Rouva Niskanen

Olemme viettäneet lasten kanssa parit jouluiset lomapäivät kotosalla. Tosin Touhiin iski pienoinen flunssa, joka on rauhoittanut menoa. Olemme käyneet pulkkamäessä ja Hoplopissa. On ollut ihan mukavaa olla lasten kanssa liikkeellä. Sen sijaan olen hivenen kironnut asioita kotona, muun muassa joulukuusta. Alan olla vakaasti sitä mieltä, että tämä varistelija lähtee asunnosta ennen loppiaista. Sama käy lasten pikkukuusille, joista toinen ei edes suvaitse pysyä pystyssä.  Kotosalla olemme lukeneet paljon. Ilokseni myös Touhi innostui nyt Harry Pottereista. Hän käy aina ilmoittamassa, kun on lukenut esimerkiksi kaksi aukeamaa <3 Katsotaan, alkaako Touhin oma lukuharrastus tästä. Vielä ei ole kiire. Omaa olotilaani (toissayö meni olkapääkivun kanssa) paransi, kun pääsin salille. Pientä hämminkiä aiheuttivat uudet laitteet. Uusia oli tullut ja vanhoja oli siirretty eri paikkoihin - melkein liikaa 40+ yrittelijälle.  Löysin kuitenkin "omat" laitteet ja kokeilin jopa yhtä uutta.

Vaihdamme erään ulkomailla asuvan ystäväni kanssa joulupaketteja joka vuosi. Emme edusta samaa kansalaisuutta, mutta juhlimme molemmat joulua. Ystäväni on valtavan kekseliäs joulupaketeissaan ja lapseni ovat saaneet häneltä ihania juttuja. Minä...no yritän pysyä kekseliäällä linjalla ;) Vaihdamme joulupakettien ohessa myös kirjeet. Kirjeen kirjoittaminen hieman katoavaisena kansanperinteenä (ainakin kohdallani) on pienoinen haaste, mutta olen toistaiseksi selvinnyt. Ystävälläni on joitakin vuosia pienemmät lapset, tyttö ja poika nekin. Viime vuosina molempien kirjeet ovat täyttyneet ruuhkavuosihulinasta.Ystäväni on nyt siirtymässä takaisin työelämään. Hän kirjoitti ihmettelevänsä, miten ihmeessä olen selvinnyt hommasta jo useita vuosia. No, miten milloinkin :D Elämäni on ajoittain todellinen sekasotku. Yhdistelmä työ, lapset ja kodinhoito ei kyllä yhtenäkään viikkona suju täysin. Olisi mukavaa, jos voisin kirjoittaa jonkinlaisen selviytymisohjeen (tyypillinen blogiteksteissä), mutta

Sää kääntyi joulunpyhien aikana onneksi pakkasen puolelle. Pieninä lapseni viihtyvät loskassakin, mutta nykyisin suosikki on ehdottomasti pakkassää. Asumme alueella, jossa on onneksi pulkkamäkiä. Paras mäki on harmillisesti Touhille liian kaukana, siis omatoimisesti toteutettavaksi retkeksi. Lähempänä on taasen varsin hieno jäämäki. Jouluna olimme kuitenkin maaseudulla. Olin jo ennen maaseudulle menoa teroittanut lapsille, että jouluun liittyy paljon mukavaa kuten lahjat. "vastapainoksi" on ulkoiltava. Tämä on Touhille varsin helppoa, hän viihtyy hienosti ulkona. Naakka sen sijaan...hänelle se on välillä hankalaa. Itse huomaan tulevani kiukkuiseksi, ellen saa raitista ilmaa vähintään noin tuntia päivässä. Minun raittiissa ilmassa oloni on lähinnä kävelyä.  Eilen pääsin kuitenkin laskemaan pulkalla. Maaseudulla on hieno mäki. Se on todella jyrkkä, Salpausselän laitimmaisia rinteitä. Muuten lapsuuden paikkakuntani on hyvin tasaista. Mäelle päästäkseen piti pakata pulkat autoon

Päivä ennen jouluaattoa. Lapset ovat ratketa liitoksistaan, koska joulupukin tuloon on enää niin vähän aikaa. Totta tosiaan, muistan itsekin sen kihelmöivän odotuksen ja myös tylsyyden tunteen, kun päiviä ja lopulta tunteja oli edessä niin paljon. Sittemmin aikuisiällä tilanne on sanellut tehtäväni - taustapiru...ei kun joulutonttu :D Päätehtäväni on toimia lahjapajassa sekä käytösvastaavana kotimme ikkunalasien sisäpuolella. Muistuttelen lapsia kotiime tirkistelevistä kollegoistani. Lapset ovat juuri nyt parhaassa joulun taikaa - iässä. He eivät ole liian pieniä eivätkä liian suuria. Vaikka joulu merkitsee aikuiselle (ainakin minulle) myös stressiä, on tunnelmassa niin paljon hyvää.  Tänään minulla kuitenkin on mahdollisuus hivenen rentoilla. Se tarkoittaa ainakin uimahallissa käymistä. Pääsin uimaan viimeksi pari viikkoa sitten. Ylipäätäänkin pääsen uimaan noin kaksi kertaa kuukaudessa. Olen etsinyt koko aikuisikäni tasapainoa liikkumiselle. Sitä, ettei liikkumista tulisi liikaa ta

Pääsin syntymäpäiväni kunniaksi ravintolaan, enkä mihin tahansa ravintolaan vaan venäläiseen. Aikuisseurassa, pitää vielä mainita. Olen aikuisiälläni tutustunut Helsingin venäläisiin ravintoloihin (silloin kun niitä vielä oli useampia) ja tykästynyt kovasti. Mistään kevytruuasta ei ole kyse, ja jossakin vaiheessa, varsin aikaisessa, minun piti todeta, että viinin juonti saa riittää - vodkashotteihin en edes uskaltautunut ;)  Mutta ruuan kanssa nautin. Venäläisessä keittiössä sienet, smetana, juurekset ja vaikka mikä ovat suosikkejani. Meni kyllä hieman överiksi, siis viimeistään siinä vaiheessa, kun uunijäätelö Romanovin mansikoineen tuotiin eteeni :D  Pitäisikö venäläisiä ravintoloita boikotoida? Joku voi olla sitä mieltä, mutta minä en. Minusta sotaa ei käydä kirjoilla, kielen osaamisella tai vaikkapa ruokaperinteillä. Naapurissamme on ja tulee olemaan ruokakulttuuri, jolla on vaikutuksia myös omaamme.   Jottei kaikki olisi ollut kuluneella viikolla pelkkää juhlaa, kantapäähäni iski

Meillä on melko iäkäs partamonni, Sillä on ollut aiemmin lasten antama nimi, mutta se on unohtunut meiltä kaikilta. Oikeastaan se ei ole iäkäskään - noin viisivuotias.  Partamonni on yleisimpiä akvaariokaloja. Sitä pidetään myös ongelmallisena, kun se lisääntyy todella voimakkaasti. Minulla on ollut partamonneja pitkän aikaa - lapsuudesta saakka. Olen tykästynyt tähän viiksekkääseen, isokokoiseen akvaariokalaan. Meidän partamonni piilottelee yleensä suurimman osan aikaa. Se tykkää uppopuusta, joka on sen mielestä sen omaisuutta. Partamonni on reviirikala. Niillä pitää olla tarpeeksi tilaa ja ne omat uppopuut :D Meillä oli toinenkin partamonni, mutta se kuoli jostakin syystä.  Eilen illalla koimme säikähdyksen hetkiä, kun kuului kovaa kolinaa. Rouva partamonni vain oli saanut kaivamisinnon. Hän tykkää silloin tällöin kaivaa kuopan hiekkaan, ja eipä sille mitään voi, jos se simpukkakoriste sattuu olemaan siinä sopivalla paikalla etulasia vasten.  Nyt aamulla hän makoilee tyytyväisenä ku

Jos haluaa provosoitua , kannattaa aina lukea keskustelupalstoja. Eräänä päivänä "keskusteltiin" juhlapukeutumisesta ja siitä, kuinka moukkamaista on, siis aikuisen ja lapsen, mennä juhlatilaisuuteen ilman juhla-asua.  Itse olen tottunut ajattelemaan moukkamaisuutta juhlatilaisuuksissa toisella tavalla: moukkamaista on ikävä käytös kanssajuhlijoita kohtaan, esim. liika humalatila tai ilkeys, kun keskustelee. Moukkamaista on myös se, ettei huomioi keskustelussa toisia. No, asuja olen tottunut pitämään joko tilanteen sanelemana pakkona, paitsi ettei juhla-asu nyt kovin tärkeä edellisiin verrattuna ole, siis omasta mielestäni. Jos minulla on tilaisuudessa juhla-asu ja jollakin toisella ei ole, tuskin huomaan sitä. Jos huomaan, ajattelen, että jopas onkin rentoa, kun joku on saapunut juhliin normireleissä. Minulle, surkealle pukeutujalle se suo tilanteen, jossa voin kerrankin ajatella olevani juhlava ;)  Se siitä. Naakan kanssa käytiin pitkiä keskusteluja juhla-asusta, koska hän

Voisi jopa sanoa , ettei meidän perheessä ole juhlittu Suomen itsenäisyyttä koskaan näin monipuolisesti. Keskiviikolle, varsinaiselle itsenäisyyspäivälle en tosiaan ollut varannut muuta ohjelmaa kuin ne karjalanpaistilihat, jotka hankittiin tiistaina :D Itsenäisyyspäivän aamuna oli pientä napinaa minun ja Naakan välillä. Kumpikin sai kiukkunsa loppumaan. Minä pääsin lenkille aikuisten kesken - ai kun olikin upea sää. Karjalanpaistille tuli lopulta lasten ukki - miten mukavaa! Touhi sai kutsun kavereidensa kanssa Rushiin pomppimaan. Lähetin pojan matkaan ja olin iloinen, kun hän sai päivälle mukavaa ohjelmaa. Naakka sai kutsun kaverilleen, ja minä itse asiassa tungin mukaan, jotta saisin seuraa Linnan juhlien katseluun. Ilman juuri minkäänlaista suunnittelua päivästä tuli todella mukava.  Torstai oli normaali työpäivä , mutta sisäinen viikkokelloni oli täysin sekaisin - vähän niinkuin olisi ollut viikonloppu, mutta ei kuitenkaan. Vähän niin kuin olisi ollut maanantai, mutta ei kuitenkaa

Naakka oli onnekas : hän sai kutsun Suomen lasten itsenäisyysjuhliin, joihin kutsuttiin kaksi lasta jokaisesta Suomen kunnasta. Kun kutsu lokakuussa kävi, Naakka oli heti valmiina. Ääripäälapseni, joka ei esimerkiksi käy harrastuksissa, koska kaipaa henkistä lepoa koulupäivien jälkeen, oli heti lähdössä 500 lapsen juhliin. Koska samalla viikolla on vielä nelosten tanssit, molemmat juhlat menevät samalla juhla-asulla. Sinä on sekin etu, että nyt juhla-asu on "korkattu" eikä asun käyttämistä tarvitse sen enempää jännittää. Huoltajia ei joukkoon kutsuttu, mutta me saimme seurata tilannetta Valtioneuvoston Youtube-kanavalta. Jännittävin tilanne oli monille kuten Naakallekin pääministerin kättely. Naakkaan on kuitenkin luottaminen - hän selvisi kättelystä ja vaihtoi muutaman sanankin. Juhlissa tutustuttiin Valtioneuvoston linnaan, syötiin ja kuunneltiin yllätysesiintyjää - se oli Käärijä <3  Naakka ei ole mikään meluihminen. Siksi hän ei kauan juhlatilassa viihtynyt - oli vars

Olen tällä viikolla lähettänyt kaksi joulupakettia (pirun kallista tuo lähettäminen, muuten). Toinen lähti 3-vuotiaalle kummitytölle ja toinen Saksaan ystäväperheelle. Toivon, että paketeista on iloa saajilleen. Seuraava urakka olisi joulukorttien kirjoittaminen. Olen lähettänyt joulukortteja koko aikuisikäni. Vaikka moni on hommasta luopunut, olen jatkanut, koska niitä on myös kiva saada :) Sekään ei kyllä ole ilmaista, mutta menköön. Lapsilla on ollut hauskaa, kun joulukuu on alkanut - ne joulukalenterit. Ilokseni ovat myös keksineet Jouluradion. Omasta mielestänikin on ihana juttu, että on näin paljon joulumusiikkia kuunneltavaksi, ja voi vielä valita, minkä tyylistä. Olin perjantaina ammattijärjestön pikkujouluissa . Koska pikkujouluhistoriani on puutteellisen työuran takia kapea, jännitti vähän, mitä on tulossa. Lisäksi ennen lähtöä alkoi laiskottaa kuten aina, kun on joku iltameno. Sain istumapaikan läheisimmästä työkaveriporukasta, hyvä juttu. Hieman huonompi oli, että yhteisen

Jouluostokset - olen onnekseni miettinyt asiaa jo varsin pitkälle. Nykyisessä elämässäni on se hyvä puoli, että kaupat ovat lähellä eikä ostosreissuja tarvitse sen enempää suunnitella. Luulen, että saan homman valmiiksi muutamassa viikossa. Tänä viikonloppuna olen puuhastellut kahta joulupakettia, jotka lähtevät postiin toivon mukaan alkuviikosta. Toinen lähtee 3-vuotiaalle kummitytölleni ja toinen lähtee ystäväperheelle Saksaan. Edelliseltä tuli selkeä toivomus, mikä on helppoa. Jälkimmäistä piti vähän miettiä. Tapasin saksalaisen ystäväni kesätöissä Norjassa melkein 20 vuotta sitten. Sittemmin olemme molemmat saaneet kaksi lasta. Joulupaketteja lähetimme jo ennen lasten syntymää. Olemme useimmiten kirjoittaneet mukaan myös joulukirjeet. Kirje on vielä tekemättä, aloitan tänään. Naakka osallistui tällä viikolla lapsi vanhemman työpaikalle - päivään. Puutteellisen työhistoriani takia en ole koskaan ennen itse osallistunut, ja vielä vähemmän työpaikkani. Naakka oli ainut lapsi työpaika

Aikana, joka on muutenkin kiireistä, olen onnistunut onneksi edistämään joitakin asioita. Pitäisi tosin edistää lepoa, mutta minkäs teet. Kävimme lasten kanssa kaikki kampaajalla (en ole satavarma, kävikö Touhi parturissa, sama tyyppi joka tapauksessa). Naakka ja Touhi kävivät samana päivänä, peräkkäin. Ensin oli vuorossa Touhi. Sain kuulla menomatkalla aika monta kertaa "Mä en tykkää kampaajasta" ja tulomatkalla kerran. Siinä välissä kaikki meni ihan hyvin.  Touhin muutos ei ollut radikaali - tukkaa siistittiin just hienosti - leikattiin pieni otsatukka ja lyhennettiin takaa - malli on enemmänkin pitkä kuin lyhyt. Oleellisinta on, että 7-vuotias näkee vaihteeksi hiustensa takaa jotakin ;)  Naakan muutos olikin radikaalimpi - pitkä tukka lyhennettiin polkaksi. Sinnittelimme pitkän, takkuuntuvan tukan kanssa, kunnes kyllästyimme molemmat. Tuloksena oli älyttömän pirteä ja helppohoitoinen tukka. Myöskään Naakan kampaajakäynnissä ei ollut ongelmia.  Minun vuoroni oli parin päi

Naisiin kohdistuva perheväkivalta on valitettavan yleistä Suomessa, toki muuallakin. Se on samalla ehkä yksi perheen ulkopuolisilta piilotetuimmista asioista. Se on varmaankin myös asia, johon haetaan apua kun mikään ei enää auta tai sitten ei haeta ollenkaan. En ole itse kokenut perheväkivaltaa. Se tulee lähelle ainoastaan silloin, kun kaikkein julmimmat teot ylittävät median uutiskynnyksen. Toinen vaihtoehto on, että läheinen on kokenut sellaista - näin minullekin on tapahtunut. Tällä viikolla uutiskynnykset ylitti erään perheenäidin väkivaltainen kuolema. Juttu tuli iltapäivälehtiin, ja se pysäytti samalla tavalla kuin yleensäkin. Kun pääsin töistä kotiin, Naakka kertoi erään luokkalaisensa äidin menehtyneen. Nyt olimme kokonaan uudessa tilanteessa. Kysyin, kerrottiinko asiasta muuta. Naakka sanoi että ei, ja siirtyi normaalisti muihin toimiinsa. Touhin, 7, kanssa asiaa ei ole toistaiseksi otettu puheeksi. Ottaisin, jos hän kysyisi. Koulusta ei informoitu kotiinpäin mitään. Tämä on

  Kävin tällä viikolla spirometriassa . Kerta oli ensimmäinen, joten se vähän jännitti. Ensinnäkin, olen helpottunut, kun asia on hoidettu. Se peruuntui kerran, kun minulle oli annettu väärät ohjeet. Se peruuntui toisen kerran, kun työterveydessä oli työntekijäpula. Se ei onneksi peruuntunut kolmatta kertaa. Sain kokeen aikana tsemppiä ja kannustusta, mikä varmasti helpotti suoritusta. Koko hommaan meni noin tunti. Kävin huvikseni lähtiessäni kysymässä, pääsisinkö samalla influenssarokotukseen. Mikä onni, kuuden minuutin päästä olisi peruutusaika! Sain näin hoidettua kaksi asiaa kerralla, mikä helpottaa tilannetta aivan suunnattomasti. Oikea aika olisi ollut ensi viikolla, ja silloin olisi pitänyt taas perua jotakin.  Puolikoominen tilanne kuitenkin sattui, kun menin rokotettavaksi. Rokottaja kysyi heti alkuun, olenko kunnossa, kun havaitsi että huulten reunat ovat aivan valkoiset. Uskoi että olen, kun kerroin olleeni juuri spirometriapuhalluksissa :D  Tällä viikolla olen ollut iloinen

Marraskuu - se tuntuu menevän aina niin nopeasti, etten kerkeä hahmottamaan asiaa. Töissä on kiireinen kausi ja kaiken maailman menoja siihen päälle. Sen lisäksi pitäisi alkaa suunnitella joulua - siis käytännössä joululahjoja lapsille. Asia on jo jollakin tavalla polkaistu käyntiin, mutta lähinnä niin, että olen saanut apua asiaan. Ehkä ei pidä olla näin vaatimaton. Minulla on tekeillään lahja, jonka valmistan itse. Tällaista ei olekaan tapahtunut vähään aikaan! Varsinaiset lelulahjat ovat hahmottuneet lapsille, mutta Touhille tarvitsisi ehkä vielä jotakin. Ei sillä, että hän todella tarvitsisi juuri mitään :D Toisaalta, on mukavaa muistaa lapsia leluilla vielä, kun se on mahdollista. Itse asiassa , ensimmäiset glögit ja joulutortut on nautittu. Ne nautittiin viime maanantaina kun meillä oli ystävä kylässä. Olen säännöllisesti harrastanut arkikyläilyä, se on varsin hauskaa ja vie ajatukset kivasti pois töistä. Viikonloppuisin olen usein niin väsynyt, etten jaksa aikatauluttaa lauanta

Presidentti Martti Ahtisaaren kuolema ja hautajaiset ovat herättäneet paljon keskustelua meillä. Lapset eivät oikein muista edellisen valtiopäämiehemme kuolemaa, joten tämä on ollut meillä tapaus. Naakka pohti jopa, että olisi hyvä jos lähtisimme seuraamaan hautajaissaattoa, mutta se tapahtui työpäivän aikana ja kaiken lisäksi sää oli huono. Naakka on ollut hyvin kiinnostunut muun muassa presidenteistä, ja hän on opetellut Suomen presidentit ulkoa. Haastoin häntä opettelemaan myös presidenttien puolisot ;)  Livenä ei meillä kukaan hautajaisia seurannut, mutta katsoimme uutisista koosteen. Lapset keksivät, että haluaisivat käydä Hietaniemen hautausmaalla katsomassa presidenttien hautoja. Nyt on vain harmillinen vuodenaika, kun vierailu on mukava ainoastaan valoisaan aikaan. Koska aloitin elämän ehtoopuolen asioilla , täytyy mainita, että molemmat lapset ovat olleet todella viehättyneitä hoivakodista, jossa kävimme syyslomalla katsomassa sukumme vanhinta, 97-vuotiasta rouvaa.  Täytyy sa

Meillä oli viime viikonloppuna kulturellia. Kävimme katsomassa Tatu ja Patu -näytelmän. Se oli vain 45-minuuttinen. Meidän piti mennä jo syyskuussa, mutta tuolloin esitys peruttiin näyttelijän sairastumisen vuoksi. Lippurahat olisimme saaneet takaisin, mutta koska teatterielämämme on ollut varsin laimeaa koronavuosien takia, päätimme siirtää liput seuraavan mahdolliseen näytökseen parin kuukauden päähän. Koska aika juoksee (ja täytyy itse juosta perässä), tuli viimein esityksen aika. Huomasin, että varsinkin Naakkaa naurattivat vitsit - sekä Naakka että Touhi sanoivat kuitenkin näytöksen jälkeen, että ehkäpä tuo oli vähän pienemmille...no, minuun ne jutut tehosivat täysillä :D Kumpikin tykkää vielä Tatu ja Patu -kirjoista, joita meille on kertynyt kunnioitettava määrä. Näytöksen jälkeen oli odotettavissa. ..mikäpä muu kuin sukupäivällinen. Muuten oli hauskaa ja ruoka oli hyvää, mutta tarjoilu oli harvinaisen hidasta. Se olisi aiheuttanut suuria ongelmia lapsiseurueessa, mutta vieressä

Kuukausipalkka . Se on monelle aikuisille täysin normaali asia. Se ei ehkä herätä juurikaan pohdintaa tai jos herättää, se koetaan liian pieneksi. "Mitä kuuluu" - kysymykseen vastataan yleisimmin "Ei sen kummempaa, töitä".  Tästä on jopa vähän hankala kirjoittaa - kokeilen kuitenkin. 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä puhjennut OCD häiritsi opintojani. Sanoisin, että taudin pahenemisvaiheet lisäsivät opintoihini 1,5 - 2 vuotta. Työnteko opintojen ohella oli liian raskasta, kesätöissä kyllä olin joka kesä. Blogiani pidempään lukeneet muistanevat niskan retkahdusvammani ja sen jälkitilan. Vamma tuli pyörtymisestä ja kaatumisesta, mutta huimausoire ei lähtenytkään parantumaan. Taas meni 1,5 vuotta. Sitä seurasivat työkokeilut, joista ensimmäiset jouduin lopettamaan lyhyeen, kun keho ei kestänyt. Kunto parani tosi hitaasti. Yleensä lasten hankkiminen/saaminen tekee katkon työuraan ja se on se "the katko", josta puhutaan. Minä olin siinä vaiheessa pätkät

Naakan kanssa olemme treenanneet uintia. Naakka on kehittynyt valtavasti. Tällä viikolla uimassa oli ystävä mukana, joten en niinkään ollut opettajan roolissa :) Havaitsin, että uskallus kaikkeen on kasvanut. Toki Naakka on varovainen ja hyvä niin. Naakka joka kävi hyppyaltaassa kastautumassa! Hän piti sen aikaa metallisesta kaiteesta kiinni :) Sukeltaminen kiinnostaa ja uintikin on kehittynyt. Kylmäaltaassa käynti säännöllisin väliajoin kuuluu asiaan :D  Naakka tykkää istua saunassa. Minustakin se on aina ollut mukavaa. Kun saunaa ei ole omassa kodissa, se on erilaista ja jännittävää. Hälinätaso hallissa on niin korkea, että on mukavaa olla käynnin aikana myös rauhallisessa tilassa. Samaisen lapsen kanssa olen jopa innoissani, kun on tämä aika vuodesta ;) Hän alkaa olla kiinnostunut kummitusjutuista ja kauhusta. Touhin kuullen sellaisia ei voi kertoa, mutta Naakka tuntuu olevan asian suhteen coolimpi kuin minä aikanaan.  Hän myös kertoi, että haluaisi lukea kauhuromaanin. No, minä va

Viikko hurahti jälleen loppuaan kohti. Sää on ollut kirpakka, mutta kuten olen aiemminkin kertonut, saan energiaa, kun naamalleni osuu viileä tuuli - tosin se energia on rajallista ;) Olen edelleen klo 19 jälkeen aivan loppu. Eilen saatiin viimein tilattua koulukuvat. Kuvausfirma oli vaihtunut, ja mielestäni tilaussysteemi oli hankalampi kuin ennen. Joka tapauksessa, homma on painanut mielessä jo viikkoja, nyt se saatiin sentään tehtyä. Surkeaa taas on, että meidän lähieläinkauppa lopettaa. Eläinkauppoja alkaa olla koko Helsingissä todella vähän. Olen keskittänyt ostokseni lähikauppaan, mutta meillä on varsin pienet ja harvoin tarvikkeita tarvitsevat lemmikit.. Naakalle täytyy hankkia juhla-asu. Hän sai mahdollisuuden osallistua joulukuussa astetta hienompaan tilaisuuteen, johon ei ihan verkkareissa voi mennä. Naakka on aivan innoissaan, vaikka mitä tahansa reaktiota voi odottaa - siispä asua hankkimaan :D  Hän on tähän asti ollut "mikä vain käy, kunhan tuntuu mukavalta" -t

Jo edesmenneet isoisäni ja isoäitini olivat eläkkeellä ollessaan kovia matkustamaan. He Kävivät läpi kiertomatkat naapurimaihin, mutta kun etelänmatkat alkoivat tulla muotiin, he suuntasivat sellaiselle..todella monta kertaa. Usein he matkustivat kielitaitoisemman nuoren polven kanssa, mutta jäivät myös toisinaan keskenään vielä toiseksi lomaviikoksi, kun nuoremmat lähtivät takaisin Suomeen ja töihin. Esimerkiski Rodoksella pärjäsi tuohon aikaan hienosti suomeksi. Suomalaisia turisteja oli paljon, eikä monilla ollut kielitaitoa. Minäkin olin isovanhempien mukana kerran, ravintolassakin pystyi tilaamaan suomeksi. Jos ei pystynyt, isovanhempani ottivat kuulemma listalta aina saman annoksen, jotta tietäisivät, mitä tilaavat.  Joku voisi pitää sen ajan ihmisiä juntteina - minusta he taas olivat varsin rohkeita lähtiessään matkaan ja toimiessaan parhaan taitonsa mukaan. Jälkeen tulevat sukupolvet ovat saaneet enemmän oppia tai ainakin mahdollisuuden siihen. Nykyisellaan suomalaisten kieli

Kummallakaan lapsella ei ole sosiaalisen median tilejä. Tai on, Whatssap, sen viestitoiminto on niin helppo. Kun tarkemmin ajattelee, onhan heillä pelitilit Pokemon go:ssa ja Robloxissa. Jälkimmäinen on minulle vierain, vaikka sitä kyllä selitetään minulle päivittäin ;) Sen sijaan lapseni ovat näkyneet sosiaalisessa mediassa.Täällä blogissa he ovat seikkailleet koko elämänsä ajan. Kuvissakin he ovat, mutta ei kasvokuvissa. Se on ollut ok myös heille. Blogista selviää asuinpaikkakuntamme, mutta ei tarkkaa paikkaa. Olen koko ajan pyrkinyt kirjoittamaan lapsistamme korrektilla tavalla. Jätän kirjoituksistani pois asiat, jotka he voisivat tuntea nolostuttavina tai joita he eivät halua, että heistä kirjoitetaan. Blogin on tarkoitus olla paikka, josta löytyy perheemme vaiheita muodossa, jota on hyvä esimerkiksi muistelumielessä lukea. Minulla on sosiaalisen median tilejä (Facebook ja Instagram). Tiktok löytyy, siis tili, mutta poistin sovelluksen, kun se ei ollut minusta tarpeeksi kiinnost

 Olin arponut jo muutaman vuoden , olisiko mökki lasten kanssa syksyllä yhtä mukava paikka kuin kesällä. Lokakuussa nimittäin esimerkiksi vesileikit ovat sattuneesta syystä no no (no, ainakin melkein). Päätimme kuitenkin, että loman alku on hyvä aika mennä mökille. Alussa olikin tekemistä. Syysloman alkuun sattuivat tietenkin syksyn tähän asti kylmimmät päivät. Saapuessamme lämpöasteita oli vain muutama, sekä sisällä että ulkona. Ilmalämpöpumpun, pattereiden, takan ja kiukaan avulla mökki lämpeni illaksi noin 18 asteeseen, joka riitti nukkumiseen peittojen alla. Aika nätisti lapset menivät ulos pissalle (joo, minä myös kun oli pakko ;) ). He tuntuivat olevan jopa ylpeitä suorituksestaan ja syytä olikin! Kaikki vessahommat sujuivat heidän kanssaan hyvin. Mökillä on ulko-wc, jonne mentiin pipon ja taskulampun kanssa.  Miten me viihdyttiin? Toki isompia ja pienempiä selkkauksia tuli kuten aina, mutta pääasiassa kaikki sujui hyvin. Talvihorroksesta heränneet kärpäset aiheuttivat aistionge

Aloin oikein miettiä , millaisia arkirutiineja meillä on. Kun lapset olivat pienempiä, näistä oli helpompi kirjoittaa. Nyt on enemmän liikkuvia, kodin ulkopuolisia tekijöitä, jotka vaikuttavat minun, Naakan ja Touhin arkeen. Päivät menevät suurin piirtein näin: 1. Minun herätyskelloni soi 6.35. Vääntäydyn ylös sängystä noin 10 minuuttia tämän jälkeen. Touhi on jo siirtynyt katsomaan telkkaria. 2. Kahvia! Kahvinkeitin on ladattu valmiiksi illalla. Avaan läppärin ja laitan Ylen aamu-tv:n auki. Teen aamupalan. Touhin hampaat pestään. Touhille tehdään aamupala. 3. Naakka herää ja menee aamupesulle.  Naakka tekee itse. Kun olen syönyt, siirryn pesulle ja pukemaan. Naakkaa täytyy hieman avittaa kellon kanssa, se unohtuu.  4. Minä varustaudun ulkovaatteisiin ja laitan työtepun selkään - lähtö töihin. Lapset varustautuvat ja lähtevät kouluun. ------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------ 5. Palaudun töistä neljän

 Pari päivää sitten meillä äänestettiin : tehdäänkö jäljellä olevista talviomenoista sosetta vai uusi omenapiirakka. Jälkimmäinen voitti. Tein siis omenapiirakan. Se menee yleensä meillä hetkessä, itse otan piirakkaa yleensä yhden palan :D  Myös sose on suosittua: sitä syödään puuron päällä, mutta Touhi tykkää syödä omenasosetta myös vaalean leivän päällä. Omenasosetta saadaan onneksi myös lasten mummolasta - siltikään se ei meidän kulutuksella kestä koko talvea. Tykkään, kun edes joku "hillo" on kotitekoista. On mukavaa ajatella, että ainekset on kerätty suoraan puusta, eikä kauppa ole ollut välikätenä. Omenapuuhun ei ole oikein mahdollisuutta kaupunkioloissa myöskään: palstalla pensaat saavat olla noin metrin korkuisia. Onneksi saimme omenoita lahjaksi. Minä sinnittelin viime viikonloppuna turhaan ilman astmalääkkeitä - menin työterveyteen, jossa todettiin lyhyen keskustelun jälkeen, että hups, minulle olikin annettu väärät ohjeet. Lääkkeitä olisi pitänyt syödä normaalisti

Työrintamalla alkaa helpottaa - kohta tulee syysloma ja sijaisuus loppuu. "Keikka" toisessa työpisteessä on ollut pääasiassa mukava. Tekemistä on vielä paljon, ja hoidan edellisen työpisteen työtehtäviä vielä jonkin verran aina jouluun saakka. Olen pääasiassa vähän huono muutoksissa. Siksi toivon, ettei minulle tulisi vanhassakaan paikassa liikaa työtehtäviä heti alkuun. Olen hiljalleen opetellut kieltäytymistä. Liian kiltille työntekijälle annetaan tehtäviä ylenmäärin. Sijaisuuspaikastani jään ikävöimään työkavereita - kaikki on mennyt sillä puolella aivan valtavan hyvin. On ollut myös mielenkiintoista tutustua saman firman toiseen toimipisteeseen - paljon on samaa, mutta yllättävän paljon on myös erilaista. Pääasiassa kokemus muodostui hyväksi, toivottavasti minua ei kuitenkaan vähään aikaan siirretä uudestaan ;)  Syysloma? Odotan ja en odota . Toisaalta on hyvä saada pieni lepotauko töistä, toisaalta taas ykkös- ja nelosluokkalaisen vanhemmalle syysloma on enemmän tai väh

Meillä kävi noin viikko sitten pelottava tilanne Touhin kanssa. Hän oli käynyt suihkussa ja sai kylpytakin ylleen. Sitten hän käytännöllisesti katsoen valahti. Olin onneksi lähellä ja pidin kiinni, mutta luulin siinä vaiheessa, että hän pelleilee (7-vuotiaallani on sellainenkin tapa). Hän sanoi ettei näe mitään. Hän kuitenkin tokeni ja lähti pois kylpyhuoneesta. Eteisessä hän kaatui uudelleen ja sanoi ettei näe kunnolla. Sitten hän alkoi oksentaa kaaressa. Siinä vaiheessa soitin hätänumeoon. Touhi ei ensihoitoa odotellessa enää menettänyt tajuntaa. Ambulanssin tullessa hän oli lepäämässä sohvalla varsin kalpeana. Touhista otettiin sydänfilmi ja verensokeri sekä katsottiin neurologinen status. Kaikki oli ok. Vielä parin tunnin päästä Touhia huippasi vähän. Sen jälkeen kaikki oireet hävisivät. Touhi söi ja joi normaalisti ja lähti leikkimään naapuriin (naapurissa toki tiedettiin tilanteesta). Kaikki sujui hyvin. Kaikki on tähän asti sujunut hyvin. Koulussa on mennyt mainiosti - sinneki

 Se klassinen ensimmäinen kylmä aamu - lämpötila Helsingissä pari astetta plussan puolella. Olin edellisenä iltana pinonnut eteisen pöydälle lapsille lämpimämpiä vaatteita. Naakka tosin kieltäytyi ulkohousuista. Hänen mukaansa on tylsää ottaa ulkohousut, kun lämpötila on päivällä 15 astetta. Ihan hyvä peruste! Naakka ei selvästikään edelleenkään ole siinä iässä, että esimerkiksi ulkohousut ovat tyhmät. Hän on pikemminkin odotellut hämäriä ja kirpakoita aamuja - äitinsä tytär! Itselläni ei ollut kriisiä - etäpäivänä lähden yleensä lenkille ennen työn aloittamista. Kävin kurkkaamassa puutarhapalstaa. Siellä oli hallaa maassa. Kastelukannun vesi oli jäätynyt. Täytyypä käydä kippaamassa pois kun sulaa, ettei mene kannu rikki. Pääsin eilen käymään salilla . Minulla on nyt myös ensimmäinen "moikkaustuttu" salilla. Juttelimme, kuinka mukavaa uimahallin salilla on käydä, kun siellä käy kaikennäköisiä ihmisiä kaikista ikäluokista.  Vaikka en sinänsä pidä ajattelusta, että ulkonäöllä

Kielitaito on kiehtonut minua aiheena jo pitkään. En voi itse kehuskella kovin vahvalla kielitaidolla, käytännössä kaikkien vieraiden kielten suullinen kielitaito on oikein surkastunut. Nyt kuumottaa jo, jos joutuu esimerkiksi kertomaan ammatistaan englanniksi. Normaalit tien neuvomisjutut osaan kapungilla kulkiessa :) Olen opiskellut "ennenvanhaan" varsin monia kieliä. Englanti, ruotsi ja saksa - peruskoulu ja lukio. Yliopistossa kävin viron- ja espanjantunneilla. Kertasin myös saksaa. Erikoisin kieli, johon hieman tutustuin, oli udmurtti. Aikuisiällä olen opiskellut jonkin verran saamea ja venäjää. En voi myöskään kehuskella, että olisin ollut lapsena vieraista kielistä kovin kiinnostunut - moni piti ala-asteella englannintunteja mukavina. Mukavia ne minustakin olivat, mutta en oikein malttanut lueskella kirjan kappaleita kotona. Nuorena aikuisena kuulin paljon puhetta kielitaidosta ja häpesin omaani. Lukiossa englanti oli mennyt aika huonosti - en vain hahmottanut kieliop

Koskapa Naakan täytyy käydä "uimaopetuksessa" minun kanssani, katsoimme parhaaksi aloittaa. Flunssa on kulkenut perheemme läpi, mutta minuun se ei ole toistaiseksi iskenyt. Se on vain ajan kysymys tai sitten ei. Minulla on ollut tavallista enemmän staattisia työasentoja päätteen ääressä, mikä on aiheuttanut aika karsean tilan niskaan ja yläselkään. Koska minua alkaa tässä tilassa myös huimata, olo on, hm... Olen ollut tänään aika epätoivoinen. Löydän joskus Youtubesta toimivia liikkeitä, yleensä en. Nyt löysin jonkinlaisen "fysioterapeuttisivuston" jossa oli kaksi liikeohjetta - yllättäen ne aukaisivat hartiat (eivät kyllä yläniskaa) Kuitenkin, olo oli liikkeiden jälkeen paljon iisimpi, ja se vaikutti välittömästi myös mielialaan. Takaisin uintiin: Naakka vastusteli hieman lähtiessä, vaikka onkin sitoutunut uimaopetukseen. Hän ei olisi jaksanut lähteä kävellen parin kilometrin matkaa uimahallille.Kuitenkin, kun pääsimme liikkeelle, Naakalla ei ollut vaikeuksia siir