Rouva Niskanen

Naakka (tänä vuonna 12) ja Touhi (tänä vuonna 9) ovat molemmat ohittaneet ensimmäisen luokan. Tässä kirjoituksessa muistelen koulunaloitustunnelmia.  Muistan, kuinka huikeaa oli, kun Naakan oppivelvollisuuskirje tuli. Mitä ihmettä! Pieni tyttöni aloittaa koulun. Melkein saman tunteen nostatti, kun Touhin kirje kaksi vuotta sitten tuli. Olimme velvoitettuja järjestämään niin, että lapsi aloittaa peruskoulun. Monien ensimmäinen huoli on koulumatka. Olimme etuoikeutettuja, sillä alakoulu sijaitsee naapurissa ja vieläpä samalla puolella tietä. Rakennus oli molemmille tuttu jo eskariajalta. Naakka joutui kuitenkin korona-ajan takia aloittamaan koulun melko kylmiltään. Mitään tutustumisia ei järjestetty. Touhia taas tutustutettiin kouluun enemmän.  Ensimmäisenä koulupäivänä vanhempia ei päästetty sisätiloihin kummankaan lapsen kohdalla. Muistan, että minua itketti molempina kertoina, kun lapset asettuivat jonoon ja aloittivat koulutien. Kumpaakaan lasta ei itkettänyt, mutta jännitt...

Tällä viikolla Touhi on kokenut suuren edistysaskeleen: hän keksi, että lukeminen on hienoa! Alkuviikosta hän syventyi Aku Ankkoihin. Hän myös sanoi että äitin pitää tuoda Neropatin päiväkirjoja kirjastosta. Minäpä kipitin menemään, seuranani Naakka. Naakka puolestaan on varannut Nälkäpeli-trilogian jatko-osan. Kolme ensimmäistä osaa, noin 1000 sivua on nyt luettu Täytyy sanoa, että lasteni lukuharrastus on erittäin hyvällä mallilla. Kun Touhi sai kaksi kirjastosta lainattua Neropatin päiväkirjaa, hän syventyi heti toiseen. Vuorokauden ajan olemme saaneet kuulla, millä sivulla hän milloinkin on :D Nyt on muuten jo yli 200 sivua luettu, ups! Minä olen ottanut keuhkoputkentulehdukseni kanssa mahdollisimman rauhallisesti tällä viikolla. On muuten aikamoinen muutos (eikä niinkään hyväntuntuinen), etten ole lenkkeillyt tai tehnyt juuri muutakaan.  Pidemmän päälle paikallaan olo ei ole hyvä - keuhkoja täytyy myös käyttää. Kuitenkin, joudun taas pohtimaan kortisonitablettikuuria, jottei...

Pääsin syntymäpäiväni kunniaksi ravintolaan, enkä mihin tahansa ravintolaan vaan venäläiseen. Aikuisseurassa, pitää vielä mainita. Olen aikuisiälläni tutustunut Helsingin venäläisiin ravintoloihin (silloin kun niitä vielä oli useampia) ja tykästynyt kovasti. Mistään kevytruuasta ei ole kyse, ja jossakin vaiheessa, varsin aikaisessa, minun piti todeta, että viinin juonti saa riittää - vodkashotteihin en edes uskaltautunut ;)  Mutta ruuan kanssa nautin. Venäläisessä keittiössä sienet, smetana, juurekset ja vaikka mikä ovat suosikkejani. Meni kyllä hieman överiksi, siis viimeistään siinä vaiheessa, kun uunijäätelö Romanovin mansikoineen tuotiin eteeni :D  Pitäisikö venäläisiä ravintoloita boikotoida? Joku voi olla sitä mieltä, mutta minä en. Minusta sotaa ei käydä kirjoilla, kielen osaamisella tai vaikkapa ruokaperinteillä. Naapurissamme on ja tulee olemaan ruokakulttuuri, jolla on vaikutuksia myös omaamme.   Jottei kaikki olisi ollut kuluneella viikolla pelkkää juhlaa, kan...

Lueskelin huvikseni erästä blogipostausta keväältä 2017. Touhi oli syntynyt edellisessä elokuussa. Meillä oli julkisivuremontti. Touhi oli lopettamut toiset päiväunet ja ensimmäisetkin jäivät lyhyiksi, kun melussa ei voinut nukkua ja ulkonakin vain hetkiä, kun T. ei tykännyt vaunuista tai rattaista. Aamuisin hän heräsi klo 6. Kirjoitusaikanani Touhilla oli ollut jo kuusi korvatulehdusta. Unta oli vähän ja päivät sujuivat kipeän Touhin kanssa olkkarin lattialla. Odotimme putkitusta...odottaisimme vielä kuukausia. Jestas, onneksi aika on jo hieman kullannut muistoja remontti- ja korvatulehdustilanteesta. Voin vain todeta, ettei Touhin eka vuosi mennyt moneltakaan osalta nappiin. Itse asiassa en ymmärrä, miten siitäkin selvittiin. Huomioni kiinnittyi yhteen kohtaan: kirjoitin, etten edelleenkään uskalla ottaa mitään sellaista tehdäkseni, mikä on millään tavalla ylimääräistä - tein vain ensisijaiset jutut.  Tämäpä onkin ollut fiksusti tehty! Juuri tällä tavalla olen nyt tarkoituksella...