Rouva Niskanen

Parin viikon välin jälkeen rva alkoi kuin alkoikin saada keikkatöitä. Alku oli vähän hankalaa, kun en keksinyt väylää, mitä kautta etsiä. Minulla on kokemusta systeemistä nuoruusvuosiltani pikkukaupungissa, jossa homma sujui suoraviivaisemmin. Kevään ohjelmani on, että työpäiväni selviää usein vasta aamulla, mikä sopii minulle tällä hetkellä ihan hyvin. Jos taustalla ei olisi tasaisempaa kahden vuoden rupeamaa kiinteässä työpaikassa, olisin luultavasti vastahakoisempi. Saan tämänkaltaisesta työstä kokemusta tulevaa ammattipätevyyttäni ajatellen (apua, opiskeluun täytyy muuten hakea ihan kohta). Oikeastaan kaikki on ihan hyvin, jos en kovasti mieti byrokratiaa. Minun täytyy selvittää, miten siirryn työttömästä työlliseksi, kun palkka ei varsinkaan tammikuulta tule olemaan huimaava. Selvitys opinnoista TE-toimiston kanssa on vielä kesken, koska yksi arvosana uupuu. Työni ei ole pääte- eikä edes istumistyötä . Itse asiassa, se on pääasiassa seisoma- ja kävelytyötä. Koska minulla on edell...

Tämän viikon tiistaina minulla oli poikkeuksellista ohjelmaa: kävin lätkämatsissa! En voi sanoa ymmärtäväni lajista paljoakaan, mutta mikäli Suomi pärjää mm-kisoissa, katson yleensä viimeiset matsit. Lätkämatsissa olen ollut aiemminkin, ala-asteikäisenä :D Tämä oli toinen kerta, kun toinen joukkueista oli Jokerit. Välissä vuosikymmen on vaihtunut kolme kertaa, Jokereiden silloiset pelipaidat pukee päälleen vain joukko ikäisiäni katsojia (tämä on aika hauskaa) ja koko liigakin on eri. Jääkiekko on nopea peli. En älyäisi maalejakaan, ellei katsomo hurraisi. Ymmärrän kyllä rännit ja ylämummot... Hauskinta matsissa taisi olla kuitenkin oheistekeminen: erätauko ja herkkuostokset (rva tosin tyytyi teehen), musiikki (onpas se nykyään taidokasta) ja ylipäätänsä se, että lapset olivat kotona hyvässä hoidossa ja minä jossakin muualla. Sekä työ- että kotiviikko on kulunut paljolti koronauutisten merkeissä. Oikeastaan uutiset eivät enää anna asiasta uutta ja ihmeellistä tietoa. Työpai...