Rouva Niskanen

Tänään alkuillasta Niskaset kotiutuivat melko varmasti viimeiseltä kesäreissultaan, yökylästä Naakan ja Touhin mummolasta. Elokuu sujuu luultavasti rauhallisemmissa merkeissä tai jos ei, niin kulkemiset rajoittuvat viikonloppuihin. Rva on nyt kolmisen viikkoa noudattanut säntillisesti taas hiukan uudenlaista jumppavariaatiota, tällä kertaa iltajumppa sisältää selkä- ja vatsalihaksia joka ilta, osan fyssarin määräämistä liikkeistä sekä vaihtelevia liikkeitä. Yhtenä iltana kokeilin lankutusta - voi ei, en meinannut pysyä koko asennossa! En kyllä ymmärrä, miten se oli niin vaikeaa, eihän edellisestä lankutuksesta ole kuin, hmm..yli puolitoista vuotta! Täytynee harrastaa lajia jatkossakin. Iltajumppani ei todellakaan ole pitkä, suoriudun siitä noin vartissa. Mieleni tekisi kokeilla joskus kotona hiukan pidempää kotijumppaa, esimerkiksi puolen tunnin. Josko tulisi joku kerta sopiva väli, niin kokeilisin... Sitten ekojuttuihin ...huomasin, etten ole vähään aikaan kirjoittanut niistä

Sunnuntaina Niskaset tempaisivat ja lähtivät luontopolulle Nuuksion kansallispuistoon. Vaikka siellä käyminen on ollut perheessämme puheena jo vuosia, tulimme lähteneeksi vasta toissapäivänä. Oli se ainut sateeton päivä aikoihin. Luontopolku on retkeilytapa, jota halusimme nyt testata. Molemmat Niskaset kävelevät nyt hyvin, Naakka, 4v, kykenee kävelemään muutaman kilometrin, ja Touhi, kohta 1v, kykenee matkustamaan kantorepussa. Kenen selässä Touhi matkusti? No, puolison tietysti. Minun selkäni on "pirssikäyttöön" erittäin huono. Onneksi perheeseen kuuluu myös terve selkä. Hauskuus alkoi jo parkkipaikalla (Nuuksio vaikutti olevan lähellä, mutta oikeasti hurautimme sinne autolla 45 minuuttia. Kun puoliso kumartui Touhin selkäreppuun laittamista varten, paikalle pyrähti joukko japanilaisturisteja sidontatalkoitamme ihailemaan. Liikkeelle lähtö onnistui varsin sutjakasti. Nuuksiossa tuntui ihanan hiljaiselta, vaikka väkeä olikin liikkeellä. Valitsimme Punarinnan ki

Tulin tänään pohtineeksi , kuinka vahvoja muistijälkiä jo kauan sitten päättyneestä arjesta jää. Eilen oli nimittäin torstai, johon itselläni liittyy poikkeuksellisen paljon muistoja. Mieleeni tullut torstaiaktiviteetti oli Kotikatu. Katsoin käytännössä koko sarjan alusta loppuun asti. Pidin alkupään kausista loppupään kausia enemmän. Oletan, että jaan Kotikatu-muistijälkeni aika monen suomalaisen kanssa.  En niinkään ikävöi sarjaa, vaan sitä tunnetta, kun aloin aina torstaisin sitä katsoa. Torstaihin liittyy toinenkin muistijälki: tanssitunnit. Kävin yläasteella ja lukiossa tanssitunneilla, jotka olivat aina torstaisin. Siihen liittyi bussimatka tunnille, tanssiharjoitukset ja niiden musiikit sekä kotimatka. Tunnit loppuivat yhdeksältä eli aika myöhään. Viimeiset kolme vuotta kävin psykoterapiaryhmässä niin ikään torstaisin. En tiedä, miten sama päivä tuntuu valikoituvan aktiviteettipäiväksi (tai oikeastaan ollaksi). Tuntuu melkein siltä, että nyt kun en enää käy ryhmässäkään, t

Tätä kirjoitusta aloittaessani istun vähän pöllähtäneenä tuolissa. Olemme juuri palanneet viiden päivän mökkireissulta. Noin 70 prosenttia tavaroista on purettu laukuista ja laitettu paikoilleen, ja lapset on saatu nukkumaan. Edellistä viittä päivää pohtiessani voin vain todeta, että selvisimme puolison kanssa hienosti! Mökkireissu kahden pienen kanssa ei ole ihan yksinkertainen tapaus, monta asiaa täytyy ottaa huomioon. Ihan ensiksi, mistään varsinaisesta rentoutumisesta ei ole kyse. Yksi aikuinen heräsi myös loman jokaisena aamuna kuuden kieppeillä (toinen sai nukkua vähän pidempään, mikäli lastemme ääniltä kykeni). Lapset söivät, touhusivat ja nukkuivat lomalla samaan tahtiin kuin kaupungissakin. Me aikuisetkin menimme nukkumaan kymmeneen mennessä, muuten aikaisia herätyksiä ja niistä seuraavia pitkiä päiviä ei oikein jaksa. Meille sattui kolea mökkijakso - sellaiselle päätyminen ei kyllä ole tänä kesänä ollut kovin vaikeaa. Jos olisi ollut lämpimämpää, olisimme viihtyneet

... ja yhtäkkiä kesälomaa oli vain kaksi viikkoa jäljellä . Eilen, ihan hiukan viime vuorokauden puolella, olin paikassa, jossa en yleensä siihen aikaan ole. Kävelin nimittäin ulkosalla. Viime viikkojen ja kuukausien rasitus olivat kasautuneet senlaatuisiksi, että päätin suosiolla suorittaa pienen irtioton kotivanhemmuudesta. Toisin sanoen, lähdin ystävän luokse (ihan kutsuttuna) viettämään iltaa. Täytyypä sanoa, että se oli niin virkistävää kuin vain voi olla! Noin kuuden tunnin aikana tuli käytyä läpi menneet ja nykyiset asiat, kuten Interrail-sattumukset vuodelta 2003 ja toisaalta nykykuulumiset ja hipaus tulevaakin. Ystäväni ei asu minusta kovin kaukana. Kävelin hänen luokseen noin kahden kilometrin matkan. Lyhin reitti kulkee metsän läpi, vaikka keskellä kaupunkia ollaankin. Kun lähdin kotiin, ystäväni lähti myös pienelle ilta- tai yölenkille. Aloin puida ääneen reittiäni, ja totesimme, että jos metsikössä joku hyökkää, rva osaa lyödä ja potkaista. Puituamme asiaa alle mi

Kuten arvata saattaa , heräsivät molemmat lapset lauantaiaamuna flunssaisina. Siihen mennessä olimme kerenneet varata Touhille korvien putkitusajan maanantaille yksityiseltä (julkiselle usean kuukauden jono). Soitimme lääkäriasemalle, josta pyydettiin tarkkailemaan tilannetta. Lievä nuha ei ole kuulemma putkituksessa haitaksi, mutta yskää, kuumetta tai korvatulehdusta ei saa olla. No, nyt Touhi myös yskii. Yritimme heti kahdeksalta soittaa lääkäriasemalle taas. No, leikkaussalihenkilökunta ei ole vielä paikalla, ja lupasivat soittaa tännepäin. Nyt odotellaan, millaiseksi päivämme muotoutuu. On viheliäistä, kun lapsi koko ajan sairastaa. Naakallakin on nyt flunssa, mutta hän sentään selviää taudeistaan parissa päivässä. Touhi saa jälkitautina aina korvatulehduksen, joka nostattaa uuden kuumeen, ja tietää lisää lääkärikäyntejä. Kaikki väsyvät, kun yöt ovat kuukausikaupalla huonoja. Olen kuluneen viikon aikana yllättänyt itseni ja käynyt juoksulenkillä kolme kertaa. Ensimmäisellä

Nyt se risteilystä toipuminen on jo varmaankin tapahtunut, ja Niskaset ovat viettäneet useamman päivän maan kamaralla... Tänään (koska eilen unohtui), varaan fysioterapeutin. Yritin ensiksi varata lääkärin, sillä olen sillä kannalla, että nyt pitäisi jo oikeastikin vähän tutkia, kun jumitukset vain jatkuvat vuodesta toiseen, vaikka teen säännöllistä työtä kroppani kanssa.  No, ilmeisesti meidän paikkakunnallamme ei enää varata lääkäriä selkävaivoissa, vaan mennään suoraan fyssarille.  Hyvä puoli hommassa on kai, että aletaan suoraan kuntouttaa. Minusta huono puoli on se, että luultavasti jälleen annetaan joukko harjoitteita tutkimatta asiaa kunnolla. Usein noilla fyssareilla on myös kiireinen tunnelma.  Esimerkiksi viimeksi, kun yritin selvittää ongelmiani, fyssari keskeytti minut ja sanoi, että kerro nyt kaksi kiireisintä ongelmaa, niin katsotaan pari liikettä niihin. Seuraava kontrolli olikin sitten puhelinsoitto, jossa ei enää selvinnyt yhtään mitään. Nyt pohdin

Palasimme laivalta ! Tunnetila on, kuin pitääkin - fyysisesti väsynyt, mutta henkisesti virkistäytynyt. Olimme laivalla 4-vuotiaamme kanssa, kohta 1-vuotias jäi isovanhempien kanssa kotiin. Perjantai-illan vietimme tutustumalla laivaan, syöden ja leikkien. Matkan ainut keinutus osui heti alkuiltaan, Kustaanmiekasta laiva keinui rva:n makuun vähän liikaa noin tunnin ajan. Rva:lla on selkeä syy olla pitämättä keinuvasta laivasta - rva:n huimaus tuntui useamman vuoden ajan juuri siltä, onneksi ei juurikaan enää. Perjantai-iltana söimme buffet-ravintolassa. Rva:n mielestä buffet-tarjonta oli hyvä ja monipuolinen. Naakka söi lastenpöydän antimista, hmm., aika säästeliäästi, mutta onneksi sentään jotakin. Illalla tsekkasimme lasten paikat - yhden kannen kokoustilat oli iloksemme muutettu kokonaan lasten tiloiksi, eli leikkihuoneita oli paljon: pomppulinnahuone, leikkihuone ja pallomerihuone sekä paljon muuta. Eniten Naakka taisi viihtyä pallomeressä. Lapsiperheen ilta koitti ajoisssa

Rva:lla on tällä viikolla ollut sosiaalisia toimintoja - keskiviikkona ystäväni poikansa kanssa vieraili meidän hullunmyllyssä, ja eilen tapasin sisareni shoppailu- ja kahviretken merkeissä. Sitä, missä vaiheessa kahvikupponen muuttuikin Irish-coffeeksi, en tarkalleen hahmota :D Ystävätapaamiset piristävät normiarkea valtavasti. Nyt, kun puolisollakin on kesäloma, kaikki on helpompaa - kun jompikumpi meistä haluaa ottaa pari tuntia vapaata, se onnistuu. Tähän mennessä puoliso on käyttänyt vapaansa nukkumiseen, minä sosiaalisiin toimintoihin. Keskiviikkona oli muuten hauska katsella, kun 4-vuotiaani ja ystävän 6-vuotias leikkivät niin hienosti yhdessä. Meneillään oli majaleikki, ja "leiri" siirtyi huoneesta huoneeseen. Sää ei ollut tuona päivänä ihan paras mahdollinen, joten ulos ei lähdetty. Ehdotinkin, että he voisivat joskus jäädä meille yöksi. Yökyläileviä lapsia meillä ei olekaan ollut, ja Naakalle voisi olla hauska kokemus, että kaveri on paikalla heti aamusta.