Eskarin kevätjuhla, flunssa ja kesä

 Meillä on vieraillut flunssa tällä viikolla. Molemmat lapset saivat taudin, onneksi helpotti muutamassa päivässä. Naakalla ehkä kesti vähn pidempään. Minulla oli ainakin ke ja to kurkku kipeä ja nenä vähän tukossa, nyt on parempi.

Olen kuitenkin lähdössä pois kotoa (ilman lapsia)liikuntapainotteista mökkiviikonloppua viettämään, joten jätin salin suosiolla eilen välistä ja lepäsin. No, kävin sentään kirjastossa hakemassa lisää Disney-leffoja meille. Toivottavasti ehdimme katsoa ne jossain välissä.

Eilen illalla päästiin kasomaan Touhin eskarin kevätjuhlaa. Luulin että olo olisi haikeampi, mutta lieneekö niin, että olen jo niin valmis lähettämään T:n koulutielle, etten juurikaan herkistynyt. Oli mukava yllätys, että Touhi lauloi laulut muiden mukana - en muista, että tällaista olisi tapahtunut aiemmin.

Touhi sai eskarista todistuksen ja mitalin. Hän itse menee eskariin vielä ensi viikoksi, ja jatkaa sitten päiväkodilla viikon. Minun täytyy loman aluksi luultavasti vähän toipua, viimeisille viikoille on töissä luvassa paljon puristusta.

Minua kiinnostaisi "vapaapäivinäni" käydä pitkästä aikaa taidenäyttelyissä tai siis museoissa. Ateneum, Kiasma ja Sinebrykoffin museo kiinnostavat kaikki. Taidan kuitenkin aloittaa Ateneumista. Sinne on kuulemma hyvä varata aika. 

Jonkinlaista raivaustyötä olisi hyvä tehdä suurin piirtein jokaisessa vaatekaapissa, mutta toivottavasti onnistun säilyttämään rennon otteen projekteissani. 

Mitä sitten aion tehdä lasten kanssa lomalla? Nyt kesäkuussa aiomme varmaankin alkuun vain nauttia pitkistä aamuista ja siitä, ettei tarvitse lähteä aikaisin mihinkään. Heinäkuussa on tarkoitus olla enemmän myös reissussa.

Toivoisin, että lapset viihtyisivät leikkipuiston puistoruokailussa (minulta säästyisi lounaan valmistaminen ja tulisi se halvemmaksikin ;) ) ja puiston aktiviteeteissa. Lisäksi puuhaa on puutarhapalstalla sekä lähimetsässä. 

Kaiken kaikkiaan luulen, että kesäkuu tulee sujumaan ihan hyvin :) 

PS. Tämä on ollut outo flunssa, koska se on pahentunut aina iltaisin. Erehdyimme luulemaan jonkinlaiseksi allergiaksi, mutta virusperäistä tämä taitaa olla.

PPS. Olen itse lähdössä toisaalle täksi viikonlopuksi. On välillä kiva tehdä pieni irtiotto perheestä.

PPPS. Ensimmäistä kertaa sinä aikana kun olen ollut jollakin tavalla puistoruokailussa osallisena (yhdeksäs vuosi), lähileikkipuistomme on avoinna koko kesän, jee!

Huvipuistoretki

 Olipas hauskaa laskea Tukkijoesta eilen! Muistan itse, kun lapsena jännitin ensimmäistä kertaa ihan kamalasti. Se taisi olla ensimmäinen "hurja" huvipuistolaite, johon uskalsin mennä. Paikkana oli Särkänniemi.

Suuntasimme eilen ex-tempore Särkänniemeen. Tällaiset suuntaamiset onnistuvat nykyään melko hyvin, kun emme ole enää riippuvaisia esimerkiksi päiväuniaikataulusta. Syödäkään ei tarvitse enää tismalleen samaan aikaan.

Siispä olimme Koiramäessä noin klo 15. Molemmat lapset näyttävät olevan edelleen Koiramäki-vaiheessa. Niitä on luettu perheessä oikein paljon ja luetaan edelleen. Minusta Koiramäki (en ollut käynyt aiemmin) oli toteutettu hienosti.

Naakan lempiaktiviteetti oli eläinten katseleminen ja "juuston" tekeminen juustomuotilla taikahiekasta. Kun kävimme sisällä Koiramäen mummolassa, Touhi totesi, että voisi hyvin asua siellä, kun on niin mukavan kotoisaa <3 

Ehkä yksi molempien suosikeista Koiramäessä oli lautta. Ensin lapsia jännitti, lopulta he menivät lautalle kaksin. Huomasin muuten, että lammikossa oli sammakonkutua. Täytyy toivoa, että sammakot löytävät suojaisaan paikkaan Koiramäessä.

Varsinaiseen huvipuistoon suuntasimme, kun Koiramäki oli käyty läpi. Sieltäkin löytyi monta laitetta. Niin, Tukkijoki. Touhi ei ollut vielä innokas moiseen, mutta Naakan kanssa jonotimme pitkähkön ajan päästäksemme laskemaan koskea.

Naakkaa jännitti, mutta lopulta hän istui tyytyväisenä etummaiselle paikalle ja nautti valtavasti! Kastuimme, mutta emme onneksi liikaa. Touhi piti eniten "karkkilaivasta", johon en itse uskaltanut mennä, kun pyörivä liike saa minut nykyään voimaan huonosti.

Jos jokin on lasten kasvamisessa erityisen mukavaa, se on mielestäni, että heidän kanssaan voi tehdä monenlaisia asioita. Toki esimerkiksi kaksivuotiaan kanssa voi mennä tällaiselle retkelle (ja meninkin aikanaan), mutta oleminen on todella erilaista.

Itsehän olen nauttinut huvipuistoista aina. Odotankin aikaa, jolloin lapsista on seuraa vähän hurjempiin laitteisiin (ei sillä, että uskaltaisin itsekään mennä kaikkiin). Särkänniemessä odotan erityisesti Tornadoa ja "Korkkiruuvia" - en tiedä, onko jälkimmäinen vielä tuonniminen.

Rahallisesti huvipuistossa käyminen kyllä kirpaisee. Jos nelihenkinen perhe menee Särkänniemeen, jo pelkkä pääsymaksu on parisataa euroa. Onneksi on olemassa erilaisia mahdollisuuksia - esim. vuokranantajamme kustannuksella pääsee perhe vuosittain Lintsille maksutta.

Lasten toiveena olisi edelleen Lintsi ja Muumimaailmakin on mainittu. Katsotaan, mihin rahkeet riittävät tänä kesänä :) Intoa olisi itsellänikin.

Ruutuaika ja kevätkylvöt

 Mikä on sopiva ruutuaika lapselle päivässä? Apua! Alkuun täytyy tunnustaa, että katselin alakouluikäisenä telkkaria päivittäin, yläkoulua lähestyttäessä niin kauan kuin vain annettiin lupa. Ilman lupaakin joskus, telkkari oli huoneessani.

Vietin myös kavereiden kanssa melko pitkiä pelihetkiä...pisimmät taisivat tosin olla korkeintaan kolme tuntia kerrallaan, mikä johtui vain tarpeesta edetä mariopelissä, kun kunnollisia tallennusmahdollisuuksia ei vielä ollut :D Yksi tällainen on jäänyt mieleen, lähdimme ystäväni kanssa sen jälkeen parin tunnin hiihtolenkille ja totesimme itsekin, että tarvitsemme nyt ulkoulua ja liikuntaa.

Takaisin nykyhetkeen... viime aikoina Youtuben katselu on ehkä mennyt hieman yli sallitun. Varsinkin Touhi katselisi varmaan koko päivän, mikäli katselua ei kiellettäisi. Naakkakin on lisännyt Youtuben käyttöä.

Osasyy on varmasti kevätväsymys. Kumpikin lapsi alkaa selvästi olla kesäloman tarpeessa. Silloin tuntuu, että latautumista tarvitaan enemmän. Tämä on aivan selvää. Myös molempien ulkoilu iltaisin on onneksi lisääntynyt.

On kuitenkin tullut jälleen kerran aika miettiä, miten suhtaudun ruutuun nyt kesäkaudella. Youtube-sovellus on mahdollista poistaa telkkarista, mutta lykkään tätä viimeiseen asti, syynä uskoni siihen, ettei absoluuttinen kielto opeta lapsille mitään. 

Minulla ei ole asiaan ratkaisua, mutta luulen, että kehittelen meille jonkinlaisen systeemin kesäksi. 

Asiasta kolmanteen. Kävin eilen kuntosalilla aamusella, treenasin tällä hetkellä erityisesti käsiä, koska olen huomannut, etteivät käsivoimani ole kummoiset. Toki kävin läpi myös jalkoja ja pakaroita. Kuntosali jaksaa vielä innostaa, kun en ota sitä liian vakavasti.

Kävin myös (aika väsyneenä) puutarhapalstalla leikkaamassa ruohon ensimmäistä kertaa. Olo alkoi olla jo aika hyytynyt, kun piti vielä istuttaa: salaattia, palsternakkaa, auringonkukkia ja ruiskaunokkeja - tällä kertaa sinisiä, mutta myös vaaleanpunaisia.

Istutus- ja muita puutarhahommia jäi myös tuleville päiville. Se on onneksi mieluista.

PS. Olen varsinkin tietoa janoavalle Naakalle korostanut, ettei ihan kaikkeen Youtunen "tietoon" kannata uskoa.

PPS. Itse en ole osannut luopua Youtubesta musiikinkuuntelutarkoituksessa. En ymmärrä, miksi Spotify ei onnistu.

PPPS. Nyt käsilihakset ovat kipeinä, mutta fiilis on mukava.

Synttärihulinaa

Naakan kymppisynttäreitä vietettiin meillä joitakin päiviä sitten. Täytyy sanoa, että onnistuin stressaamaan muun ohella niitäkin. Ymmärrän kuitenkin itseäni: ei minun tarvitsekaan niellä purematta kaikkea toimintaa arjenpyörityksen lisäksi.

Kuitenkin, synttärit menivät upeasti! Naakka ei halunnut isoja kaverisynttäreitä, joten meille saapui kolme ystävää. Olen tuntenut kaksi kolmesta jo vauvasta asti. Kolmaskin on pyörinyt kuvioissa nelisen vuotta.

Täytyy sanoa, että jännitin vähän, voinko järkkäillä tilannetta vai pitävätkö 10-vuotiaat minua häiriötekijänä. Huoli oli turha. Kaikki ehdottamani aktivitetit otettiin innostuksella vastaan. 

Itse asiassa tekemiset eivät olleet niin ihmeellisiä. Järkkäsin slimentekohetken - niitä jaksettiin tehdä lähes tunti. Lapsukaisilla oli siniset kädet, koska väriaine oli sinistä. Ainakin Naakalta on väri lähtenyt pois jo viimeistään nyt :D

Meillä oli kaikenlaisia naamiaislakkeja, pääasiassa päähineitä. Oli hauskaa sonnustautua niihin ja ottaa valokuvia ja videoita tilanteista. Sanoin, että katsotaan näitä kuvia kymmenen vuoden päästä. Suunnitelma herätti kaikissa innostusta. 

Minusta 10-vuotiaat ovat mahtavassa iässä. He eivät ole liian pieniä eivätkä liian isoja. Meillä raikui Cha Cha Cha, mutta leikki ja riehuminen oli kaikkien mielestä hienoa. Olen iloinen, että näillä 10-vuotiailla menee hyvin.

Koska en jaksanut järjestää kaksia juhlia, meille tulivat myös sukulaiset samana päivänä, muutamaa tuntia lapsia myöhemmin. Juhlapöytää vähän tuunattiin, siihen sain onneksi apua :) Kukaan kavereista ei lähtenyt kotiin sukulaisten tullessa, eikä ollut tarkoituskaan. Itse asiassa kavereiden äiditkin saapuivat kaffelle.

Oli mukavaa nähdä sukulaisia. Koronavuosina meillä ei ollut juhlia ollenkan, ja sitä ennen esimerkiksi Touhin synttärit peruttiin varmaankin neljänä vuonna peräkkäin sairastumisten takia. Meillä ei ole isoa sukua, mutta tärkeimmät olivat paikalla.

Seuraavat synttärit vietetäänkin sitten elokuussa. Silloin haluaisin kutsua muutaman Touhin kummin paikalle. Touhilla kun on ollut vasta 1- ja 6- vuotissynttärit, emme ole ehtineet kovin paljon juhlistaa. Toivottavasti elokuussa saadaan olla terveinä.

Pitkästä aikaa - vastaa kysymyksiin

Kaikenlaisia kyselyjä pyöri blogeissa joskus muinoin, kun aloin sellaisia lukea. Siitä on muuten viitisentoista vuotta aikaa! Olen vastannut omassa blogissani muutamaan kyselyyn vuosien mittaan.

Viime aikoina olen pohtinut, että niihin vastaaminen voisi olla hauskaa jo siksikin, että vastaukset voivat olla mielenkiintoisia myös itselle - eräänlaista itsepohdiskelua. Ehkä vastaan vain tähän yhteen tai sitten löydän jonkun uuden, mukavan sellaisen. 

Avioliittoja: Yksi kappale.

Kihloissa: Samoin, myös yhden kerran. Kumpikaan sormus ei muuten enää mahdu sormeeni.

Lapsia: Kaksi kappaletta. 10-vuotias tyttö ja kohta 7-vuotias poika.

Lemmikkejä: 3 gerbiiliä, 6 sauvasirkkaa (yksi pieni, viisi isoa) sekä noin 25 akvaariokalaa.

Leikkauksia: Lapsena molempien isovarpaiden kynnet alkoivat kasvaa sivusuunnassa - ne piti hoitaa leikkauksella muistaakseni kolmas- ja neljäsluokkalaisena. Touhi syntyi sektiolla.

Tatutointeja: yksi kappale, pieni sydän toisessa ranteessa. Kyseessä on ns.ystävyystatuointi, joka löytyy myös kahdelta muulta henkilöltä. Mahdollisesti haluaisin uuden tatuoinnin, mutta katsotaan nyt.

Lävistyksiä: korvakorut. Korvissa on myös toiset reiät, jotka otin yläasteella. Ne taitavat olla kasvaneet umpeen. Minulla on ihme kyllä jäljellä napalävistys - se pysyy paikoillaan oikein hyvin.

Muuttoja: Olen asunut seitsemässä eri asunnossa. Opiskelija-asunnosta piti muuttaa kesäisin pois, joten muuttoja kertyi yhteen aikaan 2 vuodessa.

Ottanut lopputilin: en varsinaisesti kertaakaan. Minulla on tällä hetkellä elämäni ensimmäinen vakituinen työpaikka. Muut ovat loppuneet, kun työsopimus loppui.

Ampunut aseella: Ilmapistoolilla sekä ilmakiväärillä. Tölkkien ampuminen oli oikein suosittua kesäpuuhaa mökillä 1980- ja 1990-luvuilla. Osun kyllä korkeintaan kohteeseen, johon en tähdännyt. Touhi on "ahdistellut" minua opettamaan kyseistä touhua. Ehkä tänä kesänä mökillä.

Ollut saaressa: Opin soutamaan 8-vuotiaana, ja kävimme usein serkkujen kanssa saarissa retkillä.Kulkuvälineenä oli soutuvene tai kajakki. Se oli aina seikkailu. Olen ehdoton saarifani. 

Ollut lentokoneessa: Varsin monta kertaa. Olen lentopelkoinen, koska jouduin vuonna 2007 Kanariansaarilta palatessani voimakkaaseen turbulenssiin. Pelko alkoi siitä. Harmi, sitä ennen tykkäsin lentämisestä todella paljon.

Onko joku itkenyt vuoksesi: ehkäpä. Toivottavasti en ole kuitenkaan aiheuttanut pysyviä traumoja kenellekään ;) 

Ollut rakastunut: Olen ollut rakastunut, en kuitenkaan lukemattomia kertoja. En ole edes teininä ollut useasti ihastuvaa tyyppiä. 

Ollut ambulanssissa: Tämä on onneksi jäänyt välistä, siis potilaana. Olen joskus ollut tutustumassa ambulanssiin.

Luistellut: Olen luistellut, mutta nykyään en enää luistele kaatumisriskin vuoksi. Taannoin vammautunut niskani ei siedä enää nykyään tärähdyksiä. Olen mukana lasten luisteluretkillä 

Surffannut: Tätä ei ole tullut harrastettua, mutta olen kyllä leikkinyt lapsena mökillä lainelaudalla. Silloin muuten surffattiin tyylikkäästi purjeen kanssa. Minä taisin lähinnä istuskella pelastusliivit päällä.

Ollut risteilyllä: Olen ollut ja tykkään kovasti risteilyistä. Koen hauskana syödä hyvää ruokaa, käydä shoppailemassa (lähinnä haistelemassa parfyymeja, lopulta meinaa iskeä päänsärky), nukkua hytissä ja katsella merta/saaristoa.

Ajanut moottoripyörällä: En ole koskaan ajanut moottoripyörällä. Olen ollut joskus muistaakseni mopon kyydissä. Vaikka lapsuuteni paikkakunnalla oli todellakin muotia hankkia mopo, en itse osannut kiinnostua siitä. Sotkin menemään pyörällä pidemmät matkat.

Ratsastanut hevosella: Olen lapsena ratsastanut hevosella. En kuitenkaan ole varsinaisesti harrastanut ratsastusta. Ne kerrat olivat ihan mukavia, mutta ratsastus oli silloinkin varsin kallis harrastus, luulen ettei minua siksi innostettu aloittamaan. Nyt aikuisena tykkään katsella hevosia - lähellämme on hevostalli. Ratsastus ei niinkään houkuttele.

Lähes kuollut: En ole ainakaan tietoisesti ollut lähes kuollut, toivottavasti en muutenkaan.

Ollut sairaalassa: Olin 5 päivää sairaalassa molempien lasteni syntymien aikaan. K. tuli keltaiseksi, ja sairaalassa olo pidentyi. J:n kohdalla sektiosta toipuminen kesti sen aikaa.

Lempiväri: sininen

Viimeisin puhelu: Soitin tyttärelleni, että on aika tulla pihalta sisään, ruoka on pöydässä.

Viimeisin viesti: Varmistin tyttäreni syntymäpäiväkutsujen ajan eräälle hänen ystävänsä äidille. Olin unohtanut kertoa koko ajankohdan, huh!

Kahvi vai tee: Molemmat! Tummapaahtoista kahvia kuluu päivän mittaan vähän liikaa - se on niin hyvää. Tällä hetkellä minttutee hunajalla on suosikkini. Toisia suosikkeja ovat ei liian voimakas musta tee sekä jasmiinitee.

Kissa vai koira: Edelleen molemmat. Koirahaave on perheessämme olemassa. Katsotaan, toteutuisiko tämä lähivuosina. Seuraan myös säännöllisesti varsinkin resque-kissojen asioita eri kanavilta. Varmaan ottaisin kissankin, jos resurssit riittäisivät.

Paras vuodenaika: Tykkään kaikista vuodenajoista. Erityinen suosikki on se, kun vuodenaika on juuri vaihtumassa. Muutoksen tuntu ja seuraaminen taitaa olla suosikkini. En tykkää pitkistä helteistä tai räntäsäästä.

PS. Tässä on ensimmäinen Ystäväni-kirja. Kyselyt muistuttavat minua näistä kirjoista. Nykyään eivät taida olla niinkään muodissa.

Mehiläiskato, kummipoika D. ja loppukevään väsymys

Mehiläis- ja hyönteiskadosta on puhuttu jo pitkään. Se on innoittanut minut tiettyihin toimiin puutarhapalstan kanssa. Tavoitteeni on, että palstalla olisi kukkivia kukkia keväästä syksyyn asti. Helpommin sanottu kuin tehty. 

Tällä hetkellä palstalla ei kuki mikään. Lumikello kukki jo, yksi krookuskin taisi jo kuihtua. Tulppaanit ovat alkutekijöissä. Seuraava kukkija on käsittääkseni akileija. Toinen akileija päätti olla nousematta, joten täytynee hankkia muutama uusi. Tiedän jo etukäteen, että minulla on monta kukkijaa kesä- ja elokuulle, heinäkuu on vähän auki.

Toki meille tulee hyötykasvejakin - ainakin maissi on jo ikkunalaudalla hyvällä alulla. Muiden kasvien kanssa on vähän niin ja näin - en suosittele Nelson Gardenin siemeniä - ainakin minulla on ollut todella huono tulos.

Puutarhapalstan kanssa on vielä oikein mukavaa. Eilen illalla kävin kumoamassa loput multasäkit ja siirsin yhden pienen pensasmustikan toiseen paikkaan. Se on ollut tähän saakka varsin kitukasvuinen. Katsotaan, parantaisiko siirto tilannetta.

World Vision lähetti kummipoika D:stä videon. 9-vuotias D. seisoi paperilehtiö kädessään ja luki meille. Tekstin sisältö jäi epäselväksi, koska poika luki koti- tai koulukielellään. Yksi viesti oli varmasti, että D. osaa lukea :)

Koko perheemme katsoi videota ja oli siitä ilahtunut. Noin kuukausi sitten saimme D:ltä myös kirjeen, jossa kerrottiin, että D. ja koko perhe voivat hyvin. 

Avustussummamme ei mene kokonaisuudessaan D:lle, vaan sillä tuetaan koko yhteisöä. Lapsille tuki tuo parempia mahdollisuuksia koulunkäyntiin ja tietoa lasten oikeuksista. Vanhemmille se voi tarkoittaa keinoja parempaan ruokahuoltoon (viljelymenetelmät jne.) tai vaikkapa pienlainaa, jolla voi perustaa oman yrityksen.

Me yritämme kirjoittaa D:lle uuden kirjeen mahdollisimman pian. Kirjeeseen voi laittaa mukaan myös kuvan, jonkinlainen kuva Suomen luonnosta lähtee varmaankin koti Burundia. 

Naakan nepsy-haasteet ovat hieman lisääntyneet. Yhdistän tämän väsymykseen. Naakkasemme alkaa olla varsin valmis kesälomalle. Viime viikolla Naakka kieltäytyi uima-opetuksesta. Sitä itkettiin ja raivottiin kotosalla monta kertaa. Wilma-viestit kulkivat kodin ja koulun välillä.

Tällä viikolla homma meni paremmin - Naakka suostui antamaan uimanäytteen, joten koululle saatiin "todiste" hänen uimataidostaan. Ensi viikolla koitetaan taas vähän enemmän: toivomme, että Naakka suostuisi ottamaan osaa uimaopetukseen edes osan ajasta.

Olen aika toiveikas tämän kanssa. Ymmärrän Naakkaa hyvin, sillä vapaamuotoisessa uimatilanteessa hän kestää "julkisten" uimapaikkojen melun ja hälinän. Naakka rakastaa vettä ja uimista. Se yhdistettynä opetustilanteeseen on kuitenkin liikaa.

Toivon, että Naakka saa viikonloppuna levättyä ja kerättyä voimia. Meille on tulossa paljon ihmisiä kylään lauantaina, mutta luulen että tilanne on Naakalle mukava ja energisoiva. Luvassa on myös euroviisut, tosin en ole antanut lupaa katsoa niitä reaaliajassa ;) 

PS. Pääsen luultavasti taimiostoksille ensi viikolla. Se on joka vuosi yhtä mieluisaa.

PPS. Toivon kovasti, että lastemme ikäisellä kummipoika D:llä olisi tulevaisuudessa mahdollisuus opiskella ja saada ammatti.

PPPS. Toivon Naakalle ja meille muillekin hyvää kesälomaa.

Siivousta ja viikonlopun elokuvia

 Kun on paljon harrastuksia, siis kotona tapahtuvia, on vaikeaa pitää tavarat järjestyksessä. Olen päätynyt siihen, ettei absoluuttinen siisteys taida olla minun juttuni. Enemmänkin on järkevää päättää, mitkä kohdat asunnossa on priorisoitava, mitkä eivät ole niin tärkeitä.

Järkevää taitaa olla, että keittiötä ja kylpyhuonetta pidetään siistinä/siivotaan säännöllisesti. Muiden huoneiden osalta meillä edetään huone kerrallaan - mentaliteetilla. Eilen ahkeroimme lasten kanssa olohuoneen ja lastenhuoneen. 

Minulla oli lisäksi tavoitteena viimeistenkin parvekkeen edellisvuotisten kukkaruukkujen sisältöjen hävitys ja lasten pipo- ja hanskalaatikoiden raivaus kesäkuntoon. Nykytilanteessa ne pursuvat toppavaatteita :D

Lapset osaavat monia kotitöitä jo hienosti. Touhi on varsin pro imuroimisessa. Taidankin delegoida homman hänenne, kun vain kehtaan ;)Olen huomannut "siivotkaa" -käskyn täysin toimimattomaksi meillä. Jos sen sijaan menen tilanteeseen ja kerron rauhallisesti, mitä pitää viedä paikoilleen, homma etenee eikä kukaan suutu. 

Siivouksen lisäksi meillä oli oikein paljon lauantaiohjelmaa. Nyt ei ollut vaihteeksi mitään sosiaalista, lapset toki kävivät naapurissa leikkimässä. Naakka & minä nauliuduimme katsomaan Charles III:nnen kruunajaisia. 

Minä kiinnostuin kuninkaallisten seuraamisesta jo lapsena - kiitos mummon Apu- ja Seura-lehtien. Naakka meni samaa tietä - kiitos mummonsa kuninkaalliset -teemalehtien. Homma meni siis täydellisesti, minulla on juttukaveri omasta takaa. 

Sen jälkeen kerkesimme vielä pyörähtää molempien lasten kanssa Kierrätyskeskuksessa, ja hellyin vieläpä hankkimaan lapsille pienet lelut. Vaatettaa ei löytynyt kuin t-paita Touhille. Lopuksi pirtelölle, ja sitten jo kotiin. 

Kotosalla katsoimme Disneyn Tarzan-animaation. Lapsillani, varsinkin Touhilla on aukkoja sivistyksessä lastenelokuvien kohdalla. Perjantaina katsoimme Stuart Littlen (löytyi Netflixistä). Lauantai-illan leffa taas tuli dvd:nä kirjastosta.

Tykkään itsekin edelleen lastenelokuvien katselusta. Niitä on onneksi "rästissä" oikein paljon. Olen myös huomannut, että siinä missä elokuva oli omassa lapsuudessani huippujuttu ja erikoista, suorastaan juhlallista, se on nyt asia, josta lapseni periaatteessa tykkäävät, mutta johon ei ole niin helppo tarttua kaiken muun viihteen ohella. Tätä haluan asiaa haluan hivenen avittaa ja samalla nauttia itsekin :)

PS. Tänään on luultavasti vuorossa siementen istutusta ja oman vaatekaapin raivausta. Olisi mukavaa saada tarpeettomiksi käyneitä tavaroita eteenpäin. Lapsille en varmaankaan anna nyt siivoustehtäviä.

PPS. Onpas mukavaa, kun kuninkaallisista on varmasti tulevalla viikolla paljon juttuja - piristystä arjen aherrukseen.

PPPS. Meillä tosiaan käytetään edelleen dvd:itä. Tämä on herättänyt kummastusta joissakin meillä kyläilevissä. No, jos säästämme ne, ne ovat 20 vuoden päästä arvokkaita...no ei vaan.

Koulutustason lasku - pohdintaa

"Ei ihme että koulutustaso laskee, kun kouluissa opetetaan..." "Oppilaille ei saisi näyttää sitä, tätä..." "taas Wilma-viestissä mainittiin pikkuasioista..." Somekeskusteluja (isompien alustojen, ei minun :D ) seuratessa tulee vastaan usein yllä olevan kaltaisia tekstejä.

Viimeisimpään myönnän syyllistyneeni itsekin, tosin en keskustelualustoilla, mutta keskusteluissa muiden vanhempien jne. kanssa. Toki ne jatkuvat viestit väsyttivät entisestään, kun lapsen kanssa oli vaikeaa koulussa eikä kotoa pystytty eliminoimaan käytösongelmia sormea napsauttamalla.

Mutta, kun itse kävin koulua, vanhemmat olivat käsittääkseni aika erillään koulumaailmasta. Korjatkoon joku 80-luvulla lapsensa saanut, mutta luulisin, että koulun annettiin pääasiassa hoitaa tehtävänsä ja kotiasiat olivat erikseen.

Mutta...uskallan väittää, että koulutustason lasku ei mitenkään välttämännä johdu kouluopetuksesta. Jos lähdetään liikkeelle oppijasta, jolla ei ole esimerkiksi massiivisia mielenterveys- tai oppimisongelmia, hänellä on oikein hyvät mahdollisuudet päästä halutessaan vaikka korkeakoulutasolle saakka. Painotan sanaa "halutessaan", muutkin tasot ovat oikein ok.

Vaikka säästöt ja leikkaukset ovat osuneet kaikkialle, uskallan väittää, että koulujärjestelmämme on edelleenkin maksuttomuudessaan ainutlaatuinen. Esimerkiksi minun ei ole tarvinnut lasten syntyessä aloittaa säästämistä heidän collegeopintojaan varten. Nyt myöskään esimerkiksi lukion kirjoista ei tule senkaltaisia maksuja kuin omassa nuoruudessani.

Kaiken kaikkiaan sanoisin, että ongelmat keskittymisessä, jotka koskevat myös meitä aikuisia, ovat nykyään koulumenestyksen suurin este. Älypuhelimet tulisi voida nykyistä rohkeammin kieltää oppitunneilla, ehkä jopa osalla välitunneista.

Jos kodin malli on, että esimerkiksi kirjoja tai lehtiä ei lueta eikä uutisia seurata, sillä on mahdollisesti vaikutus myös lapseen/nuoreen. Teoreettisten aineiden opiskelu kuitenkin tapahtuu edelleen suureksi osaksi tekstien avulla ja niitä pitäisi oppia myös soveltamaan muuhun tietoon maailmasta. Kielten opiskelu vaatii työtä, sitä ei pysty tekemään reality-maailmasta tutulla heti palkkio tänne -mallilla. 

"Minun lapselle ei saa kertoa..." Tämä on ehkämä mainitsemistani kommenttiesimerkeistä huolestuttavin. Yleensä nämä kommentit liittyvät esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöasiaan, eri uskontokuntiin tai pelkoon siitä, että lapselle kehittyy koulussa "väärä" poliittinen mielipide.

Uskaltaisin väittää, että lapsi muodostaa itse arvo- ja mielipidemaailmansa ajan kanssa. Se voi myös muuttua aikuisuudessa. Miksi olisi pelottavaa, että lapsi edustaisi eri seksuaali- ja sukupuolivähemmistöä, uskontoa tai puoluekantaa? Emmehän me lisäänny muodostaaksemme kopioita itsestämme, toivottavasti.

Nyt polarisoitumisen aikana pidän varsin arvokkaana, että koulu on paikka, jossa asioista voi saada tietoa. Eiköhän tuo tieto ole käynyt läpi pitkällisen prosessin ennen kuin se on opetussuunnitelmaan päätynyt.

Ylipätänsä, tiedon ja mielipiteen ero tuntuu hämärtyneen. Itselleni tieto edustaa tutkimustietoa, eli tietoa, joka on muodostettu useiden lähteiden perusteella ja tutkimusta tehden. Siksi "mielipidetieto" jaksaa hätkähdyttää. 

Miten opetan lapsilleni, että tie osaamiseen kulkee pitkällisen perehtymisen kautta? Ei se helppoa ole, kun "älymaailma" on niin voimakkaasti läsnä toisin kuin omassa lapsuudessani. Siksipä pohdinkin asiaa säännöllisesti eikä asia tule myöskään täydellisesti käsitellyksi yhdessä blogikirjoituksessa.

Kaikkien lemmikkien kuulumisia

Meillä oli eilen vieraita, joille esittelin sauvasirkkoja. Yleensä sirkoista sanotaan, että hienoa, olen nähnyt tuollaisia viimeksi eläintarhassa. Niinpä, niitä on muistaakseni myös Korkeasaaressa. Otan yleensä yhden sirkan kädelleni ja kerron siitä.

Osa haluaa katsella mutta ei koskea. Osa haluaa ottaa sirkan kädelleen ja yleensä ottaa tilanteesta kuvan, jonka sitten postaa someen :) Pieni osa ei halua olla samassa huoneessa kuin terraariosta vapaana oleva sauvasirkka. 

Itse sirkoille kuuluu hyvää. Kun terraarion siivoaa noin kerran viikossa ja antaa salaatinlehden päivittäin sekä suihkuttaa vedellä eli tekee pienen sateen, sirkkojen asiat ovat täysin kunnossa. Elinkierto on noin vuoden mittainen, ja siinä ajassa ehtii syntyä uusia yksilöitä korvaamaan vanhat.

Gerbiilejäkin ehdin juoksuttamaan viikonloppuna. Myös Albi, jolla on ilmeisesti korvatulehdus (suunnitteilla eläinlääkärikeikka mahdollisimman pian), juoksenteli tyytyväisenä pitkin keittiötä. Gerbiilien juoksutus on asia, jonka voisin muistaa tehdä vähän useammin.

Kaikkia kolmea ei voi sattuneesta syystä enää juoksuttaa samaan aikaan, joten se pari juoksee, joka on kulloinkin yhdessä. Nyt Puolukka on viettänyt Albin kanssa pari yötä, ja se siirtyy pian Sahpanin seuraksi. 

Lasten mielenkiinto gerbiileihin on kyllä laantunut oikein reippaasti. Pidän sitä ihan luonnollisena - vastuuntunto säännölliseen työskentelyyn ei ole vielä kummallakaan kehittynyt. Siksipä lemmikkieläin on aina aikuisen vastuulla, erityisesti alakouluikäisten lasten suhteen.

Akvaarion kanssa minua jo vähän mietityttää, mitä teen. Tankki täyttää tänä vuonna kymmenen vuotta, ja se pitäisi vaihtaa. Pitkän linjan akvaristina minua tietenkin kiehtoisi isompi tankki :D , mutta olen alkanut totuttaa itseäni ajatukseen pienemmästä. 

Pääsyynä on kerrostalokolmio, jossa todennäköisesti asumme myös seuraavat vuodet. Uskon, että paine omiin huoneisiin kasvaa, jolloin minun täytyy siirtyä olohuoneeseen nukkumaan. Tällöin sinne ei kyllä iisisti mahdu isoa akvaariota.

Luulen, että suuntaan tulevaisuudessa kiinnostukseni sukarapuihin ja pieniin rasbora-kaloihin. Ne vaativat pienen akvaarion, ja ovat sellaista, jota en ole vielä harrastanut. Meillä on kyllä leväsukarapuja, mutta ne ovat selkeästi isompia eivätkä menisi tuollaiseen kokonaisuuteen.

PS. Olenkin täällä monesti kertonut, että hyönteiskammoinen Naakka ei pelkää ollenkaan sauvasirkkoja - ne ovat liian isoja ja rauhallisia.

PPS. Vaikka lapset ovatkin hivenen kyllästyneet gerbiilien hoitoon, niitä on aina kiva esitellä kavereille.

PPPS. Täytyy myös katsoa, kuinka paljon se pienempi akvaariokokonaisuus maksaisi. Nyt on tullut aika paljon suurehkoja laskuja eri asioista, joten täytyy ottaa rauhallisesti.

Keskusteluväsymys ja puutarhakauden avaus

Kirjoitin juuri hakemuksen Kela-korvattavaan kuntoutuspsykoterapiaan. Katsotaan, saanko tuen vai köyhdynkö taas. Ainakin tuettomuus lyhentää terapia-aikaani huomattavasti. No, olen nyt tehnyt kaikkeni asian eteen.

Toivottavasti vähään aikaan ei tarvitse kirjoittaa yhtään hakemusta tai käydä läpi keskusteluita. Olen viime viikkoina käynyt läpi työhaastattelun (sekä yksilö- että ryhmä-sellaisen) ja aiemmin kirjoittanut tarvittavat hakemukset todistuksineen.

Lisäksi olen ollut työpaikan keskustelussa esimiehen kanssa, päiväkodin keskustelussa (Touhin "kouluunlähettämiskeskustelu"). Olen myös keskustellut neuvolan kanssa asioista, joita Touhilla havaittiin ja jatkohoidosta (ei käsittääkseni mitään vakavaa). 

Koen suhteellisen raskaina, kun lukuisia isoja asioita täytyy käsitellä suullisesti tai kirjallisesti. Toivonkin oikein keskustelutonta lähitulevaisuutta :D 

Kävin eilen puutarhapalstalla kääntämässä vähän maata. Se tuntui mukavalta. Vaikka onkin ollut kuivaa, lumien sulamisvedet ovat pitäneet mullan hyvänä ja kosteana. Kovin on aikaista vielä puutarhanhoidolle muuten. 

Särkynyt sydän on jo nousemassa, samoin kultapallot. Ainakin tulppaanit ovat myös tulossa. Marjapensaisiin alkaa tulla pieniä lehtiä. Palstalla unohtaa aina muut asiat ja jää seuraamaan kasvua. Kiireinen aika on sitten kesäkuu, kun kaikki, myös rikkaruohot alkavat kunnolla kasvaa.

Parvekeasiat ovat myös täysin vaiheessa. Tällä hetkellä siellä ei ole enää sotkuista, mutta pari pieneksi jäänyttä pyörää pitäisi saada kiertoon eteenpäin.

PS. Oikeasti ei nyt tule enää mieleen hakemuksia tai keskusteluita, huh!

PPS. Lapio ja kuokka olivat onneksi tallella talven jälkeen :) Mitään arvokasta palstalle ei uskallakaan jättää.

PPPS. Tänään aion istuttaa vielä maissin. Sitten kaikki istutukset on tehty.

Siirryimme Nuta-ajalle!

Naakka kävi toissapäivänä nuorisotalolla ensimmäistä kertaa <3 Nutalla oli ollut kuulemma tosi kivaa (pikkuveli luuli että puhutaan Nutellasta), ja sinne pitää päästä mahdollisimman pian uudestaan. Ilmoittautumislomakkeeseen piti laittaa näppärästi ettei ole "tyttö" tai "poika" vaan "en halua määritellä" :D 

Meillä Nuta on lähellä - ehkä 200 metrin päässä omasta kotiovesta, eikä ratikkakiskoja tarvitse ylittää. Lapsen voi siis päästää Nutalle hyvin mielin. Siellä on klo 15 - 17 pienempien vuoro, mikä tarkoittaa käsittääkseni 3 - 6-luokkalaisia. 

Naakasta on selvästi viime kuukausina tullut vähän isompi tyttö. Hän kaipaa aikaa yksin, ja toisaalta viettää aikaa ulkona kavereiden kanssa. Sitten hän haluaa välillä olla pienempi tyttö ja olla lähellä. Onneksi hän vielä leikkii.

Tämä kaikki on kasvua ja kypsymistä. Se tuntuu mielestäni hienolta, mutta välillä myös haikealta. Tuntuu että vastahan me selvisimme taaperoajan haasteista, ja nyt otamme vastaan ties mitä! Luulen että luonnollisimmin tähän kaikkeen suhtautuu Naakka itse.

Minusta on hienoa, kuinka paljon kotikaupunkimme panostaa tällä hetkellä lasten toimintaan. Myös seurakunta järjestää paljon kaikenlaista. Naakan kohdalla harrastustoiminta on ollut tänä vuonna katkolla, koska hän ei itse ole osoittanut erityistä innostusta harrastuksiin.

Tämä on kyllä väärin sanottu. Hän on kiinnostunut esimerkiksi nukeilla ja leluhahmoilla leikkimisestä, samoin mielikuvitusleikeistä. Hän lukee paljon. Hän on kiinnostunut luonnonsuojelusta, ainakin vaalien aikaan politiikasta sekä luonnonsuojelusta. Kiinnostuksenkohteita riittää, mutta tähän asti harrastukset lapsiryhmissä ovat olleet vähän liikaa.

Nutalla käynti voisikin olla Naakalle kiva "harrastus". Siellä varmaankin tehdään eri asioita eri kerroilla, ja voi päättää, kuinka usein Nutalla käy. Katsotaan, haluaako Naakka sitten syksyllä harrastaa jotakin muuta.

PS. Nutalla oli istutettu maissia - katsotaan, saammeko Naakan istutuksista satoa.

PPS. Pääasiassa lapsen kasvu on ihanaa <3 Uusia ja kiinnostavia vaiheita on vielä paljon edessäpäin.

PPPS. Harrastuksiin on nyt helpompi osallistua tulotasosta huolimatta, kiitos Suomi-mallin, Seurakuntien ja monen muun...

Kriisin jälkeen - millaisista asioista pidän?

On ollut mukavaa huomata, kuinka olen tänä vuonna viimeinkin pistänyt aikatauluni tietyllä tavalla remonttiin: viikosta pitää löytyä aikaa, jolloin saan tehdä asioita, joista pidän tai olla tekemättä mitään erityistä. 

Käyn nyt kerran viikossa pilateksessa ja kerran viikossa kuntosalilla (vaihdoin tähän uinnista, kun kroppa rupesi temppuilemaan uinnin suhteen). Saan työpaikkani kautta alennusta tietyistä paikoista, kuten uimahallin kuntosalilta.

Olen huomannut nyt, että tykkään väsyttää lihaksiani säännöllisesti. En kuitenkaan tykkää olla liian tosissani kuntosalitreenin kanssa. Takaraivossa kaikuu hieman, kuinka paremman kunnon saavuttaisi vasta 2-3 salikerralla, mutta kaikukoon.

Kun Pilateksessa keskitytään ja otetaan huomioon syvät lihakset, salilla meno on astetta rouheampaa. Luultavasti tämä on fiksua - ainakin se on hauskaa :) 

Minä olen luultavasti sairastanut jonkinlaista ahdistuneisuushäiriötä suuren osan elämästäni. Se pysyy aisoissa, kun elämä ei ole liian kiireistä eikä mitään kamalaa tapahdu. Ahdistuneisuushäiriöni paheni viime syksynä, kun olin käynyt läpi rankan opiskeluputken sekä hoitanut huonossa kunnossa olevaa Naakkaa.

Olin pitkähköllä sairauslomalla, mutta pääsin palaamaan takaisin töihin. Puolen vuoden työpätkä vaihtui vuodeksi, ja nyt onnistuin saamaan vakituisen työpaikan. Tulevaisuus näyttää ihan hyvältä.

Kävin kuitenkin syksyllä läpi aikamoisen helvetin. Minulla oli luultavasti burn out. Minulle kehittyi sosiaalisten tilanteiden pelko. Pysyvää lääkitystäni jouduttiin muuttamaan ja sekin otti alkuun voimille. Hiljalleen kaikki alkoi kuitenkin toimia paremmin.

Koska koin kriisin, minun piti pysähtyä miettimään, mitä elämältä haluan. No, se on ehkä vähän liian abstraktia. Keskityin miettimään, mistä minä pidän. Se oli alkuun yllättävän vaikeaa. Se on vieläkin vaikeaa.

Olen huomannut, että kun teen pitkäjänteisesti työtä, opin tämänkin. Olen esimerkiksi havainnut pitäväni ihonhoidosta. Pyrin kosteuttamaan kasvojeni ihoa, kuorin ihon kerran viikossa ja laitan kerran viikossa kasvomaskin. Ihan normituotteilla - ei mitään huippukallista.

Nyt iän myötä olen käyttänyt myös kosteuttavia seerumeita aina välillä. Ainoa, jota en millään meinaa muistaa, on silmänympärysvoide. Myös ihon rasvaaminen kauttaaltaan, mikä olisi kyllä hyväksi, meinaa aina unohtua. Onneksi muistan aina välillä.

PS. Tein tänäänkin treeniä kahdella uudella laitteella. Jätin vastaavasti pari muuta laitetta kokeilematta, koska tunti treeniä riittää minulle.

PPS. Käyn nykyään psykoterapiassa, terapiaryhmässä. Siitä on ollut jo nyt paljon apua.

PPPS. Tänään taitaa olla vuorossa kasvojen ihon kuorinta. Viikonloppuna sitten maski :)

Ikävä, koulun alku ja kesäsuunnitelmia

Kävin Touhin keskustelussa, jossa todettiin, että Touhin voi lähettää kouluun ilman erityisiä huolia. Touhilla oli kevään aikana yksi takapakki, hyvän ystävän muutto toiselle puolelle Suomea. Touhi on ikävöinyt kyseistä ystävää ja se on vaikuttanut hänen olemiseensa eskarissa.

Varhaisen lapsuuden ystävät - meidän pikkupaikkakunta oli lapsuuteni aikaan kasvualuetta, joten lapsia pikemminkin muutti paikkakunnalle kuin lähti sieltä pois. Itse asiassa, en muista kenenkään ystäväni muuttaneen toisaalle silloin kun olin Touhin ikäinen.

Nykyiseltä asuinalueeltani muuttaa pois väkeä tasaiseen tahtiin, mutta enemmän muuttaa tänne. Täältä muutetaan pois eri syistä - suurin syy on isomman asunnon hankkiminen, mutta jotkut haluavat myös pikkupaikkakunnalle ja luonnon lähelle. Tämä oli Touhin ystävän muuttosyy.

Touhi sai soittaa ystävälleen, ja tämä oli molemmille pojille iloinen asia. Kaikesta huolimatta luulen, että yhteydenpito ei kovin pitkään jatku. Eskarilaisen ystävät ovat samassa ympäristössä, ja homma perustuu kasvokkain kohtaamiseen. Se kuuluu elämään.

Joka tapauksessa, Touhi menee samaan pikkuryhmään kuin Naakka, mutta osa oppitunneista on isolla luokalla. Saa nähdä, millaista Touhin siirtyminen on. Hän on sinä mielessä paremmassa tilanteessa kuin Naakka, että on jo eskarissa ollut osan viikkoa päiväkodin kieliryhmässä, osan viikkoa "normieskarissa". 

Tällaisten luokkakokojen keskellä olen iloinen, että Touhikin pääsee edes osaksi aikaa pikkuryhmään. Tosin luulisin että hän selviytyy isommassakin ryhmässä hyvin. Herää kuitenkin kysymys, tarvitseeko lapsen arjen olla selviytymistä? 

Sekin selvisi, että myös Touhille tulee A1-kieleksi ranska. Naakka ehkä kipuilee ranskan kanssa tällä hetkellä, mutta sen sijaan Touhi odottaa kahta oppiainetta, matematiikkaa ja ranskaa ;) 

Minä jään lomalle kesäkuun ensimmäisen viikon jälkeen. Turvaudumme vähintäänkin leikkipuiston lounaaseen - minä syön sitten erikseen. Katsotaan, josko lapset olisivat välillä vähän isovanhemmilla kylässä, niin saisin itsekin vähän hengähtää. Periaatteessahan heidän kanssaan kyllä jo pärjää.

Huomasin kuitenkin viime kesänä, että kerkesin myös itse uupua vähäsen lasten lomavahtina. Minua harmitti kun näin kävi, mutta olihan viime vuosi aivan extreme-raskas Naakan voinnin ja kokopäiväisen opiskelun kanssa. Ei ihme, että väsyin. Nyt aion olla itselleni armollisempi.

Odotamme kesältä mökkeilyä. Lisäksi meillä on viikon mittainen matka erääseen kohteeseen. Sitten haluamme nukkua vähän myöhempään kotosalla ja nähdä ystäviä. Eiköhän siinä ole tarpeeksi :)

PS. Kahdeksan vuoden päiväkoti-uramme alkaa oikeasti olla lopussa. On aika antaa tilaa uudelle.

PPS. Touhi itse on jo innoissaan menossa kouluun. Koska yhteys päiväkotiryhmän ja koululuokan välillä on tiivistä, siirtymä ei luullakseni ole kenellekään liian suuri.

PPPS. Kevät on ollut niin haipakkaa, etten meinaa uskoa, että kohta ollaan vapusssa. Meillä on jo vähän alustavia vappusuunnitelmia.

Lämpöä, puutarhasuunnitelmia ja vakituinen työpaikka!

 Hain tänään huppariasuisen Touhin eskarista. Hän oli intoillut jo iltauutisten säätiedotuksesta asti, että tänään on iltapäivällä lämmintä ja ei tarvitse pukea takkia päälle. Huppari piti oikein pakkaamalla pakata reppuun :) 

Muistan itsekin lapsuuden huhtikuita, kun sattui lämpimiä säitä. Meillä taisi olla aika tarkat säännöt lapsuuteni kodissa, että pipoa, huivia ja käsineitä piti pitää viimeiseen saakka. Taisin salaa sitten niitä riisua, kun vanhempien silmä vältti.

Täytyy sanoa, että Naakasta en edes tiedä. Hän pukee aina varmuuden vuoksi paljon päälle, toivottavasti liian kuumat vaatteet ovat repussa eivätkä jossakin pihalla...

Olen itsekin nauttinut, kun vaatetusta on voinut keventää. Lontoossa saimme pienen varaslähdön kevääseen, mutta nyt on meilläkin täällä lämmintä. Jos tällainen sää jatkuu ja sataisi (yäk, katupöly), alkasi ulkosalla kunnolla vihertää.

Sain keskiviikkoiltapäivänä ihanan uutisen: sain vakituisen työpaikan! Minullahan on melkein viiden vuoden alanvaihtoprosessi takana, ja opiskeluiden & uusiin töihin integroitumisen jälkeen minulla on nyt vakituinen työpaikka. 

Ja tämähän on siis ensimmäinen vakituinen työpaikkani! Näinhän se monilla korkeakoulutetuilla naisilla menee, että vakkariduunin aika on vasta kun lapset ovat tulleet. En oikein osaa vielä edes ajatella, miltä näin turvattu asema työpaikalla tuntuu.

Itse asiassa, minulla on ollut viime päivät takki tyhjä, siis hyvällä tavalla. Tänään minulla on ollut vapaata, ja en ole kuntosalilla käynnin jälkeen tehnyt oikeastaan mitään. Huomenna on taas täysi työpäivä. 

Meillä on nyt kurkun, tomaatin ja auringonkukan siemeniä itämässä. Lisäksi tarvitsisin vielä maissit. Katsotaan nyt, minulla on aika huono luotto Nelson Gardenin siemeniin, mutta ne ovat ainoita, joita meidän lähellä on myynnissä.

Typerää minulta, mutta unohdin tänä vuonna tilata yhteistilauksessa multaa puutarhapalstalle. Näinpä joudun hankkimaan sitä Plantagenista tai jostakin muualta. 

Näinä kauniina päivinä sormet syyhyäisivät jo puutarhapalstalle. Tilanne siellä taitaa kuitenkin olla, että maa on jäässä ja palstalla on ikävää :D Odottaessa toivoisin siis, että edes joku istuttamistani taimista itäisi. 

PS. Olen nyt tullut siihen tulokseen, että toppavaatteet voi viimeinkin siirtää vaatehuonevarastoon. Kiva, kun lasten vaatteet ovat koko ajan isompia ja tila alkaa loppua.

PPS. En tosiaan edes osaa kuvailla, miltä pysyvyys työpaikan suhteen viimeinkin tuntuu :)

PPPS. On kyllä pakko kävellä taas palstalle jossakin välissä. Josko nyt ainakin pionit olisivat lähteneet puskemaan maanpinnalle. 

Lontoo, osa 3

 Viimeinen kokonainen Lontoo-päivä alkoi tuttuun tapaan monipuolisella aamiaisbuffetilla. Totesin kokeilleeni englantilaista aamiaista jo tarpeeksi, joten oli aika siirtyä mannermaiseen ;) Meillä oli luvassa London Aquarium, eli ei kun taas metroon.

Lapset muuten älysivät Lontoon cityn väkimäärän nähtyään pysyä oikein tiukasti käsi aikuisen kädessä, eli homma meni sen osalta jopa paremmin kuin kuvittelin. Minkäänlaisia vaaratilanteita ei matkalla onneksi sattunut.

Lontoon akvaario oli hieno. Se ei sinänsä ollut kovin paljon erikoisempi kuin oma Sealifemme, mutta kaikkea oli enemmän, lajejakin. Akvaariot näyttivät hyvin hoidetuilta eikä ruuhkaa ollut niin paljon kuin vahakabinetissa ensimmäisenä päivänä.

Naakka halusi kasvomaalauksen & kiuskoristeen ja sai sellaiset. Touhi oli vähän väsynyt eikä halunnut kasvomaalausta, mutta jaksoi kuitenkin kiertää näyttelyn. Akvaarion pihalta pystyi muuten katselemaan London Eye-maailmanpyörää sekä muun muassa Big Beniä.

Menimme minun toiveestani lounaalle Nando`s -kanapaikkaan. Se on portugalilainen ketju, johon tutustuin jo ensimmäisellä Lontoon-reissullani 1990-luvulla. Hauskuus on Peri peri -kastikkeessa, jota on tarjolla eri vahvuuksia ja eri tavoilla maustettuja versioita. Tämän kun saisi Suomeen...

Siirryimme Oxford Streetille. Kaupat olivat aikalailla kiinni Pääsiäisen takia. Yhdenlainen karkkikauppa kuitenkin löytyi, ja sieltä lapset halusivat ostaa Bertie Pottin joka maun rakeita ja suklaasammakoita (suosittelen varovaisuuteen edellisten kanssa). Olisin käynyt Primarkissa, mutta rahat säästyivät. Hieman yllättäväkin hauskuus oli, kun lapset pääsivät soittamaan puhelinkopista isovanhemmille :) En ole enää itse törmännyt Suomessa toimivaan puhelinkoppiin. 

Meillä oli oikeastaan jäljellä enää matka lentokenttähotelliin, koska herätys olisi seuraavana aamuna klo 4.45. Matka oli samanlainen kuin tullessa, mutta toiseen suuntaan. Loma oli ollut sen verran aktiivinen, että olimme kaikki varsin hyytyneitä tuossa vaiheessa.

Myös lentokenttähotelli oli oikein ok, lähdimme liikkeelle niin aikaisin, että emme ehtineet aamiaiselle. Kuljetus tuli ajallaan, ja kotimatka alkoi.

Lontoo, osa 2

Meillä oli hotellissa oikein monipuolinen aamiainen - jopa nirsolle esikoiselle löytyi ruokaa ;) Aamiaisella sai sekä perinteistä englantilaista aamiaista että sitä mannermaisempaa. Minä maistelin kaiken läpi - nakit ja sen sellaiset eivät tosin uppoa aamulla, joten skippasin. Paahtoleivän papuineen kokeilin kuitenkin ensimmäisenä aamuna.

Lähdimme seikkailemaan pitkin Lontoota. Ensimmäinen etappimme oli Madame Tussaud`s. Se sattui sijaitsemaan "samalla kadulla" kuin hotellikin, tosin 2,5 kilometrin päässä. Otimme kaksikerroksisen bussin. Se oli lapsista äärettömän hauskaa, toki hupia myös aikuiselle.

Olipas ihanaa, kun olimme hivenen liian aikaisin paikalla. Menimme kävelemään Regent`s Parkiin. Puutarhahulluuteni pääsi hieman valloilleen, ja meinasin jo henkisesti sivuutttaa vahakabinetin tutkiakseni puistoa. Narsissit ja muutkin kevätkukat kukkivat, sorsilla oli poikaset ja sää oli täydellinen.

Vahakabinetti oli sekä upea että pieni pettymys. Jengiä oli aivan valtavasti. Käytävät ovat rakennuksessa varsin kapeita, ja "kuningasperheen" luokse ei enää päässyt muuten kuin ammattivalokuvaajan kuvattavaksi lisämaksulla.

Onneksi kuningatar Elizabeth oli, öö, kuolemansa jälkeen siirretty vapaasti kuvattavien hahmojen joukkoon. Poseerasimme Naakan kanssa hänen seurassaan. Musiikki oli järkyn kovalla ja nepsy-Naakka teki parhaansa kestääkseen. Kun menimme portaita alas kohti "kauhukabinettia", tuli itku, kun Naakka luuli että sinne joutuu eikä meinannut uskoa että paikka on k16 ja sen ohi mennään.

Varmaankin parasta oli "vuoristorata", jossa sai katsella Lontoon historian. Olin neljättä kertaa kohteessa, mutta jaksoin nauttia. Tajusin muuten, että olin vahakabinetissa ensimäistä kertaa 1999 vanhempieni kanssa. Sitten 2003 Interraililla ystävien kanssa, 2014 puolison ja nyt 2023 lasteni kanssa <3 Mikähän on seuraava etappi...

Lontoo-lauantai jatkui pienellä lepohetkellä hotellilla. Naakka: muumikirja, Touhi, puhelin (Geometry Dash ja Duolingo suomeksi). Minä: Enni Mustonen: Tekijä sekä Berlitzin Lontoo-opas. Lähdimme taas liikkeelle kohti Buckinghamin palatsia.

Lapset jaksoivat tähänkin asti hienosti. Kävimme katsomassa, miltä parvekkeelta kuningasperhe tervehtii kansaa ja ihailimme kaikkea hienoa. Kävelimme Hyde Parkin kautta bussipysäkille - edessä oli parin tunnin kiertoajelu (kätevää kaiken kävelyn jälkeen).

Vähän nauratti, kun lapset kysyivät ensimmäisenä, saako ottaa puhelimen :D heti kun istuttiin kaksikerroksisen bussin etupenkeillä yläkerrassa. Lupaa ei herunut. 

Lauantai-illalle löysimme mukavan intialaisen ravintolan aivan kotikulmilta. Pub olisi ollut hakusessa, mutta ne olivat kaikki täynnä. Intialaisessa ei ollut menohetkellä muita kuin me, mutta lopulta se tupsahti täyteen ihmisiä. Tulinpa syöneeksi itselleni täysin uutta ruokalajia, dobiaza -kanaa. Sepäs osoittautuikin uudeksi lempi-intialaiseksi. Lapsille maistui butter chicken ja erityisesti naan-leipä.

Menimme jokaisena iltana nukkumaan aikaisin - olin itse sängyssä jo 21.30. Näin jaksoi nousta aamulla ylös ja ehtiä tehdä paljon asioita (aikuisten reissulla olisi levätty enemmän, lasten kanssa se on hankalaa). Hotellihuone oli 14.kerroksessa, niin varsin vilkkaan kadun meteli ei sinne juuri kuulunut.

Lontoossa, osa 1

Tekniset ongelmat jatkuvat - oma kannettavani ei edelleenkään ole toimintakunnossa. Siksi myös blogissa on ollut hiljaista. Kokeilen vielä, josko vanhan koneen saisi korjattua. Nyt näyttää sen suhteen melko toiveikkaalta.

Me reissasimme Lontooseen ja selvisimme sieltä hyväkuntoisina takaisin :) Siitä riittää kerrottavaa useampaankin postaukseen. Nyt on hieman väsynyt viikko takana - käsillä on suurehkoja muutoksia ja minun on pitänyt panostaa asioihin todella paljon verrattuna normaaliin. Siitäkin kirjoitan myöhemmin enemmän.

Selvisin lentämisestä lentopelosta huolimatta - rauhoittavan lääkkeen voimin. Se onkin ainoa tilanne, jossa sellaisia tarvitsen. Koneessa join oikein paljon kahvia. Naakka jännitti menolentoa kovasti, varsinkin sitä osaako niellä oikein jos korvat menevät lukkoon <3 Touhille olisi ollut ikkunapaikka, mutta hän ei menolennolla vielä uskaltanut istua ikkunan vieressä.

Sammutin vanhanaikaisena ihmisenä matkapuhelimeni lennon ajaksi ja lueskelin osan matkasta kirjaa. Osan aikaa juttelimme Naakan kanssa muun muassa siitä, mitä kaikkea tekisimme Lontoossa. Vieressäni istuva, minua reippaasti nuorempi nainen katsoi puhelimelta tv-sarjaa koko lennon ajan. Ehkä minäkin joskus kehityn...

Lapsia oli varoitettu jo etukäteen, että ensimmäinen päivä on melkein kokonaan matkapäivä. Laskeuduimme Stanstedin lentokentälle, josta löysimme hetken ihmettelyn jälkeen reitin junalaiturille. Junamatkalla tuli ihasteltua Englannin maaseutua - alkumatka oli kyllä oikein pusikkoista.

Jäimme junasta pois Liverpool Streetin asemalla, josta kesti vielä hieman metrolla hotellille. Siinä välissä oli säätö Oyster Cardin lataamisen kanssa. Minulla on oma tallella aiemmilta matkoilta, ja lataamisen kanssa pitää aina säätää. Naakka alkoi jo olla varsin epätoivoinen...

Hotellille päästiin kuitenkin viimein. Hotellin naapurissa oli British Library, jossa myös kävimme matkan aikana. Ensimmäisenä iltana ei kyllä enää jaksettu kuin etsiä sopiva ruokapaikka (italialainen, tarpeeksi iisiä lapsille) ja käydä kaupassa ostamassa juomavettä. 

No joo, illalla ehdittiin vielä säätää, kun kukaan matkalaisista ei ollut oikein tottunut nukkumaan paripeitoilla :D Saatiin huonepalvelusta parit lakanat, jotka kelpasivat lisäpeitoiksi mainiosti. Ihan hyvät unet saatiin.

PS. Edellisestä lentämisestä oli kohdallani jo vuosia. Kerkesin jo ihan unohtamaan, että tilat ovat ahtaammat kuin esimerkiksi junassa tai bussissa ;) 

PPS: Menolennolla oli täysin aurinkoinen sää melkein koko matkan ajan, paluulennolla oli pilvisempää, Lontoosta lähtiessä jopa sateista.

PPPS. Englantiin saapuminen oli ihanaa, kun kevät on siellä niin paljon pidemmällä. Heti ensimmäisenä päivänä oli mukavaa astua lämpöön ja vihreyteen. 

Treenivaihdos ja matkasuunnitelmia

Olen nyt puolentoista vuoden ajan käynyt uimassa lähes joka viikko. "Treeni" ei sisällöllisesti ole kovin monipuolinen - uin joka kerta kilomertin. Mennessä saunon normisaunassa ja tullessa höyrysaunassa, jos se lasketaan vaihteluksi :D 

Alussa olin varmaankin hitain kuntouimareista, nyt tuntuu, että olen nopeimpien joukossa. Ei minulla mitään erityistä tekniikkaa ole, mutta varmaankin voima on kasvanut ja olen muutenkin kehittynyt. Se tuntuu mukavalta, tai tuntui.

Olen tämän vuoden aikana alkanut saada virtsatietulehduksen oireita. Välillä niitä tulee enemmän, välillä vähemmän. Välillä oireet katoavat. Olen tästä syystä joutunut tekemään ikävän päätöksen ja jättänyt uinnin tauolle/vähemmälle.

Jotakin täytyy kuitenkin tehdä...tai jotakin on kiva tehdä :) Niinpä hankin kymmenen kerran kortin uimahallin kuntosalille. Se onkin lievästi sanottuna suunnanmuutos, kävin kuntosalilla viimeksi vuonna 2014. 

Koska minulla oli silloin personal trainerin tekemä ohjelma, en mennyt tilanteeseen aivan untuvikkona. Käytin salilla tunnin tutustuessani laitteisiin (oli joitakin laitteita, joiden toimintaa en keksinyt). Sain myös neuvoja vaikka en kysynyt <3

Sain kyllä väsytettyäni itseni tunnissa. Sain myös lihakseni kipeiksi, siis ihan hyvällä tavalla. Tuntuu, että myös ensi viikolla on mukavaa mennä salille. Luulen, että kyllästyn jossakin vaiheessa, siksi otin vain 10 kerran kortin. Josko kesää kohti rakkokin sietäisi uimista taas paremmin.

Nyt jos koskaan täytyykin aloittaa matkasuunnittelu. Suuntaamme lähiaikoina Lontooseen pidennetylle viikonloppulomalle. Loma on oikein odotettu - emme ole koskaan lentäneet koko perheen kesken mihinkään. Naakan kanssa käytiin Ruotsissa, kun hän oli yksivuotias, siinä se on.

Koronavuodet stoppasivat lentomatkustamisen totaalisesti, sitä ennen lapset olivat liian pieniä (tai ainakaan minä en jaksa matkustaa taaperoiden kanssa suurkaupungissa). Touhi ei ole vielä koskaan käynyt lentokoneessa, joten jännitettävää riittää :)

Olemme varanneet jo liput vahakabinettiin, London Aquariumiin sekä kiertoajelulle. Kaksi kokonaista matkapäivää ei veny äärettömyyksiin, joten "kiinteitä" suunnitelmia ei ole enempää. Big Ben, parlamenttitalo ja sen sellaiset käydään toki katsomassa.

Myös rva:ta jännittää!

Ruuhkavuodet, osa 2 - mistä ei tingitä

Ruuhkavuodet - aihe jatkuu...ajattelin nyt listata, millaisia asioita haluan kiireestä huolimatta säilyttää elämässäni ja myös lasteni elämässä. Ehkä nekin osaltaan lisäävät kiirettä, mutta niistä ei siitä huolimatta luovuta. Toki aina ei ehdi kaikkea.

Ensimmäinen on ystävien näkeminen - ihan kasvokkain. Meillä on tällä viikolla ollut kahtena päivänä ystäviä kylässä. Molemmat ovat ns. vanhoja ystäviä ja myös samalla lastemme kummeja. Kyläilyperiaate on myös tuttu kaikille - meidän kotiin tullaan siinä tilanteessa, jossa sillä hetkellä olemme. Erikseen ei tehdä pikasiivouksia tms. Innostuin kuitenkin nakkikeiton lisäksi leipomaan sämpylöitä ja valmistamaan mansikkarahkaa. Hyvin kelpasi kaikille. 

Jos mietin, olen ehkä harrastanut itse kylässä käymistä hieman vähemmän. Se on johtunut ja johtuu vielä edelleenkin osittain siitä, että minua tarvitaan kotona henkilönä, joka esimerkiksi järjestää ruuan pöytään ja käy kaupassa...toki on myös seurana. Tätä aluetta haluan kyllä kehittää, ja kylässä käyminen koko perheen kesken olisi mukavaa myös.

Retket - ne tapahtuvat yleensä koko perheen voimin. Tykkäämme käydä sekä museoissa ja näyttelyissä, erilaisissa aktiivipuistoissa (onkohan tämä nyt oikea sama) että myös erilaisissa luontokohteissa. Viime viikonloppuna kävimme "linturetkellä" Espoossa, Suomenojalla. 

Retken "tulos": joutsenpariskunta auton ikkunasta nähtynä menomatkalla (merellä) sekä sorsia siellä, missä ylipäätään oli sulaa. Vähän aikaista vielä. Kaikki olivat kiitollisia, kun lounastimme retken päätteeksi lämpimissä sisätiloissa.

Kun mihinkään ihmeellisempään paikkaan ei olla menossa, mennään lähimetsään tai kirjastoon. Voi olla, että muutamien vuosien päästä lapset eivät ehkä ole enää niin innostuneita retkeilemään äidin kanssa, joten olen ajatellut, että nyt kannattaa retkeillä. Sitäpaitsi olen itsekin utelias näkemään monenlaisia asioita.

Hetken mielijohteet - olen välillä varsin impulsiivinen - siis innostuksenkohteideni kanssa. Saatan haluta kokeilla monenlaisia asioita, tosin ei nyt mitään kovin hurjia. Kiinnostaville keskusteluille sekä asioiden kokeilemiselle pitää löytyä aikaa arjesta.

Nyt haluaisin esitellä Blondi tuli taloon - tv-sarjan lapsille :D Ajattelin toteuttaa mielihaluni nyt viikonloppuna, katsotaan, mitä tykkäävät. Tykkään välillä taitella origamin Youtube-ohjeen avulla tai kokeilla vaikkapa marinoitujen punasipuleiden valmistusta.

Yritän (välillä hyvin, välillä heikoin tuloksin) olla äiti, joka tukee myös lasten innostuksia. Välillä väsymys arjessa vain puskee niin voimakkaasti läpi, etten jaksa millään lähteä hankkimaan askarteluvälineitä tai jotakin muuta elintärkeää. Välillä se kuitenkin onnistuu.

Ruuhkavuodet, osa 1, mikä tekee kiireen

Kun kiireisistä vuosista perhe- ja työelämässä (ja vähän muuallakin) alettiin puhua ruuhkavuosina, tykästyin sanaan heti. Sana kuvaa mielestäni hyvin minun ja perheeni päivittäistä härdelliä. 

Meillä ei itse asiassa ole edes isoja harrastuskuvioita, koska kumpikaan lapsi ei ole vielä tykästynyt johonkin lajiin/lajeihin mitenkään kovin intensiivisesti. Siitä huolimatta päivät ovat täysiä. Se tarkoittaa sitä, että arkisin kello soi 6.30 ja suljen iltalukemiseni kirjankannet viimeistään 22.30. 

Aamut ennen töitä, koulua ja päiväkotia sujuvat sinänsä pääasiassa hyvin. Ongelmia tulee, mikäli kolmasluokkalainen on kadottanut koulutarvikkeita (tai ajantajun) tai eskarilainen on noussut väärällä jalalla sängystä ylös.

Päivällä jakaudumme eri paikkoihin, kunnes tulee iltapäivä. Eskarista haku menee välillä tiukoille, varsinkin jos minulla on töissä kokous, joka venyy. Eskarilaisen suu menee mutrulle, mikäli haen liian myöhään ;) 

Kolmasluokkalainen saapuu "omia teitään" koulusta. Kun minä saavun eskarilaisen kanssa, olen ottanut tavakseni juoda rauhassa kupillisen kahvia, joskus kaksi. Vasta sen jälkeen alan valmistaa ruokaa. Samalla valvon kolmasluokkalaisen läksyjä ja toivon ettei tule läksyraivaria - niitä ei ole ollut kuukauteen.

Sen jälkeen minulla on usein pyykki- tai siivoushommia. Lapsilla kavereita kylässä tai lapset ovat itse kavereilla kylässä. Kaupassa käyntikin on yleinen juttu. Tämä kaikki jatkuu, kunnes kello on 19.00. Silloin alkaa lasten iltapala. Iltatoimet ovat pitkälliset, ja kumpikin lapsi tapaa hangoitella vastaan.

Mikä meillä vetää aikataulun tiukaksi? Jos tulee virallisten paperien täyttämistä tai laskujen maksua - niihin ei arkipäivisin meinaa riittää aikaa. Päiväkodista tai koulusta tuleva viestintä, jossa aikuisen pitää tehdä jokin juttu (pahimpia ovat jonkin tavaran ottaminen mukaan tai kyselyn täyttäminen). 

Ehdoton aikataulukriisi syntyy, kun lapsi sairastuu. Silloin paletti ja seuraavien päivien suunnitelmat menevät uusiksi. Pienempi aikatauluongelma (ongelma sekin) on, jos lapsi pitää hakea kaverilta. 

Tiukkaa aikataulua lupaa myös jonkin kotona tärkeän laitteen rikkoutuminen (korjaaminen, uuden osto...) tai muu projekti, joka vaatii esimerkiksi useamman illan. Minulla on juurikin erilaisia oikein vanhoja laitteita, jotka potentiaalisesti rikkoutuvat lähiaikoina, apua!

Yleisesti ottaen kiireasioista on selvitty, mutta välillä toki toivoo hieman enemmän väljyyttä arkeen. Sitä tulee varmaankin lähivuosina, kun Touhinkin voi jättää yksin kotiin vähäksi aikaa. Nyt jää toki kotiin Naakan kanssa esimerkiksi kauppareissun ajaksi. Pidemmät ajat ovat varmasti asia, joka tapahtuu lähivuosien aikana.

Pohdintaa lauantain alkuun - Sofian maailma

Yksi minua ärsyttävistä asioista elämässäni on, etten saa selän kipuilua kuriin. Aina joku kohta lantiosta niskaan kipuilee ja on järkyttävässä jumissa, useimmiten monta kohtaa yhtä aikaa. Nyt kipu on keskittynyt alueeseen lavoista ylöspäin.

Olen käytännössä koko aikuisikäni etsinyt keinoja saadakseni selän parempaan kuntoon. Nykyäänkin jatkan duunia, joka tuntuu useimmiten toivottomalta. Harrastan uintia, pilatesta ja lenkkeilyä. Kotona olen ottanut käyttöön kahvakuulan.

Myönnän, että olen välillä todella kateellinen, kun joku sanoo saaneensa sillä ja sillä treenillä selkänsä kuntoon. Minun tuntuu olevan loputon työmaa, joka lyö itsensä lukkoon sekä siitä että tekee jotakin että siitä ettei tee mitään :D 

Kun treenaa, siitä tulee endorfiinia ja hyvä olo. Harmillista on kuitenkin, että kipu ja jumitus vain jatkuvat. On henkisesti raskasta, kun aina on jäykkä olo ja johonkin sattuu. Tuntuu, että teen koko ajan liian vähän ja väärin ja olen muutenkin huono ihminen. 

Sitten muihin aiheisiin (oikein uutismainen lausahdus). Yksi kollega kertoi kuunnelleensa äänikirjana loppuun Sofian maailman. Minulle tuli into tehdä sama. Koska en kauheasti välitä äänikirjoista, lainasin teoksen kirjastosta.

Sofian maailma on  nuortenkirja, joka käy läpi koko länsimaisen filosofian historian. Se ei ole nopeaa luettavaa ja meinasin aluksi antaa periksi jo Sokrateen ja Platonin välissä. Päätin kuitenkin jatkaa, ja nyt olen saavuttamaisillani keskiajan.

Suosittelen Sofian maailmaa sekä uutena teoksena että sellaisille, jotka ovat ehkä lukeneet sen nuorena. Kirjaan palaaminen on ollut itselleni kiehtovaa, koska elämänkokemus vaikuttaa asioiden pohdintaan :)

Sää ei nyt ehkä tänä viikonloppuna ole ihan ideaali. Minulla olisi pieni suunnitelma lähteä lasten kanssa katsomaan esimerkiksi jotakin museota/näyttelyä. Meillä viikonloput alkavat kuitenkin verkkaisesti, joten katsotaan nyt, mitä tehdään.

Minulla olisi yksi yhdistysasia hoidettavana. Olen huomannut, ettei ns. byrokratiahommia ole yhtään kivaa tehdä viikonloppuna. Dilemma vain on, että arkena ei asioiden hoitamiseen tahdo olla aikaa. Aika usein olen kyllä huomannut, että etukäteen surkuttelemani hommat ovat 5-10 minuuttia vaativia ;)

PS. Yksi kahvakuulaliike oli olevinaan hyvä, mutta eikö se lukkiuttanut niskan molemmat puolet kallonpohjia myöten. Kiva fiilis, kun piti käydä nukkumaan ja rentoutua.

PPS. Sofian maailma on myös oikein hyvä keskittymisharjoitus. Huomaan, että keskittymisessäni on alkuun ongelmia, mutta kun huijaan itseni alun ohi, minulla on oikein mukavaa.

PPPS. Jos sade keskeytyy, haluan kuitenkin tehdä pitkähkön lenkin.

Joukkueurheilua ja lemmikkien kuulumisia

 Olin todella ilahtunut, kun Naakka tuli yhtenä päivänä kotiin tyytyväisenä :) No, on hän useampanakin päivänä tyytyväinen, mutta nyt oli ollut liikuntaa ja he olivat käyneet kauempana pelaamassa salibandya. Naakka ja joukkuelajit ovat yleisesti ottaen tulenarka yhdistelmä.

Naakka ei oikein tykkää isoista porukoista. Ehkä niissä on liikaa hälyä ja 10-vuotiaiden sosiaalisia kiemuroita. Kaiken kaikkiaan homma, siis koulunkäynti luokkahuoneen ulkopuolella, sujuu onneksi jo paremmin.

Naakka murehti etukäteenkin salibandya, eikä unikaan oikein tullut. Yllätys olikin suuri, kun "ainoastaan" harjoittelu oli ollut tylsää, mutta pelaaminen kivaa. Oppilaat oli onneksi jaettu pieniin peliporukoihin, ja Naakan ryhmään ei tullut henkisesti tai fyysisesti aggressiivisia oppilaita.

Onnistunut ryhmäliikuntakokemus on upea asia. Omat kouluaikojen kokemukseni jäivät valitettavasti pääasiassa negatiiviselle tasolle. Suositut tytöt valitsivat joukkueet, ja jos en ollut viimeinen, olin toiseksi viimeinen. Se siitä, pääasia ettei tuollaista ole käynyt Naakalle.

Minulla on viikonloppuna vuorossa lemmikkieläinhommia. Sauvasirkkojen terra pitää siivota. Täytyy myös laskea sirkat ( :D ), niitä näyttää olevan aika monta. Olen kyllä joskus pohtinut, että onkohan heillä jokin 365-kello, kun aika tarkkaan elävät tasan vuoden ennen kuin kuolevat. Vuosi onkin sauvasirkkojen elinajanodote. 

Akvaario on muuten vain vedenvaihtoa vailla....ja etulasien putsausta, jotta tankkia olisi hieman miellyttävämpi katsella. Pintakasvit ovat vallanneet alaa ja akvaario on hämärä. Niin, onpahan ainakin tekemistä, otan ehkä kuvan akvasta, kun siivous on valmis.

Gerbiilit eivät ole aiheuttaneet viime aikoina huolia - väliverkko on pitänyt. Se kiukuttaa kyllä Puolukkaa, Sahpania ja Albia, ja murtautumisyritykset ovat päivittäisiä. Tänään ulkoilutusvuorossa ovat Puolukka ja Albi, ulkoilualueena toimii edelleen keittiön lattia.

PS. Meidän täytyy hankkia kotiinkin uusi sählymaila, kaikkein pienin on jo liian pieni jokaiselle.

PPS. Eläimiin liittyvät siivoushommat ovat suosikkejani, vaikka työtähän se teettää.

PPPS. Laskelmieni mukaan Puolukka täyttää toukokuussa kaksi vuotta. Sahpan ja Albi ovat samassa tilanteessa vasta marraskuussa.