtä mieltä siitä, että mustikoiden poimiminen on mukavan rauhallista puuhaa. Pakkoa ei ole, eikä Touhi tällä kertaa innostunut.

Pääsimme myös kesätorille. Siellä olikin vilinää ja vilskettä! Kokemus oli ihana ja tori varsin perinteinen, vaikka meidän perheen kesätoriperinne taitaa nyt vasta alkaa. Torilla muurinpohjalettu maistui, ja teimme kirja- laukku- ja barbinvaatelöytöjä :) 

Pääasia oli kuitenkin torin tunnelma. Oli hauskaa nähdä sellainen ihmisvilske. Koska läheisen tanssilavan tuntumassa oli muutama geokätkö hakematta, löysimme sinnekin. Oli vähän vaikeaa selittää lapsille tanssilavan funktiota. 

Itselläni on muistoja muutamista lavatansseista lapsuudessa. Siellä hauskinta taisi pienenä olla puffetti. Niin, ja liukastelu lattioilla, joissa oli perunajauhoa. Se oli ehkä vähän eikä niinkään vähän kiellettyä, mutta tulipahan tehtyä, silloin 90-luvun alussa.

Pääsimme myös iltaongelle. Se on laji, jossa olen pro - siis en nyt varsinaisesti kalastamisessa :D , mutta osaan hoitaa homman matojen kaivuusta kalojen perkaamiseen. Tyyni sää olisi ollut plussaa, mutta ei se nyt tällä kertaa onnistunut. Pikemminkin pääsimme liukastelemaan märillä kallioilla.

Vaikka käytössä oli vain yksi onki, kaloja tuli kuusi kappaletta, kaksi ahventa ja neljä särkeä. Naakka ja Touhi saivat molemmat melkein yhden kalan ylös. Kala söi aikansa, jonka jälkeen kukaan ei ollut pinnan alla enää nälissään.

Molemmat lapset tulivat mukaan kalojen perkaamiseen. Molemmat harjoittelivat suomustamista, ja se meni oikein hyvin. Keskustelimme myös eläinten tappamisesta ravinnoksi. Haluan antaa lapsilleni oppitunteja, ettei ruoka tule kaupan hyllyltä, vaan sillä on alkuperä luonnossa. 

Paistettu iltakala (myös iltapala) maistui kaikille. Särjessä ja ahvenessa on makuero, mutta molemmat maistuvat hyviltä. Molempien lasten mielestä onkiminen oli hyvä kokemus. 

PS. Menen vielä tänään mustikkaan - katsotaan, kuinka paljon jaksan poimia. Osa marjoista on vielä raakoja, joten pitää poimia valikoiden.

PPS. Naakka löysi toisen geokätkön, minä löysin toisen :) Naakalla on nykyään myös oma kätköilytunnus.

PPPS. Katsotaan, tuleeko tällä mökkireissulla vielä kalastettua. 

Muumimaailma, geokätkö ja tori

 Muumimaailma - tykkään itsekin käydä siellä. Teimme retken eilen ja 7- ja 10-vuotiaani olivat yhtä innoissaan retkestä kuin aina ennenkin. Matkasimme paikan päälle mökiltä, täältä on vähän lyhyempi matka kuin kotoa. 

Koska kaikki (no lähes, Niisku-neidin kauneussalonki oli uusi) oli tuttua edellisiltä kesiltä, lapset johdattivat joukkoa. Kaikkien mielestä Satupolku ja Teatteri Emma olivat retken kohokohtia. Naakka kävi kauneussalongissa ottamassa kasvomaalauksen. 

Ostokset - minä ostin Muumipeikko-korvakorut, koska tykkään nykyään käyttää näyttäviä ja hauskoja korvakoruja - mikä lie vaihe. Järkevin ostos retkellä oli uusi koulureppu Naakalle. Vanha on kahdessa vuodessa kulunut ja mennyt rikki, ja uusi, muumikuvioinen on kätevä ja kivannököinen.

Muumimaailman aktiviteetit ovat pysyneet rauhallisina. Paikassa on myös rauhoittumisalue. Tämä on mielestäni ihanaa. Kun kaataa vettä "ämpäriin" ja kukka kasvaa ruukussa tai kun onkii magneettikaloja, ei tee mitään kovin ihmeellistä, mutta se on kuitenkin kiehtovaa. 

Pohdin myös matkalla, kenen luona haluaisin Muumilaaksossa asua. Kyllähän se valinta osuisi Hemuliin, kukkien keskellä olisi parasta!

Minulle (ei varsinaisesti muille) yksi kohokohta oli geokätköily. Eipä tuo Naantalissa onnistunut, mutta kun paluumatkalla pysähdyttiin Liedossa, kävelin itsekseni etsimään ensin yhtä geokätköä. No eihän se onnistunut ollenkaan, liian jyrkkää ja kalliokiipeilyä vaativaa.

Varsin väsyneillä jaloillani lampsin vielä yhden ylimääräisen kilometrin ja päädyin Liedon Pyhän Pietarin kirkolle. Sieltä löytyi geokätkö mielenkiintoisesta, tunnelimaisesta paikasta :) Tavoitteeni on löytää joka kesä kymmenisen geokätköä. No, viime kesänä löysin vain kaksi. Jos aion lyödä ennätyksen, täytyy siis vielä löytää 2 :D 

Tässä mökin lähellä on eräs kesätori, jossa käymisestä olen unelmoinut noin viimeiset 10 vuotta. Jos pääsemme liikkeelle ajoissa, kerkeämme sinne tänään. En nyt ehkä nuorempana ollut erityisen ihastunut tällaisiin aktiviteetteihin, nyt on toinen ääni kellossa.

Lapsena oli toki kiva käydä torilla kaupungissa, jossa isovanhempani asuivat. Halusin aina torilta arvan (välillä tuli voitto). pehmiksen, mansikoita ja herneitä. Joskus sain lelukojusta jonkin lelun. En kuitenkaan läheskään aina. 

En ole satavarma, miten omat lapseni kokevat torilla käynnin. Jos tänään kerkeämme, se selviää. 

Ulkoilmaelämää ja mökkiaskareita

 Iästäni (ei mielestäni vielä vanha, vasta noin puolet 85 ikävuodesta) huolimatta ryhtini on miltei huomaamatta huonontunut vuosien varrella. Osa yläselkäkivuistani (alaselässäkin on kumara kohta) johtuu varmaankin siitä. 

Olen siis yrittänyt viime päivinä seistä paremmassa ryhdissä. Hyviä puolia: katselen maailmaa hieman ylempää. Huonoja puolia: tämäkin sattuu, toivottavasti ei niin paljon että pitää lässähtää taas. 

Varsinainen liikunnan harrastaminen on ollut tällä viikolla vähän huonoa. Vasemman jalan jalkapöytä päätti kipeytyä taas. Tämäntyyppiset vaivat tuppaavat olemaan pitkäkestoisia, jos ei lepuuta tarpeeksi. No, esiinnyin viime päivät kuin mikäkin vanha ruustinna, ja kutsuin ystäviäni visiitille kotiini. Hauskaa oli ja lepoa tuli :) 

Istun parhaillaan mökin kuistilla ja juon kirjoittaessani aamukahvia. On hieman vilpoisaa. Tavallaan mukavaa, viime vuodet olemme kiirehtineet mökille ainoastaan silloin, kun helle on kuumimmillaan. Siinä on hyvät puolensa kuten lämpimässä vedessä uiminen. 

Muu tekeminen jää kuitenkin vähäiseksi, koska on liian kuuma. Nyt olen hyvin toiveikas, että saan aamupalan jälkeen loputkin nurmikot ajettua. Haluaisin myös viimeinkin kokeilla uutta viikatetta, jonka tänne viime mökkireissulla hankin.

Itse asiassa puitakin pitäisi kärrätä ja pinota. Katsotaan, mihin tällä mökkireissulla venymme. Jos nyt aloittaisi siitä nurmikosta. 

Keksin illalla, että lapset voisivat valita mökin edustalla kasvavista puuntaimista nimikkopuun. Touhi valitsi pitkän pohdinnan jälkeen erään männyn. Hän nimesi sen: Satusetä :D No nyt Satusetää mittaillaan ja todetaan tästä lähin vuosikasvu. Vielä ei tarvita tikkaita.

Naakka valitsi koivun, jolle hän ei halunnut antaa nimeä. Pohdin, että pitäisikö minunkin valita jokin keski-ikäpuu itselleni, mutta en ole vielä päätynyt mihinkään ;) 

Kannustan nyt lapsia rymyämään mökkitontilla ja tutustumaan, mitä kaikkea täältä löytyy. Vaikka meillä on kaupungissa metsä noin 300 metrin päässä ulko-ovesta, se on tuhansien muiden asukkaiden kanssa yhteiskäytössä. Tämä on enemmän omaa, ainakin sellaisen mielikuvan voi luoda...ja oppia samalla paljon uutta.

PS. Lepuutan jalkaa tänäänkin, mutta nurmikon ajo ja kaupassa käynti ovat hivenen pakollisia hommia.

PPS. Latasin itselleni pitkästä aikaa geokätköilysovelluksen - tavoitteena ainakin löydetty kätkö uudesta kunnasta. Se on kyllä hieman haasteellista, kun tukikohtana on oma mökki.

PPPS. Itse asiassa en itsekään ole vielä päässyt irti rymyämisvaiheesta - luonnosta löytyy niin paljon kaikkea mielenkiintoista. 

Omia ajatuksia, kiinnostuksenkohteita

Kun sää muuttui perin myrskyisäksi ja ulkoilu ei ole aktiviteeteista ihan ykkönen, on hyvä ajatella asioita. Pohjimmiltani tykkään omista ajatuksistani. Uskaltaudun toteamaan, että enemmän silloin, kun ahdistuneisuus ei ole ajatuksistani ykkönen.

Minulla on hassuja tapoja - kenelläpä ei olisi. Tykkään edelleen pelata päivittäin farmipeliä Facebookin kautta. Oikea puutarhaharrastus on tauolla aina muulloin kuin kesäisin. Lisäksi "satojen" kasvattaminen ja asioiden klikkailu näyttää tuovan järjestystä elämääni.

Uskallanpa vielä mainita, että en siis lue juurikaan uutisia edes työaamuina, koska farmi pitää hoitaa :D 

Musiikki - en niinkään fanita musiikkityylejä tai artisteja (no, Pink on poikkeus. Toivottavasti on selvää, etten ollut se, kuka heitti tuhkauurnan sisällön hänen päälleen :D :D ) 

Musiikkimakuni on täysin riippuvainen kappaleesta. Jos pidän siitä, se saa olla rockia, rap-musiikkia, technoa, kansanmusiikkia, klasssista musiikkia tai mitä tahansa... En yleensä kahlaa artistien tuotantoa läpikotaisin. Eniten tykkäämiäni kappaleita on ehkä Queenilla, Hectorilla, Alan Walkerilla, Sibeliuksella. Löytyyhän näitäkin.

Kuuntelen musiikkia yleensä lenkillä tai työmatkalla. Olen alkanut löytää uudelleen kiinnostuksen radioon. Radio Rock, Radio Classic ja Suomipop tuntuvat kiinnostavimmilta. 

Minua kiehtoo kaikki luonnonmukainen. Täysin omavaraiseen, luonnonmukaiseen kommuuniin muuttaminen ei ehkä onnistu, mutta harrastan pieniä tekoja. Minulla alkaa olla kuivattuja mintunlehtiä tarpeeksi talven minttuteehetkiä ajatellen.

Olen edelleen osakestoilija - terveyssiteiden suhteen. Minulla on edelleen samat kestot kuin 10 vuotta sitten. Ne ovat pysyneet varsin hyväkuntoisina. En ehkä muuta maailmaa, mutta muovia tulee käytettyä vähemmän. 

Tänä kesänä olen automatkoilla seuraillut metsiä. Olen havainnut, että monessa paikassa on hakkuiden jälkeen istutettu huomattavan paljon kuusta. Tosin mäntyä saattaa olla, kun ajelee vähän eteenpäin. Voi, kun metsiä ei hakattaisi määräänsä enempää tai tarkemmin sanottuna nopeammin.

Unta lomalla ja uniasiaa

Touhi herää kesäisin edelleen siinä 5.30 joka aamu. Se oli hänen aamuheräämisaikansa jo ihan pienenä. Silloin se oli pirullista, koska kun kehtasi lähteä leikkipuistoon ysin aikaan, oltiin jo tehty kotona kaikki mahdollinen.

Onneksi ne ajat ovat sentään jo takana. Kuitenkin, herkkäunisena minun on pakko mennä aikaisin nukkumaan, jos en satukaan vapaapäivänäni nukahtamaan tuon 5.30 jäkkeen. Niin kävi tänä aamuna. Se ei tunnu kriisiltä...ainakaan vielä ;)

Kun Touhi herää, hän kysyy lupaa ohjelmien katsomiseen, ja saa sen oikein mielellään. Katsotaan, muuttuuko hänen unirytminsä kasvun myötä erilaiseksi. Ei hän kuitenkaan nukkumaan mene mitenkään järin aikaisin, siinä yhdeksän jälkeen ja puoli kymmeneen mennessä yleensä.

Naakka on sitten nykyään toista maata. Hän lukisi kirjaa sängyssä aamuyöhön, ellei häntä patistettaisi sammuttamaan valoa. 9.30 aamulla on aika normaali ylösnousun hetki, kymmeneenkin nukkuminen onnistuu hyvin.

Naakka taitaa olla perinyt äitinsä unenlahjat, siis vähäiset sellaiset. Nukahtaminen on hänelle välillä oikeasti vaikeaa, kirjojen lukeminen on siis hyvä asia. Hän on myös painajaisherkkä ja tulee edelleen välillä viereen nukkumaan. Nykyisin hän on kuitenkin todennut, että siinä on pidempään majailuun liian ahdasta.

Kouluaamut ovat välillä varsin kankeita, Naakkaa pitää käydä herättelemässä monta kertaa. Kun hän nousee ylös, homma kyllä hoituu niin, että hän on koulussa ajallaan. Nyt lomalla hitaat aamut ovat todella ok.

Minun nukkumiseni...noh, kieltämättä se on varsin ok nykyään, koska syön Ketipinoria ja melatoniinia. Niiden myötä varsinaiset nukahtamislääkkeet ovat jääneet pois, mikä on huimaa edistystä. 

Naakan tavoin minäkin luen illalla sängyssä kirjaa. Oikeastaan luen sohvalla. Tapa jäi siitä, kun Touhi oli ihan pieni ja nukkui samassa huoneessa kanssani. Hän heräsi, jos laittoi heikonkin lukuvalon päälle. Siispä muutin lukuhetkeni soffalle.

Kun lääke alkaa vaikuttaa (minulla menee noin 45 minuuttia), alkaa väsyttää niin, etten pysty lukemaan enää lisää. Silloin on parasta siirtyä sänkyyn tai löytää itsensä nukkumasta sohvalta. Näin on kyllä käynyt useamman kerran.

Nukun mielestäni hyvin noin 7-8 tuntia, jonka jälkeen herään ihan pirteänä. Lomilla en yleensä nuku päiväunia, ellei aamupäivällä ole tehty jotakin erityisen vauhdikasta. Työpäivinä huomaan, että olisi kivaa viettää lounaan jälkeen siestaa :D 

Yhtä paljon lasten kuin itseni takia minun on pidettävä varsin samanlainen ilta ( ja oikeastaan myös päivärytmi). Pienikin poikkeaminen saattaa aiheuttaa tilanteen, jossa lääke ei tehoakaan. Kyse ei ole pelkästä lääkeaineesta vaan kokonaisuudesta.

Haaveilenko lääkkeettömästä nukkumisesta? No en enää oikeastaan. Olen työstänyt nukkumisasiaa oikeastaan koko elämäni, jonka vuoksi en jaksa enää puurtaa asian takia tämän enempää. Tasainen elämänrytmi ja sopiva lääkitys yhdessä antavat minulle riittävän unen ja olen siihen tyytyväinen.

PS. Touhin iltarutiineihin kuuluu edelleen iltasatu, nyt on kesken "Ihmeellinen lentoretki maapallon ympäri"

PPS. Naakan rytminkääntö koulujen alkaessa ei ole varmaankaan ihan iisi, mutta turha sitä on stressata etukäteen.

PPPS. Kerron uniasioista välillä blogissa, koska uskon, etten ole ihan ainoa uniongelmainen. Aina pelkkä "unihygienia" tai asennoituminen ei unen kanssa auta, ja kaikilla on oikeus lepoon.