tiistai 27. maaliskuuta 2012

Rintalihasten liitoskohta ja tärkeät askareet


                                              Pääsiäistä odotellessa - tunnelmia perhostalosta.


Olin eilen aamulla fysioterapiassa. Sielläpä makasin matolla ja opettelin venyttämään rintalihaksia. Onneksi löytyi edes yksi liike, jonka voin tehdä niin, ettei olkapääkipu ylly aivan sietämättömäksi. Terapiakerran jälkeen minulle jäi tunne, että fyssari uskoo minua ja haluaa löytää keinoja, joilla oloni muuttuisi paremmaksi.

Kohta lähden viemään valituskirjelmää Kelaan. On niitä papereita veivattukin eestaas viikkokaupalla. Johan saisivat uskoa, etten minä vaadi kuin niitä oikeuksia, jotka minulle kuuluvat. On parasta viedä paperit pikimmiten, sillä asian ajattelukin nostaa pienen kiukun pintaan.

Sitten on vuorossa jotakin vielä tärkeämpää: rai rai rai...rairuohon istutus! On ollut mielessä jo ainakin viikon, mutta vaikeaahan se on aina siirtyä ajatuksista tekoihin. Marsuille pääsiäinen merkitsee muuten ekaa kertaa vuodesta, jolloin on mahdollista saada ruohomaistiaisia. Se on oikea juhlan paikka!

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Rouva Niskasen oireisto - yleinen jumitus

Eräs niskavamman ärsyttävä (joskaan ei invalidisoivin) piirre on jumitus. Koko rangan ympäristö lapaluiden välistä kallonpohjaan asti on jumissa. Lapaluiden ympäristön lihakset ovat suorastaan kosketusarat. Kaulajänteiden ympäristö on jumissa molemmilta puolilta.

Olen näiden vuosien aikana pelottavasti tottunut jumituskipuun. Se ei kuitenkaan ole kipua lievimmästä päästä. Se tuntuu liikkuessa ja asentoa vaihtaessa, ja aiheuttaa myös jomottavan päänsäryn. Valitan harvoin ääneen - muuten pitäisi olla koko ajan valittamassa.

Kun keho on jäykistynyt yhdestä paikasta,  alkaa jännittää vaistomaisesti myös muita lihaksia. Olkapäihin, kyynärpäihin ja erityisesti ranteisiin sattuu. Lantion seutu on kipeä myös. Vartalon alaosassa olevia lihaksia pystyy onneksi venyttämään ja lämmittämään, joten niihin on mahdollista saada helpotusta.

Yläkroppa sen sijaan on kuin villi länsi. Nivelet ovat niin yliliikkuvat, etteivät venytykset valitettavasti tunnu missään. Yliliikkuvuus taas pahentaa retkahdusvamman oireita. Väärät liikkeet ja venytykset voivat aiheuttaa migreenin tai muun pahoinvointikohtauksen. Paikallaan makaaminen on ainoa, joka tuntuu helpottavan.

Venyttelen ja jumppaankin silti säännöllisesti. Varovainen pitää kyllä olla, ettei pahenna tilaa entisestään. Kyllä se kuitenkin ketuttaa...Minä, joka aiemmin pidin kehostani huolta ja tiedostin liikunnan ja liikkuvuuden tarpeen, olen nyt kuin tönkkösuolattu silli (mistähän tarinasta tämä vertaus on mieleeni tarttunut)... Kun on jumissa, tuntuu, että keho olisi kertakaikkisen raihnainen.

Kun kivut ovat kovat, olen ärtynyt. Kaikki tavalliset askareetkin tuntuvat ylivoimaisilta. Kun kipu vähän helpottaa, niin asiat näyttävät taas valoisammilta.

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Marsujen kotona

Marsut hallitsevat meidän asuntoamme. Häkki laajennusosineen vie noin neliömetrin kokoisen alueen olohuoneen nurkasta. Ovi avataan yleensä aamuisin, joten possut saavat halutessaan olla muuallakin - useimmiten he valitsevat kuitenkin tutun häkin.

Nasu osaa aloittaa kiljumisen aamulla, vaikka herätyskellokaan ei soisi. "Hohoi, porkkana on kohta myöhässä!" Huuto on vaativa ja useimmiten siihen on vastattava. Nasu on sairauksiensa vuoksi harvahammas, ja porkkana täytyy raastaa sille. Nipsu syö omansa kokonaisena.

Ruuan jälkeen on vuorossa päiväuni ja sen jälkeen toinen (ja kolmas) aamupala. Marsut rouskuttavat heinää lähes koko valveillaoloaikansa. Kun joku on kotona, marsut saavat tulla häkistä poiskin. Molemmat käyvät välillä häkin ulkopuolella haistelemassa.

Illalla on ulkoiluaika, toisinaan suljemme marsut häkin ulkopuolelle. Silloin pariskunta nukkuu tai käyskentelee ympäri asuntoa (makuuhuoneeseen ei heillä ole pääsyä). Johtoja tai muutakaan kiellettyä syötävää ei lattioilla ole.

Ulkoilun aikana tarjotaan molemmille tomaatinpalat, joiden päällä menee hyvin myös c-vitamiinijauhe. Tomaatin jälkeen varsinkin Nipsulla on tarve jyrsiä pahvia tai koivunoksia. Meillä meni aikaa, ennen kuin tajusimme, että kyse on hampaiden puhdistamisesta!

Iltarutiinit käsittävät puhtaiden pyyhkeiden vaihtamisen häkkiin, vedenvaihdon, ruokakupin täyttämisen pelleteillä sekä heinäseimen täyttämisen. Marsut ovat aina tyytyväisiä palatessaan häkkiinsä.

Kuluvalla viikolla olen näiden toimien lisäksi pessyt Nipsun  (hän tykkää valitettavasti istuskella pissalammikoissa) sekä hoitanut Nasun leuassa olevan patin joka päivä. Nasulle pitää myös syöttää maapähkinöitä, jotta äijän paino pysyisi terveen rajoissa.  Tiistaina leikkasimme puolison kanssa molempien marsujen kynnet.

Kyllä kahdesta pienestä marsusta harrastuksen saa - aivan mahtavan sellaisen!

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Kevätflunssa ja sohva

Flunssa iski. Se teki tuloaan jo lauantaina, mutta iski kunnolla päälle vasta eilen. Yö sujui särkylääkkeen vaikutuksen ja kurkun vihlonnan väliä surfaillessa. Aamulla olo oli onneksi jo vähän parempi. Niskavaivaa flunssat eivät oman kokemukseni mukaan pahenna.

Nauroin eilen illalla puolisolle, että sohva on nykyään houkutin, jolla minut on helppo saada mukaan tilaisuuteen kuin tilaisuuteen. "Siellä on sohva, jossa voit tarvittaessa maata" -lause kuului eilenkin puhelimesta,  kun eräs ystäväni soitti. Suostuin heti.

Se tilaisuus oli tänään. Sain tarkkailla, kun erään kilpailun ehdokkaita haastateltiin. Kilpailun alaa en juuri tunne, ja juuri siksi tilaisuus oli mielenkiintoinen ja muutenkin aivan mahtava! Mainiota oli myös, että kärsin  tänään vain flunssasta enkä niinkään niskavaivasta. Muutoin en välttämättä olisi paikalle päässyt.

Tavoitteeni on, että joka päivälle pitäisi saada joku juttu, joka tekee päivästä omanlaisensa. Tänään se onnistui kertakaikkiaan!

Ensi viikonloppuna suuntaamme puolison kanssa kyläpaikkaan, jossa minä pääsen kuulemma tarvittaessa pitkälleni myös. Ihmiset ovat ihania!

                                        Kevät on jo pitkällä - ainakin länsinaapurissa!

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Byrokratiaa ja kielteisiä päätöksiä

Kun tulin kotiin matkalta, oli minulle tullut kirje Kelalta - olivat hylänneet sairauslomani taas. Sen ei oikeastaan olisi pitänyt olla yllätys, tuntuuhan kyseinen organisaatio tekevän kaikkensa syrjäyttääkseen minut. Kuitenkin asia itketti ja valvotti seuraavan yönä, ja olinkin sitä seuraavana päivänä aikamoinen zombi.

Puolison kanssa sovimme kuitenkin, että nyt ei anneta periksi. Valitamme asiasta. Meillä on nyt sekä yleis- että erikoislääkärin (fysiatri) todistus asiasta. Lisäksi työvoimatoimisto on sitä mieltä, ettei minulle voi nyt tarjota töitä tai koulutusta, kun kaksi työkokeilua on saman vuoden sisällä mennyt niskan takia penkin alle. Kuntoutuksen asiakasyhteistyöryhmässäkin ovat tilanteestamme tietoisia.

Kela on nyt ristiriidassa lausuntojensa kanssa, sillä loppusyksystä sain heiltä päätöksen, etteivät he ala arvioida kuntoutustarvettani, sillä heidän mukaansa heidän kuntoutuksensa ei kuntouta minua työkykyiseksi. Nyt, muutamia kuukausia myöhemmin, olenkin heidän mielestään täysin terve!

Tällaista tämä meidän elämämme on. Ihan kuin minulla ei olisi tarpeeksi huolta ihan jokapäiväisestä selviämisestä oireideni kanssa, niin byrokratiakoneisto laittaa yhä vain uusia kapuloita rattaisiin. Se väsyttää.

torstai 15. maaliskuuta 2012

Matkalla veden päällä ja tunnelmia sen alla - osa 2

Lauantai-ilta päättyi silläkin puolella lahtea saunomiseen. Saunassa sujui hyvin, mutta vaatteita pukiessa iski sitten päälle niin huono olo, etten oikein tiennyt, olinko pyörtymässä vai oksentamassa - en tehnyt kumpaakaan.

Lyhyehkö kävelymatka saunalta takaisin tuttavien asunnolle oli vaikea (piti kertakaikkisesti keskittyä hengittämään ja laittamaan jalkaa toisen eteen, kun huimasi ja tärisytti ja niskaan sattui).

Asunnolla menin suoraan sohvalle makaamaan. Näin kului seuraava tunti.  Ei se sohvalla makaaminenkaan ihan kamalaa ollut, nimittäin porukan pienin oli kovin puuhakas ja  sohvalta käsin oli hauskaa seurata hänen touhujaan (tai kuunnella, sillä eihän se pelkkä olohuone leikkikentäksi riittänyt).

Seuraava päivä alkoi paremmin, ja lähdimme toiselle retkellemme katsomaan erästä linnaa ja sen läheisyydessä sijaitsevaa trooppista perhostaloa. Perhostalossa lämpö, raskas ilma ja monet objektit meinasivat olla aistiyliherkkyydelleni liikaa, mutta kyllä siinä potemisen lomassa tuli kaikkea mielenkiintoista nähtyä.

Mieleen jäi erityisesti suuri perhonen, joka elää vain kolme päivää ja jolla ei ole lainkaan ruuansulatusjärjestelmää. Se elää vain houkutellakseen puolison luokseen ja lisääntyäkseen. En enää muista, minkä niminen laji on tai missä se elää. Opas piti perhosta kämmenellään, mutta emme silti älynneet ottaa kuvaa.

Ilta sujui rauhalliseen tahtiin ruuanlaiton, syömisen ja seurustelun parissa. Edellisen illan pahoinvointikohtaus ei onneksi uusinut.

Aamulla lähdimme aikaisin paluumatkalle. Se matka sujui yhtä tahdikkaasti kuin menomatkakin - laivan saunassa oli huvittavaa istua, kun laiva keinui ja osa pesuvesistä tuli saunan puolelle! Tapakset ja viini olivat myös oikein aistikas välipala (puoliso nautti sen sijaan grillimakkaran...)

Suurkiitokset ystäväperheelle hienoista lomapäivistä!  Lomaseura oli  parasta mahdollista laatua! Niskaongelma kulki matkassa mukana, mutta tällä kertaa lähinnä sivuroolissa.

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Matkalla veden päällä ja tunnelmia sen alla - osa 1

Palasin myöhään eilen pieneltä matkalta länsinaapuriin. Olo on nyt fyysisesti tosi väsynyt, mutta henkisesti varsin virkeä. Matkailu avartaa - monellakin tavalla.

Perjantai-aamu alkoi aikaisin, herätys oli jo ennen viittä. Ajelimme satamakaupunkiin varsin rauhallisessa liikenteessä. Niska vain kuvitteli, että olemme vuoristoradassa emmekä suoralla tiellä, joten laivamatka alkoi varsin isolla pahoinvoinnilla.

Pahoinvointi onneksi vähän helpotti parissa tunnissa, kivut ja jumitus tosin eivät. Oli onni, että meillä oli hytti - sinne pääsi aina välillä lepäämään. Ahvenanmeren aallokkoon niska ei sitten reagoinut mitenkään, mutta syöminen oli haasteellista, kuten aina.

Perille tuttavaperheen luokse pääsimme illalla, ja oli kyllä älyttömän mukavaa nähdä! Oli myös hienoa päästä kivaan huoneeseen nukkumaan pitkän matkapäivän jälkeen.

Lauantaina heräsin otsan jomotukseen ja aika sumeaan oloon. Aamiainen sujui kuitenkin normaalisti. Päätimme vierailla paikallisessa akvaariossa.


Automatkalla iski sitten ihan kamala pahoinvointi. Alkoi keinuttava huimaus, ja kylmä hiki nousi pintaan. Sinnittelin kuitenkin automatkan, ja väänsin itseni autosta parkkipaikalle.

Akvaarion lipunmyyntipiste oli hämärä ja täynnä ihmisiä. Sain todella tsempata, etten olisi juossut auton takapenkille makaamaan silmät kiinni.

Kun pääsimme kierrokselle, olo helpotti asteittain. Sademetsä-osuus sadekuuroineen ja ukkosineen meni vähän ohi, mutta koralliriutat tuli jo tarkasteltua läpi ihan rauhassa. Tilanne parani edelleen mangrovepuroja kohden.

Paluumatka sujui hienosti, ja minäkin sain viimein katsella länsinaapurin isoimman kaupungin maisemia autosta käsin. Lounastaessa niska alkoi taas väsyä ja istuminen alkoi loppua kohden olla yhtä tuskaa, mutta kyllähän sitä nälissään voi vähän uhrautua!

Tästä matka taisi jatkua päivälepoa kohden...

torstai 8. maaliskuuta 2012

Pieni loma

Niskaska pakkaa kimpsut ja kampsut kasaan ja suuntaa pian pienelle kevätlomalle. Määränpäänä eivät sentään ole Fuerteventuran rantatuolit ja Suomi-baarit, vaan tarkoitus on pysyä tällä kertaa Pohjoismaissa.

Kimalteleva, lämmin meri ja vuorovesilammikot kyllä houkuttelisivat - unelma voisi olla matkustaa seuraavaksi jollekin Kreikan pienelle saarelle syömään viininlehtikääryleitä ja täytettyjä paprikoita sekä tassuttelemaan lämpimässä rantavedessä...

Niskasen niskavika aiheuttaa aina matkoilla omat ongelmansa, mutta tarkoitus on yhä enemmän sopeutua tilanteeseen ja tehdä asioita vaihtoehtoisilla, omaan tilanteeseen parhaiten sopivilla tavoilla. Onneksi Rva on hurjassa nuoruudessaan matkustellut - nyt kyllä harmittaisi, jos reppumatkailut olisivat vielä tekemättä...

Joka tapauksessa, Rva odottaa matkalta hetkiä ystävien kanssa, keväisiä iltapäiviä sekä muutamaa (tai edes yhtä) mukavaa kohdetta. On ihanaa päästä hetkeksi pois kotiympyröistä, joihin on kyllä aina kiva palata.

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Kuntoutus ja poikittainen vatsalihas

Kävin viime perjantaina Ortonissa fysiatrilla. Reissu oli muutamalla tavalla ihan antoisa. Sain myös vahvistuksen surkeaan oikeusturvaani potilaana, jolla ei ole oikein mitään sellaista vammaa, jonka voisi kliinisesti todistaa. Juttuhan olisi ihan ok, jos minulla ei olisi näitä oireitakaan...

Fysiatri pohti tilannetta ja totesi sitten, että minua on kyllä yritetty kuntouttaa aivan hävettävän vähän. Joo-o, olen ollut koko ajan samaa mieltä. Hänen mielestään minun pitäisi yrittää hakea Kelan yksilökuntoutukseen. Sellaiseen, joka toteutuu niin, että mukana olisi henkilöitä, joilla on asiantuntemusta whiplashin hoidosta!

Tämä panee taas miettimään, kuinka huono tietämys (tai haluttomuus välittää tietoa) voi olla niillä, joiden kanssa olen asioinut. Minähän olen alusta saakka yrittänyt saada tietoa eri kuntoutusmahdollisuuksista, mutta Kelan yksilökuntoutuksen olemassaolosta ei ole kukaan maininnut.

Sitten kuntoutuksesta...lähin kuntoutukseen liittyvä juttu, fysioterapiakäynnit ovat alkaneet. Tosin meneillään on parin viikon tauko siitäkin, johtuen ihan aikatauluista.

Fysioterapiassa olen tiedostanut erään "uuden" asian itsessäni: poikittainen vatsalihas. Se sijaitsee vatsassa alhaalla ja syvällä ja toimii vyön tavoin, ryhtiäni tukien. Olen pari viikkoa hahmottanut kyseistä lihasta ja onnistunut parantamaan ryhtiäni. Kävellessä ja seistessä tämä toimii, mutta istuessa kyseinen lihas on vielä hakusessa. Toivottavasti treeni vaikuttaisi ajan myötä myös yläselän jumituksiin

torstai 1. maaliskuuta 2012

Autoilua

Edessä on kyläily vanhempieni luona. Automatka kestää puolisentoista tuntia. En itse aja (varsinkaan niskavamman saatuani, mutta ei ole lempihommaa muutenkaan), mutta tykkään istua autossa ja katsella maisemia. Tämä matka ei kuitenkaan ole kovin erikoinen, kun se on tehty aiemmin jo lukemattomia kertoja.

Whiplash on aiheuttanut minulle autopahoinvoinnin pahenemisen. Jos tie on vähänkään mutkainen tai jos joudutaan pyörimään esimerkiksi parkkipaikkaa etsimässä, minulle tulee äkkiä huono olo.

 Autosta noustessa tasapainoaistilla voi kestää pitkään, tunninkin, tottua taas siihen, että maa pysyy paikallaan jalkojen alla. Jos matka on pitkä, voi pahoinvoinnin aalto seurata puolikin tuntia sen jälkeen, kun matka on jo loppunut. Tämä on kiusallinen vaiva, varsinkin jos ollaan kylässä tai muuten vain asioita hoitamassa.


Odotan kaikesta huolimatta reissua innolla! Yllä olevan kuvan otin edellisellä kyläilyreissulla - maaseudulle olemme siis suuntaamassa. Edellisellä reissulla oli kova pakkanen, ja kamerakin hyytyi, kun olisin vielä halunnut kuvata.

PS. Edessä on muutakin jännittävää. Huomenna käyn fysiatrilla Ortonin kipuklinikalla. Tarkoitus on vähän tarkentaa diagnoosiani ja saada selvitystä muutamaan mieltä askarruttavaan kysymykseen.

Kahden aikakauden opiskelija

Suuri tavoitteeni oman tulevaisuuteni suhteen on tällä hetkellä "loppukoulutuksen" hankkiminen ammattiin, jossa toivon voivani työ...